"Kyllä luonnossakin emo pökkää ne poikaset pesästään, jolleivät itse tajua lähteä."
"SAIRASTA! Totta kai lapseni saa asua luonani niin pitkään kun haluaa."
"Kyllä kotona on kiva loisia kun joku hyysää."
"Ei minusta aikuisen lapsen asuminen vanhemmilla ole mitenkään kummallista tai epänormaalia."
Internetin keskustelupalstoilla käydään tämänkaltaista mielipiteenvaihtoa täysi-ikäisten lasten kotona asumisesta. Vanhemmat pohtivat, tuleeko täysi-ikäistä elättää, tulisiko kannustaa itsenäistymään vai jatkaa yhteiseloa kuten ennenkin.
Jos on jo 25-vuotias, niin olisi varmaan hyvä etsiä itselleen asunto muualta. Anja Saloheimo
Tutkijat muistuttavat, että lapset ovat tässäkin asiassa erilaisia. Kun yksi alkaa jo 15-vuotiaana kaivata omiin nurkkiin asumaan, toinen ei 25-vuotiaanakaan osoita merkkejä lähtöhaluista.
Väestöliiton asiantuntija Anja Saloheimo rohkaisee muuttamaan, kun kolmenkympin ikäpaalu alkaa lähestyä.
– Se on asia, joka pitää yhdessä ratkaista, mutta ajattelen, että jos on jo 25-vuotias, niin olisi varmaan hyvä etsiä itselleen asunto muualta, sanoo Anja Saloheimo.
Nuorten kotoa muuttoa siirtää huono asunto- ja työtilanne, talousvaikeudet, opiskelupaikan puuttuminen tai varusmiespalvelus.
– Lisäksi tunnesuhteet nuoren aikuisen ja vanhemman välillä ovat nykyisin mutkattomammat kuin aikaisemmin. Suhde on keskustelevampi, mikä tekee kotiin jäämisen helpommaksi, sanoo Jyväskylän Perhetutkimuskeskuksen professori Kimmo Jokinen.
Syynä kotiin jäämiseen voi olla myös mukavuudenhalu.
Jos kotona toimivat hotellipalvelut, se ei paljon motivoi lähtemään. Anja Saloheimo
– Jos kotona toimivat hotellipalvelut, ruoka odottaa valmiina ja pyykkihuolto pelaa, se ei paljon motivoi lähtemään, sanoo Anja Saloheimo.
Tarvitaan tuuppausapua vanhemmilta
Myös vanhemmilla voi olla peiliin katsomisen paikka. Omille siiville nousemiseen tarvitaan usein aikuisen apua.
– Joskus se voi olla myös niin, että vanhemmat pitävät omaa nuortaan lapsena eivätkä rohkaise häntä itsenäistymään. Vanhempien tulisi olla tuuppaamassa lempeästi, sanoo Anja Saloheimo.
– Onhan se vähän absurdi tilanne, jos kotoa lähtö venyy ja venyy, Kimmo Jokinen lisää.
Puolet suomalaisnuorista on muuttanut kotoa parikymppisinä. Naiset jättävät lapsuudenkotinsa miehiä nuorempina.
Onhan se vähän absurdi tilanne, jos kotoa lähtö venyy ja venyy. Kimmo Jokinen
Jos suomalaisia verrataan monen muun maan nuoriin aikuisiin, ero on iso. Ei ole poikkeuksellista, että kreikkalais- tai italialaismies asuu vanhempiensa kanssa vielä yli 30-vuotiaana.
– Perinteisesti Suomessa lapset ovat muuttaneet aikaisin kotoa verrattuna Etelä-Eurooppaan. Suomessa on ollut ikään kuin kunnia-asia, että pitää itsenäistyä, Kimmo Jokinen toteaa.
– Toisaalta taas pitää muistaa, että ihan hyvän elämän ehtii elää, vaikka lähteekin vähän vanhempana pois kotoa. Ei kotona asuminen ole siinä mielessä katastrofi.
.
Kotiin pitää voida palata
Yhä yleisempää on, että kotoa muuton jälkeen asutaan yksin ennen perheen perustamista.
Vaikka lapsi onkin muuttanut pois vanhempiensa luota, tulee lapsuudenkodin ovi jättää heille raolleen, Kimmo Jokinen muistuttaa.
– Vakiintumiseensa asti nuoren on helppo palata isänsä ja äitinsä luokse, jos esimerkiksi parisuhde on purkautunut.
– Jos ensimmäinen lento ei onnistukaan, niin on myös tilaa palata takaisin, Anja Saloheimo lisää.
Nettikeskusteluista huomaa, että vanhemmat saattavat toivoa ja odottaa aikuisen, täysi-ikäisen lapsensa kotoa muuttamista.
– Minusta se on luonnollista. Se ei tarkoita, että vanhemman ja lapsen välit eivät ole lämpimät ja läheiset, Anja Saloheimo sanoo.
Ei ole itsekästä haluta vanhempana omaa rauhaa ja tilaa. Kimmo Jokinen
Perhetutkimuskeskuksen professori Kimmo Jokinen on samaa mieltä.
– Ei ole itsekästä haluta vanhempana omaa rauhaa ja tilaa. Jossain vaiheessa ihmiset saattavat ajatella, että nyt on aika omalle itselle ja nyt me haluamme olla vapaita.
Alun sitaatit ovat Kaksplus-lehden, Vauva-lehden, Meidän Perhe-lehden sekä Suomi24:n nettikeskusteluista.