Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin Helsingin toimiston luokkatila oli keskiviikkoiltana täynnä kaiken ikäisiä suomalaisia, joita kiinnosti työskentely Saksassa. Luennoimassa oli Saksan liittovaltion työvoimaviranomaisen Bundesagentur für Arbeitin ulkomaan rekrytointiin erikoistunut edustaja Jessica Breiholz.
Torstaina Breiholz ja tämän kaksi kollegaa päivystävät Espoossa. TalentIT -rekrytointitapahtuma tuo Aalto yliopiston Otaniemen kampukselle jopa kolme tuhatta ICT-alasta kiinnostunutta messuvierasta. Täältä saksalaiset eivät halua jäädä pois, sillä juuri ohjelmointitaitoisista osaajista on Saksassa huutava pula.
– Messuilta löytää paljon ihmisiä, jotka jättävät yhteystietonsa, cv:nsä ja lähettävät jopa hakemuksia. It-alalla varsinkin suuriin firmoihin palkataan henkilöitä hyvällä englannintaidolla, Breiholz sanoo.
Breiholzin kollega Matthias Bär on Suomessa jo tuttu näky. Noin prosentti aiemmista kohtaamisista suomalaisten kanssa ovat johtaneet siihen, että suomalainen saa työpaikan ja lähtee Saksaan. Se on kova luku, sillä kohtaamisia voi kerralla olla satoja.
Jessica Breiholzin keskiviikkoillan tilaisuus Helsingissä vetäistiin tarkoituksella saksaksi, vaikka hän osaa myös sujuvaa englantia. Breiholz halusi tehdä selväksi, että pelkällä englannilla ei Saksassa pitkälle pötki. Esimerkiksi insinööreille olisi paljon työpaikkoja tarjolla pk-yrityksissä. Niissä juttu ei englanniksi luista.
– Työnantajat haluavat myös, että ihmiset viihtyisivät ja löytäisivät Saksasta myös kavereita. On aika turhauttavaa, jos ei osaa yhtään saksaa. Suosittelemme, että opettelee edes sen verran, että viihtyy itse ja saa kokemuksestaan kaiken irti.
Parasta ennen –ikää työntekijöille ei ole
Breiholzin luennon aikana suomalaisyleisö huokaili epäuskoisesti, kun päästiin työntekijöiden ikäkysymykseen. Ainakin virallisen selityksen mukaan Saksassa ikää ja sen tuomaa kokemusta arvostetaan. Viisikymppisiä palkataan kuulemma mielellään, sillä he eivät heti ole karkailemassa muualle ja työuraa olisi kuitenkin jäljellä vielä vähintään 15 vuotta.
– Ainakaan minä en ole omassa työssäni huomannut, että olisi olemassa jokin parasta ennen -ikää, jonka jälkeen ei enää huolita töihin.
Breiholz ja hänen kaksi kollegaansa ovat kannustavia, mutta osaavat ottaa kysymyksillään myös luulot pois. Suomalainen ymmärtää yleensä itse, jos hän tulisi katumaan Saksaan lähtöä. Breiholz saattaa esimerkiksi kysäistä keski-ikäiseltä kiinnostuneelta, miten tämän vanhemmat pärjäävät, jos hän lähtee.
– Neuvomme, jotta asiakas voi sitten tehdä kunnolla harkitun päätöksen.
”Me autamme toisiamme EU:ssa”
Matkailumaa Saksassa turismi- ja vapaa-ajanbuumi on tällä hetkellä niin kova, että työantajat eivät pysy rekrytointeineen perässä. Bundesagentur für Arbeit uskoo, että varsinkin nuorille suomalaisille löytyisi tältä alalta valtavasti töitä. Jos aloittaa majatalon keittiöstä, voi aluksi tulla toimeen huonommallakin saksalla.
Tuhansia tekijöitä tarvitaan myös hoiva-aloilla. Sairaanhoitajia ja vanhustenhoitajia kaivattaisiin kipeästi, mutta heitä taas ei Suomesta kovin äänekkäästi haluta rekrytoida.
– Emme mene niihin maihin, joilla on itsellään pulaa näiden alojen työntekijöistä. Sairaanhoitajien kohdalla ihan sama ongelma on Englannissa ja Hollannissa. Etelä-Euroopassa heitä vielä olisi, Jessica Breiholz sanoo.
Työvoiman rekrytoinnin on Bundesagentur für Arbeitin mukaan perustuttava luottamukseen. Suomalaisille ei saa missään tapauksessa muodostua kuvaa, että saksalaiset tulevat Suomeen hakemaan isolla rahalla parhaan työvoiman. Breiholz sanoo, että heitä on pyydetty.
– Kaksi vuotta sitten kerrottiin, että täällä on insinöörialoilla paljon irtisanomisia. Silloin kysyttiin, voisimmeko tulla Suomeen ja jotenkin helpottaa tätä ongelmaa. Meillä oli täällä paljon tilaisuuksia jo silloin. Me autamme toisiamme EU:ssa. Niin se pitää mennä.
”Laskeskelin, että enemmän jää palkasta käteen”
Saksalaisen kuiva huumori nauratti suomalaisyleisöä keskiviikkoillan luennolla, kun Breiholz kertoi laskeskelleensa, että Saksassa palkasta jäisi enemmän käteen. Palkkataso ja verotus ovat tulleet kohtaamisissa suomalaisten kanssa hyvin selväksi.
Otaniemen TalentIT –rekrytointitapahtumaan Breiholz ja kumppanit ovat varautuneet valtavilla määrillä käyntikortteja. Heihin saa olla yhteydessä, jos työnteko kiinnostaa. He saavat palkkansa siitä, että ihmiset löytäisivät töitä ja työnantajat työntekijöitä.
– Ilmoittautukaa meille, niin autamme videochatilla tekemään saksalaisen työhakemuksen. Kerromme, mitä jättäisimme hakemuksesta pois ja mitä lisäisimme, jotta hakemus näyttää saksalaiselta hakemukselta.
Hakutavoissa on todellakin eroja. Kerran eräässä eteläisen Euroopan maassa luennolla ollut paikallislehden toimittaja kirjoitti artikkeliinsa, että Saksassa tarvitaan sairaanhoitajia. ”I want to work in Germany” –viestejä tuli noin 500. Muuhun kielitaito ei riittänyt.
Lopuksi Breiholz antaa suomalaisille vinkin; saksalaiselle työnantajalle kannattaa soittaa ensin. Saksalaiset ymmärtävät ensivaikutelman päälle.
– Silloin työnantaja on ainakin kuullut jo nimen ja huomaa, jos henkilö on kiva puhelimessa. Kun sitten laittaa hakemuksen ja kutsutaan työhaastatteluun, saattaa työnantaja maksaa ainakin osan työhaastattelumatkasta.