Vuonna 2008 käynnistyneen Laajakaista 2015 -hankkeen tavoitteiden mukaan 99 prosentille suomalaisista pitäisi olla tänä päivänä mahdollisuus nopeaan verkkoyhteyteen valokuitulaajakaistan avulla. Näin ei kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi Kainuussa valokuitulaajakaistan mahdollisuuteen ei olla tartuttu toivotulla tavalla.
Nyt kaksi vuotta alkuperäisesti kaavaillun määrävuoden jälkeen, hanketta on päätetty jatkaa vuoteen 2019 asti ja lakimuutosten avulla laajakaistan hankkimista yritetään saada halvemmaksi kuluttajalle.
Esimerkiksi Kainuussa lakimuutoksen tuomat helpotukset ovat erittäin tervetulleita harvaan asutuilla seuduilla, joissa tukiasemien kautta liikkuvat mobiiliverkot eivät aina toimi.
Koirat vievät verkon
Kainuun Suomussalmella valokuitulaajakaistan tarjoaminen on nostettu erityisen tärkeään rooliin. Vuonna 2011 alkanut alkuperäisen hankkeen rakentaminen alkaa olla valmis, sillä ensi vuonna ovat edessä verkon kaivamisen viimeiset vaiheet.
– Meillä on oikeastaan enää kesän 2018 työt tekemättä, jonka jälkeen hankkeeseen liittyvä kuituverkko on rakennettu, kertoo Suomussalmen tekninen johtaja Antti Westersund.
Suomussalmella tukiasemien kautta toimivalla mobiiliverkolla pärjätään arjessa hyvin, muttei kuitenkaan ongelmitta. Kun verkkoon pakkautuu yhtä aikaa monta eri käyttäjää, on todennäköistä, ettei yhteyttä saada helposti, saati ollenkaan.
– Esimerkiksi metsästyskauden alkujaksot, jolloin metsästäjät ovat mobiiliverkon kautta yhteydessä toisiinsa ja koiriinsa, käytännössä kaatavat verkon kokonaisuudessaan, Westersund toteaa.
Tietoliikennealan yritys Kaisanetin liiketoimintajohtajan Sari Niskasen mukaan verkon pitäisi olla suurimmaksi osaksi olla riittävä Kainuun haja-asuinalueilla. Hän kuitenkin näkee, että kuten Suomussalmella, tietyt piikit jumiuttavat verkkoa.
– Jos tukiasema on tarpeeksi lähellä, alueella on 4G-valmius, eikä liikaa käyttäjiä niin mobiiliverkon pitäisi kyllä riittää, Niskanen toteaa.
– Suuret käyttäjämäärät näkyvät usein kesällä. Meillä on paljon talvella paljon alueita, jossa 4G-mobiilidata toimii hyvin, mutta kun kesäasukkaat tulevat, niin sittenpä ei toimi mikään.
Kyläverkko-osuuskunta talkoilee
Laajakaista 2015 -hankkeessa verkon tarjoaja valittiin jokaisessa maakunnassa kilpailutuksen kautta. Kainuussa kilpailutuksen voitti paikallinen Kaisanet. Luoteis-Kuhmossa valokuitulaajakaistaa tarjoaa myös paikallinen kyläverkko-osuuskunta.
Osuuskunnan hankepäällikkönä toimiva Philip Donner kertoo valokuituverkon hyödyntämisen idean alkaneen jo kauan ennen edes koko laajakaista-hankkeen alkua.
Osuuskunta onkin tarjonnut verkkoaan Kaisanetin rinnalla omalle alueelleen.
– Osuuskuntamme tarkoituksena on tarjota harvaan asutulle seudulle tietoyhteiskuntateknologia, joka luo tasa-arvoiset edellytykset julkisille palveluille, Donner toteaa.
Hän kertoo, että paikallisia ihmisiä osallistamalla valokuitulaajakaistan kaivamisen kustannukset saatiin pienemmiksi.
– Nyt ehkä kunnallisestikin ollaan huomattu, ettei valokuitukaapelin asentaminen mitään kummallisuuksia vaadi. Kun on oja, niin sinne voi heittää kaapelin, Donner naurahtaa.
Hyvän verkkoyhteyden avulla saadaan Donnerin mukaan kehitettyä esimerkiksi alueen hoiva-alan toimintaa.
– Kun silmien eteen piirtyy hoitaja, joka ajaa pitkin Kainuun maaseutua, niin se etu on aika helposti hahmotettavissa: hoitajien pitäisi hoitaa, eikä ajaa autoa. Siitä ymmärtää, että soten etäpalvelut olisivat valtavan säästötapa, Donner toteaa.
Luoteis-Kuhmon kyläverkko-osuuskunnassa on tällä hetkellä noin 130 asiakasta. Donnerin mukaan noin kymmenen asiakasta on liittymässä osuuskuntaan.
WiMax-laajakaista ei toiminut vaarojen keskellä
Donner tietää itsekin, millaista on painia toimimattoman verkon kanssa. Donner asuu Kuhmossa Iivantiiran kylässä, jossa oli käytössä WiMax-laajakaista, jossa kotitalouksiin saadaan verkkoa talojen katoilla olevien antennien avulla.
Donner toteaa WiMaxin ongelman löytyvän pelkästään katsomalla katolla olevaa antennia ja alueen ympäristöä.
– Tiesin, että WiMax-signaali etenee suoraan eteenpäin, eli jos jossain vaiheessa sen väliin osuu vaara ja yhteys katkeaa. Ellei jo havumetsä ole mitätöinyt signaalin, Donner toteaa.
– Tässä omankin talon katolla on WiMaxin antenni, jota jouduttiin korottamaan. Alkuun sen rakentaminen maksoi sellaiset 700 euroa, niin yhtäkkiä sen hinta olikin kasvanut jo 1500 euroon, Donner toteaa.
Kriittisesti langattomaan verkkoon suhtautuva Donner ei ymmärrä miksi verkko edes otettiin käyttöön.
– Se on kallista teknologiaa. Silloin kuin tätä asiaa mietittiin Kainuussa, niin sanottiin, että langaton WiMax on paras ratkaisu alueen monimutkaisessa vaaramaisemassa, Donner kertoo.
Valokuituverkon rakentaminen on ollut molemmille paikoille välttämättömyys, eikä sitä huudella ihan turhaan muuallakaan Suomessa.
Yritykset ja vanhukset kärsivät
Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luodon mukaan Suomen verkkoyhteyksissä tasa-arvossa on hakemista.
– Pahimmillaan eriarvoisuus on kertautuvaa. Kun ollaan iäkkäitä, niin ei osata käyttää tietotekniikkaa, tai kun ollaan vähävaraisempia, niin ei ole mahdollisuutta edes hankkia sitä. Ei ole varaa sijoittaa muutamaa tonnia siihen, että verkon saisi vedettyä kotiin asti, Luoto toteaa.
Vaasan yliopiston aluetieteilijät haastattelivat vuosi sitten maaseudulla asuvia ihmisiä ja yrityksiä. Haastatteluista kävi hyvin yksiselitteisesti ilmi hyvän verkon tarve.
– Sen etäisyyden voittaminen on sitä tärkeämpää, mitä kauempana asutaan keskusalueilta. Siellä halutaan olla samalla tavalla osa tätä globalisoituvaa maailmaa. Parhaimmillaan sijaintihaitasta tuleekin sijaintivoitto, kun hyödynnetään maaseutua ja samalla tarjolla on nopea valokuituyhteys, Luoto kertoo.
Maaseudulla toimivien yritysten viesti oli, että nopeat yhteydet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tutkijat haastattelivat esimerkiksi yritystä, joka teki elokuviin ääniä. He totesivat maaseudun hiljaisuuden sopivan heidän työlleen hyvänä toimintaympäristönä.
– Heillä saattoi olla asiakkaita toisella puolella maailmaa, esimerkiksi Hollywoodissa. He totesivat, että mokkuloiden kautta tuleva verkko ei riitä, sillä toimintavarmuuden on oltava isojen asiakkaiden kanssa sellaista luokkaa, että he voivat täydellisesti luottaa yhteyden toimivuuteen, esimerkiksi toimitusaikojen suhteen, toteaa Luoto.
Ei varaa kiinnostua
Suomussalmella Laajakaista 2015 -hankkeen etenemiseen ollaan suhteellisen tyytyväisiä.
– Kyllä tämä hanke on ihan kohtuullisesti onnistunut, vaikka ainahan kaikki olisi voinut onnistua paremminkin, kun näin jälkikäteen sitä ajattelee, kunnan tekninen johtaja Westersund tiivistää.
Suomussalmi sai runkoverkon rakentamiseen Viestintäviraston tukea, mutta kunnan maksettavaksi jäi 500 000 euroa. Valokuituverkkoon liittyjien määrään ei kuitenkaan olla täysin tyytyväisiä.
– Liittyjien lukumäärä on varmaan vähän pienempi kuin mitä silloin alkuvaiheessa ajateltiin, mutta muilta osin tämä on mennyt ihan suunnitelmien mukaan, Westersund toteaa.
Suomussalmella toivottiin 500 liittyjää, mutta lopulta tästä määrästä jäätiin vain noin puoleen. Syyksi Westersund arvelee kahden kilometrin omavastuun, liittymismaksun, sekä käytön kustannusten tuottamaa kovaa hintaa.
Kaisanetin liiketoimintajohtajan Sari Niskasen mukaan haja-asutusalueiden liittyjämäärä koko Kainuusta on jäänyt tavoitteista.
– Omavastuun kova hinta on ollut yksi ongelma. Omavastuu laski lakimuutoksen myötä kesällä, mutta näiden Kainuun hankkeet on rakennettu vanhan lain puitteissa, joten niihin pätee se kahden kilometrin sääntö, Niskanen toteaa.
Hän kertoo, että valokuituyhteyden vetämiselle tulee hintaa 10–12 euroa metriltä. Suurin kustannus asennuksissa on kaivuutyö, mutta myös materiaali maksaa jonkin verran.
Kovan hinnan lisäksi, Niskanen nostaa toiseksi syyksi valokuidun vähäiseen suosioon väestön ikärakenteen.
– Kaikki vähän iäkkäämmät henkilöt eivät välttämättä koe tarvitsevansa tietoliikenneyhteyksiä, Niskanen lisää.
Valokuidun sijoittaminen syrjäisillekin alueille kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ilkka Luoto
Suomussalmella ollaan tästä huolimatta tyytyväisiä puolen miljoonan euron investointiin.
– Laajakaistaverkko on elintärkeä harvaan asutulle maaseudulle. Jos ihmiset haluavat ja pystyvät asumaan syrjässä niin täytyy olla kunnolliset yhteydet tietoverkkoihin, toteaa kunnanjohtaja Asta Tolonen.
Kova hinta puristaa kuntaa vain yhden puraisun verran.
– Puoli miljoonaa on suhteellisen suuri summa, mutta sillä saadaan alueelle iso palveluverkko järjestettyä ja pitkäksi aikaa, sillä Kaisanet operaattorina rakentaa, sekä sitoutuu ylläpitämään verkon, tekninen johtaja Antti Westersund kertoo.
Toiveikas tulevaisuus
Heinäkuussa muuttunut laajakaistatukilaki herättää kuitenkin toiveita Suomussalmen osalta verkon parantamiseen. Uuden lain myötä valtio tukee runkoverkon rakentamista sadan metrin päähän rakennuksesta, kun aiemmin verkkoa tuettiin vain kahden kilometrin päähän.
Tuolloin kuntalaisen pitäisi maksaa itse noin 1000–1200 euroa. Lakimuutoksen myötä verkkoon halutaan mukaan uusia alueita.
– Toivomme, että tätä kautta saisimme tähän mukaan reuna-alueita, jotka ovat nyt jääneet kustannussyistä katveeseen, Westersund toivoo.
Vaasan Yliopiston yliopistonlehtori Ilkka Luodon mukaan valokuituun panostaminen voi olla erinomainen sijoitus tulevaisuuteen.
– Se on sellaista infrastruktuuria, jonka rakentaminen voi maksaa itsensä monikertaisesti takaisin jossain vaiheessa. Sillä voidaan tarjota julkisia palveluita syrjäiseutujen ihmisille huomattavasti huokeammin, kun palvelut kehittyvät ja opitaan hyödyntämään digitalisaatiota.
Luoteis-Kuhmon kyläverkko-osuuskunnassa valitellaan huonoa yhteistyötä Kuhmon kaupungin kanssa.
– Kuhmon kaupunki on ystävällisesti antanut minimaalista tukea alueen verkon kehittämiseen, kun vertaa muualla Suomessa tapahtuvaan tukeen, Donner toteaa.
Kyllä kaupungin tulisi ymmärtää oma etunsa tässä asiassa. Philip Donner
Kyläverkko-osuuskunnan tulevaisuus näyttää tällä hetkellä lupaavalta.
– Jos ihmisiin jaksaa uskoa, niin näyttää hyvältä. Meidän päätöksentekorakenne on tukevoitunut ja orastavien yhteistöiden kautta olemme luotsanneet meidät taloudellisesti kestävälle pohjalle, Donner toteaa.
Todelliseen potkuun tarvitaan kuitenkin Kuhmon kaupungin tukea.
– Kyllä kaupungin tulisi ymmärtää oma etunsa tässä asiassa.