Aion työntää näppini ampiaispesään esittämällä biologin näkemyksiä miesten ja naisten eroista ja naisten erinomaisuudesta. Olen kokenut, että käyttäytymisen sukupuolierojen biologisten perusteiden tutkiminen nähdään monella taholla sukupuolten eriarvoisuuden perusteluna. Itse en näe asiaa sellaisena.
Vaikka sitten tutkisimme ihmisen kulttuurin ulottuvuuksia ja saavutuksia, on muistettava, että ihminen on myös eläin, jolla on paljon yhteistä muiden eläinten kanssa ja voimme oppia muiden lajien tutkimuksesta. Biologia on tunkeutumassa jopa politiikan tutkimukseen ja uskontotieteisiin.
Ei niin, että kaikki voitaisiin selittää biologialla, mutta missään sitä ei oikein voi kokonaan sivuuttaa.
Me kaikki alamme kehityksemme naaraina. Sukupuolten perustava ero syntyy sikiökaudella ennen kuudennen raskauskuukauden päättymistä, mihin mennessä poikasikiön kivekset ovat tuottaneet verenkiertoon hurjasti miessukuhormonia, ja se muuttaa sikiön aivoja pysyvästi. Sen tähden miehen ja naisen – ja ylipäätään nisäkäsuroksen ja -naaraan – aivot ovat keskimäärin hieman erilaiset. Aivojen rakenteen pienet erot eivät tarkoita eroja älyllisessä kyvykkyydessä. Miehet ja naiset vain käyttävät aivojaan hieman eri tavoin. Tiimityöskentelyssä se voi olla jopa suuri rikkaus.
Aivot ovat hyvin muovautuva elin
Poikien ja tyttöjen ero näkyy jo varhaislapsuudessa, kun tytöt yleensä kiinnostuvat nukeista ja pehmoleluista mutta pojat pääasiassa autoista ja kovista leluista. Poikien leikit ovat myös usein rajumpia kuin tyttöjen.
Useiden tutkimusten mukaan samat erot näkyvät myös marakatin ja muiden apinoiden poikasten sekä jo muutaman päivän ikäisten vauvojen käytöksessä, joten kysymys ei ole kasvatuksen tuottamasta käyttäytymisestä vaan monille nisäkkäille ominaisesta sukupuolten käyttäytymiserosta.
Nisäkkäillä eroa näyttää olevan myös suunnistuksessa. Koiraat suunnistavat pääasiassa suuntien ja etäisyyksien varassa mutta naaraat maamerkkien mukaan. Tämä rottakokeilla saatu tulos on todettu myös ihmisillä.
Aivot ovat hyvin muovautuva elin. Ne muuttuvat koko elämämme ajan sen mukaan, mitä teemme ja minkälaisia taitoja harjoittelemme.
Hormonaaliset muutokset muokkaavat myös aivojamme. Amerikkalaistutkimus vuodelta 2006 sekä monet muut ovat osoittaneet, kuinka raskaus ja synnyttäminen muuttivat rottanaaraan aivoja niin, että sen rohkeus, aloitteellisuus ja ongelmanratkaisukyky paranivat. Se näkyi aivojen muistikeskuksen hippokampuksen laajenemisena ja sen hermosolujen lisääntyneinä yhteyksinä.
Raskauden aikainen naissukuhormonien lisäys valmistaa tulevaa äitiä siihen, että hän pystyy paremmin turvaamaan jälkeläistensä elämän. Muutos on pysyvä. Tosin kansanviisauskin tietää, että jälkeläisiään puolustava äiti on pelottava ja peloton vastustaja. Tämä rotilla havaittu näyttää olevan totta useimmilla nisäkäsnaarailla.
Tällaisia tutkimuksia ei mitenkään voi käyttää arvottamaan naisia vain lisääntymisen perusteella. Päinvastoin, naisten kaiken viisauden ja luovuuden saaminen koko yhteiskunnan käyttöön on ollut länsimaissa ja erityisesti Pohjoismaissa suuri siunaus. On lisäksi muistettava, että nykyaikana suurin aivoja ja käyttäytymistä muuttava tekijä on koulutus.
Aineistosta kävi ilmi, että jokainen kymmenen vuotta, minkä nainen eli vaihdevuosiensa jälkeen lisäsi hänen elossa säilyneiden lastenlastensa lukumäärää keskimäärin yhdellä
Tämän opittuani ymmärsin uudella tavalla nykyisin turkulaisen professorin Virpi Lummaan työtovereineen vuonna 2004 esittämät tulokset. Ne saatiin tutkimalla vanhoja kirkonkirjoja, jotka ovat erinomainen evoluutiobiologinen lähdeaineisto.
Niiden avulla päästiin seuraamaan sukujen kohtaloita ja yksilöiden lisääntymismenestystä 1600-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin, jolloin syntyvyyden säännöstely tai kehittynyt terveydenhuolto ei päässyt muokkaamaan lisääntymistä. Aineistosta kävi ilmi, että jokainen kymmenen vuotta, minkä nainen eli vaihdevuosiensa jälkeen lisäsi hänen elossa säilyneiden lastenlastensa lukumäärää keskimäärin yhdellä. Voiko isoäidin merkitystä vakuuttavammin osoittaa!
Tämä isoäidin rooli on ilmeisesti evoluution kuluessa suosinut naisten pitkäikäisyyttä, jotta he voisivat välittää kokemustaan ja pitkän elämän tuomaa viisautta ja auttaa jälkeläisiään lasten hoidossa. Siten he saattoivat parantaa omaa lisääntymismenestystään ja levittää omia geenejään jälkipolviin. Näinhän evoluutio toimii. Siinä sivussa isoisienkin elinajan odote on kasvanut.
Olen nähnyt, kuinka kuka tahansa äiti hoitelee vaivatta kahta kolmea työtä samanaikaisesti, kun itselläni yhdenkin hoitamisessa on haastetta tarpeeksi. Siksi annan ihailuni kaikille naisille, eritoten äideille ja isoäideille! Maailma ei pyörisi ilman heitä.
Jussi Viitala
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija. Viitalaa kiinnostavat eläimet ja ihmiset ja suhde luontoon. Hän vuorottelee lauantain kolumnipaikalla Kaarina Davisin ja Tuire Kaimion kanssa.