Moni selkäkivusta kärsivä suomalainen kokee, ettei terveydenhuollossa osata ratkoa selkävaivoja riittävän hyvin.
Yksi heistä on 39-vuotias Jaana Heinonen, joka joutui pahan selkävaivan vuoksi luopumaan unelma-ammatistaan sairaanhoitajana. Selkäongelmat alkoivat jo nuorena, ja 2000-luvun alkupuolella kivut pahenivat lasten syntymien jälkeen.
– Täytyy sanoa, että kohdallani hoito ei ole ollut kauhean hyvää. Julkisella puolella minua ei aluksi otettu tosissaan. Olen joutunut taistelemaan saadakseni hoitoa.
Heinonen kävi useaan otteeseen työterveyden ja julkisen sairaanhoidon pakeilla. Lääkärissä Heinoselle määrättiin kipulääkettä ja sairauslomaa.
– Sanottiin, että huonommallakin selällä tehdään työtä, ja että kun sairausloma päättyy, niin sitten palaat sairaanhoitajan kolmivuorotyöhön vuodeosastolle.
Sairauslomalla kivut helpottuivatkin, mutta pian töiden taas jatkuttua ne palasivat yhtä pahoina. Lopulta Heinonen alkoi jo epäillä itseään.
– Se oli tosi turhauttavaa taistella ja tapella. Aloin hirveästi epäillä sitä onko minussa vikaa, että sattuuko minuun. Tuntui, että juoksen seinää päin eikä kukaan ymmärrä minua.
Potilas jää lillumaan systeemiin
Myös osa lääkäreistä on sitä mieltä, etteivät julkisen terveydenhuollon resurssit ole suositusten tasolla.
– Tämä on arkirealismia. Ikävä kyllä perusterveydenhuollossa on rajalliset resurssit hoitaa selkävaivoja, sanoo Itä-Suomen yliopiston fysiatrian kliininen opettaja Jari Arokoski.
Seitsemän vuotta kroonista jatkuvaa kipua. Lisänä harvinainen, vaikeasti diagnosoitava syndrooma. Siksi jouduinkin kunnallisella puolella pitkään etsimään lääkäriä joka osaa tunnistaa ja haluaa diagnosoida harvinaiset sairaudet! Yhteensä 20 vuotta selkävaivoista kärsinyt
Vastaanottoajat ovat lyhyitä ja hyvälle fysioterapeutille voi olla vaikea päästä.
– Silloin potilas jää monesti lillumaan meidän systeemiin ilman, että hänellä on selkeätä hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa tai sitä ei pystytä toteuttamaan olemassa olevilla resursseilla, sanoo Arokoski, joka toimii myös Kuopion yliopistollisen sairaalan fysiatrian erikoislääkärinä.
Näin kävi myös Jaana Heinoselle. Vuonna 2008 hän päätti vihdoin varata ajan yksityiselle vastaanotolle.
– Vaiva selvisi yhdellä käynnillä. Sain kuulla, että jalkoihini sattuu, koska niveleni selässä toimivat väärin. Uskon, että jos olisin saanut aiemmin oikeanlaista kivunhoitoa ja sitä tukevaa säännöllistä fysioterapiaa, niin kipuni eivät olisi näin vaikeita, hän kertoo.
Heinoselle kerrottiin, että häntä vaivaa toiminnallinen ongelma SI-nivelissä sekä välilevyn pullistumia ja nikamien kulumaa selässä. Hänen kohdallaan löysä selkäranka aiheuttaa hermokipuja.
– Se oli äärimmäisen helpottava tilanne, kun selvisi mikä minussa on vikana. En kuvitellut vaan kivut olivat todellisia. Joku kuuli minua, ymmärsi ja otti tosissaan.
Parempaan pitäisi pystyä
Fysiatri Jari Arokoski arvioi, että hoidon taso on parantunut parissakymmenessä vuodessa.
– Nyt selkävaivoihin suhtaudutaan ihan toisella vakavuudella kuin 1990-luvun alussa. Hoitomenetelmät ovat kehittyneet aiempaa aktiivisemmiksi, sanoo Arokoski.
Lääkärit eivät ottaneet tosissaan kahteen ja puoleen vuoteen, vaan tunkivat lihasrelaksanttia.[...] Hoitoja ei kyllä saa. Fysioterapeutit tekee passiivisia hoitoja, ei opeta asentokorjausta ja kehonhuoltoa kuten pitäisi. [...] Kamalaa, ettei uskota kipuja tai pidetään narkkarina joka haalii vaan lääkkeitä. Kroonisesta kivusta kärsivä
Hoidon laadussa löytyy Arokosken mukaan parantamista ainakin eri osaajien yhteistyössä ja potilaan informoimisessa.
– Potilaalle pitää pystyä antamaan perusinformaatio vaivasta, ohjaamaan fysioterapiaan tai antamaan hänelle alkuohjaus, jota jatkaa omatoimisesti. Myös mahdollisia kolmannen sektorin osaajia pitäisi hyödyntää, että saadaan luotua tuloksellinen kuntoutuskokonaisuus.
Irtisanottiin unelmien ammatista
Oikeasta diagnoosista huolimatta Jaana Heinonen joutui luopumaan työstään, koska kivut vain pahenivat.
– Minut irtisanottiin ja jouduin luopumaan unelmien työstä. Työskentelin sairaanhoitajana yhdeksän vuotta.
Pahimmillaan selkäkivut ovat vieneet Heinosen sairaalahoitoon. Pelottavin hetki tapahtui, kun hän oli menossa saunaan saatuaan hermojuuripuudutteen.
– Tuntui, etteivät jalat enää kanna. Se oli todella pelottava tilanne. Yksi ystäväni vei minut silloin sairaalaan.
Tutkimuksissa ja muissa hoidoissa tuntuu kuin kulut menisivät lääkärien pussista, niitä ei saa kirveelläkään. Ei uskota, mitä potilas sanoo, pidetään luulotautisena. Koko aikuisiän selkäkivuista kärsinyt
Heinonen kertoo kokeneensa riittämättömyyttä äitinä.
– Olen joutunut luopumaan perheen yhteisistä asioista. Se on iso ja vaikea asia minulle. Lapseni kuitenkin sanovat, etten olisi voinut olla eri tavalla parempi äiti.
Oppi elämään kivun kanssa
Silti Mikkelissä asuva nainen ei ole menettänyt uskoaan tulevaan. Tällä hetkellä hän on tyytyväinen saamaansa hoitoon.
– Nyt ajattelen, että minä ja perheeni olemme oppineet elämään tämän tilanteen kanssa. Olen myös lähtenyt opiskelemaan uutta ammattia ja valmistun tänä keväänä sosionomiksi.
Hoitoa etsiville ja selkävaivoista kärsiville hänellä on yksinkertaisia vinkkejä.
– Kannattaa luottaa siihen mitä keho kertoo. Ja apua kannattaa hakea niin kauan, että sitä saa. Myös sosiaalisen median maailmassa voi kysyä, mistä apua on saatu.
Artikkelissa on käytetty lainauksia Facebook-keskustelusta, jossa selkäpotilaat kertoivat saamastaan hoidosta.