Joka päivä ravintolaketju Restel etsii kokkeja ruokaravintoloihin ja hampurilaispaikkoihin. Edes hakemuksia ei aina tule. Samaan aikaan koko maassa oli elokuussa 6 364 työtöntä kokkia, Uudellamaalla 1 434.
Nokialla aloitti elokuussa uusi yritys, Nokian Neulomo. Ompelijoita on haettu heinäkuusta lähtien, huonolla menestyksellä. Vaatetusalalla oli elokuussa 2 875 työtöntä. Heistä Neulomoon sopiva teollisuusompelijan tausta olisi 590:llä.
Miksi työttömät eivät hae avoimia työpaikkoja? Onko tarjotuissa paikoissa jotain pahasti vialla?
Restelin oma rekrytointiosasto soittelee ympäriinsä, vuokravälitysfirmoja käytetään ja ollaan yhteydessä oppilaitoksiin. Mitä muuta Restel voisi vielä keksiä? Missä vaiheessa maahanmuuttajat ovat valmiita tarttumaan töihin, joihin kantasuomalaisia ei saada?
Syitä työttömien ja työpaikkojen huonoon kohtaamiseen on useita:
1. Työntekijälle on luvassa vain vähän työtunteja. Monilla aloilla tarjotaan työntekijälle pätkätöitä vuokrafirman kautta. Työn kestoksi luvataan jotain 11 päivän ja kolmen kuukauden väliltä. Tai ravintolassa on vain yksittäisiä tunteja iltaisin ja viikonloppuisin.
Restelin Backman myöntää, että tässä asiassa he voisivat isona ravintolaketjuna toimia paremmin – esimerkiksi yhdistellä työpäiviä kahdesta eri ravintolasta, jolloin viikkotunteja kertyisi riittävästi.
2. Työtä ei kannata ottaa vastaan epävarmojen ansioiden takia. Varsinkin myyntialalla palkka voi olla kokonaan tai suurelta osin provisiopohjainen, jolloin ansioita on vaikea ennakoida. Tulojen jäädessä heikoiksi työtön ei haluakaan jatkaa työpaikassa. Jos hänen katsotaan irtisanoutuneen ilman hyväksyttävää syytä, edessä on karenssi, työttömyyskorvauksen menettäminen määräajaksi.
3. Alan koulutus ei vastaa työpaikkojen tarpeita. Koulut eivät pysy perässä ammattirakenteen muutoksessa. Vaatetusalalla koulutus on keskittynyt ymmärrettävästikin yksityisyrittäjyyteen, koska teollisia työpaikkoja on ollut viime vuosina Suomessa vain vähän. Nuorilla myös riittää rohkeutta ryhtyä yrittäjiksi – on teollisuusompelua trendikkäämpää suunnitella vaatteita kokonaan itse, brändätä ja markkinoida niitä.
Nokian Neulomossa on todettu, että heidän on ryhdyttävä kouluttamaan teollisuusompelijoita työpaikalla itse, koska valmiita osaajia ei tunnu löytyvän. Työstä maksetaan urakkapalkkaa, ja jos vaatekappaleita ei valmistu tietyssä ajassa tarpeeksi, he eivät saa työstä riittävää elantoa.
4. Työpaikat ovat eri seudulla kuin työttömät. Kokeille on koko maassa avoinna 869 työpaikkaa, joista 368 (42 %) löytyy Uudeltamaalta. Työttömistä kokeista taas suurin osa, 77 % asuu muualla kuin Uudellamaalla. Alhaiset palkat ja pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset eivät lisää muuttohalukkuutta etelään. Muuttaja joutuisi todennäköisesti tinkimään asumisväljyydestä ja ehkä muustakin elämänlaadusta.
Restelin toimitusjohtajan Mikael Backmanin mukaan heillä on kuitenkin ollut vaikeuksia löytää ravintolahenkilökuntaa myös muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla.
Teollisuusompelijoita etsivään Nokian Neulomoon on tullut hakemuksia ympäri Suomen. Mutta pelkästään lähiseudulla, Pirkanmaallakin työttömiä teollisuusompelijoita olisi työvoimatilaston mukaan kortistossa 94.
5. Työttömän työkyky enää riitä alalle. Työssä vaadittava ammattitaito on muuttunut niin paljon, ettei alan työtön enää täytä kriteerejä. Tai työ voi olla muuten niin rankkaa, ettei työtön siitä enää selviä tai halua tehdä sitä.
Eniten työttömiä kokkeja on 25–49-vuotiaissa. Silloin moni perustaa perheen ja vuorotyö käy hankalammaksi. Matala palkka saattaa aiheuttaa kannustinloukun, jossa työn vastaanottaminen ei olekaan järkevää.
Ompelutyössä oikeat työasennot ja työotteet ovat tärkeitä, että työtä jaksaisi tehdä mahdollisimman pitkään. Työttömät teollisuusompelijat ovat pääosin yli 50-vuotiaita naisia.
Nokian Neulomossa on pyritty huomioimaan työn staattinen luonne ja urakkatahtisuus. Työntekijöille on varattu eri työvaiheisiin oma kone henkilökohtaisilla asetuksilla.
6. Alalle on kouluttautunut ihmisiä, jotka eivät haluakaan alan töitä. Työ on ehkä osoittautunut joksikin muuksi kuin käsitys oli alalle hakeutuessa. Kortistoon he päätyvät tämän alan työttömiksi, koska uuttakaan alaa ei vielä ole.
Tilastoista näkyy, että kokkien työttömyys on miltei tuplaantunut vuodesta 2008 lähtien. Ravintola-alan vetovoima lisääntyi, kun televisiossa alkoi pyöriä erilaisia kokkiohjelmia. Moni kiinnostui alasta ja koulutusta järjestettiin runsaasti. Kaikkien mielikuvat alasta eivät vastanneet todellisuutta.
Restelin rekrytointiosastolla on mietitty sukupolvieroja työntekijöiden suhtautumisessa siihen, mitkä asiat ovat heille tärkeitä. Jos nuori haluaisi päästä esimerkiksi reppureissaamaan, miten työnantaja voisi ottaa toiveen joustavammin huomioon?
7. Työpaikkoja on näennäisesti paljon auki, koska vaihtuvuus on suurta. Esimerkiksi puhelinmyyntialalla paikkoja voi olla paljon auki sen vuoksi, että työntekijät vaihtuvat tiheään ja joudutaan hakemaan koko ajan uusia. Runsas työpaikkailmoittelu ei siis välttämättä kerro alan dynaamisuudesta, vaan firma voi sen avulla pitää nimeään esillä, mainostaa itseään.
8. Alalla on paljon työttömiä, jotka ovat turhautuneet työnhakuun. Jos työttömällä on ikää yli 55 vuotta ja kokemukset työnhausta ovat kielteisiä, into hakea työtä on hiipunut. Työpaikkoja olisi jonkin verran tarjolla, mutta ne menevät säännönmukaisesti nuoremmille. Avoimet paikat täytetään usein puskaradion kautta tai soittamalla alan oppilaitoksiin.
Päinvastainen ilmiö ovat nuoret, jotka eivät ole koskaan kunnolla päässeet koulutustaan vastaavaan työhön. Heitä on koulutettu valmiiksi aloille, joilla on vähän kysyntää varsinkin laskusuhdanteessa. Tätä ongelmaa on tyypillisesti kulttuuri- ja mainosalalla sekä toimittajilla.
Juttua varten on haastateltu: neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen, työ- ja elinkeinoministeriö, toiminnanjohtaja Juha Häkkinen, Myynnin ja mainonnan ammattilaiset, tutkimuspäällikkö Antti Veirto, Palvelualojen ammattiliitto ja toimitusjohtaja Timo Lappi, Matkailu- ja Ravintolapalvelut ry.