– Murkut ovat kuin eläinlauma. He haistavat epävarmuuden ja rassaavat kunnes pärähtää, kuvaa erityisopettaja emeritus Jarmo Lintala.
Lintala ehti toimia opettajan virassa 34 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Sinä aikana opettajan auktoriteetti on rapautunut hänen mukaansa "ihan täysin", mutta ei vielä onneksi kokonaan murentunut.
Auktoriteetti on Lintalan mielestä persoonakohtainen. Arvostus on itse otettava ja oltava rohkea.
– Opettajat ovat keskiluokan parasta ainesta. He ovat hyviä, kilttejä ja tunnollisia ihmisiä. Kun he tulevat seulomattomaan murkkuryhmään, siihen kielenkäyttöön ja käytökseen, he eivät ole törmänneet siihen koskaan, Lintala sanoo.
Hänen mukaansa tilanne riistäytyy luokassa yleensä pikku hiljaa.
– Tenavat testaa opettajaa ja katsoo, mihin se raja venyy. Lopuksi heitellään liiduilla ja tusseilla opettajaa, joka koittaa selittää taululla selin geometrisia funktioita.
Lintalalla on yksi ratkaisuesitys: se on rajojen asettaminen.
– Tänä paivänä koululla on äärettömän vaikeaa sanoa vanhemmille ja lapsille, että on asioita, joista ei vain neuvotella. Savolaismentaliteetti, että katotaan nyt ja ehkä tämä tästä, ei johda mihinkään. Silloin se mikä alkaa liidunheittelyllä päättyy siihen, että viedään opettajaa sairaalaan, kun se polttaa päreensä.
Kovan puheen pitää Lintalan mielestä alkaa jo siinä vaiheessa, kun asiat alkavat mennä vinoon.
Häiriöt koulussa lisääntyneet
Tilastotietoja luokissa olevasta häiriökäyttäytymisestä ei ole, mutta Opettajien ammattijärjestön OAJ:n saama viesti kentältä on selvä: häiriötilanteet ovat lisääntyneet.
Viime keväänä tehty opettajien työilmapiiribarometri kertoi, että opettajien väsymys, uupumus ja stressi ovat lisääntyneet. Samaan aikaan luokissa on entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.
Nykylapsilla myös psyykkinen oireilu on lisääntynyt ja usein luokassa on myös sellaisia, jotka eivät ole koulukuntoisia. Tämän tietävät sekä tarkkailuluokkaa opettanut Lintala että OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.
Nykyisin tarkkailuluokkia ei enää ole, vaan oppilaat pyritään tukemaan tavallisilla luokilla, niin sanotun inkluusion mukaisesti.
– Se on hyvä järjestelmä, mutta tämän vanhan tarkkailujoukkueen se jättää täysin heitteille. He häiritsevät ryhmää ja heidän ylösrakentamisensa jää tyhjän päälle, kun heihin ei kiinnitetä huomiota, Lintala sanoo.
– Ahdistuneisuuden määrä opettajien puheissa on lisääntymässä, sanoo puolestaan Luukkainen.
Tämä johtuu suurista odotuksista, joita opettajille sälytetään yksilöllisestä opetuksesta. Käytännössä arki on enimmäkseen työrauhan turvaamista ja niiden tukemista, joilla on oppimisvaikeuksia.
"Älä maraja, ei se turhaan kiini ota"
Kännykät ja digitaalisuus ovat mahdollistaneet nykyisin sen, että heikon ja helposti ärsyyntyvän opettajan räjähdys saadaan tallennettua ja nopeasti jaettua sosiaalisessa mediassa.
Jarmo Lintalan mukaan tämä tuo koulurauhan tavoitteluun lisää vaikeuskerrointa ja mahdollistaa myös törkeän yksityisyyden loukkaamisen.
– Ennen ei ollut tätä elementtiä. Se tekee tästä (työstä) hyvin vaikean ja vaarallisen.
OAJ:n Luukkainen tietää, että laki ei salli kännykän ottamista pois noin vain. Koululla voidaan toki yrittää luoda järjestyssääntöjä yhteisiksi pelisäännöiksi. Käytäntö voi olla vaikka se, että tietoa saa hakea, mutta muuten kännykät yritetään pitää repuissa.
Julkisuuden avulla on yritetty ratkoa kiistoja aiemminkin.
Lintala muistelee joskus rajoittaneensa raivoavaa oppilasta niin, että seurauksena oli mustelmia. Poika oli ilmoittanut vievänsä jutun Ilta-Sanomiin.
– Tilanne rahoittui sillä, että hänen isoveljensä, joka oli ollut mulla kymmenen vuotta aiemmin, oli todennut, että "älä maraja, ei se turhaan kiinni ota".
Katse koteihin!
Perinteisesti on ajateltu, että koulun tehtävä on opettaa ja kotien kasvattaa. Nykyisin puhutaan kuitenkin kasvatusvastuun jakamisesta.
– Työrauha palautuu, jos vanhemmatkin ovat siinä mukana, Lintala uskoo.
Hänen mukaansa kotona pitäisi opettaa, että vanhempiin suhtaudutaan eri tavoin kuin lapsiin. Normaaleihin tapoihin kuuluu avata ovi ja antaa paikka vanhemmalle ihmiselle.
Lintalan toiveena on, että myös hyväosaiset vanhemmat vahtisivat vähän enemmän mukuloidensa menoa. Hänen mielestään hyväosaisten lapsilla on jo muutenkin suurempi liikkumavapaus koululaitoksessa kuin vaikeammista oloista tulevilla.
– Heidänkin pitäisi kertoa lapisille, kuinka ollaan ja ei. Muuten koulu on näiden kanssa pääsemättömissä.
Lintalan mielestä peruskysymys on myös se, sallitaanko opettajan ylikävely vai ei. Jos lapsille antaa vallan kotona ja koulussa, lapsi myös sen ottaa.
Kiistatapauksissa opettajakunnan ja etenkin rehtorin pitäisi tukea alaisiaan eikä vetää mattoa näiden alta. Pahinta Lintalan mukaan on, jos rehtori painaa villaisella opettajan jo lapselle määräämän rangaistuksen.
Mutta mitä opettaja voi koulurauhan turvaamiseksi tehdä? Mene tunnille ajoissa, vastaa Lintala.
– Aina minuuttia kahta ennen kuin välituntikello soi. Pari kertaa mäkin menin sinne, kun kaveri oli polvillaan lattialla ja veri juoksi nenästä. Ajattelin että herra siunatkoon, tämähän vois edetä vaikka mitenkä. Ja sitten kysyttäis, missäs sä olit silloin...
Keskustelu opettajan auktoriteetista ja koulujen häiriökäyttäytymisestä ryöpsähti ennen syyslomia, kun Lahdessa videoitiin opettajan totaalinen raivostuminen ja jaettiin se YouTubessa. Oppilaiden kielenkäyttö tilanteessa oli vähintäänkin provosoivaa.