Vuonna 2003 Aasiassa alkoi riehua lintuinfluenssa, joka seuraavina vuosina levisi myös Eurooppaan. Jo tammikuussa 2004 kiinalaiset tutkijat raportoivat, että sama virus saattoi tarttua myös sikoihin.
Tieto oli hälyttävä: sioista virus voisi levitä ihmisten joukkoon paljon helpommin kuin linnuista. Tutkimuksen tekijät kehottivat pikaisiin toimiin mahdollisen pandemian eli maailmanlaajuisen epidemian varalta.
Maailman terveysjärjestö WHO oli kuitenkin tietämätön taudin käänteestä aina elokuulle saakka, sillä tutkimus oli julkaistu kiinaksi.
Luontotutkimuksessa kohteen ja kielen ristiriita
Tapaus on yksi konkreettisista esimerkeistä, jotka saivat brittiläisessä Cambridgen yliopistossa työskentelevän japanilaisen eläintutkijan Tatsuya Amanon selvittämään englannin ylivaltaa tieteen kielenä.
Amanon mukaan englannin ylikorostunut asema vääristää tilannetta etenkin luonnon monimuotoisuuden tutkimuksessa. Moni olennainen tieto tai jopa läpimurto jää kansainvälisesti huomaamatta, kun sekä tutkimuskohteet että tutkijat ovat muualla kuin englanninkielisissä maissa, Amano sanoo
Ongelma on kaksisuuntainen: esimerkiksi Espanjassa yli puolet luonnonsuojelualan 23 päättäjästä, joihin Amanon ryhmä oli yhteydessä, katsoi työnsä kärsivän siitä, että kielimuuri haittaa alan tutkimustiedon saamista.
"Ilman englantia oli vielä hankalampaa"
Amanon tutkimusta Smithsonianin instituutin uutislehdessä kommentoiva argentiinalainen tiedejournalismin opettaja Frederico Kukso sanoo, että englannin ylivaltaan sekoittuu myös median ylimielisyyttä.
Kukso kertoo esimerkkinä, miten englanninkieliset lehdet viime kesänä mainitsivat vain yhdysvaltalaistutkijat eivätkä lainkaan argentiinalaista paleontologia Sebastián Apesteguíaa, kun ne kertoivat ryhmän löytämästä uudesta dinosauruslajista.
Kukson mukaan on tyypillistä, että muualla kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa tehdyt tutkimukset jäävät tiedotusvälineiltä kertomatta, ellei niille toimiteta valmista englanninnosta.
Smithsonianin uutislehdessä ottaa kantaa myös Washingtonin yliopiston geologi Scott Montgomery. Hän myöntää, että englannin mahtiasemalla on vaaransa, mutta sanoo, että asiat ovat silti paremmin kuin vain muutama vuosikymmen sitten.
Silloin tieteen vuoropuhelu tyssäsi paljon useampiin, korkeampiin ja paksumpiin esteisiin, kun tutkimusten julkaisemiselle ja jakamiselle ei ollut mitään hallitsevaa kieltä, Montgomery sanoo.
Miten olisi käynyt Pohjois-Karjala-projektin?
Voiko englannin kielen ylivalta tarkoittaa, että jotakin tärkeää jää tutkimatta, koska aiheella ei arvella olevan kansainvälistä imua? Olisiko esimerkiksi Pohjois-Karjala-projekti jäänyt tekemättä?
Sepelvaltimotautia nujertava projekti on saanut suurta kansainvälistä merkitystä, mutta työ alkoi kansallisena ja tehtiin suomen kielellä.
Pohjois-Karjala-projekti alkoi omassa kontekstissaan omana aikanaan, jolloin ei ollut tieteen yhteistä kieltä missään mielessä siinä mitassa kun nyt, sanoo yritysviestinnän yliopistonlehtori, dosentti Anne Kankaanranta Aalto-yliopistosta.
– Minusta tuntuu, että ulkoiset paineet tutkimusten julkaisemiseen englanniksi ovat valtavat, ja tutkijat myös haluavat työnsä mahdollisimman monen kollegan tietoon, Kankaanranta sanoo sanoo
Suomessa on enemmän valmiutta julkaista englanniksi kuin monessa muussa maassa. Anne Kankaanranta
Englantia ei käy kiertäminen, eikä varsinkaan liike-elämän tutkimuksessa. Se on bisneksen kieli niin globaalissa liiketoiminnassa kuin alan huipuiksi Suomessakin määritellyissä julkaisuissa, kauppakorkeakoulussa viestintää pitkään tutkinut ja opettanut Kankaanranta sanoo.
– Taustalla ovat erilaiset tiedepoliittiset asiat. Tokihan tällaisia ranking-listoja arvostellaan, mutta se tahtoo jäädä arvostelun asteelle. Niille on hyvin vaikea tehdä mitään.
Suomessa osataan englantia
Kankaanranta myöntää, että helposti voisi uskoa, että jotakin olennaista jää tutkimatta. Toisaalta Suomessa on jo lähtökohtaisesti enemmän valmiutta julkaista englanniksi kuin monessa muussa maassa. Englannin taito on Suomessa todella hyvä verrattuna jopa Euroopan valtamaihin, esimerkiksi Saksaan, hän vertaa.
Hän kertoo keskustelusta, jonka hän kävi vastikään jatko-opiskelijan kanssa. Tämä oli tehnyt pro gradu -työnsä suomeksi, mutta jatkotutkimukselle ei ole Suomessa julkaisukanavia.
– Hän sanoi, että englantiin siirtyminen oli aluksi toki haasteellista, koska kirjoittaminen kvalitatiivisessa tutkimuksessa on samanaikaisesti paljolti ajattelua. Mutta sitten lukemalla ja kirjoittamalla alkaa pikku hiljaa oppia käytänteitä ja tyyliä ja ikään kuin sosiaalistuu siihen systeemiin ja yhteisöön.
Yliopistoilta edellytetään Suomen muistamista
Tutkijalla on hyvät mahdollisuudet saada tietoa julki myös suomeksi, Kankaanranta sanoo.
– Suomessa bisneksessä Kauppalehti, Talouselämä ja niin edelleen julkaisevat säännöllisesti tutkijoiden juttuja ja kolumneja. Sitä kautta tutkimus tulee myös suomalaiselle yleisölle.
Yliopistoja myös palkitaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Yliopistojen kriteereissä on opetuksen ja tutkimuksen lisäksi pieni siivu sille, että tutkijat muun muassa antavat haastatteluja ja asiantuntijalausuntoja ja hyödyttävät siten suomalaista yhteiskuntaa, Kankaanranta sanoo.