PYSÄHDY. Punaisilla miehenkokoisilla kirjaimilla kirjoitettu käsky rakennuksen katolla saa monet tottelemaan. Valtatie 6:n varrella Lapinjärvellä, noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitsee Pukaron Paroni, yksi Suomen suosituimmista maksuttomista matkakohteista.
Mutta mikä tai kuka se Pukaron paroni oikein on? Vanha tarina kertoo samannimisestä koko kylän ylpeydestä, palkintoja saaneesta siitossonnista. Suurimmalle osalle se on tämä bensa- ja liikenneasema. Vai olisiko se sittenkin liikenneaseman perustaja ja yrittäjä Hannu Kohtaniemi. Hänellä ei ole mitään lempinimeä vastaan.
– Kyllä voi sanoa, että mie olen se Pukaron paroni, hän hymähtää.
Kohtaniemen yritykselle nimen antoi hänen jo edesmennyt äitinsä. Kun paikkaa 80-luvun lopulla koko perheen voimin rakennettiin, oli etenkin yrittäjän äiti kunnostautunut nimien ehdottajana. Kohtaniemi muistaa teilanneensa ehdotukset aina "ihan hirveinä".
Kunnes kerran äiti oli lähestynyt ilme hieman aiempaa kirkkaampana uuden nimiehdotuksen kanssa: "Miten olis Pukaron Paroni?"
– Sanoin heti, että tämä on hyvä! Tästä tulee meidän nimi!
Rakennustarvikemyyjästä bensisyrittäjäksi
Kohtaniemi vaikuttaa yrittäjän stereotyypiltä – työteliäältä, käytännölliseltä ja vaatimattomalta. Kohtuus kaikessa tuntuu määrittelevän hänen tekemisiään.
Yrittäjä Kohtaniemestä kuitenkin tuli vasta vuonna 1988, kun kouvolalaisen rautakaupan rakennustarvikemyyjänä hyvin viihtynyt mies alkoi kaivata elämäänsä enemmän haastetta.
– Ostaa pätkäytin silloin tästä velkarahalla tämän kiinteistön, kun tuli tämmöinen liikeidea. Hyppy tuntemattomaan ja vois sanoa, että vielä toisen pakkaamalla laskuvarjolla. Aika raju vetäisy kieltämättä, kun asiaa nyt ajattelee, Kohtaniemi toteaa.
Liikeidea oli kuitenkin toimiva ja jopa edellä aikaansa. Kohtaniemi päätteli, että tavallinen autoilija haluaa pysähtyä matkallaan vain kerran ja sillä pysähdyksellä on saatava kaikki tarvittava: bensaa, ruokaa, ostokset ja vessa.
– Löysin jokin aika sitten lehtileikkeitä noilta ajoilta ja Loviisan Sanomiin antamiani kommentteja lukiessa oikein ihmettelin itsekin, että miten mie olen osannut noin järkevästi tuon asian ajatella, Kohtaniemi naurahtaa.
”Voi voi poika, ei tähän kukaan pysähdy”
Rautakaupassa työkaverit ihmettelivät kollegansa uhkarohkeaa liikettä ryhtyä yrittäjäksi kuutostien varteen. Myös paikallisilla kyläläisillä oli omat epäilyksensä paikan kannattavuudesta. Pukaron Paronin paikalla oli jo aiemmin toiminut pieni kahvila, jossa useampikin yrittäjä oli kokeillut onneaan huonolla menestyksellä.
– Kyllä yleisin veikkaus oli ihan ymmärrettävästi, että kolme kuukautta ja konkurssi, Kohtaniemi kertoo.
Uskoa yrittäjällä itsellään kuitenkin riitti, paitsi ehkä sinä yhtenä päivänä. Tontilla oli rakentaminen alkanut ja pian asennettavien bensasäiliöiden alle piti valaa betoniset tasanteet.
Oli kuuman kesäisen lauantaipäivän ilta ja työmiehet olivat jo lähteneet kotiin. Kohtaniemi oli itse viiden metrin syvyisessä montussa raudoittamassa viimeisiä harjateräksiä maanantaiaamuna saapuvaa betonisatsia varten.
Viikonloppu, kuumuus ja montun pohja saivat miehen miettimään, oliko koko hommassa sittenkään mitään järkeä. Ja juuri silloin paikalle, aivan montun reunalle, pyöräili yksi kylän miehistä. Hän katseli aikansa Kohtaniemen touhuja ja tokaisi sitten: ”Voi voi poika mihin oot lähtenny. Etkö sää oo huomannu, että tos on satasen suora ja täs ei pysähdy kukaan?”
Kova työ vei läpi 90-luvun ja velkojen maksun
Kohtaniemen idea monen palvelun liikenneasemasta oli mahdollista toteuttaa vain velkarahalla. Velkaa ilman vakuuksia taas sai vain, jos lainalle löytyisi takaajia. Kohtaniemen tapauksessa apuun tuli oma perhe.
– Siinä ei saa epäonnistua, kun toiset ovat lähteneet takaamaan lainoja. Kun on paljon velkaa niin on pakko painaa töitä, Kohtaniemi kertoo.
Aluksi tuore yrittäjä luuli voivansa tehdä töitä niin paljon kuin itse haluaa. Tuli yli 14 tunnin päiviä ja seitsemän päivän työviikkoja. Ennen pitkää voimat alkoivat kuitenkin ehtyä ja yksi työpäivistä oli luovutettava levolle.
– Joku raja on sentään oltava. Ei ihminen ole kone ja sitä paitsi koneetkin tarvitsevat huoltoa. Ei kukaan ole ihmeidentekijä, Kohtaniemi toteaa.
Kova työ kannatti tässä tapauksessa. Jo muutama kuukausi toiminnan aloittamisen jälkeen, eli melko pian, huoli toiminnan kannattavuudesta alkoi kaikota ja usko menestymiseen kasvoi. Resepti oli Kohtaniemen mukaan vanha tuttu.
– Hirvittävästi töitä, hyviä työntekijöitä ja oli siinä mukana sattumaa ja onneakin.
Paronista tulee osa ketjua
Liki 30 vuotta on kulunut kuumasta kesäpäivästä montun pohjalla. Nykyään Pukaron Paroni työllistää puolensataa henkilöä ja asiakkaita on vuosittain noin miljoona. Menestyksestä on maksettu kova hinta.
– Olen jo pitkään miettiny, onko elämä pelkkää työtä. Ja eihän se ole. Siitähän pimahtaa, Kohtaniemi toteaa.
Aikaa perheen parissa ei voi taikoa mistään, täytyisi tapahtua iso muutos. Näin ollen Kohtaniemi päätti myydä liiketoimintansa ja vuokrata liikenneaseman tilat yhdelle Suomen suurimmista ketjuista. Pukaron Paronista tulee kesän loputtua Neste K-asema.
Osaa asiakkaista harmittaa Suomessa jo varsin harvinaiseksi käyneen yksityisen toimijan muuttuminen ketjupaikaksi. Kohtaniemi ymmärtää harmittelijoita ja toteaa ettei itsekään ole ketjuuntumisen puolestapuhuja. Ristiriitaa hän ei toimissaan kuitenkaan näe.
– En minä tätä Keskolle vuokraisi, jos pelkäisin, että he pilaavat paikan. Nimikin pysyy samana, se oli ehto meidän puolelta, Kohtaniemi perustelee.
Kohtaniemi pysyy yhä kiinteistön omistajana ja siten vuokralaisen maksukyky oli oleellinen tekijä, kun toiminnalle etsittiin jatkajaa.
– Jos tähän tulisi joku yksityisyrittäjä joka tekisi asiat väärin ja ajaisi tämän meidän valtamerilaivan karille niin homma olisi ohi. Kesko taas on vuokranmaksajana varma, Kohtaniemi selventää.
Sokkia seurasi sopeutuminen
Pukaron Paronin noin 50 työntekijää kuulivat liiketoiminnan siirtymisestä Keskolle ensimmäisinä. Työpaikkoja ei Lapinjärven kokoisessa 2 700 asukkaan kunnassa ole riesaksi asti, joten ensireaktio oli Kohtaniemen mukaan odotetun kaltainen ja ymmärrettävä ”valtava järkytys, sokki”.
Jokainen työntekijä siirtyy vanhana työntekijänä Keskolle. Kohtaniemen mukaan uutisten kertomisen jälkeen tunnelmat ovat tasoittuneet ja henkilökunta on ollut ymmärtäväistä ja hyvillä mielin. Tiettyä epätietoisuutta tulevasta tietenkin on.
– Toki fiksuina ihmisinä ymmärtävät, että joitain muutoksia yrittäjän vaihtumisen myötä tulee. Onhan se iso asia, Kohtaniemi toteaa.
Kyliltä ei ole enää poljettu kertomaan mielipidettä Kohtaniemen touhuista. Niistä harvoista paikallisten kommenteista suurin osa on ollut ymmärtäväistä, mutta poikkeuksiakin on.
– Kuuluhaan se asiaan, että kateellisiakin aina on. Tavallaan sen ymmärtää. Kaikki eivät osaa katsoa tätä kokonaisuutta, Kohtaniemi kertoo.
Kolmen miehen töistä yhden miehen töiksi
Vaikka Kohtaniemi vaimonsa kanssa jättääkin Pukaron Paronin pyörittämisen, eläkkeelle ei vielä jäädä.
– Olen aina sanonut, että minulla on tässä yrittäjänä ollu kolmen miehet työt. Nyt minulta tippuu pois kahden miehen työt, mutta yhden miehen työt jää.
Yhden miehen töillä Kohtaniemi viittaa säiliöautoyritykseen, jonka hän käynnisti Paronin rinnalle parisenkymmentä vuotta sitten. Polttis Oy kuljettaa lämmitysöljyä ja moottoripolttoöljyä Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson alueella reilulle 7000 asiakkaalle. Polttiksesta Kohtaniemi ei ole luopumassa, koska kohtuu pitää olla muutoksessakin.
– Kyllähän sitä harrastus pitää olla. Mutta kyllähän tässä on se ajatus, että höllätään ja annetaan enemmän aikaa perheelle, Kohtaniemi sanoo.
Tämä voisi tarkoittaa sitä, että kun elokuun lopussa Pukaron avaimet lasketaan pöydälle, niin koko perhe lähtee jonnekin kauas pitkälle lomalle. Lomailu saa kuitenkin odottaa. Se nyt ei toisaalta ole Kohtaniemen mukaan mitään uutta.
– Tänä vuonna kesälomat jää kyllä pitämättä, on niin paljon tässä muutosvaiheessa kaikkea työtä... Mutta niin jäi kyllä viime kesänkin lomat. Yleensä ollaan viikko kesällä pidetty, mutta ei sitä ehtiny, Kohtaniemi naurahtaa.
Entäs syksymmällä sitten?
– No lokakuussa, koulujen syyslomalla viikoksi mennään Kanarialle, Kohtaniemi toteaa.
Niin, joku raja siinä lomailussakin.