Minullapa on oma assistentti nimeltä Maija (nimi on muutettu, muutoin Maija on oikeasti olemassa). Eikä mikä tahansa assistentti. Maija on robotti.
Maijan ensisijainen tehtävä on hoitaa kalenteriani. Hän on kohtelias, ymmärtää englantia ja on todella ahkera. Toisin kuin ihmisassistentti, Maija nimittäin tekee töitä 24 tuntia vuorokaudessa. Maija on älykäs pilvipalvelu, ”robotti”, joka osaa lukea kolmea eri työkalenteriani ja sopia kokouksen asettamieni kriteerien mukaan.
Maija helpottaa jo nyt elämääni merkittävästi. Tänäänkin on työkokous, jonka Maija on järjestänyt. Yhteisen ajan löytyminen nopealla varoitusajalla on ollut hankalaa, koska osallistujina on lisäkseni sentään neljä kiireistä nykyajan tietotyöläistä: konsultti, juristi, koodari ja markkinointiguru.
Kokouksen järjestäminen on vaatinut meiltä ainakin neljä, tilastollisesti seitsemän, edestakaisin vaihdettua sähköpostia. Kun jokaisen sähköpostin kirjoittamiseen menee muutama minuutti, on viikon sisällä palanut sopimisrumbaan yhteensä melkein tunti tehokasta työaikaa. Näin pieninä murusina katoaa työn tuottavuus digitaaliseen pilveen.
Muutoksen otaksutaan olevan niin nopeaa, että se aiheuttaa päättäjissä ja lainsäätäjissä suurta huolta
Ja hyvä niin. Vaikka työaikaa tuhraantui osallistujilta yhteensä tunti, on kokousten itse sopiminen silti tehokkaampaa ja kannattavampaa kuin oman assistentin palkkaaminen. Miksikö? Koska työntekijän palkkaaminen on kallista tai riskipitoista epäsäännöllisistä tuloista nauttivalle yrittäjälle tai pienille alle kymmenen hengen yrityksille.
Näin siis muilla. Paitsi minulla. Minullapa on Maija.
Tervetuloa tekoälyn maailmaan. Onhan Maijalla toki puutteita. Hän ei ole vielä niin älykäs, että osaisi itse siirrellä kokousten paikkoja kalenterissa tai sopia ystäväni kanssa tapaamisen työajan ulkopuolella. Silti Maija on vapauttanut minut pingpong-sähköposteista, ainakin suurelta osin. Maija lisää tuottavuuttani usealla tunnilla vuodessa ja voin keskittyä tekemään oikeita töitäni tehokkaammin. Yrittäjä kun ei yleensä laske työtunteja vaan arvostaa työn joustavuutta, ja Maija tarjoaa juuri sitä.
Robotit saattavat tuntua meistä kaukaiselta ajatukselta futuristisessa tulevaisuudessa. Silti robotit ovat jo keskuudessamme. Tekoälyn ohjaamat fyysiset robotit tai digitaaliset palvelut tekevät jo nyt metsurin, mediatoimiston ja autonkuljettajien töitä – ja tulevaisuudessa kaikkia töitä. Lääkärin, opettajien ja myös taiteilijoiden luovia tehtäviä. Ihmisen tehtäväksi jäävät monimutkaiset ja tilannetajua vaativien päätöksien tekeminen, monialainen asiantuntijuustyö ja tietenkin esimerkiksi hoivatyö.
Teknologinen kehitys kiihtyy. Muutoksen otaksutaan olevan niin nopeaa, että se aiheuttaa päättäjissä ja lainsäätäjissä suurta huolta.
Mitä tapahtuu, jos tuhannet matkatoimistoissa, asiakastuessa, huoltotehtävissä tai henkilöstöhallinnossa työskentelevät ihmiset korvataan osittain tai kokonaan roboteilla? Miten käy ihmisten, tai hyvinvointiyhteiskunnan kun robotit tekevät työt puolestamme?
Muutos merkitsee valtioille ansioverotulojen romahdusta
Bill Gatesin ja EU:n alustavien asiantuntijalausuntojen mukaan Maijan tulisikin maksaa työstään veroa. Nimenomaisesti ansiotuloveroa. Näkemys perustuu tekoälyn ohjaamien älykkäiden yksiköiden, joita tässä veroyhteydessä kutsutaan roboteiksi, synnyttämään tuottavuusloikkaan.
Robotit ja tekoäly ovat monta kertaa tehokkaampia ja nopeampia kuin ihmiset. Siksi ihmisten synnyttämän työn tuottavuuden lisäys pienenee koko ajan suhteessa koneiden tai tekoälyn synnyttämään tuottavuuden lisäykseen. Muutos merkitsee valtioille ansioverotulojen romahdusta. Ja jos muutos on niin nopeaa kuin oletetaan, ei työikäinen väestö mitenkään ehdi hakeutua uusille ihmispanosta tarvitseville aloille.
Looginen johtopäätös on siis, että verotetaan robotteja. Mutta hetkinen. Pysähdytäänpä hetkeksi.
Teknologinen kehitys on aina vienyt, mutta myös luonut uusia työpaikkoja. Höyrykone, traktori, jopa Gatesin oman yhtiön aikoinaan lanseeraamat taulukkolaskentaohjelmistot. Traktori tyhjensi aikoinaan maaseutuja ja taulukkolaskenta raportointi- ja kirjanpitoyksikköjä. Siksi automaation verotus kalskahtaa kovin ajankohtaiselta ja lyhytkatseiselta protektionismilta.
Yhteiskunnallinen dilemma on silti ratkoa robottien tuoman vaurauden epätasainen jakautuminen. Kilpailu on globaalia ja automaation hyödyt voivat valua globaaleille suuryrityksille
Ja miten käy työpaikkojen? Ennen kuin nousemme assistenttien puolesta barrikadeille, kannattaa muistaa, että yhteiskunnan näkökulmasta Maija ei vie työpaikkoja, vaan mahdollisesti jopa lisää niitä, jos yritysten toiminta tehostuu.
Yhteiskunnallinen dilemma on silti ratkoa robottien tuoman vaurauden epätasainen jakautuminen. Kilpailu on globaalia ja automaation hyödyt voivat valua globaaleille suuryrityksille. Minäkin maksan Maijasta luottokortilla amerikkalaiselle ohjelmistoyhtiölle. Kyseinen yhtiö maksaa veronsa paikallisesti, ei siis Suomeen. Silti Suomikin hyötyy, koska yritysten toiminnan tehostuessa niiden taloudellinen tulos yleensä paranee ja yhteiskunta saa osansa yhteisöverotuksen kautta. Tuloksellisimmat yritykset palkkaavat myös lisää työntekijöitä, jotka edelleen maksavat ansioistaan veroa.
Yritystoiminnan tehokkuus tai kansantaloudelle tuottavuuden lisäys on aina hyvä asia. Teknologinen kehitys ei ole työläisen vihollinen, vaan tutkitusti teknologinen innovaatiokyky on merkittävä kansallinen kilpailuetu. Kansainvälisessä kilpailussa pärjäävät korkean tietotaidon ja jalostusasteen yritykset, kuten Maijan kehittänyt ohjelmistoyhtiö.
Kun ansioverotulot vähenevät ja tuottavuuden arvo siirtyy työstä pääomalle, olisi paikallaan miettiä robottiverojen sijaan keinoja lisätä pienten ja suurten yhtiöiden tutkimus- ja kehitysinvestointeja. Näin huolehditaan, että Maijan kaltaisia palveluita syntyy myös tänne Suomeen, pohjolan Piilaaksoon, eikä ainoastaan Amerikkaan.
Tarvitaan lisää innovatiivisia startuppeja, maailman johtavaa ylipistotutkimustoimintaa ja nopeasti muutosta laskussa olevaan yritysten T&K-investointitrendiin. Jotta näin tapahtuisi, tulisi Suomen ovet avata ohjelmistoosaajille ja kehittää uusia malleja investointien kasvattamiseksi.
Tulevaisuudessa kun Maija on älykkäämpi, voin todennäköisesti jutella Maijalle kännykkäni kautta autolla ajellessani lapsia harrastuksiin. Maija ymmärtää ja hoitaa tehtäviäni, auttaa minua yhtiöni markkinointitoimenpiteissä ja huolehtii asiakasraportoinnista puolestani. Työmatkastani tulee työaikaa. Toisaalta ehdin olla lasteni kanssa enemmän, enkä välttämättä tarvitse robottiautokyytiä viemään heitä harrastuksiinsa.
Robottivero. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mutkikas asia.
Inka Mero
Kirjoittaja on teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä, joka uskoo tulevaisuuteen nuorten, yrittämisen ja teknologian mahdollisuuksia nostamalla ja hyödyntämällä. Inka kirjoittaa omista henkilökohtaisista näkemyksistään liittyen teknologian ja talouden murroskohtiin.