Venäjällä on tänään sunnuntaina äänestetty useissa alueellisissa ja kunnallisissa vaaleissa.

Suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin Moskovaan, jossa valitaan kaupunginduuma. Sekä presidentti Vladimir Putin että oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi kävivät päivällä antamassa äänensä pääkaupungissa. Muut äänioikeutetut eivät ole olleet yhtä aktiivisia.

– Täällä Moskovassa äänestysaktiivisuus näyttää jääneen hyvin alhaiseksi, kuten edellisissäkin vaaleissa. Äänestysaktiivisuus jäänee reiluun 20 prosenttiin. Päivän aikana on tullut paljon tietoa vaalivilpistä niin riippumattomassa mediassa kuin vaaleja valvovalta organisaatiolta Golosiltakin, Yle Uutisten Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen kertoo.

Vaalituloksia odotetaan maanantaina.

Moskovassa on vaalien alla järjestetty mielenosoituksia, koska vaaliviranomaiset ovat estäneet useita oppositiopoliitikkoja asettumasta ehdolle. Poliisi on hajottanut mielenosoituksia poikkeuksellisen kovakouraisesti. Lisäksi useita oppositiopoliitikkoja ja heidän kannattajiaan on pidätetty ja vangittu.

Oppositiojohtaja Navalnyi on kehottanut äänestäjiä rankaisemaan Kremliä ja tukemaan niitä ehdokkaita, joilla on parhaimmat mahdollisuudet lyödä Yhtenäinen Venäjä -valtapuolueen ehdokkaat.

Pietarin vaaleissa äänestetään tänään kuvernööristä. Vaalit ovat herättäneet paljon huomiota, sillä Venäjän hallinto on antanut tukensa virkaa tekevälle kuvernöörille Aleksandr Begloville. Beglov on kuitenkin pietarilaisten keskuudessa epäsuosittu.

Lisää aiheesta:

"Meitä ei voi enää pelotella" – Nuoret rynnivät Venäjää ravisteleviin protesteihin, opettajien painostuksesta huolimatta

"Saaret ovat saaneet muotonsa aikojen saatossa. Jääkausi on hionut saaria ja tyrskyt ovat murtaneet niiden rapakivigraniittisista pinnoista lohkareita.

Saaret ovat jatkuvassa muutoksessa. Huomenna yksikään niistä ei ole samanlainen kuin tänään."

Ajan tuomat muutokset näkyvät saarten luonnossa ja arjessa itäisellä Suomenlahdella, Kotkan ja Haminan edustalla. Harva asuu niissä enää vuoden ympäri, ja työntäyteinen arki on vaihtunut leppoisaksi lomailuksi.

Tätä murrosta kuvaa kuvin ja tekstein kirja Murtuvan aallon harjalla – Saaristolaistarinoita Suomenlahdelta. Kirjan keskiössä ovat Kaunissaari, Ristisaari, Kuutsalo, Haapasaari, Rankki, Kirkonmaa, Tammio ja Kuorsalo.

Osalle saari on koti, osalle lomakeidas. Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi asia: saari on paikka, jonne he kuuluvat.

Osa yhteistä historiaa

"Itäisen Suomenlahden saarista kerrotaan lukemattomia tarinoita. Olivat ne sitten totta tai legendoja, tarinat tekevät saariin matkaamisesta seikkailun.

Katson myös itse olevani osa saarten tarinaa."

– Suhteeni saaristoon ja mereen on hyvin lämmin. Sukuni kesämökki on Karhusaaressa, johon vaarini rakensi mökin. Se oli vasta toinen mökki saaressa. Olen käynyt siellä vauvasta saakka, kertoo Kotkan Sapokassa asuva Kai Savolainen.

Miehen parhaat lapsuusmuistot saarilta ovat veneilyretket isän kanssa. Yhdessä he kävivät katsomassa, oliko verkkoihin jäänyt kaloja.

– Isä toimi myös hinaajien päällikkönä Kotkassa, ja pääsin seuraamaan hänen työtään saariston sokkeloisilla väylillä.

Isä oli Kai Savolaisen sankari.

Kai Savolainen luo lempeän katseen matkustaja-alus Jaanaan. Sen ansiosta hän voi yhä 43-vuotiaana viettää aikaa vesillä.

– Ajan kesäisin matkustajia Lehmäsaareen, Kirkonmaalle ja Rankkiin. On mahtavaa päästä tarjoamaan kesäpäivän viettäjille tämä mahdollisuus.

"Kun käännän MS Jaanan keulan Kotkan Sapokan satamasta kohti ulappaa, tiedän Ruotsinsalmen taistelujen hylkyjen lepäävän veden alla. Aika on toinen, mutta maisema on pysynyt ennallaan.

Se on minun sielunmaisemani."

Sukupolvet ja elinkeinot saarella ovat vaihtuneet ja painumassa historiaan. Nykypäivänä Kai Savolaista tervehtii maisema täynnä turisteja, retkeilijöitä ja mökkeilijöitä.

– Ihminen on tullut entistä mukavuudenhaluisemmaksi. Mökit varustellaan juoksevalla vedellä ja saunat toimivat sähköllä. Kaikki muokkaavat saaristokulttuuria omannäköisekseen. Se on hienoa.

Eniten Savolaista kiehtoo saaren kallioihin hioutunut historia. Se pysyy.

– Pääsemme kulkemaan samoilla jalanjäljillä kuin kalastajat, sotilaat, hylkeenpyytäjät ja kuninkaat aikoinaan. Näin voimme kaikki olla osa yhteistä tarinaa.

“Saari on koti”

"Saaressa eletään säiden ja luonnon armoilla eikä saareen pääsy ole talvisin ja kelirikkoaikoina itsestäänselvyys. Huoltokuljetus voi jäädä myrskyn vuoksi tulematta eikä kaupan hyllyille saada täydennystä.

Minulla on aina varastoituna ruokaa pahimman varalle. Jos sapuska sattuisi loppumaan, Haapasaareen olisi turha tilata pizzaa.

Myös se jäisi tulematta."

On kulunut 27 vuotta siitä, kun Aarne “Apa” Valtonen lastasi veneensä ja suuntasi Kotkasta kohti Haapasaarta.

– Kalastus oli silloin suurta huutoa, ja sen perässä muutin saareen. Sillä tiellä olen vieläkin, mies virnistää.

Eläkepäiviään viettävän Valtosen arki saarella on leppoisaa.

– Kauppapäivinä käyn kaupassa, tapaan saarelaisia ja vaihdamme kuulumisia. Hienointa saarella on juuri sen tiivis yhteisö. Ollaan eri mieltä ja samaa mieltä, mutta toimeen tullaan aina.

Pysyviä asukkaita Haapasaaressa ei montaa ole. Kesämökkejä siellä on kuitenkin lukuisia.

– Moni kehuu, kuinka kaunista Haapasaaressa on. Itse kuvailisin sitä kivikoksi. Oma silmäni on niin tottunut saareen, ettei se näytä minusta niin ihmeelliseltä, Apa Valtonen sanoo.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän olisi kiintynyt maisemaan.

– Saari on minulle koti.

"Yritän olla ajattelematta sitä, että olen ehkä joskus niin huonossa kunnossa, etten tule enää yksin kotonani toimeen. Tuskin elämä mantereella paremmaksi muuttuisi. Joutuisi kyyhöttämään jossain pienessä kopissa, josta ei pääse edes kuistille tupakalle.

Tai jos on tarpeeksi huonossa kunnossa, ajatteleeko silloin toisella tavalla?

Koti Haapasaaressa ei ehkä ole tärkein asia maailmassa.

Ehkä elämä on tärkeämpi."

Pakopaikka, jonne kuuluu

"Suomalaiset matkustavat arkielämästä vetäytyäkseen maapallon toisella puolella järjestettäviin retriitteihin.

Minä olen onnekas, koska voin viettää aikaani Kuorsalon saaressa."

Saari Haminassa on Vantaalla asuvan, talouspäällikkönä työskentelevän Hanna Saarniahon pakopaikka. Sieltä löytyy hänen isoäitinsä suvulle kuulunut asunnoksi muutettu vanha kauppa.

Siellä Saarniaho viettää kesänsä.

– Elämä saarella on hidasta, mikä opettaa nöyryyttä arkeen. Kaikkea ei voi aina kellottaa. On ihanaa vain kuunnella lintuja ja aaltoja auringonlaskua katsellessa.

Saarniahon parhaat muistot saaresta liittyvät siellä vietettyihin lapsuuden kesiin.

– Kävimme mummin ja vaarin kanssa kalassa, poimimassa mustikoita ja veneilemässä. Vietimme sen ajan perinteistä saaristolaiselämää.

"Juoksen sisareni ja naapurin tytön kanssa pitkin rantakalliota. Keräilemme heinistä kimppuja ja teemme käpylehmiä. Vaari veistää meille pajupillit.

Kun pilliin puhaltaa oikein, lintu vastaa pillin vihellykseen."

Nyt 40-vuotias Hanna Saarniaho näkee Kuorsalon etenkin kesänviettopaikkana – eikä hän ole ainoa.

– Tänne tullaan rauhoittumaan ja olemaan yksin, eikä samanlaista yhteisöllisyyttä enää ole. Ennen ihmiset kokoontuivat postirannassa, mutta postin kulun loputtua nämä pakolliset kokoontumiset ovat jääneet.

Tästä huolimatta Saarniaho aistii suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta saareen ja muihin saarelaisiin.

– Minulla on vahva tunne siitä, että Kuorsalo on paikka jonne kuulun. Pääkaupunkiseutu ei ole koskaan tuntunut samalta.

"Hetkiä, jotka ovat heti historiaa"

Kai Savolainen, Apa Valtonen ja Hanna Saarniaho kertovat tarinansa kirjassa Murtuvan aallon harjalla – Saaristolaistarinoita Suomenlahdelta. Sitä varten haastateltiin yhteensä 17 henkilöä, joilla on vahva tunneside saariin.

Tunteet välittyvät Ville Vanhalan kirjoittamin tekstein sekä kuvin, jotka ovat ottaneet Mika Rokka ja Juha Metso.

– Kuvilla on paljon kauneusarvoa, mutta tahdoin ujuttaa niihin myös kevyttä kritiikkiä siitä, mitä saarissa tänä päivänä tapahtuu. Suomenlahdella liikkuu paljon niin sanottuja kelluvia aikapommeja, jotka uhkaavat alueen haavoittuvaista ympäristöä. Viime vuonna sen kautta kulki kelluva ydinvoimala Pietarista Murmanskiin, kuvatoimittaja Juha Metso sanoo.

Valtaosa kirjan valokuvista on otettu viimeisten 20 vuoden aikana. Niihin on taltioitu herkkiä maisemia, saarelaisten hymyjä ja luonnon armottomuutta.

– Ne ovat hetkiä, jotka ovat heti historiaa. Ne me halusimme ikuistaa tuleville sukupolville.

Kursivoidut lainaukset ovat otteita kirjasta Murtuvan aallon harjalla – Saaristolaistarinoita Suomenlahdelta (Docendo Oy, 2019).

British Airways (BA) -lentoyhtiön lentäjät aloittavat maanantaina työnseisauksen. Lakon arvellaan haittaavan tuhansia matkustajia, koska lentoyhtiö joutuu perumaan sadoittain lentojaan.

Lentäjien ja British Airwaysin välisessä kiistassa on kyse rahasta. Lentoyhtiö tarjosi taannoin lentäjille 11,5 prosentin palkankorotusta kolmen vuoden aikana, mutta tämä ei lentäjäliitto Balpalle kelvannut.

Lentoyhtiö pahoitteli Twitterissä lentojen peruuntumisia.

Balpan mukaan lentäjien työnseisaus kestää maanantain ja tiistain. Jos sopua ei synny, on loppukuusta luvassa uusi lakkopäivä.

BA ja Balpa ovat kummatkin viestittäneet olevansa valmiita ratkaisemaan umpikujan neuvotteluilla.

Ainakin viisi ihmistä on kuollut ja kolme loukkaantunut taifuunin iskettyä Pohjois-Koreaan. Hirmumyrsky on vaurioittanut Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston KCNA:n mukaan lähes 500 kotia ja useita julkisia rakennuksia.

Sato on tuhoutunut yli 46 000 hehtaarin suuruisella viljelysalueella. Pohjois-Korean yksinvaltainen johtaja Kim Jong-un arvosteli maansa viranomaisia avuttomuudesta jo ennen taifuunin saapumista.

Aiemmin taifuuni aiheutti tuhoa naapurimaassa Etelä-Koreassa. Siellä myrskyn vuoksi kuoli ainakin kolme ihmistä. Ainakin 13 ihmistä loukkaantui. Yli 160 000 kotia menetti sähköt myrskyn vuoksi.

Etelä-Koreassa Linglingiksi ja Pohjois-Koreassa taifuuniksi numero 13 kutsuttu myrsky on yksi voimakkaimmista Korean niemimaalle koskaan iskeneistä hirmumyrskyistä. Sunnuntaiaamuna paikallista aikaa myrsky suuntasi kohti Venäjän Vladivostokia.

Kaupan alalle, ravintola-alalle ja maatalousalalle haetaan nyt samalla valintakokeella vastaamalla tismalleen samoihin kysymyksiin.

Ammattikorkeakoulut ottavat tänä syksynä käyttöön kaikille yhteisen valintakokeen, joka korvaa aiemmin käytössä olleet alakohtaiset kokeet.

Kaikille yhteisissä osissa mitataan hakijan päätöksentekotaitoja sekä kieli- ja viestintätaitoja.

Koe suoritetaan loka–marraskuun vaihteessa omalla tietokoneella hakijan valitsemassa ammattikorkeakoulussa. Myös valintakoepäivissä on valinnanvaraa.

Mitä koe mittaa?

Uusi ammattikorkeakoulujen valintakoe on yksi osa vuonna 2017 alkanutta ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämishanketta. Hankkeen projektipäällikkö Marko Borodavkin Metropolia-ammattikorkeakoulusta on lopputulokseen tyytyväinen.

– Tämä on yksi merkittävimmistä opiskelijavalintauudistuksista, joita ammattikorkeakoulut ovat koko historiansa varrella tehneet. Kyse on varsin isosta muutoksesta, ja koko kenttä on tässä mukana, Borodavkin sanoo.

Koe on kaikille yhteinen, mutta hakijat suorittavat yhteisten osioiden lisäksi muita osia riippuen siitä, mille aloille he ovat hakeutumassa.

Lisäksi matemaattisia taitoja mitataan kaikilta paitsi humanistisille aloille ja kasvatusaloille pyrkiviltä. Näihin hakeutuvat taas tekevät eettisiä taitoja mittaavan osan.

Valintakokeeseen ei ole erillistä ennakkomateriaalia. Borodavkin ei kommentoi kokeen sisältöä tarkemmin kuin mitä siitä kerrotaan ammattikorkeakouluun.fi-verkkosivuilla.

– Me olemme viime päivien aikana tarkentaneet osiokohtaisia tietoja. Tutustumalla niihin saa käsitystä siitä, mitä asioita arvioidaan. Esimerkiksi matematiikasta on mainittu tietyt asiat.

Kaikki ammattikorkeakoulujen alat kulttuurialoja lukuunottamatta ovat mukana valintakoeyhteistyössä. Poliisiammattikorkeakoulu ja Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu ovat koeyhteistyön ulkopuolella.

Sähköisiä kokeita käytetty aiemminkin

Sähköisiä kokeita on järjestetty ammattikorkeakouluhaussa aiemminkin: vuonna 2016 sosiaali-, terveys- ja liikunta-alat ottivat käyttöön yhteisen esivalintakokeen, jonka perusteella hakijoista osa karsittiin pääsy- ja soveltuvuuskokeisiin.

Hakijat suorittivat kokeen kotona omalla koneellaan. Menettely mahdollisti sen, että kukaan ei oikeastaan valvonut, tekikö hakija kokeen todella itse, vai oliko sitä suorittamassa tämän puolesta joku muu.

Tuolloinen apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja piti tilannetta ongelmallisena.

Lue myös: Kukaan ei valvo, kuka kokeen oikeasti tekee – ammattikorkeakoulujen esivalintakokeessa on vilppimahdollisuus

Esivalintakoe ei ole käytössä enää tämän syksyn hauissa.

Vaikka esivalintakoetta voidaan pitää uuden, yhteisen valintakokeen esikuvana, Borodavkinin mukaan missään vaiheessa skenaariona ei ollut, että uusi amk-valintakoe tehtäisiin edeltäjänsä tavoin kotona.

– Koe tehdään valvotuissa tiloissa. Kyse on kuitenkin lopullisesta opiskelupaikasta.

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat uudistuvat

Ensi keväänä ammattikorkeakoulut ja yliopistot valitsevat yli puolet uusista opiskelijoistaan toisen asteen arvosanojen perusteella.

Yliopistoissa tämä tarkoittaa ylioppilaskokeen arvosanoja. Ammattikorkeakouluissa on jatkossa erikseen kiintiöt sekä ylioppilaskokeen arvosanojen että ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella valittaville.

Todistusvalinta on osa laajempaa opiskelijavalintojen uudistusta, jonka tarkoitus on keventää hakuprosessia ja nopeuttaa siirtymistä toiselta asteelta korkea-asteen opintoihin.

Uudistuksen ensimmäinen osa tuli voimaan keväällä 2018, kun korkeakoulut luopuivat sellaisista pääsykokeista, jotka vaativat opiskelijalta pitkää valmistautumista. Uusi ammattikorkeakoulujen valintakoe noudattaa tätä kaavaa, sillä kokeeseen ei tarvitse lukea ennakkomateriaaleja.

Julkisuudessa on vuosien varrella esitetty huolia siitä, mittaavatko uudet opiskelijavalinnat hakijoiden soveltuvuutta haettavalle alalle yhtä hyvin kuin pitkään käytössä olleet pääsy- ja soveltuvuuskokeet.

– Soveltuvuuden arvioinnin osalta menee usein sekaisin se, mitä sillä tarkoitetaan. Koko amk-valintakoe on soveltuvuutta ammattikorkeakouluopintoihin mittaava koe, Borodavkin sanoo.

Syksyn hauissa hakijoiden soveltuvuutta esimerkiksi sosiaali- ja terveysaloille ei siis testata haastatteluilla tai psykologisin testein. Näille aloille hakevat suorittavat tosin sähköisessä valintakokeessa osion, jossa arvioidaan heidän valmiuksiaan tunnistaa eettisiä tilanteita.

– Olemassaolevia sisältöosioita kehitetään koko ajan ja on mahdollista, että tulevaisuudessa käytettäviä osioita laajennetaan. Mitään varmaa en ajankohdallisesti pysty sanomaan, Borodavkin sanoo.

Syksyn haussa tarjolla lähes 7 000 opiskelupaikkaa

Korkeakoulujen syksyn yhteishaku on nyt käynnissä. Yhteishaussa on tänä syksynä tarjolla noin 6 700 opiskelupaikkaa.

Tarjolla olevista 250 koulutusohjelmasta valtaosa on ammattikorkeakoulukoulutuksia. Haku päättyy 18. syyskuuta.

Helsingin poliisi tviittasi sunnuntaina iltapäivällä Helsingin Jätkäsaaressa tapahtuneesta aseellisesta ryöstöstä.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin poliisi kertoi kirjanneensa tapahtuneesta törkeän ryöstön yrityksen ja jatkavansa tapauksen tutkintaa.

Poliisi ei halua kertoa tässä vaiheessa, missä ryöstö on tapahtunut ja, onko se kohdistunut liikehuoneistoon vai yksittäiseen henkilöön.

Ilta-Sanomat kertoo, että paikalle olleen silminnäkijän mukaan useita poliisipartioita on liikkunut Ruoholahden metroaseman tuntumassa ja Lauttasaaressa.

Ilta-Sanomien valokuvaajan mukaan poliisi tutkii Selkämerenkadulla sijaitsevan R-kioskin sisätiloja ja liikkeen edessä on useita poliisiautoja.

Lyz Jaakola ottaa pussukasta hyppysellisen rauhanpiipussa poltettavia tupakanlehtiä ja yrttejä. Käsi ojentuu kohti nuotiota ja Jaakola pudottaa tupakan ja yrtit nuotioon.

Tämä on rituaali, jolla Jaakola valmistautuu ojibwa-laulun esittämiseen. Pian hän alkaa lyödä pientä rumpua rytmillä, joka muistuttaa sydämenlyöntejä.

Seuraavaksi Jaakola alkaa laulaa kovalla äänellä. Ensimmäistä kertaa sitä kuuleva hätkähtää.

Kieltä osaamaton ei ymmärrä, mistä Jaakola laulaa. Se ei haittaa. Laulu tuntuu tulevan syvältä Jaakolan ruumiista. Se tuntuu myös kuulijan luissa ja ytimissä.

Kohta laulu loppuu ja rumpu vaikenee.

– Lyhyesti sanottuna kutsuin ihmisiä laululla koolle, Lyz Jaakola kertoo esityksen jälkeen englanniksi.

Olemme Venäjän rajan tuntumassa Parikkalan Uukuniemellä leirintäalueella. Alue on metsän keskellä. Vieressä aaltoilee Pyhäjärvi.

– Tämä paikka muistuttaa kotiani. Meillä on samankaltaista luontoa ja paljon vettä. Ymmärrän, miksi perheeni muutti Suomesta alueelle, missä asun nyt, Jaakola kertoo.

“Suomalaiset ja intiaanit kommunikoivat samalla tavalla”

Yhdysvaltain Minnesotassa asuva Lyz Jaakola on fintiaani. Hänen isänsä on suomalais-amerikkalainen ja äiti ojibwa-intiaani.

Jaakolan suomalaiset esivanhemmat muuttivat Ylivieskan seudulta Yhdysvaltoihin työn perässä. Jaakolan esivanhempien tavoin Suomesta lähti 1800- ja 1900-lukujen taitteessa noin 370 000 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan etsimään parempaa elämää.

Suomalaissiirtolaiset asettuivat asumaan Amerikan alkuperäiskansan läheisyyteen. Metsää kunnioittavat suomalaiset ja intiaanit lähentyivät. He opettivat maanviljelyä, käsitöitä ja rakentamista toisilleen.

Syntyi liittoja ja niistä jälkeläisiä, joita kutsutaan fintiaaneiksi.

– Suomalaiset ja intiaanit kommunikoivat samalla tavalla. Kieli ei ole sama, mutta sanaton viestintä on samanlaista. Kunnioitamme luontoa ja toisiamme. Luulen, että fintiaaneja syntyi näistä syistä, pohtii Jaakola.

Intiaaneja ja suomalaisia yhdistää Jaakolan mukaan taito kuunnella toisia hiljaa ja antaa toiselle mahdollisuus kertoa asiansa loppuun.

– Amerikkalaisten kanssa se ei onnistu. He vain puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Hiljainen hetki täytetään heti puheella.

Opettajana ja muusikkona työskentelevä Jaakola asuu Fond du Lac -reservaatissa lähellä Yläjärveä (Lake Superior), joka on yksi Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla sijaitsevista Suurista järvistä. Reservaatti perustettiin vuonna 1854.

– Intiaani-sukuni on asunut siellä aina. Isäni kasvoi reservaatin keskellä noin viiden mailin päässä nykyisestä asuinpaikastani. Hänellä oli paljon ojibwa-intiaaneja ystävinä.

Jaakolan mukaan alueella asui paljon suomalaisia. Myös jotkut Jaakolan äidin tädit ja siskot menivät suomalaisten miesten kanssa naimisiin.

– Myös isäni sisarukset ovat tehneet lapsia ojibwa-intiaanien kanssa, joten Minnesotassa asuu jonkin verran fintiaani-Jaakoloita, hän naurahtaa.

Hikimaja on intiaanien "sauna"

Miten suomalaisuus tai intiaaniperintö sitten näkyvät Jaakolan elämässä?

Reservaatin asukkaat tekevät edelleen samoja asioita kuin esi-isänsä, kuten keräävät vaahterasiirappia tai metsästävät peuroja. Jaakolalla on kolme lasta.

– Poikani metsästävät. Olen siitä kiitollinen, koska he tuovat kotiin hyvää riistaa.

Sen sijaan mielikuvat tiipii-teltoissa tai wigwam-majoissa asuvista intiaaneista voi heittää romukoppaan. Nykypäivän reservaatin asukkailla on talot.

– Joillakin on edelleen pihallaan perinteinen asumus. Harkitsen itsekin sellaisen pystyttämistä, jotta voin opettaa lapsille perinteisiä tapoja, Jaakola sanoo.

Suomalaista perintöä ovat saunat, joita löytyy fintiaanien kodeista.

– Pidämme saunakulttuurista kiinni.

Itse asiassa sauna on yksi suomalaisia ja intiaaneja yhdistävä asia. Alkuperäisväestöllä on hikimajat, joihin kannetaan kuumennettuja kiviä. Niiden päälle kaadetaan vettä, jolloin syntyy höyryä. Tulta ei hikimajassa käytetä.

Hikimaja on tunnettu lähes kaikissa intiaanikulttuureissa. Fyysisen puhdistautumisen lisäksi hikimajaa käytetään henkiseen puhdistautumiseen.

Sveriges Radion suomenkielisen Sisu Radion sivuilta voi esimerkiksi lukea lakota-intiaanien hikimajoista.

Haussa Suomessa asuvat Jaakolat

50-vuotias Lyz Jaakola kertoo tulleensa tietoiseksi identiteetistään melko nuorena.

– Kun olin pieni, kuljin bussilla kaupunkiin kouluun. Kaupungissa minua sanottiin alkuperäisasukkaaksi. Reservaatissa minua sanottiin suomalaiseksi.

Vanhemmiten Jaakola on huomannut tekevänsä asioita, jotka hän yhdistää joko suomalaisuuteen tai ojibwa-intiaaneihin.

– Asiat, joista pidän tai jopa tapa, miltä kuulostan eri tilanteissa.

Suomessa hän tuntee olevansa kotona.

– Tunnen yhteyttä tähän maahan ja ihmisiin.

Jaakolan suomen kielen taito rajoittuu muutamaan tervehdykseen ja numeroon.

Parikkala-vierailu on Jaakolalle kolmas kerta Suomessa. Jaakoloita hän ei ole vielä tavannut Suomessa eikä hän ole käynyt sukunsa juurilla Ylivieskassa.

Hän etsii suomalaisia sukulaisiaan Facebookin kautta. Etsintä ei ole vielä tuottanut tulosta.

– Haluan joskus mennä Ylivieskaan ja tavata muita Jaakoloita. Ehkä se joskus onnistuu.

Jaakola tuli Parikkalaan kutsuttuna tapahtumaan, joka juhlistaa luontoa, saunaa ja suomalaista tangoa. Hän löytää jotain yhteistä perinteisen ojibwa-musiikin ja tangon välillä.

– Suomalaisissa tangokappaleissa on tarinoita, jotka voivat kertoa hyvinkin surullisista tunteista. Meidän musiikissamme on paljon samaa. Myös melodia on samankaltaista.

Yle Areenassa on katsottavissa dokumentti, jossa seurataan fintiaanien elämää reservaatissa.

Johns Hopkinsin yliopisto Yhdysvalloissa tekee maailman ensimmäisen kliinisen ihmiskokeen, jossa selvitetään, voisiko psilosybiininä tunnetulla psykedeelillä hoitaa anoreksian oireita.

Psykedeelit ovat lyhyesti sanottuna aistien vääristymiä ja hallusinaatioita aiheuttavia aineita. Psilosybiiniä esiintyy muun muassa golfkentillä ja laitumilla kasvavissa madonlakkisienissä.

Psilosybiinin ja sitä sisältävien sienten omaehtoinen käyttö on kielletty Suomen laissa, sillä ne luokitellaan huumausaineiksi. Sienten ja psilosybiinin käyttö tutkimuksen ulkopuolella on lailla kiellettyä myös tutkimusmaa Yhdysvalloissa, lukuunottamatta Denverin ja Oaklandin kaupunkeja, jotka dekriminalisoivat sienet tänä vuonna.

Psilosybiinin hyödyntämistä lääketieteessä on tutkittu viime vuosina myös masennuksen ja alkoholismin yhteydessä. Muista psykedeeleistä on selvitetty muun muassa MDMA:n hyötyjä posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) hoidossa. MDMA on katukaupassa ekstaasina tunnetun huumeen puhdas muoto, ja se on sekä piriste että psykedeeli.

Tutkimusten tuloksia on pidetty läpimurtoina. Aineista on löydetty lääkinnällistä hyötyä. Vuonna 2018 esimerkiksi selvitettiin, että 66,2 prosenttia PTSD-potilaista, joita on hoidettu MDMA-avusteisella psykoterapialla, on saavuttanut remission. Se tarkoittaa sairauden elpymisvaihetta.

Myös Suomessa on pyritty käynnistämään tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää, olisiko niin kutsuttujen taikasienten vaikuttavasta aineesta apua masennusoireisiin.

Psykedeelien lääketieteellisiä hyötyjä tutkitaan siis yhä enemmän ja enemmän. THL:n tutkimuksen mukaan huumaavien sienten kokeilumäärät ovat Suomessa yli kymmenkertaistuneet 0,3 prosentista 3,3 prosenttiin vuosien 1992 ja 2018 välisenä aikana.

Käyttö lisääntyy laittomuudesta huolimatta. Samalla jotkut lääkärit ja kansalaistoimijat peräänkuuluttavat aihepiirin ennakkoluulotonta käsittelyä.

Ainoa laatuaan, oikea pioneeri

Lääkäri Antti Hupli on ainoa suomalainen lääkäri, joka käy tällä hetkellä kansainvälistä koulutusta sekä psilosybiini- että MDMA-avusteiselle terapialle.

– Maailman huippuyliopistojen tekemät tutkimukset aiheesta ovat hyviä ja perusteellisia, ja niiden perusteella asiaan kohdistuvaa mielenkiintoa on helppo ymmärtää, Hupli kertoo.

Hupli toimii vuonna 2016 perustetun monialaisen Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n (Psyty) hallituksessa. Psytyn tarkoitus on edistää psykedeeleihin liittyvää tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuvan tiedon kansantajuista saatavuutta. Yhdistyksen hallitukseen ja aktiivijäestöön kuuluu erityisesti lääketieteen, psykologian ja sosiologian asiantuntijoita, ammattilaisia ja opiskelijoita.

Psyty järjestää esimerkiksi lokakuussa Helsingissä seminaarin, jossa käsitellään MDMA-avusteista psykoterapiaa.

– 40 vuotta vanha huumepropaganda elää edelleen vahvana. Se, että yhtäkkiä näistä huumeista olisikin potentiaalista hyötyä, ei mene ihan helposti perille, Hupli sanoo.

Hupli on Suomessa MDMA:n lääkekäytön tutkimuksen pioneeri, ja hän on mukana syksyllä, mikäli tutkimukselle heltiää lupa. Suomessa tutkimusten etiikkaa arvioivat eettiset lautakunnat, jollaiselta MDMA-tutkimus vaatii hyväksynnän.

Tutkimusta tehtäisiin Turun yliopistossa.

Psilosybiinitutkimus on kohdannut Suomessa haasteita. Lupien kanssa on ollut tiukkaa. Suomi on pyrkinyt vuoden ajan liittymään mukaan monikansalliseen tutkimukseen, jossa selvitettäisiin psilosybiinin hyötyjä masennuksen hoidossa. Lupa on hylätty kahdesti.

– Tämä, vaikka ei ole todettu vaarallisia haittoja, ja tulokset ovat olleet hyviä. Vaikuttaa jotenkin siltä, että aihe on niin tabu, ettei sitä anneta edes tutkia, Hupli sanoo.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan hallituksen puheenjohtaja Sirkku Jyrkkiö ei ota kantaa toimikuntien tekemiin yksittäisiin päätöksiin, mutta muistuttaa eettisen toimikunnan yleisistä tehtävistä. Toimikunnan tarkoituksena on pitää huolta tutkimuksiin osallistuvien potilaiden turvallisuudesta ja tutkimuksen korkeasta tasosta.

Huplin mukaan MDMA:ta saatetaan hyödyntää lääkkeenä jo 2022, psilosybiiniä parhaassa tapauksessa muutamia vuosia myöhemmin.

Reseptillä psykedeelejä ei saisi kotiin "missään tapauksessa", vaan kaikki käyttö tapahtuisi lääkäreiden valvomana kliinisessä sairaalahoidossa.

Aineiden käyttöön omin päin sisältyy merkittäviä riskejä. Lääkeaineen on oltava puhdasta ja ainetta saavien tulee olla henkisesti hyvin valmisteltuja näihin kokemuksiin. Lääkäri Antti Hupli

MDMA-hoidoissa tulisi lisäksi olla aina mukana myös pätevä psykoterapeutti, sillä hoito olisi MDMA-avusteista psykoterapiaa. Psilosybiiniä annettaisin psilosybiiniavusteisessa terapiassa, jossa psykoterapeuttia ei tarvita, vaan paikalla on muita terveydenhuollon ammattilaisia, jotka on koulutettu terapeuteiksi.

– Jarru on pidettävä päällä. Aineiden käyttöön omin päin sisältyy merkittäviä riskejä. Lääkeaineen on oltava puhdasta ja ainetta saavien tulee olla henkisesti hyvin valmisteltuja näihin kokemuksiin. Vähintään kaksi terapeuttia olisi aina läsnä, Hupli painottaa.

Terveiden ihmisten parantamiseksi?

Psykedeelisen sivistyksen liitto ry (Psysli) on yhdistys, joka verkkosivujensa mukaisesti "loihtii Suomeen tilaa käsitellä psykedeelejä vastuullisesti ja monipuolisesti". Liitto pyrkii edistämään psykedeelien vaikutusten, niin myönteisten kuin kielteistenkin, avoimempaa käsittelyä.

Psyslin linjan voisi tiivistää seuraavaan: Ihmiset käyttävät päihteitä, olivat ne laittomia tai eivät, joten ajantasainen tutkittu tieto niiden vaikutuksista on tärkeää. Näin pystytään minimoimaan haitat. Psysli ei kuitenkaan keskity pelkästään haittojen minimointiin, vaan tuo esiin myös myönteisiä vaikutuksia.

Psyslin varapuheenjohtaja Henry Vistbacka pitää psykedeelien lääkekäytön tutkimuksen yleistymistä erinomaisena asiana.

– Tieteellinen tutkimus on lähtökohtaisesti positiivinen asia, etenkin kun sen kohteena ovat ongelmat, jotka vaivaavat monia ihmisiä. Työ on arvokasta, hän sanoo.

Vistbacka on vapaaehtoisena mukana myös aiemmin mainitussa Psykedeelitutkimusyhdistyksessä, jossa hän toimii muun muassa tiedottamisen parissa.

Psykedeelikulttuurin piirissä törmää tämän tästä seuraavanlaiseen fraasiin "The betterment of well people", eli "terveiden ihmisten parantaminen". Tällä viitataan siihen, että psykedeeleistä voisivat hyötyä myös sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään diagnosoitua sairautta.

– Nykyihminen on kasvokkain monenlaisten kriisien kanssa. Monilla on vaikeuksia hahmottaa, mistä löytäisi merkitystä elämälle, mihin käyttää rajallista aikaansa ja energiaansa tavalla, joka tuntuisi arvokkaalta. Monet psykedeelejä terapiassa tai omaehtoisesti käyttäneet kuvaavat kokemustensa ohjanneen pohtimaan näihin teemoihin liittyviä kysymyksiä, ja löytäneensä niihin tuoreita näkökulmia.

Psysli ei aja aktiivisesti poliittisia muutoksia, mutta Vistbacka näkee nykytutkimuksen valossa, ettei nykyinen päihteidenkäytöstä rankaiseva linja toimi, vaan jopa pahentaa monia päihteisiin liittyviä ongelmia.

– Pikemminkin kannattaisi pyrkiä tarjoamaan oikeaa tietoa ja luoda tilaa keskustelulle, tukea ja auttaa ihmisiä tekemään riskitietoisempia päätöksiä. Sama koskee päihteiden lisäksi muitakin riskialttiita aktiviteetteja, esimerkiksi vuorikiipeilyä ja surffausta. Riskien välttämiseksi kokeneempien ymmärrykseen perustuva tieto on arvokasta ja sitä on syytä olla saatavilla.

Vistbackan mukaan kieltolaki on aiheuttanut vastareaktioita, jotka näkyvät esimerkiksi kannabiksen ympärillä. Kun vuosikymmeniä puhutaan lähes yksinomaan aineen kielteisistä puolista, alkavat positiiviset puolet käyttäjien keskuudessa ylikorostua. Ongelmia ei haluta tai edes osata nähdä.

– Sitä mukaa, kun me yhteiskuntana hahmotamme rangaistusvetoisen päihdepolitiikan ongelmat, syntyy tilaa puhua aiheesta avoimemmin ja vivahteikkaammin, Vistbacka sanoo.

Myöskään lääkäri Antti Hupli ei näe huumeiden vastaista sotaa järkevänä. Hän kannattaa päihdepolitiikkaa, jossa nyt käytöstä rankaisemiseen käytettävät resurssit ohjattaisiin ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Samalla kannalla on jo Maailman terveysjärjestö WHO ja Yhdistyneet kansakunnat (YK). Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) otti vuonna 2018 kantaa huumeiden käytön dekriminalisoinnin puolesta. Lait muuttuvat kuitenkin hitaasti, jos ollenkaan.

Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön jo vuonna 2001. Kannabista on voinut jo pidempään käyttää useissa maissa lääkkeenä, rajatusti myös Suomessa. Viime vuosina kannabiksen viihdekäyttöä on vapautettu muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Huplin mukaan huumeiden käytön dekriminalisointia ei voitaisi toteuttaa hetkessä.

– Dekriminalisointi vaatisi uudenlaista infrastruktuuria. Mihin apua tarvitsevat ohjataan, millä aikataululla hoitoa saa. Muutos vaatii aikaa, Hupli sanoo.

Dumbo ja pinkit hallusinoidut elefantit

Psyslin Henry Vistbackan mukaan psykedeeleistä on olemassa kaksi yleistä harhakäsitystä, jotka juontavat juurensa pitkälle.

Ensimmäinen on se, että ihminen psykedeelin nauttimisen jälkeen lähinnä näkisi visuaalisesti "hassuja" ja "outoja" asioita. Hän muistelee Disneyn Dumbo-elokuvan kohtausta, jossa Dumbo ja Timotei-hiiri juovat vahingossa samppanjalla terästettyä vettä ja alkavat hallusinoimaan pinkkejä elefantteja.

– Monien mielikuva on, että psykedeelien nauttimisesta seuraa vain jännien värien näkemistä ja musiikin aistimista väreinä.

– Visuaaliset elementit ovat yksi osa psykedeelien vaikutuksia, mutta niitä keskeisempää on mielestäni se, miten psykedeelit muuttavat ajattelu- ja tunneprosesseja. Tämä on keskeinen syy sille, että näitä aineita tutkitaan psykoterapian välineenä. Monissa mielenterveyshäiriöissä on keskeisenä ongelmana se, että ihmisen ajattelu- ja käyttäytymismallit ovat ikään kuin jumittuneet tietylle radalle. Tällöin omaa toimintaa on hankala muuttaa, Vistbacka pohtii.

Toisena harhakäsityksenä Vistbacka mainitsee yleisen pelon siitä, että psykedeelit aiheuttaisivat automaattisesti psyykkisiä häiriöitä. Tämä ei Vistbackan mukaan pidä nykytutkimuksen (esim. Pål-Ørjan Johansenin ja Teri Suzanne Krebsin tutkimus vuodelta 2015) valossa paikkansa.

– Mutta ei käsitys tietenkään ole aivan täysin tuulesta temmattu. Käytöstä voi seurata ongelmia, ja kokemukset voivat joskus olla traumaattisia, sillä psykedeelit herkistävät ihmistä. Jotkut olemassaolevat mielenterveysongelmat voivat pahentua, jos psykedeelejä käytetään huonossa ympäristössä.

Vistbacka mainitsee myös, että monet alkavat myönteisten kokemustensa myötä pitää psykedeelejä kaiken parantavina ihmelääkkeinä. Jos jollekin on ollut psykedeeleistä hyötyä, se on hyvä asia, mutta tästä ei voi johtaa, että ne auttaisivat jokaista.

Koulutuksessa voi halutessaan kokeilla psykedeeliä

Kuten jutussa aiemmin todettiin, lääkäri Antti Hupli on ainoa lääkäri Suomessa, joka on tällä hetkellä kouluttautumassa sekä MDMA- että psilosybiiniavusteisen terapian antajaksi. Hänen lisäkseen on muutamia suomalaisia psykologeja, jotka käyvät kansainvälisiä koulutuksia.

Koulutukset ovat yksityisten organisaatioiden ja lääkefirmojen järjestämiä. Hupli on mukana sekä mielenterveyteen erikoistuneen Compass Pathwayn että psykedeelitutkimukseen keskittyvän MAPS:n koulutuksissa. Opintoihin sisältyy muun muassa laajat taustamateriaalit, tentit, videoitujen terapiasessioiden katsominen sekä viikon intensiivikoulutus harjoituksineen.

Pätevöitymisen yksi vaihe on läpikäydä itse sekä MDMA- että psilosybiinisessio. Niissä kokeillaan ainetta. Tähän ei pakoteta, mutta sitä suositellaan samaan tapaan kuin psykoterapeuteille perinteisesti suositellaan oman psykoterapiaprosessin läpikäymistä. Hupli on jo kokeillut psilosybiiniä Imperial Collegessa Lontoossa.

MDMA olisi edessä vuodenvaihteen jälkeen Yhdysvalloissa. MDMA-koulutuksessa vapaaehtoisten koehenkilöiden sessiot kuvataan ja hoito arvioidaan, jonka jälkeen päätetään, onko Hupli pätevä antamaan MDMA-avusteista terapiaa yhteistyössä psykoterapeutin kanssa.

Pätevöitymisen yksi vaihe on läpikäydä itse sekä MDMA- että psilosybiinisessio. Niissä kokeillaan ainetta. Hupli on jo kokeillut psilosybiiniä Imperial Collegessa Lontoossa.

Kun Huplilta kysyy, miltä psilosybiinikokemus tuntui, hän hiljenee hetkeksi.

– Kokemus oli sen verran henkilökohtainen, että en nyt lähde sitä koko Suomen kansalle avaamaan. Ehkä joku päivä sitten, Hupli sanoo.

Voit keskustella aiheesta kello 22 saakka.

Jutun pääkuva on vaihdettu 8.9.2019 kello 10.57.

Lue lisää:

Uusi elämä ekstaasilla? Bilehuumeena tunnettu MDMA ja terapia paransivat Rachelin ja ehkä kohta myös monen muun amerikkalaisen

Rakkaus ajoi 17-vuotiaan Hanna-Mari Kärjen kovien huumeiden maailmaan – hän kertoi tarinansa, ettei muiden tarvitsisi kulkea samaa polkua

Tuhannen vuoden ikäisestä nyssykästä löytyi viittä huumekasvia ja välineitä niiden käyttämiseen

Kolmikymppinen Jonna on huumeiden viihdekäyttäjä, joka toivoo huumeiden laillistamista – Asiantuntijan mielestä "viihdekäyttö" on liian myönteinen käsite

Maria Rokka on tyytyväinen tilanteeseensa

Hän puhdistaa ja hinnoittelee SPR:lle lahjoituksena tulleita käsilaukkuja. Laukut tulevat myyntiin SPR:n myymälään eli Kontti-kierrätyskeskukseen.

Rokka tekee nyt töitä palkkatuen turvin SPR:ssä Vantalla. Hän työtilanteensa on parempi kuin vuosiin. Se vaikuttaa perusteellisesti elämään.

– Henkisesti tällä on iso merkitys. Se nostaa omanarvontuntoa ja tuntuu, että kelpaan vielä jonnekin.

Rokka on yksi niistä sadoista ihmisistä, jotka ovat saaneet lähteä Postista yhtiön vuosia jatkuneessa irtisanomisvirrassa. Häneltä työt loppuivat kymmenen vuotta sitten, kun Sonera lopetti sisäisen postipalvelun ostamisen Postilta.

SPR:n kierrätysmyymälään

Potkuihin tyssäsi 42 vuotta kestänyt työura. Rokka jäi työttömäksi keskellä synkintä syksyä, marraskuussa 2009. Suomen työttömyys oli silloin noussut yli kahdeksaan prosenttiin.

Työuraa olikin kestänyt peruskoulusta lähtien. Vain äitiysloma ja hoitovapaa olivat siihen mennessä katkaisseet töiden painamisen.

Alkoi töiden hakeminen – tai vuoristorata, kuten Rokka itse luonnehtii.

– Töiden hakeminen on yhtä vuoristorataa. Toiveikkuus nousee, kun lähettää hakemuksen, ja sitten taas pettymys ja alamäki… Ja taas uudestaan. On se aika rankkaa.

Seurasi työkokeiluiden ja palkkatuettujen työjaksojen kausi. Työttömyyskaudella tulot olivat niukat ja piti turvautua toimeentulotukeen.

Aktiivisen naisen onnistui kuitenkin lopulta, kesällä 2017 päästä palkkatuettuun työhön SPR:ään. Se oli iso helpotus.

Tuettu työllistyminen paransi asemia

Palkkatukikausi voi kestää korkeintaan 24 kuukautta 28 kuukauden kuluessa.

Miltä näyttää Maria Rokan jatko työelämässä?

– Hirveän vaikea sanoa, se ei ole puhtaasti omissa käsissä.

Rokka suorittaa nyt oppisopimuskoulutuksella liiketoiminnan erikoisammattitutkintoa. Sen jälkeen hän voisi toimia esimerkiksi myymäläpäällikkönä.

Hänestä palkkatuki ei ole vain “kikkatyöllistämistä”. Rokka katsoo tulevaisuuteen jälleen luottavaisemmin. Hän uskoo työsuhteen - vaikka tuettunakin - parantavan hänen asemiaan työmarkkinoilla.

– Toivon, että täältä ei täydy enää lähteä työttömäksi. Täällä autetaan työnhaussa ja etsitään työtä yhdessä. On vähän tuurista kiinni miten käy, mutta on erittäin hyödyllistä, että olen päässyt tähän taloon töihin, hän kiittelee.

Hallituksella kovat odotukset

Palkkatuen voimaan uskotaan myös uudessa hallituksessa. Työministeri Timo Harakka (sd.) patistelee yrityksiä ja järjestöjä entistä laajempaa palkkatuen käyttöön.

–Minusta lähtökohdan täytyy olla vähintään niin kunnianhimoinen, että palkkatuen käyttö kaksinkertaistuu, joka tarkoittaa jo 20 000 uutta työpaikkaa.

Palkkatukea voidaan myöntää yrityksille, kunnille, järjestöille ja muille yhteisöille, kun ne palkkaavat työttömän henkilön. Työvoimatoimisto arvioi tarvittavan tuen suuruuden henkilön osaamisen puutteiden tai osatyökykyisyyden perusteella.

Yritys voi saada valtiolta tukea 30 - 50 prosenttia henkilön palkkakuluista. Järjestöillä tuen osuus voi olla jopa täydet sata prosenttia. Silloin koko palkka tulee valtion kassasta.

Rinne purkaa Sipilän katon

Edellinen, Juha Sipilä (kesk.) hallitus rajoitti palkkatuen käyttöä niin, että järjestöt voivat saada täyden tuen korkeintaan 3 000 henkilötyövuodelta. Hallituskauden lopulla kattoa nostettiin neljään tuhanteen.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhonen kertoo, että järjestöjen sadan prosentin palkkatuelle haluttiin edellisellä hallituskaudella asettaa katto muun muassa siksi, että täyden palkkatuen vaikuttavuus on heikompaa verrattuna palkkatuettuun työhön yrityksissä.

Tutkimukset osoittavat, että käytännössä tukityöllistynyt henkilö pääsee jatkamaan työelämään ilman tukea useammin yrityksestä kuin järjestöstä. Joulukussa julkaistun tutkimuksen mukaan tuki johtaa kuitenkin melko heikosti pysyvään työllistämiseen.

Nykyinen Antti Rinteen (sd.) hallitus aikoo silti poistaa järjestöille asetetun rajan.

SPR ei pysty lisäämään palkkatuen käyttöä

Katon poistaminen avaa mahdollisuudet tuen entistä laajemmalle käytölle esimerkiksi työttömien yhdistyksille ja Punaiselle ristille. Ne ovat palkkatuen suurimpia saajia tällä hetkellä.

SPR:n kaksitoista Kontti-myymälää työllistää lähes 1 500 ihmistä. Heistä 1 408 on palkkatuen tai muiden työllistämistukien piirissä.

Mutta SPR:n työllistämistoiminnan päällikkö Ari Montonen sanoo, että oleellisesti tämän suurempaan työllistämiseen SPR:llä ei ole enää mahdollisuutta, vaikka tukien käyttämiseltä poistuukin yläraja.

– En usko, että meille tulee enää merkittävästi lisää. Se ehkä tasaa ihmisten virtaa, mutta määrällisesti tuskin kasvaa. Meillä määrä perustuu siihen, kuinka monelle voi tarjota laadukasta palvelua.

Montonen sanoo, että katon poistaminen voi kuitenkin lisätä palkkatukea hyödyntävien muiden, pienempien järjestöjen määrää. Palkkatuen käytön kaksinkertaistumiseen hän ei oikein jaksa uskoa.

Näin hän vastaa kysymykseen siitä, onko hallituksen tavoite realistinen.

– On... kun viisaammat niin sanovat, Montonen muotoilee kohteliaasti, mutta ei yritä olla kovin vakuuttava.

Harakka: Maksaa itsensä takaisin eri valuutassa

Ministeri Harakka korostaa että palkkatuella on merkitystä, vaikka se ei johtaisikaan pysyvään työllistymiseen. Hänen mukaansa tuki kohdistuu juuri niihin, jotka olisivat täysin sosiaalitukien varassa.

– Silloin kiinnittymien yhteiskuntaan, osallistuminen, merkityksen tunteminen ja myös tarvittavan työpanoksen antaminen jäisivät saamatta. Kyllä palkkatuesta on merkittävää hyötyä yhteiskunnalle.

Palkkatuki on myös yritystuki eli osa juuri sitä miljardipottia, jonka leikkaamista on yritetty vuodesta, selvitysmiehestä ja hallituskaudesta toiseen.

Mutta niin kuin kaikilla tuilla, tälläkin on etunsa.

– Palkkatuki maksaa itsensä takaisin, mutta joskus eri valuutassa kuin mihin sitä on käytetty, Harakka tiivistää.

Harppaus hallituksen työllisyystavoitteessa

Tukirahan kasvattamisella annetaan lisäpotkua myös hallituksen keskeisimmälle tavoitteelle.

Rinteen hallitusohjelmassa luvataan että työllisyysaste nousee(siirryt toiseen palveluun) 75:ään prosenttiin ja työllisten määrä kasvaa 60 000:lla henkilöllä hallituskauden loppuun mennessä. Tästä 30 000 työpaikkaa pitäisi syntyä "päätösperustaisesti" eli hallituksen toimien ansiosta talouskasvun tuoman lisäyksen päälle.

Palkkatuen lisääminen täyttäisi siis työllistämistavoitteesta jo kaksi kolmasosaa.

Työ- ja elinkeinoministeriö ehdottaa tukeen 18 miljoonan euron lisäystä. Valtiovarainministeriö on lupaillut kymmentä miljoonaa. Sopu haarukoidaan hallitusriihessä.

Yksimielisyys vallitsee ainakin siitä, että tuen sääntöjä yritetään yksinkertaistaa.

– Olennaista on että palkkatuesta tulee houkuttelevampi järjestöille, yrityksille ja yksin yrittäjille, Harakka kiteyttää.

Tämä yritystuki ei innosta yrityksiä

Tänä vuona palkkatukeen arvioidaan kuluvan 200-250 miljoonaa euroa. Budjetoitua rahaa on aiemmin jäänyt siirrettäväksi seuraavalle vuodelle, sillä yritykset eivät ole olleet siitä järin innostuneita.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtavan asiantuntijan Vesa Rantahalvarin mukaan palkkatukeen oikeutettu henkilö jää usein palkkaamatta lisätyön tarjoamisvelvoitteen takia. Se tarkoittaa työnantajan velvollisuutta tarjota lisätyötä ensi sijassa nykyisille työntekijöille.

Rantahalvarin mukaan esimerkiksi kauppa-, hotelli- ja ravintola-alalla voisi olla kiinnostusta palkkatuetun työvoiman käyttämiseen, mutta työn tarjoamisvelvoite laimentaa mielenkiintoa.

Lisäksi TE-keskusten rooli herättää arvostelua.

Se voi tarjota yritykselle työntekijöitä. Palkkatukea saava henkilö voi olla myös itsenäisesti yhteydessä yrityksiin, jonka jälkeen työnantaja tekee hakemuksen palkkatuesta TE-keskukseen.

EK:ssa koetaan, että TE-keskuksilla on asiassa liian määräävä rooli.

– Yleensä työnantaja haluaa olla itse ajurin paikalla. Palkkatuella ei ole hyvä kaiku, Rantahalvari tiivistää työnantajien tunnelmia.

Uuden työntekijän kouluttamista

Tukea siis pyritään suuntaamaan entistä enemmän yrityksen lisäksi järjestöille.

Tavoitteena on, että nykyiseen järjestöjen palkkatukeen liitetään yksilöllistä tukea, joka helpottaa siirtymistä avoimille työmarkkinoille.

Mutta SPR:n Montonen muistuttaa, että jopa sadan prosentin valtion tuki kattaa työvoimakulut korkeintaan 65 prosentin työaikaan saakka.

Työllistäminen siis maksaa, mutta vähintään yhtä merkittävä este tuen käytölle on uusien työntekijöiden perehdyttäminen uusiin tehtäviin.

Kontissa se on työjohdon keskeisin tehtävä. Koulutettavia ei saa olla liikaa.

– Palkkatuettujen työtekijöiden määrää ei voi lisätä suuresti, koska heille pitää tarjota palveluita. Ylikansoittaminen ei ole järkevää, Montonen sanoo.

Myös Rokka on samoilla linjoilla.

– Tärkeää on, että ei tarvitse pyöritellä peukaloita, vaan pääsee tekemään töitä.

Lue lisää: Palkkatuki työllistää yrityksissä, mutta sielläkin vain vähän – Yrittäjä: Se on kuin pitkä työhaastattelu, jossa voi näyttää kykynsä

Maajussille morsian, Love Island, Atlantin yli, Fort Boyard, Ensitreffit alttarilla, Yksin kotona, Suurin pudottaja ja Selviytyjät. Tässä vain osa syksyllä suomalaisilla tv-kanavilla nähtävistä tosi-tv-ohjelmista.

Suurin yllätys oli se, että viisi vuotta tauolla ollut Big Brother kaivettiin esiin naftaliinista. Tampereen yliopiston mediatutkija Mikko Hautakangas ei pidä hittiformaatin paluuta yllättävänä.

– Välillä vanhat formaatit ovat jääneet uusien jalkoihin, mutta nyt on retrokierros käynnissä. Love Island toi Big Brother -tyyppisen tekemisen ja katsomisen tavan takaisin ja se onnistuttiin tekemään ensiksi hitiksi Briteissä.

Uudelleen lämmitelty Big Brother pyrkii palaamaan siihen, mistä 20 vuotta sitten kehitellyssä formaatissa oli kyse. Ohjelman on tarkoitus olla ihmiskoe, missä jännite syntyy erilaisten ihmisten kohtaamisesta.

– Nyt on pyritty panostamaan monipuolisiin keskusteluihin ja viedään sitä formaatin perusideaa kohti. Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja keskustelu olisi katseen kohteena, eikä vaan mahdolliset romanssit ja bileet.

Kaikesta huolimatta Big Brotherissa on jo peitto heilunut muutaman päivän jälkeen, kuten kertoo esimerkiksi Ilta-Sanomat.

"Tv on arkea ihmeellisempää"

Kun tosi-tv löi läpi vuosituhannen alussa, se sai osakseen rankkaa kritiikkiä. Ohjelmiin osallistuvat leimattiin julkisuutta hamuaviksi tyrkyiksi ja niiden tekijät tavallisia ihmisiä hyväksikäyttäviksi julmureiksi.

Vuosien varrella tosi-tv:n törkyleima on haalistunut, sillä sosiaalinen media on tehnyt ihmisistä oman elämänsä reality-tähtiä.

– Itsestään kertominen ja kuvaaminen on sosiaalisen median puolella tuttua. Tosi-tv ei ole enää niin törkyistä ja nyt on nähty empatiaan vetoavia formaatteja. Tosi-tv katsoo kohteitaan lempeämmin. Tämä on luonnollinen pitkän aikavälin kehityskulku. Alun kauhistelu on haalistunut empaattisemmaksi, Hautakangas sanoo.

Vaikka ihmisillä on mahdollisuus esitellä elämäänsä sosiaalisessa mediassa, televisiossa näkyminen kiehtoo edelleen.

– Ehkä televisiolla on sellainen oikean julkisuusuuden aura. Se on enemmän kuin normaali julkisuus tai sosiaalisen median julkisuus. YouTubessa esiin nousevat tavisjulkkikset, niin esiintyminen tosi-tv:ssä nostaa julkkisten A-sarjaan. Televisio on jotain arkea ihmeellisempää.

Häpeilemätöntä mainontaa

Osa tosi-tv:tä ja erityisesti Big Brotheria on ollut tuotesijoittelu. Ohjelman alkuaikoina Suomessa se haluttiin häivyttää ja jopa peitellä. Nykyisin se tuodaan rohkeammin esille. Kaupallinen yhteistyö on jo itsestäänselvyys.

– Kaupallisuus on entistä selvemmin ja häpeilemättömämmin osa tosi-tv-tuotantoja ja ylipäätään television tekemistä. Jos aikoineen tuotesijoittelua ja kaupallisia yhteistöitä peiteltiin ja toivottiin, ettei yleisö niitä huomaa, niin nyt niistä on tullut luonteva osa mediatuotantoja, Mikko Hautakangas sanoo.

Tosi-tv-formaatteihin on kuulunut alusta lähtien se, että ne ovat muutakin kuin pelkkä televisiossa näkyvä ohjelma. Tavoitteena on päästä lööppeihin ja kahvipöytäkeskusteluihin. Älypuhelimien aikana on tullut entistä tärkeämmäksi yleisön aktivointi.

– Yleisön osallistaminen ja sen kietominen kaupallisiin yhteistöihin on sellainen elementti, joka ei ole ainakaan heikkenemään päin. Tosi-tv kuluttajien arkeen kurottelevana tuotesijoittelun alustana tulee olemaan osa televisiotuotantoja jatkossakin.

Sää jatkuu alkavalla viikolla jopa kesäisen lämpimänä, mutta epävakaisena, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Aamusumut ovat tyypillisiä lämpimässä, mutta syksylle tavanomaisessa kosteassa säässä.

– Maanantaina lämpötila kohoaa maan eteläosissa 20 asteen tuntumaan. Lapissa on aurinkoista, muualla maassa saattaa esiintyä sadekuuroja ja paikoin ukkosta, sanoo.

Viikon lämpimin päivä on tiistai, jolloin lämpötila kipuaa laajasti Etelä- ja Keski-Suomessa yli 20 asteen, Oulun korkeudellekin ennustetaan 20 asteen lämpötilaa.

– Lämpimintä on Kaakkois-Suomessa, jossa saatetaan mitata jopa hellelukemia. Tämä on poikkeuksellisen myöhäinen ajankohta hellelukemille, Kotakorpi kertoo.

Kotakorven mukaan kuitenkin kerran aiemmin syksyllä, lämpötilojen mittaushistorian aikana, on helleraja ylitetty vielä myöhempään, 17 syyskuuta vuonna 1947.

Lapissa on tiistaina sateista ja lämpötila jää 15 ja 20 asteen välille. Pohjois-Lapissa, missä on poutaisempaa, lämpötila nousee viikon puolivälissä lähelle 20 astetta.

Viikon puolivälin jälkeen sää alkaa viiletä kohti tavanomaisia lukemia.

Loppuviikon ajan Pohjois-Euroopan yllä on laaja matalapaineen alue ja sää on sateista ja tuulista. Myös rippeitä Gabrielle-hurrikaanista saadaan Eurooppaan asti, Kotakorpi sanoo.

Tässä on suomalainen lypsylehmä Aula, joka tuottaa maitoa Luonnonvarakeskuksen Maaningalla sijaitsevassa tutkimusnavetassa. Aulan ja sen lajitovereiden avulla tutkitaan suomalaisen naudan ympäristö- ja ilmastovaikutuksia.

Suomessa yli 80 prosenttia naudanlihasta tulee ruokapöytiin maidontuotannon sivutuotteena. Aula on poikinut 9 kertaa. Sonnivasikat on lähetetty kasvamaan lihakarjatilalle, lehmävasikoilla uudistetaan karjaa. Myös Aula päätyy aikanaan ruokalautaselle.

Aula on tämän jutun päähenkilö, sillä naudanlihaan ja maitotuotteisiin liittyvä ilmastokeskustelu on käynyt viime vuodet kuumana.

YK:n alainen Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi elokuussa raportin, jossa korostetaan lihansyönnin vaikutusta ilmastonmuutokseen. Erityisen haitallisena pidetään nautojen metaanipäästöjä ja sademetsän raivausta soijarehun kasvattamisen ja lihakarjan laiduntamisen tieltä.

Brasilia on maailman toiseksi suurin naudanlihantuottaja heti Yhdysvaltojen jälkeen. Maa on lisäksi maailman suurin naudanlihan viejä. Maa on isossa roolissa, kun puhutaan naudanlihan ilmastovaikutuksista.

Finnwatchin raporttissa kirjoitettiin jo vuonna 2011, että karjankasvatus ja soijanviljely ovat suurimmat syyt Amazonin sademetsätuhoihin. Nautojen ja soijan tarvitsemat viljelypinta-alat ovat myös Brasiliassa parhaillaan roihuavien metsäpalojen taustalla.

Samaan aikaan suomalaiset maanviljelijät ovat tuoneet esille toista näkökulmaa. Viljelijöiden mukaan suomalaista nautaa ei voi syyttää globaaleista ympäristöongelmista, kuten sademetsien hakkuusta tai soijan syöttämisestä. Julkisuudessa käytyä keskustelua on pidetty maanviljelijöitä syyllistävänä.

Suomessa kulutetun naudanlihan kotimaisuusaste on noin 75 prosenttia. Eniten lihaa tuodaan Puolasta, Tanskasta ja Saksasta. Brasilialaista naudanlihaa tuodaan hyvin vähän.

Marketin kylmäaltaan edessä seisova kuluttaja on ison valinnan edessä. Onko naudanlihasta ja maitotuotteista luopuminen suomalaiselle paras tapa vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mistä Aulaa voidaan syyttää? Annetaan tutkijoille puheenvuoro.

Metaani on merkittävä globaali ongelma

Lypsylehmä syö päivässä keskimäärin 50–55 kiloa säilörehua ja tarvitsee vettä yli 100 litraa. Aula on laitumella ja syö tällä hetkellä pääosin tuoretta nurmea.

Aulan ruoansulatuksessa syntyy metaania, joka lämmittää ilmastoa. Kansainvälisissä tutkimuksissa ollaan oltu huolissaan juuri metaanipäästöjen kasvusta.

Maapallolla elää yli miljardi nautaa, joiden arvioidaan hönkivän keskimäärin 500 litraa metaania päivässä. Kyseessä on keskiarvo, sillä yksilöiden väliset erot voivat olla suuria.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Alireza Bayatin mukaan suomalainen korkeatuottoinen lypsykarjalehmä hönkii keskimäärin 680 litraa metaania päivässä. Tämä luku laskettiin sadasta lehmästä, joiden edellisestä poikimisesta oli kulunut 90–240 päivää. Naudat tuottivat maitoa keskimäärin 34 litraa päivässä ja painoivat keskimäärin 658 kiloa.

Näillä luvuilla on merkitystä, sillä ne kaikki vaikuttavat yksilön metaanintuotantoon.

– Mitä korkeampi tuottavuus, sitä korkeammat metaanin kokonaispäästöt ovat. Metaanin osuus rehusta tai maidontuotannosta kuitenkin vähenee korkeammilla tuotantotasoilla, Bayatin kertoo.

Viime vuonna suomalaisen lypsylehmän keskituotos oli ProAgrian tuotosseurannassa 9 795 kiloa maitoa vuodessa. Vielä 80-luvulla keskituotos oli alle 6 000 kiloa vuodessa. Tuotanto on tehostunut, ja se tarkoittaa, että yksi metaania hönkivä lehmä tuottaa nyt aiempaa selvästi enemmän maitoa ja lihaa.

12-vuotiaan Aulan elinikäistuotos on yli 94 000 kiloa maitoa. Parhaalla kaudellaan se tuotti yli 12 000 kiloa ja edellisellä kaudellaankin vielä 8 900 kiloa. Nyt Aula odottaa vasikkaa ja on niin sanotusti ummessa.

Jos Aulan tuottamat metaanit lasketaan sen maidontuotantoajalta, on se hönkinyt 10 vuodessa yli 2 miljoonaa litraa metaania. Luvun arviointia vaikeuttavat tuottavuuden vaihtelut ja kuukaudet, jolloin lehmää ei lypsetä.

Aulan tuottaman metaanin määrä kuulostaa suurelta ja nautojen metaanintuotantoon kiinnitetään huomiota myös kansainvälisissä tutkimuksissa.

Jos Aula ja kaikki muut suomalaiset naudat teurastettaisiin laidunkauden päätteeksi ja karjatalous ajettaisiin Suomessa samalla alas, olisiko sillä globaaleja vaikutuksia?

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Perttu Virkajärvi ja erikoistutkija Kirsi Järvenranta pyörittelevät päitään.

– Ei sillä olisi käytännössä minkäänlaista huomattavaa vaikutusta. Se ei näkyisi millään tavalla ilmastossa, Järvenranta sanoo.

– Ei se näkyisi. Kyllä meidän pitäisi tehdä jotain isompaa, Virkajärvi sanoo.

– Se saattaisi itse asiassa vaikuttaa pahemmin, koska silloin me toisimme lihan tänne ulkomailta, Järvenranta lisää.

Virkajärvi ja Järvenranta ovat käyttäneet laskelmissaan Tilastokeskuksen (2016) ja FAOSTATin (2014) tilastoja. Heidän mukaansa Suomen osuus märehtijöiden ruoansulatuksen globaaleista päästöistä on 0,14 prosenttia.

Luku laskettiin Maataloustieteen päivillä pidettyä esitystä varten.

– Kritiikki on kohtuutonta, suhteessa suomalaisen tuotannon osuuteen tästä syyllisyydestä. Mutta globaalilla tasolla kritiikki on aiheellista, Virkajärvi sanoo.

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on laskenut, että karjatalouden suurimmat ilmastopäästöt aiheutetaan Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Päästöihin vaikuttavat tuotantotavat ja nautojen suuri määrä.

Julkinen keskustelu ohjaa kuluttajia

Suomalaisten nautojen osuus märehtijöiden ruoansulatuksen globaaleista päästöistä on aika paljon vähemmän kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää.

Toisaalta ilmastonmuutos on globaali, ja on ihan sama, missä kasvihuonekaasu vapautuu. Suomalaisen kuluttajan vaikutus on ihan yhtä suuri kuin minkä tahansa rikkaan länsimaan kuluttajan vaikutus.

– Mutta onko lihantuotannon vähentäminen Suomessa paras keino? Perttu Virkajärvi kysyy.

Virkajärven mukaan julkisen keskustelun painoarvoilla on merkitystä, koska niillä pyritään ohjaamaan kuluttajien valintoja. Kuluttajan kannalta vaikutuskeinoista pitäisi puhua samalla painoarvolla kuin mikä niiden vaikutusarvo on.

– Vaikka kaikki suomalaiset luopuisivat kotimaisesta naudanlihasta, ilmastonmuutos ei hyödy siitä niin paljon kuin julkisen keskustelun perusteella odotettaisiin, hän sanoo.

Virkajärven mukaan kuluttajan tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaista sähköä hän ostaa ja kuinka paljon sitä kuluttaa. Uusiutuvan energian käyttäminen liikenteessä olisi merkittävä teko.

– Esimerkiksi siirtyminen vihreään sähköön on suomalaiselle kuluttajalle seitsemän kertaa niin tehokasta päästöjen vähennystä kuin kotimaisen naudanlihansyönnin lopettaminen, Virkajärvi kertoo.

Hänen mukaansa länsimaista kulutusta olisi vara kohtuullistaa. Ruokahävikin ja lentämisen vähentämiseen pitäisi niin ikään kiinnittää huomiota.

Ensi viikolla järjestettävä Ruokahävikin vastainen viikko vie ilmastokeskustelua kuluttajan kannalta oikeaan suuntaan.

Vesijalanjälki ja muut ympäristövaikutukset

Luonnonvarakeskuksen Maaningan tutkimusyksikkö sijaitsee keskeisellä maidon- ja lihantuotannonalueella Pohjois-Savossa. Sijaintinsa vuoksi yksikkö pystyy tutkimaan suomalaisten nautatilojen ympäristövaikutuksia siellä, missä niitä eniten on.

Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä ilmastovaikutusten lisäksi naudoilla on paljon ympäristövaikutuksia.

Naudat aiheuttavat maailmalla eroosiota ylilaidunnuksen vuoksi. Ne kuluttavat vesivaroja, etenkin alueilla, joilla käytetään pohjavettä nautojen rehun kasteluun.

Rehuntuotantoon käytetty vesi on Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan karjatalouden globaali ongelma.

– Jos alue on kuiva jo valmiiksi, ongelma eskaloituu. Meillä ei ole veden riittävyyden kanssa tällaista ongelmaa ollenkaan, erikoistutkija Kirsi Järvenranta sanoo.

Väkirehupohjainen ruokinta tarkoittaa sitä, että pääosa nautojen käyttämästä ravinnosta tulee väkirehuista, kuten soijasta ja maissista. Soija ja maissi tarvitsevat nurmea enemmän teollisia kasvinsuojeluaineita.

Suomessa nautojen ruokinta on karkearehupohjaista ja Aulankin ruokinta perustuu nurmeen.

– Kasvinsuojeluaineisiin liittyvä kritiikki kohdistuu ennen kaikkea soijanviljelyyn, joka on käytetyin valkuainen eläinten ruokinnassa. Suomessa naudoille ei enää syötetä soijaa, johtava tutkija Perttu Virkajärvi kertoo.

Virkajärven mukaan maanviljelyyn on helpompi vaikuttaa, kun se tapahtuu kotimaan rajojen sisällä. Suomessa pitäisi keskittyä siihen, miten nautakarjatalous vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöjen tilaan.

Suomen Ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen vasta päättyneessä KiertoVesi-hankkeessa selvisi, että nurmipelloilta tuleva fosforikuorimitus on tällä hetkellä vain puolet siitä, mitä on aiemmin luultu.

Tutkimustulos kertoo siitä, että suomalaisessa maataloudessa on onnistuttu vähentämään nautojen lietteestä tulevaa vesistökuormitusta. Suunta on oikea, mutta toimia tarvitaan lisää.

– Meidän haasteemme vesiensuojelussa on peltojen fosforikuormituksen rajoittaminen. Siinä uudet lannankäsittelyteknologiat tulevat olemaan tärkeässä roolissa, Järvenranta kertoo.

Aula lisää luonnon monimuotoisuutta

Aula kävelee laitumellaan ensin puiden alle ja raaputtaa päätään oksaan. Sen jälkeen se saa turkinhoitoa samalla laitumella olevalta lajitoveriltaan.

Kaikista syytteistä huolimatta Aulalla ei ole luonnolle ja ympäristölle pelkästään huonoja vaikutuksia. Oikeanlainen laiduntaminen ja lietteen käyttö ylläpitävät ja parantavat luonnon monimuotoisuutta.

Ympäristöjärjestö WWF:n Lihaopas on koottu osana Syö Itämeri puhtaaksi -hanketta. Sen suosituksissa painotetaan torjunta-aineiden vähäistä käyttöä, luonnon monimuotoisuutta, sekä ilmasto- ja vesistövaikutuksia.

Lihaoppaan mukaan suomalainen kuluttaja voi kohtuudella nauttia kotimaista luomu- ja luonnonlaidunlihaa.

– Naudalla on isot ilmastovaikutukset, mutta luonnonlaitumien laidunnuksella on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuudelle, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula.

Siitä huolimatta hän kohtuullistaisi lihan kulutusta.

– Meidän tärkein viestimme asian suhteen on, että ruoan pitäisi olla kasvispainotteista, koska se säästää eniten luontoa ja ilmastoa, Nikula painottaa.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa klo 22 saakka. Millaisia keinoja suosit kuluttajana ilmastopäästöjen vähentämiseksi?

Lue myös:

Voiko ruokaa tuottaa kestävästi? Maatalousmaan hiilivarannot hiipuvat ja pölyttäjät vähenevät

Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

Arviolta 840 000 kotitaloutta on kärsinyt sähkökatkoista ja myrsky on aiheuttanut laajoja häiriöitä alueen liikenteeseen, esim. junaliikennettä on jouduttu pysäyttämään, uutisoi Japanin yleisradioyhtiö NHK. Luotijunan kulkua on viivytetty Tokion ja Odawaran välillä. Paikallisilla lentokentillä on peruttu yli 100 lentoa. Rankan sateen odotetaan jatkuvan jonkin aikaa.

NHK tviittasi varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa, että taifuuni on aiheuttanut suurta haittaa työmatkalaisille, mutta luotijunat kulkevat jälleen.

Viranomaiset ovat varoittaneet korkean aallokon, tulvan ja maanvyöryjen uhasta ja kehottaneet yli 100 000 ihmistä lähtemään evakkoon Kanagawassa, Shizuokassa ja Tokion metropolialueella.

Lisäksi 2,4 miljoonalle ihmiselle on NHK:n mukaan annettu kehotus valmistautua mahdolliseen evakuointimääräykseen Kanagawassa, Shizuokassa ja lähialueilla.

Japanin Ilmatieteen laitoksen mukaan tuulennopeus on nyt 40 metriä sekunnissa ja puuskissa 60 metriä sekunnissa.

Japanin Ilmatieteen laitoksen mukaan taifuuni voi tuoda mukanaan jopa ennätysmäiset sateet ja tuulen. Hirmumyrskyn on arvioitu nostavan dramaattisesti vedenpintaa Tokionlahdella.

– Tässä taifuunissa erityistä on se, että päivällä se voimistui hyvin nopeasti kategoriasta yksi kategoriaan neljä. Nyt se on rantautumassa kategoriassa kaksi. Sadetta voi tulla jopa 150–400 millimetriä, sanoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Hirmumyrskyn vuoksi monet kaupat ja huvittelukeskukset sulkivat ovensa tavallista aikaisemmin. Näiden joukossa oli myös Tokion Disneyland-huvipuisto.

Taifuunin reitti näkyy tästä Suomen Ilmatieteen laitoksen julkaisemasta animaatiosta. Tviitin julkaisuhetkellä taifuuni oli kolmoskategoriassa.

Ulkoministeriö kehottaa tekemään matkustusilmoituksen

Suomen ulkoministeriö pyytää alueella olevia suomalaisia seuraamaan viranomaisten tiedotteita ja paikallista mediaa sekä tekemään matkustusilmoituksen osoitteessa matkustusilmoitus.fi.

Tokion suurlähetystön facebook-sivulla kerrotaan, että Taifuuni Faxai on lähestymässä Japanin pääsaari Honshun kaakkoisosaa ja Ogasawaran saariryhmää, ja sen odotetaan lähestyvän Kanton aluetta ja suur-Tokiota sunnuntain-maanantain aikana. Suurlähetystö seuraa tilannetta.

Hätätilanteessa ulkoministeriö pyytää ottamaan yhteyttä sen päivystyskeskukseen +358 9 160 55 555 tai lähettämään sähköpostia osoitteeseen paivystys.um@formin.fi.

Taifuunin kulkua voi seurata ja lisätietoja myrskystä saa muun muassa Japanin meteorologian laitos JMA:lta ja Japanin yleisradioyhtiö NHK:n uutissivustolta.

Finnairin Japanin-lennot lähtivät suunnitellusti

Useat kansainväliset lentoyhtiöt, kuten American Airlines ja Cathay Pacific Airways, ovat peruneet lentonsa Japaniin tänään sunnuntaina ja huomenna maanantaina.

Suomesta oli lähdössä illansuussa useita lentoja kohti Honshun saarta Japanissa. Finnairin mukaan sen molemmat Tokion-lennot sekä lennot Osakaan ja Nagoyaan lähtevät aikataulun mukaan.

– Lentoaika on noin 12 tuntia ja lähempänä täsmentyy onko syytä käyttää varalaskeutumispaikkaa kovien tuulten vuoksi lähinnä Tokion Naritan kentän osalta, kertoo Johanna Joutsiniemi Finnairin viestinnästä.

Lennot ovat laskeutumassa Japaniin varhain aamulla Suomen aikaa.

Lisää aiheesta:

NHK: Typhoon Faxai approaches eastern Japan

Loiskis.

Näin lentävät laittoman nuotiopaikan kivet espoolaiseen erämaajärveen.

Olemme lähteneet Metsähallituksen tarkastuspartion matkassa Nuuksion Kansallispuistoon – tempauksen nimi on Retkiratsia.

– Kävijöiden määrä on kasvanut viime aikoina paljon. Samalla myös häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt ja sääntöjen tunteminen huonontunut, Metsähallituksen erikoissuunnittelija Liisa Neuvonen sanoo.

Kyse on luvattomista nuotioista, vapaana juoksevia koirista, roskaamisesta ja yöaikaan tapahtuvasta metelöinnistä. Ratsiaa edeltävänä viikonvaihteena metsässä oli Neuvosen mukaan ollut melkoiset festarit.

– Me olemme täällä nyt kävelemässä ja katsomassa, miten retkeily sujuu.

Useimmilla retkeily näyttää sujuvan erinomaisesti. Näille Neuvonen jakaa vapaalippuja Suomen luontokeskus Haltiaan.

Ratsiasta puhuminen ei kuitenkaan ole pelkkä vitsi.

Erätarkastajalla on poliisin valtuudet

Tutkimuspartiossa on mukana kaksi Metsähallituksen erätarkastajaa. Heikki Taipaleella ja Tommi Suonpäällä on näissä metsissä poliisin valtuudet.

Jos vastaan tulee laittomuuksia, miesten repuista löytyy tietokoneet ja tulostimet sakkolappujen tulostamista varten.

– Enemmän tämä kuitenkin on retkeilyn sääntöjen kertausta – ja puuttumista siihen, että laittomat nuotiopaikat siivotaan pois. Jos siitä on yhteisymmärrys, asia voi jäädä huomautuksen varaan, Suonpää sanoo.

– Mutta jos kyse on vaaratilanteista esimerkiksi metsäpalovaroituksen aikaan, niin silloin puututaan jämäkämmin.

Se, joka sytyttää laittoman nuotion metsäpalovaroituksen aikaan, saa päiväsakkoja.

– Ja sen päälle tulevat vielä mahdolliset vahingonkorvaukset.

Tällä kertaa metsä on märkä. Ensimmäinen luvaton nuotio löytyy kuitenkin jo Haukkalammen rannalta.

Tässä oli jo nuotiopaikka...

– Mitäs te ylipäätään tiedätte retkeilystä? Tämä ei ole nuotiopaikka.

Olemme on yhyttäneet illan ensimmäiset tulentekijät. Erätarkastaja Suonpää on entinen poliisi, jonka äänessä on auktoriteettia.

Kolme kaverusta Helsingin Kalliosta viettää viikonloppua Nuuksiossa. Mukana on eväitä, olutta ja lasipullossa jotain väkevämpääkin. Nuotio on kuitenkin sytytetty väärään paikkaan.

Miehet tunnustavat rikkomuksensa auliisti.

– Tässä oli kyllä kivet valmiiksi. Ja tuolla toisella nuotiolla on sellainen meteli, että me ei haluttu mennä sinne, yksi heistä toteaa toimittajalle.

Kallion kolmikko lupaa parantaa tapansa. Suonpää ja Taipale tarkistavat tulentekijän henkilöllisyystodistuksen ja antavat kirjallisen varoituksen.

– Ja mitäs jos sinä pääsytyttäjä pistät nyt jätkät kantamaan vettä ja sammutatte tämän, Taipale sanoo.

Se ei ollut pyyntö. Hetken kuluttua nuotiosta nousee höyrypilvi.

Ennen puoltayötä Nuuksiosta on löytynyt kuusi laitonta nuotiota ja useita aiempia nuotiopaikkoja.

Yhdysvaltalaiselle telttailijalle ilmoitetaan, että leiriytyminen on sallittua vain telttailualueilla ja hämmästynyttä drone-lennättäjää käsketään pakkaamaan lennokkinsa.

– Lennättämiseen pitää pyytää lupa, jotta se ei häiritse esimerkiksi kaakkureiden pesintää, Neuvonen sanoo.

Kun ottaa huomioon, että lauantaipäivä oli sateinen, väkeä on liikkeellä yllättävän paljon.

Yhä enemmän retkeilijöitä

Ovatko suomalaiset välinpitämättömämpiä kuin aikaisemmin – vai täysin erkaantuneita luonnosta? Toisaalta on syytä huomata, että metsässä liikkuu enemmän suomalaisia kuin ennen.

Espoolaisessa kansallispuistossa kulkijoita on lähes kymmenen kertaa enemmän kuin 1990-luvulla – ja kuten alla olevat kaaviot kertovat, suunta sama myös muissa Suomen puistoissa.

Metsähallituksella on yhteensä 40 kansallispuistoa. Niiden vuosittainen kävijämäärä on kasvanut kymmenessä vuodessa vajaasta kahdesta miljoonasta yli kolmeen miljoonaan henkilöön.

Joukkoon on tullut viisi uutta puistoa, mutta myös vanhat kansallispuistot houkuttavat entistä enemmän vierailijoita.

Lisää ratsioita luvassa

Useimmat retkiratsian haaviin jääneet vaikuttavat aidon yllättyneiltä siitä, että joku kiertää ja valvoo kansallispuistoja. Se ei ole ihme, kovin usein ei esimerkiksi erätarkastajia tule metsäpoluilla vastaan.

– Meitä on koko Suomessa yksitoista kappaletta, ja meidän vastuualueemme on yksitoista miljoonaa hehtaaria. Miljoona hehtaaria per mies. Siinä riittää valvottavaa, Heikki Taipale sanoo.

Neuvonen uskoo, ettei tämänkertainen ratsia jäänyt viimeiseksi.

– Nyt selvitellään, olisiko meillä mahdollisuutta jalkautua tänne puistoon usemmin. Sellaiselle on selkeästi tarvetta ja sitä myös retkeilijät toivoisivat.

Suomen suosituimmat kansallispuistot

• Suomessa on 40 kansallispuistoa. Vuonna 2018 niissä kävi yhteensä 3,2 miljoonaa vierailijaa.
• Puistojen paikallistaloudellinen vaikutus oli yhteensä 211,5 miljoonaa euroa.

Voit järjestää taulukkoa nimen, kävijämäärän tai taloudellisen vaikutuksen mukaan klikkaamalla sarakkeen otsikkoa.

Puistojen nimet lyhennetty, virallinen nimi genetiivimuodossa. Esim. Pallas-Yllästuntunturin kansallispuisto, Nuuksion kansallispuisto.

Lopuksi vielä kärkikymmenikkö, mitkä kansallispuistot ovat kasvattaneet vierailijamääriään nopeiten?

Kurjenrahka lähes kolminkertaistui

Alla olevasta kaaviosta näet puistojen kävijämäärän muutoksen vuosien 2010 ja 2018 välillä. Vertailussa eivät ole mukana puistot, jotka on perustettu vuoden 2010 jälkeen tai joissa kävi viime vuonna alle 50 000 vierasta.

Kolme ja puoli päivää - niin kauan kesti suomalaisten avustustyöntekijöiden matka Suomesta Bahamasaarten pahiten tuhoutuneelle alueelle Abacolle.

Yle tavoitti SPR:n avustustiimiin kuuluvan Maria Santon puhelimitse Bahamasaarten pääkaupungin Nassaun lentokentältä sunnuntaina illalla Suomen aikaa. Sekä myöhemmin Abacon saarelta, kun ryhmä oli juuri saapunut Dorian hurrikaanin runtelemalle saarelle. Dorian runteli Bahamasaaria aiemmin tällä viikolla.

– Tämä näky on aivan uskomaton. Haiti oli tosi paha vuonna 2016, mutta tämä on kuin ikuinen syksy olisi saapunut tälle saarelle. Näkymä on apokalyptinen, Santto kertoo.

"Kaikkialla on ruskeaa, haisee pahalta"

Santon mukaan jo lentokoneesta näki, että Abacon saaren tuhot ovat valtavat. Veneitä oli tasaisella maalla, keskellä ei mitään. Kaikkialla on ruskeaa, sillä suolavesi näyttää tappaneen kaikki puut ja vihreän, Santto kertoo. Joka paikka on Santon mukaan lisäksi täynnä muoviroskaa, jota vesi on levittänyt sinne tänne.

– Joka paikassa haisee pahalta. Roskat ovat alkaneet käydä ja vessat eivät toimi, sillä vettä ei ole. Jo lentokentällä oli kamala haju, koska vessat eivät toimi, Santto jatkaa.

Lentokentällä oli ollut ihmisiä pyrkimässä saarelta pois. Iäkkäitä ihmisiä, vauvoja.

– Täällä on todella surullisen näköistä. Ei ole vettä, ja nämä hajut. Ainoa väri tässä maisemassa on muovipullot, jotka lojuvat sikin sokin. En tiedä kuinka kauan tämän kaiken siivoamisessa menee, Santto pohtii.

Abacon saarella kuuluvuus vain kahdessa kohtaa

Santto odotti muun SPR:n ryhmän kanssa konetta Abaco-saarelle pitkään Bahamasaarten pääkaupungissa Nassaussa. Nassausta lento Abacolle kesti noin puoli tuntia. Nassaussa ei ollut hätää, vain kova kosteus kertoi lähellä olleesta hurrikaanista.

Yle tavoitti aiemmin ryhmän juuri ennen kuin he astuivat Abacolle lentävään pienkoneeseen.

– Bahaman punaisen ristin vapaaehtoinen kertoi meille, että Abaco-saaren pääkaupungissa Marsh Harbourissa on kaksi pistettä hallinnollisissa paikoissa, joissa on jonkin verran kuuluvuutta. Muuten saarella ei ole infraa, eikä minkään näköistä kuuluvuutta, eikä käytännössä mitään, Santto kertoo.

Santto itse oli lentänyt Nassaun kaupunkiin Helsingistä Lontoon kautta. Muu ryhmä oli lentänyt Helsingistä Saksaan Frankfurtiin, josta Miamiin, josta Nassau`hun. Matkaan he olivat lähteneet jo torstaina aamulla. Nyt oli sunnuntai-ilta.

– Ei olla varsinaisesti myöhässä aikataulusta, mutta katastrofitilanteessa kaikki saattaa muuttua päivässä. Eli tällä kertaa konkreettisesti se, että miten paikan päälle päästään.

Santto kertoo, että Abacon lentokenttä on aivan vastikään avautunut. Saaren yli on aiemmin vain lennetty ja tehty niin sanottuja tarkkailulentoja, joissa muun muassa YK ja Punainen Risti ovat pyrkineet arvioimaan, mika tilanne paikan päällä on.

– Mutta sinne ei ole siis päässyt laskeutumaan aiemmin.

Lisäksi Santto sanoo, että viime päivinä olemassa olevat lennot ovat olleet täynnä. Bahamas Air on avannut humanitaarisia lentoja heille, jotka ovat halunneet ja pystyneet evakuoitumaan Abacolta pois.

– Yritimme jo eilen kollegani kanssa Abacoon, mutta emme päässeet.

– Tai siis olisimme päässeet saarelle, mutta emme olisi mahtuneet saarelta enää koneessa pois. Eikä meillä vielä silloin ollut mahdollisuutta yöpyä missään saarella.

Santto jäämässä Abacoon yöksi

Tänään sunnuntaina Santto on valmistautunut niin, että yöpyminen pitäisi onnistua ongelmitta. Hän on jäämässä Abacon saarelle yöksi ranskalaisen kollegansa kanssa, jos kaikki menee hyvin.

– Yövymme mahdollisesti rahtilaivalla, joka lähti sinne eilen, Santto kertoo.

Muun seurueen on tarkoitus lentää vielä takaisin Nassaun kaupunkiin Bahaman pääsaarelle, kun ensitiedot alueelta on saatu kerättyä.

Punainen risti kartoittaa saarta

Punaisen ristin jäsenten on tarkoitus lähteä paikalle päästyään kiertämään Abacon aluetta. Heillä on kaikilla satelliittipuhelimet mukana. Niillä heidän tulee ottaa tiimiijohtajaan yhteys puolen tunnin välein.

Logistiikka, terveys, viestintä - jokaisella tiimillä on omat tehtävänsä.

Terveysdelegaatit lähtevät katsomaan onko klinikkatarpeita.

– Marsh Harbourissa on kuulema yksi toimiva klinikka, mutta saarella on useita paikkoja, joissa ei ole mitään terveyspalveluita tällä hetkellä, Santto kertoo.

Osa Punaisen Ristin vapaaehtoisesta taas pyrkii miettimään väliaikaismajoitusta, että minne niitä voitaisiin yleensäkään rakentaa.

– Tärkein tehtävä jokaisella on nopeasti arvioida, mikä on tilanne ja mikä on tulevaisuuden näkymä. Ja miten reagoidaan. Mitkä ovat tarpeet ja mikä on paras tapa rakentaa ensiapua. Asumus ja vesi on tärkeimmät ja terveys, Santto sanoo.

– Kaikista suurin hätä on siinä, että ihmisillä ei ole asumusta. Viime yönäkin satoi paljon vettä. Ja toinen on puhdas vesi ja ruoka. Elämän peruspalikat. Nyt puhutaan selviytymisestä, Santto sanoo.

Niko Putkinen hörppää kouralla havainneputkesta pulppuavaa vettä Kurikassa peltojen ympäröimällä pohjavesialueella.

– Kyllä, tässä on sitä Suomen puhtainta pohjavettä! Geologian tutkimuskeskuksessa erikoistutkijana työskentelevä Putkinen hihkaisee.

Kurikan maaperä on poikkeuksellinen, mikä on aiheuttanut ongelmia muun muassa Kurikan keskustan rakennuksille. Kallion päällä on paksu savi-silttikerros, joka ei ole kovin kantavaa ja sitä on paljon, jopa kolmekymmentä metriä.

Savi-silttikerroksesta on kuitenkin hyötyäkin, sillä se ei läpäise vettä. Haitta-aineet eivät siis kulkeudu esimerkiksi pelloilta niiden alla sijaitseviin pohjavesiin.

Putkinen mainitsee, että pohjaveden puhtautta kuvaa sekin, ettei Kurikan kaupungin tarvitse sitä Kuusistonloukon ympäristön kaivoilla juurikaan puhdistaa ennen sen siirtymistä käyttövedeksi kurikkalaisten koteihin.

Näillä seuduilla, maan syvyyksissä, piilottelee poikkeuksellisen laaja pohjavesiesiintymä.

Syväpohjavesiesiintymä löytyi vähän kuin vahingossa vuonna 2010. Geologian tutkimuskeskus GTK aloitti koeporauksia Kuusistonloukossa Kurikan Vesihuollon kanssa ja jo ensimmäisissä porauksissa huomattiin, ettei kyseessä olekaan aivan tavallinen pohjavesialue.

– Se oli selvää oikeastaan jo ensimmäisellä syvällä reiällä.

Arviolta 1,5 miljardia vuotta sitten syntyneissä valtavissa rotkoissa oletetaan olevan niin paljon vettä, että sillä katetaan tulevaisuudessa Vaasan ja Kurikan kaupunkien vesitarpeet.

Mistä vesi tulee?

Kakkurin lähteillä Kyrönjoen varressa Kurikassa vesi pulppuaa pohjaveden havaintoputkista maanpinnalle niin sanotusti vapaasti, eli Putkisen mukaan puhutaan tuolloin arteesisista pohjavesistä.

– Kun savien ja moreeneiden läpi porataan reikä, vesi purkautuu sieltä luonnollisesti omalla paineella, hän kuvailee ilmiötä.

Vastaavanlaisia pohjaveden havaintoputkia on porattu Kurikan ympäristöön noin 130 kappaletta. Porausten ja pumppausten on tarkoitus selvittää muun muassa se, kuinka laaja syväpohjavesiesiintymä todellisuudessa on ja minkä verran sieltä voidaan vettä kestävästi tulevaisuudessa kuluttaa ja hyödyntää.

– Sanotaan näin, että viiden vuoden päästä meillä on käsitys siitä, mitä tämä muodostuma sisältää.

Tällä hetkellä kysymyksiä aiheuttaa myös se, mistä vesi kulkeutuu syväpohjavesimuodostumaan. Koska savikerros ei läpäise vettä, suoraan maan päälle satava vesi ei kerry esiintymään normaalisti.

Yksi tutkimuksen kohde ovatkin alueet, jotka ovat yli sata metriä merenpintaa korkeammalla. Yksi näistä on Lehtivuorten alue, josta veden oletetaan laskeutuvan laaksoon otollisen maaperän edesauttamana.

– Tätä [pohjavesiesiintymää] voi jo kutsua geologiseksi ihmeeksi. Savikoitten alla on vanha syväksi kulunut kallioperän ruhjesysteemi, joka on täyttynyt jääkausien aikaan sopivilla sedimenteillä. Ja nimenomaan pohjavesiä ajatellen sopivilla sedimenteillä, eli siellä on hiekkoja ja soria, joihin vettä voi varastoitua, Putkinen kuvailee.

Minne vesi menee?

Vaasan Vesi on ollut mukana Kurikan tutkimuksessa GTK:n, Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen ja Kurikan Vesihuollon kanssa vuodesta 2014. Vaasa haaveilee kattavansa tulevaisuuden vesitarpeensa nimenomaan tuosta samaisesta pohjavesiesiintymästä.

Vettä on löydetty nyt noin puolet tarvittavasta määrästä, eli lisää työtä on vielä edessä.

Vaasa ottaa tällä hetkellä raakavetensä Kyrönjoen pintavesistä. Veden puhdistaminen on kallista, koska jokiveden laatu on epätasaista. Pilvilammessa Vaasan Vedellä on lisäksi noin kahden kuukauden käyttövarastot.

– Meidän on löydettävä vaihtoehto, koska Vaasassa ei ole vettä, jos näille kahdelle edellä mainitulle tapahtuu jotakin. Kurikasta tulisi siis meidän päälähteemme tulevaisuudessa, sanoo Vaasan Veden verkostopäällikkö Jari Jantunen.

Alkuperäinen haave oli, että kurikkalaista vettä saataisiin Vaasaan asti jo vuonna 2025. Näyttää kuitenkin siltä, että tavoitteesta hieman myöhästytään, koska luvituksetkin vievät lopulta oman aikansa.

Tutkimuksia jatketaan koko ajan ja ensi kesänä alueella siirrytään koepumppauksiin ja pohjaveden virtausmallinnuksiin. Erikoistutkija Niko Putkinen kertoo hakevansa apua mallinnusvaiheeseen muun muassa kanadalaisilta kollegoilta, joilla on asiantuntemusta vastaavanlaisen esiintymän tutkimisesta.

Miksi vesi kiinnostaa?

Toista samanlaista tai yhtä laajaa kalliopainanteisiin syntynyttä pohjavesiesiintymää ei ole Suomessa muualla tavattu. Vaikka Kurikan alla lepäävän muodostuman laajuus on vielä kokonaisuudessaan salaisuus, vettä maaperän kerrostumissa on paljon.

Tällä hetkellä tutkittavan alueen koko on noin 10 x 15 kilometriä. Havainneputket yltävät syvimmillään lähes 110 metriin saakka kalliovarmistuksen kanssa.

Järeät maaperäkairakoneet ja niiden käyttäjät ovat tehneet omaa työtään Kurikassa jo kahden vuoden ajan. Jokaiseen reikään asennetaan pohjaveden havaintoputki, joka varustellaan pohjaveden pintaa tarkkailevalla anturilla ja ”purkilla”, joka hoitaa mittausjärjestelyn, tietojen tallennuksen ja lähetyksen langattomasti tietokantoihin.

Kurikassa käytetään GTK:n innovaatioon perustuvaa tekniikkaa pohjavedenpintojen seuraamiseen – tulevaisuudessa kuka tahansa voi seurata nettisivuilta pohjavesitilannetta alueella melkein reaaliaikaisesti.

Yhteistyötä suomalaiset geologit tekevät tekniikan suhteen brittiläisten kollegojen kanssa, ja siksi esimerkiksi BBC kävi tutustumassa Kurikan tilanteeseen vuosi sitten.

Niko Putkisen innostus geologiaa kohtaan ei jää huomaamatta. Hän kiittelee omassa työssään myös sen sosiaalista puolta ja paikallisia ihmisiä.

– Taidan tuntea joka ainoan isännän näillä alueilla, kun täällä ihmisten pihoillakin tosiaan porataan. Täällä suullinen sana on suullinen sana ja siitä kurikkalaiset saavat olla ylpeitä, vakuuttaa Putkinen.

Kyse on valtavan suuresta ja merkittävästä asiasta. Tämä käy hyvin nopeasti ilmi, kun kuuntelee asiantuntijoiden puhetta Pohjois-Ruotsissa pian alkavasta kokeilusta, jonka tarkoituksena on lähes kokonaan poistaa teräksen valmistamisen hiilijalanjälki.

Terästeollisuus tuottaa 7–9 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Se on noin kolme kertaa enemmän kuin lentoliikenne maailmanlaajuisesti aiheuttaa.

Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen ei säästele kehujaan arvioidessaan teräsyhtiö SSAB:n Suomessa ja Ruotsissa valmistelemaa teknologista muutosta.

– Kyseessä on oppikirjaesimerkki siitä, mitä ihmiskunnan pitäisi tehdä ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi.

Sillä tulee Ollikaisen mukaan olemaan suuri merkitys maailman hiilitaseeseen eli siihen, kuinka paljon hiilidioksidia ilmakehässä on.

Raahen terästehtaan omistava ruotsalaisyhtiö aikoo muuttaa Suomen ja Ruotsin terästuotannon kokonaan fossiilivapaaksi. Jos menetelmä osoittautuu toimivaksi ja se tulee käyttöön, Suomen päästöistä lähtisi noin seitsemän prosenttia. Sen verran nimittäin nykyään aiheuttaa Raahen terästehdas.

Teknologia hyödyntää vetyä, ja se on sinänsä jo olemassa. Vielä on kuitenkin paljon ratkaistavia kysymyksiä. Valtava päästövähennys edellyttää etenkin sitä, että terästä valmistavat maat kuten Suomi, Ruotsi ja Kiina mullistaisivat koko sähköntuotantonsa ja sähköverkkonsa.

Vanha teknologia tuottaa enemmän hiilidioksidia kuin terästä

Rautaa on valmistettu nykyisin käytössä olevalla masuunitekniikalla yli tuhat vuotta.

Samalla kun valmistetaan rautaa ja terästä, syntyy hiilidioksidia. Terästehtaat tuottavat itse asiassa enemmän hiilidioksidia kuin terästä: yhtä terästonnia kohti syntyy 1,6 tonnia hiilidioksidia.

Vaikka teknologia on ikivanhaa ja kaipaa uudistamista, teräksen tarve ei ole katoamassa mihinkään.

Sitä tarvitaan erityisen paljon kehittyvissä maissa nykyaikaisen infran rakentamiseen. Myös kehittyneissä maissa teräksen tarve kasvaa. Se tulee tulevaisuudessa korvaamaan heikommin kestäviä materiaaleja esimerkiksi rakentamisessa ja jopa luonnonsuojelussa: esimerkiksi suojelualueiden pitkospuina ja portaina teräs on ylivertainen materiaali.

Yksi tehdas tuottaa valtavat päästöt

SSAB:n Raahen terästehdas on 7 prosentin osuudella Suomen hiilijalanjäljestä maan ylivoimaisesti suurin hiilidioksidilähde. Se on pahempi kuin Suomen kaksi seuraavaksi suurinta co2-lähdettä, Nesteen Porvoon jalostamo ja Hanasaaren B-voimalaitos yhteensä.

Terästeollisuuden muuttaminen päästöttömäksi uuden teknologian avulla auttaa yrityksiä säästämään esimerkiksi päästökaupassa valtavia summia.

– Se on hillitön kilpailuetu sitä kehittävälle yhtiölle. Ja jos teknologia leviää muualle maailmaan, se on globaali ratkaisu isoon ongelmaan, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori, Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.

Toissa vuonna tehdyn selvityksen mukaan raakaraudan tuottaminen uudella menetelmällä oli 20–30 prosenttia kalliimpaa kuin hiilellä. Sen jälkeen päästökaupassa hinnat ovat kuitenkin koventuneet, joten nykyään ero ei ole yhtä suuri.

Myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkönkäyttötekniikan professori Juha Pyrhönen korostaa että, mikään yhtiö ei ryhdy tällaiseen hyvää hyvyyttään, vaan näkee siinä paremman liiketoiminnan mahdollisuuksia.

– Tämän parempaa uutista ei voi ollakaan, sanoo Pyrhönen.

Myös yhteiskunnassa tarvitaan vallankumousta

SSAB:n Luulajassa testaama teknologia perustuu vetyä ja sähköä hyödyntävään uuteen teknologiaan. Hiilidioksidin sijasta prosessissa syntyy sivutuotteena vettä

SSAB:n ympäristöjohtaja Harri Leppänen luonnehtii muutosta vallankumoukseksi.

Vallankumous ei kuitenkaan tarkoita vain hiilidioksidipäästöjen katoamista. Uusi menetelmä vaatii valtavia määriä nimenomaan hiilineutraalisti tuotettua sähköä, jos koko menetelmän halutaan olevan päästötön.

– Tulevaisuuden fossiilivapaassa yhteiskunnassa hiilidioksidivapaan sähkön saatavuus merkitsee samaa kuin kivihiili ja öljy nykyisessä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvassa yhteiskunnassa, sanoo Leppänen.

Sähköä vaaditaan yhden ydinvoimalan verran

Raahen tehtaan rautamäärän tuottamiseen vedyn avulla tarvitaan noin kymmenkertainen määrä sähköä nykyiseen verrattuna, eli noin 10–12 terawattituntia vuodessa. Se on noin kuudesosa koko Suomen sähköntuotannosta.

Sähköä tarvitaan enemmän kuin Raahen terästehtaan viereen Pyhäjoelle kaavaillun ydinvoimalan vuosituotanto on ja suurin piirtein saman verran kuin mitä Olkiluodon kaksi toiminnassa olevaa reaktoria tuottavat vuodessa.

Rajusti kasvava sähkön tarve sopii hyvin SSAB:n sähköntoimittajalle, hankkeessa mukana olevalle Vattenfallille.

Ruotsi vie tällä hetkellä sähköä ulkomaille noin Olkiluodon nykyisen tuotannon verran eli 15 terawattituntia vuodessa.

Käytännössä Ruotsin sähkö on lähes fossiilivapaata jo nyt. Suomessa 79 prosenttia sähköntuotannosta oli fossiilivapaata eli hiilidioksidineutraalia viime vuonna.

Uudessa raudantuotantoprosessissa tarvittava vety tehdään sähköllä. Vattenfallia asia kiinnostaa myös toisin päin.

Se toivoo, että samalla ratkeaisi se, miten vaikkapa tuulivoimalla tuotettua sähköä saisi varastoitua tyynten päivien varalle.

Vedyn uskotaan ratkaisevan monta ongelmaa

Talvella tuulee enemmän kuin kesällä, ja talvella myös kulutetaan enemmän sähköä kuin kesällä. Vuodenaikojen kesken sähkö siis jakaantuu melko hyvin, mutta ongelma onkin esimerkiksi viikkotasolla, kertoo Vattenfallin tuotekehitysjohtaja Mikael Nordlander.

Silloin kun tuulee ja paistaa, mutta kaikki uusiutuva sähkö ei mene kaupaksi, sen voisi hänen mukaansa varastoida vetyyn pilvisiä ja tuulettomia päiviä varten.

– Akkujen käyttö on hyvin kallista, joten näemme vetytekniikan tässä suhteessa mielenkiintoisena, sanoo Nordlander.

Käytännössä varastointi tapahtuisi siten, että päivinä, jolloin energiaa on reilusti saatavilla, sitä käytettäisiin erottamaan vedessä olevat vetyatomit happiatomeista. Vety säilyisi joitakin viikkoja varastossa, ja prosessissa se muutettaisiin takaisin vedeksi. Näin valmistettava vety sopii myös sähkön varastointiin, koska se voidaan muuttaa myös takaisin sähköksi.

Professori Markku Ollikainen sanoo, että jos terästeollisuudessa kehitetään hyviä käytäntöjä vedyn hyödyntämiseksi, se on askel kohti vedyn hyödyntämistä muillakin aloilla.

Paljon on vielä ratkaistava

Koska kyseessä on täysin uudenlainen menetelmä, moni siihen liittyvä asia on vielä ratkomatta.

Yksi esimerkki on se, että fossiilivapaan teräksen valmistuksessa käytettävän rautapelletin pitää olla entistä laadukkaampaa ja myös pelletin tuotannon pitää olla hiilivapaata. Valmista teknologiaa tähän ei ole.

SSAB kuitenkin uskoo, että tarvittavat ratkaisut löytyvät. Luulajan tehdasalueelle rakennettava pilottilaitos otetaan käyttöön ensi kesänä.

Laitosta ovat pystyttämässä SSAB:n tytäryhtiön Ruukki Constructionin pohjoispohjalaiset asentajat.

SSAB:lla on Pohjoismaissa masuuneja Raahessa, Luulajassa ja Oxelösundissa. Uuden teknologian myötä nämä masuunit jäävät historiaan. Tämä kuitenkin tapahtuu vaiheittain, ja päästöttömyyteen päästään kokonaan vasta vuosien päästä.

Uutta teknologiaa kokeillaan pilottimittakaavassa noin kolmen vuoden ajan. SSAB:n on suunnitellut olevansa kokonaan fossiilivapaa vuonna 2045.

Suomen hallitus on kuitenkin asettanut tavoitteeksi, että Suomi olisi hiilineutraali jo 2035. SSAB aikoa tutkia, voiko se nopeuttaa muutosta Suomen osalta.

Suomi ja Ruotsi kilpailuun sähkön hinnasta

Pilottivaiheen jälkeen SSAB miettii erikseen, mihin vetylaitokset sijoittuisivat – Ruotsiin, Suomeen vai jonnekin muualle.

Käytännössä edessä on kahden maan kilpailuttaminen. Hiilivapaalla sähköllä kun ei ole maailmanmarkkinahintaa, vaan sen hinta muodostuu alueellisesti. Tällä hetkellä sähkö on SSAB:lle Ruotsissa huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.

Teräksen valmistamiseen vedyn avulla tarvitaan kuitenkin todella paljon sähköä. Se tarkoittaa uusien sähköverkkojen rakentamista ja monenlaista muutakin infrastruktuuria. Pelkästään korkeajänniteverkon rakentaminen on pitkä prosessi.

SSAB:n mukaan sähkön saatavuus on hyvin olennaista vetyreaktorin sijoituspaikan kannalta.

Käytännössä siis SSAB edellyttää sen suunnitelmia tukevaa energia- ja ilmastopolitiikkaa, riittävää hiilidioksidivapaan sähkön saantia ja alhaista sähkön verotusta.

– Nyt tarkastelemme, millä meidän toimipaikallamme on parhaat edellytykset reaktorin sijainniksi. Nopea lupaprosessi on myös tärkeä näkökulma, sanoo SSAB:n teknologiajohtaja Martin Pei.

Vetyreaktorin sijaintipaikka ei välttämättä ole sama kuin paikka tai paikat, joissa tapahtuu sitä seuraava teräksen valmistaminen.

Mitä tekee Kiina?

Ruotsi, Suomi ja SSAB ovat maailman mittakaavassa todella pieniä tekijöitä. Raahen tehtaan tuotanto on vain noin 2 promillea maailman teräksen tuotannosta. Lisäksi pohjoismaalainen terästeollisuus on jo nyt maailman ympäristöystävällisintä.

Puolet maailman terästeollisuudesta sijaitsee Kiinassa, missä on paljon myös suhteellisen vanhoja ja saastuttavia terästehtaita. Kiinan hiilidioksidipäästöistä peräti 25–30 prosenttia tulee terästeollisuudesta. Isoja teräksentuottajia ovat myös Japani, Intia, Yhdysvallat ja Venäjä.

Vetyteknologiaan voidaan siirtyä vain siellä, missä hiilineutraalia sähköä on saatavilla.

Nykyisessä tuotannossa tarvittavalla hiilellä on maailmanmarkkinahinta, joka on sama kaikille. Vetyreaktoriteknologiassa keskeisen tuotannontekijän, sähkön, hinta taas määräytyy alueellisesti.

Kiina ja Intia ovat kehittäneet viime vuosina uusiutuvaa energiantuotantoa (Maailma.net) voimakkaasti.

Se tarkoittaa myös sitä, että niiden edellytykset ottaa käyttöön myös vetyteknologiaa terästeollisuudessa paranevat koko ajan.

Sekä SSAB:n teknologiajohtaja Martin Pei että SSAB Europen ympäristöjohtaja Harri Leppänen uskovat Kiinankin pystyvän modernisoimaan tehtaitaan.

Aikaa se kuitenkin vie.

Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka!

Ylen viime viikolla julkaisema juttu vammaisten ja muiden valtavirrasta poikkeavien kohtelusta herätti vilkkaan keskustelun. Artikkeli keräsi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa yli 14 000 reaktiota.

Jutussa arvioitiin, että huono käytös – tuijottelu, naureskelu, nimittely – ulkoisesti poikkeavia ihmisiä kohtaan on yleistynyt. Suuntauksen ovat huomanneet esimerkiksi monet julkisilla paikoilla liikkuvat vammaiset, heitä edustava Vammaisfoorumi ja yhdenvertaisuusvaltuutettu. Syyksi artikkelissa esitettiin asenteiden koventumista ja vihamielisyyden lisääntymistä.

Pyysimme neljää asiantuntijaa pohtimaan, mitä Suomessa tapahtuu ja miksi huono käytös näyttää yleistyneen.

Kysymyksiin vastaavat Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist, vammaisten oikeuksiin erikoistunut Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntija Mikko Joronen, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perehtynyt tutkija ja sosiaalipsykologi Aija Logren sekä urallaan muun muassa rasismiin ja hyvinvointivaltioon liittyviä kysymyksiä tutkinut professori Suvi Keskinen.

Onko ilmapiiri Suomessa todella muuttunut vihamielisemmäksi?

Poliisitarkastaja Måns Enqvist: Kyllä on. Vihamielisyys on mielestäni tällä hetkellä Suomessa jopa käsinkosketeltavan suurta. Suvaitsemattomuus on lisääntynyt ja arvot koventuneet. Esimerkiksi vielä vuosituhannen vaihteessa ei ollut tällaista.

Professori Suvi Keskinen: Arvioni mukaan ilmapiiri Suomessa on muuttunut vihamielisemmäksi siirtolaisia ja rodullistettuja vähemmistöjä kohtaan, ja samanlaista käytöstä vaikuttaa kohdistuvan muihinkin vähemmistöihin.

Sosiaalipsykologi ja tutkija Aija Logren: On selviä viitteitä siitä, että ihmiset kokevat vihamielisen ja ennakkoluuloisen puheen lisääntyneen Suomessa. Sitä on vaikea sanoa, ajattelevatko ihmiset todella aiempaa jyrkemmin, vai ovatko he aina ajatelleet siten ja tuovat nyt mielipiteitään avoimemmin esille. Oli kummin vain, moni kokee, että puhe on jyrkentynyt.

Vammaisten oikeuksien asiantuntija Mikko Joronen: Ainakin ihmiset kyseenalaistavat nykyään aiempaa voimakkaammin sellaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia, jotka poikkeavat heistä itsestään.

Mistä ilmapiirin kiristyminen voi johtua?

Poliistarkastaja Måns Enqvist: Vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä maahanmuuttajista on alettu puhua julkisesti negatiivisemmin. Mielestäni se on samalla lisännyt myös muiden ihmisryhmien, kuten vammaisten ja seksuaalivähemmistöjen, kärjekkäämpää kohtelua.

Vammaisten oikeuksien asiantuntija Mikko Joronen: Ajattelen, että ilmapiirin kiristymisen juuret ovat pakolaiskriisiäkin syvemmällä. Ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen laajemmassa mittakaavassa kansainvälisesti sai alkusysäyksen jo vuonna 2001 Yhdysvaltain WTC:n terrori-iskusta, ja se on jatkunut ja yltynyt siitä asti. Tämän vaikutukset heijastuvat myös Suomeen.

Professori Suvi Keskinen: Hyökkäävä kielenkäyttö on saanut aiempaa enemmän jalansijaa politiikassa, mikä on vaikuttanut ilmapiiriin. Yksi keskeinen syy ilmapiirin kiristymiseen on myös maahanmuuttovastainen nettikirjoittelu, jota kanavoidaan sosiaalisen median kautta. Vammaisten oikeuksien kyseenalaistaminen voi puolestaan liittyä taloudelliseen hyöty- ja tehokkuusajatteluun, jossa ihmisarvo jää toissijaiseksi.

Sosiaalipsykologi ja tutkija Aija Logren: Netissä ihmiset voivat jakaa hyvinkin ennakkoluuloisia ajatuksia. Kun niille saa vähänkin tukea, syntyy vääristynyt mielikuva siitä, että kaikki muutkin ovat samaa mieltä. Sen myötä omia vihamielisiä ajatuksia uskalletaan sanoa myös ääneen avoimemmin.

Miten tämä näkyy ihmisten käyttäytymisessä?

Vammaisten oikeuksien asiantuntija Mikko Joronen: Nykyään moni kokee olevansa oikeutettu sanomaan ääneen melkein mitä tahansa. Aiemmin käsitys hyvistä tavoista saattoi estää tällaisen käyttäytymisen. Ei enää.

Sosiaalipsykologi ja tutkija Aija Logren: Osa ihmisistä ei enää ajattele, että vihamielisten ja ennakkoluuloisten ajatusten ilmaisemisessa olisi jotakin väärää. Jos tällaista käytöstä aletaan pitää normaalina, huono käytöskin yleistyy entisestään.

Poliistarkastaja Måns Enqvist: Myös poliisitilastoista on nähtävissä, että rangaistavasta vihapuheesta tehtyjen rikosilmoitusten määrät ovat lisääntyneet: Niitä on tehty 2015–2019 enemmän kuin sitä edeltävänä aikana.

Professori Suvi Keskinen: Euroopan perusoikeusviraston tutkimus toi hiljattain esiin, miten laajasti afrikkalaistaustaiset suomalaiset kohtaavat nimittelyä, fyysisiä hyökkäyksiä ja syrjintää. Tutkimuksen mukaan tilanne Suomessa on pahempi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Arvioni mukaan tämä voi johtua siitä, että rasismia ja syrjintää ei ole otettu Suomessa vakavasti ja tunnustettu. Myöskään toimenpiteitä niiden ehkäisemiseksi ei ole siten toteutettu riittävästi.

Pitääkö herjaavan käytöksen yleistymisestä olla huolissaan?

Poliistarkastaja Måns Enqvist: Pitää. Tilanne on ikävä yksittäisille ihmisille, mutta epäasiallisella käytöksellä on aina laajempi vaikutus myös koko yhteisöön. Se aiheuttaa muun muassa syrjäytymistä.

Sosiaalipsykologi ja tutkija Aija Logren: Kyllä. Siitä kannattaa huolestua, jos meillä on ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan pilkkaamista ja tuntemaan, ettei heitä oteta yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä vakavasti.

Vammaisten oikeuksien asiantuntija Mikko Joronen: Tietysti, sillä vammaisten ja muidenkin ihmisten pilkkaaminen lisää turvattomuutta ja vähentää yhteiskunnallista yhteenkuuluvutta.

Professori Suvi Keskinen: Tämä on vakava ongelma koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Suomessa täytyisi tunnistaa ihmisarvon kyseenalaistamiseen liittyvät ongelmat ja etsiä niihin ratkaisuja. Mielestäni selkeitä toimintalinjoja ei tähän asti ole luotu.

Mitä huonolle käytökselle ja vihamielisyydelle voitaisiin tehdä?

Sosiaalipsykologi ja tutkija Aija Logren: Aina kun kohtaamme tai todistamme vihamielistä käytöstä ja puhetta, voimme asettua loukatun ihmisen puolelle ja haastaa huonosti käyttäytyvän ihmisen. Voimme tehdä selväksi, että kaikki meistä eivät ajattele kuten pilkkaaja ajattelee.

Poliistarkastaja Måns Enqvist: Yhtenä keinona olisi laatia vihapuheen vastainen toimintaohjelma. Ajattelen myös, että yhdenvertaisuuden korostaminen lapsille ja nuorille koulutuksen kautta on entistä tärkeämpää.

Professori Suvi Keskinen: Hallituksella ja viranomaisilla on keskeinen rooli näissä kysymyksissä. Erityisesti ryhmät, jotka kohtaavat syrjintää, tulisi ottaa mukaan työhön, jossa valmistellaan erilaisia syrjinnän vastaisia toimenpiteitä.

Vammaisten oikeuksien asiantuntija Mikko Joronen: Erilaisista ylilyönneistä, kuten vihapuheesta, annettavien seuraamuksien pitäisi olla tarpeeksi tehokkaita. Myös julkisten verkkokeskustelufoorumien ylläpitäjille kannattaisi mielestäni asettaa nykyistä suurempi vastuu julkaistuista sisällöistä.

Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka!

Viimeisillään raskaana oleva Camilla Alaspää esittelee ihaillen äitinsä tekemiä pieniä villatöppösiä ja pipoa. Hempeä vaaleanpunainen väri paljastaa, että Alaspään odottama esikoinen on tyttö.

Syyskuun loppupuolella syntyvä lapsi on erittäin rakastettu, vaikkakaan ei suunniteltu. Alaspää odottaa lasta ilman kumppania.

Tuleva äitiys ei kuitenkaan pelota. Alaspäällä on hyvä tukiverkosto, johon kuuluvat perhe, työkaverit ja ystävät. Paras kaveri on lupautunut mukaan synnytykseen.

– Olin kahdeksannella viikolla raskaana, kun soitin hänelle ja sanoin, että sinä tulet mukaan synnytykseen. Hän oli puhelun aikaan itsekin raskaana ja nyt hänellä on puolen vuoden ikäinen lapsi. Hän pystyy antamaan vinkkejä, kun tietää, että mitä tapahtuu, Alaspää kertoo.

Aborttia 27-vuotias lapualainen ei harkinnut.

– En hetkeäkään.

Ennakkoluuloja esiintyy vielä pienillä paikkakunnilla

Camilla Alaspää pelkäsi raskauden alkuvaiheessa ulkopuolisten arvostelua. Tästä syystä asiasta ei uskaltanut kertoa julkisesti. Kesäkuussa, kun raskaus oli jo yli puolen välin, hän kertoi vauvasta sosiaalisessa mediassa.

– Aloitin kirjoituksen, että en tiedä, miten aloittaisin tai miten kertoisin. Pelkäsin ihmisten tuomiota, kun ryhdyn yksinhuoltajaksi. Ihmiset ovat kuitenkin kertoneet minulle, että hattua pitää nostaa ja monesta ei tähän olisi. Kukaan ei ole sanonut minulle mitään negatiivista.

Ensimmäisellä neuvolakäynnilläkään Alaspää ei uskaltanut aluksi kertoa isän puuttuvan lapsen elämästä. Asiasta kertomisen jälkeen tulevalla äidillä on ollut todella rauhallinen olo.

– Neuvolan ammattilaiset ovat olleet koko ajan minun puolellani ja lähteneet muodostamaan minulle tukiverkkoa ulkomaailmasta. He ovat ohjanneet minulle kaikki mahdolliset avut. Olen tosi tyytyväinen, Alaspää kertoo.

Yhden Vanhemman Perheiden Liiton puheenjohtaja Susanna Kavoniuksen mukaan neuvolan terveydenhoitaja on avainasemassa äidin kohtaamisessa.

Terveydenhoitaja muun muassa kertoo äidille, onko paikkakunnalla yksinodottavien ryhmiä tai mistä löytyvät äiti-lapsi -kahvilat. Kuuntelee ja auttaa.

Yksinodottavien asema on liiton mukaan parantunut huomattavasti ja asia ei ole enää moraalinen kysymys. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Kavonius vastaanottaa jäseniltä viestejä erityisesti pienemmiltä paikkakunnilta, joissa yksinodottajia kyseenalaistetaan.

– Tämä on kuitenkin harvinaista.

Yhden vanhemman lapsiperheiden yleisyydessä on melko suuria maakuntakohtaisia eroja. Vähiten yhden vanhemman lapsiperheitä oli vuonna 2017 juuri Pohjanmaan maakunnissa.

Odottajat pyritään kohtaamaan yksilöinä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapset, nuoret ja perheet -yksikön tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulisen mukaan jokainen vanhempi pyritään kohtaamaan neuvolassa yksilönä.

Vastaanotolle voi tulla niin tulevan isovanhemman, kummin kuin ystävänkin kanssa.

– Vertaistuki on arvossaan. Jokainen vanhempi tarvitsee tässä elämänvaiheessa ulkopuolista tukea, Hakulinen kertoo.

Terveydenhoitajan koulutukseen kuuluu opintoja asiakkaan kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, sekä perheiden monimuotoisuudesta, psykologiasta ja etiikasta. Vaikka vuorovaikutusta käsitellään koulutuksessa, on asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen esimerkiksi valtakunnallisten neuvolapäivien kestoaiheita.

Neuvolassa pyritään kartoittamaan yksilöllisesti odottajan tuen tarve. Tarpeen mukaan lasta odottava ohjataan keskustelemaan psykologille tai vertaisryhmiin. Kotiin voidaan järjestää lapsen synnyttyä perhetyöntekijän apua tai lapsiperheiden kotipalvelua.

Hakulinen korostaa yhteisöllisyyttä ja tuen tärkeyttä.

– Omaa väsymystä ei tarvitse salata, vaan kannustamme puhumaan asioista avoimesti ja pyytämään apua. Yksin ei kannata jäädä huolineen. Yksikin hoivaa-antava, riittävän hyvä vanhempi riittää turvaamaan lapsen hyvän kasvun ja kehityksen.

Henkistä valmistautumista tulevaan

Camilla Alaspään odotusaika on sujunut alkuvaiheen pahoinvoinnin jälkeen ongelmitta. Hän antaa kiitosta läheisilleen, joille on voinut soittaa pitkiä, tuntejakin kestäviä puheluita. Aina on löytynyt joku, joka on auttanut.

– Joskus olen kyllä pohtinut, että viitsinkö tilittää yhdelle ihmiselle kaikkea, että kuormittuuko se liikaa. Onneksi kaveripiirini on kuitenkin laaja.

Vaikka Alaspää katsoo tavallisesti elämää pitkälle tulevaisuuteen, elää hän nyt vahvasti hetkessä. Vauva-arjesta yksinhuoltajana selviäminen ei häntä pelota.

– En ole voinut luoda itselleni mielikuvaa siitä, että "onneksi meitä on kaksi". Olen koko ajan henkisesti valmistautunut siihen, että olen yksin ja en näe tässä mitään, mitä pitäisi jännittää.

Ainut toive hänellä on, että ystävät, jotka ovat olleet läsnä raskausaikana, eivät häviä vauva-arjen koittaessa.

Rajoja, rakkautta ja tukea

Raskauden viimeiset päivät ovat kiireisiä. Camilla Alaspää muuttaa parhaillaan uuteen asuntoon ja päivät sujuvat pahvilaatikoita täyttäen ja purkaen. Kaikki on muutosta huolimatta valmista vauvaa varten.

Mikäli lapsi kysyy tulevaisuudessa isästään, ei Alaspää aio sitä salata.

– Sitten kun lapsi ymmärtää vähän enemmän ja pystyy käsittelemään asioita, aion kertoa, kuka hänen isänsä on.

Lapselleen Alaspää haluaa olla luotettava ja rakastava vanhempi, joka asettaa rajat.

– Haluaisin, että lapsi saisi hyvin samanlaisen lapsuuden kuin mitä itselläni on ollut. Pitää pyytää omaa isääni soittamaan kitaraa hänelle ja silittelemään hänen jalkojaan. Sellaista mukavaa yhdessäoloa.

Lue lisää:

Yksinhuoltajan isoin huoli on arki – "Luulin aiemmin, että täytyy pärjätä yksin"

Odotatko lasta yksin? Tässä kokeneiden totaaliyhäreiden vinkit sinulle!

Intia on paikallistanut Kuun pinnalta viikonloppuna kadonneen aluksensa.

Vikram-laskeutumisluotain on löydetty Kuuta kiertävän Chandrayaan-2 -luotaimen lämpökameran avulla. Vikramiin ei toistaiseksi ole saatu yhteyttä, eikä sen tilasta ole tietoa.

Vikram ja sen Kuuhun kuljettama mönkijä ovat saattaneet vahingoittua epäonnistuneessa laskeutumisyrityksessä viime viikonloppuna.

Vikramin laskeutuminen Kuun pinnalle sujui hyvin, kunnes siihen menetettiin yhteys vain 2 kilometriä ennen kosketusta Kuun pintaan.

Intian avaruustutkimusjärjestön ISRO:n johtajan K. Sivanin mukaan Vikramin laskeutuminen oli todennäköisesti ns. kova laskeutuminen, eli se törmäsi hallitsemattomasti Kuun pintaan.

Pehmeä laskeutuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että laskeutumisluotain laskeutuu hallitusti ja vahingoittumatta Kuun pinnalle. Vain Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Kiina ovat onnistuneet suorittamaan pehmeän laskeutumisen Kuun pinnalle.

Intian 6-pyöräisen mönkijän tarkoituksena on tutkia Kuun etelänapaa ja vahvistaa aiemmat havainnot veden muodostamasta jäästä alueella esiintyvissä kraatereissa.

Lue myös:

Intian avaruusohjelmalle takaisku – yhteys kuuluotaimeen katkesi kesken laskeutumisen

Kiina löysi Kuun kääntöpuolelta outoa värikästä mönjää – Suomalaistutkija: "Se on lasia"