Tamperelaisen perhekahvilan lattialla on käynnissä yhtä aikaa useita leikkejä. Samalla osa lapsista on vanhempiensa kanssa aamupäivän aterialla viereisessä ruokailutilassa.
Heli Niemi on tullut perhekahvilaan hieman yli kaksivuotiaan Rasmus-poikansa kanssa. Tällä hetkellä Niemi hoitaa Rasmusta kotona, mutta teki välillä töitä puoli vuotta apurahalla. Rasmus oli silloin päiväkodissa.
– Siinä oli joustavat työajat, eikä siinä sillä tavalla ollut ehkä niin hektistä arkea kuin kahdeksasta neljään työssä. Toki meilläkin mies kuitenkin käy töissä. Varmaan hänen kauttaan enemmän tulevat ne haasteet, että miten sovittaa työ ja perhe-elämä, Niemi sanoo.
Neljäsosa kokee työn ja perheen ristiriitoja
Tampereen yliopistossa perjantaina tarkastettavan väitöskirjan mukaan työn ja perheen väliset ristiriidat lisäävät merkittävästi sekä pitkiä sairauspoissaoloja että avioeroriskiä.
Miia Ojasen tutkimuksessa noin neljäosa palkansaajista koki laiminlyövänsä perhettä työn vuoksi. Työ ja perhe ovat törmäyskurssilla yhtä lailla niin miehillä kuin naisillakin.
Tutkimuksen aineistona olivat Tilastokeskuksen työolotutkimukset vuosilta 1990, 1997, 2003 ja 2008 sekä niihin liitetyt rekisteriseurantatiedot sairauspoissaoloista ja avioliitoista.
– Voidaan ajatella, että työssä on joitakin esimerkiksi aikaan ja kuormitukseen liittyviä tekijöitä, jotka sitten heijastuvat kodin alueelle, Ojanen sanoo.
Miesten kokemat ristiriidat uhka avioliitolle
Avioeroriskin osalta ero sukupuolten välillä on kuitenkin selvä. Ojasen mukaan avioeroriski kasvaa selvästi enemmän silloin, kun mies kokee laiminlyövänsä perhettä työn takia, kuin silloin, kun nainen kokee vastaavaa.
Ojanen tulkitsee oman tutkimuksensa ja myös aiemman tutkimuksen perusteella, että naiset reagoivat vahvemmin puolisonsa ristiriitakokemuksiin kuin miehet. Toisin sanoen nainen ottaa miestä raskaammin sellaisen tilanteen, jossa puoliso kokee laiminlyövänsä kotiasioita työn vuoksi.
Ojanen tulkitsee myös, että vaikka avioeron taustalla olisi miehen kokema työn ja perheen välinen ristiriita, mies ei välttämättä itse ole avioeron alullepanija, vaan se voi olla nainen. Ojanen ei kuitenkaan tutkimuksessaan pystynyt suoraan osoittamaan, kumpi eron alullepanija oli.
– Vastaavasti tilanteessa, jossa nainen kokee laiminlyövänsä kotia työn vuoksi, jostain syystä miehet eivät näytä reagoivan yhtä voimakkaasti, Ojanen sanoo.
Ojasen tutkimus ei anna vastausta siihen, mistä miesten vaimeampi reagointi johtuu. Ojanen pohtii, että miehillä ja naisilla voi olla erilaiset odotukset puolison roolista ja tehtävistä kotona.
Avioeroriskin kasvuun on myös muita syitä.
– Voi olla, että mies tekee avioeropäätöksen uran perusteella. Perhe, koti tai parisuhde koetaan häiriötekijäksi työlle ja sitä ei haluta jatkaa, mutta selityksiä on monia, Ojanen sanoo.
Työpaikan myönteinen suhtautuminen auttaa
Ojasen mukaan työn ja kotielämän yhdistämiseen liittyviä vaikeuksia voi yrittää vähentää sekä työpaikalla että perheen kesken. Työpaikalla tärkeää on, että asioista voidaan puhua.
– Kaikki lähtee myönteisestä suhtautumisesta siihen, että työntekijälle on myös perhe, Ojanen sanoo.
Yksi käytännön keino on antaa työntekijän osallistua työaikojen suunnitteluun.
– Työajan joustot ja tietyissä tilanteissa osa-aikatyön mahdollistaminen ovat keinoja, joita myös palkansaajat itse pitävät tärkeinä työn ja perheen yhteensovittamisessa, Ojanen sanoo.
Työntekijät voivat kääntää katseensa myös itseensä. Ojasen mukaan joskus työtä saatetaan tehdä tarpeettomasti liikaa. Hän neuvoo jokaista miettimään, voisiko itse tehdä jotain, jotta jäisi enemmän aikaa ja energiaa kotiin.
Lisäksi kotona kannattaa käydä yhteinen neuvottelu siitä, millaiset odotukset on perhe-elämältä ja miten perhettä ja kotia voi yhdessä sovittaa yhteen.
"Nelipäiväinen työviikko on helpottanut perhe-elämää"
Heli Niemi kertoo, että heidän perhettään mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin on auttanut.
– Mies on tällä hetkellä hoitovapaalla siten, että tekee nelipäiväistä työviikkoa. Kyllä nyt jo tuntuu, että se on helpottanut kaikkien elämää. Vaikka itse olen vielä kotona, kyllä se tuo sellaista joustoa tekemiseen kaikille, Niemi sanoo.
Lisäksi Niemi aloittaa työt osa-aikaisesti, kun palaa jälleen töihin.
– Siinäkin on jo saanut sitä joustoa, että sillä tavalla pääsee vähitellen taas siihen työelämään kiinni, Niemi sanoo.
Myös runsaan vuoden ikäisen Kasperin äiti Jenni Pirskanen on tyytyväinen siihen, että työnantaja on ollut joustava.
– Ainakin meillä on vielä toistaiseksi toiminut hirveän hyvin, että työnantaja on joustanut ja olen saanut opintovapaata, kun olen sitä hakenut. Aion palata töihin syksyllä ja luulen, että osa-aikainen työ onnistuu, Pirskanen sanoo.