Maria oli työskennellyt valvontaeläinlääkärinä joitakin kuukausia. Hän oli kohdannut vaikeita tilanteita ennenkin, mutta tämä kokemus on jäänyt hänen mieleensä, koska silloin työn vaarallisuus konkretisoitui hänelle ensimmäisen kerran.
Hän oli toiminut niin kuin oli neuvottu: tehnyt riskiarvion. Päätellyt, että pärjäisi kohteessa yksinkin.
Hän oli saanut ilmoituksen yksinäisestä vanhasta naisesta, jonka koira oli takkuinen ja joka ulkoilutti koiraansa laiskasti. Maria tekee keskimäärin 300 eläinsuojelutarkastusta vuodessa, ja hän ajatteli, että kyseessä olisi vain keikka muiden joukossa.
Ja niin tavallaan olikin.
Kohteessa ilmeni, että nainen ei ollut suinkaan yksin. Asunnossa oli myös vanha mies, joka ponkaisi sohvalta pystyyn ja uhkasi tappaa Marian. Maria yritti rauhoitella miestä, mutta tämä ei kuunnellut. Nyrkki kävi sentin päässä hänen kasvoistaan.
Maria pääsi pakenemaan pihalle. Hän lukittautui autoonsa ja soitti hätänumeroon. Mies oli raivoissaan ja yritti lyödä Mariaa vielä silloinkin, kun poliisit pitivät hänestä kiinni.
Koira – se oli niin huonossa kunnossa, että se piti lopettaa. Lopettaminen on äärimmäinen toimenpide, ja valvontaeläinlääkärit päätyvät siihen hyvin harvoin.
Yli 6 000 eläinsuojelutarkastusta, vain 66 valvontaeläinlääkäriä
Valvontaeläinlääkärien – eteläisessä Suomessa työskentelevä Maria mukaan lukien – vastuulla on valvoa, että eläimet voivat Suomessa hyvin eivätkä ne joudu kaltoin kohdelluiksi.
Valvontaeläinlääkärin virkoja oli viime vuonna 66, kertoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Ajantasaista tietoa määrästä ei ole.
Kyseessä on verrattain tuore ammattiryhmä: pelkästään valvontatehtäviin keskittyviä virkaeläinlääkäreitä on voinut palkata kuntiin loppuvuodesta 2009 asti. Sitä ennen valvonnasta vastasivat muun muassa praktiikkaa harjoittavat kunnaneläinlääkärit. He saattoivat olla asiakassuhteessa tuotantotiloihin.
Suurin osa Suomen tuotanto- ja lemmikkieläimistä voi hyvin, haastateltavat korostavat. Tarkastuksissa paljastuvat vain räikeimmät yksittäistapaukset.
Valvontaeläinlääkärin työ on kuitenkin raskasta, toteaa eläinten hyvinvointi ja tunnistus -jaoston päällikkö Jaana Mikkola Evirasta. Työtä on paljon: epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia tehtiin viime vuonna yli kuusituhatta, lähes tuhat enemmän kuin toissa vuonna.
Määrää on kasvattanut paitsi se, että valvontaeläinlääkäreitä on vuosi vuodelta enemmän, myös se, että tietoisuus eläinten hyvinvoinnista on lisääntynyt, Mikkola arvioi. Eläinten oloista kannellaan yhä herkemmin.
Yli kuusituhatta eläinsuojelutarkastusta, vain 66 valvontaeläinlääkäriä – miten yhä kasvava työmäärä on vaikuttanut viranomaisten jaksamiseen?
– On toki alueellisia eroja eli kaikilla alueilla työmäärä ei ole yhtä iso ja valtava, mutta kyllä meille on tullut sellaista tietoa, että useimmilla alueilla valvontaeläinlääkärit ovat aika uuvuksissa. Työtä on enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä pystyy tekemään, Mikkola vastaa.
Masennusta ei ole ollut, mutta ahdistuneisuutta ja unettomuutta ja vatsahaavaa kyllä. Maria
Myös eteläsuomalainen Maria on kokenut burnoutin.
– Masennusta ei ole ollut, mutta ahdistuneisuutta ja unettomuutta ja vatsahaavaa kyllä, hän kertoo.
"Pitääkö jonkun meistä kuolla ennen kuin kukaan ottaa tosissaan?"
Maria ei tahdo esiintyä tässä jutussa omalla nimellään, koska hän on alkanut pelätä turvallisuutensa puolesta. Nykyään hän pelkää kotonaankin.
– Muutama asiakas on saanut kotiosoitteeni. He ovat uhanneet tappaa minut tai räjäyttää kämppäni, Maria sanoo puhelimessa.
Hän haluaa kuitenkin kertoa kokemuksistaan, koska kokee, että valvontaeläinlääkärien huoleen työn vaarallisuudesta ei ole suhtauduttu tarpeeksi vakavasti eikä asioihin ole tullut riittävästi muutosta.
Asia sinällään ei ole uusi: Ylen Mikkelin toimitus kertoi jo kolme vuotta sitten, että henkinen väkivalta ja pelko fyysisestä väkivallasta ovat vahvasti läsnä valvontaeläinlääkärin arjessa.
Maria sanoo, että hän ei ole kokemustensa kanssa yksin.
– Aika lailla yleinen mielentila on tällä hetkellä se, että ihmiset eivät vain enää jaksa. Pelottaa, olemmeko me kaikki kohta samassa jamassa ja pitääkö jonkun meistä kuolla ennen kuin kukaan ottaa tosissaan sekä työmme suoraa vaarallisuutta että sen kuormittavuutta.
Väkivallan kohtaaminen ei ole Marian mukaan jokapäiväistä, mutta sitä tapahtuu aivan liian usein. Uhkailua ja huutamista hän kertoo näkevänsä päivittäin.
Minusta kirjoitetaan blogeja, netissä jaetaan kuviani. Solvaavia tekstejä, tappouhkauksia. Ihan laidasta laitaan. Maria
Kiusaaminen ulottuu tarkastuskäyntien ulkopuolellekin.
– Minusta kirjoitetaan blogeja, netissä jaetaan kuviani. Solvaavia tekstejä, tappouhkauksia. Ihan laidasta laitaan.
Kun on kyse eläimistä, tunteet ovat vahvasti pelissä, on Maria päätellyt. Kritiikki koskee harvoin viranhoitoa. Se menee lähes poikkeuksetta henkilökohtaisuuksiin.
Joka neljäs lemmikkitarkastus Helsingin seudulla
Alueelliset erot ovat Marian mukaan suuria: toiset aluehallintovirastot neuvovat ja auttavat enemmän kuin toiset, toiset poliisit ymmärtävät eläinsuojelutyötä paremmin kuin toiset.
Myös tehtävät vaihtelevat. Maaseudulla tarkastetaan enemmän tuotantoeläinten oloja, suurissa kaupungeissa lemmikkien.
Ilmoitukset etenkin lemmikkieläinten mahdollisista kaltoinkohteluista ovat lisääntyneet viime vuosina tuntuvasti, Evirasta arvioidaan. Lemmikkeihin liittyviä eläinsuojelutarkastuksia tehtiin viime vuonna liki 4 300, yli 900 enemmän kuin toissa vuonna. Joka neljäs tarkastus tehtiin Helsingin seudulla.
Kaupunki onkin rankempi työympäristö kuin maaseutu, sanoo pohjoissuomalainen valvontaeläinlääkäri. Hänkään ei halua puhua omalla nimellään, koska työskentelee pienellä paikkakunnalla.
– Asiakkaat ovat hankalampia, arvaamattomia. Koskaan ei voi tietää, mikä tilanne tulee vastaan.
Etelä-Savossa työskentelevä Auli Koponen sen sijaan uskaltaa puhua omalla nimellään – siitä huolimatta, että hän on saanut viisi tappouhkausta, kolme niistä hänen mukaansa vakavasti otettavia.
Kaikesta valistuksesta huolimatta piittaamattomuutta on yhä enenevässä määrin. Auli Koponen
Koponen on toiminut valvontaeläinlääkärinä pian viisi vuotta. Tapaukset ovat tulleet yhä hurjemmiksi, hän sanoo.
– Kaikesta valistuksesta huolimatta piittaamattomuutta tai ajattelemattomuutta on yhä enenevässä määrin.
– Olen luonnehtinut tätä työtä kusitolpan hommaksi: jokainen luku- ja kirjoitustaidotonkin katsoo asiakseen tietää asiat paremmin ja käyttää törkeää kieltä, Koponen kärjistää.
Myös hän on ollut työuupumuksen takia sairauslomalla.
– Kuorma vain käy liian raskaaksi.
Valvontaeläinlääkärin työ on raskasta, koska he näkevät niin paljon kurjaa – sekä perheiden että eläinten kurjuuden, selittää Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Kirsi Sario.
– Vaarallista se on siinä mielessä, että kun mennään ihmisten koteihin ja tiloille, siinä ikään kuin rikotaan inhimillisen elämän muuri. Jos vielä joutuu tekemään nopeita toimenpiteitä, äkkipäätöksiä, monesti se aiheuttaa ihmisissä aikamoista aggressiota, Sario kuvailee.
"Joskus ajattelin, että meillä menee Suomessa hirveän hyvin"
Kaikki tätä juttua varten haastatellut valvontaeläinlääkärit toivovat, että käytäntöjä muutettaisiin ainakin niin, että heidän ei enää tarvitsisi mennä tuntemattomaan paikkaan yksin.
– On hyvin huolestuttava piirre, että valvovan viranomaisen pitää pelätä oman turvallisuutensa puolesta, sanoo Eviran Jaana Mikkola. Hänen mukaansa kohteet vaativat kuitenkin aina tapauskohtaisen harkinnan, eikä hän usko, että joka ikiselle valvontakäynnille pitäisi mennä kahdestaan.
Minkä takia kukaan sitten tekee tällaista työtä? Maria kertoo motiivikseen eläinsuojelun parantamisen.
– Vaikka tämä on tosi rankkaa, aina silloin tällöin pääsee vaikuttamaan aika lailla. Ja mitä enemmän tätä teen, sitä paremmaksi tulen.
On tullut selväksi, että paljon rankempaa minulle on nähdä ne ihmiskohtalot. Maria
Entä kumpi hankalissa tilanteissa on isompi yhteiskunnallinen ongelma: ihminen vai eläin?
– Olen totta kai eläinten ystävä. En tykkää nähdä niiden kärsivän, Maria vastaa. Mutta:
– On tullut selväksi, että paljon rankempaa minulle on nähdä ne ihmiskohtalot. Joskus olin naiivi ja ajattelin, että meillä menee Suomessa hirveän hyvin. Totuus on, että nyt kohtaan huumeongelmia, mielenterveysongelmia päivittäin.
Vain harva kohtelee eläimiä pahuuttaan huonosti, Maria painottaa. Taustalla on aina muitakin ongelmia.
Hän itse ei haluaisi kyynistyä, "mutta kahdeksasta neljään Suomen arki on aika synkkää".