Valtakunnansyyttäjä on päättänyt, että ei aio vaatia Suomen vastarintaliikkeen lakkauttamista. Poliisi pohtii yhä asiaa. Yhdistyslain asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti muistuttaa, että yhdistysten lakkauttaminen ei ole Suomessa uusi asia. Suomessa on kielletty tuhansia yhdistyksiä.
Edellisen kerran näin kävi tiettävästi 1970-luvun lopulla. Silloin kiellettiin neljä Pekka Siitoimen perustamaa kansallissosialistista järjestöä. Päätös perustui Pariisin rauhansopimuksen ehtoihin. Pariisin rauhansopimus kielsi demokraattiset oikeudet kieltävät yhdistykset.
Jatkosodan päättäneen välirauhansopimuksen jälkeen Suomi sitoutui lakkauttamaan kaikki fasistiset ja Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa harjoittavat yhdistykset. Sitä ennen, 1930- ja 1940-luvuilla lakkautettiin vasemmistolaisia yhdistyksiä, syyt olivat silloin poliittiset.
Lauri Tarasti muistuttaa, että vastoin lakia ja hyviä tapoja toimiva yhdistys voidaan yhä lakkauttaa, mutta vain tuomioistuimen päätöksellä. Lakkauttamiseen ei kuitenkaan riitä, että yhdistyksen yksittäinen jäsen on toiminut lainvastaisesti.
Yhdistyslain mukaan kanteen voi nostaa syyttäjä, poliisi, ministeriö tai yhdistyksen jäsen.
– Tuomioistuin harkitsee, onko lakkauttamiselle perusteet. Laittomuuden tai hyvien tapojen vastaisuuden pitää olla kuitenkin järjestöä leimaava piirre, sanoo Lauri Tarasti.
Mutta olisiko lakkauttamisesta apua? Vaikka yhdistys lakkautetaan, se ei estä samoja ihmisiä kokoontumasta ja toimimasta.
– Kieltämisen vaikutus ei ole kovin suuri. Yhdistys ei voi tietenkään anoa rahaa, järjestää mielenosoituksia eikä pyörittää toimintaa yhdistyksen nimissä, Tarasti sanoo.
Suomen vastarintaliikkeen kieltämistä voisi siis yhä vaatia poliisi tai yhdistyksen jäsen. Mutta kukapa oman yhdistyksensä haluaisi kieltää?