Monella koiranomistajalla on kokemuksia siitä, että koira tuntuu ymmärtävän kellonajat – vaikkapa sen, että jonkun perheenjäsenen työpäivä lähenee loppuaan ja kannattaa asettua ikkunalle odottelemaan.
Yhdysvaltalaisen koiratutkijan mukaan kyseessä ei ole jokin outo kuudes aisti, vaan asia, johon koiran elämä muutoinkin eniten nojaa: haju. Niin koiran nenä kuin aivot ovat kehittyneet erottamaan ja paikallistamaan äärimmäisen pienetkin tuoksahdukset.
Koiralle ei sellaista asiaa olekaan kuin ”raikas ilma”, jolla ihminen tapaa viitata hajuttomuuteen. Ilma risteilee suuria ja pieniä viestejä, joita koira lukee nenällään kaiken aikaa.
Pienikin hajuvinkki riittää
Professori Alexandra Horowitz newyorkilaisesta Barnard Collegesta ei ole kellonenäteorian ensimmäinen esittäjä, mutta hän tarjoaa sille tukea tuoreessa Being A Dog -kirjassaan.
Ihminenkin voi tajuta päivänkulun hajuista, mutta niiden täytyy olla ilmiselviä. Aamukahvin tuoksahdus havahduttaa tajuamaan, että on aika nousta. Koira ei niin isoa vinkkiä tarvitse, sillä sen nenässä on 220 miljoonaa hajusolua. Ihminen joutuu tyytymään 5–7 miljoonaan.
– Jokainen päivä haisee uudelta. Yhtä lailla tuntien haju muuttuu tavalla, jonka koira pystyy tunnistamaan, Horowitz kertoo kirjassaan ja NPR-radiokanavan Fresh Air -ohjelman haastattelussa, joka on luettavissa sen verkkosivulta.
Hajun haihtuminenkin on viesti
Monet koiratutkijat arvelevat Horowitzin tavoin, että koirille vuorokauden pienet vaihtuvat hajut muodostavat suoranaisen kellotaulun.
– Huoneen haju muuttuu, kun päivä etenee. Lämmin ilma kohoaa, yleensä seiniä pitkin kattoon, siirtyy huoneen keskelle ja laskeutuu. Koira pystyy haistamaan ilman liikkeet, Horowitz selittää.
Oikean hetken emännän tai isännän odottelun aloittamiselle koira päättelee siitä, missä määrin hänelle tyypillinen haju on päivän aikana heikentynyt, Horowitz uskoo.