Onnettomuuden jälkeen Tuomas Koskinen nousi puutavara-autonsa hytistä. Hän huomasi, että kolarissa ollut henkilöauto oli tyhjä. Oli pimeä helmikuinen aamuyö, joten Koskinen lähti etsimään taskulamppua.
– Huomasin käden auton alla. Sen koommin en sillä puolen autoa käynyt.
Kohta joku pysähtyi kolaripaikalle ja Koskinen sai kuulla, että apu oli tulossa. Hän muistelee ottaneensa harjan ja alkaneensa lakaista metallisälää pois Viitostieltä. Muutakaan ei tullut mieleen.
Onneksi en nähnyt vastaantulijan ilmettä. Se on kuulemma sellainen, joka hyppää silmiin unissa. Tuomas Koskinen
Uhri, jossa ei näy naarmuakaan
Tuomas Koskinen ei satuttanut kolarissa sormeaankaan. Sen sijaan hän huomasi myöhemmin kärsivänsä niin kovasta päänsärystä, ettei ole sellaista koskaan tuntenut. Työnantaja vei hänet kahville ja piti muutenkin seuraa niin kauan, että Koskisen vaimo oli päässyt kotiin töistä.
Oli kolkolla tavalla onni onnettomuudessa, että Koskisen työnantajalle tapaus ei ollut ensimmäinen. Perheyrityksen toinen kuljettaja joutui kokemaan vastaavan vuonna 2007.
– Ensimmäinen kerta oli vaikea, kun ei sellaisia asioita ollut koskaan ajatellut. Silloin joutui monta asiaa oppimaan kantapään kautta. Tällaisen vieminen läpi on pitkä ja raskas prosessi, joka kestää monta kuukautta, yrittäjä Jari Kaarakainen sanoo.
Surmankolarissa myös rekankuljettaja on uhri. Kuopion yliopistollisen sairaalan aikuispsykiatrian osastonylilääkäri Juha Haatainen kertoo, että kuski on usein säikähtänyt, ahdistunut ja pohtii omaa syyllisyyttään. On tärkeää, että kuljettajaa ei jätetä selviytymään tapahtuneesta omin voimin.
Aina kun kuulee, että joku iso vahinko on sattunut tiellä, soitan ensimmäisenä kaikkiin meidän autoihin. Jari Kaarakainen
– Jos kuljettajalle vain sanotaan, että soita sairaalaan ja kerro, että sinulle on käynyt tällaista, hän ei välttämättä tee sitä, sanoo Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKALin viestintäpäällikkö Heini Polamo.
KYSissä kuljettaja järjestetään aktiivisesti jatkokäynneille, jos avun tarve on selvä tai kuljettaja pyytää itse sitä. SKAL on pyrkinyt myös osaltaan vahvistamaan turvaverkkoja perustamalla Rahtareiden kanssa oman vertaistukipuhelimen liikenneonnettomuuksiin joutuneille.
"Onneksi en nähnyt vastaantulijan ilmettä"
SKALin arvion mukaan itsetuhoisten kuljettajien kanssa ajettuja kolareita sattuu alalla vuosittain jopa 30–40. Kuljettajalle tapahtuma voi olla niin traumatisoiva, että hän ei enää palaa ammattiinsa. Monille muillekin tapahtumasta jää traumaattisia oireita, kuten univaikeuksia.
Tuomas Koskinen on selvinnyt onnettomuudesta luultavasti vähemmällä kuin monet muut. Hän on rauhallinen ja välitön tyyppi, joka ei hätkähdä vähästä.
– Onneksi en nähnyt vastaantulijan ilmettä. Se on kuulemma sellainen, joka hyppää silmiin unissa, hän kertoo kuulleensa kollegoiltaan.
Koskinen sai työterveyshuollosta kahden ja puolen viikon sairausloman. Esimies ei jättänyt miestä tuonakaan aikana omilleen, vaan otti yhteyttä lähes päivittäin.
Kun Koskinen palasi töihin sairausloman jälkeen, ratin taakse istuminen tuntui oudolta. Pikkuteillä ajo sujui normaalisti, mutta Viitostiellä ei – siellä onnettomuuskin oli sattunut.
Hän kertoo saaneensa "Viitostien kammon", joka vaivaa hiukan vieläkin, kaksi ja puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Aina kun vastaantulija liikkuu vähänkin sivusuunnassa, Koskisen jalka nousee kaasulta.
– Vastaantulijoita ei katso kuten ennen. Niitä katsoo ihan toisella silmällä.
Jos kuljettajalle vain sanotaan, että soita sairaalaan ja kerro, että sinulle on käynyt tällaista, hän ei välttämättä tee sitä. Heini Polamo
"Vähän kuin nyrkinisku naamaan"
Kuljetusyritykseen, jossa Tuomas Koskinen työskentelee, salama on nyt osunut kahteen kertaan. Yrityksellä on ollut huonoa onnea, sillä tavallisesti sen autot ajavat lyhyitä matkoja.
Se on jättänyt jälkensä myös yrittäjä Jari Kaarakaiseen.
– Aina kun kuulee, että joku iso vahinko on sattunut tiellä, soitan ensimmäisenä kaikkiin meidän autoihin, hän sanoo.
On yrityksiä, joissa vastaavia onnettomuuksia on sattunut vieläkin useammin. Tuomas Koskinen sanoo kuulleensa kahdesta kuljettajastakin, joille tapaturma on sattunut molemmille kahteen kertaan.
Yrittäjälle surmankolarit tuovat vielä inhimillisten vahinkojen lisäksi taloudellisia tappioita. Vaikka vakuutus korvaa vahingot, korjausten arvonlisäverot jäävät yrittäjän maksettavaksi. Ne voivat olla kymmeniä tuhansia euroja.
Jos vanhahko yhdistelmäajoneuvo on joutunut kolarissa lunastukseen, vakuutuksesta ei välttämättä saa uutta vastaavaa. Ja jos auton korjaaminen tai uuden auton saaminen tilalle kestää pitkään, asiakassuhteet kärsivät. Pahimmillaan koko yritystoiminta voi loppua siihen.
– Se on vähän kuin nyrkinisku naamaan päälle, tiivistää SKALin Iisalmen paikallisosaston puheenjohtaja Jukka Parviainen.