On kulunut noin kuukausi siitä, kun Yrjö Timonen sai suruviestin Yhdysvalloista: hänen tyttärensä oli saanut surmansa rajussa tulipalossa.
Kyse oli samasta palosta, josta Suomessakin tuolloin uutisoitiin – varastorakennuksessa kesken juhlien syttyneessä tulipalossa kuoli 36 ihmistä, useimmat heistä nuoria, noin 20–30-vuotiaita. Heidän joukossaan oli yksi suomalainen, korusuunnittelija ja joogaohjaaja Hanna Ruax. Yrjö Timosen tytär.
Timosen ääni on särkyä, kun hän puhuu tyttärestään.
– Monet kutsuivat häntä loistavaksi tähdeksi ja valoksi. Hän säteili ympärilleen hyvää. Hannassa menetettiin lahjakas, kaunis, hyväsydäminen, sisukas, yritteliäs nuori nainen, minun tyttäreni, Timonen sanoo Svenska Ylen haastattelussa.
Juuri hyväsydämisyys – halu auttaa – oli tehnyt Hannasta silmätikun: Suomeen alkoi tulla suuria määriä turvapaikanhakijoita syksyllä 2015. He tarvitsivat vaatteita talven varalle.
Hanna Ruax alkoi kerätä käytettyjä vaatteita, niitä toimitettiin vastaanottokeskuksiin. Pian alkoi vihakampanja häntä vastaan.
"Hannaa vastaan hyökättiin rumalla tavalla"
Ja syksyllä 2016 kampanja vain yltyi. Nuori mies kuoli syyskuussa viikko sen jälkeen kun uusnatsijärjestön jäsen oli kaatanut hänet hyppypotkulla maahan Helsingin keskustassa.
Hanna reagoi. Hän ajatteli, että kenenkään ei tule kuolla mielipiteen vuoksi. Tuhansien muiden tavoin Hanna muun muassa osallistui mielenilmaukseen, jossa vastustettiin rasismia ja fasismia.
Viha netissä sai uusia kierroksia.
– Hannan arvomaailmaa, hänen persoonaansa vastaan hyökättiin erittäin rumalla, alhaisella, alentavalla, jopa rikollisella tavalla, Yrjö Timonen muistaa.
– Hannaa tämä vain voimaannutti. Hän sanoi, että ei tämä hänen arvoaan vie alemmas, ei tämä hänestä kerro, tämä kertoo millaisia ihmisiä nämä ovat ja millaiseen henkiseen ja moraaliseen alennustilaan he ovat itsensä ajaneet.
"Alhaisinta mitä olen kuvitellut näkeväni"
Mutta joulukuussa uutinen Hannan tapaturmaisesta kuolemasta tavoitti myös vihaajien joukon.
– Siellä ilakoitiin, pilkattiin, naurettiin ja oltiin avoimen onnellisia, että nuori nainen on kuollut palossa.
– Kaikki ne asiattomat kommentit – ne ovat alhaisinta, mitä olen kuvitellut näkeväni, Timonen sanoo.
Hän itse aikoo taistella nettivihaa vastaan. Hän on esimerkiksi ilmoittamassa poliisille, mitä Hannasta on kirjoitettu kuoleman jälkeen.
Timosen mielestä kenenkään ei pitäisi joutua vastaavan häpäisyn kohteeksi. Hän kertookin halunneensa tuoda asian julkisuuteen sen takia, että ihmiset heräisivät huomaamaan, ettei kyse ole enää vain yksittäistapauksista.
– Haluan, että me kansalaiset heräämme siihen, että hyväksymällä hiljaisesti vihakeskustelun me vaarannamme suomalaisen kansalaisyhteiskunnan. Me vaarannamme yhden Suomen itsenäisyyden kauneimmista piirteistä eli mielipiteenvapauden, sananvapauden.
– Haluammeko me tällaista Suomea? Sitä kysyn nyt jokaiselta suomalaiselta.
Haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan Svenska Ylen nettisivuilla. Alkuperäisen jutun on kirjoittanut Marko Hietikko.