Perämerellä parikymmentä kilometriä Iin edustalla sijaitsevasta Krunnien saariryhmästä on vuosikymmenien suojelun tuloksena tullut merihanhien turvakoti ja laajalle vaikuttava lintupankki.
.
– Suojelun tärkeimmät syyt, kuten merihanhi ja ruokki ovat monikymmenkertaistuneet. Uusia lajeja on muun muassa merimetso, josta ei tuntemieni kalastajien mukaan ole heille mitään suurta vihollista tullut, sanoo oululainen eläkkeellä oleva lääkäri ja luontokuvaaja Elja Herva.
Lähes koskematonta meriluontoa
Ennen sotia alueella metsästelleiden oululaisten napamiesten aloitteesta suojeltu keskikesän Ulkokrunni monine lintulajeineen ja erikoisine kasveineen on mieleenpainuva kokemus. Täällä taivas on avara, meri voimakkaasti läsnä eikä linnunäänistä tule loppua. Ollaan niin lähellä koskematonta meriluontoa kuin mahdollista.
Yritysjohtajien ja virkamiesten perustama säätiö rauhoitti Krunnien saariryhmän vuonna 1937. Alueen vartiointi alkoi seuraavana vuonna. Säätiö halusi metsästämilleen linnuille suojelualueen.
Sellainen siitä tulikin ja moninkertaisesti.
Asiaa hoitamaan perustettiin Maakrunni-säätiö. Firmat lahjoittivat rahaa, jolla säätiö aloitti iiläisten tilojen ulkopalstojen oston Krunneilta.
Imperiumin vastaisku
Saarilla käymään tottuneet iiläiset eivät hevillä ainutlaatuisessa saariluonnossa sijaitsevia maitaan myyneet suojeluun, vaan apuun tarvittiin valtio.
– Se oli pitkä ja raskas prosessi. Suojelun vastustus oli pitkään voimakasta, kertoo luonnonsuojelualueen omistavan säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 2005 - 2010 toiminut Tapio Erme.
Lopulta valtio pakkolunasti loput maat.
Pitkäksi venähtänyt asian käsittely huipentui KHO:n suojelulle myönteiseen päätökseen ja sitä seuranneeseen Oulun lääninhallituksen viralliseen rauhoituspäätökseen vuonna 1956.
Tämän jälkeen valtio lahjoitti kaikki saarilla sijainneet maansa säätiölle. Näin syntyi tiettävästi Suomen ensimmäinen laajempi yksityinen suojelualue.
Eniten hyötyivät lokkilinnut
– Rauhoituksesta ovat hyötyneet ennen kaikkea linnut. Merihanhet ja sorsalinnut ovat löytäneet hyvin rauhallisen suojelualueen. Eniten on hyötynyt herkin osa linnustoa eli ulkoluotojen lokkilinnut, arvioi Erme.
Nykyisin merkittävä osa Krunnien saariston maa- ja vesialueista kuuluu Perämeren saarten Natura 2000 -alueeseen.
Yleisön liikkuminen luonnonsuojelualueella on hyvin rajoitettua. Lintujen suojelun vuoksi kaikki rantautuminen on kiellettyä 15.7. saakka ja verkkokalastus lokakuuhun saakka. Verkkokalastuskielto on sivutuotteena säilyttänyt alueella merikutuisen harjuskannan, joka on muualta nailonverkkopyynnin myötä kadonnut.
Merihanhi rauhoitettiin ennen muuta Suomea
Vuonna 1947 merihanhi rauhoitettiin Suomessa kokonaan, mutta jo sitä ennen oli elpyminen alkanut Krunnien suojelualueen perustamisen jälkeen vuonna 1937.
Kun suojelu alkoi, merihanhikanta oli kuihtumassa. Nykyään Krunnien pesivä kanta on 10 - 30 paria, mutta alueella sulkii vuosittain jopa 1 400 merihanhea. Se on paljon, kun ottaa huomioon, että koko Suomen nykyinen pesivä kanta on 5 000 - 6 000 paria.
Iin Ulkokrunnit ja Hailuodon Isonmatalan karikot keräävät keskikesällä yhteensä yli 4 000 merihanhea sulkimaan kareille. Laji oli vielä 40-luvulla sukupuuton partaalla metsästyksen ja munien keruun takia.
Tutkimusta jo 1920-luvulla
Krunnit olivat vilkkaan luonnontieteellisen tutkimuksen kohteina jo 1920-luvulla, jolloin alueen linnustoa tutki oululaissyntyinen lintujen runsauslaskennan uranuurtaja Einari Merikallio.
Lintukannat olivat romahtaneet melko vähiin ennen rauhoitusta. Sen jälkeenkin vartiointi oli pitkään tehotonta. Varsinkin sota-aikana kaikki kelpasi syötäväksi.
Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon entinen yli-intendentti Risto A. Väisänen vertaili Einari Merikallion vuonna 1939 saamia laskentatuloksia omiinsa ja kirjoitti aiheesta perusteellisen artikkelin Suomen Luonto -lehden numeroon 4/1972.
Kantojen kasvu alkoi 1950-luvulla
Väisänen tarkasteli Krunnien kolmen parhaan lintusaaren, Törön, Raiskan ja Isonkivenleton merilinnuston pesiviä parimääriä ja havaitsi, että aluksi lintumäärät kasvoivat hitaasti. Kasvu sai merkittävästi lisävauhtia vasta vuoden 1952 jälkeen.
Väisäsen mukaan alue saavutti asemansa yhtenä Suomen merkittävimmistä lintukeitaista ennen kaikkea aluetta vuodesta 1953
kuukausikaupalla vuosittain vartioineen perämies Erkki Reinilän ansiosta. Hän toimi suojelualueen vartijana aina kuolemaansa asti vuoteen 2005. Reinilä oli myös säätiön hallituksen puheenjohtaja lähes kuolemaansa saakka.
Merihanhen turvasatama
Krunnien merkitys merihanhen vaikeimpien aikojen turvapaikkana oli aikoinaan Perämerellä suuri. Saarilla lintukuvauksen lähes 50 vuotta sitten aloittanut oululainen Elja Herva kertoo, että turvapaikoista käsin merihanhi on levinnyt myös laajemmin Perämeren rannikoille.
– Alkuvaiheessa tämä oli selvä turvapaikka merihanhelle ja se toi siemenen Liminganlahden ja Hailuodon pohjoispuolelle. Tästä se on levinnyt esimerkiksi rannikolle, jossa se taas nykyään pesii, kertoo ensimmäisen kerran vuonna 1970 Isonkivenletossa merihanhia kuvannut Herva.
Laji menestyy, vaikka se on haluttu saalis elokuussa kautensa aloittaville vesilinnun pyytäjille.
Merihanhi välttyy pääosin metsästykseltä, koska pesimättömät linnut lähtevät pian sulkasadon jälkeen etelään. Myös pesineet hanhet poikasineen starttaavat yleensä Perämereltä ennen pyyntikauden alkua.
Aikaiseen lähtöön lienee vaikuttanut myös ilmastonmuutos.
Hanhiparvien koko alkoi suurentua
Kun Herva aloitti kuvaamisen Krunneilla, sadan sulkivan merihanhen parvi oli suuri ilonaihe. Tultaessa 1990-luvulle parvet olivat jo monisatapäisiä.
– Sulkivien hanhien määrä on monikymmenkertaistunut 40 vuodessa, kuiskaa Herva, kun odottelemme kesäisenä yönä piilokojussa merellä näkemäämme hanhiparvea saapuvaksi Isonkivenlettoon.
Näissä karikoissa lasketaan heinäkuisin kerralla jopa 1 500 hanhea.
Linnut hakeutuvat turvalliseen paikkaan, koska ne eivät voi lentää sulkienvaihdon aikana. Tarkkaan ei tiedetä miten laajalta alueelta hanhet kokoontuvat sulkimaan Ulkokrunnin ja Hailuodon Isonmatalan-Ulkoriisin luodoille.
Perämerellä kesäisin pesivät ja elävät tuhannet merihanhet muokkaavat maisemaa paikoitellen voimakkaasti. Krunneilla kasvaakin nykyään hanhien puutarha.
Jäljellä on hanhien puutarha
Viisikymmenluvulta saakka vahvistuneen merihanhikannan jälki näkyy erinomaisen hyvin Ulkokrunnin saariryhmän Isonkivenletossa.
– 1970-luvulla, kun aloin kulkea täällä, tässä oli iso järviruovikkokasvusto. Se on syöty kokonaan pois. Samoin täältä on syöty melkein kaikki heinäkasvit, kertoo Herva.
Isonkivenletto oli jo 70-luvulla täynnä sulkivien hanhien jättämiä sulkia. Nyt jäljellä on hanhien puutarha.
– Tämä on hanhien hoitama puutarhasaari. Hanhet syövät järviruokojen versoja jo keväästä lähtien. Se on tehokas tapa vähentää ruokoa, jota myös ihminen nykyään jäljittelee niittämällä rytikenttiä.
Saarella kasvaa kauniina ryhminä muun muassa rantakukkaa, pitkälehtitädykettä eli rantatädykettä ja terttualpia.
– Ainutlaatuinen puutarha, sanoo Herva.