Helsingin sosiaalipäivystyksessä puhelin soi välillä tauotta, erityisesti perjantai-iltaisin ja viikonloppuina. Avunpyynnöt tulevat valtaosin hätäkeskuksesta tai suoraan yksityishenkilöiltä.
– Joudumme päättämään minne mennään ensimmäiseksi, vaikka kaikki tapaukset voivat olla sellaisia, että heti pitäisi lähteä apuun, sanoo Helsingin johtava sosiaalityöntekijä Leena Vallinkoski-Ojama.
Sosiaalipäivystys auttaa tilanteissa, jotka vaativat välittömiä sosiaaliviranomaisen toimenpiteitä.
Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin kertoo, että yhteydenotot ovat viime vuosina lisääntyneet.
– Niiden määrä nousee tänä vuonna 20 000:een, mikä on enemmän kuin moneen vuoteen. Puheluissa korostuu lastensuojelun tarve. Sellaisia soittoja tulee varsin paljon kaikkina vuorokauden aikoina.
Pääkaupunkiseudulla tilanne on hyvä, koska sosiaalityöntekijät ovat lähtövalmiina ympärivuorokautisesti. Apuun lähdetään esimerkiksi kun lasten hyvinvointi on uhattuna tai perheväkivaltatapauksissa. Usein sosiaalityöntekijän kanssa on poliisi. Vastassa saattaa olla veitsen kanssa heiluva vanhempi.
Sosiaalityöntekijöitä arvostellaan ja uhkaillaan
Koska myös työntekijöitä uhkaillaan, helsinkiläinen, vuosia päivystyksessä työskennellyt sosiaalityöntekijä kertoo kokemuksistaan nimettömästi.
Sosiaalipäivystyksestä lähdetään kotikäynnille. Vastassa saattaa olla veitsen kanssa heiluva vanhempi, joka uhkaa tappaa. Sosiaalityöntekijä
– Menemme ihmisten koteihin epätavallisiin aikoihin. Siellä voi olla vastassa joku, joka ei näy väestökirjanpidossa, esimerkiksi väkivaltainen miesystävä käymässä.
Ajoittain häntä ja muita työntekijöitä arvostellaan kovin sanoin. Sosiaalityöntekijä muistuttaa, että joskus on kuitenkin pakko ottaa lapsi pois vanhemmiltaan, ei ole muita vaihtoehtoja.
– Pahimpia ovat väkivaltatilanteet, joissa on käynyt todella huonosti. Itseäni ovat eniten koskettaneet tapaukset, joissa pienille lapsille on tullut pysyviä vaurioita. Tai kun pieni lapsi on kuollut ja yrität tuoda lohtua.
– On paljon pahoinvointia, laiminlyöntejä. Asiakkaissa on entistä enemmän vanhuksia. Vanhustenhuolto on melko huonolla tolalla.
Yksi vanhus saattaa soittaa 70 kertaa vuorokaudessa, koska hän pelkää yksin kotona. Sosiaalityöntekijä
Nuorempana vaikeimmat tapaukset tulivat uniin, mutta nykyisin harvemmin.
– Minulla on hyvät palautumiskeinot. Kun menen kotiin, ensimmäiseksi ulkoilutan koirat ja kaikki unohtuu.
– Siitä saa paljon voimaa, kun näkee ihan tavallisia terveitä lapsia, tai ihmisiä, jotka tykkäävät toisistaan, ovat kilttejä toisilleen, eivät hakkaa toisiaan tai tee muitakaan pahuuksia. Toimivat tavallisesti, kuten ajatellaan ihmisten toimivan.
Johtava sosiaalityöntekijä Leena Vallinkoski-Ojama muistuttaa, että työntekijöiden on oltava fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa.
– Joudumme tekemisiin ääri-ilmiöiden ja ikävän pahuuden kanssa. Sitä kauneutta täytyy löytyä muualta, omasta elämästä.
Sosiaalipäivystyksissä eroja
Kaikkialla tilanne ei ole sosiaalipäivystyksen osalta yhtä hyvä kuin pääkaupunkiseudulla. Käytännöt vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea. Kuntaliiton mukaan käytössä on seitsemän eri tapaa toteuttaa päivystystä ja järjestäjätahojakin neljäkymmentä. Kustannukset vaihtelevat runsaasta eurosta lähes yhdeksään euroon asukasta kohden.
Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salinkin toteaa, että apu tulee paikoin liian myöhään tai ei lainkaan.
– Pienellä paikkakunnalla voi olla, että sosiaalijohtaja tai -työntekijä ovat takapäivystäjinä ja heitä on viranomaistenkin hyvin vaikea saada kiinni. Puhumattakaan, että ihmiset voisivat itse saada hätätilanteessa yhteyttä sosiaalityöntekijään.
Nyt sosiaalipäivystystä ollaan muuttamassa osana terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolain uudistusta. Muutokset on määrä tulla voimaan ensi vuoden alusta.
Jatkossa apu pitäisi taata ajankohdasta ja paikasta riippumatta helposti ja nopeasti. Lisäksi kuntalaisten on saatava psykososiaalista tukea entistä paremmin.
Kuntaliitto on jo esittänyt epäilynsä, ettei tehtävässä onnistuta. Rahat eivät riitä uudistuksiin, eikä päteviä sosiaalityöntekijöitä saada palkattua tarpeeksi.
Päivystävä sosiaalityöntekijä toivoo, että uudistus turvaisi palvelut kaikille.
– Olen hyvin epäileväinen, mutta toivon, että se onnistuisi.