Tänä syksynä "Anni" ja hänen entiset joukkuevoimistelutoverinsa kohtasivat surullisissa merkeissä. Yksi samassa joukkueessa kisanneista voimistelijoista oli poissa. Syömishäiriö oli lopulta nujertanut.
– Se pysäytti, se olisin voinut ihan hyvin olla minä, Anni sanoo.
Hautajaiset nostivat viiden vuoden takaiset tapahtumat mieleen. Tuolloin voimistelujoukkueen kisat Moskovassa eivät olleet menneet toivotusti. Joukkue pohti tapoja menestyä paremmin.
– Meidät laitettiin riviin ja osalle kerrottiin ilman mitään ohjeita, että teidän pitää laihtua. Minä olin yksi heistä, Anni kertoo.
Noihin aikoihin joukkueessa oli mukana kymmenkunta tyttöä. He olivat 15–20-vuotiaita. Nuoret olivat ensimmäistä vuotta naisten joukkuevoimistelun maajoukkueessa ja kisasivat Suomen sekä maailman huipulla.
Ensimmäisenä oireilun aloitti Anni.
– Minä enemmän ja vähemmän perfektionistina sekä kilpailuhenkisenä otin valmentajien kommentin itseeni ja aloin pudottamaan painoa.
Anni treenasi kuusi kertaa viikossa joukkueen kanssa. Laihtumisen vauhdittamiseksi hän aloitti aamulenkit tyhjällä vatsalla. Vähäinen ravinto koostui lähinnä vihanneksista ja hedelmistä.
Paino putosi 15–20 kiloa
Joidenkin teorioiden mukaan anoreksia eli laihuushäiriö syntyy siitä, kun laihduttaminen lähtee käsistä. Taudin syntymekanismia ei edelleenkään tunneta tarkasti, mutta toisten on epäilty olevan alttiimpia taudin puhkeamiselle kuin toisten. Varsinaiseen anoreksiaan sairastuu vajaa prosentti 12–24-vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista.
Esteettisten lajien, kuten voimistelun, taitoluistelun ja uinnin uskotaan altistavan syömishäiriöille. Esimerkiksi joukkuevoimistelussa urheilijoiden pitäisi olla toistensa kaltaisia. Eli yhtä pitkiä ja ruumiinrakenteeltaan samanlaisia.
Annila sairaus näkyi laihtumisena, mutta syy löytyi ajatusmalleista. Kun Anni talven aikana laihtui, hänestä tuntui että suorituskyky paranee. Jalka ja hypyt nousivat korkeammalle, jaksoi juosta pidemmälle. Valmentajilta painon putoaminen sai kehuja. Annin mielessä laihuus kytkeytyi ajatukseen menestyä kovasti rakastamassaan lajissa. Toinen joukkutoveri huomasi asian, ja alkoi myös laihduttaa.
Aika nopeasti Annin laihtumisen hurmio vaihtui alakuloon. Ensimmäisenä alkoi palelu, pian syömisestä tuli todella paha olo. Annin teki usein mieli oksentaa. Muutamassa kuukaudessa painoa putosi 15–20 kiloa, mikä oli valtavasti jo valmiiksi hoikasta nuoresta naisesta.
– Peilistä minua katsoi vanhus, ei nuori urheilullinen nainen. Laihtumisen näki vain vanhempien ja poikaystävän kasvoilta.
Anoreksia aiheuttaa osteoporoosia ja usein kuukautiset jäävät pois. Muita tyypillisiä oireita ovat muun muassa jatkuva väsymys ja matala verenpaine. Vakava aliravitsemustila altistaa myös pyörtyilylle ja aiheuttaa muutoksia sisäelimissä. Erityisesti sydän joutuu lujille. Pahimmassa tapauksessa anoreksia saattaa johtaa kuolemaan.
Vakavan alipainon selättämisessä ensimmäinen askel onkin painon nostaminen.
Nopea puuttuminen pelasti Annin
Syömishäiriöt ovat vaikeita sairauksia, sillä usein potilas ei itse ajattele olevansa sairas. Ihminen saattaa sanoa haluavansa parantua, mutta hän ei silti halua saada lisää painoa. Kyse on kehon ja mielen sairaudesta, jonka hoito vaatii sekä somaattista että psykiatrista hoitoa.
Hoidon alussa keskitytään usein tarkkaan ruokavalioon, joka tähtää painon normalisointiin. Kehitystä seurataan tarkasti punnituksilla.
Normaalipainon saavuttaminen on vasta alkua. Vaikeampaa on muuttaa ajattelutapoja. Sairastuneet tarvitsevat usein pitkäkestoisia terapiajaksoja, joiden on tarkoitus auttaa vääristyneiden ajatusmallien purussa.
Anni oli hyväksytty Tampereen teknilliseen yliopistoon kesällä 2011. Opinnot alkoivat syksyllä, ja ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestetyssä tarkastuksessa terveydenhoitaja kiinnitti huomiota Annin nopeaan laihtumiseen. Anni sai ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä keskusteluapua vääristyneiden ajatusmallien purkamiseen. Aluksi mieli pani vastaan ja toipuminen oli hidasta.
– Tuli sellainen olo, että nyt jos mä parannun, niin meidän joukkue ei enää pärjääkään. Aina kun kävin psykoterapeutilla, ymmärsin, että parantuminen on tulevaisuuteni kannalta tärkeää.
Terapia jatkui lähes kaksi vuotta. Lisäksi Annin äiti ja poikaystävä tsemppasivat painon nousun, syömisen ja ruokavalion kanssa.
Joukkue jatkoi kisaamista läpi kevään. Valmentajat olivat jo kieltäneet Annia laihduttamasta, mutta samaan aikaan toiselle joukkueen voimistelijalle annettiin tarkka ruokavalio painon pudottamiseksi. Syömishäiriö diagnosoitiin talven ja kevään aikana yhteensä kolmella urheilijalla.
– Näin jälkikäteen sitä miettii, että mitenkä valmentajat ovat sen kuntoisia voimistelijoita päästäneet kisaamaan, eivätkä laittaneet peliä sen isommin poikki.
Uusi harrastus auttoi uuteen alkuun
Nyt Anni voi hyvin. Myös hänen vanavedessään laihduttamaan alkanut on saanut elämänsä takaisin raiteilleen. Kolmannelle sairastuneelle ei käynyt yhtä hyvin.
Perheen ja terapian lisäksi Annin paranemisessa auttoi uusi laji, cheertanssi. Siinä joukkueet esittävät erilaisia koreografioita, jotka rakentuvat muun muassa pirueteista, hypyistä sekä huiskilla eli pomeilla tehtävistä käsiliikkeistä. Cheerleadingista laji poikkeaa siten, ettei siinä rakenneta pyramideja tai tehdä volttisarjoja.
– Cheertanssilla oli todella terapeuttinen vaikutus parantumisessani. Että vielä tämän ikäisenä voin jossain lajissa kisata maailman huipulla.
Nykyään 24-vuotias Anni työskentelee Tampereella ja kisaa cheertanssin maajoukkueessa. Lisäksi hän valmentaa lapsia ja nuoria. Uudessa lajissa valmentajana hän ei halua tehdä samoja virheitä kuin hänen omat voimisteluvalmentajansa.
– Kenellekään ei löydy yhtä hyvää painoa tai kehon mallia. Jokainen voi päättää, millaisen kehon haluaa itselleen ja haluaako olla terve. Vain terveenä pystyy tekemään niitä asioita, joita rakastaa, Anni kertaa oppeja, joita hän on matkallaan ymmärtänyt.
Annin entinen voimisteluseura myöntää, että talven 2011-2012 aikana heidän ykkösjoukkueessaan sairastui kolme naista anoreksiaan. He palkkasivat tapahtumien jälkeen tiimiin ravitsemusterapeutin.
Anni ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään tai kasvoillaan joukkuetovereiden suojelemiseksi. Seuraa ei mainita nimeltä, jotta naisten henkilöllisyys ei paljastuisi.