Tikkurilan lukiossa, Vantaalla, on meneillään ruotsin oppitunti. Pöydillä on kirjoja, kyniä, kannettavia tietokoneita ja älypuhelimia. Oppilaat sen sijaan istuvat kuka missäkin: sohvalla, säkkituolissa, lattialla, tuolilla.
Tunnelma on rento ja apua tehtäviin voi vapaasti kysyä joko vieruskaverilta tai opettajalta.
– Siis mitä on 'kryssning' suomeksi, kuuluu yhdestä pöydästä.
– Risteily, vastaa opettaja huoneen toiselta laidalta.
LivingLab-luokkahuone on vastikään otettu käyttöön. Sen avulla on tarkoitus pohtia, millainen voisi olla tulevaisuuden oppimisympäristö.
Tikkurilan lukio on rakentanut tilan yhdessä kaluste- ja laitetoimittajien, ohjelmistoyritysten sekä Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kanssa. Testissä ovat yhtälailla opiskelijoiden oppimismielekkyys kuin tietokoneohjelmat.
Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka sanoo, että nykyisessä oppimisympäristössä on rutkasti petrattavaa.
– Esikoulu on hyvin moderni ja innovatiivinen. Myös luokanopettaja voi tehdä paljon luokassaan. Mutta mitä ylemmälle koulutusasteelle mennään, niin sitä puisevammaksi opetus muuttuu.
Lonka suomii oppimiskäsitystä, joka perustuu peruspänttäämiseen.
– Pieni lapsi kyselee koko ajan, mutta kouluaikana hän lakkaa kyselemästä. Ihmiset lakkaavat esittämästä kiinnostavia kysymyksiä, Lonka sanoo.
"Täällä keskittyminen herpaantuu helpommin"
Tikkurilan lukion LivingLab-tilassa kalusteita voi siirrellä vapaasti ja pyörillä kulkevat väliseinät kääntyvät tussitauluiksi. Tila joustaa sen mukaan mitä siellä tehdään.
Vaikka ruotsin opiskelu näyttää sujuvan luokassa mallikkaasti, aivan varauksetonta vastaanottoa tulevaisuuden oppimisympäristö ei lukiolaisilta saa.
– Täällä keskittyminen herpaantuu vähän helpommin, mutta toisaalta tehtävistä pystyy myös keskustelemaan helpommin, ensimmäisen vuosiluokan opiskelija Jasmin Yildiz sanoo.
Stella Normak komppaa viereisestä pöydästä.
– Jos olen täällä, niin ennemminkin teen jotain muuta, kun taas [perinteisessä] luokassa on sellainen olo, että sä oot tullut oppimaan sinne.
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka uskoo päinvastoin, että nimenomaan passiivinen kuunteleminen johtaa kännykän räpläilyyn. Aktivoivissa ja oivaltavissa tilanteissa sellaiseen ei jää aikaa.
– Jos on kolme minuuttia aikaa googlata kiinnostavaa tietoa Napoleonista, missä välissä ehtisi katsoa jonkin kissavideon, Lonka kysyy.
Hänen mukaansa yleinen huoli siitä, että koulusta olisi tulossa viihdekeskus on turha – oivaltamisen ilo kuuluu opiskeluun.
Lonka pelkää, että ryppyotsaisesta koulusta valmistuu nuoria, jotka huokaisevat helpotuksesta, ettei ikinä enää tarvitse koskea kirjoihin.
– Ei me haluta sellaisia ihmisiä! Me haluamme ihmisiä, jotka ajattelevat, että 'ihanaa, voin koko loppuelämäni lukea kirjoja ja hakea tietoa ja seurata yhteiskunnallista keskustelua, koska se on kiinnostavaa'.
Kesällä luokassa istuvat opettajat meiltä ja muualta
Kovin montaa oppituntia ei lukiolaisilla enää tänä keväänä ehdi olla ennen kuin vapaus kesälaitumilla koittaa. LivinLab-luokkatila ei kuitenkaan jää pölyttymään kesälomien ajaksi.
Tila on kesällä opettajien täydennyskoulutuskäytössä. Voisiko samanlainen luokkahuone olla käytössä muuallakin maailmassa, sitä saapuvat pohtimaan ryhmät muun muassa Taiwanista ja Yhdysvalloista.
Tikkurilan lukion rehtori Ari Ranki toivoo, että opinahjosta tulisi kansainvälisten vieraiden pysähdyspaikka – oppimisympäristö, jota esitellä.
– Voisiko lukiolla parempaa sijaintia ollakaan, pari pysäkkiä Helsinki-Vantaan lentoasemalta, Ranki heittää.
Myös Kirsti Lonka sanoo, että aluksi pitää kääntää nykyisten ja tulevien opettajien päät yliopistolla.
– Meillä on vielä paljon 400 hengen luentoja tuleville opettajille aktiivisesta oppimisesta. Vähän sillä tavalla, että älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon, Lonka nauraa.
