Sotkamossa, pienellä sadan asukkaan Paakin kylällä on joka vuosi tarjolla sellaista herkkua, jota ei moni saa rahallakaan. Kuvankaunis kylätie koristellaan yli tuhannella jäälyhdyllä tavallisesti jouluksi, mutta tänä vuonna herkänkaunis kuvajainen on tarjolla loppiaisena.
Kamera ei kykene tavoittamaan jäälyhtymeren tunnelmaa samalla tavalla kuin ihmissilmä. Pimeys, huurteiset puut, pakkanen ja jäälyhtyjen hento valo synnyttävät yhdistelmän, jossa paatunut ja kyynistynyt ihminen herkistyy.
Lyhdyt ovat syttyneet jo 23 vuoden ajan ilahduttamaan ohikulkijoita. Vain muutama vuosi on jäänyt väliin, sanoo Marita Kaipainen.
– Kaksi vuotta on jäänyt välistä. Joko sen takia, ettei ole saatu tehtyä lyhtyjä tai ei ole ollut ilmoja niitä polttaa.
Jäälyhdyn polttaminen onnistuu hyvin, kun pakkasta on vajaat 10 astetta. Lauhemmalla kelillä lyhty sulaa sisältä päin ja kynttilä hukkuu vesilammikkoon. Jäälyhdyn tekemiseen puolestaan tarvitaan yli 10 asteen pakkanen.
Yhtenä vuonna on käynyt niin, että jäälyhdyt saatiin tehtyä, mutta niitä ei voitu polttaa. Tavallisesti lyhdyt poltetaan joulupäivänä ja varapäiviä on uudenvuodenpäivä ja loppiainen.
– Patoumat purettiin sitten rikkomalla ne tehdyt 1 000 lyhtyä, nauraa Kaipainen.
Kahden naapurin kynttilöistä se lähti
23 vuotta sitten kaksi naapurusta rakenteli kumpikin yksinään muutamia jäälyhtyjä omille pihateilleen. Pienestä alusta jäälyhdyt ovat levinneet koko kyläaukealle ja vähän ohikin.
– Tolosen Heikki laittoi lyhtyjä ensin tuohon omaan tienvarteen ja minä panin tähän omaani. Sanoin sitten Heikille, että laitetaan myös tuohon maantielle, noiden pihateiden väliin. Toivotetaan ohikulkijoille hyvää joulua sillä lailla, sanoo Airi Kaipainen.
Jäälyhtyjen tekemisen ja polttamisen motiivi on siis hyvän mielen tuottaminen ohikulkijoille.
– Se on vaan niin mukavaa, naurahtaa Kaipainen.
Valkoinen sanko paras
Tuhansien jäälyhtyjen tekeminen on tuonut muutamalle kyläaktiiville runsaasti kokemusta. Kun lyhtyjä tekee paljon, vaikuttaa jopa sangon väri, sanoo Heikki Tolonen.
– Valkoinen on paras, siinä jäätyy parhaiten. Jäätymiseen vaikuttaa myös esimerkiksi tuuli – jos sankorivin toiseen päähän tuulee, ne jäätyvät huomattavasti nopeammin.
Jäälyhdyn olennaisen osan, reiän, tekokin on kokenut evoluutiota matkan varrella.
– Muistan kun teinivuosina äiti heräsi naputtelemaan lyhtyjen reikiä puukolla aamuyöstä, se ärsytti, sanoo Marita Kaipainen.
Sittemmin reikiä on tehty pienellä sahalla, jolla tuli kantikkaita reikiä. Yli 10 vuotta reikä on tehty akkuporakoneeseen liitetyllä rasiaporalla. Reiän tekoon kuluu muutama sekunti. Reiästä tulee tasainen ja nätti, eikä jäälyhty halkea.
Kävellen pääsee tunnelman sisään
Jäälyhtyjä tehdään pitkin alkutalvea monessa erässä kelien salliessa, sanoo Minna Turunen.
– Jäälyhtyjä on tehty kolmessa taloudessa. Minulla itselläni on 36 sankoa kerrallaan jäätymässä, naapurilla 35 ja Tolosen Heikillä 110. Heikki tekee kerralla enemmän, mutta kertoja on vähemmän. Itse olen tehnyt seitsemän satsia.
Kynttiläkustannuksiin osallistuu noin 10 taloutta. Lopputulosta ihailee joka vuosi varovasti arvioiden useampi tuhat ihmistä. Viime vuonna kylätietä pitkin hurruutteli tuhatkunta autoa, eikä monessakaan autossa oltu yksin.
– Tänä vuonna koetetaan uutta juttua. Olemme itse huomanneet, että parhaan kokemuksen saa kaikesta tästä, kun lähtee kävelemään tuonne. Toisaalta kun autoja on niin hirveästi liikenteessä, niin se ei ehkä ole kaikkein miellyttävin kokemus siellä autojen seassa olla – nyt tarjotaan mahdollisuus kävellä peltoja pitkin, moottorikelkan uraa pitkin.
Käytännössä se onnistuu siten, että Paakin kyläyhdistys järjestää loppiaisena kahvittelun hämärän ja pimeän tultua Paakin kylätalolle. Auton voi jättää urheilukentän parkkipaikalle, josta lähtee kävelyreitti lyhtyjen keskelle.
Säätiedotus lupaa loppiaiselle alkuun kireää pakkasta, joka lauhtuu iltaa kohden. Aamuyöksi luvataan lumisadetta. Kynttilät palavat jäälyhdyissä loppiaisen iltapäivästä alkaen läpi yön. Viime hetken muutokset kannattaa tarkistaa tapahtuman Facebook-sivulta.