Hiihtosuuruus Juha Mieto ehti urheilu-uransa viimeisinä vuosina 1980-luvulla tutustua Matti Nykäseen useammissakin arvokisoissa. Nykäsen läpimurto 18-vuotiaana Oslon Holmenkollenilla suurmäen maailmanmestarina 1982 jäi Miedon mieleen.

– Tuli nuori mies sumusta ja hyppäsi voittoon, Mieto muistelee liikutuksen väre äänessään. Nykäsen ainutlaatuisuus hyppääjänä kävi heti ilmi.

– Ajattelin silmät pyöreänä, että tuosta miehestä vielä kuullaan, kun hänen pomppunsa oli aivan mahdoton. Matti erottui ponnistusvoimallaan, Mieto kertoo.

Nykänen jatkoi hyppyuran jälkeen viihdetaiteilijana. Silläkin saralla tuli menestystä, mutta vuodet olivat fyysisesti kuluttavia.

– Olen monta kertaa miettinyt, ettei Matin housuissa ollut helppo olla. Hänen kintereillään oli monenmoista pintaliitäjää. Hänellä ei ollut omaa mielenrauhaa pätkääkään.

Nykänen ja Mieto olivat urheilu-uriensa jälkeen paljonkin tekemisissä keskenään.

– Soiteltiin puolin ja toisin, oli paljon puhetta urheilueläkeasioista. Olin Matille jonkinlainen isähahmo. Viimeksi tapasimme kai pari vuotta sitten, ja puhelimitse juttelimme puolisen vuotta sitten.

Mieto pitää Nykästä yhtenä Suomen kaikkien aikojen urheilijoista.

– Menestystä olisi voinut tulla enemmänkin, mutta tuli sitä tarpeeksi. Matti Nykänen tunnetaan. Hän ei taiteilijanimiä tarvitse, Mieto summaa ja esittää osanottonsa.

Köyhyys on myrkkyä aivoille. Niukkuus lamauttaa ajattelukyvyn. Rahan puutteessa stressi on lamauttavaa, sillä se on tauotonta. Perheissä pitkän aikavälin suunnittelu käy mahdottomaksi, kun joka kuukauden lopussa on selviydyttävä päivä kerrallaan.

Laitaoikeistolaiset hokevat somessa köyhyyden johtuvan tyhmyydestä ja laiskuudesta. Köyhyyden psykologisia mekanismeja on tutkittu paljon, eikä kukaan ole löytänyt tällaista syy-seurausketjua. Sen sijaan köyhyyden on havaittu aiheuttavan tilapäistä ajattelun ja keskittymisen heikkenemistä. Vaikutus alkaa hälvetä, kun rahatilanteeseen tulee vakautta. Mitä aiemmin tuki annetaan sitä tehokkaampaa apu on.

Köyhyys horjuttaa lapsen tasapainoista kehitystä, ja alle kolmevuotiaat ovat erityisen haavoittuvia.

Erityisesti pienet lapset ovat vaarassa. Köyhyys horjuttaa lapsen tasapainoista kehitystä, ja alle kolmevuotiaat ovat erityisen haavoittuvia. Kasvaville aivoille alituisesta henkisestä paineesta tulee normaalitila. Selviytymistaistelun keskellä lapsi oppii, että maailma on vihamielinen paikka, ja alkaa ylireagoida pieniinkin stressitekijöihin. Tutkimuksissa on havaittu, että stressi siirtyy äidiltä sikiöön jo raskausaikana.

Köyhillä lapsilla tunne-elämän hallinta vaikeutuu. Heitä kiusataan enemmän ja koulupolku katkeaa muita aiemmin. Ahdistus ja masennus on yleistä. He tarvitsevat apua, mieluiten jo ennen kuin ollaan syöksykierteessä.

Nyt on käynnissä poliittinen peli siitä, onko eriarvoisuus kasvanut. Yksi asia on varmaa: vuonna 1997 köyhiä lapsia oli maassamme 64 000, vuonna 2017 heitä oli 119 000. Määrä on kahdessa vuosikymmenessä lähes kaksinkertaistunut.

Kuluneella hallituskaudella on leikattu erityisesti köyhiltä lapsiperheiltä. Lasten etua ajavat järjestöt ovat vaatineet välitöntä suunnanmuutosta. Vaatimuksiin on helppo yhtyä. Mutta riittävätkö rahat?

Lapsiin pitää panostaa, sillä se on kaikkien etu.

Taloustieteen nobelistin James Heckmanin tutkimustulokset kertovat, että lapsiköyhyyden kitkemiseen käytetty raha maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Syy on siinä, että lapsiköyhyys tuhoaa valtavasti tulevaisuuden potentiaalia. Monet eivät koskaan pääse hyödyntämään kykyjään, kun energia kuluu perustarpeiden täyttämisessä, henkisen paineen, ahdistuksen, häpeän, ja vihamielisyyden keskellä.

Myös taloustieteilijä Sixten Korkman on varoittanut useampaan otteeseen, että lapsiperheiltä leikkaaminen tulee maalle kalliiksi. Lapsiin pitää panostaa, sillä se on kaikkien etu.

Joidenkin mielestä lapsiköyhyydestä noustaan vain sillä, että vanhemmat menevät töihin. Poliitikoilla on tapana toistaa, että “työ on parasta sosiaaliturvaa”. Todellisuudessa tällä hallituskaudella työllisyys on parantunut, mutta varakkaimmat ovat vaurastuneet ja lapsiköyhyys on lisääntynyt.

Sipilän hallituksen perusturvan leikkaukset on peruttava ja köyhimpien perheiden tukia on korotettava. Yksinhuoltajakorotuksia on lisättävä. Lapsilisän ostovoima ylipäätään on laskenut dramaattisesti. Reilussa kahdessa vuosikymmenessä kolmilapsisen perheen lapsilisien ostovoima on laskenut lähes 200 euroa kuussa. Lapsilisää tulisi korottaa ainakin viidenneksellä.

Rahallinen tuki on tärkeää, mutta se ei ratkaise kaikkea. Lapsiperheet tarvitsevat palveluja ja matalan kynnyksen tukea arjessa. Varhaiskasvatuksen tulisi olla maksutonta kaikille 1-6 -vuotiaille. Ryhmäkokoja on pienennettävä ja päiväkotien henkilöstöön on lisättävä pysyvyyttä, sillä se luo turvaa.

Kunnan järjestämästä kotiavusta on Suomessa erinomaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Kuka tahansa voi pyytää kotiapua käymään, jos perheessä oli sairastamista, vanhemmalla oli erityisen raskas vaihe työssä tai oli muuten vaikeuksia selvitä. Apu siivouksessa, ruoanlaitossa ja lastenhoidossa helpotti jaksamaan synkimmän vaiheen yli. Palvelu ajettiin alas parikymmentä vuotta sitten. Se oli suuri virhe.

Tarvitaan myös uusia ideoita. Esimerkiksi koulujen, päiväkotien ja virastojen keittiöt valmistavat ravitsevaa ruokaa isolla mittakaavalla – ja erittäin edullisesti. Monessa kunnassa koko annos salaatteineen maksaa alle kaksi euroa. Tätä ruokaa voitaisiin myydä perheille, ja jakaa maksutta pienituloisimmille.

Jokainen voi auttaa ongelman ratkaisemisessa. Osallistuminen vapaaehtoistyöhön on arvokasta ja rahalahjoituksista on paljon apua. Mutta on tärkeää muistaa, että yhteiskunta ei muutu leipäjonoilla. Hyväntekeväisyys on vain laastari.

Tarvitaan kansallinen ohjelma lasten auttamiseksi. On luotava poliittista painetta, joka johtaa vaalilupauksiin. Jokaisessa vaalitentissä ehdokkailta on tivattava konkreettisia ratkaisuja ja sitoumuksia, ei pelkkää arvohelinää.

Toisto on tehokasta, kuten jokainen viestintäalan ammattilainen tietää. Vaaleihin asti on syytä toistaa tätä tosiasiaa: Suomella ei ole varaa hukata yli sataatuhatta lasta.

Joona-Hermanni Mäkinen

Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.

Viime juhannuksena Janni Rikama kiidätettiin hätäsektioon Mikkelin keskussairaalassa. Vauvan sydänäänet olivat heikentyneet, kun synnytystä oli sairaalassa yritetty käynnistää useamman päivän ajan. Silti Heta-vauvan syntymästä ja synnytysosastosta on hyvät muistot.

– Se on semmoinen turvallinen paikka. Siellä on ammattitaitoinen, empaattinen henkilökunta ja äideistä pidetään tosi hyvä huoli. Perhehuoneet ovat myös hyvä asia, sillä siellä saa olla rauhassa perheen kesken, Rikama kertoo.

Heta saatettiin maailmaan yhdessä 732:sta Mikkelin keskussairaalan synnytyksestä viime vuonna. Synnytyksiä oli yli 90 vähemmän kuin edellisvuonna. Ensi vuonna Mikkelin synnytystoiminta on jälleen katkolla, ja edessä on uuden poikkeusluvan hakeminen.

Sairaalassa pitäisi olla yli tuhat synnytystä vuodessa, jotta toiminta voisi jatkua ilman poikkeuslupaa. Mikkelissä ja Kainuussa poikkeuslupaa on haettu jo kaksi kertaa vuoden 2015 jälkeen.

Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö asetti tuhannen synnytyksen alarajan ehtona synnytystoiminnalle. Sen myötä hyvästit on heitetty jo esimerkiksi Savonlinnan ja Porvoon synnytyksille.

Tuhatta synnytystä pidetään Suomessa rajana sille, että synnytysosaston henkilökunnalle tulee riittävän usein vastaan tilanteita, joissa synnytys ei suju ilman komplikaatioita.

Enää 23 synnytyssairaalaa jäljellä

Synnytyssairaaloiden määrä (THL) on vähentynyt huippuvuosista dramaattisesti. Suomessa toimii enää 23 synnytyssairaalaa, kun vuonna 1975 niitä oli 62. Viimeisimpänä lakkasi Oulaskankaan sairaalan synnytystoiminta vuoden 2019 alusta, sillä Valviran päätöksen mukaan siellä potilasturvallisuus vaarantui.

Syntyvyyden lasku heittää varjon entistä useamman synnytyssairaalan toiminnan päälle. Muuttotappioalueiden nuoret muuttavat opiskelemaan suurempiin kaupunkeihin ja jäävät kauas kotipaikkakunniltaan perustamaan perhettä.

Se taas merkitsee, että synnytykset keskittyvät tiettyihin sairaaloihin. Eniten synnytyksiä oli vuonna 2018 Helsingin yliopistollisen sairaalan Naistenklinikalla. Siellä hoidettiin lähes 6 000 synnytystä. Toisaalta myös pääkaupunkiseudulla on tapahtunut keskittymistä, kun Kätilöopiston sairaala lakkautettiin sisäilmaongelmien takia.

Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Tutkimusprofessori Mika Gissler, THL

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler visioi jo marraskuussa 2017 Vauva-lehden haastattelussa, että kaikki alle tuhannen synnytyksen synnytyssairaalat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lakkaavat viiden vuoden kuluessa. Kun synnytysmäärät ovat jo tuostakin ajankohdasta pienentyneet, ennuste on entistä vahvemmin tämä.

– Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Syntyvyyden lasku on pudottanut yhä useampia sairaaloita alle tuhannen synnytyksen rajan alle, sanoo Gissler.

Erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa synnytykset ovat vähentyneet jo niin selvästi, että jos sama tahti jatkuu, edessä on suuria päätöksiä.

Uutena sairaalana Lapin keskussairaala joutuu tänä vuonna hakemaan poikkeuslupaa toiminnan jatkamiseen, sillä Rovaniemellä synnytettiin viime vuonna enää 860 kertaa.

Gissler muistuttaa, että alueelliset tilanteet pitää päivystysasetuksenkin mukaan huomioida.

– Joustoa varmasti on päivystysasetuksen hengen mukaisesti. Olisi hurjaa, jos esimerkiksi Ivalosta lähdettäisiin Ouluun synnyttämään, kun matkaa on 700 kilometriä.

Myös Etelä-Karjalassa on tiputtu niukin naukin alle tuhannen synnytyksen alarajan. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Lappeenrannassa ratkaisua tilanteeseen haetaan markkinoimalla synnytysosastoa venäläisille.

STM: Synnytykset maakuntien vastuulla tulevaisuudessa

Sosiaali- ja terveysministeriöstä toppuutellaan perheiden ja sairaalan henkilökunnan huolta siitä, mitä synnytysosastoille tapahtuu nykyisten poikkeuslupien umpeuduttua.

– Sairaalat tekevät uuden anomuksen, jos ja kun katsovat sen tarpeelliseksi. Tavoitteena on, että sote-uudistuksen jälkeen maakunnat tekisivät tässä asiassa päätöksiä, toteaa lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Sote- ja maakuntauudistusta odotellessa terveydenhuoltolaki (Finlex) ja sen asetukset ovat voimassa entiseen tapaan ja sairaaloilla on mahdollisuus hakea uusia poikkeuslupia. Tämä ei poikkeusluvalla toimivia sairaaloita lohduta, sillä tulevien maakuntien päätöksiä on vähintään yhtä vaikea ennakoida kuin ministeriön linjauksia.

– Se vaikuttaa kaikkeen toimintaan, työntekijöiden hyvinvointiin ja tulevaisuuden ajatuksiin, ja ehkä myös maakuntalaiset miettivät, onko meillä tätä palvelua jatkossa vai ei, naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Jaana Kröger Mikkelin keskussairaalasta.

Kröger muistuttaa, että Etelä-Savo on pieni maakunta, ja Itä-Suomen alueella toimii kaksi muutakin synnytyssairaalaa. Ei ole mitenkään varmaa, että nykytilanne säilyy, vaikka matkat synnytyssairaalan alueelta toiselle ovat pitkiä.

Kuopiossa yliopistollisessa sairaalassa synnytyksiä oli viime vuonna vähemmän kuin koskaan ennen. Kuopiossa keikutaan kuitenkin nykyisen alarajan kannalta katsottuna turvallisesti 2120 synnytyksessä. Joensuussa synnytettiin viime vuonna 1230 kertaa.

Etelä-Savon lisäksi myös Kainuussa ja Meri-Lapissa synnytysten määrä on jo aiemmin pudonnut niin paljon, että synnytystoiminnalle on pitänyt hakea poikkeuslupaa ministeriöltä.

Ministeriön vakuuttamiseksi on haettu eri keinoja osoittaa synnytystoiminnan laatu. Kemissä synnytykset siirtyivät Mehiläinen Länsi-Pohja -yhteisyrityksen hoidettavaksi. Mikkelin keskussairaalassa tehdään mittavaa laajennusta. Poikkeuslupaa on pitänyt hakea myös yli 100 miljoonan euron peruskorjaus- ja rakennushankkeeseen (Essote), joka tuo myös kaivatut uudet tilat synnytysosastolle.

Maarianhamina on Suomen synnytyskartalla se pienin piste, ja sen keskussairaalan toiminta ja palvelut ovat Ahvenanmaan maakuntapäivien käsissä. Ahvenanmaan keskussairaalassa Maarianhaminassa synnytettiin viime vuonna 270 kertaa, mikä on koko maan pienin määrä.

Matkasynnytyksiä suhteessa yhtä paljon pohjoisessa ja etelässä

Jos matka synnytyssairaalaan on pitkä, perheet varautuvat yleensä menemällä paikkakunnalle tuttavien luo tai potilashotelliin ennen laskettua aikaa.

Matkasynnytysten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla, mutta niiden osuus synnytyksistä on sama pohjoisessa ja eteläisessä Suomessa (Maaseudun tulevaisuus). Eri puolilla Suomea onkin kokeiltu kätilön ottamista mukaan ambulanssiin.

Ensisynnyttäjän saattaa olla vaikeampi arvioida etukäteen, milloin synnytys saattaa käynnistyä. Toisaalta toisen lapsen kohdalla asiat voivatkin edetä yllättävän nopeasti. Osa äideistä taas tarvitsee synnytysosaston apua jo ennen synnytystä.

Tutkimusprofessori Mika Gissler THL:stä sanoo, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla huomattiin, että synnytysvalmennuksen vähentäminen toi epävarmuutta synnyttäjille siitä, miten ja milloin synnyttämään tullaan.

– Videoiden katselusta on siirrytty takaisin ihan oikeassa elämässä tapahtuviin synnytysvalmennuksiin, jolloin perhe saa paremmin tietoa.

Gissler kertoo, että kaikissa Pohjoismaissa syntyvyys laskee. Gissler sanoo, että Ruotsista on jo kantautunut tietoa, että myös pitkä matka synnytyssairaalaan vaikuttaa perheiden lapsihaaveisiin.

– Mietitään kaksi kertaa, tehdäänkö uutta lasta, jos lähisairaala on lopettanut. Yleensä kyllä lastenhankintapäätökset tehdään muilla perusteilla, että ei se ehkä suureen linjaan vaikuta.

Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin. Janni Rikama, Mikkeli

Jos mikkeliläisen Janni Rikaman olisi pitänyt lähteä synnyttämään kauemmas, olisi se kuopuksen synnytyksen kohdalla tarkoittanut pitkää erossa olemista perheestä. Rikama oli sairaalassa noin viikon ennen kuin Heta syntyi.

– Mieheni ei olisi voinut matkustaa joka päivä esikoisen kanssa pitkää matkaa minua katsomaan. Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin, sanoo Rikama.

Rikama on huolissaan siitä, että toiminnan jatkuvuudesta ei ole takeita.

– Jos Mikkelissä synnytykset lakkaisivat, siinä tulisi paljon turhia riskejä. Ei ole mitään järkeä siinä, että välimatkat pitenevät entisestään. Nytkin on jo sellaisia paikkakuntia, josta joutuu hirveän pitkän matkan menemään lähimpään sairaalaan.

Korjattu 4.2.2019 kello 7.02: Korjattu sitaattiin paikkakunnaksi Oulu. Aiemmin jutussa luki Rovaniemi.

Korjattu 4.2.2019 kello 13:50: Korjattu Lappeenrannan synnytysten määrä viime vuonna. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Jutussa oli väärä luku.

Lue myös:

Syntyneiden lapsien määrä jatkaa vähenemistään Suomessa: Yhä harvemmassa perheessä on tulevaisuudessa kaksi lasta

Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne

Toimittaja Juha-Veli Jokinen muistelee mäkilegendaa kotonaan Tampereella.

Matti Nykäsellä ei Jokisen mielestä ollut kummoistakaan lauluääntä, mutta silti hän osasi ottaa yleisönsä. Nykänen oli "lavashowmestari".

Jokinen tapasi Matti Nykäsen ensimmäistä kertaa urheilutoimittajana vuonna 1981. Vuosien varrella he tapasivat satunnaisesti ja heistä tuli Jokisen sanoin "kavereita".

Kuolinuutinen järkytti.

– Tuli kiitollisuus ja kunnioitus sekä monet hauskat muistot mieleen.

Jokinen kuvaa mäkilegendan elämää lennokkaaksi ja persoonaa luonnonlahjakkuudeksi.

– Matilla oli oma erityinen tyylinsä. Hän oli oman tiensä kulkija. Aikansa helmi.

Urheilijalla oli kuitenkin myös hankalat hetkensä. Jokinen muistaa hänestä myös ristiriitaiset puolet.

Toimittajille mäkikotka saattoi olla vaikea. Jos hän epäili toimittajaa, eikä luottanut, hän varoi sanojaan.

– Nykänen oli valloittava ja leppoisa. Hänellä oli jopa isällinenkin rooli kavereitaan kohtaan.

– Samalla hän oli myös kiivasluonteinen ja suuttui pienistäkin asioista. Aina ei tiennyt, mikä niin sanotusti mättää. Matti Nykäsen kanssa joutui toimittajana olemaan vähän varpailaan, että saako hän jostain tulta ja tappuraa.

Nykänen: "Jeesuskin nousi maailmanmaineeseen"

Juha-Veli Jokinen on kirjoittanut kolme kirjasta mäkihyppääjän kuuluisista sutkauksista. Nykänen muistetaan muun muassa lausahduksista: "ehkä otin, ehkä en", "fifty-sixty" ja "elämä on ihmisen parasta aikaa".

Kun sutkauskirjasia tehtiin, mäkilegendalta tuli lausahduksia "kuin lennosta".

– Hänellä oli rikas ja raikas ajatuksenjuoksu. Hänellä oli lapsenomainen tapa havainnoida ja pukea havainnot sanoiksi sekä taito tehdä arjesta huumoria.

Jokisen mieleen tulee keskusteluhetki Nykäsen kanssa, jolloin puheena oli urheilijan julkisuuskuva.

– Hän mietti hetken ja sanoi, että Jeesuskin oli aikanaan hyljeksitty. Jeesusta hyljeksittiin ja kivitettiin ja sitten hän kuitenkin nousi maailmanmaineeseen.

Tammikuun tunku alkaa harventua kuntosaleilla, kun vuodenvaihteen päätös terveellisemmästä ja liikunnallisemmasta elämästä repsahtaa. Sohva vetää puoleensa enemmän kuin päivittäinen lenkki ja joka toiselle päivälle suunniteltu kuntosalitreeni.

Yleensä into kaatuu liian suureen harppaukseen.

Kokkolalaiset personal trainerit Jenni Tuikkanen ja Atte Lindberg neuvovat palastelemaan tavoitteensa: Jos kunto on nolla, ensin kerran, pari viikossa kävelylle. Kun lenkit eivät enää tunnu pakkopullalta, on aika lisätä lilikuntaa.

Molemmat myös patistavat sohvaperunoita ottamaan kaiken hyödyn arkiliikunnasta irti.

Imuroi ja lankuta, nosta syke raivauksella

Tuikkasen ja Lindbergin neuvoilla kodin siivoamisesta tulee pienimuotoinen treeni.

– Kannattaa kokeilla intervallia. Sykeen saa mukavasti ylös, kun kerää lattialla lojuvat lelut ja muut tavarat 20-30 sekunnin tehokkaalla kyykkyhyppelyllä. Sitten rauhallisempaa siivoilua ja taas sykkeen nostatusta, Lindberg sanoo.

Tuikkanen yhdistää imuroinnin ja lankutuksen. Sohvan ja sänkyjen alustat hoituvat, kun makaa kyynerpäät ja varpaat lattiassa, keskivartalo tiukkana ja selkä suorana. Vatsalihakset ja selkä saavat treeniä.

– Mahdollisimman tiukka ja suora lankku, ja samalla imurin letku sängyn alle. Sitten vaan siirtyminen seuraavan kohtaan ja sama uudelleen.

Lattioiden moppaamisesta puolestaan saa tehokkaampaa, jos kiinnittää nilkkapainot jalkaan, laittaa musan soimaan ja pyörähtelee ja tanssii siivotessa.

– Jos kotona on portaikko, kannattaa tehdä porrastreeniä. Siivouksen lomassa voi käydä punnertamassa portaita vasten. Jos on vietävä yläkertaan tavaraa, voi harppoa astumalla vaan joka toiselle portaalle, Tuikkanen miettii.

Lindberg lisää vielä erilaiset kyykyt, joita voi kokeilla.

– Varovasti kuitenkin portaissa, ettei tule vahinkoa.

Dippaa ja punnerra päiväkävelyllä

Pienten lasten vanhemmilla oma aika on kortilla ja liikunta voi jäädä vähälle. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan päiväunille vaunuissa, Tuikkanen neuvoo tekemään päivittäisestä kärryttelylenkistä treenin.

– Reitti kannattaa kiertää tempoa vahtelemalla. Välillä reipasta kävelyä, välillä hitaampaa, voi myös juosta muutaman pätkän. Nilkkapainot tehostavat lenkkeilyä. Lenkin lomassa voi tehdä myös askelkyykkyjä.

Askelkyykky kehittää jalkalihaksia, tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Kyykkäyksessä on tärkeää muistaa pitää selkä suorana, keskivartalo tiukkana ja polvi-varvaslinja samansuuntaisena.

– Kun lapsi on nukahtanut, voi pysähtyä tekemään puiston penkillä punnerruksia ja dippejä.

Dippaukseen ei tarvita paljon tilaa. Kädet vain taakse puistonpenkin etureunaan ja jalat yhdessä eteenpäin. Sitten dippaus eli kyykistys kohti maata niin että ylävartalo pysyy suorana. Tehoa saa irti vielä enemmän, jos dippaa jalat suorina.

– Samat vinkit käyvät myös muillekin kävelylle lähteville, Tuikkanen muistuttaa.

Tehosta lumitöitä kyykyillä

Lumikolan rivakka työntely tuo hien pintaan. Ison pihan auraus käy liikunnasta.

– Pohjelihakset, taka- ja etureisi ja pakaralihas joutuvat töihin. Lumen lapioinnissa kiertoliike tekee hyvää vinoille vatsalihaksille, Tuikkanen luettelee.

Lindberg lisää lumitöihin lihasten lämmittelyn. Ensin ripeä kävelylenkki ja päälle lumityöt.

Pystyykö pelkällä lumikuormien punnauksella muokkaamaan itselleen täydellisen takapuolen?

– Ei pysty, pakarat ovat niin suuri lihasryhmä, että ne vaativat enemmän töitä, Lindberg naurahtaa.

– Pientä muutosta voi yrittää, kun ottaa askelkyykyt mukaan. Eli iso kuorma lunta kolaan, ja lumen työntämisen lomaan riittävästi kyykkyjä, Tuikkanen miettii.

Lumesta kannattaa muutenkin ottaa kaikki hyöty irti. Jos hiihtäminen ei innosta, Lindberg ja Tuikkanen kehottavat vanhempia ja isovanhempia lähtemään pikkulasten kanssa pulkkamäkeen.

– Eikä sitten seisoskelua alhaalla odottamassa. Jos ei halua itse laskea, kannattaa kävellä rinnettä ylös ja alas. Tehokasta ja hyvää lenkkeilyä.

Valitse portaat, kävele ja pyöräile

Tutkimusten mukaan puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin, esimerkiksi työmatkan reipas kävely tai pyöräily, edistää terveyttä, ylläpitää kuntoa ja auttaa painonhallinnassa.

– Arkiliikunta on hyvä alku, jos kunto on nollassa, mutta pitkän päälle se ei riitä. Keho vaatii vastusta enemmän, kertoo Atte Lindberg.

Jenni Tuikkanen tsemppaa vaihtamaan hissin portaisiin ja auton kävelyyn tai pyöräilyyn aina, kun mahdollista. Lumityöt ja siivoaminen tarvitsevat kuitenkin rinnalleen kestävyyskunnon kohennusta.

– Pelkkä lumikolan työntäminen ei riitä, jos on tavoitteena kova kunto ja esimerkiksi lihasmassan kasvattaminen.

Jos alkuvuoden kuntoiluinto näyttää lopahtamisen merkkejä, kannattaa Tuikkasen mielestä kysyä itseltään, mikä tökkii. Ja vastata itselleen rehellisesti. Samalla voi myös miettiä, miksi lupasi tsempata kuntoilussa. Jos halusi muutosta siksi, että jaksaisi paremmin, kannattaa ensin katsoa syöminen kuntoon. Kun energia lisääntyy, jaksaa myös liikkua paremmin.

– Jos lenkkeily tökkii, ei tarvitse lenkkeillä. Eikä salille ole pakko mennä vain sen takia, kun kaikki menevät. Kannattaa mieluummin muistella, millaisesta liikunnasta piti lapsena tai nuorena. Kipinä voi löytyä sieltä, Tuikkanen sanoo.

– Haluan kertoa, jos jollekulle olisi tästä apua. Ettei kenenkään muun tarvitse vaieta ja sulkea asioita sisälleen.

Teijo Salonen, 47, on valmis puhumaan painajaisestaan, joka on kestänyt yli neljä vuotta.

Vuonna 2014 Teijo Salonen oli menossa iltavuoroon metalliverstaaseen. Päivässä ei ollut siihen asti ollut mitään epätavallista.

Tamperelainen Salonen oli ollut metallihioja 20 vuotta, eikä työssä ollut mitään uutta ja erikoista. Hän meni neljän kilometrin työmatkan pyörällä kuten tavallisesti. Tyttöystävä tai oikeastaan avovaimo oli ollut sama yli kymmenen vuotta.

– Lähdin kotoa normaalisti. Pääsin varmaan kilometrin ja yhtäkkiä tuli paniikki, etten uskalla mennä töihin, ja käännyin kotiin.

Pysähdys oli totaalinen. Salosesta tuntui kuin hän saisi sydänkohtauksen. Pulssi tuntui hakkaavan tuhatta ja sataa, rintaan sattui, henki oli salpautua.

Nelikymppinen terve mies säikähti, mitä hänelle oli tapahtumassa.

– Soitin töihin, etten uskalla tulla ja menen lääkäriin.

Siltä reissulta ei ole ollut paluuta. Vasta tänä talvena alkoi näkyä valoa.

Taistele ja pakene -reaktio

Teijo Salonen ei uskaltanut ajaa autolla lääkäriin tai mennä bussilla, vaan hänen piti ottaa taksi. Tyttökaveri saattoi hänet ajoneuvoon.

Perillä lääkäriasemalla lääkäri joutui taluttamaan miehen taksista ylös lääkärinhuoneeseen. Mitä ihmettä on tapahtumassa, jyskytti takaraivossa.

– Tuntui kuin tulisi sydänkohtaus siinä paikassa. Oli niin outo tunne. Se oli ihan hirveätä.

Salosen sydämessä ei ollut vikaa. Lääkärissä tuli selitys: kyseessä oli paniikkikohtaus.

Se on niin tavallinen, että 10–15 prosenttia ihmisistä kokee sellaisen joskus elämänsä aikana.

Paniikilla tarkoitetaan lyhytkestoista äärimmäistä ahdistusta. Kiihtymyksessä on kyse taistele tai pakene -reaktiosta.

Ylilääkäri Riikka Mäkelä mielialahäiriöiden vastuuyksiköstä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että paniikki auttaa meitä toimimaan ripeästi ja tehokkaasti yllättävässä äkillisessä tilanteessa.

– Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä ja usein arvaamattomasti alkavaa kohtausta, jossa henkilö kokee tilanteeseen nähden aiheettoman voimakasta uhan tunnetta ja niin sanotun autonomisen hermoston aktivoitumisen oireita, kuten pulssin nousua, hengenahdistusta, rintatuntemuksia ja vapinaa.

Osalla ihmisistä paniikkikohtauksista tulee toistuvia, ja ne alkavat haitata arkea. Tällöin puhutaan Mäkelän mukaan paniikkihäiriöstä, jonka oireista noin 2–5 prosenttia aikuisista kärsii jossain elämänsä vaiheessa.

Yle on kertonut esimerkiksi Liisa Koivistosta, jolle paniikkikohtaus töissä oli viimeinen pisara ja hän ryhtyi yrittäjäksi. Opiskelija Anni Hirvonen puolestaan taistelee pahaa oloa vastaan aina mennessään luennolle.

Töissä ja sairaslomalla

Lääkärin ensimmäiset sanat Teijo Saloselle olivat, että me laitamme sinut kuntoon. Se piristi, mutta kylmä suihku tuli pian.

– En saanut käydä hänellä enää, koska hän ei ollut työpaikkalääkärini.

Olo paheni niin, ettei Teijo Salonen uskaltanut viedä enää Keno-lappua kauppaan tai pissattaa koiraa 50 metrin päässä. Mitä enemmän paniikkikohtauksia alkoi tulla, sitä enemmän hän pelkäsi niitä.

Uusi lääkäri määräsi mielialalääkkeitä ja sairaslomaa.

– Lääkkeet tekivät sellaisen olon, etten uskaltanut olla parvekkeella kolmannessa kerroksessa tupakalla. Mieleen tuli ajatus, että hyppään ihan juuri alas.

Muutama työkaveri sanoi, että haistakoon paska ne, jotka eivät ymmärrä ahdistusta, masennusta ja paniikkia. Teijo Salonen

Mielialalääkkeitä vaihdeltiin usein, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Teijo Salosen alkoi olla vaikea luottaa lääkäreihin. Lääkärinkertomuksessa kuvattiin, mitä hänellä oli yllään, jotta elämänhallinnasta saatiin kuva. Miestä se ärsytti.

– Jos menin tuulipuku päällä lääkäriin, lääkäri kirjoitti raporttiin sen ja minulle tuli vielä enemmän paniikki. Lääkäri googletti vielä netistä, mitä sivuvaikutuksia lääke tekee. Se toi epäluottamuksen lääkkeisiin.

Salonen yritti käydä vuoden ajan töissä ja olla välillä sairauslomalla. Diagnoosiksi tuli yleinen paniikkihäiriö ja masennus. Välillä hän kokeili tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sekään ei tuonut helpotusta.

– Kukaan ei oikein osannut suhtautua tähän. Muutama työkaveri sanoi, että haistakoon paska ne, jotka eivät ymmärrä ahdistusta, masennusta ja paniikkia.

Se lämmitti hetken mieltä, koska elinpiiri kutistui kutistumistaan. Pahimmillaan Salonen ei pystynyt poistumaan asunnostaan viiteen päivään. Paniikkikohtaus saattoi tulla vaikka suihkussa, ja sen jälkeen hänen piti maata kaksi tuntia rauhoittumassa. Tyttöystävä joutui huolehtimaan täysin arjesta.

Lopulta mies ei enää jaksanut käydä töissä.

"Pelkään, että saan sydänkohtauksen"

Jos ei ole kokenut paniikkikohtausta, sen pelottavuutta voi olla vaikea kuvitella. Teijo Salonen sanoo, että osan voi olla vaikea ymmärtää, miksi aikuinen mies ei uskalla mennä kauppaan.

– Pelkään, että saan sydänkohtauksen. Sydän hakkaa, vasen jalka puutuu, hartiat painavat niin, etten pysty kävellä, Teijo Salonen kuvaa kohtausta.

Kuolemanajatukset ovat tulleet tutuiksi.

– Elämänilo on ollut välillä todella vähissä. Onneksi en uskalla tehdä itsemurhaa.

Ylilääkäri Riikka Mäkelän mukaan paniikkihäiriön keskeinen piirre ovat toistuvat, odottamattomat ja spontaanit paniikkikohtaukset.

Oireet ovat moninaiset. Pulssi kiihtyy, hikoiluttaa, vapisuttaa ja suu kuivuu, rintaan sattuu, iho puutuu tai sitä pistelee ja tulee sekava olo ja alkaa pelätä kuolevansa.

– Paniikkikohtaukset ovat kokemuksena siinä määrin tuskallisia ja pelottavia, että ne aiheuttavat jatkuvaa huolta kohtauksen uusiutumisesta tai muutoin muuttavat henkilön käyttäytymistä, Riikka Mäkelä sanoo.

Teijo Salonen on käynyt yksin kaupassa vasta tänä talvena. Vieläkään hän ei pysty matkustamaan bussilla ilman tyttöystävää.

– Pelkään niitä paikkoja, joissa paniikkikohtauksia on tullut. Koti on siitä syystä ahdistava paikka.

Kunnes tänä talvena vihdoin Teijo Salonen on löytänyt keinon päästä kotoa ulos. Siitä kiitos kuuluu kameralle ja ihan tavallisille ihmisille Facebookissa.

Mistä paniikkihäiriö johtuu?

Paniikkihäiriön syy on osin tuntematon. Taustalla on sekä perinnöllistä alttiutta että ympäristötekijöitä.

– Perinnöllistä alttiutta pidetään nykyisen tiedon valossa taipumuksena sairastua ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöihin eikä vain paniikkihäiriöön, ylilääkäri Riikka Mäkelä sanoo.

Ympäristötekijöitä voivat Mäkelän mukaan olla esimerkiksi lapsuuden aikaiset tapahtumat sekä erilaiset negatiiviset kokemukset ennen paniikkihäiriön alkamista, kuten ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat tai pitkittynyt stressi.

– Myös henkilön tapaa ajatella, jota kuvataan esimerkiksi käsitteellä kielteiset ajatusmallit, pidetään riskitekijänä paniikkihäiriön kehittymiseen, Mäkelä sanoo.

Lapsena Teijo Salonen oli ujo. Jos luokan edessä piti pitää esitelmä, siitä ei tahtonut tulla mitään.

Hänelle oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikka tilanteissa ei paniikkikohtausta tullutkaan. Sitten ikäviä asioita alkoi kasaantua.

Isä jätti perheen, eikä pitänyt yhteyttä. Äiti kuoli kun poika oli kolmikymppinen.

Sisko kuoli Thaimaan tsunamissa vuonna 2004. Teijo Salonen oli lentokentällä vastaanottamassa siskon ruumista, mutta hän kokee, ettei häntä huomioitu surussa.

Mies piti kaiken sisällään ja teki töitä.

– 20 vuoden ajan ainoat lomat olivat kesäloma ja talviloma. Tein välillä seitsemän päivää viikossa töitä ja paljon ylitöitä. Koko juttu voi johtua siitäkin.

Isä kuoli viime elokuussa, eikä Salonen saanut tietoa kuolemasta. Isä ei ollut ollut yhteydessä poikaansa 25 vuoteen.

– Ulosottoviranomaiselta tuli isän lasku, ja vasta sitten aloin katsoa Väestörekisteristä tietoja ja huomasin, että isä oli kuollut. Hän oli viimeiset päivät nyt kohutussa Esperi Caressa, eikä sieltäkään ilmoitettu minulle.

Isän tiedoissa oli merkintä, ettei pojalle tullut ilmoittaa häntä koskevista asioista.

Se tuntuu karulta.

Ensimmäinen kamera

Vähitellen Teijo Salonen pystyi käymään koiran kanssa ulkona. Luonto alkoi puhutella. Tuosta saisi kuvan ja tuosta, hän ajatteli lenkeillään.

Hän osti 200 euron digikameran, vaikka siihen meni puolet kuukauden työmarkkinatuesta. Yhtäkkiä Salosella oli syy lähteä kotoa.

– Kameran kanssa saa rauhassa kulkea. Kuvaaminen vie ajatukset muualle, jos tulee masennusta tai ahdistusta. Keskittyminen menee kuvaamiseen.

Alkuun Teijo Salonen liikkui aamuyöllä. Yömaisemien katseleminen rauhoitti mieltä. Ulkona liikkuminen teki hyvää myös kunnolle, ja miehen paino on pudonnut 16 kiloa vuodessa.

Salonen katsoo nyt maailmaa eri silmin kuin ennen sairastumistaan.

– En olisi terveenä ikinä uskaltanut mennä pimeään metsään. Nyt menen katsomaan, jos saisin hirvestä tai karhusta valokuvan, hän naurahtaa.

Salonen alkoi laittaa valokuvia Facebookiin. Vajaa vuosi sitten hän laittoi valokuvan Suomen luonnonvalokuvaajien ryhmään.

– Kuvasin auringonlaskua tehtaan savupiipun läpi. Se savu oli niin keltainen ja punainen. Olin hämilläni, kun tuli yli 600 tykkäystä. Se tuntui hyvältä, koska aikaisemmin kun kirjoitin omalle Facebook-seinälle, ei tullut tykkäyksiä. Vanhat kaverini kaikkosivat sairauden myötä.

Läpimurto lähikaupassa

Vähitellen Teijo Salonen alkoi uskaltaa jutella ihmisten kanssa.

Ensimmäinen läpimurto tuli lähikaupassa. Myyjä ihmetteli, miksi Salosta ei ollut näkynyt moneen päivään.

Salonen oli kyllä yrittänyt siedättää itseään ja kävi ohjeiden mukaan aina kääntymässä kaupan lähellä. Hän hengitti syvään kaksi kertaa, kuten oli neuvottu. Mutta kaupan sisälle hän ei mennyt ilman tyttöystävää. Tyttöystävä pakotti puhumaan myyjälle ja tilaamaan tupakkaa.

Kun myyjä uteli, miksi miestä ei ollut näkynyt, hän kertoi suoraan paniikkihäiriöstä. Häpeä hälveni.

Kun luin, että tämä on tämän ryhmän paras päivitys ikinä, kiitos kuvista, ihan kyyneleet tulivat silmiin. Teijo Salonen

Tähän asti Teijo Salonen oli ilmaissut tunteensa lähinnä Tapparan jääkiekkopelissä, nyt hän huomasi, että avoimuus auttoi.

Sitten Teijo Salonen teki jotain todella rohkeaa. Hän kirjoitti kymmenien tuhansien ihmisten Tampere-Facebook-ryhmään seuraavan omakohtaisen tekstin:

– Tasan vuosi sitten aloitin valokuvaamisen. Kun se näytti auttavan mun paniikkihäiriöön, niin rupesin kulkemaan Tampereella. Vihdoin monen vuoden jälkeen uskalsin keskustaankin käymään ja rupesin jakamaan kuvia Tampereelta tähän ryhmään. Te olette tykänneet niistä. Kiitos siitä. Se kannustaa jatkamaan kuvaamista, Salonen kirjoitti.

Liitteeksi hän jakoi viime kesänä otetun kuvan Näsinneulasta ja Kurun muistomerkistä.

Salonen ei olisi ikinä voinut uskoa, millaista palautetta hän saa. Yli 2 600 tykkäystä ja yli sata kannustavaa kommenttia.

– Voi hitto, mitä palautteita siitä tuli. Kun luin, että tämä on tämän ryhmän paras päivitys ikinä, kiitos kuvista, ihan kyyneleet tulivat silmiin.

Moni kertoi kärsivänsä myös paniikkihäiriöstä. Heidän takiaan Teijo Salonen tahtoo olla avoin. Auttaminen auttaa myös hänen oloaan.

– Kuulun paniikki ja ahdistuneisuushäiriö -someryhmään. Siellä on niin nuoria likkoja ja jätkiä. Toivon, että ihmiset tulisivat avoimemmaksi sairaudesta ja ajattelisivat, että jos minä voin siitä puhua, hekin uskaltavat puhua jollekulle.

Mikä on tehokasta hoitoa?

Teijo Salonen kokee, että kuvaaminen on ensimmäinen asia, joka häntä oikeasti auttaa. Vuodessa hän on saanut 220 000 tykkäystä valokuvilleen ja joitakin tuttuja.

Toki aina joku nillittääkin, mutta pääosin kommentit ovat positiivisia.

– Joku kommentoi, että auringonlasku kirjoitetaan yhteen. Nykyään googletan oikeinkirjoituksen ennen kuin kirjoitan päivityksen.

Nuorempana jos jollakin oli kamera, sanoin ettei minua saa kuvata. Nykyään kuvaan jo itse itseäni. Teijo Salonen

Sen sijaan Salosesta on ajanhukkaa keskustella niitä näitä lääkärin luona. Mielenterveystoimiston lääkärit ovat tiuhaan vaihtuneet, ja jokaiselle pitää aina selittää uudelleen asia. Onneksi lääkäri kirjoitti lausunnon uutta kameraa varten.

Ja mielenterveystoimistossa on jo tuttu sosiaalityöntekijä, joka on pyytänyt häntä lähettämään valokuvia ja kommentoinut niitä sähköpostilla. Se on tehnyt hyvää, sillä jokainen ihminen kaipaa sitä, että hänet oikeasti nähdään.

Paniikkihäiriö on Suomessa yleinen sairaus ja Salonen ihmettelee, miksi sitä ei hoideta tehokkaasti. Hänkin, vasta 47-vuotias mies, on vuoroin työttömänä ja sairaslomalla.

Ylilääkäri Riikka Mäkelä sanoo, että paniikkihäiriön hoidossa voidaan käyttää sekä psykoterapeuttisia menetelmiä että lääkehoitoa joko yksinään tai yhtäaikaisesti. Ahdistuneisuushäiriöiden hoidosta on julkaistu hiljattain Käypä hoito –suositus.

– Psykoterapioista parhaiten toimivimpina pidetään kognitiivista- ja käyttäytymisterapiaa. Paniikkihäiriön hoitoon on saatavissa myös kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvaa nettiterapiaa. On tärkeää huomioida, että paniikkikohtauksia saatetaan yritetään lievittää alkoholin tai muiden päihteiden avulla, mutta päihteettömyys on tärkeä osa potilaan omahoitoa.

Pelottavien tilanteiden välttelyllä on taipumus Mäkelän mukaan vahvistaa uhan tunnetta ja ylläpitää paniikkioireita.

– Tästä syystä psykoterapiat ja omahoito-ohjelmat opastavat erilaisin keinoin ahdistuksen hallintaan ja asteittaiseen pelättyyn asiaan totutteluun, eli siedättymiseen.

Riikka Mäkelä suosittelee esimerkiksi tätä Paniikin omahoito -opasta.

Ahdistusta ja paniikkikohtausta voi pyrkiä lievittämään tekemällä tietoisesti jotakin mielihyvää tuottavaa sekä kiinnittämään huomiota ympäristöön.

– Myös toiselle ihmiselle puhuminen, liikkuminen tai yksinkertainen puuhailu voivat olla toimivia keinoja, yksilöstä riippuen, Riikka Mäkelä sanoo.

"Nykyään kuvaan jo itse itseäni"

Teijo Salonen on viime aikoina siedättänyt paljon itseään. Hän soitti toimittajalle tämän jätettyä Facebook-päivityksen jälkeen soittopyynnön.

Hän tuli tapaamiseen toiselta puolelta kaupunkia bussilla tyttöystävän kanssa.

– Tyttöystävällä oli enemmän perhosia vatsassa, hän naurahtaa.

Mies puristaa aavistuksen sormiaan, ja tuttu Tappara-pipo on päässä. Paniikkikohtaus pysyy poissa.

On parempi, että avautuu itsestään, eikä ole sellainen tyly. Toiset haukkuvat vain poliitikkoja, mihin juttuun minua ei kiinnosta lähteä mukaan. Teijo Salonen

Salonen julkaisee myöhemmin Facebookissa kuvan, jossa hän tuulettaa Ylen toimituksen edessä.

– Alkasko tänään jotain uutta ja hyvää meiän elämään vihdoin, hän kirjoittaa.

Mikä merkittävintä, Teijo Salonen meni tammikuussa Tampereen valokuvausseuran tapaamiseen.

– Nuorempana jos jollakin oli kamera, sanoin, ettei minua saa kuvata. Nykyään kuvaan jo itse itseäni.

Kaikki tämän jutun kuvat ovat Teijo Salosen ottamia. Hän on kuvissa yleensä selin, niin tässäkin jutussa. Ihan kaikkea hän ei ole valmis paljastamaan yleisölle.

Mutta enää hän ei salaile, mitä neljä vuotta sitten tapahtui.

– On parempi, että avautuu itsestään, eikä ole sellainen tyly. Toiset haukkuvat vain poliitikkoja, mihin juttuun minua ei kiinnosta lähteä mukaan. Mieluummin olen avoin ja kirjoitan, miltä tuntuu.

Elämä on jo muuttunut. Nyt hänellä on ensimmäistä kertaa vuosiin suunnitelmia ja haaveitakin.

– Jos vaikka jonkin näyttelyn saisin joskus pidettyä jossain. Kameravehkeeni eivät riitä hienoihin lintukuviin, ja niitä olisi hyvä saada lisää. Ja uusia ystäviä, niitä haluaisin.

Jutun lopussa voi keskustella paniikkihäiriöstä asiallisesti kello 22. asti.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa magneettikuvauslaitteen äärelle on kokoontunut ryhmä lääkäreitä, fyysikko ja röntgenhoitajia. He ovat aloittamassa hoitoa potilaalle, jonka reisiluusta poistetaan hyvänlaatuinen kasvain ultraäänihoidon avulla.

Ylilääkäri, professori ja radiologian vastuualuejohtaja Roberto Blanco Sequeiros selittää potilaalle, mitä hoidossa tapahtuu. HIFU-nimisessä hoidossa kohdennetaan ultraäänienergiaa kasvaimeen, joka lämpenee ja tuhoutuu energian voimasta.

– Potilaalle ei tule hoidosta haavaa ja hänelle ei yleensä tule kovia kipuja hoidon jälkeen, kertoo Blanco Sequeiros.

Tyksin tutkimusryhmä on mukana EU-hankkeessa, joka tutkii HIFU-hoitoa. Se on saanut lähes puoli miljoonaa euroa koko neljän miljoonan euron rahoituksesta Turkuun. Tutkimus kestää neljä vuotta.

– Tällä rahoituksella tutkimme pahanlaatuisten luukasvainten hoitoa ja sitä, kuinka HIFU-hoito tehoaa luukasvaimiin verrattuna sädehoitoon, kertoo Blanco Sequeiros.

Voiko ultraääni korvata sädehoidon?

Tyksissä aloitettiin ultraäänihoidot keväällä 2016. Hoidosta on saatu hyviä kokemuksia erityisesti kohdun hyvänlaatuisten kasvainten hoidossa. Gynekologisiin hoitoihin potilaita on saapunut hoidettavaksi Turkuun eri puolilta Suomea.

Riski on, että ultraäänienergia kohdentuu väärään paikkaan tai johonkin, minne sitä ei haluttaisi kohdentaa. Roberto Blanco Sequeiros

Hoitoa käytetään myös muihin hyvänlaatuisiin kasvaimiin, eturauhassyöpään ja eturauhassyövän aiheuttamiin paikallisiin komplikaatioihin.

Ylilääkäri Roberto Blanco Sequeiros korostaa, että HIFU on tällä hetkellä osa hoitokokonaisuutta. Tutkimuksessa selvitetään, voiko ultraääni korvata sädehoidon.

– Pystymme parantamaan hyvänlaatuisia luukasvaimia. Pahanlaatuisten kasvainten suhteen HIFU on tällä hetkellä täydentävä hoitomuoto sädehoidon ja leikkaushoidon lisäksi, kertoo Blanco Sequeiros.

Ylilääkärillä on mielessään jo uusikin tutkimushanke – aivot. Niiden tutkimiseen tarvitaan tosin 2,5 miljoonaa euroa maksava laite, jonka tutkimusryhmä toivoo saavansa käyttöön lähitulevaisuudessa.

– Aivokasvaimia hoidetaan muun muassa säde- ja leikkaushoidolla. Jotkut aivokasvaimet voisivat soveltua HIFU-käsittelyyn, mutta HIFUa käytetään aivojen alueella liikehäiriöiden hoidossa, kertoo Blanco Sequeiros.

Sata potilasta eikä yhtään palovammaa

Ultraäänihoitoa annetaan potilaalle magneettikuvauslaitteeseen liitettävän hoitolaitteen avulla. Potilas asetetaan vuoteen keskellä olevan aukon päälle, josta ultraääni ohjataan hoidettavaan kehonosaan. Hoidon jälkeen ei tule yleensä kovia kipuja. Tyypillisin hoitoon liittyvä komplikaatio on palovamma.

Ylilääkäri Roberto Blanco Sequeiros kertoo, että niiltä on kuitenkin Tyksissä vältytty. HIFU-menetelmällä on hoidettu noin 100 potilasta.

– Riski on, että ultraäänienergia kohdentuu väärään paikkaan tai johonkin, minne sitä ei haluttaisi kohdentaa. Riski on kuitenkin erittäin pieni, sillä hoito tapahtuu tarkassa kuvantamisohjauksessa, kertoo Blanco Sequeiros.

Hoitoa ohjataan valvontahuoneessa tavallisen magneettikuvauksen tapaan. Potilaasta otetaan magneettikuvat, joita tutkimusryhmä tarkastelee tietokoneiden näytöiltä. Niiden avulla ultraäänen kohdistamista suunnitellaan.

– Hoidon aikana kudosten lämpötilaa seurataan magneettikuvauksen avulla, jolloin voimme havaita esimerkiksi ihon liiallisen lämpenemisen ja keskeyttää hoidon ennen kuin palovammaa ehtii syntyä, kertoo fyysikko Teija Sainio.

Huippututkijaryhmä kiinnostaa maailmalla

Suomen ainoa laite on ollut kovassa käytössä viime vuosien aikana. Tyks edustaa ylilääkäri Roberto Blanco Sequeirosin mukaan HIFU-tutkimuksessa Euroopan parhaimmistoa. Pohjoismaista eniten HIFU-hoitoja annetaan Tyksissä. Tyksiin saapuu toistuvasti kansainvälisiä vieraita tutustumaan hoitoon.

Erikoistuva lääkäri Heikki Pärssinen tekee hyytelömäisestä geelistä alustaa ultraäänilaitteen päälle fyysikko Teija Sainion kanssa. Geelin avulla potilaan raaja pysyy hyvin oikeassa asennossa, liikkumatta. Sekä Sainio että Pärssinen tekevät HIFU-hoidoista parhaillaan väitöstutkimusta.

– Potilas voi hakeutua hoitoon oman lääkärinsä kautta. Saamme yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan sovellu tähän hoitomuotoon, kertoo Sainio.

Ylilääkäri Blanco Sequeiros korostaa, että hoidettavat potilaat valitaan huolellisesti. Heille on saatettu suunnitella sädehoitoa, mutta heidän on todettu soveltuvan myös HIFU-hoitoon.

– Haluamme panostaa HIFU-menetelmään. Sen avulla voimme antaa potilaille enemmän mahdollisuuksia valita erilaisia hoitoja Varsinais-Suomessa ja koko Suomen alueella, kertoo Blanco Sequeiros.

Valtiovarainministeriön matokuuri sisältää julkisen talouden kahden miljardin euron sopeutustoimet ensi vaalikauden aikana, käytännössä vuosina 2020–2023. Tuo määrä euroja pitäisi säästää menoja leikkaamalla tai hankkia lisää tuloja veroja korottamalla.

Virkamiesraportti ei kerro, mitä menoleikkauksia tai verokorotuksia pitäisi tehdä. Se jää uuden hallituksen mietittäväksi.

Yksi raportin harvoista kouraantuntuvista esimerkeistä valtion tulojen lisäämiseksi on alennettujen arvonlisäverokantojen korotus. Siis esimerkiksi ruoan, lääkkeiden, kirjojen, taksikyytien tai ravintolamyynnin arvonlisäveron korotus, joka korottaisi samalla hintoja.

– Meillä ei ole suositusta, tehdäänkö kahden miljardin euron julkisen talouden sopeutus menoleikkauksilla vai veroja korottamalla. Mutta verotusta voi kiristää vain rajallisesti, sanoo valtiovarainministeriön ylijohtaja Sami Yläoutinen.

Valtiovarainministeriön näkökulmasta verojen kiristäminen merkittävästi saattaisi heikentää talouskasvua ja työllisyyttä.

Valtiovarainministeriö on koonnut virkamiesarvion julkisen talouden kohentamiseksi ennen seuraavaa taantumaa sekä eläke- ja terveysmenojen kasvun vuoksi. Raportti on suunnattu uudelle hallitukselle niin sanotun julkisen talouden kestävyysvajeen pienentämiseksi.

Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät kohdista kahden miljardin sopeutustavoitetta erityisesti valtiolle, kunnille tai muulle julkiselle taloudelle.

Käytännössä joku osa, mahdollisesti merkittävä osa säästöistä tai verojen korotuksista koskisi kuitenkin valtion budjettia. Eli budjetin kautta sopeutus koskisi kansalaisten maksamia veroja tai saamia palveluita.

Julkinen talous tarkoittaa puhekielessä usein valtiota tai kuntia. Tosin myös kuntayhtymät ja lakisääteiset työeläkeyhtiöt sekä mahdollisesti perustettavat maakunnat kuuluvat julkiseen talouteen.

Julkisen talouden kestävyysvaje tarkoittaa sitä, että kun suomalaiset ikääntyvät ja syntyvyys vähenee, tulevaisuudessa työssäkävijät eivät pysty maksamaan terveyspalvelujen ja eläkkeiden kasvavaa tarvetta ja laskua. Siksi valtion ja kuntien menojen kasvua pyritään hillitsemään tai tuloja lisäämään esimerkiksi työllisyyttä parantamalla.

Sami Yläoutisen mukaan ilman nopeita toimia Suomen julkinen talous heikkenee. Tavoite on, että julkinen talous olisi ylijäämäinen seuraavalla hallituskaudella. Siis valtio, kunnat ja muu julkinen talous ei yhteenlaskettuna velkaantuisi.

Lisää työpaikkoja 100 000 vuoteen 2025 mennessä

Virkamiesraportti esittää, että uusi hallitus tavoittelisi työllisyyden parantamista. Tavoite olisi satatuhatta työpaikkaa lisää vuoteen 2025 mennessä.

Sadantuhannen työpaikan lisäys nykyiseen verrattuna tarkoittaisi työllisyysasteen nostoa 72:sta prosentista 75:een prosenttiin.

Työllisyysasteen noston hyöty valtiovarainministeriön laskelmissa olisi toiset kaksi miljardia euroa kestävyysvajeen pienentämiseksi. Yhä useampi olisi töissä ja veroeuroja kertyisi yhteiseen kassaan enemmän. Samalla menot työttömyydestä vähenisivät.

Virkamiehet: Veroja mahdollista kiristää vain rajallisesti

Virkamiesraportti ei siis ota kantaa siihen, pitäisikö valtion ja kuntien taloutta kohentaa menoja leikkaamalla vai veroja nostamalla.

Jos uusi hallitus päättää käyttää menoleikkauksia, raportin mukaan leikkaukset eivät saisi heikentää talouskasvun edellytyksiä.

Valtiovarainministeriön johtavien virkamiesten mukaan verotusta on mahdollista kiristää vain hyvin rajallisesti, jotta talouskasvu ja työllisyys eivät heikentyisi. Pelkona on myös Suomen aseman heikkeneminen kansainvälisessä verokilpailussa, jos esimerkiksi yritysten veroja korotettaisiin merkittävästi.

Jos uusi hallitus päättäisi korottaa veroja, vähiten haittoja esimerkiksi talouskasvulle ja työllisyydelle tulisi kulutus- ja kiinteistöverojen korotuksesta. Verotuloja voisi raportin mukaan lisätä myös tehottomia verotukia karsimalla.

Virkamiehet verottaisivat tulevaisuudessa vähemmän työtä ja enemmän kulutusta. Ehdotuksissa on esimerkkinä alennettujen arvonlisäverokantojen korotus.

Uuden hallituksen valittavaksi jäisi siis korottaisiko se ruoan, lääkkeiden, kirjojen, ravintolamyynnin, taksien, paperisten lehtien vai elokuvalippujen veroa.

Virkamiehet eivät suosittele verotuksen nettomääräistä keventämistä eli kokonaisverotuksen keventämistä.

Ehdotukset käytännössä tarkoittavat sitä, että merkittävät uudet valtion tai kuntien menot pitäisi rahoittaa muista menoista leikkaamalla.

Jos puolueet noudattaisivat vaalikampanjoissaan virkamiesten ehdotusta, jokaisen menoja lisäävän vaalilupauksen yhteydessä pitäisi kertoa, mitä menoja leikkaamalla rahat lupauksiin hankittaisiin.

Soten tai sen seuraajan on edelleen hillittävä kustannusten nousua

Vielä ei ole tiedossa, miten nykyisen hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen lopulta eduskunnassa käy.

Kävi niin tai näin, soten tai sen seuraajan pitäisi valtiovarainministeriön mukaan kyetä hillitsemään kulujen nousua kolmen miljardin euron edestä 2020-luvun loppuun mennessä.

Sote-kustannusten nousun hillitseminen on kolmas tekijä virkamiesraportissa, jolla kestävysvajetta yritetään pienentää.

Jos Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-mallia ei eduskunnassa hyväksytä, tarve jollekin muulle kustannuksia hillitsevälle mallille säilyy. Raportin mukaan vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on siirrettävä kuntia vahvemmille järjestäjille.

Hallitus leikkasi jo, mutta lapsien vähyys heikentää kestävyysvajetta

Julkisen talouden kestävyysvaje on nyt pienempi kuin keväällä 2015 Juha Silpilän hallituksen aloittaessa.

Sipilän hallituksen leikkaukset ovat pienentäneet kestävyysvajetta.

Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi ennuste syntyvien lasten määrästä on aiempaa pienempi. Työikäisten määrän vähentyminen tulevaisuudessa lisää kestävyysvajetta.

Vuoden 2015 keväällä kestävyysvaje oli valtiovarainministeriön tuoreimman laskelman mukaan 11 miljardia euroa. Viime vuoden loppuun mennessä vaje oli pienentynyt 9,2 miljardiin euroon.

Sipilän hallituksen aikana kestävyysvajetta vähentävät muutokset ovat valtiovarainministeriön mukaan yhteensä 3,2 miljardia euroa. Jos vaalikauden lopun työllisyyden kohenemisesta osa jää pysyväksi, kestävyysvaje pienenee edelleen.

Toisaalta kestävyysvajetta on tämän hallituskauden aikana lisännyt esimerkiksi ennuste aiempaa pienemmästä syntyvyydestä sekä muut muutokset, yhteensä 1,4 miljardia euroa.

Sotelta eli sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukselta toivottua kustannusten hillitsemistä ei ole vielä tässä vertailussa laskettu mukaan kestävyysvajetta pienentävänä tekijänä.

Vaikka uusi hallitus toimisi valtiovarainministeriön virkamiesohjeen mukaan, kestävyysvajetta jäisi edelleen ratkottavaksi sitä seuraavallekin hallitukselle kahdesta kolmeen miljardia euroa.

Juha Sipilä kuunteli virkamiehiä, kun hän kokosi hallitusta

Neljä vuotta sitten valtiovarainministeriön johtavat virkamiehet vaativat valtion talouden sopeuttamista neljällä miljardilla eurolla ja kuntatalouden sopeuttamista kahdella miljardilla eurolla.

Valtion talouden sopeutus kehotettiin tekemään selkeästi menoleikkauksina. Veronkorotukset olisivat saattaneet heikentää työllisyyttä.

Vaalikeskusteluissa puolueet joutuivat kertomaan näkemyksensä valtiovarainministeriön leikkausehdotuksiin.

Nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) nojasi valtiovarainministeriön virkamiesten talousnäkemyksiin, kun hän kokosi hallitustaan keväällä 2015.

Sipilä kysyi hallitustunnusteluissa yhtenä kysymyksenä, ovatko puolueet samaa mieltä valtiovarainministeriön näkemyksen kanssa Suomen talouden tilasta. Tarkalleen kysymys kuului näin:

Yhdyttekö valtiovarainministeriön 19.3.2015 esittämään tilannekuvaan Suomen taloudellisesta tilasta ja valtiovarainministeriön esittämästä sopeutustarpeesta? Mikä on mielestänne julkisen talouden sopeutustarve ja tarvittavat keinot? Millä aikataululla valtion velkaantuminen tulee mielestänne katkaista?

Puolueiden näkemyksiä taloustilanteesta vuonna 2015 voit lukea täältä.

Suomen taloudesta vastauksia verkkovideossa

Yle näytti valtiovarainministeriön tiedotustilaisuuden suorana verkkolähetyksenä. Nyt lähetys on nähtävänä tallenteena Yle Areenassa. Voit katsoa lähetyksen uudelleen myös tämän jutun pääkuvan videolinkistä.

Virkamiesten talousnäkemykset esiteltiin kansliapäällikkö Martti Hetemäen ja ylijohtaja Sami Yläoutisen johdolla.

Virkamiesten ehdotuksia olivat arvioimassa Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju, Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun ja Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.

Tiedotustilaisuuden jälkeen Ylen verkkolähetyksessä Suomen Pankin vt. ennustepäällikkö Meri Obstbaum ja politiikan erikoistoimittaja Ari Hakahuhta ruotivat virkamiesehdotuksia ja vastasivat yleisön kysymyksiin..

Juttua päivitetty 12.00. Verkkolähetys päättynyt. Voit katsoa lähetyksen pääkuvan tallenteesta.

LUE LISÄÄ:

VM: Talouskasvu hiipuu ensi vuonna selvästi – kestävyysvaje repeämässä jälleen entisiin mittoihin

Etla: Syntyvyyden laskulla miljardiluokan vaikutus kestävyysvajeeseen

Sadasta suomalaisesta 44 tekee nyt töitä ja tilanne heikkenee – asiantuntijoiden kolme ratkaisua ongelmaan

Suomen 20 eri kestävyysvajetta

Kuinka paljon Sipilän hallitus otti ja antoi? Katso Ylen Mun budjetti -koneesta koko hallituskauden vaikutukset sinun lompakkoosi

Entinen maajoukkuevalmentaja Hannu Lepistö muistelee lämmöllä entistä valmennettavaansa Matti Nykästä ja viimeistä tapaamista elokuussa 2018 Asikkalassa.

– Järkytyin uutisesta. Tapasin hänet viimeksi Anianpellon markkinoilla. Se oli mukava tapaaminen. Osallistuimme molemmat klapikilpailuun, jossa Matin kilpailullinen luonne tuli esiin. Sanoin, että tässä lajissa et minulle pärjää, mutta Matti vastasi: pilkotaan nyt ensin.

Lepistö toimi Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentajana 1980-luvulla, kun Nykänen ja muut mäkimiehet kahmivat mitaleja.

– Hyvin meillä meni tuloksellisesti. Minulla ei ollut mitään ongelmia Matin kanssa, kun leireiltiin tai harjoiteltiin.

Luontaista lahjakkuutta

Matti Nykänen nousi huipulle hyvin nuorena.

– Olin ensin nuorten MM-ryhmän valmentajana. Otin Matin mukaan joukkueeseen ilman näyttöä. Sain siitä jopa kritiikkiä, mutta olin nähnyt hänet hyppäämässä ja tiesin, että hän on tekijä. Mutta kriitikot hiljenivät pian.

Lepistö mukaan Nykäsellä oli luontaista lahjakkuutta mäkihyppyyn, mikä paljastui vaikeissa olosuhteissa.

– Hän ei koskaan hätkähtänyt ja hallitsi aina kilpailutilanteet. Ja olihan hän äärettömän kova harjoittelija: kovin moni ei ole päässyt lähellekään hänen harjoittelumääriään.

Lepistö näkee, että siirtyminen viihdeuralle oli Nykäsen tapa selviytyä.

– Viihdebisneksessäkin Matin luonne tuli esiin. Hän ei jäänyt itkemään, kun taskut olivat tyhjät. Hän keksi sen homman ja pärjäsi siinäkin. Mattihan ei koskaan syyttänyt ketään muuta tilanteestaan.

Toni Niemiselle Matti oli opettaja ja esikuva

Albertvillen olympiasankari Toni Nieminen muistelee sankariaan Matti Nykästä lämmöllä ja edelleen ihaillen.

– Minulle Matti Nykänen oli kaikkien aikojen sankari. Minuun hän suhtautui aina äärimmäisen herkästi ja sydämellisesti. Matti oli vastoinkäymisissäni aina ensimmäisiä ihmisiä, jotka soittivat ja tarjosivat apua. Se kertoo Matin pohjimmaisesta luonteesta, joka oli herkkä ja sydämellinen, Nieminen kertoo.

Lähipiiristään ja kavereistaan Matti Nykänen piti Niemisen mukaan aina huolta.

– Jos kaveri oli pulassa, Matti antoi vaikka kalsarit jalastaan auttaakseen, Nieminen sanoo.

– Albertvillessäkin Matti oli ensimmäisiä, jotka saapuivat onnittelemaan minua voitoista. Se oli minulle iso hetki, kun suurin sankarini tuli siihen ja paiskattiin kättä.

Toni Niemisen mielestä Matti Nykänen oli kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä.

– Siitä ei ole kahta kysymystä. Parempaa ei ole maailmaan syntynyt eikä vähään aikaan varmasti tulekaan.

– Hän hallitsi mäkihypyn. Ja oli jopa edelläkävijä. Hän nosti mäkihypyn arvostusta maailmalla ja kehitti lajia omalla tekemisellään. Miehen tarina sai vaan liian aikaisen lopun, Nieminen toteaa surullisena.

Juha Mieto: "Kyllähän kintaat lukkoon meni"

Matti Nykäsen kanssa urheiluareenoilla nähty hiihtäjä Juha Mieto järkyttyi kuullessaan Nykäsen kuolemasta.

– Olin tehnyt aamulla lumitöitä jo puolitoista tuntia, kun kuulin asiasta. Kyllähän kintaat lukkoon meni. Sen verran hyviä kavereita Matin kanssa olimme.

Mieto muistelee, kuinka vuonna 1985 MM-kisoissa he Nykäsen kanssa olivat katsomassa 50 kilometrin hiihtoa ja kannustivat kilpailijoita.

– Toinen mieleen tuleva muisto on sellainen, että Matista tehtiin tv-ohjelmaa Kurikassa. Me siinä hänen kanssaan keskenämme juttelimme eikä toimittajan tarvinnut kysyä ainuttakaan kysymystä. Hän ihmetteli, että noinko hyvin te tunnette toisenne.

Mieto muistaa Nykäsen lämpimänä ja huomaavaisena ihmisenä.

– Hän oli aivan toisenmoinen kuin mitä lehdistä on antanut kuvan. Omat seikkailut totta kai on meillä kaikilla. Matti lukeutuu ylivertaisiin suomalaisiin urheilijoihin.

Seuratoveri Risto Jussilaiselle Nykänen oli esikuva

Entinen mäkihyppääjä ja olympiavoittaja Risto Jussilainen muistaa Matti Nykäsen esikuvana ja johtohahmona. Nykäsen tavoin Jussilainen on Jyväskylästä kotoisin, mutta on häntä 12 vuotta nuorempi.

– Matti oli iso apu Jyväskylän Hiihtoseuralle. Hän toi maailmalta välineitä ja jakoi niitä auliisti meille junioreille. Matti neuvoi ja joskus antoi vinkkejä, kuinka mäestä tulisi hypätä. Kyllä hän seuraihminen oli.

Sekä Jussilainen että Nykänen edustivat Jyväskylän Hiihtoseuraa.

Lue myös:

Matti Nykäsen synnyinkaupungissa Jyväskylässä ihmiset surevat mäkihyppylegendan kuolemaa: "Hyvin sanaton olen"

Jyväskylän Kauppakadulla ihmiset olivat yllättyneitä kuultuaan mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemasta. Nykänen syntyi Jyväskylässä 17. heinäkuuta 1963.

– En ollut vielä kuullut, hyvin sanaton olen kaikilla tavoilla, nainen sanoo.

– Juuri äskön kuulin asiasta, äiti laittoi viestin. Tuli jotenkin niin yllättäen, en osaa reagoida mitenkään, ei sitä oikein tajua vielä, toinen Kauppakadun kulkijoista kertoo.

Nykäsen kanssa samanikäinen mies kertoo vaimonsa olleen samalla luokalla mäkihyppääjän kanssa.

– Ja lenkillä käytiin Matin kanssa Laajavuoressa samaan aikaan. Seurasin Matin uraa urheilusuorituksista toilailuihin, aika villi elämä oli hänellä. Kova uutinen oli kyllä tämä aamulla.

Suru-uutinen hiljensi myös entisillä kotikulmilla

Matti Nykänen asui jonkin aikaa Ylöjärvellä Tampereen kupeessa. Läheisellä huoltoasemalla, Teivon ABC:n kahviossa tieto Nykäsen kuolemasta otettiin vastaan hiljaisen hämmentyneenä.

– Heti aamulla kuultiin eräältä asiakkaalta, ja kyllähän se pikkasen jäi päähän pyörimään, sanoo kahviossa työskentelevä lempääläläinen Janica Andersson.

Ylöjärveläinen Jyrki Sihvonen kuuli uutisen radiosta ajellessaan aamukahville.

– Kusetettua miestä on viety niin paljon, harmi kun hän kuoli nyt. Paljon on käytetty väärin hyvää mäkihyppääjää, Sihvonen kommentoi.

– Ihmettelin. Nuori kaveri, 55, ihan pirteä ja alkoholistakin luopunut. Kun ei ollut kuolinsyytä siinä otsikossa, kertoo Joni Keinänen. Hän näki uutisen heti aamulla, kun selasi kännykästä iltapäivälehden uutisia.

Helsinkiläinen Ari Id sai viestin "R.I.P. Matti" kesken aamupalaverin.

– Sääli. Maailmanmestari, olympiavoittaja ja historiallisen hyvä siinä. Oli ajautunut vaikeisiin elämäntilanteisiin, mikä on surullista sinänsä, totta kai.

Matti Nykäsen lentävät lauseet muistettiin Teivossakin. Janica Anderssonin mukaan "elämä on laiffii" -lausahdusta kuulee joka paikassa.

– Fifti-Sixti on ollut aika yleisesti käytössä. Se on hyvä muisto, kommentoi puolestaan Ari Id.

Jyväskylän Hiihtoseuran aktiivit muistelevat Nykästä

Matti Nykäsen kanssa koko 80-luvun treenannut, nykyinen Jyväskylän Hiihtoseuran hallituksen jäsen Jouni Lappalainen kertoo, että surunvalitteluja on tullut tänä aamuna Saksasta saakka.

Lappalainen aloitti mäkihyppytreenit 9-vuotiaana, Nykänen oli silloin 14-vuotias.

– Matti oli mainio tyyppi, joka kuitenkin poltti kynttilää molemmista päistä. Hän oli tunnollinen treenaaja ja luotettava kaveri.

Jyväskylän Hiihtoseuran mäkimestari Anssi Nieminen harjoitteli Nykäsen kanssa pienestä pojasta saakka. He olivat ensimmäisen kerran mäessä noin 40 vuotta sitten Laajavuoressa.

– Turhan aikaiseen Matin tarina loppui. Hänellä oli iso merkitys, hän oli esikuva ja avusti nuorempia. Ensimmäisiä kertoja kun näki Matin hyppäävän, niin kyllä se pisti silmään: hän lensi pidemmälle kuin muut. Se laittoi yrittämään, kun mietti että miten tuo onnistuu ja yritti tehdä samaa perässä.

Nykänen oli myös Niemisen työkaverina hetken aikaa joitakin vuosia sitten, kun mäkihyppääjä suoritti yhdyskuntapalvelua Laajavuoressa.

– Hyvin meni, Matti oli jämptisti paikalla ja hommat hoituivat.

Mäkimestarin tuoreimpia muistoja Nykäsestä on se, kun Nykänen oli pyytänyt Niemistä katsomaan keikkaansa.

– Menin sinne, ja Matti lopetti laulamisen, tuli halaamaan ja jatkoi laulamista.

Jyväskylään ei ole vielä saatu patsasta

Kansanedustaja (kok.) ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen Sinuhe Wallinheimo oli piti Nykästä idolina. Hän oli Nykäsen kanssa tekemissä liittyen patsashankkeeseen.

– Matti otti yhteyttä toissa vuonna ja pohti, että josko hän voisi saada patsaan Jyväskylään sen muistoksi, että Calgarysta tulee 30 vuotta täyteen. Lupasin yrittää viedä asiaa eteenpäin ja soitin kaupunginjohtajalle. Hän suhtautui asiaan hyvin, joten vein aloitteen valtuustoon. Ei olla vielä päästy maaliin tämän projektin kanssa.

Calgaryn talviolympialaisista tuli vuonna 2018 30 vuotta. Nykänen voitti siellä kolme kultaa. Patsasta ei siis vielä ainakaan Jyväskylässä ole, mutta Matti Nykäsen nimikkomäki löytyy: Laajavuoren isoin hyppyrimäki on nimetty Matti Nykäsen mukaan. Nykyisin mäki on koko ajan valaistu valtuuston päätöksellä ja sen laelle on tarkoitus pystyttää lipputanko.

Kello 10 Jyväskylän liikuntapaikoilla alkoi suruliputus.

Millaisia muistoja sinulla on Nykäsestä? Voit keskustella aiheesta jutun alla olevassa keskusteluosiossa.

Lue lisää:

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

Entinen maajoukkuevalmentaja järkyttyi mäkihyppääjälegendan kuolemasta: "Otin Matin mukaan joukkueeseen ilman näyttöä"

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu kerää muistoja hetki hetkeltä

Nykänen oli showmies, joka otti yleisönsä mäkimontussa ja laulukeikalla

Matti Nykäsen kuolinuutinen herättää huomiota maailmalla – Norjalaishyppääjä Hroar Stjernen: "Hän oli kuin antilooppi"

Katso tästä Ylen arkistojen aarteita Matti Nykäsen uskomattoman uran varrelta – "Tyyliä on, pituutta on ja Matti on mestari"

Nämä Matti Nykäsen lentävät lauseet tullaan muistamaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"

Matti Nykäsen kuolemasta herkistynyt selostajalegenda muistelee ikonisia kolmen kultamitalin olympialaisia: "Hän halusi kisastudioon voileipiä ja kaksi olutta"

Katso Yle Urheilun tunnin mittainen erikoislähetys mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä (1963–2019)

Ristiriitaista sankaria muistellaan somessa – "Pienenä lupasin mennä Matti Nykäsen kanssa naimisiin"

Matti Nykänen oli yksi Suomen kaikkien aikojen urheilijoista – mäkilegendan ainutlaatuiset saavutukset hakevat vertaistaan

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen lensi myös muualla kuin mäessä. Hän oli tunnettu monista nokkelista lentävistä lauseista.

Yle uutisten tietojen mukaan Nykänen kuoli yllättäen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 55-vuotiaana.

Nykänen on nelinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen olympiamitalisti. Hän voitti vuoden 1988 Calgaryn kisoissa kolme kultamitalia, joista yksi joukkuekultaa.

Nykänen oli hyvä sanankäyttäjä ja monet hänen lausunnoistaan jäävät elämään.

Nykäsen muistoksi koostimme parhaimmat palat Nykäsen elämänviisauksista. Nykäsen lausahduksia on koottu Wikiquoteen ja Matti Nykäsen fanisivuille.

Ehkä kuuluisin Matti Nykäsen lausahdus on "Elämä on laiffii".

Elämä on ihmisen parasta aikaa

Tietäen mäkilegendan elämän vaikeat vaiheet tämä humoristinen suhtautuminen ongelmiin on lohduttanut varmasti monia.

Toinen Nykäsen klassikko on "Elämä on ihmisen parasta aikaa".

Myös nämä elämänviisaudet ovat vakiintuneet kansan kieleen:

– Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!

– Se on ihan fifty-sixty, miten käy.

Myös muilla kielillä

Nykänen yhdisti muutenkin näppärästi suomen ja englannin kieltä. Tarvittaessa myös muita kieliä.

– Kun sä lähdet hyppyyn, sä olet ihan yksin. Sä joudut siinä hyppyrinnokalla tekemään yksinäsi ihan omat ratkaisut. Sä oot siellä ylhäällä ihan up yours, Nykänen kertoi tv-haastattelussa.

– Aina kun mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage.

– Kaikki on allright ainakin minulla. En tiedä, onko muilla.

Itseironiaa

Matti Nykänen oli tunnettu myös itseironiastaan. Hän oli viiden naisen kanssa naimisissa, eikä peitellyt, että alkoholi maistui.

– Meikäläinen on nykyään avioliittoneuvoja. Jos menee hyvin niin meikäläinen paikalle. Se on seittemän sekuntia ja kaikki on päin persettä, Nykänen kuvasi keikallaan.

– Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu, Nykänen vertasi.

– Asiat ovat sekaisin kuin Haminan kaupunki, hän kertoi oikeuskäsittelyn jälkeen.

– Ehkä otin, ehkä en, so not kunhan hyppy kulkee!

Kaikista vaikeuksista huolimatta Nykänen tuntui uskovan tulevaisuuteen.

– Huominen on aina tulevaisuutta, hän kertoi tulevaisuudennäkymistään.

Kun toimittaja kysyi tv-haastattelussa, katuuko mäkimies elämässään mitään, Nykänen vastasi:

– Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.

Lue lisää:

Suomalaiset surevat mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemaa: "Hyvin sanaton olen"

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

Eurooppalaisissa medioissa on uutisoitu laajasti mäkihypyn moninkertaisen maailmanmestarin Matti Nykäsen kuolemasta.

Pohjoismaiset mediat huomioivat suomalaislegendan kuolinuutisen ensimmäisenä.

Verdens Gang -lehdelle Nykäsen kuolemaa kommentoi norjalaismäkihyppääjä Hroar Stjernen, joka kilpaili vuonna 1987 Oberstdorfin MM-kisoissa Norjan joukkueessa. Nykänen oli mukana Suomen joukkueessa, jonka taakse Norja kisoissa jäi.

– Ei tässä voi sanoa kuin että tämä on surullista. Nykänen oli loistava mäkihyppääjä. Kilpailimme yhdessä, mutta minulla ei ollut mahdollisuuksia häntä vastaan, Stjernen sanoo Verdens Gangille.

Stjernen toteaa, että Nykänen oli monella tapaa kova jätkä, joka eli rajun elämän.

– Hän oli kuin antilooppi, hänellä oli erinomainen fysiikka, Stjernen jatkaa.

"Puhui eniten kun joi"

Norjalainen Dagbladet on nostanut etusivulleen Nykäsen vuonna 2017 lehdelle antaman haastattelun. Jutussa Nykänen sanoo, että helvetti ei ole yhtä paha kuin hänen elämänsä.

Nykäsen kuolemasta ovat kertoneet laajasti myös ruotsalaismediat, kuten Aftonbladet, Expressen ja Ruotsin yleisradio SVT.

SVT on haastatellut mäkihyppyasiantuntijaansa, entistä mäkihyppääjää Anders Daunia. Hän luonnehtii Nykästä "suurimmaksi mäkihyppääjäksi, jota on koskaan ollut".

Nykäsen kanssa 1980-luvulla kilpaillut Daun sanoo Nykäsen olleen toisaalta ujo ja syrjäänvetäytyvä luonne, jolle vaikutti olevan vaikeaa olla sosiaalinen.

– Hän puhui eniten, kun hän joi, Daun toteaa SVT:lle.

Aftonbladetissa urheilutoimittaja Mats Wennerholm muistelee Nykäsen uraa koskettavassa kirjoituksessa.

"Lennä Nykäsen Matti"

Mäkihyppymaa Saksan mediassa on useita juttuja Nykäsen kuolemasta. Asiasta ovat kertoneet esimerkiksi urheiluministeri Sampo Terhon tviitin jakanut Bild-lehti etusivun pääuutisenaan, sanomalehti Die Welt ja ja Tageszeitung.

Itävallassa Die Presse -lehden toimituspäällikkö Erich Kocina tviittasi Lennä Nykäsen Matti -kappaleen, jonka Sleepy Sleepers levytti vuonna 1988 Calgaryn olympialaisten kunniaksi.

Nykäsen kuolema on huomioitu laajasti myös Puolan mediassa. Länsi-Balkanilla aiheesta on kerrottu esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovinassa, jossa Nykänen voitti Sarajevon olympialaisissa kaksi mitalia vuonna 1984, sekä Kroatian lehdistössä.

Talviurheilublogeissakin on jaettu uutista. Turkkilainen mäkihyppyblogi tviittasi aamulla Nykäsen kuvan ja kuolinuutisen.

Lisää aiheesta:

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

Matti Nykäsen synnyinkaupungissa Jyväskylässä ihmiset surevat mäkihyppylegendan kuolemaa: "Hyvin sanaton olen"

Matti Nykänen oli yksi Suomen kaikkien aikojen urheilijoista – mäkilegendan ainutlaatuiset saavutukset hakevat vertaistaan

Katso: Erikoislähetys mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä – katso suorana kello 10 Areena ja TV2

Yle Elävä arkisto: Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

Aiheesta muualla:

Ilta-Sanomat: Jens Weissflogin ääni sortui, kun hän kuuli Matti Nykäsen kuolemasta – kertoi viimeisen muistonsa kilpakumppanistaan

20 vuotta jo kuljettu pimeää puolta. Tähän matkaan on sisältynyt paljon hyvää ja monta alamäkeäkin, mutta menoa pimeys ei ole haitannut. Jos jäisin tähän, niin sammaloituisin…

Ote on Mervi Räsäsen Facebook-julkaisusta viime joulukuulta. Mervi Räsänen, 39, sokeutui parikymppisenä vuosituhannen alussa. Esa Räsänen, 40, sokeutui 18 vuotta sitten.

He eivät koskaan ole nähneet toisiaan, eivätkä lapsiaan. Esa Räsänen virnuilee, ettei hän ole myöskään nähnyt anoppiaan, mutta se ei ole niinkään haitannut.

Huumori on Räsäsillä kantava voima, "arjen suola ja pippuri", niin kuin Mervi Räsänen sanoo. Huumoria myös tarvitaan, sillä kommelluksia heidän perheessään sattuu vanhempien näkövamman vuoksi melko usein.

Muuten heidän perhearkensa on hyvin samanlaista kuin muissakin lapsiperheissä.

– Kuskataan tyttöjä harrastuksiin ja käydään esimerkiksi luistelemassa, elokuvissa ja uimassa. Kaikenlaista ihan tavallista.

"Rakkaus on sokea"

Keväällä 2005 kaksipäiväisissä pääsykokeissa Espoossa näkövammaiset nuoret aikuiset oli laitettu yöpymään samaan soluasuntoon.

He istuivat iltaa yhdessä, yhdessäolo tuntui hyvältä ja seuraavana päivänä Esa Räsänen jo soittikin kotiin Seinäjoelle lähteneen Mervin perään. Siitä se alkoi.

– Ei voi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Mervi hihittää.

– Voi sanoa, että rakkaus on sokea, Esa lisää ja molemmat nauravat.

Välitön ilmapiiri myös huokuu tarinoista ja kommelluksista, joista jutellaan Räsästen keittiön pöydän ääressä. Nopeasti käy ilmi, ettei heidän seurassaan tarvitse pelätä, että suusta pääsee sammakoita.

20 vuotta pimeyttä

Mervi ja Esa Räsänen ovat molemmat sairastaneet diabetesta lapsuudestaan saakka ja sairaus on Esan sokeutumisen taustalla.

Mervi Räsäsen kohdalla syy on jäänyt epäselväksi, sillä hänelle piti ennusteen perusteella jäädä liikkumis- ja lukemisnäköä. Jostain syystä kuitenkin silmänpaineet nousivat ja kun sitä hoidettiin kovan päänsäryn vuoksi ensin migreeninä, ehti silmähermo vaurioitua paineen vuoksi ja se vei näön.

20 vuotta pimeässä. Millaista se on ollut?

–Kun näkevänä on oppinut erilaisia taitoja, niin sokeana ne vain täytyy tehdä eri tavoin ja opeteltava uudelleen kaikenlaisia asioita, Mervi Räsänen sanoo.

Hän selvittää, että sokea pystyy tekemään samat asiat kuin näkeväkin, mutta siihen menee paljon enemmän aikaa. Ja se kuormittaa.

– Apuvälineet ja avustaja mahdollistavat sen, ettei sitä kuormitusta tule ja arjesta selviytyminen on sujuvaa.

– Mutta kyllä me kuitenkin aika omatoimisia olemme, saadaan hyvin paljon itse tehtyä ilman apua, Esa Räsänen lisää.

Hän muistuttaa, että on pakkokin selvitä itse, sillä avustaja ei ole käytössä kellon ympäri.

Apuvälineet kehittyneet valtavasti

Räsästen mukaan näkövammaisten apuvälineet ovat kehittyneet 20 vuodessa hurjasti.

Kun Mervi Räsänen sokeutui, hänellä oli aluksi tavallinen puhelin, numerot piti muistaa ulkoa, eikä tekstiviestiä voinut kirjoittaa. Nykyään he voivat käyttää kännyköillään esimerkiksi Whatsappia ja Facebookia.

– On puhuvat älypuhelimet, puhuvat tietokoneet ja on puhuvaa merkkausvälinettä. Lukukamera, joka kiinnitetään silmälaseihin, joka tunnistaa jopa tuttuja ihmisiä tai kuvailee onko edessä aikuinen vai lapsi, nainen vai mies, Esa Räsänen luettelee.

Hän kertoo, että lisäksi tietokoneessa on ruudunlukuohjelma, jonka avulla tietokone käsittelee tekstiä.

– Kaikki muut se lukee, mutta kuvia se ei kerro vielä – sekin on tulossa. Puhelimen puheohjelma jo sitä vähän tekee.

Teknologia kehittyy niin kovaa vauhtia, että mahdottomia haaveita ei välttämättä olekaan.

– Toivoisin, että voisin ajaa autoa. Ehkä se voisi joskus tulevaisuudessa olla mahdollista, Mervi Räsänen heittää.

Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia

Näkövammaisten liitto ry:n kehityspäällikkö Reijo Juntunen sanoo, että teknologiakehitys on alkanut kiihtyä erityisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Hänen mukaansa tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja suunta on ehdottomasti positiivinen.

– Konenäkö ja keinoäly ovat ne, mitkä ottavat suurimpia harppauksia. Monet sellaiset asiat, mihin muutama vuosi takaperin tarvittiin jokaiseen oma apuväline, voidaan jatkossa tehdä yhdellä kännykällä ja yhdellä applikaatiolla. Ja ilmaiseksi.

Juntusen mukaan kännykän käytön ongelma on kuitenkin se, että se sitoo kädet.

– Matkapuhelimet ja älypuhelimet ovat vain välivaihe, puettavat laitteet on se mitä kohti mennään ja sitten aivokäyttöliittymät, eli että ajatuksen voimalla ohjataan laitteita ja kommunikoidaan, Juntunen visioi.

Entä autolla ajaminen?

– Se on täysin mahdollista. Mutta käytännössä autot itse ajaa ja ihminen ei saa koskea, olipa sitten näkevä tai näkövammainen kyseessä. Eli matkustajaksi kyllä ja reittivalinnan voi tehdä, mutta ei välttämättä ohjauspyörän taakse, Reijo Juntunen myöntää.

Hän arvelee, että se voisi olla mahdollista Pohjois-Amerikassa seuraavan kymmenen vuoden sisään.

– Suomessa en usko, että ihan heti, jo keliolosuhteidenkin takia.

Lapsista kasvaa omatoimisia

Jos apuvälineet ja avustaja mahdollistavatkin Räsäsille mahdollisimman toimivan arjen, ovat myös heidän lapsensa saaneet ottaa vastuuta arkisissa askareissa jo pienestä pitäen.

– Jos tavallisessa perheessä äiti laittaa toppahanskat aamuksi valmiiksi, meillä tytöt ovat tehneet sen itse. Koska on suuri vaara, että äiti laittaa väärän parin, Mervi naurahtaa.

Hän tunnustaa, että kantaa asiasta myös huolta.

– Toki se näin äitinä murehduttaakin, että lapsi joutuu vähän liian aikaisin ottamaan vastuuta monesta asiasta. 13-vuotias esimerkiksi pesee itse omat pyykkinsä.

Mervi Räsänen sanoo, että se on toisaalta ihan ymmärrettävääkin, sillä nimenomaan pyykin käsittely on sokealle ongelmallista koneen käyttämisestä alkaen.

Näkövammaisten liiton apuvälineguru Reijo Juntusella on Merville kuitenkin hyviä uutisia. Kunhan älykaiuttimet rantautuvat Suomeen kunnolla.

Älykaiuttimen avulla voisi esimerkiksi ohjelmoida pesukoneen.

– Voi vaan sanoa, että siellä on pyykkiä koneessa, laita kirjopesuohjelma tunniksi päälle – ja sitten se tekee niin. Puhekäyttöliittymät tulevat helpottamaan pyykkäystä, Juntunen sanoo.

Vaatteiden viikkaamiseen ei sen sijaan älylaitteista taida olla apua jatkossakaan.

– Joskus nimittäin käy niin, että on eriväriset ja eripariset sukat niputettu samaan ja iskän kalsarit on tyttären vaatekaapissa, Mervi Räsänen tunnustaa.

Unelmista totta

Räsästen viime vuosi oli rankka, sillä he joutuivat taiteilemaan useamman kuukauden ilman avustajaa.

– Joka päivää piti miettiä, että miten mennään. Olihan se melkoista soveltamista. Onneksi ystävät auttoivat ja käyttivät kaupassa, Esa Räsänen kertoo.

– Ei vältytty kyllä itkupotkurivareilta silloin. Raskasta oli, Mervi Räsänen huokaa.

Pelkästään mollivoittoiseksi viime vuosi ei kuitenkaan jäänyt, sillä he toteuttivat kaksi pitkäaikaista haavetta: kävivät aurinkolomalla ja hankkivat mökin. Ulkomaan matka oli ensimmäinen perheen kesken, ilman avustajaa.

– Meitä tultiin paljon auttamaan ja kysyttiin, että tarvitaanko apua. Reissu onnistui ja lapsille jäi hyviä muistoja.

Mikä sen hienompaa: me istutaan siinä mökin portailla ja kuunnellaan linnunlaulua.  Luonnon äänet ovat meille voimaannuttavia, se on siellä parasta. Mervi Räsänen

Perhe ehti haaveilla myös omasta mökistä pitkään, kunnes unelma toteutui viime kesänä.

Paikka on luonnonvarainen ja rehottava, mutta heidän mielestään kesällä kuin satumetsä kaksimetrisine horsmanvarsineen ja monipuolisine puustoineen.

– Meillä on aurinkopaneeli, muuten ei ole sähköä, vesi tulee kantamalla ja huussi on tontin nurkalla, kertoo Mervi Räsänen.

Puut pitää hakea viidenkymmenen metrin päästä liiteristä ja siinä on ollut vähän haastetta.

– Minä menen kepin kanssa edellä ja vedän Esaa takin rinnuksista perässä ja Esa vetää kottikärryjä, missä on puut ja siinä suunnistetaan. Äänimajakka mökin kulmalla antaa äänimerkkiä tasaisesti.

– Ei se matka ihan suora ole, kyllä siinä sivullinen voisi saada hyvät naurut, Mervi Räsänen hymähtää.

Räsäset ovat mökkeilystään pelkästään innoissaan haasteista huolimatta.

– Mikä sen hienompaa: me istutaan siinä mökin portailla ja kuunnellaan linnunlaulua. Luonnon äänet ovat meille voimaannuttavia, se on siellä parasta.

"On ihmisiä, jotka epäilevät pärjäämistä"

Vaikka Räsästen arki rullaa, on epäilijöitä aina ollut.

Mervi Räsänen muistelee, että kun he olivat kotiutuneet sairaalasta esikoisen kanssa, olivat sosiaalityöntelijät ovella seuraavana aamuna.

– Heille oli tehty ilmoitus, että meillä on vauva ja epäiltiin, että emme pysty huolehtimaan siitä. He tulivat tarkistamaan, miten pärjäämme.

Mervi kutsui sosiaalityöntekijät peremmälle, hoiti vauvan aamutoimet ja jutusteli vieraiden kanssa. Asia oli sillä selvä.

Eiväthän epäilyt hyvältä tuntuneet, mutta toisaalta se vain sisuunnutti.

– Ei meistä tuntunut siltä, että emme pärjäisi. Päinvastoin tuli ehkä näyttämisen halua, että ei anneta periksi.

– Aina on ihmisiä, jotka epäilevät meidän pärjäämistä. Itsellä on niin vahva luottamus selviytymiseen, että en ole antanut ennakkoluulojen vaivata mieltä, Mervi Räsänen toteaa.

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut. Ylen suorassa erikoislähetyksessä muisteltiin Nykäsen uraa ja elämää.

Studiossa asiaa kommentoivat urheiluasiantuntijat Juha Kanerva ja Bror-Erik Wallenius. Studiossa vieraili myös selostajalegenda Seppo Kannas.

Lähetyksessä käytiin myös Lahdessa ja Jyväskylässä. Lahden mäkimontussa valmentajalegenda Hannu Lepistö muisteli Nykästä lämmöllä. Jyväskylässä Nykäsen kuolemaan kommentoivat entiset mäkihyppääjät Risto Jussilainen ja Anssi Nieminen.

Lähetyksen voi katsoa klikkaamalla kuvan nuolta tai Areenassa.

Näyttelijä Ismo Kallio on kuollut. Asiasta kertoo Suomen Kansallisteatteri.

Kallio menehtyi pitkällisen sairauden jälkeen viikonloppuna. Hän oli kuollessaan 83-vuotias. Kallio syntyi Turussa.

Ismo Kallio näytteli Kansallisteatterissa useiden vuosikymmenien ajan ja oli tunnettu myös televisiosta ja elokuvista. Ensimmäistä kertaa hän näytteli Kansallisteatterissa vuonna 1955.

Uransa hän kuitenkin aloitti Turun kaupunginteatterissa. Viimeisen kerran hän näytteli Anton Tšehovin Kirsikkapuistossa vuonna 2013.

Ismo Kalliolle myönnettiin Ida Aalberg -mitali vuonna 1983 ja Pro Finlandia -mitali vuonna 1999. Suuri yleisö muistaa hänet etenkin presidentti Mauno Koiviston roolista, josta hän sai lempinimen Vara-Manu.

"Ei sanonut koskaan ei"

Näyttelijäkollega Juha Muje muistaa Ismo Kallion joka paikkaan venyvänä monitaiturina.

– Hän ei sanonut koskaan ei. Jos vain aikataulu antoi myöden, oli hän aina mukana. Ihmettelinkin, miten yksi ihminen voi venyä joka paikkaan niin monitahoisesti.

Muje ylistää Kalliota niin draamanäyttelijänä, viihdyttäjänä kuin opettajanakin. Miehet työskentelivät yhdessä Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa. Kallio myös opetti Mujetta teatterikoulussa.

Vuonna 1968 syntynyt yhteys kantoi Mujeen mukaan viimeiseen asti. Vaikka yhteiset projektit olivat vain satunnaisia, tuli Kallio aina tilaisuuden tullen juttelemaan.

– Hän oli tavattoman kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset tekivät ja hänellä oli aina jotain hyvää sanottavaa. Minulle jäi hänestä hyvin ystävällinen ja toverillinen mielikuva.

Lue lisää:

Elävä arkisto: Nuori Ismo Kallio lyhytelokuvassa Yhteinen koulutie vuodelta 1957

Näyttelijälegendan vinkki: Näin pääset eroon Turun murteesta

Ismo Kallio jää pois Kvartetista

Mäkihyppysuuruus Matti Nykänen on kuollut.

Ylen tietojen mukaan Nykänen kuoli yllättäen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Nykänen oli kuollessaan 55-vuotias.

Nykänen on nelinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen olympiamitalisti. Hän voitti vuoden 1988 Calgaryn kisoissa kolme kultamitalia, joista yksi joukkuekultaa.

Hän on voittanut myös kuusi mäkihypyn maailmanmestaruutta. Nykänen on voittanut mäkihypyn maailmancupin kolmasti.

Nykänen on harvoja suomalaisia urheilijoita, joka on menestynyt myös musiikkimaailmassa. Hänen ensimmäinen levynsä Yllätysten yö myi vuonna 1992 kultalevyn eli 25 000 levyn verran.

Nykäsen kuolemasta uutisoi ensin Seiska-lehti.

Matti Nykänen muutti kevättalvella 2013 asumaan Lappeenrannan Joutsenoon, jossa hän asui vaimonsa Pian kanssa.

Lue ja katso:

Henkilökuva: Matti Nykänen Urheilu-Suomi

Yle Elävä arkisto: Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

Elävä arkisto: Viihdettä V-tyylillä

Katso tästä Ylen arkistojen aarteita Matti Nykäsen uskomattoman uran varrelta – "Tyyliä on, pituutta on ja Matti on mestari"

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu kerää muistoja hetki hetkeltä

Suomalaiset surevat mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemaa: "Hyvin sanaton olen"

Nykänen oli Tommi Nikuselle lapsuuden sankari ja henkilökohtainen innoittaja – "Matti oli kauhean sydämellinen ihminen"

Matti Nykänen oli yksi syy siihen, että Janne Ahonen aloitti mäkihyppyuransa – ”Hän oli eniten ihailtu tähti niin minun pienessä mielessäni kuin mäkihyppymaailmassa”

Urheiluasiantuntijat muistelivat Matti Nykästä: "Puhutaan sankaruudesta ja sankareista"

Nämä Matti Nykäsen lentävät lauseet tullaan muistamaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"

Matti Nykäsen kuolinuutinen herättää huomiota maailmalla – Norjalaishyppääjä Hroar Stjernen: "Hän oli kuin antilooppi"

Matti Nykänen nauttii Joutsenon rauhasta: "Tuntuu luontevalta laittaa omaa kotia kuntoon"

– Jos olisi pakko, vastaa hyrynsalmelainen Martti Iija kysymykseen, olisiko hän valmis lähtemään leikkaukseen Kajaania kauemmaksi.

Hänet on leikattu kerran Kainuun keskussairaalassa, ja leikkaus sujui hienosti.

Vuodenvaihteessa Kajaaniin muuttanut Satu Rinnetmäki on samoilla linjoilla. Hän ei koe hyvänä sitä, että leikkauksen perässä pitäisi matkustaa muualle.

– Tämä on kuitenkin kaupunki ja maakunnassa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, Rinnetmäki perustelee.

Keskustelu leikkausten keskittämisestä käy Kainuussa kiivaana. Etenkin rintasyöpäleikkausten mahdollinen siirtyminen Ouluun on herättänyt tunteikkaita kommentteja mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Oman sävynsä keskusteluun tuovat myös kevään eduskuntavaalit.

Mistä keskustelussa on kyse? Viime vuoden alussa voimaan astunut erikoissairaanhoidon työnjakoasetus määrää tietyille kirurgisille leikkauksille sairaalakohtaiset lukumäärät. Esimerkiksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia pitäisi olla vuodessa 600 kappaletta ja rintasyöpäleikkauksia vähintään 150.

Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä. Marja-Leena Tuhkanen

Tämän takia pohjoisen viisi sairaanhoitopiiriä suunnittelevat yhteistä osuuskuntaa, joka jakaisi asetuksen listaamat leikkaukset sairaaloiden kesken. Lukumäärät täyttyvät Oulun yliopistollisessa sairaalassa, mutta eivät läheskään kaikissa Pohjois-Suomen keskussairaaloissa.

Jos mitään ei tehdä, keskussairaaloiden leikkausvalikoima uhkaa kaventua ja päivystys heikentyä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan potilasvirtoja yli maakunta- ja sairaanhoitopiirien rajojen, jotta myös pienimmissä sairaanhoitopiireissä saavutettaisiin asetuksen edellyttämät lukumäärävaatimukset, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma.

Rintasyövän hoitotulokset maan kärkeä – entä jatkossa?

Potilaalla on terveydenhoitolain mukainen oikeus valita julkisista sairaaloista hoitopaikka, kun hoidon tarve on todettu ja perusteltu. Myös osuuskunnassa potilasvirtojen ohjaaminen perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Tähän liittyy myös riski – mikä saisi esimerkiksi kajaanilaisen potilaan hakeutumaan vapaaehtoisesti leikkaukseen Ouluun tai vastavuoroisesti oululaisen potilaan Kajaaniin?

– Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Jo nyt potilaat ovat olleet valmiita liikkumaan esimerkiksi Oulaskankaan ja Oulun yliopistollisen sairaalan välillä, kun he tietävät, että hoidon laatu on sama riippumatta leikkauspaikasta, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma kertoo.

Suunnitelman mukaan Kainuun keskussairaala luopuu rintasyöpä- ja paksusuolensyöpäleikkauksista (Kainuun Sanomat). Viime vuonna Kainuussa tehtiin 66 rintasyöpäleikkausta. Paksusuolensyöpäleikkauksia tehtiin 12 kappaletta, kun niitä pitäisi asetuksen mukaan tehdä vähintään noin 70 vuodessa. Molemmat syövät leikattaisiin jatkossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

– Emme haluaisi luopua mistään, mutta lukumäärät eivät täyty. Tarvitsisimme muilta alueilta 84 rintasyöpäleikkausta lisää vuodessa. Sellaista ei ole osuuskuntavalmistelussa ainakaan vielä luvattu, Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo.

Kainuulaisten huoli on suuri. Tästä kertoo muun muassa se, että Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen Kajaanin osasto sai lyhyessä ajassa lähes 1 300 nimeä (Kainuun Sanomat) adressiin, jolla vaaditaan rintasyöpäleikkausten säilymistä Kainuun keskussairaalassa. Asetuksen kohtuullistamista vaativaan adressiin on kertynyt nimiä huomattavasti vähemmän: 77 allekirjoitusta.

– Rintasyöpäpotilaita on paljon, mutta hoito uhkaa pirstoutua. Kainuun keskussairaalassa hoito on hyvää ja tulokset ovat maan kärkeä, sanoo Kajaanin osaston puheenjohtaja Marja-Leena Tuhkanen.

Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Ilkka Luoma

Kainuussa rintasyövän hoidon laatujärjestelmää on hiottu parikymmentä vuotta. Asetus ei vaikuta potilaiden hoitoon, ainoastaan leikkaus tapahtuisi toisessa sairaalassa.

– Toivomme, että hoitoketju ei katkea. Osaajiemme on mahdollista käydä hoitamassa potilaitaan myös muissa sairaaloissa, eli sama lääkäri kävisi leikkaamassa asiakkaan toisessa sairaalassa osuuskunnan kautta, Maire Ahopelto sanoo.

Marja-Leena Tuhkanen korostaa, että leikkaustapahtuma on syöpäpotilaalle rankka. Välimatkan takia omaiset eivät välttämättä pääsisi potilaan tueksi sairaalaan.

– Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä, Tuhkanen toteaa.

Jokainen sairaala luopuisi jostakin toisen hyväksi

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma sanoo ymmärtävänsä kainuulaisten huolen ja harmituksen. Kysymys ei ole siitä, etteikö rintasyöpäleikkausten laatu olisi Kainuussa asianmukaisella tasolla. Leikkauksia ei yksinkertaisesti riitä Pohjois-Suomessa useampaan kuin kolmeen sairaalaan.

– Sairaaloiden välinen työnjako ja roolittaminen edellyttävät sitä, että jokainen sairaala joutuu luopumaan jostakin toisen sairaalan hyväksi. Muutoin vastassa olisi massiivinen leikkausten keskittyminen Pohjois-Pohjanmaalle, Luoma sanoo.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Kokkolan keskussairaala ei tekisi jatkossa paksusuolensyövän leikkauksia. Rovaniemellä Lapin keskussairaala joutuisi puolestaan luopumaan muun muassa lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkauksista sekä munuaissyövän leikkauksista.

– Tässä työnjaossa Kainuussa olisi säilymässä lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, jotka eivät jatkuisi ilman sairaaloiden roolittamista ja osuuskunnan ohjausvaikutusta, Luoma sanoo.

Samalla tavalla esimerkiksi Lapin keskussairaalassa pyrittäisiin lisäämään rintasyövän sekä paksusuolisyövän leikkauksia, jotta asetuksen vaatimukset täyttyisivät. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa puolestaan lisättäisiin rintasyöpäleikkausten lisäksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia.

Kainuun keskussairaalassa tehdään vuosittain lähes 6 000 leikkausta. Ilman työnjakoa KAKS menettäisi asetuksen piirissä olevat noin 730 leikkausta vuodessa.

– Joistakin asioista täytyy pyrkiä sopimaan. Emme menettäisi kaikkea, vaan saisimme pitää omat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, ja saisimme niitä mahdollisesti jonkin verran myös lisää, sanoo Kainuun sote-johtaja Maire Ahopelto.

Enää ei voi jahkailla

Kajaanilaiset Ritva ja Osmo Korhonen ovat seuranneet leikkausten ympärillä käytävää keskustelua. Heidän mielestään kainuulaiset tulisi hoitaa lähellä, Kajaanissa. Toisaalta, jos keskittäminen toisi Kajaaniin lisää leikkauksia, olisi se myös hyvä asia.

– Käyttöä pitää olla, tänne tulisi lääkäreitä ja hoitoon olisi mahdollista päästä ilman pitkää odottamista, Ritva Korhonen sanoo.

Puoliso Osmo Korhosen mielestä tärkeintä on, että paikalla on ammattitaitoinen henkilökunta.

– Se on iso tekijä, onnistuuko leikkaus vai tuleeko siinä jokin ikävä häiriö, Korhonen sanoo.

Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirit ovat sitoutuneet esittämään työnjakoa hallituksilleen helmikuussa, ja valtuustot päättäisivät asiasta mahdollisesti maaliskuussa. Luoma arvioi Lääkärilehdelle aikaisemmin, että osuuskunta voisi olla toiminnassa huhtikuussa.

Selvää on, että pohjoisen sairaanhoitopiirien on ratkaistava asia nopeasti, sillä asetuksen siirtymäaika päättyi viime heinäkuussa.

Maire Ahopellon mukaan asetus on hyvin yksiselitteinen, eikä siihen ole luvassa muutoksia. Tosin sosiaali- ja terveysministeriö on jo käynnistänyt selvityksen siitä, miten asetus on vaikuttanut keskussairaaloiden päivystystoimintaan koko maassa.

– Sen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä, onko asetus vaikuttanut toimintoihin positiivisesti vai negatiivisesti, tai mahdollisesti kustannuksiin. Toivottavasti selvityksen valmistuttua asiaa voidaan tarkastella, Ahopelto sanoo.

Lue lisää:

Pienet sairaalat on pakotettu kilpailemaan tekonivelpotilaista – samalla leikkausten määrä on alkanut kasvaa huomiota herättävästi

"Ei erivapauksia" – vaativat hoidot keskitetään, vaikka osa sairaaloista kapinoi loppuun asti

Valamon luostari Heinävedellä kärsii Helsingistä lähteneen ja Valamossa pysähtyneen bussivuoron lakkauttamisesta. Pääkaupungista aamuisin lähtenyt linja-auto poikkesi luostarissa vuodenvaihteeseen asti, jolloin bussiyhtiö Savonlinja lopetti vuoron kannattamattomana.

Julkisten liikenneyhteyksien huononeminen huolestuttaa Valamon opistossa. Maan ainoan ortodoksisen kansanopiston lyhytkursseille, muun muassa tunnetuille ikonimaalauskursseille, osallistuu vuosittain parituhatta ihmistä. Osalle julkinen liikenne on ainoa keino päästä luostariin.

Valamon kansanopiston rehtori Pia Houni onkin harmissaan, koska ainoa jäljelle jäänyt päivittäinen linja-autovuoro luostariin ei palvele lyhytkurssien osallistujia. Kurssit taas ovat tärkeitä opiston rahoitukselle.

– Viestejä asiasta on tullut paljon ja kurssejakin on peruttu, Houni kertoo tammikuun kokemuksista.

Lyhytkurssit alkavat yleensä perjantaina iltapäivällä, jotta kurssin vähimmäisoppituntimäärä saadaan täyteen viikonloppuna. Saapuminen edellispäivänä taas tarkoittaa ylimääräisiä majoituskuluja kurssilaisille.

– Eikä luostarin majoituskapasiteettikaan riitä ainakaan kesäaikaan, rehtori Houni toteaa.

Liikennöitsijän esitys: tilausbussilla loppumatka

Valamon saavutettavuutta puolustavaan adressiin kertyi kahdessa viikossa yli 450 nimeä. Aamubussivuoron palauttamista vaativa adressi on jo luovutettu Savonlinjalle.

Bussiyhtiölle kyse on yksinkertaisesti rahasta.

– Vuoro oli kannattamaton, kun verrattiin tuloja ja kustannuksia, kaukoliikenteestä vastaava aluepäällikkö Teuvo Punavaara Savonlinjalta toteaa.

Bussiyhtiö jätti jäljelle myöhemmän Helsinki–Joensuu-vuoron, jossa on aluepäällikön mukaan paljon enemmän matkustajia.

Punavaara esittää ratkaisuksi tilausbussia Mikkelistä eteenpäin silloin, kun luostariin on tulijoita.

– Olemme valmiita ajamaan loppumatkan Valamoon pikkubussilla, vaikka se ei tuottaisi voittoa. Jos tulijoita olisi viisikin, hinta olisi edullinen, lupaa Savonlinjan aluepäällikkö.

Huhtikuun alussa Savonlinja aloittaa bussivuoron, joka lähtee kello 7.30 Helsingistä Savonlinnaan. Mahdollinen vaihtopaikka Valamoon olisi Mikkelissä noin kello 11.

Lihavuuteen liittyvien syöpäsairauksien määrä kasvaa nuorten aikuisten keskuudessa, kertoo maanantaina julkaistu American cancer societyn analyysi.

Analyysissä tutkittiin yhteensä lähes 15:ttä miljoonaa syöpätapausta Yhdysvalloissa vuosien 1995 ja 2014 välillä. Tutkimuksessa oli mukana 30 erityyppistä syöpää, joista 12 oli liikalihavuuteen liittyviä.

Brittiläisessä lääketieteen aikakauslehdessä The Lancetissa julkaistun analyysin mukaan syövän esiintyvyys on kasvanut ennen kaikkea kuudessa lihavuuteen liittyvässä syövässä: luuytimen syöpä, paksusuolen syöpä, kohdunrungon syöpä sekä sappirakko-, munuais- ja haimasyöpä.

Näiden syöpien määrä on kasvanut 25–49-vuotiaiden keskuudessa ja ennen kaikkea tuon ikäluokan nuoremmissa sukupolvissa, analyysi kertoo.

– Lihavuuteen liittyvän syövän riski kasvaa nuorempaan sukupolveen päin. Tämä voi pysäyttää tai kääntää päinvastaiseen suuntaan sen edistyksen, jota syöpäkuolemien vähentämiseksi on saatu aikaan viime vuosikymmeninä, sanoo yksi analyysin kirjoittajista, Ahmedin Jemal CNN:lle.

CNN:n mukaan edellä mainitut kuusi syöpäsairautta on yleensä tavattu vanhemmilla potilailla, 60–70-vuotiailla. Näitä siis kuitenkin löytyy enemmän ja enemmän nuoremmilta ihmisiltä. Samaan aikaan yleisesti ottaen syöpää sairastavien määrät ovat vähentyneet miesten osalta ja naisten osalta saatu vakaantumaan, Jemal kertoo.

Hälytyskellojen pitäisi soida

Clevelandilaisen Case Western Reserven yliopiston onkologi Nathan Berger toivoo CNN:n haastattelussa, että tämä analyysi soittaisi hälytyskelloja sekä tavallisilla kansalaisilla että päätöksentekijöillä.

– Ihmisten pitää ymmärtää, että ei ole milloinkaan hyvä olla ylipainoinen. Et voi sanoa, että "onpa söpö ja pulska pikkulapsi, mutta älä huoli, sillä hän kasvaa siitä yli". Sen pulskan pojan ylipaino voi olla jo mahdollistamassa syövän tuloa, Berger sanoo.

Texasin yliopiston syöpäkeskuksen professori George J. Chang on samoilla linjoilla Bergerin kanssa.

– Lapsuuden lihavuus on selkeä enne aikuisiän liikalihavuudesta. Se korostaa sitä, kuinka tärkeää on taistella lihavuutta vastaan paremman ruokavalion ja liikunnan kautta. Niiden pitäisi olla ensisijaisia kaikissa terveyspoliittisissa ohjeistuksissa, Chang sanoo CNN:lle.

Chang kuitenkin sanoo, ettei pidä täysin yleistää epidemiologisen tutkimuksen pohjalta.

– Tätä tutkimusta ei tehty näyttääkseen toteen syy-seuraussuhdetta. Tiedämme, että on olemassa paljon asioita, jotka liittyvät sekä syöpään että lihavuuteen. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi huono ruokavalio sekä liikunnan puute. Se, kuinka paljon tuollaiset asiat vaikuttavat syöpään, on vähemmän selvää.

39 prosenttia aikuisista ylipainoisia

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa oli vuonna 2016 yli 1,9 miljardia ylipainoista aikuista. Näistä 650 miljoonaa oli liikalihavia. Prosentuaalisesti tämä tarkoittaa sitä, että 39 prosenttia aikuisista ihmisistä oli ylipainoisia vuonna 2016. Liikalihavia oli 13 prosenttia.