Lehtokotilo elää nykyisin lähes ainoastaan eteläisen Suomen kulttuuriympäristöissä. Ne voivat syödä kasvien lehtiä, sieniä ja jopa kuolleita lajitovereitaan tahdilla, joka saa kotipuutarhurit itkemään. Missä kotiloa tavataan, siellä sitä on usein todella runsaasti. Torjuntakonsteina on mainittu niiden kerääminen pois, erilaiset ansat ja kemikaalit sekä nurmikon pitäminen lyhyenä. Mutta luonnon oma konsti näyttää olevan siivekäs.
Monet linnut ovat nimittäin päässeet lehtokotiloiden makuun. Lintuharrastaja Martti Raekunnas Iittalasta tietää, että lehtokotilot maistuvat etenkin mustarastaille ja fasaaneille.
Myös kaikkiruokaiset isot varislinnut ovat oppineet syömään kovakuorisia nilviäisiä. Etenkin mustarastaat tonkivat niitä kuolleiden lehtien seasta, kertoo Raekunnas.
– Isoilla varislinnuilla on kova nokka ja ne pystyvät rikkomaan lehtokotiloiden kuoren.
Lehtokotiloiden torjunta on jo monin paikoin ajankohtaista, sillä osa nilviäisistä on herännyt metsästämään ruokaa. Nilviäisten torjunta on työlästä puuhaa, mutta onneksi siihen on saatu apujoukkoja, sanoo hattulalainen puutarhuri Timo Koskinen tyytyväisenä.
– Mehän ollaan odotettu tässä pitkään jo sitä, että luonnossa tapahtuisi jotain sellaista ratkaisevaa. Nyt on semmoinen tosi positiivinen ilmiö ollut havaittavissa, että rastaat ja isot varislinnut osaavat käyttää niitä ravinnokseen. Tämä on suuri edistysaskel, että linnut ovat löytäneet ne.
Lehtokotilot saavat puistoissa ja puutarhoissa aikaan huomattavaa tuhoa, sillä sata kotiloa voi syödä kuukaudessa jopa kaksi kiloa kasveja.