Ambulanssissa työskentelevä ensihoitaja kohtaa työssään koko elämän kirjon. Monesta osa-alueesta on tiedettävä paljon, sillä potilaskenttä on todella laaja.
– Potilaita on sairaalan ulkopuolella syntymisistä kuolintapauksiin asti. On vammautumisia, sairastumisia, sosiaalisia ongelmia ja mielenterveysongelmia. Lisäksi teemme yhteistyötä monien viranomaisten kanssa, kertoo ensihoitaja Saara Häkkilä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymästä.
Häkkilän ja hänen työparinsa ensihoitaja Anne Lukkarisen työvuoro alkaa aamulla kahdeksalta ja kestää 24 tuntia. Vuoron aluksi vaihdetaan edellisen vuoron työntekijän kanssa kuulumiset ja tarkastetaan ambulanssin varustus, jotta kaikki on kunnossa hälytystehtävän tullessa, Lukkarinen kertoo.
– Vuorot ovat todella vaihtelevia. Keikkaa on välillä hyvin paljon, mutta välillä on myös rauhallisempia päiviä. Hälytystehtäviä riittää kaikille yksiköille päivittäin.
Syke alkaa nousta erityisesti lapsipotilaiden kohdalla ja vakavissa onnettomuuksissa. Saara Häkkilä
Lukkarinen on työskennellyt ambulanssissa ensihoitajana lähes kymmenen vuotta. Häkkilällä työvuosia on takanaan kahdeksan.
– Omasta kunnosta on tärkeä pitää huolta, sillä se auttaa työssä jaksamisessa. Toki nykyinen välineistö mahdollistaa hyvän ergonomian myös ilman rautaista kuntoa. Tämä on pitkälti tekniikkalaji, ei vain voimalaji, Lukkarinen naurahtaa.
– Jos esimerkiksi potilaan kanssa pitää mennä porraskäytävässä useamman kerroksen verran, niin otamme aina lisäapua. Kahdestaan emme lähde kantamaan, vaan toinen yksikkö tulee kaveriksi. Ei riskeerata, Häkkilä jatkaa.
Ambulanssissa on varauduttava kaikkeen
Lukkarisen mukaan hälytyksen tullessa hätäkeskuksesta saa jonkin verran tietoa tehtävästä. Tehtävälaji antaa jo osviittaa siitä, mitä kohteessa voisi olla.
– Aina ei ole kauheasti tietoa, mutta toki voimme matkalla kysyä lisätietoja hätäkeskuksesta. Meillä on selkeä toimintamalli, jonka mukaan toimimme kohteeseen mentäessä. Mielestäni se tukee toimintaa ja vähentää jännitystä, koska etenemme aina ensiarviosta täsmennettyyn arvioon ja hoito-ohjeet tukevat toimintaa.
Häkkilä myöntää jännittävänsä hieman tehtäviin lähtöä.
– Kyllä sen huomaa, että syke alkaa nousta erityisesti lapsipotilaiden kohdalla ja vakavissa onnettomuuksissa. Yleisimmät tehtävät kuten vanhusten yleisvoinnin heikentyminen, sairastuminen tai pienet tapaturmat ja liikenneonnettomuudet sujuvat ikään kuin rutiinilla, vaikka potilaalle ne eivät ole päivittäisiä tilanteita.
Ambulanssin ensihoitajat toimivat aina työparina. Toinen ensihoitajista on hoitaja ja toinen kuljettaja. Lukkarisen mukaan tarkkaan jaetut roolit helpottavat työntekoa tapahtumapaikalla.
– Meillä on selkeästi jaetut tehtävät niin, että hoitaja hoitaa potilaan haastattelun ja ensiarvion, kuljettaja puolestaan ottaa mittaukset ja tutkii potilaan vitaalitoiminnot. Jos tilanne on akuutti, molemmat osallistuvat potilaan hoitamiseen niin kauan, että tilanne saadaan stabiloitua.
Tehtävistä noin 40 prosenttia ei johda kuljetuksiin, koska nykyisin voidaan arvioida ja hoitaa potilaita kohteessa. Tapio Valtanen
Lukkarisen mukaan ensi-arvion perusteella päästään jo hyvin nopeasti perille siitä, onko potilas hätätapaus vai onko ensihoitajilla enemmän aikaa tutkia.
– Tämän jälkeen tilanne jatkuu tarkennettuun tilanne-arvioon, jossa tehdään tarvittavia tutkimuksia. Tiimityöskentely on tärkeää ja päätökset tehdään yhdessä. Kaiken keskiössä on potilasturvallisuus, myös niissä tilanteissa, joissa on kiire ja potilaalla on hätä, Lukkarinen sanoo.
Häkkilän mukaan työnjako on hyvä, koska silloin työparit tietävät omat tehtävänsä, vaikka eivät olisi työskennelleet yhdessä useasti.
– Totta kai keskustelemme koko ajan, jotta meillä molemmilla on sama tieto käytettävissä. Potilaasta tai omaisesta saattaa kuulostaa vähän hassulta, että kertaamme vaikka verenpainearvoja yhdessä ääneen, mutta se on sitä turvallisuutta.
Kainuussa yksiköt myös pienissä kunnissa
Kainuussa sote-kuntayhtymän ensihoidossa on 14 ambulanssia sekä yhdeksän ensivasteyksikköä. Ambulanssilähtöjä on 24 000–25 000 vuodessa. Valtakunnallisesti lähtöjen määrä on kasvussa, mutta Kainuussa kasvun kärki on saatu taitettua.
– Pyrimme siihen, että autoja käytetään paljon eli ambulanssit kuljettavat potilaita mennen tullen. Lisäksi Kainuussa on säilytetty yksiköt myös pienissä kunnissa kuten Ristijärvellä. Saamme lähtöviivettä pienemmäksi, koska yksiköt ovat käytössä kaikkialla, ensihoidon esimies Tapio Valtanen kertoo.
Ambulansseissa on reaaliaikainen GPS-paikannin, joten kiireellisissä tehtävissä hätäkeskus pystyy lähettämään lähimmän yksikön kohteeseen. Ensihoitajat tutkivat potilaan kohteessa ja tekevät arvion, onko ambulanssikuljetukselle tarvetta.
– Tehtävistä noin 40 prosenttia ei johda kuljetuksiin, koska nykyisin voidaan arvioida ja hoitaa potilaita kohteessa. Näin myös päivystyksen kuorma vähenee. Moni asiakas on ollut tähän tyytyväinen, Valtanen kertoo.
"Kaikki tehtävät ovat yhtä tärkeitä"
Ensihoitajan työhön liittyy paljon neuvontaa ja kotona pärjäämisen arviointia. Ensihoitaja Saara Häkkilän mukaan potilaat ovat joskus hieman pettyneitä, jos he eivät pääse ambulanssin kyydillä sairaalaan.
– Meillä on kotiin jättämiseen ohjeet eli tietyt kriteerit pitää täyttyä, jotta potilas voi jäädä turvallisesti kotiin. Hyvin usein me myös soitamme lääkärille ja kysymme neuvoa. Jos potilas tulisi silloin päivystykseen, hän todennäköisesti tapaisi saman lääkärin, johon olimme juuri yhteydessä. Parhaimmillaan potilas säästää tässä esimerkiksi päivystyskäynnin.
Paineen alla työskentelyssä auttaa ammattitaitoinen työpari, selkeät hoito-ohjeet ja muun organisaation tuki. Anne Lukkarinen
Hätä ei ole aina suuri, kun ambulanssi kutsutaan paikalle.
– Tehtävät ovat paljon muutakin kuin sitä, että aina on kauhea hätä. Kaikki tehtävät ovat kuitenkin yhtä tärkeitä. Paineen alla työskentelyssä auttaa ammattitaitoinen työpari, selkeät hoito-ohjeet ja muun organisaation tuki. Me saamme tarvittaessa lisäyksiköitä kohteeseen, kenttäjohtaja voi tulla avuksi ja lääkäri on puhelimen päässä, ensihoitaja Anne Lukkarinen sanoo.
– Painetta voi aiheuttaa omaisten läsnäolo ja se, kuinka tilanne voi olla heille hyvin tunnepitoinen. Hyvin usein kriittisimmillä tehtävillä omaisten hätään ei ennätä juuri paneutua, mutta kyllä sen tunnistaa. Silloin pyrkii paikalta lähtiessä jotain rohkaisevaa tsemppiä antamaan, Häkkilä lisää.
Työtehtävät vaihtelevat paljon ja tehtävistä on myös palauduttava. Lukkarisen ja Häkkilän mukaan tilanteita käydään usein keikan jälkeen autossa läpi. Rankkoja kokemuksia puretaan esimiehen tai ryhmän kanssa keskustelemalla.
– Tehtävien purkaminen rajautuu työpaikalle, koska meillä on tietosuoja- ja vaitiolovelvollisuus. Kun työpaikan ovi pistetään kiinni, niin tehtävien purkaminen jää siihen. Oma vapaa-aika on palautumista varten, silloin lenkkeilen, liikun ja olen lasten kanssa. Siinä on vaihtelua tähän työarkeen, Lukkarinen kertoo.
Häkkilän mukaan on hyvä, että tilanteita voi käydä luottamuksella läpi työparin kanssa. Hektisen työn vastapainona on rauhallinen arki.
– Tykkään tavallisesta rauhallisesta elämästä. Puuhailen eläinten kanssa, teen kotihommia ja käyn lenkillä. Hyvin usein pitkä työvuoro vaatii myös aikamoiset nokoset kotona työpäivän jälkeen, Häkkilä naurahtaa.