Satakunnan ammattikorkeakoulun Vesi-Instituutti Wander johtaa EU-rahoitteista Central Baltic Waterchain -projektia, jossa vähennetään muun muassa vaarallisten aineiden päätymistä Itämereen. Johtava hankepäällikkö Martti Latva kertoo erityisen keskeistä olevan, mitkä kemikaalit pääsevät läpi jätevedenpuhdistamoista.
Yleisesti tiedetään, että jätevedenpuhdistamot eivät pysty suodattamaan kaikkia lääkkeitä ja hormonivalmisteita. Ikävä kyllä arkeamme helpottavat tuotteet, kuten esimerkiksi goretexvaatteet ja teflonpannut tai vaikkapa palosuojatut lastenistuinten kankaat, voivat myös sisältää aineita, jotka menevät puhdistusprosessin läpi.
– Siellä on joukossa perfluorattuja yhdisteitä, jotka päätyvät jätevesiin ja jätevesien kautta Itämereen. Se on oma riskiryhmänsä ja EU:n prioriteettiaine. Ne ovat niin pieniä yhdisteitä, että niitä ei silmillä näe.
Ongelma aineissa on se, että koska perfluoridit hylkivät esimerkiksi likaa ja rasvaa, ne eivät myöskään hajoa vedessä kovinkaan helposti.
Isosta määrästä syntyy saastetta
Yksi rikkinäinen pannu ja siitä lähtevät kemikaalit tai paljon pesty ulkotakki eivät paljoa saastuta, mutta pienistä puroista kasvaa virta.
– Niitä tietysti kertyy useista kotitalouksista jätevedenpuhdistamolle. Sieltä haitta-aineet kulkeutuvat jokeen ja monien jokien kautta Itämereen, jossa ne alkavat kumuloitua jossain vaiheessa, Latva tuumii.
Ekomerkki kannattaa tarkistaa
Mistä voin tietää kaupassa, että vaate ei saastuta? Vaatteissa kun ei ole ruokapakkauksesta tuttuja E-listojen kaltaisia erittelyjä kemikaaleista.
– Vaatteista saattaa löytyä ympäristömerkki tai sitten Ökö-Tex-sertifikaatti, joka kertoo siitä, ettei sieltä pitäisi liueta kuluttajille haitallisia aineita, kertoo Waterchain-projektin koordinaattori, erikoistutkija Merja Ahonen.
Hän toteaa samaan hengenvetoon, että tekstiileissä voidaan käyttää monenlaisia ympäristömerkkejä.
– Se on aikamoinen viidakko. Kuluttajan on vaikea tunnistaa, että jokin kaupan tangossa roikkuvaan vaatteeseen kiinnistetyistä lapuista liittyy siihen. Jos me ostamme enemmän ympäristömerkittyjä vaatteita tai tuotteita, voimme kuluttajan paineella vaikuttaa siihen, mitä yritykset tuottavat, Ahonen pohtii.