Huulirasvoista puoliintumisaikoihin, mikrogrammoista käryihin. Tänä päivänä doping tuntuu kemialliselta sodankäynniltä, jossa tavallinen penkkiurheilija ei pysy enää perässä, vaikka haluaisikin.
Suomalainen kymmenottelija Petri Keskitalo teki uransa vuosina 1986-1995.
– Soulin olympialaisissa oli harjoittelukentällä ennen satasen kilpailua juoksija Ben Johnson. Jotenkin se härkämäinen olemus on jäänyt mieleen. Hän oli tietysti myös valtavan lihaksikas, mutta mieleen tuli myös sellainen pälyilevä härkä, joka missä tahansa voisi puskea läpi. Valtavan keltaiset silmien valkuaiset ja hermostunut olemus. Saattoihan siihen näkyyn olla muitakin syitä kuin doping, mutta mahtavien saavutusten loppu on valitettavaa urheiluhistoriaa, sanoo Petri Keskitalo.
Keskitalo sanoo oman urheiluaikansa olleen eräänlaista rehellistä doping-aikaa. Onneakin on ollut matkassa.
– Urheilin sinä aikana kun Ben Johnsonin ja Martti Vainion käryt olivat. Näin mitä ne tekivät esimerkiksi Suomen yleisurheiluliiton johdolle. Doping oli silloin vähän semmoista kirveshommaa, puhuttiin niin sanotuista "raaoista aineista". Nykyään puhutaan mikroaineista ja puoliintumisajoista, ja olen itse ihan yhtä ulkona kuin kaikki muutkin. Vaikka periaatteessa tiedän dopingista hiukan enemmän kuin muut, pohtii Petri Keskitalo.
Urheilijat ulkona dopingkuplasta
Penkkiurheilija uskoo, että urheilukuplan sisällä dopingin käytöstä tiedetään paljon.
– Kyllä silloinkin spekuloitoiin, että kuka käyttää ja mitä ehkä käyttää, mutta urheiliijan kannalta semmoisten asioiden pohtiminen olisi ihan loputon suo. Arvokilpailussa olet niin yksin siellä niiden paineittesi kanssa; siellä on ihan tasan muuta miettimistä kuin se, käyttääkö joku dopingia vai ei, sanoo Keskitalo.
– Tottakai puhuimme siellä keskenään, että "miltähän me näytettäisiin noilla Johnsonin aineilla", mutta yksittäiselle urheilijalle tietoa käyttämisestä oli liki nolla. Enemmän kyse oli ihmisten mielikuvasta.
Petri Keskitalolle urheilijavuosien testauskokemukset ovat jääneet mieleen.
– Haastemies tuli oven taakse niin monta kertaa, että joku avasi oven ja kirje saatiin ojennettua henkilökohtaisesti minulle. 48 tunnin sisällä piti sitten hakeutua tekemään dopingtesti, jossa tietysti miespuolinen henkilö on vieressä tarkkailemassa että testi tehdään oikein.
Huipulla tuulee
Petri Keskitalo sanoo, että hänelle ei koskaan urheilu-uran aikana dopingia tarjottu ainakaan virallisia kanavia pitkin.
– Ja jos sen ajan tulosten kompurointeja katsoo, niin voi vahvistaa sen siitä, jos ei muuten usko.
Innokasta penkkiurheilijaa polttelee yksi kysymys ylitse muiden. Voiko nykyään menestyä urheilun huipulla ilman kiellettyjä aineita?
– Mistä pirusta sen tietää, mitä tuolla maailmalla on. Voidaanko oikeasti sanoa, että tässä menevät aika, -pituus tai nopeusrajat. Mutta entä jos pääseekin? Eiköhän Usain Boltia ole testattu vaikka kuinka paljon, eikä mitään ole vielä löytynyt. Pakkohan se on uskoa, muutenhan tämä korttitalo kaatuisi, pohtii entinen kymmenottelija Petri "Elmo" Keskitalo.