Käynnissä on suurin murros sitten teollistumisen. Digitalisaatio muuttaa kaikkia työtehtäviä. Kolmasosa työpaikoista katoaa.
Työ ei kuitenkaan häviä, vaan se jaetaan uudelleen ihmisen ja koneen välillä. Kaikki mikä voidaan automatisoida, automatisoidaan.
Kun tylsät rutiinitehtävät ja iso osa monimutkaistakin tietotyötä automatisoidaan, niin ihmisen tehtäväksi jää kaikkein vaikeimpien ongelmien ratkaisu.
Opettaja, viulunsoittaja, maanviljelijä, vaatesuunnittelija, kokki, it-insinööri ja todella kiero lakimies. Siinä joukko vantaalaisen Veromäen koulun neljäsluokkalaisten toiveammatteja. Ovatko nuo ammatit voimissaan myös tulevaisuudessa?
Luovuutta voi oppia
Aivotutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopistosta ei pidä digitalisaatiota mörkönä. Hänen mukaansa tulevaisuuden työelämässä vaaditaan ennen kaikkea ihmisen tärkeintä taitoa: oppimiskykyä.
– Ihminen peittoaa koneen ainakin sosiaalisissa taidoissa, luovuudessa ja uteliaisuudessa, Saarikivi vakuuttaa.
Näistä taidoista pitäisi ottaa kaikki irti jo koulumaailmassa.
Veromäen koulussa Vantaalla mainitut taidot ovat jo osa kaikkea oppimista. Esimerkiksi luovuuden merkitystä luokanopettaja Markus Humaloja on miettinyt paljon. Luovuus on bensaa motivaatiolle, hän sanoo.
Humaloja kertoo esimerkkejä luovuuden oppimisesta. Veromäen neljäsluokkalaisille annetaan usein avoin tehtävä, josta heidän pitää hankkia tietoa ja luoda kokonaisuus esimerkiksi sähköiseen eVihkoon.
– Oppilaalla on tavoite ja kriteerit, mutta tuotos voi olla hänen itsensä näköinen ja hänen taitojensa mukainen, Humaloja kertoo.
Luovuuteen kuuluu myös valinnanvapaus. Kun tarjolla on useita tapoja opiskella asioita, oppilas voi poimia siitä itselleen sopivimmat tavat. Kertotaulun pänttäämisen sijaan hän voi halutessaan käyttää niin sanottua sataruudukkoa. Sen lukeminen säännöllisesti kasvattaa Humalojan mukaan ymmärrystä kertotaulujen perusajatuksesta: lukujonosta.
Keskusteluissa syntyvät hienoimmat ideat
Saarikiven mukaan tulevaisuuden työelämän toinen tärkeä taito on vuorovaikutustaito. Jos ongelmat, joita ratkomme, muuttuvat yhä vaikeammiksi, ei yhden ihmisen ajattelu riitä.
Maailmasta löytyy takuuvarmasti muitakin ihmisiä, jotka ovat keksineet saman idean tai etsivät ratkaisua samaan ongelmaan.
Katri Saarikivi korostaa, ettei vuorovaikutuksen lisääntyminen tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita.
– En tarkoita, että tästedes kaikki pitäisi tehdä töitä ryhmässä ja kasvotusten. Onhan monia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Olennainen idea on se, että ihminen ymmärtää konetta paremmin toista ihmistä, osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää, mikä on inhimillisesti merkityksellistä.
Markus Humalojan mielestä vuorovaikutus osana oppimista vaatii eniten muutosta nykyisessä koulumaailmassa. Oppilaat eivät hyödynnä vuorovaikutusta oppimisessaan itsenäisesti. Heille on muodostunut käsitys, että toisen auttaminen on lunttaamista tai muuten kiellettyä.
Humaloja on ohjannut lapsia neuvomaan toisiaan ja keskustelemaan opiskeltavasta asiasta samalla, kun he tekevät siihen liittyvää tehtävää. Näissä keskusteluissa syntyvätkin hienoimmat ideat!
“Rutiininomainen työnteko ei ole ihmiselle terveellistä”
Digiajan työelämä vaatii nopeaa ja jatkuvaa uuden oppimista. Ihmisen pitää myös pystyä päivittämään ammattitaitoaan nopeasti.
Monimutkaiset ongelmanratkaisut ja luova ajattelu kuormittavat aivojamme enemmän kuin rutiinityö. Tulevaisuuden työ on vaikeaa.
Saarikiven mielestä se on kuitenkin hyvä asia. Älyllinen ponnistelu ja oppiminen on aivojen terveyden kannalta tärkeää ja vähentää esimerkiksi dementoivien sairauksien ilmenemistä. Rutiinityö on suorastaan epäterveellistä.
– Jokaisella pitäisi olla oikeus oppia työssään. Työ, jossa ei opi, estää meitä käyttämästä yhtä parhaimmista inhimillisistä ominaisuuksistamme. Se on huonoin mahdollinen diili sekä työntekijän että työnantajan kannalta.
Oppimisella on aivotutkimusten mukaan yhteys sisäiseen motivaatioon. Hyvän työsuorituksen kannalta on tärkeää, että työntekijällä on vapaus valita itse tehtävänsä tai ainakin vaikuttaa siihen, miten tehtävä tehdään. Se parantaa työn tulosta.
Mekaaninen suorittaminen ei edistä oppimista
Veromäen neljänsillä luokilla opetellaan oppimaan. Oppilaat suunnittelevat aikataulujaan arvioivat osaamistaan itse.
Itseohjautuva oppiminen on Humalojan mielestä tärkeää. Se vaikuttaa motivaatioon ja saa aikaan oppimisen iloa. Sen sijaan oppimistilanne, joka on ulkoapäin ohjattu eikä tarjoa mahdollisuuksia oman oppimisen säätelyyn, kuten opettajan määräämien tehtävien mekaaninen suorittaminen, ei juuri edistä oppimista.
Vastuun omasta oppimisesta pitää Humalojan mukaan tuntua oikealta vastuulta. Oppilailla pitää kuitenkin olla turvaverkko, joka suojaa liian suurelta stressiltä.
– Yritän saada heille tunteen, että kaikki järjestyy. Ja että he pystyvät kantamaan vastuun. Ja he todellakin pystyvät!
Ryhmätöissä oppilaat harjoittelevat kantamaan kollektiivista vastuuta. Taitavimmat oppilaat osaavat sopia jo rooleja ja jakaa vastuita heti ryhmätyön alussa.
Työtä on loputtomasti – se vain muuttuu
Tulevaisuudessa työ vaatii siis luovuutta, verkostoitumista, jatkuvaa uuden oppimista ja ongelmanratkaisukykyä. Pystyykö meistä jokainen siihen?
Nopea teknologinen kehitys luo mahdollisuuksia monille mutta saattaa aiheuttaa vakavaa syrjäytymistä osalle ihmisistä. Siihen pitäisi varautua panostamalla koulutukseen. Erityisen tärkeää oppimista korostavassa maailmassa olisi tukea oppimisvaikeuksista kärsiviä jo varhaisessa vaiheessa.
Katri Saarikiven mukaan ihminen on sisäsyntyisesti utelias, oppimishaluinen ja luova.
– Näiden ominaisuuksien avulla, yhdessä toisten kanssa ja tekoälyn täydentämänä, eivät monimutkaisen ongelmanratkaisun vaatimukset ole ylitsepääsemättömiä. Kenenkään ei tarvitse olla kaikessa yllämainitussa hyvä – kollektiivinen älykkyys on ihmiskunnan paras ongelmanratkaisun työkalu.
Saarikiveä tuntuu ärsyttävän väite, että työ katoaisi digitalisaation vuoksi. Hänen mielestään työtä on loputtomasti, se vain muuttuu jatkuvasti – on aina muuttunut ihmisen ja työkalujen kehittyessä.
Työnteko ei ole myöskään sama asia kuin työpaikka tai työrooli.
– Ehdotan, että työnteko määritellään älykkääksi toiminnaksi.
Tärkeä kysymys hänen mielestään onkin, miten digiajan työelämässä tuetaan ihmistä. Ihminenhän luo eniten arvoa tekemällä sitä, mihin kone ei pysty.
Pahin skenaario lienee, että digitalisaatioon reagoidaan hankkimalla välineitä, jotka eivät auta työn ytimessä olevan ongelman ratkaisuun.
Yhdelle ammatille ainakin on kysyntää
Tulevaisuudessa ihmiselle jäävät tutkijoiden mukaan intuitiota, luovuutta ja keksimistä sekä vuorovaikutusta vaativat tehtävät sekä etiikka, moraali, politiikka, motivointi, opetus, viihde sekä tekniikan kehittäminen. Lisäksi tulee lukuisia uusia ammatteja, joista emme vielä tiedä mitään.
Palataan vielä Veromäen neljäsluokkalaisten toiveammatteihin.
Opettaja, viulunsoittaja, maanviljelijä, jalkapalloilija, vaatesuunnittelija, it-insinööri, näyttelijä, kokki, poliisi, palomies, lääkäri, tiedeasiantuntja sekä todella kiero asianajaja.
Melko perinteisiä ammatteja, jotka kaikki muuttuvat, mutta mikään niistä ei taida olla kaikkein uhatuimpien listalla. Ammattia harjoittavien määrät vähenevät varmasti esimerkiksi maanviljelyssä. Tilalle tulee kenties maatalouselinkeinojen asiantuntija?
Yhdelle ammatille lienee aina kuitenkin tilausta: kierolle asianajajalle.
Koulukorjaamo-sarja jatkuu TV1:n A-studiossa maanantaina 4.4. klo 21.
Lue Koulukorjaamo-hankkeen artikkeleita, katso videoita ja osallistu Koulukorjaamon sivuilla.