Minulle on tuottanut vaikeuksia vaurastua. En ole päässyt mukaan piensijoitus- ja rahastohommeleihin, vaikka siistiin jakkuun tai pikkutakkiin sonnustautuneiden talousnerojen puheista tiedämme, että aina on oikea aika aloittaa.

Upeasta neuvosta huolimatta minulla oli hyvin pitkään erittäin väärä aika aloittaa.

Ei ollut rahaa. Kaikki meni elämiseen. Opiskelin, hankin vaimon kanssa lapsia ja talolainan, koska suhdanne oli suotuisa ja pätkätyöläisillekin irtosi touhusatanen unelmiensa toteuttamiseen.

Sittemmin, kun olen kiipinyt ruosteisen riisikupin ohjaimista röyhkeän nelivetomaasturin korkeampiin tuulilasinäkymiin, olisin voinut pistää rahaa rahastoihin, lopettaa makuuttamisen, panna poikimaan, korkoa korolle, kyllä te tiedätte, passiivista tuloa helposti ja kevyesti. Mutta nyt minulle on tullut uusi este.

Jakkupuvut ja pikkutakit ovat jo joitakin vuosia julistaneet, valkein hampain ja kirkkain silmin, että nyt kannattaa sijoittaa hoiva-alaan.

Niinä rumina vuosina matkalla materiaalisesta köyhyydestä tyhjämieliseen keskiluokkaan minusta ehti tulla pösilö. Aloin ajatella itseäni vahingoittavalla tavalla, minusta tuli markkinayhteiskunnan realiteetteihin sopimaton unelmahörhö ja puunhalaaja. Aloin rakastaa ihmisiäkin, toki harvaa edelleenkään mitenkään kohdennetusti, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla.

Tiukan euron vuosina ehdin tutustua työelämään ja tutkailla maailman kujeita ihan tavallisena maisterina, ja rupesin näkemään kaikenlaisia kehityskulkuja ja näkyjä, joita tietenkin pidän totena, sillä niin hörhöt tekevät.

Minulla on tapana katsella jakkuja ja pikkutakkeja telkkarista. Kuuntelen heidän todistustaan talouden trendeistä. He puhuvat oikukkaasta ja suotuisasta Markkinasta kuin jumalastaan, ja jumala se onkin.

Nämä ihmiset taas ovat papistoamme.

Taivaaseen vie koilliseen kurkottava käyrä. Ylöspäin, siellä auvomme siintää, mutta ennen sitä pitää vielä uhrata hieman aikaa, luonnonvaroja ja ihmisyyttä. Ja juuri kun talouden veturikuski on töräyttämässä torvea Paradiisin asemalle saapumisen merkiksi, Saatana pilaa kaiken. Tulee lama ja mälsä.

Kun osakemarkkina jyrähtää, yrityksen on pakko sopeuttaa toimintojaan.

Vuosia sitten todistin, miten keskiluokkainen vasemmistoa äänestävä vekkuli ilahtui kuulleessaan, kun muuan pankki aloitti massiiviset YT-neuvottelut. Ilo kumpusi hänen omistamistaan pankin osakkeista, joiden arvon hän arveli reippaiden toimenpiteiden vuoksi vihdoin nousevan. Valinnan paikassa solidaarisuuden nimiin vannova kaveri rakasti enemmän karttuvaa sijoitustiliään kuin sääli elämänsä kovimpaan prässiin joutuvia työttömiä.

Tämä on talousjärjestelmämme syvää ydintä. Rahalla ei ole moraalia. Sijoittaja voi suhtautua myötätuntoisesti ympäristöön ja ihmiskuntaan, mutta teot puhuvat toista. Hänen rahansa lyö koko ajan lyötyä.

Jos lama syö yrityksen tuloksen, se ei kelpaa sijoittajjalle selitykseksi. Hän vaatii lisää, enemmän kuin viime vuonna. Muuten pääoma vaihtaa osoitetta. Sijoittaja ajaa omaa etuaan, olipa hän sitten Warren Buffet tai naapurin Ritu.

Kun osakemarkkina jyrähtää, yrityksen on pakko sopeuttaa toimintojaan. Koska firman pahanpäivänvara on jaettu osinkoina Ritulle ja Warrenille, on ryhdyttävä säästämään. Toimitusjohtaja ja HR:n ikipirteä Sirpa pitävät palkkansa ja työnsä, mutta rahvaan parissa tapahtuu taloudellinen puhdistus. HR:n Sirpa osoittaa YT-tuolileikin jälkeen ovea sadoille sillä aikaa kun toimari golffaa ikävää fiilistään pois.

Alamaisille näytetään alamaisen paikka. Pääoma on teitä tärkeämpää.

Olemme asiakkaita, kuluttajia ja kiipijöitä, yhä harvemmin hyviä kanssaihmisiä.

Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Näin sanoo osakeyhtiölaki, ja jäljet näkyvät. Voitonnälkä nielee alleen kaiken muun. Mitä globaalimpi yritys on ja mitä lujemmin pörssissä, sitä törkeämpää on meno. Kukaan ei toppuuttele. Sijoittajaa kiinnostaa kurssikehitys ja osingot. Lopputuotteen käyttäjä ei boikotoi, koska hän ei tiedä tuotteen inhimillisiä kustannuksia. Saksalainen takapuoltaan pyyhkivä Günther ei tunne nahoissaan suomalaisen Paulin surua, kun hänen lempimetsänsä viedään sellukattilaan.

Globaali vauraus perustuu luonnon ja ihmisen riistoon. Riisto taas on riistoa aina jossakin muualla.

Sadan vuoden maailmanlaajuisen keskinäisen varastamisen jälkeen, maapallo alkaa olla valmis. Luonnonvarat loppuvat, lajit katoavat, eikä inhimillisyys ole muodissa.

Markkinauskonto on lävistänyt kaikki inhimillisen toiminnan tasot. Se on muuttanut meitä. Olemme asiakkaita, kuluttajia ja kiipijöitä, yhä harvemmin hyviä kanssaihmisiä. Valtioita johtavat bisnesmiehet yritysjargonia jauhaen, yritysmaailman periaattein. Jos rahaa ei ole, sitten leikataan. Köyhiä, vanhoja ja tarpeettomia kyykytetään. Rikkaita ei koskaan.

Kun talouspuheen kyllästämä köyhän kunnan päättäjä sitten sopii voittoa himoitsevan kansainvälisen hoivayrityksen kanssa vanhustenhoidosta, sitä maataan kohta hoivakodin lattialla viltteihin peiteltynä. Sitä lojutaan omassa ulosteessa, tai kärsitään nälkää. Sitä toivotaan, että joku läheisistä tulisi hieromaan kättä, kun se on kipeä, vaikka se on sängystä putoamisen takia poikki ja sijoiltaan. Sitten sitä jo kuollaankin, eikä se ole kenenkään muun kuin vainajan etu, sillä kuolleista hoidokeista maksetaan heikkoa hintaa.

Jakkupuvut ja pikkutakit ovat jo joitakin vuosia julistaneet, valkein hampain ja kirkkain silmin, että nyt kannattaa sijoittaa hoiva-alaan. Siellä on luja kasvunäkymä ja muikea tuotto-odotus. Vaikka he puhuivat kuin psykopaatit, eivät he valehdelleet. Kyllä se olisi kannattanut.

Mutta kun se tuntuu niin vaikealta.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Aiheesta voi keskustella 5.2. klo 16.00 asti.

Utelias mutta epäluuloiselta vaikuttava viemärirotta lähestyy kapealla kulkureitillään tuholaistorjujaa. Samassa rotta pyörähtää ympäri ja lähtee takaisin tulosuuntaansa. Parin sekunnin kuluttua se tulee taas.

– Hyvässä turkissa ja hyvässä kunnossa olevia pulskia rottia viemäreissä tuntuu liikkuvan, kommentoi tuholaistorjuntayritys Anticimexin Itä- ja Kaakkois-Suomen myyntipäällikkö Jari Lehmusmetsä katsoessaan videokuvaa viemäristä.

Rotta on havainnut reitillään jotain epäilyttävää, ja sen matka etenee hitaasti ja varovasti. Muutaman peruutuskerran jälkeen uteliaisuus voittaa, ja viemäreiden asukas ottaa kohtalokkaat askeleensa.

Sähköansa on osoittanut tehokkuutensa, rotan elämä päättyy yhdellä voimakkaalla iskulla.

– Rotta ei pysty elossa ohittamaan ansaa, jossa on lämpö– ja liiketunnistin, kertoo Lehmusmetsä katsellessaan tietokoneensa näytöltä viemärikameran videokuvaa.

Lehmusmetsän edustama yritys on hävittänyt rottia Kouvolan viemäreistä runsaan puolen vuoden ajan.

Rottaongelma on työllistänyt erityisesti Kuusankosken taajamassa, jossa rottia pyrki kaupunkialueella asuinkiinteistöihin lattiakaivojen ja wc–pönttöjen kautta jo viime keväänä.

Havaintoja tehtiin muun muassa kahdessa päiväkodissa sekä tavaratalon parkkipaikalla sijaitsevan jätteiden kierrätyspisteen tuntumassa.

Runsas saalis

Kuusankosken keskustan länsiosiin keskittyneessä jahdissa viemärirottakeskittymä on saarrettu neljällä kulkureiteille asennetulla pyydyksellä.

– Ansassa on tylppä muovinen atrainta muistuttava laite, joka iskee rottaan 70 kilometrin tuntinopeudella, ja murskaa eläimen kuoliaaksi. Sen jälkeen laite virittää itsensä uudestaan ja valmistautuu seuraavaan kohtaamiseen, kertoo Jari Lehmusmetsä.

Atraimen “piikit” ovat päistään tarkoituksella tylppä, jotta atrain ei lävistäisi rottaa. Kuolleet rotat kulkeutuvat muun viemärijätteen tavoin pitkän ajan kuluessa verkoston loppupäähän jätevedenpuhdistamolle.

Jari Lehmusmetsän mukaan viemäriverkostoon asennetut ansat ovat pyydystäneet keväästä lähtien vajaat 200 rottaa.

– Kaikkia rottia ei koskaan saada viemäreistä pois, mutta tilanne on nyt kuitenkin rauhoittunut, kuvailee Lehmusmetsä.

Viemäreissä riittää rotille syötävää

Viemäreihin asennetut pyydykset ovat eräänlaisia älylaitteita. Ne sisältävät muun muassa puhelimista tutun sim–kortin, jonka avulla ansa raportoi saalismäärät suoraan tuholaistorjujan tietokoneelle.

Kouvolan viemäriverkostoa hallinnoivalle Kouvolan Vesi Oy:lle rottien vähentäminen viemäreistä maksaa kuukaudessa noin tuhat euroa. Torjuntaa jatketaan toistaiseksi, alustavan arvion mukaan kevääseen saakka.

– Jatkokin on mahdollinen, mutta katsotaan nyt miten osumia tulee. Nythän sieltä on tullut enää yksittäisiä iskuja. Olemme erittäin tyytyväisiä ansojen toimintaan, sanoo kunnossapitovastaava Jan Mänttäri Kouvolan Vedeltä.

Tuholaistorjunnan ammattilaisten mukaan suurimmat saalismäärät saadaan yleensä pian sen jälkeen kun ansat on asennettu. Näin kävi myös Kouvolassa. Vajaat 200 rottaa reilussa puolessa vuodessa on melko tavanomainen määrä tuholaistorjujalle.

– Määrä ei mitenkään yllätä, sanoo Jari Lehmusmetsä. Viemäreissä on rottia, koska siellä riittää syötävää. Jos lähistöllä on asuintaloja, niin yleensä niistä ajautuu syömäkelpoista materiaalia viemäriin.

Rottahavaintoja tehdään koko ajan

Myös maan pinnalla tehdyt rottahavainnot ovat Kuusankosken katukuvassa vähenemään päin. Kierrätyspisteellä tehdyt havainnot ovat loppuneet kokonaan.

Kouvolan kaupungin terveysvalvonnan mukaan kierrätyspisteelle oli säännöllisesti tuotu vanhentunutta leipää, joka oli houkutellut rottia paikalle.

– Leivän alkuperää emme saaneet selville, mutta tiedottamisella leivän tuonti sille kuulumattomaan paikkaan saatiin loppumaan. Samalla kaupunkilaisten rottahavainnot palautuivat normaalille arkipäiväiselle tasolle, kertoo terveystarkastaja Mari Järvinen.

Rottahavaintoja tehdään kaupungin terveysvalvontaan ympäri vuoden. Järvisen mukaan yksittäisiä ilmoituksia tulee edelleen, myös muualta kuin Kuusankoskelta. Ilmoitusten määrässä tulee piikki yleensä syksyisin, kun liikkeellä olevat rotat saattavat alkaa etsiä sisätiloja.

Maan pinnalla tehtyjen havaintojen osuminen samoihin aikoihin viemärirottajahdin kanssa lienee osittain sattumaa.

– Viemärirotilla on niin hyvät oltavat, että ne viihtyvät pääosin viemäreissä. Joskus jokunen yksilö saattaa yrittää maan päällekin, mutta uskoisin, että kierrätyspisteellä vierailleet rotat olivat eri eläimiä kuin viemärirotat, arvelee Järvinen.

Havaijilla tupakan ystävät voivat tulevaisuudessa joutua odottamaan melko pitkään saadakseen vetää laillisesti ensimmäiset henkoset nikotiinisavua. Paikallisen poliitikon jättämä lakiesitys kieltäisi toteutuessaan tupakan myynnin alle 100-vuotiaille.

Havaijin osavaltiossa tupakan myymistä koskevat lait ovat jo entuudestaan tiukimpia Yhdysvalloissa. Vuonna 2014 tupakan myynnin ikäraja nostettiin saarilla 21 vuoteen.

Uusi lakiesitys nostaisi ikärajan ensi vuonna 30 vuoteen. Seuraavana vuonna 2021 ikäraja olisi jo 40, ja 2022 tupakan ostajan tulisi olla vähintään 50-vuotias.

Vuonna 2023 tupakan hankkiminen olisi salittua enää vain 60-vuotiaille ja sitä vanhemmille ihmisille. Lopulta vuonna 2024 ikäraja nostettaisiin kerralla 100 vuoteen.

Ei täyskieltoa?

Mikäli demokraatteja edustavan lainsäätäjän Richard Creaganin esitys hyväksytään, se käytännössä kieltäisi tupakan myynnin.

Asteittain äärimmäisyyksiin asti nouseva ikäraja ei kuitenkaan ole vain silmänlumetta vaan oleellinen osa lakiesitystä. Creaganin mukaan esitys on muotoiltu juuri näin, jotta sen voidaan katsoa olevan lainmukainen.

Juridisesti lakiesityksen ydin on siinä, ettei se vaadi tupakan täyskieltoa vaan ainoastaan myynnin rajoittamista.

Tiettävästi maailman tiukinta tupakkalaki ehdottanut Creagan on siviiliammatiltaan lääkäri. Hänestä täysikielto ei ole liioittelua.

– Valtio on velvoitettu suojelemaan kansalaisten terveyttä, Creagan – entinen tupakoija – perusteli Hawaii Tribune-Herald -sanomalehdelle.

– Tilapäinen miehityksen alitus oli jokapäiväistä, kertoo Maria työstään Touhula-päiväkodissa.

Maria on lastentarhanopettaja Uudeltamaalta. Hän ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään.

– Jos esimerkiksi ryhmän toisella työntekijällä oli hammaslääkäri, toinen oli koko aamupäivän yksin 18 lapsen kanssa koko aamupäivän, Maria sanoo.

Pääsääntöisesti sijaisia ei hänen mukaansa saanut edes palkata. Lisäksi Touhulassa työntekijät joutuvat hoitotyönsä ohessa tekemään myös muita töitä, kuten ruuanlaittoa, siivousta ja lumitöitä. Nämä kaikki veivät aikaa varsinaiselta lasten hoitotyöltä.

– Hankalia tilanteita tuli, kun samaan aikaan piti valvoa lapsia ja hoitaa keittiövuoro, Maria lisää.

Maria kertoo, että esimerkiksi ikävästä tilanteesta käy se, kun lapsi oli purrut toista lasta, ja vanhempi otti yhteyttä päiväkotiin. Marian mukaan vanhemmille piti valehdella näissä tilanteissa, sillä ei saanut kertoa, että kukaan hoitajista ei ollut nähnyt tilannetta. Ja syynä oli usein se, että yhdellä hoitajalla oli liian monta lasta paimennettavanaan.

Eteeni tuli ikäviä tilanteita, kun sain lasten vanhemmilta kuvia puremajäljistä, eikä voitu kertoa, että kukaan työntekijä ei ollut tilannetta nähnyt” Lastentarhanopettaja Uudeltamaalta

Maria on Touhulassa työskentelynsä aikana nähnyt monta muutakin epäkohtaa. Kuten sen, että jatkuvasti työllistettiin palkkatuella ihmisiä töihin, joita ei ollut hänen sanojensa mukaan aikomustakaan palkata.

Maria kertoo myös työntekijästä, joka oli huomannut, että lapsi tarvitsee erityistä tukea kehitykseensä. Työntekijä kertoi vanhemmille, että sellaista tukea Touhula ei tarjoa. Hän kehotti vanhempia tämän takia hakeutumaan kunnan omaan päivähoitoon, jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen.

Tämän jälkeen johdolta tuli tiukat ohjeet siitä, että tällaisista asioista perheille ei saa kertoa.

Muutenkin Maria kertoo päiväkodin huonosta tilanteesta, jossa lasten erityistä tuen tarvetta ei huomattu, sillä päiväkodissa ei ollut koulutettuja työntekijöitä, jotka olisivat kyenneet tunnistamaan tilanteen.

“Touhulassa erityisen tuen tarpeen havaitseminen on hankalaa, sillä ei ole päteviä hoitajia ja lastentarhanopettajia.” Lastentarhanopettaja Uudeltamaalta

Yhteydenotot liittoon ovat lisääntyneet viimeisten parin vuoden aikana

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Avi) kertoo, että heille on tullut kahden viime vuoden aikana yhteensä kuusi valvontailmoitusta yksityisistä päiväkodeista. Puolet näistä, eli kolme, koskevat Touhula-päiväkoteja. Yksi ilmoitus koskee ryhmäkokoa, toinen henkilöstömitoitusta ja kolmas kahden työntekijän riitatilannetta.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin varhaiskasvatuksen asiantuntija Johanna Perez kertoo, että liitolle Touhulan kyseenalaiset ja jopa lainvastaiset toimintatavat ovat tuttuja. Touhulan päiväkotiketju on voimakkaasti kasvanut parin viime vuoden aikana ja kasvun aikana liitto on saanut jäseniltään useita yhteydenottoja kuukaudessa.

Viime päivinä yhteydenotot ovat tosin lisääntyneet valtavasti, sillä medioissa esille tuotu, julkisessa päiväkodissa esiin tullut lapsen puremistapaus on herättänyt ketjun hoitajissa halun kertoa yhtiön ongelmista.

Superin mukaan yhteydenottoja on tullut kymmenistä ketjun päiväkodeista. Super arvioi, että luottamusmiesjärjestelmä on Touhulan päiväkodeissa heikko, ja siksi työntekijät ottavat liittoon yhteyttä.

Touhula on Suomen suurin yksityinen päiväkotiketju ja sieltä otetaan yhteyttä eniten liittoon.

– Lapsilla on kyllä aika paljon suojelusenkeleitä siellä, Perez sanoo.

Hänen mukaansa on ihme, ettei lapsille ole tapahtunut mitään vakavaa Touhulan päiväkodeissa. Niin pielessä ovat henkilöstön mitoitukset Touhuloissa.

Pätevää henkilökuntaa liian vähän

Superiin otetaan yhteyttä mitoitusasioiden lisäksi myös sairausajan palkkausasioissa. Työntekijät kysyvät paljon myös nollatuntisopimuksista, jotka aiheuttavat päänvaivaa arjen järjestämisessä ja niin sanotusta harmaasta ylityöstä eli palkattomasta ylityöstä.

Johanna Perezin mukaan Touhulan päiväkodit eivät ole suinkaan ainoita, joissa käytetään hyväksi varhaiskasvatuslaissa olevaa mahdollisuutta henkilömitoituksen tilapäiseen poikkeavuuteen. Saman asian kanssa painitaan myös kunnallisissa päiväkodeissa. Sijaisia ei aina edes yritetä palkata.

“Lapsilla on kyllä aika paljon suojelusenkeleitä Touhula-päiväkodeissa” Varhaiskasvatuksen asiantuntija Johanna Perez, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer

Perezin mukaan myös henkilökunnan pätevyydessä on puutteita varsinkin pääkaupunkiseudulla.

– Touhulan päiväkotien kaikissa ryhmissä ei ole lainkaan varhaiskasvatusopettajaa, vaikka lain mukaan niitä pitäisi olla vähintään yksi.

Perez sanoo huolestuneensa Touhulan tilanteesta erityisesti sen jälkeen, kun kuuli tapauksesta, jossa aikuinen työntekijä joutui lapsen pahoinpitelemäksi.

Perezin mielestä yksi huolestuttava piirre on se, että työntekijät eivät osaa eivätkä uskalla ilmoittaa tällaisista vakavista tapauksista kunnalle, jolla on valvontavastuu. Työntekijöitä kalvaakin usein pelko, eivätkä he uskalla ottaa epäkohtia esille Touhulan päiväkodeissa.

– Jos työntekijät pelkäävät työpaikkansa puolesta, jos tuo epäkohtia esiin, niin ei niitä koskaan päästä myöskään korjaamaan, Perez sanoo.

Pelon takia moni hoitaja on uupunut työssään. Epäkohtia esille tuoneet työntekijät ovat joutuneet esimiesten puhuttelemiksi ja heitä on painostettu jättämään työnsä. Superin mukaan suuret päiväkotiketjut onnistuvat väistelemään kuntien valvontaa.

Vikaa on myös valvovan viranomaisen toiminnassa, joka ei aina edes kiinnitä huomiota oikeisiin asioihin, vaan esimerkiksi ennalta ilmoitettu valvontakäynti tehdään toimistossa pullakahvien äärellä. Henkilöstöltä tuskin kysytään mitään.

Touhulan toimitusjohtaja ei tunnista työntekijöiden kertomaa

Touhula-päiväkotien toimitusjohtaja Virpi Holmqvist kertoo lasten turvallisuuden olevan päiväkodeissa kaikkein tärkein asia. Hänen mukaansa päiväkodeissa pyritään aina lainmukaiseen henkilömitoitukseen. Holmqvistin mukaan hänen aikanaan päiväkodeissa ei ole ollut sijaiskieltoa.

– Minun on pakko nyt selvittää tilannetta, sillä näitä asioita ei ole tullut minun tietooni, hän sanoo.

Holmqvist ei myönnä, että työntekijöiden kertomukset muusta työstä kuin lastenhoidosta pitäisivät paikkansa.

– Päiväkotiapulaisen työtehtävä ei ole kasvatusvastuullinen työ, vaan hänen tehtäviinsä kuuluu siivous, ruuanlaitto ja vaatehuolto. Jokaisessa päiväkodissa tulisi olla tämä päiväkotiapulainen.

Pelon ilmapiiriäkään yhtiön toimitusjohtaja ei tunnista. Hänen mukaansa henkilökunnalle ja työntekijöille on juuri palautetta varten perustettu järjestelmä, jossa palautetta voi antaa nimettömänä.

Lue lisää:

Jyväskyläläisessä päiväkodissa lapsi puri toista lasta useita kertoja – varhaiskasvatuksen palvelujohtaja: paikalla oli lakisääteinen määrä henkilöstöä

Helsinkiläinen lastentarhanopettaja ei laittaisi lastaan päiväkotiin, jossa työskentelee: "Pitää hymyillä, vaikka päivästä on tulossa kaaos"

Epäiletkö, että lapsesi päiväkodissa on liian vähän aikuisia ja ryhmät suurempia kuin laki sallii? Katso 5 ohjetta, miten toimia

Miten tämä on voinut pysyä salassa? Tämä oli ensimmäinen reaktio, kun sosiaalinen media alkoi kuhista Muumilaakson yllättävästä uudesta sukulaisuussuhteesta.

Kerrotaan järisyttävä uutinen heti kärkeen. Rakastetut hahmot Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sukua.

Asia paljastui, kun Muumien virallisessa blogissa tehtiin sukupuu Nuuskamuikkusen ja Mymmyleiden sukupuusta. Siitä selviää, että Mymmeli vanhempi on sekä Pikku Myyn että Nuuskamuikkusen äiti.

Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat.

Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat Muumi-tarinoiden päähahmoja. Pikku Myystä tulee yhdessä sarjakuvassa jopa muumiperheen ottolapsi.

Äitillä varsinainen suurperhe

Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen äiti esiintyy Muumipapan uratyöt -kirjassa. Mymmeli vanhempi on varsinainen suurperheen äiti.

– Hän on pyöreähkö ja kovin onnellinen ja hänellä on edellä mainittujen lisäksi 34 muuta lasta, jotka esiintyvät myös samassa kirjassa, blogissa kuvataan.

Mymmeli nuorempi on puolestaan Pikku Myyn isosisko. Pikku Myyllä ja Nuuskamuikkusella on eri isät.

Pikku Myyn isä on blogin mukaan tuntematon. Sen sijaan Nuuskamuikkusen isä on Muumipapan nuoruudenystävä Juksu.

– Nuuskamuikkunen muistuttaa isäänsä hoikan ruumiinrakenteensa, hattunsa, piippunsa sekä rauhallisen ja pohtivan elämänasenteen myötä, blogissa kerrotaan.

Kuohutti somea

Blogissa selviää myös toinen kuohuttava asia. Nuuskamuikkunen on itse asiassa Pikku Myyn pikkuvelipuoli, sillä Pikku Myy on vanhempi kuin Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen, joiden vanhemmat vasta kohtaavat toisensa Muumipapan urotyöt -kirjassa, jossa Pikku Myy jo syntyy.

Nuuskamuikkunen esiintyy jokaisessa Muumikirjassa yhtä kirjaa lukuun ottamatta.

Sukulaisuussuhde herätti kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.

– Ehdin melkein 21v ikään ennen ku kuulin että Nuuskamuikkunen on Pikkumyyn veli !!!!Oon syvästi järkyttyny ja eläny valheessa!

– Ei ei ei. Nyt on artikkelin kirjoittaja napsinut muumipapan taikasieniä Toven 60-70-luvun stripeistä. Ei voi pitää paikkaansa.

– Fake News! En suostu uskomaan.

– No mun piti näköjään elää 43-vuotiaaksi.

Osa verkkokeskustelijoista kertoo tietävänsä tämän sukulaisuussuhteen jo etukäteen.

Blogi on julkaistu Muumien virallisilla kotisivuilla. Muumiperhe on Suomen kuuluisimpia lastenkirjoja. Sen kirjoittaja suomenruotsalainen kirjailija Tove Jansson (1914-2001) saavutti maailmanlaajuisen suosion kuvittamillaan ja piirtämillään Muumi-kirjoilla ja sarjakuvilla.

"Pitää muistaa, että muumit ovat fantasiaa"

Moomin Charactersin toimitusjohtaja Roleff Kråkström sanoo, että sukulaisuussuhdeasia nousee aika ajoin pinnalle. Asia ei ole yhtiölle uusi.

– Pitää muistaa, että muumit ovat fantasiaa. Sukukartat eivät ole taivahan tosi ja sukulaisuudella ei ole sen syvempää merkitystä.

Fantasiahahmot on luotu taideteoksen ehdoilla.

– Tämän takia hahmot käyttäytyvät välillä logiikasta poikkeavalla tavalla, Kråkström sanoo.

VR on perunut useita kaukoliikenteen junavuoroja jo etukäteen keskiviikolta sään vuoksi.

Peruutukset koskevat Helsingin ja Turun, Helsingin ja Tampereen, Vaasan ja Tampereen sekä Helsingin ja Lappeenrannan välisiä vuoroja. Lisäksi yksi aamujuna on peruttu perjantailta Vaasan ja Seinäjoen välillä.

Peruttuja junavuoroja korvataan busseilla, minkä lisäksi osassa tapauksista matkustajia ohjataan toisiin juniin.

VR kertoo pyrkivänsä liikennöimään kuitenkin 95 prosenttia junista normaalisti. Matkustajia kehotetaan silti varautumaan myöhästymisiin.

Peruutuksilla saadaan VR:n mukaan lisäaikaa kaluston sulattamiselle ja huolloille.

Erityisesti kaukojunat ovat myöhästelleet paljon viime päivinä muun muassa runsaan lumisateen vuoksi. Maanantaina illalla paikoin vain joka viides kaukojuna oli aikataulussa ja tiistaina esimerkiksi iltakymmenen maissa vain joka neljäs.

Tänään keskiviikkona on saamelaisten kansallispäivä. Kansallispäivää on juhlittu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa sekä Venäjällä parisenkymmentä vuotta. Kansallispäivästä päätettiin jo vuonna 1992, mutta suomalaiseen almanakkaan se merkittiin vasta vuonna 2004. Kansallispäivän juuret juontavat kuitenkin yli sadan vuoden päähän. Helmikuun 6. päivä vuonna 1917 pohjoismaiden saamelaiset kokoontuivat ensimmäiseen yhteiseen kokoukseensa Norjan Trondheimissä.

Katso kuvagalleriasta kansallispäivän värikästä tunnelmaa ympäri Suomen. Kuvagalleria päivittyy.

Geahča dán govvagalleriijas Sámi álbmotbeaivvi ivdnás ávvudeami Sámis ja miehtá Suoma. Govvagalleriija beaiváduvvo.

Voit myös lähettää oman juhlakuvasi osoitteeseen linda.tammela@yle.fi. Kerro kuvan yhteydessä kuvaajan nimi sekä kuvauspaikka.

Sáhtát sáddet ávvudemiin govaid čujuhussii linda.tammela@yle.fi. Muital šleađgaboasttas maid govvejeaddji nama ja govvenbáikki.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vahvisti kansankunnan tilaa koskevassa puheessaan, että hän aikoo tavata Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin Vietnamissa 27.-28. helmikuuta.

Suuret puheet ja näyttävät kättelyt olivat Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean johtajien ensitapaamisen tulokset viime vuoden kesäkuulta Singaporessa. Valokuvat on otettu, mutta nyt tämä ei enää riitä.

Pohjois-Korean ydinaseohjelma jatkuu aiemmassa laajuudessaan. Maiden väliset vähäiset yhteydenotot eivät ole kahdeksassa kuukaudessa tuottaneet tulosta, vaikka presidentti Donald Trump vielä tammikuun lopussa julisti, kuinka mahtavasti Korean niemimaan riisuminen ydinaseista etenee.

YK:n turvallisuusneuvostolle vastikään toimitetun raportin mukaan Pohjois-Korea pyrkii nyt kaikin keinoin suojaamaan ydinaseistustaan ja ballistisia ohjuksiaan Yhdysvaltain mahdollisilta iskuilta.

Raportin mukaan Pohjois-Korea kokoaa ja testaa ballistisia ohjuksiaan muun muassa siviilikohteissa ja lentokentillä eikä niinkään aiemmin tunnetuissa sotilaskohteissa.

Yhdysvaltain lähimmät liittolaiset Aasiassa ovat Etelä-Korea ja Japani. Ne ovat Trumpin presidenttikaudella joutuneet toteamaan, että liittolaissuhteet ja niiden mukaiset turvatakuut eivät enää ole entisessä arvossaan.

Japani ja Etelä-Korea pitävät Trumpia yhä altavastaajana ja arvaamattomana neuvottelijana, joka lähestyvien vaalien takia voi tehdä yllättäviä avauksia ja julistuksia neuvottelupöydässä Pohjois-Korean kanssa

Politiikan ja asevoimien asiantuntijat Aasiassa pelkäävät, että Trumpin hallinto voi rahan säästämiseksi heikentää tiivistä liittolaisuhdetta vain siksi, että Pohjois-Korea saataisiin luopumaan ydinaseistaan.

Selkeät vaatimukset Pohjois-Korealle

Pohjois-Korean johtajalle Kim Jong-unille jokainen tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa on jo voitto. Kansainvälinen julkisuus nostaa Kim Jong-unin arvovaltaa ja asemaa ainakin omassa maassaan.

Toisen huipputapaamisen yhteydessä Yhdysvaltojen olisi pystyttävä asettamaan selkeitä ehtoja Pohjois-Korealle sen ydinaseohjelmasta. Muutoin huippuistunnot menettävät merkityksensä.

Selkeästi mitattavat, konkreettiset ehdot ovat tuloksekkaampia kuin laajat, ympäripyöreät julistukset pikaisesta ydinaseriisunnasta.

Yhdysvallat voisi aluksi vaatia Pohjois-Korealta listaa sen aseistuksesta, laadusta ja määrästä. Silloin tiedettäisiin, mistä neuvotellaan.

Ilmaiseksi Pohjois-Korea ei tällaista tietysti anna. Maksuksi se tullee vaatimaan talouspakottesta luopumista, Yhdysvallat voisi suostua niitä helpottamaan.

Toinen maksutapa voisi olla Koreoiden välisen rauhansopimuksen edistäminen. Vuosina 1950-53 käytyä Korean sotaa ei ole vieläkään Etelä- ja Pohjois-Korean kesken muodollisesti lopetettu.

Etelä-Korealla eniten syytä huoleen

Suurimmat toiveet ja epäluulot tulevasta huipputapaamisesta ovat Etelä-Korealla.

Sen pohjoisen naapurin ydinaseiden riisunta on tietysti tärkein asia, mutta millä hinnalla presidentti Trump sen tekisi?

Etelä-Korea on joutunut Trumpin kaudella ankaran painostuksen kohteeksi sotilasmenojen takia.

Yhdysvalloilla on Etelä-Koreassa yli 28 000 sotilasta. Ne ovat nimenomaan turvaamassa maata pohjoisen hyökkäykseltä ja hankkimassa sotilastietoja Korean niemimaan ja lähialueiden tapahtumista.

Pohjois-Korea on pitkään vaatinut Yhdysvaltoja vetämään joukkonsa pois etelästä. Myös Trump itse on tätä vaihtoehtoa väläytellyt.

Trumpille kyse on lähinnä Yhdysvaltain rahojen säästöstä ja omille tukijoille annettujen vaalilupausten toteuttamisesta.

Viimeksi tammikuussa Yhdysvallat vaati Etelä-Koreaa maksamaan yli 40 prosenttia enemmän kuluista, joilla se osallistuu yhdysvaltalaisjoukkojen ylläpitoon. Lasku nousisi yli 1,2 miljardin.

Tällä summalla Yhdysvallat tarjoaisi vain vuoden diilin, kun Etelä-Korea haluaa 3-5 vuoden sopimuksen.

Etelä-Koreassa pelätään, kuinka Trump voisi suostua vain Pohjois-Korean ydinaseohjelma alasajoon ja sivuuttaa ne edut, jotka alueellinen liittolainen nykyisin tuo myös yhdysvaltain turvallisuudelle.

Kiina on keskiössä

Kiina on Pohjois-Korean merkittävin tukija ja Yhdysvaltojen strateginen kilpailija Aasiassa.

Ilman Kiinaa Korean niemimaalla ei saada aikaan minkäänlaista sopimusta. Pohjois-Korean johtaja Kim kävi ennen Singaporen neuvotteluja ja myös jo tänä vuonna Pekingissä hakemassa oppia ja tukea tapaamiseen presidentti Trumpin kanssa.

Peking ei halua Pohjois-Korean romahtavan eikä missään nimessä halua miljoonia pakolaisia sieltä omalle puolelleen.

Tämä merkitsee, että päästäkseen tulokseen neuvotteluissa, presidentti Trump joutuu etenemään monen valtion yhdessä sopimin askelin.

Toinen huipputapaaminen voi valaista, onko Trumpilla todellista halua ja kykyä keskittyä monivaiheisiin ja väistämättä hitaisiin neuvotteluihin.

Lue lisää:

Yle seurasi: Trump arvosteli puheessaan "naurettavia ja puolueellisia tutkintoja" – Pelosi pyöritteli silmiään

Hoivapalveluyhtiö Esperi Care on ollut viime viikot myrskyn silmässä. Yle selvitti, kuinka viranomaiset ovat viime vuosina puuttuneet jatkuvasti yhtiön hoivakotien vakaviin ongelmiin eri puolilla Suomea.

Ylen haastattelemat työntekijät kertovat Esperi Caren uhkailleen ja hiljentäneen hoitajia, jotka tuovat esiin hoivakodeissa havaitsemiaan epäkohtia.

Milloin Esperi Caren kaikki hoivakodit ovat turvallisia vanhuksille? Tähän vastaa Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi, joka on vieraana keskiviikon A-studiossa kello 21.05.

Miten Pirttijärvi kitkee haamuhoitajailmiön Esperi Caren hoivakodeista?

Esperi Carella on Pirttijärven mukaan tuore henkilöstöstrategia, jonka puitteissa rakennetaan kulttuuria, jossa päästäisiin avoimeen keskusteluun henkilöstön kanssa. Mitä kaikkea uusi strategia pitää sisällään?

Tuore toimitusjohtaja Pirttijärvi oli viime perjantaina mukana perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon järjestämässä vanhustenhoidon kriisikokouksessa.

Työkokouksen lopputuloksena oli 25 kohdan lista asioista, joihin paikalla olleet hoitoalan tahot lupasivat sitoutua. Saarikon mukaan listaan sitoutumisessa on kyse luottamuksesta. Kokouksella ei itsessään ollut toimivaltaa.

Lista esitellään kokonaisuudessaan tänään keskiviikkona. Miten Esperi Caren työsopimuksiin kirjataan kohta, joka rohkaisee työntekijöitä kertomaan epäkohdista?

Mitä sinä haluaisit kysyä Heini Pirttijärveltä? Kerro kysymyksesi tämän artikkelin lopussa keskusteluosiossa.

Keskiviikon lähetyksen juontaa Annika Damström. Keskustele aiheesta #yleastudio.

Lisää aiheesta:

Ylen haastattelemat työntekijät: Esperi Care uhkailee ja vaientaa hoitajia – epäkohdista puhuva joutuu vaikeuksiin

Ylen laaja selvitys paljastaa Esperi Caren hoivakotien karuja käytäntöjä: sängystä pudonneet jätetty lattialle, hoivakoti välillä ilman hoitajaa

30.1. A-studio: Kuohunta hoivakotien ympärillä jatkuu, mitä vuorossa seuraavaksi?

29.1. A-studio: Mitä hoivakodeissa oikein tapahtuu?

Pankkikonserni Nordean liikevoitto laski loka-joulukuussa 689 miljoonaan euroon vuoden takaisesta 796 miljoonasta eurosta. Koko vuoden liiketulos pysyi likimain ennallaan vajaassa 4 miljardissa eurossa.

Konsernijohtaja Casper von Koskull kertoo, ettei tulos vastaa tavoitetta.

– Tuottokehitykseen kohdistui haasteita, jotka johtuivat marginaalipaineista henkilöasiakkaille annetuissa luotoissa, volyymien vaisusta kasvusta sekä säästämisen tuotteisiin ja markkinatakaustoimintaan liittyvistä tuottopaineista, von Koskull sanoo tulostiedotteessa.

Hänen mukaansa marginaalit vakaantuivat kuitenkin vuoden lopulla, mutta viimeisen neljänneksen haastava markkinatilanne vaikutti osaltaan negatiivisesti varallisuudenhoidosta saataviin tuottoihin ja nettotulokseen käypään arvoon arvostettavista eristä.

Von Koskull kuvaa, että Nordea on nyt entistä vahvempi, yksinkertaisempi ja toimintavarmempi pankki, joka toimii EU:n pankkiunionissa siirrettyään pääkonttorinsa Ruotsista Suomeen.

– Kustannustehokkuus on parantunut suunnitelmien mukaisesti, ja luottojen laatu on edelleen vakaa ja tase vahva. Olemme valmiit viemään pankin onnistuneesti suhdanteen läpi.

Painopisteeksi asiakaspalvelun parantaminen

Tämän vuoden painopisteeksi von Koskull asettaa asiakaspalvelun parantamisen ja liiketoiminnan kasvattamisen.

– Pyrimme edelleen rakenteelliseen kustannustehokkuuteen. Nyt toteutus ratkaisee, hän sanoo.

Venäläinen oikeusistuin on antanut tanskalaiselle, jehovan todistajiin kuuluneelle Dennis Christensenille kuuden vuoden vankeustuomion.

Hänet todettiin syylliseksi äärimielisen järjestön toiminnan järjestämiseen. Venäjän korkein oikeus totesi vuonna 2017, että jehovan todistajat on äärimielinen järjestö, jonka kaikki toiminta on laitonta.

Oikeuden päätöksen jälkeen Venäjällä on nostettu rikossyytteet yli sadalle jehovan todistajien jäsenelle. Christensen oli ensimmäinen, joka sai tuomion.

Christensen on toiminut jehovan todistajien seurakunnan vanhimmistossa Orjolissa, Länsi-Venäjällä. Hänet pidätettiin kesken jumalanpalveluksen, jossa Christensen oli pitänyt puheen.

Christensen ja hänen venäläinen vaimonsa ovat vakuuttaneet, ettei hän ole tehnyt mitään laitonta.

Länsimaat ja ihmisoikeusjärjestöt, esimerkiksi Human Rights Watch, ovat huolissaan Venäjän suhtautumisesta jehovan todistajiin. Järjestöjen mukaan Christensenin tuomiolla testataan, onko Venäjällä enää uskonnonvapautta.

– On surullista, että Raamatun lukeminen, saarnaaminen ja moraalinen elämäntapa katsotaan jälleen rikoksiksi Venäjällä, sanoi Christensenin asianajaja.

Venäjällä on uskontokunnan itsensä mukaan noin 170 000 jehovan todistajaa. Heistä osa on viranomaisten painostuksen seurauksena muuttanut ulkomaille, muun muassa Suomeen.

Parisataa venäläistä Jehovan todistajaa odottaa Suomessa turvapaikkapäätöstään: "Pelkään, että Venäjällä lapsemme otettaisiin huostaan ja mieheni lähetettäisiin vankilaan"

Uskonnonvapaus on periaatteessa turvattu venäjän lainsäädännössä, mutta käytännössä se koskee vain maan neljää pääuskontoa, jotka ovat ortodoksinen kristinusko, islam, juutalaisuus ja buddhalaisuus. Monet pienemmät uskontokunnat ovat usein joutuneet painostuksen kohteiksi.

Lue lisää:

Jehovan todistajat: Venäjän korkeimman oikeuden ratkaisu tekee Jehovan todistajien toiminnasta Venäjällä rikollista

Miten toimit, jos polulla tulee vastaan jyrääjä? Otatko riskin ja lähdet jyräämään vastaan vai hyppäätkö suosiolla polulta lumihankeen?

Kohtaamme jatkuvasti erilaisia ihmisiä esimerkiksi ylittäessä suojatietä, odottaessa hissiä ja kävellessä metsäpoluilla. Luomme ohikulkevista pika-analyyseja ja toimimme niiden mukaan.

Puoli seitsemän-ohjelma on koonnut viisi helposti tunnistettavaa persoonaa, joita voi kohdata ohitustilanteissa.

JYRÄÄJÄ: Ei anna tietä vastaantulevalle, vaan kulkee itsepintaisesti maailmanomistajan elkein.

KARTTELIJA: Välttelee konflikteja viimeiseen asti, vaikka siitä koituisi hänelle itselleen turhaa vaivaa

SUUPALTTI: Puhuu ympärillä olevat niin uuvuksiin, että saa lopulta oman tahtonsa läpi.

TIENANTAJA: Yltiöpäisen kohtelias, joka laittaa aina muut itsensä edelle.

TAKTIKOIJA: Luo pettämättömän strategian, joka kattaa kaikki mahdolliset sudenkuopat.

Mielikuviin ei kannattaisi uskoa

Analyysien tekeminen on inhimillistä ja universaalia toimintaa. Mielikuva, jonka luomme vastaantulevasta muodostuu muutamassa sekunnissa.

Helsingin yliopiston Svenska social och kommunalhögskolanin professori Jan-Erik Lönnqvist toteaa, että mielikuvat johtavat itseasiassa harhaan.

– Nopea analysointi auttaa päättämään, että kannattaako vastaan tulevaa henkilöä lähestyä vai karttaa. Tämä johtaa luokittelemaan ihmisiä. Yksittäisten käyttäytymisten perusteella ei pitäisi kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä ihmisen luonteesta tai persoonallisuuspiirteistä.

Oikeasti ensivaikutelmamme ihmisistä ovat hyvin harhaisia, koska ne perustuvat yksittäiseen käyttäytymiseen tai esimerkiksi ulkonäköön.

Jos lumipolulla tulee vastaan kaunis ja viehättävä henkilö, niin liitämme Lönnqvistin mukaan häneen hyviä ominaisuuksia. Näihin kuuluvat muun muassa ystävällisyys, älykkyys ja pätevyys.

– Jos puolestaan vastassamme on fyysisesti ei niin hyvännäköinen henkilö, niin saatamme kokea hänet k**ipääksi.

Onneksi ensivaikutelmiin perustuvat uskomukset kumoutuvat Lönnqvistin mukaan nopeasti tutustuessamme henkilöön.

– Jo muutaman minuutin mittainen keskustelu voi avata kokonaan uudenlaisen kuvan ihmisestä.

Ensivaikutelman pohjalta ei kannattaisi tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä, saatikka tuomioita. Se on vaikeaa, mutta sitä voi harjoitella.

Kinttupoluille talvisaappaissa ja avoimella mielellä

Vaikka vastaantulevista tulee helposti luotua jopa hauskoja mielikuvia, niin on hyvä muistaa niiden olevan vain ajatuksia. Totuuden kanssa niillä ei todennäkäisesti ole mitään tekemistä.

Jyrääjä voi vaikuttaa kinttupolulla kohdatessa täysin idiootilta. Todellisuudessa hän voi olla oikein mukava, mutta tällä kertaa hän sattoi olla kiireinen ja omissa ajatuksissaan.

Kinttupolkuja on nyt poikkeuksellisen paljon, koska lunta on satanut niin runsaasti. Olisi hienoa, jos poluilla voisi kohteliaan käytöksen lisäksi kantaa mukanaan avointa mieltä.

HKScan kertoo tiedotteessa suunnittelevansa kustannustehokkuutensa parantamista kaikilla markkina-alueillaan ja aloittaa yt-neuvottelut.

Yt-neuvottelut koskevan noin 1200 toimihenkilöä, ylempää toimihenkilöä ja johtoa HKScanin kaikissa toimintamaissa. Tuotannon työntekijät ovat neuvottelujen ulkopuolella. Myös Rauman yksikössä työskentelevät ovat pääosin neuvottelujen ulkopuolella.

Yhtiö kertoo tiedotteessa, että koko konsernissa vähennystarve on enintään 220.

Toimitusjohtaja Tero Hemmilä sanoo tiedotteessa, että yhtiön kilpailukyky on jatkuvasti heikentynyt.

– Jotta voimme vahvistaa kilpailuasemaamme tällä alalla, meidän on määrätietoisesti parannettava toimintamme kustannustehokkuutta sekä etsittävä uusia tapoja vastata asiakkaiden odotuksiin ja kuluttajien tarpeisiin kotimarkkinoillamme myös tulevaisuudessa, kertooTero Hemmilä tiedotteessa.

HKScanin uusi toimitusjohtaja Tero Hemmilä aloitti tehtävässään kaksi päivää sitten. HKScanin pääkonttori sijaitsee Turussa.

Ensimmäisen avaruuteen lähetetyn suomalaisvalmisteisen satelliitin matka päättyy ensi yönä, kertoo Aalto-yliopisto tiedotteessaan. Aalto-2-satelliitti törmää arvioiden mukaan maan ilmakehään varhain torstaina Suomen aikaa.

Vain kahden kilogramman painoinen Aalto-2 tuhoutuu täysin syöksyessään suurella nopeudella ilmakehään. Paineaallon aiheuttama kuumennus höyrystää satelliitin, ja sen tuhoutuminen näkyy taivaalla tähdenlentona.

Aalto-2 laukaistiin avaruuteen huhtikuussa 2017. Se vapautettiin kiertoradalleen Kansainväliseltä avaruusasemalta saman vuoden toukokuussa. Yhteys satelliittiin kuitenkin katosi pian.

Haminassa Maasotakoulun jääkärikomppanian alokkaat ovat asettuneet lounaalle metsän keskelle. Tällä kertaa vieressä ei laula soppatykki, eikä lämmintä ruokaa ole metsään varuskuntakeittiöstä tuotu.

Sen sijaan jokainen varusmies kaivaa repustaan lounaspussin, jonka he ovat aamulla saaneet mukaansa.

Muonapakkaus 2: täysjyväruisleipää 50 gr, kinkkupasteijaa 50 gr, minttusuklaaproteiinipatukka 61 gr, suolapähkinöitä 50 gr, soft drink (cola) 45 gr, soft drink (sitrus) 45 gr. Pussin paino 300 grammaa. Energiaa 1 125 kilokaloria.

Puolustusvoimat kokeilee viidessä eri varuskunnassa uudenlaista lounasmallia. Kolmena päivänä viikossa perinteinen lämmin maastolounas korvataan lounaspussista löytyvillä aineksilla. Niitä ei lämmitetä tai mitenkään valmisteta, vaan ruoat syödään sellaisenaan.

Kokeilu kestää kaikkiaan neljä viikkoa. Viimeinen pussimuona-ateria on nautittu tänään torstaina.

– Tarkoitus on selvittää, pystytäänkö tällaisella maastolounaalla tehostamaan koulutuksen ajankäyttöä, onko sillä vaikutuksia koulutustavoitteiden saavuttamiseen ja sotilaan toimintakykyyn koulutuspäivän aikana, kertoo Haminassa reserviupseerikoulu RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

Toiveessa oikeaa ruokaa

Lappeenrantalainen alokas Totti Jämsen astui palvelukseen tammikuussa Maasotakoulussa Haminassa. Hän on päässyt kokeilemaan jo kaikkia eri sisältöisiä pusseja. Hänellä on niistä selvä mielipide.

– Syömisen määrä ei ole välttämättä ole niin reilu, että nälkä lähtisi, mutta luulisin, että kalorimäärät pitävät miehen liikkeessä, kertoo Jämsen.

Lämmintä ruokaa Jämsen ei vielä ole metsässä saanut kertaakaan. On siis hieman hankala verrata, onko lämmin vai kylmä ruoka parempaa.

– Jaksaisi varmasti paremmin, jos saisi oikeata ruokaa, oli se sitten kiinteätä ruokaa tai keittoa.

Jämsenin neljän viikon kokemuksella koko lounaspussi kannattaa syödä tyhjäksi, koska muuten ei metsässä pärjää. Yleensä hän syö kaiken. Jos yli jää esimerkiksi välipalapatukka, hän nauttii sen myöhemmin iltapäivällä.

Toisinaan osa pussista jää syömättä ajanpuutteen vuoksi.

– Eilen tuli niin kiire, että jäi puoli pussia syömättä, kertoo Totti Jämsen.

1 000 kilokaloria pussissa

Kaikkiaan lounaspusseista pääsee nauttimaan yli 2 000 varusmiestä. Pääesikunnan koulutusosastolta everstiluutnantti Markku Lämsä kertoo, että lounaspussin nauttiminen mahdollistaa lounastauon pitämisen silloin, kun se koulutuksen kannalta on järkevintä.

Pussien sisällöstä vastaa Leijona Catering oy. Viestintäpäällikkö Jonna Myllykankaan mukaan lounaspussin sisältö on suunniteltu niin, että sen energia- ja kalorimäärä vastaa varuskuntaravintolassa valmistettuja maastoaterioita ja varuskuntaravintolassa tarjoiltavaa ateriaa. Yhden pussi energiasisältö on noin 1 000 kcal/pussi.

– Pussien sisältö koottiin erilaisista leipätuotteista, liha- kala- tai kasvislevitteistä, proteiinipatukoista, urheilujuomista, suklaasta ja pähkinöistä, kertoo Myllykangas.

Vanhastaan lämmin ruoka on tuotu maastoon varusmiehille lämpöastioissa. Silloin koulutettavien joukko pitää saada tiettyyn paikkaan metsässä juuri sovittuun aikaan. Varusmiehet ovat ehkä joutuneet harjoituspaikalta kulkemaan maastoruokailuun pitkän matkan ja kenties odottamaan ruoka-ajoneuvon saapumista. Senkin ajan voisi Markku Lämsän mukaan käyttää taisteluharjoituksiin.

Ruoan jakaminenkaan ei aina suju toivotulla tavalla.

– Varsinkin talvisaikaan on vielä käynyt niin, että ensimmäiset ruokailijat saavat lämpimän aterian, mutta viimeiset ovat joutuneet syömään jo kylmettynyttä keittoa, sanoo everstiluutnantti Markku Lämsä.

Pasteija naurattaa

Haminan alokkaat eivät selvästikään suhtaudu lounaspusseihin kovin vakavasti vaan syövät mitä tarjolla on. Yhdellä lounastauolla he äänestivät tuubipasteijoista. Tonnikalapasteijasta piti vain kolme alokasta kymmenestä.

Jämsen itse pitää kinkkupasteijasta enemmän kuin tonnikalapasteijasta. Tonnikala- ja kinkkupasteijan lisäksi makuna voi olla myös kasvispasteija.

– Nämä pasteijat ovat kyllä sellaisia, että kun nälkä on, niin kyllä ne menee, naurahtaa Totti Jämsen.

Vieressä alokas Aki Eskola vetää pasteijaa näkkileivän päälle.

– Ihan hyvää.

Pussissa olevat välipalapatukka ja pähkinät saavat varusmiehiltä hyvät arvosanat, ja he pitävät niitä tervetulleina. Urheilujuomajauhe pitää sekoittaa varusmiesten mukanaan tuomissa pulloissa olevaan veteen, jolloin juoman voi nauttia myös harjoituksen aikana.

Lähistöllä lounaalla on myös RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

– Kyllä minä olen tuon alokas Jämsenin kanssa samaa mieltä, että kinkkupasteija on parempaa kuin tonnikalapasteija, sanoo Rauhala.

Rauhala muistuttaa, että tarkoitus on nauttia kaikki pussissa oleva ruoka harjoituksen aikana. Jos esimerkiksi pähkinät eivät heti maistu, ne voi laittaa taskuun ja popsia vaikka tunnin kuluttua.

– Silloin suunniteltu kokonaisenergiamäärä tulee syödyksi. Kyllä se maukas päivällinen sitten illalla odottaa varuskuntaravintolassa.

Lounaspussien avulla ruokailu sujuu selvästi ripeämmin kuin siten, että se jaettaisiin jokaiselle varusmiehelle erikseen paikalle tuoduista lämpöastioista.

– Tarkoitus on, että varusmiespalveluksessa käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä tehokkaasti, sanoo RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

Nyt kerätään kokemuksia

Alokas Totti Jämsen kertoo pohtineensa, onko pussimuona kalliimpaa kuin paikan päälle metsään lämpöastioissa tuotu ruoka.

– Jos tämä on taloudellisesti parempi ratkaisu, niin kyllä minä näen, että tämä voisi toimia jatkossakin Puolustusvoimien käytössä, kertoo Jämsen.

Pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Markku Lämsä kertoo, että hinta on laskettu.

– Niissä ei ole oikeastaan minkäänlaista hinta-eroa. Varsinkin, kun lasketaan maastoajoneuvojen polttoainekulu mukaan.

Lounaspussikokeilu alkoi 15.1.2019 ja loppuu tänään torstaina. Neljän viikon aterioista palautetta antavat sekä varusmiehet että kantahenkilökunta.Saatujen kokemusten pohjalta Puolustusvoimat miettii, kannattaako lounaspusseja jatkossa käyttää tai pitäisikö niiden koostumusta muuttaa.

– Pohdimme myös, voisiko lounaspussi olla vaihtoehto lounaalle esimerkiksi vartiointitehtävässä, jonne lounaan tuominen on hankalaa. Tässä on monta eri vaihtoehtoa, johon tätä voitaisiin hyödyntää.

Lämsä kertoo, että Puolustusvoimat on muuttamassa varusmiesten koulutusohjelmaa. Lounaspussi on isossa kokonaisuudessa vain yksi pieni osa. Uudistuneessa koulutusohjelmassa viikko on jaettu niin, että tiistai, keskiviikkoa ja torstai ovat viikon tärkeimmät ja keskeisimmät koulutuspäivät.

– Maanantai on pitkälti valmistautumista ja huoltoa. Perjantai on palautetta, analysointia, arviointia, liikuntaa ja muuta kevyempää palvelusta, kertoo Pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Markku Lämsä.

Kokeilussa mukana kuusi erilaista lounaspussia. Yksi niistä on tarkoitettu varusmiehille, joilla on jonkinlainen ruoka-aineallergia.

Lue seuraavaksi: Tällainen on varusmiehen uusin vakiovaruste – inttirolex komeilee nyt lähes jokaisen varusmiehen ranteessa

Syvä uni on hyötyaikaa, jolloin aivot toipuvat päivän puuhista ja varautuvat uuteen aamuun, kun uutta tietoa ja aistimuksia ei tulvi sisään. Mutta entäpä, jos syvän unen aikana voisi myös oppia jotakin aivan uutta?

Oppimiseen liittyvä unitutkimus on aiemmin keskittynyt siihen, miten valveillaolon aikana saatu uusi tieto vakiintuu ja vahvistuu, kun nukkujan aivot kertaavat sitä ja yhdistävät sen aiemmin opittuun.

Sveitsiläiset tutkijat arvelivat, että vastaavan pitäisi olla mahdollista myös päinvastoin. Silloin syvän unen aikana saatu oppi olisi muistissa vielä herätessä.

Tämän hypoteesin kestävyyttä Bernin yliopiston unitutkijat ryhtyivät selvittämään laboratoriossaan.

Tulokset haastavat vakiintuneen käsityksen, jonka mukaan aivot ovat syvän unen aikana täysin eristyksissä siitä, mitä ihmisen ympärillä tapahtuu. Eristyksessä näyttääkin olevan puolen sekunnin mittaisia toistuvia aukkoja.

Kokeeseen luotiin pseudosanoja

76 koehenkilölle kerrottiin, että kokeessa tutkittaisiin, auttaako lepo arvaamaan oikein uppo-oudon kielen sanoja, jotka he saavat kuullakseen herättyään päiväuniltaan.

He eivät tienneet, että sanoja toistettaisiin jo heidän nukkuessaan. Kun heiltä kysyttiin, olivatko he kuulleet mitään unen läpi, kaikki vastasivat kieltävästi.

Sanat eivät mitenkään voineet olla koehenkilöille tuttuja, sillä ne olivat tutkijoiden luomaa keinotekoista kieltä. Kukin pseudosana sai parikseen oikean saksankielisen sanan.

Pseudosanoista karsittiin ne, jotka etukäteiskokeissa synnyttivät monissa samanlaisen mielikuvan äännesymboliikan vuoksi.

Äännesymboliikka tarkoittaa äänteiden ja äänneyhdistelmien kytkeytymistä kuvattavan sanan luonteeseen, vaikkapa kokoon tai muotoon. Äännesymboliikkaa on esimerkiksi se, että ö-äänne tuppaa esiintymään vähättelevissä sanoissa, kuten "hölmö" tai "pöhkö".

Norsu ei mahdu kenkälaatikkoon

Nukkujille luettuja sanapareja olivat muun muassa "tofer" ja Schlüssel eli avain sekä "guga" ja Elefant eli norsu. Parit toistettiin neljä kertaa.

Kun he heräsivät, heiltä kysyttiin, oliko kunkin pseudosanan tarkoittama asia kyllin pieni (kuten "tofer") tai liian suuri (kuten "guga") mahtuakseen kenkälaatikkoon.

Tulokset osoittivat, että heillä oli unessa syntyneitä mielikuvia sanojen sisällöstä. Tulokset olivat selvästi osuvampia kuin ne, mitkä pelkät arvaukset olisivat tuottaneet.

Tulokset olivat myös linjassa koehenkilöiden aivojen hippokampuksen sähkökäyrän aktiivisten vaiheiden kanssa. Mitä useammin toisto osui aaltoilussa aktiiviseen puoleen sekuntiin, sitä vahvempi mielikuva, tutkimus osoitti. Hippokampus on aivojen muistikeskus.

Vieraaksi luulemasi sana voikin olla unessa kuultu

Tällaisia unenaikaisia muistijälkiä syntyy myös arjessa, ei vain unilaboratoriossa, tutkijat päättelivät.

Ne voivat olla syynä silloin, jos ihminen reagoi vieraaseen sanaan, vaikka ei usko sitä koskaan kuulleensakaan, sanoo neuropsykologi Marc Züst Inverse-lehden haastattelussa.

– On ihan hyvä tietää, ettemme ole unessakaan täysin irrallamme ympäristöstä. Jos olet niitä, joilla on tapana nukahtaa television ääreen, ajattelepas, että kuulisit mainoksia koko yön. Jokin siitä voisi tietämättäsi tarttua, Züst tuumii.

Syvä uni on yksi unen neljänlaisista vaiheista. Se on unista elvyttävintä. Torke on rentoutumista, jossa ajatus harhailee. Myös kevyt uni on pinnallista, mutta sitä äänet eivät enää juuri häiritse. Vilke- eli REM-unessa ihminen näkee unikuvia.

Neuropsykologian professori Katharine Henke ennustaa, että lähivuosina ryhdytään tutkimaan sitä, miten paljon ja minkälaisin seurauksin syvää unta voidaan käyttää uuden tiedon oppimiseen.

Voihan nimittäin olla niinkin, että uusi tehtävä häiritsisi liikaa aivojen lepuuttamista ja lataamista ja opitun vahvistamista, syvän unen vanhastaan tärkeiksi tiedettyjä tehtäviä.

Tutkimus on vapaasti luettavissa Current Biology -tiedejulkaisusta.

Hiukset ovat pitkät ja siniseksi värjätyt. Näyttävät korvakorut on tehty poron nahasta ja värikkäistä silkkilangoista.

Utsjoella syntynyt Hildá Länsman haluaa tuoda saamelaiskulttuuria esille modernilla tavalla. Siinä ulkonäkö on tärkeä – erityisesti yleisölle esiintyessä.

Tänään keskiviikkona hän pukeutuu saamenpukuun, gáktiiin. Siten hän kunnioittaa saamelaisten kansallispäivää.

Hildálle musiikki on keino kertoa omasta kulttuurista ei-saamelaisille.

– Sillä on iso merkitys. Haluan musiikin avulla lisätä ihmisten ymmärrystä, Länsman sanoo.

Yhdessä äitinsä, Ulla Pirttijärven kanssa hänellä on yhtye nimeltä Solju.

Saamelaismusiikin uusi aika

Hilda Länsman on nopeasti noussut nuorten saamelaismuusikoiden eturiviin. Hän sanoittaa ja säveltää Soljun kappaleet äitinsä kanssa. Heitä säestävät muun muassa Ismoa Alangon kokoonpainoista tuttu Teho Majamäki sekä HIMissä aiemmin vaikuttanut Janne Puurtinen.

Soljun musiikissa yhdistyy joikaaminen moderniin elektropoppiin.

– Tytär tekee uutta musiikkia ja minä edustan perinteisempää, Ulla Pirttijärvi sanoo.

Hän on pitkän linjan muusikko, joka muistetaan parhaiten 90-luvun Angelin tytöistä.

– Angelit merkitsi murrosta. Saamelaisten tekemässä musiikissa alkoi uusi aika. Musiikki alkoi kehittyä.

Soljun viime vuonna julkaistun albumin nimi Odda Áigodat tarkoittaa suomeksi uusia aikoja.

– On tärkeää, että saamelaisnuorille löytyy nykyisin omalla kielellä räpit, popit ja hevit kuten muissakin kulttuureissa, Pirttijärvi sanoo.

Räppäri joogaa ja ujosti joikaa

– Sama kysytkö poliitikolta vai poromieheltä: Musiikki on todella tärkeä asia. Se on sielun lääke.

Näin sanoo saamelainen rap-artisti Ailu Valle. Hän vastaa puhelimeen kotonaan Kettujoella Inarissa, missä on aloittamassa päivittäistä joogahetkeään.

Valle on tehnyt kaksi albumia ja kolmas ilmestyy ensi kesänä.

Esiintyessään hän keskittyy fiilikseen ja toivoo, että energinen esitys välittää kuulijoille hyvää oloa, vaikkei tämä kieltä ymmärtäisikään.

Siinä missä Amoc räppää inarinsaameksi, Valle pohjoissaameksi.

"Rap on työkalu, jolla saan niitä juttuja pihalle, mitä pään sisällä mietin." Ailu Valle

– Rap on työkalu, jolla saan niitä juttuja pihalle, mitä pään sisällä mietin. Se on ollut ilmaisukeino, joka itsellä toimii.

Musiikki on Ailu Vallelle keino ottaa kantaa, kertoa luonnon kunnioittamisesta ja saamelaiskulttuurin merkityksestä.

– Käsittelen ristiriitaa kahden maailman välillä. Pyrin tuomaan esille saamelaisen elämänfilosofian kauneutta ja perinteisen elämäntavan tärkeyttä. Samalla kritisoin länsimaisen järjestelmän varjopuolia ja mitä se tekee luonnolle.

Pikku hiljaa hän on uskaltautunut myös joikaamaan.

– Ujosti joikaan. Se on vasta kuoriutumassa ulos. En ole vielä tarpeeksi hyvä.

Hilda Länsman ja Ulla Pirttijärvi osaavat.

Syntistä ja pakanallista joikua uudella tavalla

Pohjoisessa kasvanut Hildá Länsman asuu nykyisin Helsingissä, kuten moni muukin saamelainen. Hän esiintyy useissa kokoonpanoissa ja opiskelee Sibelius-Akatemiassa.

– Ammennan musiikissani saamelaiskulttuurista, johon olen kasvanut ja siihen kuuluu joikaaminen.

Länsmanin on vaikea ymmärtää, etteivät kaikki edelleenkään hyväksy joikaamista.

"Kristillinen ajattelu joikaamisen synnillisyydestä ja pakanallisuudesta elää yhä." Ulla Pirttijärvi

– Vanhat uskomukset istuvat tiukassa. Kristillinen ajattelu joikaamisen synnillisyydestä ja pakanallisuudesta elää yhä.

Kappaleet kertovat muun muassa saamelaiskulttuurista ja -elinkeinoista.

– Voi olla moottorikelkan, revontulen, perhosen, suden tai vaikka poron joiku.

– Yhdessä kappaleessa riiataan, Länsman sanoo.

Se kertoo sulhasehdokkaista.

– Mammat kylillä pohtii, kuka olisi tytölle neljästä sulhosta paras. Luultavasti tyttö ei ota kilttiä ja kunnollista, vaan ottaa pahamaineisen naapurin pojan.

Saamelaisräppiä radiokanavien lähetysvirtaan

Ailu Valle, Ulla Pirttijärvi ja Hilda Länsman toivovat, että saamelaisten tekemä musiikki kuuluisi radiossa muinakin päivinä kuin kansallispäivänä. Heistä sitä kuullaan aivan liian harvoin, jos koskaan.

– Ymmärrän toki senkin pointin, että isoilla radiokanavilla musiikki on tarkkaan määritelty ja tutkittu, mikä porukkaan uppoaa. Harmittaa, että sinne ei saamelaismusiikilla pääse. Ei vaikka laulaisi englanniksi, Valle sanoo.

Kaikki kolme iloitsevat siitä, että saamelaisnuoret ovat yhä enemmän kiinnostuneita juuristaan, omalla kielellään lauletusta musiikista ja joiusta.

– On hienoa, että tulee uusia saamelaisartisteja. Esimerkiksi Norjassa monet nuoret muusikkokaverini ovat menestyneet hienosti, Hildá Länsman sanoo.

Solju ja Ailu Valle esiintyvät saamelaisten kansallispäivän kunniaksi järjestetyssä konsertissa Savoy-teatterissa Helsingissä keskiviikkoiltana.

Lue myös:

"Järvi on ollut minulle hyvä" – näin elää metsästäjä-keräilijä Suomessa vuonna 2019, "Jávri lea leamašan munnje buorre" – ná sápmelaš bivdi eallá luonddus jagi 2019

Oma kansallispäivä on monelle saamelaiselle vuoden tärkein päivä – "Se merkitsee minulle enemmän kuin itsenäisyyspäivä"

Näin juhlitaan saamelaisten kansallispäivää – katso värikäs kuvagalleria! Ná ávvuduvvo Sámi álbmotbeaivi – geahča ivdnás govvagalleriija!

Yli 200 vuotta vanha muuri murtuu kivi kerrallaan.

Aluksi kaivinkoneella saadaan aikaan isohkon kivenmurikan kokoinen aukko, josta valo paistaa sisään holvattuun varastokasemattiin. Muuri puhkaistaan, jotta se molemmin puolin olevat tapahtuma-areena ja pesäpallokenttä voidaan yhdistää uuden huoltotunnelin kautta.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävässä kaupunkilinnoituksessa Haminassa tehtävää työtä valvoo tutkija Vesa Laulumaa Museoviraston arkeologisista kenttäpalveluista.

– Muuri on tehty sitä varten, ettei siitä läpi tulla. Onhan tämä työ ottanut aikansa, mikä osoittaa sen, että hyvin olisi muuri pitänyt vihollisetkin loitolla, Laulumaa sanoo.

Työt huoltotunnelin puhkaisemiseksi Haminan kaupunkilinnoituksen muuriin aloitettiin noin kuukausi sitten. Varsinaisesti muuria ryhdyttiin puhkaisemaan alkuviikosta.

Isoja konsertteja ja pesäpalloa

Uusi huoltotunneli ja hätäpoistumistie puhkaistaan suuren keskusbastionin vallimuuriin. Ympyräkaupungin ytimessä Haminassa sijaitseva bastioni on jo vuosien ajan ollut suurien ulkoilmatapahtumien areenana.

Aivan viime aikoina kansainväliset rock-veteraanit, kuten Toto, ZZ Top ja Scorpions ovat rokanneet venäläisten 1800-luvun alussa rakentaman muurin suojissa.

Kesäisin bastionin päälle pystytetään valtava telttakatos. Sen alla tuhannet kävijät ovat osallistuneet esimerkiksi joka toinen vuosi järjestettävän sotilasmusiikkifestivaalin Hamina Tattoon konsertteihin. Ensi kesänä kaupunki aikoo järjestää bastionissa uuden historiatapahtuman.

Nyt puhkaistavan muurin toisella puolella on puolestaan pelattu pesäpalloa. Vallikenttä on viime vuonna Superpesiksessä pelanneen Haminan Palloilijoiden kotikenttä. Ensi kesänä joukkueen sarjataso vaihtuu Ykköspesikseen.

Jotta Haminassa voitaisiin järjestää vielä aiempaa suurempia tapahtumia, rakennetaan pesäpallokentän ja keskusbastionin välille uusi huoltotunneli.

– Tässä voisi puhua niin sanotusta Linnoitus-areenasta. Jos välissä olevaan valliin saadaan aukko, voidaan käyttää koko areenan molempia puolia yhtä aikaa isoissa tapahtumissa, Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhonen visioi viime kesänä.

Siksi kaupunki halusi puhkaista satoja vuosia vanhan puolustusmuurin. Asiasta oli kuitenkin päästävä sopimukseen Museoviraston kanssa.

Lupa heltisi

Haminan keskustaa reunustava linnoitus on harvinainen ympyrälinnoitus.

Museoviraston mukaan se on suhteellisen hyvin säilynyt, valtakunnallisesti arvokas esimerkki 1700-luvun kaupunkilinnoituksesta.

Tästä huolimatta Museovirasto antoi luvan huoltotunnelin mahdollistaville muutostöille viime vuonna. Lupa heltisi, koska tunnelin puhkaiseminen ei Museoviraston arvion mukaan vaikuta merkittävästi linnoituksen arkeologiseen kokonaisuuteen, eikä se hankaloita linnoituksen hahmottamista.

Museovirasto kuitenkin edellytti, että seiniin ja lattiaan tehtävät purku- ja kaivuutyöt tehdään arkeologin valvonnassa. Samalla linnoituksen nykykäytön on sovittava historialliseen miljööseen.

Ruotsi aloitti linnoituksen rakentamisen vasta perustetun Haminan kaupungin suojaksi vuonna 1721. Linnoitustyöt olivat kesken, kun kaupunki liitettiin Venäjään vuonna 1743. Linnoitus rakennettiin valmiiksi Venäjän vallan alla.

Harvinainen työmaa

Haminan keskusbastionissa on 58 tiilirakenteista holvattua varastokasemattia. Huoltotunnelia puhkaistaan yhteen niistä.

Rakennustöiden aluksi osin maan alla olevan holvirakenteen päältä poistettiin maata ja purettiin kivimuuria noin kahden metrin matkalta. Poistettu, hiekkainen maa on enimmäkseen täyttömaita, joita muuriin on laitettu restaurointitöiden yhteydessä. Parikymmentä vuotta kestäneet kunnostustyöt saatiin päätökseen vuonna 1998.

– Tämä oli suurimmaksi osaksi maan alla. Oli helpompaa, että kaivettiin se esiin ja suunniteltiin sitten, mitä teemme. Sen mukaan on menty, mitä esille on saatu, MPV-Infrarakenteen työmaapäällikkö Ville Piirainen sanoo.

Alkuviikosta työmaalla oli päästy siihen vaiheeseen, että holvatun kasematin noin metrin levyinen takaseinä voidaan purkaa ja muuriin saadaan aukko.

– On tämä vähän erilainen työmaa jo ikänsä puolesta ja myös siksi, että arkeologi seuraa, mitä maan alta löytyy. Mutta tämä menee siinä missä muutkin, Piirainen kertoo.

Järkevää käyttöä

Historiallisen vallimuurin puhkaiseminen on harvinainen projekti.

Samalla se tarjoaa Museovirastolle mahdollisuuden paitsi valvoa, myös dokumentoida linnoituksen rakenteita esimerkiksi valokuvin. Myös mahdolliset löydöt otetaan talteen, mutta toistaiseksi sellaisia ei ole tehty.

Museoviraston tutkija Vesa Laulumaa uskoo, että uhraamalla hieman kohteen alkuperäisestä historiallisesta arvosta vuosisatojen takainen linnoitus säilyy varmemmin pidemmälle tulevaisuuteen.

– Kohteen arvo tulee myös siitä, miten se nykypäivänä nähdään ja miten sitä käytetään. Pienillä muutoksilla saadaan historiallisille kohteille enemmän arvoa, koska niillä on jotain järkevää käyttöä. Jos tällainen paikka hylätään oman onnensa nojaan, se kärsii suunnattomasti, rappeutuu ja tulee kasvillisuuden peittämäksi.

Huoltotunnelin on määrä valmistua huhtikuun lopussa ennen kuin valtava telttakatos pystytetään bastionin päälle.

Korjattu 6.2.2019 klo 9.13. Tarkennettu sitä, että Haminan kaupunki järjestää ensi kesänä uuden 1800-luvun henkeen istuvan historiatapahtuman, ei keskiaikatapahtumaa.

BENIN CITY, NIGERIA Viisi vuotta sitten Rejoice uskoi unelmansa olevan toteutumassa.

Italiassa asuva nigerialainen nainen oli luvannut hänelle töitä Euroopasta. Ensi alkuun siivoamista, myöhemmin ehkä paikka kauneudenhoitoalalta.

Tämä nainen, madame, lupasi jopa maksaa Rejoicen vaarallisen matkan Saharan ja Välimeren yli Italiaan.

Rejoice tarttui tilaisuuteen, kuten kymmenet tuhannet muut naiset nigerialaisesta Edon maakunnasta ovat tehneet 1990-luvulta lähtien.

"Minut pakotettiin"

Pian Rejoice löysi itsensä kuorma-auton lavalta Saharan aavikolta. Matkakumppaneista useampi kuoli kuumuuteen ja ruoan puutteeseen. Rejoice selvisi hengissä Saharasta, ja myöhemmin Välimeren ylityksestä.

Perillä Italiassa odotti kuitenkin ikävä yllätys. Madamella ei ollutkaan tarjota siivoustöitä, vaan katuprostituutiota.

– Kun kieltäydyin menemästä kadulle, hän iski minua puukolla käsivarteen, Rejoice kertoo ja näyttää ison arven käsivarressaan Ylen Ulkolinjan kuvaustiimille

Väkivalta jatkui kunnes Rejoicen oli taivuttava kadulle myymään itseään alusvaatteisillaan.

– En halua puhua siitä. Sitä on liian vaikea ajatella, Rejoice sanoo hiljaa.

Väkivalta arkea

Madamen talossa asui useita kohtalontovereita. Kadulla hän tapasi tukuttain lisää nigerialaisia pakkoprostituutioon huijattuja naisia, monet heistä olivat alaikäisiä.

– He neuvoivat tottelemaan. Muuten parittaja olisi voinut tappaa minut, eikä kukaan olisi tiennyt asiasta, koska olin paperiton, Rejoice toteaa.

Rejoice kertoo tarinansa Ylelle rähjäisessä talossa Benin Cityssä eteläisessä Nigeriassa. Hänen huoneessaan on patja, vaatteita ja kauneudenhoitotarvikkeita.

Pieni Edon maakunta on yksi maailman köyhimmistä alueista. Silti Rejoice jaksaa unelmoida omasta kauneushoitolasta.

Valtava rahallinen velka

Rejoicesta tuli ihmiskaupan uhri, kuten tuhansista muista. Hän ei valinnut prostituutiota. Hänet pakotettiin siihen väkivallalla, rahallisella velalla ja voodoo-kirouksella.

Italiassa parittaja vaati Rejoicelta 30 000 euroa matkasta Italiaan. Vuokrasta ja ruoasta kertyi koko ajan lisää velkaa. Velan kuittaamiseksi oli suostuttava prostituutioon.

Rejoice kertoo, että töitä tehtiin aamusta iltaan, seitsemänä päivänä viikossa. Asiakkaat maksoivat yhdynnästä 10-50 euroa. Jos rahaa ei kertynyt riittävästi, parittajat pahoinpitelivät naisia ja määräsivät takaisin kadulle.

"Pitää olla nuori ja kaunis"

Benin City on Nigerian ihmiskaupan keskus. Valtaosa Eurooppaan lähetettävistä naisista tulee kaupungin ympäristöstä, pienestä Edon maakunnasta.

Benin Citystä lähdetään päivittäin kohti Libyaa, Marokkoa ja Eurooppaa.

Ylen Ulkolinja tapasi kaupungissa yhden monista ihmissalakuljettajista.

Tony on maanviljelijä, mutta hän on jo viidentoista vuoden ajan kuljettanut naisia Nigeriasta Libyaan, koska “maanviljelyllä ei voi elättää itseään”.

Tonyn mukana on kaksi nuorta naista, jotka hänen on määrä kuljettaa Libyaan. Toinen tytöistä näyttää teini-ikäiseltä.

– Se on totta, että hän on nuoren näköinen, mutta miten tarkastaisin hänen ikänsä. Madame käski viedä hänet Libyaan. Siinä kaikki, hän sanoo.

Seuraamme Tonya voodoo-seremoniaan, jossa naiset vannovat maksavansa velkansa madamelle Euroopassa. Voodoo-seremonian he ottavat todesta.

– Jos rikkoo kirouksen, tulee hulluksi ja kuolee, toinen naisista sanoo.

Tony kertoo saavansa jatkuvasti puheluita eri puolilta Eurooppaa.

– Euroopassa tarvitaan nuoria, kiinteärintaisia naisia. Ei siellä kukaan halua rakastella vanhojen kanssa. Pitää olla nuori ja kaunis.

Karkoitus Nigeriaan

Yli kolmen vuoden katuprostituution jälkeen Rejoice oli saamassa vapautensa. Hän oli kuitannut suuren osan velastaan parittajalle, kun Italian poliisi otti hänet kiinni.

Hänet karkotettiin lähtöpisteeseen Nigerian Benin Cityyn.

Rejoicella ei ole mitään, mutta prostituoiduksi hän ei halua joutua mistään hinnasta. Siksi hän ei aio yrittää Eurooppaan laittomasti toista kertaa.

– Jonain päivänä haluaisin päästä Eurooppaan, mutta laillisesti lentokoneella.

Ulkolinja: Naiskaupan ytimessä. Ohjaus Antti Kuronen.

Lue lisää:

Suomen käännyttämä Grace asuisi kadulla Afrikan ihmiskaupan keskuksessa ilman pohjalaisia hyväntekijöitään – ”Pelkään kuollakseni entisiä parittajiani”

”Tapan sun äitis, jos et tottele!” – Ihmiskauppa on tämän päivän orjuutta ja sitä on myös Suomessa