Valittaminen on ollut pitkään osa suomalaista kulttuuria, mutta 2000-luvulla sen muoto on muuttunut. Purnaaminen on siirtynyt kahvipöydistä julkisille areenoille kuten lehtien tekstiviestipalstoille ja sosiaaliseen mediaan.
– Lehtien yleisönosastot ja Kansanradio olivat ennen paikkoja, joissa valitettiin. Nyt valittamiseen on tullut lisää kanavia, ja julkisen valittamisen määrä on sitä mukaa myös lisääntynyt, sanoo viestinnän tutkija ja dosentti Janne Matikainen Helsingin yliopistosta.
Yleisönosastokirjoituksen formaatti on säilynyt vuosien aikana melko samanlaisena, mutta tekstiviestipalstoille ja sosiaaliseen mediaan on muodostunut oma valituskulttuurinsa.
Torikahvila myy Juhlamokkaa, sokeriannoksessa kuitenkin lukee Costarica. – Miksi Kymen Sanomat 15.3.2004
Tekstiviestivalitusta määrittää tiiviys: kirjoittajan pitää olla viestissään hyvin napakka, koska viestille varattu tila on hyvin pieni.
– Facebook taas sallii paljon laveamman ja monipolvisemman ilmaisun.
Valitetaan, koska muutkin valittavat
Valittaminen on yleistä myös verkon keskustelupalstoilla, joilla siitä syntyy helposti eräänlainen kierre.
– Esimerkiksi Vauva.fi tai Suomi24, niissä ympäristö ja keskustelutyyli innostavat valittamaan ehkä vielä enemmän kuin ihmiset muuten valittaisivat. Sama pätee lehtien tekstiviestipalstoihin, Matikainen toteaa.
Positiivisetkin tarinat – kuten vaikkapa Saara Aallon menestys – saadaan näissä keskusteluissa väännettyä negatiivisiksi. Tästä löytyy useita esimerkkejä pelkästään Vauva.fi:stä. Psykologian tohtorin Satu Kasken mielestä on erittäin tärkeää huomioida se, ettei sanoilla vain kuvasteta todellisuutta vaan niillä myös luodaan sitä.
– Tapa puhua nettipalstoilla tarttuu ja toistuu tosi helposti. Vaatii paljon viitseliäisyyttä lähteä muuttamaan sitä toiseen suuntaan. Helpointa on vain poistaa keskustelu. Ei edes lähdetä pyrkimään toiseen suuntaan, koska tapa on jo muokkaantunut. Se, joka uskaltaa sanoa vastaan, lynkataan, Kaski toteaa.
Kouvolan pysäköintivalvonta, miksi Kansalaistorilla ei saa pysäköintisakkoa? Toimiiko hyvä veli -systeemi? Kouvolan Sanomat 24.5.2013
Vuosisadan valitus haussa
Kymenlaaksossa on alkanut hiljattain äänestys, jossa etsitään vuosisadan valitusta. Kilpailijat on valittu Kymen Sanomissa ja Kouvolan Sanomissa vuosien varrella julkaistuista yleisönosastokirjoituksista ja lukijoiden lähettämistä tekstiviesteistä. Mielen purkamisen tarve on huomattu myös lehtien toimituksissa.
– Viestejä tulee enemmän kuin lehteen mahtuu. Viime aikoina ihmisiä on puhuttanut paljon Ylen tilanne, paikalliset kaupunginjohtajavaihdokset ja Saara Aalto. On valitettu sitäkin, että joka paikka on täynnä Saara Aaltoa, kertoo Kymen Sanomien ja Kouvolan Sanomien tekstiviestipalstojen sisällöstä vastaava mielipidetoimittaja Markku Kumpunen.
Lehteen tulee jopa satoja viestejä viikossa. Lehdet kiristivät jokin aika sitten tekstiviestien julkaisupolitiikkaa, kun maahanmuuttokeskustelu alkoi ryöpytä yli äyräiden. Kumpusen mukaan lehdet eivät julkaise mainoksia, henkilökohtaisia viestejä eivätkä ilmoituksia kadonneista tai löytyneistä tavaroista. Kiitoksia julkaistaan vain silloin, kun niillä on yhteiskunnallista merkitystä.
– Pyrimme korostamaan, että kyseessä on mielipidepalsta eikä kiitospalsta. Mainoksen ja kiitoksen raja on joillekin lukijoille vaikea. Emme esimerkiksi julkaise viestiä, jossa kehutaan jonkun tietyn ravintolan ruokaa.
"Postimerkistä" ei haluta maksaa
Palautetta lukijoilta tulee lähinnä silloin, kun omaa viestiä ei ole julkaistu.
– Ihmiset olettavat, että oma viesti pitää saada julki kun sen lähettäminen maksaa. Ei ymmärretä, että maksu menee puhelinoperaattorille eikä lehdelle. Täytyyhän kirjeeseenkin ostaa postimerkki, Kumpunen vertaa.
Kouluruuat tällä viikolla syötäviä. Miksi ensi viikolla sotkettu tomaatit lihaperunalaatikkoon? Kiitti ei sotkuja. Kymen Sanomat 11.4.2008
Valituksen suuresta määrästä, suosiosta ja sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta valittaminen on melko yksisuuntaista.
– Esimerkiksi Facebookissa keskustelut ovat tutkimusten ja omien havaintojeni perusteella luonteeltaan aikamoisia monologeja, toteaa viestinnän tutkija, dosentti Janne Matikainen.
Hän on "peukutuskulttuurista" hieman harmissaan, sillä sosiaalinen media tarjoaisi hyvän alustan rakentaville keskusteluille.
– Ympäristö mahdollistaa keskustelun ja kommentoinnin, ja teksti näyttäytyy visuaalisestikin keskusteluna. Silti ihmiset kertovat vain oman mielipiteensä eivätkä lähde yhdessä kehittelemään ongelmaan ratkaisua.
Kirjoitettu viesti vinoutuu
Myös psykologian tohtorin Satu Kasken mukaan esimerkiksi Facebookista on muodostunut lähinnä reagointipaikka. Hän sanoo, että syvempi keskustelu onnistuu lähinnä suljetuissa yhteisöissä. Tosin niissäkin on saatu melkoisia aikaan melkoisia sanasotia. Facebookin 17 000 jäsenen Kissat-ryhmä pantiin kesällä jäähylle jatkuvan riitelyn vuoksi.
Kiistoja on ollut myös Facebookin käsityöyhteisöissä.
– Se, että joku kommentoi jotain, ei spontaanisti tarkoita että asia kehittyisi, Kaski toteaa.
Hei, kaikki katkerat ja kateelliset. Nyt on paperimiehet ja opet kadehdittu, seuraava olisi Joulupukki: töitä vain yksi päivä vuodessa ja hyvin elää. Kouvolan Sanomat 25.1.2007
Myös kirjoitettu kieli ruokkii helposti valittamisen kierrettä. Sen ongelma on, ettei lukija näe ilmeitä ja eleitä. Silloin katoaa kokonaan yksi kommunikaation osa.
– Ei voi tietää, onko jokin kommentti vitsi. Se tekee tiettyä vinoumaa siihen, miten viesti tulkitaan. Tätä puutetta yritetään korjata hymiöillä ja emojeilla, mutta se ei ole sama.
Valittaminen sinänsä on inhimillistä ja jopa tarpeellista, sillä ilman kritiikkiä yhteiskunta ei kehity. Satu Kasken mielestä valittamisilmiön voi nähdä eräänlaisena janana.
– Toinen ääripää on normaalia tunteenpurkua: taas lapset ovat jättäneet sukat lattialle, taas pomo huusi. Tai sitten joku asia ei toimi ja siksi se puhuttaa.
Kehässä jumissa
Kun harmituksensa purkaa, se voi auttaa. Sanomalla tai kirjoittamalla asia ulos siihen saa etäisyyttä.
– Jos kaverit vielä lähtevät mukaan keskusteluun, sieltä voi löytää kohtalotovereita tai sitten muut auttavat suhteuttamaan ongelmaa, ettei se niin iso ehkä ollutkaan.
Haloo missiväki! Jos korkokengät kuuluvat yhteen bikinien kanssa, olisi yhtä tyylikästä käyttää iltapuvun kanssa uimaräpylöitä! - Kyllä silmä lepää Kouvolan Sanomat 10.2.2004
Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, joille valittaminen on itsetarkoitus ja päämääränä pahan olon tuottaminen.
– He voivat jumiutua kehään niin, että ovat kuin vuohia jotka pyörivät narun varassa ympyrää.
Kaski muistuttaa, että jatkuva ja kaikesta valittaminen alkaa helposti toteuttaa itseään.
– Jos valittaa, että kaikki jättävät minut, niin kohta oikeasti voi jäädä yksin. Muut eivät jaksa sellaista.