1. Lopettavatko opettajat opettamisen ja jättävät koululaiset heitteille?
Markus Humaloja, Veromäen alakoulu: Emme ole lopettaneet opettamista koulussa. Itse asiassa opetan moninkertaisesti enemmän kuin ennen, vain vähemmän kaikkia yhtä aikaa. Tutkimustulostenkin mukaan opettaminen yhtä tai kahta oppilasta kerrallaan tuottaa tehokkaampia oppimistuloksia kuin 20 oppilaan yhtäaikainen opettaminen. Lisäksi minulla on jokaisen oppilaan osaamisesta eri aineissa parempi tieto kuin koskaan aiemmin.
2. Kasvattaako yksilöllinen malli oppilaiden välisiä taitoeroja?
Pekka Peura, Martinlaakson lukio: Yleinen harhaluulo on, että perinteisessä opetuksessa kaikki oppivat kaiken. Tutkimusten mukaan opettajan aikatauluttama opetus sopii noin 20 prosentille oppilaista ja 80 prosenttia alisuoriutuu. Jos opettaja opettaa keskimääräisen oppilaan tahtia, se jarruttaa lahjakkaiden oppimista ja pudottaa samalla hitaimmat pois kyydistä. Se on suurempi inhimillinen vääryys erityisesti hitaimmille oppijoille.
Tavoitteenamme on kehittää toimintamalli, jossa kaikki oppivat aiempaa enemmän. Henkilökohtaisen tai pienryhmäkohtaisen opettamisen pystyy räätälöimään niin, että voi ottaa huomioon kuulijan lähtötaidot ja ymmärryskyvyn.
3. Onko Peuran tarkoituksena, että tulevaisuuden koulussa ei tarvita opettajia vaan edistyneet oppilaat hoitavat opetuksen?
Pekka Peura: Opetusta on tarkoitus uudistaa siten, että opettajat pystyisivät vihdoin keskittymään paremmin ja enemmän siihen työhön, mihin heidät on koulutettu eli opettamiseen. Opettaminen on vuorovaikutteinen tapahtuma, joka vaatii hyvin paljon henkistä kyvykkyyttä ja jaksamista opettajalta. Tavoitteenamme on luoda toimintamalli, jossa opettaja pystyy vähentämään luennointia ja oppimisesta tulee yhteisöllistä. Jokainen oppilas saa halutessaan auttaa toista oppilasta ja vahvistaa samalla omaa ymmärrystään aiheesta.
4. Onko yksilöllisessä opetuksessa mahdollisuus myös hiljaiseen tilaan, jos muiden äänet häiritsevät?
Markus Humaloja: On totta, että koulujen nykyisiä oppimisympäristöjä ei ole suunniteltu tällaisen menetelmän mukaiseen opiskeluun. Seiniä emme pysty siirtämään, mutta tilojen monimuotoisuutta yritämme hyödyntää. Oppilailla on käytössä "hiljaisia tiloja” käytävällä, luokkien takahuoneissa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa, joissa voi opiskella.
5. Osaavatko oppilaat toimia ryhmissä niin, että niissä oppii yhtä hyvin kuin opettajan kertoessa asiat?
Markus Humaloja: Teetämme oppilailla paljon projektitöitä, yksin ja ryhmissä. Kaikissa tavoissa annamme oppilaille selkeät konkreettiset kriteerit, joiden avulla oppilaat asettavat tavoitteet työlle.
Kun työ on valmis, oppilaat arvioivat sitä suhteessa aluksi nimettyihin kriteereihin. Ryhmä- ja parityöskentelyssä ohjaamme heitä myös arvioimaan, miten ryhmän työskentely sujui.
Itse- ja vertaisarviointi on ohjattua ja opettajan tukemaa. Nämä ovat erittäin tehokkaita oppimiskokemuksia oppilaille. Uudessa opetussuunnitelmassa on lukuisia kohtia, joita edellä mainitsemani toimet kehittävät. Sisällön lisäksi pitää oppia paljon muutakin!
Pekka Peura: Yksilöllinen oppiminen ei tarkoita, että asioita tehtäisiin yksin. Oppiminen tapahtuu luokissa oppilaiden ja opettajan vuorovaikutuksessa.
Pyrimme siihen, että tavoitteellista oppimista voi tapahtua ryhmissä, mutta yksilölliseen oppimistahtiin. Hyvä oppimismotivaatio ja ylipäänsä uuden oppiminen edellyttää sitä, että opittava asia tarjoaa kullekin yksilölle sopivan haasteen, ei liian helpon eikä liian vaikean. Ryhmässä jokaisella on henkilökohtainen vastuu omasta oppimisestaan. Sen lisäksi jokainen saa antaa omaa panostaan toisten hyödyksi paljon kuin itse haluaa. Toisen auttaminen motivoi ja tuntuu ihmisistä hyvälle.
6. Onko mallin tarkoituksena antaa oppilaille jo peruskoulussa mahdollisuus erikoistua ja valita mitä haluaa lukea?
Pekka Peura: Toimintamallissamme oppilas ei valitse itse oppimistavoitteita, vaan ne tulevat pitkälti opetussuunnitelmista. Jokaiselle oppilaalle asetetaan tietty minimitavoite jokaisesta oppiaineesta. Tämän lisäksi he saavat syventyä enemmän heitä itseään kiinnostaviin aiheisiin. Tällä tavoitellaan opiskelumotivaation lisääntymistä ja opiskelutaitojen kehittymistä.
7. Eikö peruskoulun perimmäinen tarkoitus ole juuri tasata erot tiedoissa ja taidoissa?
Pekka Peura: Jos tämä on peruskoulun perimmäinen tarkoitus, se on valtakunnallisten tilastojen mukaan epäonnistunut todella pahasti. Osaamistasossa voi peruskoulun päättävillä oppilailla olla useiden vuosien ero. On liian paljon oppilaita, joiden tiedollinen ja taidollinen osaaminen ovat hyvin vaatimattomia peruskoulun loppupuolella ja myös syrjäytyneiden nuorten lukumäärä on hälyttävän korkealla.
8. Mitä konkreettista hyötyä näillä uudistuksilla halutaan saavuttaa?
Markus Humaloja: Uusi opetussuunnitelma ei ole minulle pelkkä tuntijakotaulukko, vaan haluan todella uudistaa opetusta ja oppimista. Haluan myös vastata suomalaisen peruskoulun ”kouluviihtyvyysongelmiin” kehittämällä aidosti oppimisen iloon perustuvaa mallia, ei sirkuskoulua. Nämä oppilaat tekevät työtä oppimisensa eteen enemmän kuin ns. perinteisessä opetuksessa opiskelevat oppilaat tekevät. Ja he enimmäkseen nauttivat siitä! Joskus väsyttää, mutta eikö meitä kaikkia? Haluan myös panostaa jopa sisältöjä enemmän oppimistaitojen harjoittamiseen. Näen, että se on tärkeämpi taito kuin se, että muistaa alakoulun ympäristöopin tunnilta, kuinka monta poikasta on metsäjäniksen poikueessa. Jos joskus myöhemmässä elämässä kipeästi tarvitsee tietoa metsäjäniksen poikueen koosta, voi oppimaan oppimisen taidoillaan sen selvittää.
Pekka Peura: Konkreettinen tavoite on kehittää jokaisen oppilaan itsetuntemusta ja itseluottamusta, lisätä oma-aloitteisuutta ja vastuunkantokykyä. Samalla saada heidät nauttimaan uuden oppimisesta niin paljon, että he haluavat tehdä kovasti töitä oman oppimisensa eteen.
9. Jos kokeista luovutaan, miten saavutuksia mitataan luotettavasti?
Pekka Peura: 9. luokan päättöarvosanat eivät tutkimusten mukaan ole tällä hetkellä vertailukelpoisia Suomessa, mutta siitä huolimatta monet yrittävät kovasti pitää niistä kiinni. Tavoitteemme on luoda uudenlainen arviointimalli, joka ruokkii oppilaan sisäistä motivaatiota.
Perinteinen kokeilla arviointi kannustaa ja johdattelee huonoihin opiskelukäytäntöihin. Oppilas miettii, mitä opettaja haluaisi hänen vastaavan kokeessa. Sen sijaan että hän miettisi, mitä hän haluaa aiheesta oppia. Tai oppilas lukee paljon tietoa juuri ennen koetta lyhytkestoiseen muistiin, ja sen jälkeen tieto ravistellaan pois päästä, jotta muistikapasiteetti saadaan käyttöön seuraavaa koetta varten.
Nykyinen kulttuurimme on lisäksi opetussuunnitelman vastainen. Tavoitteenamme on kehittää opetussuunnitelmaa noudattava käytännön toimintamalli, joka parantaisi tiedollista oppimista ja kehittäisi korkeamman tason ajattelutaitoja, kykyä analysoida, arvioida ja luoda.
10. Miten digiloikkaamisen huumassa otetaan huomioon oppilaat, joilla ei ole omaa laitetta?
Markus Humaloja: Olen asiasta eri mieltä kuin koulukentän vaikuttavimmat tekijät. Mielestäni peruskoulun tulee tarjota laite kaikille oppilaille. Tämä on mahdollista koulun nykyisillä määrärahoilla. Veromäen koulussa neljäsluokkalaisille hankittiin laitteet ja samalla asetettiin tavoitteeksi, että niiden kustannus säästetään takaisin saman luokka-asteen painetuista oppimateriaaleista sekä kopiointi- ja tulostuskuluista kolmen vuoden kuluessa. Tavoite näyttää toteutuvan ensimmäisen vuoden perusteella.
Koulukorjaamo jatkuu A-studiossa maanantaina 22.2. TV 1 klo 21.