– On tämä ollut hurja ruljanssi, tuore kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho huokaa.
Aho on kesän alusta asti johtanut yhtä Helsingin neljästä jättivirastosta, kaupunkiympäristön toimialaa. Se on nielaissut sisäänsä kaikki, aiemmin itsenäisinä toimineet tekniset virastot ja lupa-asiat. Työntekijöitä on 1700.
Uuden yksikön muodostaminen on tarkoittanut myös sitä, että ihmiset ovat joutuneet hakemaan paikkojaan, jotkut neljää, viittä paikkaa, Aho kertaa kevään tapahtumia.
– Minun tehtäväni on johtaa tätä konklaavia.
Mitä uudella johtajalla on päällimmäisenä mielessä?
Ensimmäisenä mielessä vaikuttaisi olevan keväällä kaupunkilaisia monin paikoin kuohuttanut Helsingin uusi yleiskaava. Yleiskaava pyörii valitusten vuoksi tällä hetkellä hallinto-oikeudessa.
– Valtuusto on hyväksynyt sen. Se ei ole lainvoimainen vielä, mutta ohjaa tulevaisuuteen. Se tähtää vuoteen 2050.
Yhdestä lähitulevaisuuden suurimmista rakentamiskohteesta, koko kaupunkia keskeltä halkovasta Raide-Jokerista ja sen rakentamisesta on puolestaan päätös olemassa. Raiteen varrelle suunnitellaan paljon uutta asumista.
– Täydennysrakentaminen on Helsingissä tulevaisuudessa välttämätöntä, koska kaupungissa ei ole isoja uusia alueita, Malmin aluetta lukuun ottamatta. Östersundom on tietysti oma lukunsa sekin.
Aho muistuttaa, että urbaani elämä tai kaupungistuminen on globaali ilmiö.
– Sitä ihmiset tuntuvat haluavan ja me yritämme auttaa siinä.
Kuinka paljon rakentaminen haittaa kaupunkilaisten elämää?
Erityisesti kesäaikaan kaupunkilaiset reagoivat vahvasti eri puolilla kaupunkia alkaviin rakennustyömaihin.
Tälläkin hetkellä energiayhtiö Helenillä on kymmeniä kaukolämpö- tai jäähdytys-työmaita eri puolilla kaupunkia. Myös Helsingin kaupunki on tänä kesänä aktiivisesti korjannut omaa infraansa.
Aivan oma lukunsa ovat tietysti kokonaisten uusien kaupunginosien rakentaminen rannoilta alkaen. Ne tulevat jatkumaan vuosikymmenestä toiseen.
– Haittoja tulee joka tapauksessa, se on itsestään selvää. Suunnittelun kautta pyritään ohjaamaan liikkumista ja liikennettä.
Milloin Helsinki on valmis?
– Ei milloinkaan.
Mikä se kaupunkiympäristön toimiala oikein on?
Toimiala yhdistää entiset Kaupunkisuunnitteluviraston, Rakennusviraston, Kiinteistöviraston, Asuntotuotantotoimiston, Rakennusluvat, Rakennusvalvonnan, Ympäristökeskuksen ja Tukkutorin. Kokonaisuudessa ovat lisäksi mukana myös HKL ja Pelastuslaitos. HKL on tosin liikelaitos ja Pelastuslaitoksella on omat johtokuntansa.
– Tässä on kaikki ne elementit, mistä kaupungin rakennettu ympäristö muodostuu.
Tällä hetkellä entiset virastot toimivat vielä pitkälti entisissä osoitteissaan, eri puolilla kaupunkia. 2020-luvun alussa Kalastamaan, metroaseman viereen valmistuu nämä kaikki yhdistävä rakennus.
Miten asiakaspalvelu ja viestintä toimii jatkossa?
– Asiakaspalvelu on tässä koko uudistuksessa keskiössä. Siinä meillä on valtava työ, että me saamme yhden luukun periaatteen, yhden numeron taakse meidän palvelumme.
Aho myöntää, että ison, uuden yksikön pyörittäminen on vasta alussa, joten kaikki ei vielä toimi. Juuri asiakaspalvelussa on paljon petrattavaa ja haasteita.
Aiemmin rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtajana toiminut Pekka Sauri oli valmis mediapersoona, joka tiedotti aktiivisesti kaupungissa tapahtuvista asioista esimerkiksi Twitterissä ja radioaalloilla.
Myös entisen Rakennusviraston viestintä on twiitannut ahkerasti. Aho lupaa, että eri virastojen toimiviksi havaittuja perinteitä jatketaan, kun kulttuurit yhdistetään.
Kuka on Mikko Aho?
Mikko Aho valmistui arkkitehdiksi Otaniemestä vuonna 1985. Koulusta suorastaan revittiin töihin arkkitehtitoimistoon.
Johtaja herkistyy katselemaan viraston aulan seinälle ripustettua kaavakuvaa kontulalaiskorttelista, jota oli mukana suunnittelemassa.
Entä mikä sai arkkitehdin hakeutumaan julkiselle puolelle töihin?
– Ei valinta ollut mitenkään selvä. Sattumat vievät.
Ahon sattumaan johti 1990-luvun alun lama.
– Silloin meidän ammattikunnastamme 40 prosenttia jäi työttömäksi. Piti ryhtyä etsimään uudenlaisia ratkaisuja, Aho muistelee.
Aho on luonut uraansa ennen Helsinkiä Uudenmaan pikkukunnissa Mäntsälässä, Karkkilassa ja Sipoossa.