Muusikko Keijo Minervan päivä alkaa huilunsoitolla, sitä pitää puhaltaa aamuisin pari tuntia.
Musiikki on ollut Minervalle kaikki kaikessa. Hän on myös intohimoinen urheilija, ei tupakoi, ei käytä alkoholia, eikä juo edes kahvia.
Vuonna 2007 jouluaattona elämä kuitenkin muuttui. Mies sai diagnoosin vakavasta, aggressiivisesta nielusyövästä.
– Vaimoni oli sanonut aiemmin, että hengitykseni haisee sairaalle. Loukkaannuin, koska pidän hyvää huolta hampaistani. Kävin silti terveyskeskuksessa, sieltä minut passitettiin heti keskussairaalaan.
Ääni meni ja intohimo hiipui
Vakava sairaus varmistui nopeasti, mutta joulun läheisyys hidasti hoitojen aloittamista. Syöpäkasvain oli ehtinyt kasvaa kookkaaksi.
Minulle tuli vihasuhde musiikkia kohtaan. Keijo Minerva
Helmikuisen leikkauksen jälkeen vuorossa oli rankka sytostaatti- ja sädehoitokausi. Ison miehen paino putosi lopulta 48 kiloon, samalla meni ääni ja intohimo rakkaaseen musiikkiin sammui.
– Selvisin kovista hoidoista hyvän fyysisen kuntoni ansiosta. Raskaiden kokemusten myötä minulle tuli vihasuhde musiikkia kohtaan. Se oli ollut mukana jokapäiväisessä elämässäni ja yhtäkkiä sitä ei ollut.
Möreä ääni kirkastui
Syöpähoitojen jälkeen Keijo Minervan ääni oli matalan möreä, mutta kotona tehdyt sinnikkäät ääniharjoitukset tuottivat lopulta tulosta.
Rakkaus musiikkiin oli niin valtava, että kaipasin jo sitä tunnetta. Keijo Minerva
– Muistan ikäni, kun soitin kitaraa ja lauloin Hectorin Mandoliinimies-kappaletta. Vaimoni oli todella ihmeissään, kun kuuli entisen kirkkaan lauluääneni. Rakkaus musiikkiin oli niin valtava, kaipasin jo kovasti sitä tunnetta.
Kunto palautui lopulta sisulla, mutta jo parin vuoden kuluttua oudot sähköiskut ravistelivat kehoa. Magneettikuvauksista selvisi, että rajujen sädehoitojen vaikutuksesta niskaranka oli niin hapertunut, että uhkana oli neliraajahalvaus.
Niskarangan korjausleikkaus kesti lopulta 18 tuntia. Niskanikamiin asennettiin tueksi implantit. Operaatio onnistui hyvin, mutta vuosi 2012 alkoi karmealla tavalla.
Pojan kuolema ja sydänkohtaus
Minervan ainoa poika katosi kotonaan Suomenlinnassa. Myöhemmin selvisi, että Mikko oli lähtenyt veneellään ruokaostoksille, ja hän oli ilmeisesti liukastunut matkalla hyiseen mereen.
Se oli elämäni järkyttävin tapahtuma, Mikolta jäi vaimo ja neljä lasta. Keijo Minerva
– Se oli elämäni järkyttävin tapahtuma. Mikolta jäi vaimo ja neljä lasta. Kun lähdin lenkille pojan tapaturmaisen kuoleman jälkeen, sain siellä sydänkohtauksen. Luojan kiitos, selvisin siitä pallolaajennuksella, Keijo huokaa.
Myöhemmin ilmeni, että raskaiden vuosien aiheuttama stressitila oli syynä sydänkohtaukseen. Rankat kokemukset eivät ole silti kovettaneet Keijo Minervaa, päinvastoin.
– Jokainen, joka huomaa ettei ole kuolematon, muuttuu. Silloin ymmärtää, että me olemme todellakin täällä vain käymässä.
Elämä on palapeli
Arkipäiväiset, ihan tavalliset asiat ovat nykyään merkityksellisiä. Minerva tietää, että onnen voi löytää pienistäkin asioista. Elämä on kuin palapeli, se muodostuu pienistä palasista.
Tänä aamuna olen ihaillut pakkasauringon paistetta. Keijo Minerva
– Tänä aamuna olen ihaillut pakkasauringon paistetta. Lapsenlapseni täytti juuri vuoden, se pieni olento on kertakaikkisen ihana. Kyllä elämä on hienoa.
Kaikille kovia kokeneille Minerva antaa yhden neuvon.
– Suru pitää surra pois, se vie oman aikansa. Sen jälkeen katse täytyy suunnata kohti tulevaa.
Treeniä päivittäin
Fyysiseen treenaamiseen muusikko Keijo Minerva käyttää päivittäin kolme tuntia. Hän juoksee, pelaa tennistä, käy kuntosalilla ja hiihtää talvisin parhaimmillaan 1 500 kilometriä.
Lapsenlapseni täytti juuri vuoden. Pieni olento on kertakaikkisen ihana. Keijo Minerva
Eipä ihme, että haastattelun loppuvaiheessa Keijo vilkaisee kelloaan, sillä parinkymmenen minuutin kuluttua edessä on tenniksen haastepeli.
– Olen 65-vuotias ja pelikaverini ovat alle nelikymppisiä. Taidan olla silti porukan kovakuntoisin, voitamme kyllä pelin.