5-vuotias suomanlapinkoira Iita kohtasi elämänsä ensimmäistä -ja toivottavasti viimeistä- kertaa karhun lauantaina Jyväskylän Tikkalassa. Iitan omistaja Milla Mäkinen toi koiransa testiin mielenkiinnosta. Testi ei paljastanut yllätyksiä.
– Koira reagoi juuri niinkuin olin ajatellut. Ensin se kävi vahvasti haukkuen kohti koiraa ja yritti olla vakuuttava. Lopulta se kuitenkin antoi periksi ja totesi, että on parempi lähteä livohkaan, Mäkinen kuvailee.
Myös pikkuruinen, 8-vuotias länsiylämaanterrieri Pami otti mittaa karhusta.
– Pami oli ensin pelokas ja hiljainen, mutta rohkaistui lopulta myös haukkumaan, Anne Kuukkanen kuvailee koiransa saamaa palautetta.
Iitan ja Pamin lisäksi Tikkalan testipäivään osallistui parisenkymmentä eri kokoista, -ikäistä ja -rotuista koiraa. Testiin osallistujista suurin osa ei ole metsästyskoiria, vaan tavallisia perhe- ja harrastuskoiria.
Petotestauksia useita vuosia tehnyt Asko Sorvo ajelee ympäri Suomea ja naapurimaita pakettiautollaan, jonka takatilassa kulkee mukana kolme karvaista työkaveria.
Lähes 200-kiloinen konekarhu Reino, Arska-susi ja Elvis-ilves herättävät kiinnostusta ja kamerat räpsyvät, kun petopaku pysähtyy vaikkapa huoltoasemalle.
Pyörillä kulkevan, kauko-ohjattavan pedon lisäksi testissä käytetään esimerkiksi ulosteita ja karvoja, joilla saadaan vahva hajujälki piilopaikkaan. Testin alussa koira saa vainun, minkä jälkeen karhu, susi tai ilves ilmestyy sen näköpiiriin.
Jokainen koira reagoi kohtaamaansa uhkaan jollain tavalla.
– Koirille testi on sataprosenttisesti totta. Ihminen voi ajatella, ettei koira ota sitä todesta, mutta koiralle siinä on aina kyse hengestä, Sorvo sanoo.
Koira ei voi testissä toimia oikein tai väärin, vaan tärkeintä on oppia tunnistamaan, miten se ylipäänsä käyttäytyy.
– Yrittääkö se karkottaa pedon, pakeneeko se vai mitä tekee. Ärhäkkyys voi pelastaa omistajan, kun pedon huomio on koirassa. Jokainen koira on erilainen ja se tässä pitää omaakin mielenkiintoa yllä.
Koiralle siinä on aina kyse hengestä. Asko Sorvo
Reaktiot riippuvat myös siitä, mikä petoeläin kulloinkin on vastassa. Pelottavin on karhu.
– Koira tietää, että sille ei pärjää vaan henki lähtee, joten se haukkuu kymmenen metrin päästä. Susi taas on koiraeläin, sitä se haukkuu viidestä metristä. Ilves on olevinaan koiran mielestä helpoin, hyvin syönyt kissa, Sorvo kertoo yksinkertaistaen.
Uransa aikana Asko Sorvo on testannut lähes 7000 koiraa, yli 250 eri rotua. Kaikenlaiset reaktiot on siis nähty, mutta erikoisimmat tulevat kuitenkin ihmisiltä.
– Jos koira on kovin erilainen kuin on odotettu, ihmisten reaktio on selittely. Milloin ei ole koira nukkunut päiväunia ja milloin mitäkin. Ja itse testissä omistajankin käytös muuttuu jännittyneeksi, kun tilanteeseen ei pystykään itse vaikuttamaan.
