Kajaanilainen Maija Kyyrönen istuu tuvassaan kasarmilla ja pohtii, että vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuminen oli hänelle hyvä ratkaisu. Alikersanttina toisessa tukiasemapatterissa palveleva Kyyrönen ei tullut Kainuun prikaatiin täysin ummikkona, sillä hän oli saanut paljon tietoa asepalveluksesta jo ennakkoon.
– Sain kotona jo valmennusta ennen hakuvaihetta isältä ja veljeltä, joten ei täällä suuria yllätyksiä tullut vastaan. Silti alussa kyllä mietti homman mielekkyyttä, kun kaikilla oli samanlaiset vaatteet ja meno oli muutenkin säädeltyä. Siitä pääsi kuitenkin nopeasti yli.
Kyyrönen on yksi 650 vapaaehtoisen asepalveluksen tänä vuonna aloittaneesta naisesta. Palveluspaikat jakautuvat tasaisesti ympäri maata, ja olosuhteet on rakennettu toimiviksi vuosien aikana. Naisilla on oma tupa ja jopa pesukone.
– Kyllä täällä arki sujuu. Minä harkitsin myös jäämistä armeijan leipiin, mutta kyllä minä silti suuntaan siviiliin palveluksen jälkeen. Tämä piti kokea.
Ei ole väliä, oletko mies vai nainen
Maija Kyyrösen mukaan alkuaikana ei hänelle naisena ovia auottu.
– Ei kertaakaan avattu, koska täällä avataan ovi aina ylempiarvoiselle, eli sotilasarvo ratkaisee. Nyt kyllä ovi aukeaa edessä, koska olen edennyt alikersantiksi.
Sääntö ei ole huono, vahvistaa alikersantti Sonja Kokko. Oululainen Kokko on valittu varusmiestoimikunnan varapuheenjohtajaksi, ja hän vastaa muun muassa varuskunnan lomakyydityksistä.
– Kainuun prikaatissa sillä ei ole väliä, oletko mies vai nainen, homo vaiko hetero, tumma vaiko vaalea vaan paremminkin sillä, että mitä sinä teet ja miten sinä asiat teet, ja vielä tärkeämpää, että mitä jätät tekemättä.
Vapaaehtoinen asepalvelus koetaan hyödylliseksi
Vapaaehtoiseen asepalvelukseen tulevista puolet hakeutuu johtotehtäviin, ja neljä viidestä palvelee kahdeksan kuukautta tai pidemmän ajan. Silti vain harva jää armeijan palvelukseen. Aliupseerioppilas Noora Ryhänen Iisalmesta toteaa, että hän tiesi jo hyvissä ajoin, mitä haluaa.
– Oli itsestään selvää, että hakeudun johtamaan. Palveluksen jälkeen siviili kuitenkin kutsuu. Minä uskon, että työnhaussa työnantajat arvostavat sitä, että olen suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen.
Asepalvelus on monelle myös arvokas lisäpiste, kun haetaan esimerkiksi poliisikouluun tai lääkintäalalle. Ryhänen laskee hyötyä myös muuten kuin pisteinä.
– Täällä olen oppinut paljon omasta itsestäni. Täällä kasvaa ihmisenä.