Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa uutisoinnissa laineet ovat lyöneet korkeina. Niin korkeina, että pitkäaikaista ulkopolitiikan seuraajaa ja päätöksentekijää jo hirvittää.
– Kun katselee tätä mediaa, niin ei ole oikeastaan ainuttakaan pahaa aietta, jota Venäjään ei olisi liitetty Suomeen kohdistuen. Jopa siitä alkaen, että Venäjä olisi kyseenalaistamassa Suomen itsenäisyyden sata vuotta sen julistamisen jälkeen. Ja muuta tällaista, suoraan sanoen naurettavaa, typerää ja pelkoa synnyttävää, kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) sanoo.
Suomessa käydään nyt avointa kampanjaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan muuttamiseksi, Tuomioja sanoo. Hänen mukaansa erityisesti kokoomuksessa ja RKP:ssa on henkilöitä, jotka ajavat Suomea Natoon.
– Ihan iltapäivälehtien otsikoista voisi päätellä, että Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen milloin tahansa.
Ilmatilaloukkausten, salaisten ohjustestien ja sotaharjoitusten lisäksi ulko- ja turvallisuuspoliittista väittelyä lietsovat erilaiset tutkimukset, selvitykset ja raportit.
Venäjä-raportti ja salaliittoteoriat
Ulkopoliittisen instituutin elokuussa julkaisema raportti Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla herätti tuoreeltaan erittäin kiivasta poliittista sananvaihtoa.
Esimerkiksi SDP:n näkyvät poliitikot, Antti Rinne ja Eero Heinäluoma, näkivät raportin lietsovan pelkoa ja suoranaista hysteriaa Venäjää kohtaan.
Vasemmisto-opposition ja myös hallituspuolue keskustan riveistä Venäjä-kriittistä raporttia syytettiin jopa Nato-jäsenyyden ajamisesta.
Upin vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi kiistää tiukasti syytökset.
– Tämähän on suoraan salaliittoteoriagenrestä. Silloin mennään koko debatissa sivuraiteille, kun lähdetään tällaista väittämään, sanoo Pynnöniemi.
Onko Upi hallituksen holhouksessa?
Ulkopoliittinen instituutti (Upi) teki Venäjä-raporttinsa valtioneuvoston tilauksesta. Niinpä raporttia on arvosteltu myös poliittiseksi tilaustyöksi.
Pynnöniemi kiistää väitteet.
Venäjä-raportin tarkoituksena ei ollut selvittää Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta kokonaisuudessaan, vaan nimenomaan tarkastella Venäjän merkitystä Suomen turvallisuudelle.
– Analysoimme, miten Venäjä on muuttunut ja mitä se merkitsee Suomelle. Se on ollut se tehtävänanto. Mielestäni se on ihan relevantti kysymys.
Pynnöniemen mielestään keskustelua pitäisi käydä laajemmin tutkimusrahoituksen tilanteesta. Hän muistuttaa, että yliopistojen rahoitusta on vähennetty. Valtioneuvoston kanslian ohjaamaa strategista tutkimusrahoitusta on puolestaan lisätty. Tämä on se tilanne, jossa tutkijat toimivat.
– Hankkeet kilpailutetaan. Rahoitusta haetaan tietyllä sapluunalla ja joku saa hankkeen itselleen tehtäväksi, Pynnöniemi sanoo.
Laitosten maineet tulilinjalla
Poliittiseen kamppailuun ulkopolitiikan tulkinnoista on vedetty myös Venäjä-tutkimusta tekevien laitosten maine ja kunnia.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituuttia on osoiteltu liiallisesta Venäjä-myönteisyydestä, peräti taistolaisuuden jälkikaiuista. Ulkopoliittisen instituutin on syytetty olevan kallellaan länteen.
Venäjä-raporttia arvostellut keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila jopa karrikoi Akaan Seutu -lehden haastattelussa, että “Ulkopoliittinen instituutti on Naton haarakonttori Suomessa”.
Entinen ulkoministeri, SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja asettaa sanansa hieman maltillisemmin.
– Ulkopoliittisessa instituutissa on hyvin paljon tutkijoita, joilla on korkeaa ammattitaitoa ja ammattietiikkaa. Mutta siellä on myös muutamia tutkijoita, jotka ovat leimautuneet tietyn poliittisen pyrkimyksen kannattajiksi, Tuomioja sanoo.
Raportin Nato-myönteisyys kuin suoraan salaliittoteorioista. tutkija Katri Pynnöniemi
Tuomioja kertoo, että asiasta on keskusteltu myös instituutin neuvottelukunnassa.
Toinen pitkän linjan ulkopolitiikan vaikuttaja, ministeri Jaakko Iloniemi antaa Upin raportille puolestaan puhtaat paperit. Raportin reipas Venäjä-kritiikki rikkoi vanhoja turvallisuuspoliittisia tabuja.
– Se oli kirjoitettu aivan samalla lailla kuin jos se olisi kirjoitettu Tukholmassa tai Lontoossa tai Madridissa. Mutta eräät suomalaiset pitivät pahana sitä, että siinä oli otettu yleinen eurooppalainen tyyli, jossa tabuja ei tunnustettu.
Upin tutkija Katri Pynnöniemi kokee, että tutkijat yritetään vetää mukaan poliittiseen huutokilpaan.
– Se on tullut ilmeiseksi. Väitetään, että esitämme vain mielipiteitä, joilla ei ole mitään merkitystä. Samalla kiistetään johtopäätösten arvo, hän sanoo.
Vaan unohtuiko suuri linja?
Ministeri Jaakko Iloniemi katsoo, että media keskittyy liikaa yksittäisiin uutistapahtumiin, muttei käsittele kyllin tarkasti Euroopan suuria muutoksia.
Miehittämällä Krimin Venäjä haastoi kylmän sodan jälkeen Euroopassa syntyneen järjestyksen ja periaatteen, ettei valtioiden rajoja loukata. Sama periaate oli ollut kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton keskeinen vaatimus.
Iloniemen mukaan nyt samat säännöt eivät enää päde.
– Ja se on ollut se suurin huoli tässä asiassa, Iloniemi sanoo.
Nuori polvi riisuu silkkihansikkaat
Iloniemen mukaan suomettuminen on varjostanut Suomen turvallisuuspolitiikkaa pitkään. Nykyisin suomettuminen on ennemminkin pala historiaa, ei osa tätä hetkeä.
– Tietysti meillä on erilaisia käsityksiä siitä, pitääkö Venäjää käsitellä edelleen silkkihansikkain vai voiko ne jo vähitellen riisua pois. Jotkut ovat jo panemassa käteen nyrkkeilyhansikkaita, mutta se on kyllä turhan pitkälle menevää.
Kylmä sota ja suomettuminen ei näy nuoren polven tutkijoiden analyyseissä, Iloniemi korostaa.
Tuo ajanjakso ei merkitse heille yhtään mitään, koska he eivät ole sitä eläneet.
– Vanhempi sukupolvi, johon minäkin kuulun, on vielä aikalailla niiden oppien pauloissa, joita me kylmän sodan aikana opimme. Nuorempi sukupolvi taas vähät välittää niistä. Sukupolviero on minun nähdäkseni aika selkeä.
Myyttien kahleet
Informaatiosodan tutkija Saara Jantunen on hänkin saanut oman osansa ankarasta kritiikistä. Niin sanotut Venäjän trollit ovat ottaneet hänet erityiseksi silmätikukseen.
Painostus on yltynyt aina uhkailun ja vaientamisyritysten asteelle. Jantunen sanoo kuitenkin, ettei ole painostuksen vuoksi muuttanut pilkkuakaan analyysistään tai johtopäätöksistään.
Jantunen puolestaan näkee suomettumisen ajan jääneen kummittelemaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.
Yksi myytti on ajatus siitä, että “Venäjää pidetään Suomen korvaamattomana kauppakumppanina”.
– Venäjä hyödyntää tätä suomalaisten ajatusta Venäjästä korvaamattomana kauppakumppanina muun muassa taistelussaan pakotepolitiikkaa vastaan.
Jantunen arvioi, että vanhoista rakenteista kiinnipitäminen Suomen ja Venäjän kaupassa ei ole viisasta eikä kauaskatseista.
Pitääkö Venäjää käsitellä edelleen silkkihansikkain vai voiko ne jo riisua? Ministeri Jaakko Iloniemi
Jantusen mukaan toinen myytti liittyy geopolitiikkaan. Suomen ja Venäjän yhteisen rajan nähdään määräävän Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset.
– Katsotaan, ettei Suomella ole muita vaihtoehtoja kuin Venäjän halujen ainakin osittainen toteuttaminen.
Turvallisuuspolitiikkaa ei voi kapseloida niin, ettei Suomella olisi liikkumatilaa, sotatieteiden tohtori Jantunen sanoo.
Hänen mukaansa vaihtoehdottomuudella torpataan keskustelu. Ja se on epä-älyllistä.
– Ei muiden maiden keskusteluissa geopolitiikka määrää sitä, että keskustelu päättyy tähän, Jantunen sanoo.