Vakavaa, totista ja päättäväistä. Näin voisi kuvata suomalaista sotilasparaatia. Tai tummaksi ja synkäksi, jos sitä verrataan vaikkapa ranskalaiseen tai yhdysvaltalaiseen paraatiperinteeseen, kuten Puolustusvoimat itse kuvaa eräässä pääesikunnan raportissa.
Sotilasparaatilla on kaksitahoinen tarkoitus, sanoo everstiluutnantti Marko Palokangas Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta. Joukko-osaston sisällä sillä korostetaan yhteenkuuluvuutta ja se on osoitus joukon hallittavuudesta. Joukot näkevät johtajansa ja johtaja joukkonsa.
– Yleisöille ja tarkkailijoille paraatit voivat olla voimannäytön osoitus, kunkin valtion sotilasperinteitä noudattaen ne liittyvät johonkin juhlaan. Esitellään uusinta kalustoa, osaamista ja liikkuvuutta. Niillä lisätään luottamusta omien joukoissa ja näytetään, että pystymme vastaamaan ulkoisiin uhkiin, Palokangas sanoo.
Sotaharjoituksissa on sitten enemmän sitä kyvyn osoittamista. Marko Palokangas
Suomalaiseen paraatiin tumma sävy tarttui sotien aikana – sotavalmiuden ja varusteiden tarkastus, kenttähartaus ja sotaan lähtö eli ohimarssi toistuvat samalla tavalla kuin tositilanteessa yli 70 vuotta sitten.
Paraateihin tuli mukaan yhteinen kokemus sodasta, taisteluista, asetoverien kuolemasta. Sotien jälkeen kesti vuoteen 1952 saakka, ennen kuin tasavallan presidentti tohti osallistua Puolustusvoimien valtakunnalliseen lippujuhlan päivän paraatiin.
Suomi esittelee olemassa olevaa, toiset haaveita
Suurille valtioille ja diktatuureille ominainen uho ylivoimasta ja väärän informaation levittämisyritykset eivät ole kuuluneet suomalaiseen paraatiperinteeseen, sanoo Marko Palokangas.
– Suomella ei ole ollut sellaiseen tarvetta. Aina on paraateissa esitelty olemassa olevaa, operatiivisessa käytössä olevaa kalustoa.
Pohjois-Korean paraateissa on nähty ohjuksia, joiden sisällä kumisee tyhjyys, sanoo Palokangas. Myös Venäjä esitteli uusimpia Armata-panssareitaan liikkuvilla malleilla jo vuosia sitten, vaikka niiden valmistusta ei ole vieläkään kunnolla aloitettu.
– Suomalaiset paraatit ovat enemmän perinnettä kuin tapa osoittaa asioita ulospäin. Sotaharjoituksissa on sitten enemmän sitä kyvyn osoittamista, sanoo Palokangas.
Ei sinne voi laittaa ketään marssimaan tietokone kainaloissa tai vastaavaa. Marko Palokangas
Itsenäisyyspäivän paraati kerää yleisöä tummasta sävystään huolimatta tai siitä johtuen – kansakunnan yhteinen kokemus vaatii muistamista ja uusintamista. Viime vuoden itsenäisyyspäivän paraatia seurasi yli miljoona ihmistä Ylen kanavilta.
– Siinä voi kokea olevansa mukana, ne ovat näyttäviä ja järjestelmällisiä tapahtumia. Näillä on vahva liitos maanpuolustustahdon ylläpidossa ja kohottamisessa, sanoo Palokangas.
Erikoisjoukkoja ja taistelunäytös
Paraateissa näkyy perinteisiin uhkiin varautuminen hyvin, mutta uudet uhat ovat niin aineettomia, ettei niille juuri saada näkyvyyttä. Kuinka varaudutaan disinformaation levittämistä vastaan tai kyberhyökkäyksiin vaikkapa vesilaitoksia tai sähkönjakelua vastaan?
– Ei sinne voi laittaa ketään marssimaan tietokone kainaloissa tai vastaavaa. Ne tulevat esiin puheessa, jossa kyky tällaisiin uhkiin varautumisessa otetaan esiin. Samalla korostetaan laaja-alaisen puolustuskyvyn merkitystä – nämä uhkat eivät ole yksinomaan sotilaiden torjuttavia, vaan siinä on mukana kaikki viranomaiset, sanoo Marko Palokangas.
Hybridiuhkien torjuntaa voidaan esitellä myös vaikkapa erikoisjoukkojen toimintanäytöksillä – sellainen on luvassa tämän vuoden itsenäisyyspäivän paraatissa Kajaanissa.
– Taistelunäytökset ovat olleet jo jonkin ajan paraatien ohjelmassa, tosin eivät kovin pitkään. Siinä voidaan monipuolisesti esitellä sotilaalliseen puolustukseen varattuja voimavaroja ja kyvykkyyksiä. Samalla voivat kansalaiset tutustua hieman tarkemmin joukkojen ja kalustojen toimintaan, kertoo eversti Rainer Peltoniemi Kainuun prikaatista. Hänen vastuullaan ovat itsenäisyyspäivän paraatin järjestelyt.
Varsinaisessa paraatissa hybridiuhkiin varautumisen suorituskyvyn esitteleminen ei kuulu ohjelmaan, sanoo Peltoniemi.
Paraatia katsotaan myös "sillä silmällä"
Peltoniemen mukaan paraati kiinnostaa myös eri maiden tarkkailijoita sotilaallisessa mielessä.
– Varmasti tätä tarkkaillaan. Yleensä kansainvälisesti suurissa sotilasparaateissa esitellään jotain uutta kalustoa ja uusia suorituskykyjä. Kyllä niillä sellainen uutisarvo maailmalla myös on. Meillä on tänä vuonna kohtuullisen iso paraati, jossa on noin 1 300 sotilasta, noin 90 ajoneuvoa ja noin 20 ilma-alusta.
Toinen uusi asia on marssijärjestys. Jalan kulkevat osastot marssivat joukko-osastolipun takana, mutta moottoroidut osastot marssivat sodan aikaisessa kokoonpanossa.
Peltoniemi muistuttaa, että puolustusvoimien koulutusorganisaatio on rauhan ajan organisaatio. Jos valmiutta joudutaan nostamaan, niin silloin perustetaan sodan ajan joukkoja ennaltaehkäisevästi.
– Haluamme esitellä maajoukkojen ja maanpuolustuksen keskeisempiä joukkokokoonpanoja ja yksi sellainen on taisteluosasto. Sen aselajia ja muuta suorituskykyä pystytään monipuolisesti esittelemään.
Meillä ei ole tarvetta lähteä muuttamaan itsenäisyyspäivän juhlan vieton perinteitä. Rainer Peltoniemi
Taisteluosasto kykenee taistelemaan itsenäisesti. Siihen kuuluu koko repertuaari johtamiseen käytettävistä järjestelmistä alkaen.
– Siihen kuuluu niin sanottu iskuporras eli jääkäriyksiköt ja aselajiosuudet: ilmatorjunta, tykistö, pioneeri, viesti, huolto ja niin edelleen.
Perinne pysyy
Perinteet ovat korkeassa kurssissa erityisesti itsenäisyyspäivän paraatissa, sanoo Rainer Peltoniemi.
– Meillä ei ole tarvetta lähteä muuttamaan itsenäisyyspäivän juhlan vieton perinteitä. Toki siihen tulee vuosien saatossa vivahteita. Kun ajatellaan kokonaisuutena itsenäisyyspäivän viettoa kaikkien hienojen muodollisuuksien osalta: juhlajumalanpalveluksia, kynttilöiden sytyttämistä sankarivainajien muistolle ja itsenäisyyspäivän juhlien katsomista televisiosta ja itsenäisyyspäivän paraatia, niin kyllähän siinä perinne on vahvasti läsnä.