Viimeaikainen sapelinkalistelu Korean niemimaalla on lisännyt jälleen pelkoja sotilaallisen kriisin puhkeamisesta.
Pohjois-Korean ydin- ja ohjusohjelma on kärjistänyt tilannetta vuosikaudet, mutta viime aikoina uhittelu on lisääntynyt. Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump on sanonut Pohjois-Korean muodostavan globaalin ongelman, johon on vihdoin löydettävä ratkaisu.
Kysyimme asiantuntijoilta, miten huolissaan he ovat kriisin riistäytymisestä sotilaalliseksi ja uskovatko he, että siihen voitaisiin löytää kestävä rauhanomainen ratkaisu.
1. Mistä kiistassa on kyse?
Tutkijaupseeri, kapteeni Juha Kukkola Maanpuolustuskorkeakoulusta toteaa, että kriisin juuret juontavat 1950-luvun Korean sotaan. Maa jakautui kahtia eikä varsinaista rauhaa ole koskaan saatu aikaiseksi. Jaottelua ylläpiti se, että kylmän sodan aikana Pohjois-Korea oli kommunistinen ja liittoutunut vaihtelevasti Kiinan ja Neuvostoliiton kanssa. Etelä-Korea oli Yhdysvaltain liittolainen ja kuului länsiblokkiin.
Kylmän sodan jälkeenkin Pohjois-Korea on pitänyt kiinni järjestelmästään. Vaikea sanoa, onko se enää varsinaisesti ideologinen valtio. Enemmän on ehkä kyse siitä, että siellä valtaapitävä blokki pyrkii pysymään vallassa tavalla tai toisella. Se toisaalta takaa valtion pysymisen eheänä.
Jos Pohjois-Korean johto kumottaisiin, maa syöksyisi varmaankin kaaokseen, mikä heijastuisi Etelä-Koreaan, Kiinaan ja Venäjälle. Seurauksena olisi todennäköisesti levottomuuksia, elintason romahtamista ja pakolaisaalto. Lisäksi huolena olisi, kenen haltuun Pohjois-Korean asejärjestelmät ja mahdollisesti kemialliset aseet sekasorrossa joutuisivat.
Vanhempi tutkija Elina Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista uskoo, että suurvaltapoliittiset jännitteet ovat keskeinen syy siihen, ettei tilannetta saada ratkaistua kovin helposti.
Yhdysvallat haluaa eliminoida Pohjois-Korean mahdollisen sotilaallisen uhkan. Kiina puolestaan pitää riskinä paitsi sitä, että tilanne Korean niemimaalla voi johtaa sotaan myös sitä, että ydinaseet leviäisivät Etelä-Koreaan ja Japaniin. Osa kiinalaisista poliitikoista on huolissaan myös siitä, että Koreat yhdistyisivät ja Yhdysvaltain joukkoja tulisi sen myötä Kiinan rajalle.
Kiina pyrkii tasapainoilemaan, jotta Pohjois-Korean hallinto ei luhistuisi, mutta tilanne ei kärjistyisi.
2. Miten nykyinen kärjistynyt tilanne poikkeaa aiemmista vai poikkeaako se?
Kiistely Pohjois-Korean ydin- ja ohjusohjelmasta on kärjistynyt aikaisemminkin tilanteeseen, jossa on alettu pelätä sotilaallista konfliktia.
Kukkolan mukaan erilaista on nyt se, että aikaa on kulunut ja Pohjois-Korean ydinase- ja ohjusohjelma kehittyy. Maa on jatkanut testejä ja pääsee koko ajan lähemmäksi kykyä varustaa mannertenvälinen ohjus ydinkärjellä. Sen jälkeen he ovat tosiasiallisesti ydinasevaltio, jolla on kyky iskeä maailmanlaajuisesti.
Yhdysvalloissa puolestaan on uusi presidentti joka selkeästi on osoittanut, että haluaa laittaa määrättyjä asioita kuntoon ja palauttaa Yhdysvallat aktiivisemmaksi toimijaksi maailman kriisialueilla. Kyseessä on osittain myös Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa. Lisäksi Pohjois-Korean kriisin ratkaisu voi olla väline Yhdysvaltain ja Kiinan välisessä suhteessa.
Vuosien varrella on nähty, että Pohjois-Korealla on omaperäinen tapa viestiä. He eivät käytä perinteistä diplomaattista kieltä, vaan tulevat aika kovillakin sanmuodoilla ulos. Uhkailu muun muassa ydinaseilla pitää toki ottaa vakavasti, mutta tulkita suhteessa aiempiin puheisiin ja kontekstiin.
Sinkkonen toteaa, että tilanne on kiistatta kärjistynyt ja tulehtunut monestakin syystä, mutta näitä tilanteita on ollut aiemminkin.
Esimerkiksi vuonna 2010 Pohjois-Korea iski eteläkorealaiseen alukseen ja eteläkorealaisia sotilaita kuoli. Lisäksi yhtä saarta pommitettiin. Tilanne on tulehtunut myös joka kerta, kun Pohjois-Korea on tehnyt ydinkokeita. Pohjois-Korean retoriikka muuttuu normaalia aggressiivisemmaksi Yhdysvaltain, Japanin ja Etelä-Korean vuotuisten sotaharjoitusten aikana.
Sinkkonen toteaa samalla, että Pohjois-Korea aiheuttaa muutaman vuoden aikavälillä ongelman, jos mitään ei tehdä. Sillä on aika omavarainen ydinaseohjelma, jossa on jatkuvasti menty eteenpäin ja ohjuskokeita on lisätty. Riskinä on, että muutaman vuoden kuluttua Pohjois-Korea kykenee käyttämään ydinmateriaalia ohjuksissa ja ampumaan niitä jopa sukellusveneistä. Tätä riskiä Yhdysvallat ei voi hyväksyä eli joku ratkaisu täytyy löytyä.
3. Mitä Pohjois-Korea katsoo hyötyvänsä uhittelusta?
Kukkola ja Sinkkonen toteavat, että Pohjois-Korean ydinase- ja ohjusohjelma perustuu haluun luoda pelote, jottei Yhdysvallat hyökkäisi sen kimppuun. Lisäksi uhittelu palvelee myös sisäpolitiikkaa ja sisäistä eheyttä. Nykyinen diktatuuri saa oikeutusta vastakkainasettelusta, jossa Yhdysvallat on Pohjois-Korean pahin vihollinen.
Kukkola muistuttaa, että Pohjois-Korea on käyttänyt ydinohjelmaansa jossain määrin myös kiristyskeinona saadakseen taloudellista apua.
4. Miten kriisiin voitaisiin löytää kestävä diplomaattinen ratkaisu?
Kukkola arvioi, että Pohjois-Korea tulee jatkamaan aseohjelmiaan niin kauan kuin peruste tällaisen pelotteen hankkimiselle on olemassa. Diplomaattisen ratkaisun voisi ajatella olevan sellainen, joka tarjoaa Pohjois-Korealle selvät takeet siitä, ettei sitä uhata millään tavalla ja että sen tulevaisuus on turvattu.
Lisäksi siltä vietäisiin käytännön mahdollisuudet jatkaa salassa ohjelmaa ja se myös hyväksyisi tämän.
Sinkkonen kertoo, että kansainväliset asiantuntijat ovat esittäneet mahdolliseksi ratkaisuksi sitä, että Pohjois-Korea otettaisiin Kiinan ydinsateenvarjon alle. Näin saataisiin poistettua uhkakuva Yhdysvaltain hyökkäyksestä ja voitaisiin saada Pohjois-Korea jäädyttämään oma ydinohjelmansa.
Ongelmana voi olla, että Yhdysvallat ei tällaista ratkaisua hevillä niele. Lisäksi tällainen ratkaisu vaatisi hyvää luottamusta, mutta Kiinan ja Pohjois-Korean välillä on luottamuspula.
Pohjois-Korea haluaisi, että se virallisesti tunnustettaisiin ydinasevaltiona, mutta Yhdysvallat ei tähän tule missään tapauksessa suostumaan.
5. Millaisia vaihtoehtoja Trumpilla on?
Kukkola: Tällä hetkellä kiistan ratkaisussa näytetään luotettavan Kiinaan ja toisaalta painostetaan sitä, jotta se alkaisi aktiivisemmin painostaa Pohjois-Koreaa.
Jos tätä kautta ei edistytä, Trump voi esittää YK:n turvallisuusneuvostossa, että Pohjois-Koreaa painostettaisiin nykyistä voimakkaammin kansainvälisesti.
Kolmas vaihtoehto on Pohjois-Korean painostaminen yksipuolisesti tai rajattujen liittolaisten kanssa. Keinot voivat vaihdella taloudellisista diplomaattisiin ja jopa sotilaallisiin. Tätä Yhdysvallat osittain tällä hetkellä tekeekin, esimerkiksi tuomalla lentotukikaluston alueelle ja pyrkimällä osoittamaan, että voi tarvittaessa käyttää sotilaallista voimaa.
Sotilaallinen voimankäyttö tulee todennäköisesti viimeisenä keinona. Luultavaa on, että jos siihen mennään, Trump pyrki hankkimaan mahdollisimman vahvan mandaatin esimerkiksi YK:n kautta.
Hyvin epätodennäköistä on, että Yhdysvallat ryhtyisi yksipuolisiin sotilaallisiin toimiin, koska yksittäisellä iskulla ydinohjelmaa ei pysäytetä. Se vain lisäisi jännitteitä ja uhkana olisi Pohjois-Korean vastaisku, todennäköisesti Yhdysvaltain liittolaisia vastaan.
Jos sotilaallisella voimankäytöllä aiottaisiin oikeasti saada vaikutusta, sen pitäisi olla niin laajaa, että viedään perusta ydinohjelman jatkamiselta. Iskun pitäisi kohdistua isoon osaan Pohjois-Korean ohjelmaa, infrastruktuuria, asevoimia ja mahdollisesti myös poliittista johtoa vastaan.
Yksi vaihtoehto on, että Pohjois-Koreassa pyritään vaihtamaan hallinto myös sotilaallista voimaa käyttäen, mutta sekään ei ole yksinkertaista. Sitä on testattu Irakissa ja Libyassa, eikä lopputulos ole varmaankaan kenenkään näkökulmasta toivottu.
Sinkkonen toivoo, että ensin yritettäisiin kaikin keinoin kansainvälisiä neuvotteluja ja konsensusta suurvaltojen välille.
Toinen vaihtoehto on jatkaa tekemättä mitään. Tilanne etenee kuten tähänkin asti, välillä se on kireämpi ja välillä lientyy. Ongelmana on se, että Pohjois-Korea varmasti jatkaa ydinaseohjelmaansa ja ohjuskokeita ja tekniikka sillä saralla kehittyy.
Hän toteaa, että Trump on tehnyt ratkaisuja iskuista aika nopealla aikataululla. Toivon, että sitä ei tehdä ydinasemaan kohdalla, mutta teoriassa se on mahdollista, Sinkkonen sanoo.
7. Trumpia on sanottu arvaamattomaksi, voiko se vaikuttaa reaktioon?
Kukkola toteaa, että Trumpin ulkopolitiikassa on nähty halu näyttävään voimankäyttöön esimerkiksi Syyriassa. Sotilaallista voimaa ovat käyttäneet Trumpin edeltäjätkin, nyt se on vain tehty näyttävämmin.
Mitä pidemmälle Trumpin kautta on menty, sitä enemmän Yhdysvaltain ulkopolitiikka näyttää menevän vanhoihin uomiin, esimerkiksi suhteet Venäjään ja Kiinaan sekä puheet Natosta. Kovat tosiasiat sekä neuvonantajat voivat ohjata Trumpia näille uomille.
Sinkkosen mukaan tämä on keskeinen riskitekijä, mutta Trump oppii valtakautensa aikana toivottavasti käsittelemään asiaa rauhallisemmalla aikataululla.
8. Millaiset ovat voimasuhteet ja Pohjois-Korean mahdollisuudet, jos kriisi kärjistyy sotilaalliseksi?
Kukkola uskoo, että Yhdysvallat pystyisi todennäköisesti tekemään yksittäisen iskun ilman, että Pohjois-Korea voisi siihen vaikuttaa. Sen jälkeen maa pystyisi kyllä vastaamaan.
Laajamittaisissa sotatoimissa Pohjois-Korea olisi teknologisesti heikoilla, mutta maa on siinä määrin militarisoitu ja siinä määrin valmistautunut puolustamaan itseään, että hyökkäysoperaatio ei varmasti olisi helppo. Pohjois-Korealla on vanhakantaiset puolustusvoimat, mutta tilanteeseen nähden vahvat.
Pohjois-Korea pystyisi aiheuttamaan hyökkääjälle tappioita. Kysymys onkin siitä, pystyisikö se aiheuttamaan sellaiset tappiot, että hyökkääjä katsoisi, ettei kannata. Se, kuinka pitkään Pohjois-Korea pystyisi puolustautumaan riippuisi siitä, millaisella voimalla hyökättäisiin.
Pohjois-Korea voisi myös levittää hyökkäystä laajemmalle käyttämällä erikoisjoukkoja Etelä-Koreassa sekä ampumalla ohjuksia.
Riskinä on paitsi pitkä konflikti myös hajoavan valtion ongelma. Vaikka sota olisi yhtä menestyksekäs kuin Irakin sodan alkuvaihe vuonna 2003, jälkipeli voi kestää 10-20 vuotta.
Uhattuna on myös Yhdysvaltain liittolaisjärjestelmä. Sodasta kärsisivät Japani ja Etelä-Korea. Suhteet Kiinaan heikkenisivät. Yhdysvalloilla on sotavoiman käytöllä enemmän hävittävää kuin voitettavaa.
Sinkkosen mukaan riskejä on niin paljon, että hän toivoo, ettei ennaltaehkäiseviin iskuihin turvauduta, vaan yritetään vielä neuvottelutietä. Pohjois-Korealla on ydinase ja ohjuksia sekä paljon konventionaalisia aseita, muun muassa paljon tykistökapasiteettia Etelä-Korean rajan lähellä. Yhdysvallat ei voi hätiköinnillä riskeerata liittolaistensa Japanin ja Etelä-Korean asukkaita.
9. Miten Kiina ja Venäjä reagoisivat sotatoimiin?
Kukkola arvioi, että reaktio riippuisi siitä, millaiset perusteet ja oikeutus voimankäytöllä olisi. Kiina ja Venäjä katsovat, ettei valtioiden sisäisiin asioihin saa puuttua ilman YK:n lupaa. Jos maat pitäisivät Yhdysvaltoja hyökkääjänä, reaktiota voi vain arvailla. Venäjä varmaankin tukisi sitä kantaa, jonka Kiina ottaa. Saattaisi hyvin äkkiä syntyä kaksi vastakkaista liittokuntaa.
10. Miten huolestunut itse olette?
Kukkola ei ole tällä hetkellä huolissaan. Toki tilannetta pitää seurata, se on yksi maailman polttopisteitä.
Pohjois-Korean tilanne aika ajoin kriisiytynyt, ja aika koviakin tilanteita on ollut välillä. Tilanteella on ollut tapana aaltoilla.
– Tässä vaiheessa pidän epätodennäköisenä kriisiytymistä ja sotilaallista voimankäyttöä puhumattakaan laajemmasta konfliktista. Laitan toivoni viisaisiin miehiin ja naisiin, jotka maailmalla tätäkin ongelmaa ratkovat, toivottavasti löydetään rauhanomainen ratkaisu, Kukkola sanoo.
Sinkkonen näkee suurempana pitkän aikavälin riskin kuin tilanteen eskaloitumisen muutaman kuukauden aikana.
– Jollain tavalla pitäisi tämä ydinaseasia saada ratkaistua, että pitkän aikavälin ongelma poistuisi. Emme tiedä, miten pitkällä Pohjois-Korea on. Mitä pidemmällä, sitä vaikeampi ongelma on ratkaista, Sinkkonen uskoo.
Lue Ylen Aasian-kirjeenvaihtajan Mika Mäkeläisen erikoishaastattelu Pjongjangista:
Pohjois-Korea osti 40 vuotta sitten paperikoneen Suomelta ja on nyt valmis puhumaan velanmaksusta