Ohjelmistosuunnittelija Tuukka Ojalan, 23, työpisteen tunnistaa helposti harmailla sermeillä jaetussa avokonttorissa. Työpöytää eivät hallitse suurikokoiset näytöt, ja hiirikin puuttuu. Ojala ei niitä tarvitse, sillä hän työskentelee tietokoneellaan kuulonvaraisesti.
Tuukka Ojala on ollut syntymästään asti sokea. Hän näkee ainoastaan hyvin kirkkaita valoja, mutta työssä siitä ei ole hyötyä.
Sormet viilettävät näppäimistöllä ja koodirivi toisensa jälkeen ilmestyy pöydän nurkassa olevan läppärin näytölle. Koneeseen asennettu ruudunlukuohjelma kertoo Ojalan kuulokkeisiin, mitä näytöllä tapahtuu.
– Luen koodia rivi riviltä, joten minun täytyy muodostaa mieleeni kuva koodin rakenteesta. Yleensä näen koodin mielessäni puuna. Siinä on tasoja, joiden välillä voidaan liikkua ja katsella, Ojala selittää.
Ojala toteuttaa työkseen erilaisia verkko- ja mobiilipalveluita. Hän tekee pääasiassa palveluiden taustajärjestelmiä, jotka eivät liity suoraan niiden ulkoasuun.
– Ohjelmointi itsessään ei ole mielestäni sen haastavampaa näkövammaiselle kuin muillekaan. Visuaalisten juttujen ohjelmointi on hankalaa, koska niitä ei voi itse testata, Ojala sanoo.
Nuorten koulutuspolku tökkii, mutta tarkkaa syytä ei tiedetä. Taustalla saattaa olla esimerkiksi kiusaamista. Matti Ojamo
Korkeakoulutus ei vedä näkövammaisia
Ohjelmointiala tuntui Ojalalle lukion jälkeen selvältä valinnalta. Hän oli lapsesta asti ollut kiinnostunut siitä, miten tietokoneet ja tietokoneohjelmat toimivat. Ensimmäiset koodinsa hän kirjoitti ala-asteikäisenä netistä löytämiensä ohjeiden avulla.
Ojala pitää itseään onnekkaana vastavalmistuneena: hän sai tietojenkäsittelyn tradenomin paperit Tampereen ammattikorkeakoulusta vasta muutama viikko sitten, mutta on työskennellyt täysipäiväisesti ohjelmistoyritys Vincitillä viime kesästä lähtien. Koulun hän ahkeroi loppuun töiden ohessa.
Tarina ei ole kaikkein tyypillisin. Ohjelmointialalla työskentelee tällä hetkellä Näkövammaisten liiton arvion mukaan vain kourallinen näkövammaisia.
Näkövammaisten nuorten hakeutuminen korkeakoulutukseen on vähentynyt huomattavasti 2010-luvulla, kertoo Näkövammarekisterin tutkimuspäällikkö Matti Ojamo.
– Nuorten koulutuspolku tökkii, mutta tarkkaa syytä ei tiedetä. Taustalla saattaa olla esimerkiksi kiusaamista. Monelle on voinut jäädä traumaattisia kokemuksia koulunkäynnistä.
Kouluttautuminen kuitenkin kannattaa, Ojamo sanoo. Korkeakoulutetuista näkövammaisista työllistyy jopa yli 70 prosenttia, kun kokonaisuudessaan näkövammaisista työllistyy reilu 40 prosenttia.
Jos joku asia tuntuu siltä, että sitä ei ainakaan kannata yrittää, niin sitä juuri kannattaa yrittää. Tuukka Ojala
Tuukka Ojala on kehityksestä huolissaan. Hänen mielestään nuoria näkövammaisia pitäisi kannustaa korkeakouluopintoihin, mutta heitä pitäisi myös valmistaa siihen, että opinnot vaativat paljon omatoimisuutta.
– Peruskoulussa ja vielä lukiossa oli vahva tukiverkko. Tehtiin henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja aina oli taho, kenen puoleen kääntyä ongelmatilanteessa. Korkeakouluissa samanlaista turvaverkkoa ei ole, Ojala sanoo.
Tenttien erityisjärjestelyt ja muut käytännön asiat hoituivat Ojalan opinnoissa mallikkaasti, mutta esimerkiksi kurssimateriaalien luettavuuden kanssa oli välillä ongelmia. Siitä huolimatta Ojala selvitti kurssit hyvin arvosanoin.
– Kai niin voi sanoa, että pidän itseäni ainakin esimerkkinä siitä, että ei kannata pelätä haasteita vaan kannattaa kohdata ne.
Työhaastatteluun valkoisen kepin kanssa
Kun Ojala viime keväänä haki ensimmäistä oman alan kesätyöpaikkaa, hän jätti mainitsematta sokeuden hakemuksessaan.
– En halunnut herättää ennakkoluuloja. Tiesin koulumenestykseni ja tekemieni projektien perusteella, että olen vertailukelpoinen hakija.
Yllätys oli silti melkoinen, kun kaikista kolmesta yrityksestä, johon hän oli hakenut, tuli kutsu haastatteluun. Ojala sanoo olevansa ilahtunut siitä, kuinka avoimesti näkövammaan haastatteluissa suhtauduttiin.
– Pamahdin haastatteluun valkoisen keppini kanssa. Odotin joutuvani puolustelemaan omaa osaamistani enemmän, mutta lopulta se olinkin minä, joka otin asian puheeksi. Haastattelija sanoi, että kerro sinä, mikä sinulta ei onnistu.
Kaikkien ohjelmien käyttö ei Ojalalta onnistu. Ohjelmien ulkoasuun liittyvät asiat täytyy käyttää näkevien silmien kautta, mutta muuten Ojalan mielestä näkövammaisuus ei suuremmin työtä rajoita.
Ojalan toiveena on päästä kokeilemaan projektien johtamista ja ideoiden muotoilua yhdessä asiakkaan kanssa.
Harva urallaan haasteilta välttyy, mutta Ojalalla on niitä varten selkeä ohjenuora:
– Jos joku asia tuntuu siltä, että sitä ei ainakaan kannata yrittää, niin sitä juuri kannattaa yrittää.