BRYSSEL Eurooppalaiset saattavat viikon kuluttua maanantaina herätä kahteen poliittiseen mullistukseen Alpit puhkaisevan Brennerin solan molemmin puolin: Itävallassa ja Italiassa.
Käsillä voi olla tilanne, jossa itävaltalaiset ovat äänestäneet valtaan Euroopan ensimmäisen oikeistopopulistisen presidentin, Vapauspuolueen Norbert Hoferin. Samaan aikaan Italian pääministeri Matteo Renzi on eronnut hävittyään kansanäänestyksen Italian poliittisen järjestelmän uudistamisesta.
Mennään pikakelauksella puoli vuotta eteenpäin. Hofer on saanut läpi ideansa kansanäänestyksen järjestämisestä Itävallan EU-jäsenyydestä. Kiivaan kampanjan jälkeen eroa kannattava puoli on voittanut täpärästi 51-49.
Italia on puolestaan ajelehtinut ilman toimivaa poliittista johtoa kuukausia, koska toimivaltaista hallitusta ei ilman uutta vaalilakia ole saatu aikaan. Sijoittajat ovat menettäneet luottamuksensa Italian kykyyn selvitä veloistaan.
Italian valtionlainojen korot ovat nousseet yli kymmeneen prosenttiin, ja maa on pakotettu hakemaan hätärahoitusta EU:lta. Eurojärjestelmä tipahtaa uuteen kriisiin. EU on hajoamisen partaalla.
Edellä kuvattu ajatusleikki on esimerkki siitä, mihin ensi sunnuntaina järjestettävät kaksi äänestystä voivat äärimmillään johtaa. On hyvin epätodennäköistä että näin tulisi tapahtumaan. Mutta koska se on mahdollista, Brysselissä seurataan molempia vaaleja suurella mielenkiinnolla.
Norbert Hoferin voitto olisi EU:lle ennen kaikkea symbolinen tappio, sillä presidentin valtaoikeudet ovat Itävallassa varsin niukat. Se olisi jälleen yksi esimerkki siitä, että tuuli on Euroopassa kääntynyt.
Perinteiset ja varsin eurooppamieliset valtapuolueet putosivat pelistä jo presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella vastakkain ovat Hoferin konservatiivinen nationalismi ja vapaamielisempi ympäristöajattelu, jota edustaa vihreiden Alexander Van der Bellen. Kartalla vastakkain ovat kaupunkilaiset ja maaseudun asukkaat.
Mielipidejohtajana Hofer voisi viedä eteenpäin ajatustaan siitä, että Itävallassa pitäisi järjestää äänestys EU-jäsenyydestä, jos valtaa viedään nykyistä enemmän Brysseliin. Äänestys voisi kääntyä eron kannalle, sillä 45 prosenttia itävaltalaisista on Eurobarometri-kyselyssä ollut sitä mieltä, että maan tulevaisuus olisi parempi EU:n ulkopuolella.
Italian asetelma on mutkikkaampi. Renzi haluaa rajoittaa senaatin valtaa, jotta lakiesitykset olisi helpompi saada käsiteltyä parlamentissa. Moni on hänen kanssaan samaa mieltä: kankea järjestelmä kaipaa uudistamista. Mutta koska Renzi on luvannut erota jos esitys kaatuu, vaali on käytännössä muuttumassa hallituksen luottamusäänestykseksi.
Italian valtionlainojen korot ovat liki kaksinkertaistuneet kansanäänestyksen alla elokuun jälkeen. Markkinat ovat ilmeisesti ennakoineet ei-puolen voittoa ja poliittista epävakautta. Tai sitten ne ovat huolestuneet Italian pankkien huonosta kunnosta.
Mutta noususta huolimatta kymmenvuotisten velkakirjojen korot ovat nyt vain kaksi prosenttia, kun ne olivat alkuvuodesta 2013 yli seitsemän prosenttia. On totta, että Italian kokoista kansantaloutta ei voitaisi pelastaa euroalueen vakausjärjestelyillä.
Samaan aikaan on epätodennäköistä, että kansanäänestys olisi sellainen ennakoimaton shokki, joka laukaisisi ketjureaktion. Silti EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker otti eilen sunnuntaina poikkeuksellisesti kantaa Renzin ehdotuksen puolesta.
Britannian kansanäänestys ja Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat opettaneet, että epätodennäköisiinkin lopputuloksiin kannattaa varautua. Alppien molemmin puolin pidettävillä äänestyksillä voi olla vaikutuksia Napapiirillä saakka.