Uusin tutkimus on löytänyt yhteyden miesten siittiöiden laadun ja tomaatin sisältämän antioksidantin ja väriaineen, lykopeenin, välillä.

Britannialaisen Sheffieldin yliopiston tutkimuksen mukaan terveille miehille päivittäin annettu paria ruokalusikallista tomaattipyrettä vastaava lykopeenimäärä paransi heidän siittiöittensä rakennetta ja liikuvuutta 40 prosenttia.

Sheffieldissä tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa on käytetty "puhdasta" lykopeenia pillerien muodossa ja jossa on ollut plaseboja eli lumelääkitystä saanut verrokkiryhmä.

"Olin pudota tuoliltani"

– Tutkimuksen lopussa emme varsinaisesti uskoneet, että pillerin saaneiden ja lumelääkettä nauttineiden miesten välillä olisi mitään eroa. Kun saimme koetulokset, olin pudota tuoliltani, tutkimusta johtanut professori Allan Pacey kertoo yliopiston verkkosivuilla.

Tutkimuksessa 60 perustervettä 19–30-vuotiasta miestä jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai lykopeenia ja toinen lumelääkettä päivittäin 12 viikona ajan.

– Muutos siittiöiden rakenteessa – koossa ja muodossa – oli dramaattinen, Pacey sanoo. Hänen mukaansa tulokset antavat aihetta laajempiin tutkimuksiin lykopeenin vaikutuksista.

Tutkimus ei esimerkiksi kerro vielä, miten lykopeeni varsinaisesti toimii tässä yhteydessä. Lykopeenin tiedetään olevan voimakas antioksidantti. Vastaavasti siittiöiden laadun heikkeneminen hapettumisen seurauksena on yksi miesten hedelmättömyyden syistä.

Lykopeeni kiinnostaa tutkijoita, ja sillä on havaittu olevan muitakin vaikutuksia. Vuonna 2012 kerrottiin, että suomalaistutkimus havaitsi lykopeenin saattavan ehkäistä aivoinfarkteja. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että korkea lykopeenipitoisuus veressä voi vähentää miesten syöpäriskiä.

"Tomaatista löydetty monta hyvää asiaa"

Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen ei pidä Sheffieldin tutkimustulosta ensikuulemalta mullistavana. Hän kertoo, että lykopeenia tutkitaan nykyään paljon, mutta esimerkiksi ravintosuosituksiin se ei kiinnostavuudestaan huolimatta kuulu.

– Lykopeeni on yksi karotenoidi, ja karotenoidit eivät ole välttämättömiä ravintoaineita, Heinonen kertoo.

Hyvät tulokset siellä täällä eivät myöskään vielä anna oikeutta tehdä lykopeenista terveysväittämiä, joilla voisi esimerkiksi myydä täydennysravinteita. Sitä varten tarvitaan todella kattava tutkimusnäyttö.

Toisin on tomaatin vesiliukoisella osalla – Heinonen huomauttaa, että lykopeeni on rasvaliukoinen aine.

– Tomaatin vesiliukoiselle osalle on hyväksytty terveysväite, joka liittyy verisuonten virtaamiseen ja sitä kautta sydän- ja verisuoniterveyteen.

– Eihän se tomaatin syöminen huono asia ole. Tomaatti on yksi niistä kasviksista, joita kannattaa syödä. Tomaatista on löydetty monta hyvää asiaa, jotka koskevat ei vain lykopeeniä vaan muutenkin tomaattia, Heinonen sanoo.

Lykopeenia käsitellyistä tomaateista

Lykopeenista nyt innostuville kerrottakoon, että se imeytyy parhaiten käsitellyistä elintarvikkeista. Eli paras tulos lykopeenin kannalta saadaan, kun tomaattia kypsennetään. Parhaita lähteitä ovatkin tomaattiset pastakastikkeet, ketsuppi, pyre ja tomaattimehu.

Määrät voivat olla tavalliselle kuluttajalle ensikuulemalta isoja. Sheffieldin kokeessa pillerit sisälsivät saman verran lykopeenia kuin on parissa ruokalusikallisessa pyrettä. BBC:n laskelmien mukaan määrä vastaa paria kiloa keitettyjä tomaatteja – päivittäin.

Keudan tekniikan ja liikenteen alan oppilaitoksessa Järvenpäässä maalariksi opiskelevalla Niko Salolla on lautasellaan perunamuusia, kinkkukastiketta ja vähän salaattia.

Tarjolla olisi ollut myös silakkapihvejä ja punajuuripihvejä, mutta Salo on enemmän liharuokien ystävä.

– On täällä ollut ihan kasvisruokapäiviä, silloin tulee kokeiltua härkäpapua ja muuta, Salo kertoo.

Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset ovat saaneet ensimmäistä kertaa oman erillisen ruokailusuosituksen. Suositus pohjautuu yleisiin ravitsemussuosituksiin, mutta ohjeet ovat yksityiskohtaisempia.

"Tärkeää ei ole vain se, mitä syödään vaan myös se, miten syödään" Marjaana Manninen

Suosituksen yhtenä periaatteena on edistää kestävää elämäntapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kasvisruokaa suositellaan tarjoamaan yhtenä ateriavaihtoehtona joka päivä ja raaka-ainevalinnoissa tulee huomioida ruoan terveys-, ilmasto- ja ympäristövaikutukset.

Ympäristöystävällisessä ruokavaliossa suositaan kotimaisia satokauden vihanneksia, juureksia, palkokasveja, sieniä ja marjoja sekä tarjotaan punaista lihaa pääruokana enintään 1–2 aterialla viikossa.

– Ruoalla ja ruokailulla on oma merkityksensä. Mutta tärkeää ei ole vain se, mitä syödään vaan myös se, miten syödään eli tuleeko ruokahävikkiä, osataanko annostella ruokaa oikein, sanoo Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manninen.

Ruokahävikkiä suositellaan vähennettävän oikean annoskoon lisäksi esimerkiksi hyvällä suunnittelulla ja myymällä ylimääräiseksi jäänyttä ruokaa.

Keudassa ruokahävikkiä on saatu jo vähennettyä hyvin yksinkertaisella kikalla, kertoo ruokapalvelupäällikkö Iiris Kauneela.

– Otimme tarjottimet pois linjastosta ja ohjasimme opiskelijoita oikeaan annoskokoon. Ruokahävikki väheni huomattavasti.

Kasvisruoka-sanaa ei kannata alleviivata

Koululaisilla on ollut jo vuodesta 2008 lähtien omat ruokailusuositukset, jotka päivitettiin vuonna 2017. Varhaiskasvatus sai omat suosituksensa viime vuonna. Opetusneuvos Mannisen mukaan myös toisen asteen opiskelijat tarvitsevat omat suosituksensa.

Osa toisen asteen opiskelijoista siirtyy opintojen myötä omaan talouteen ja voi olla ensimmäistä kertaa itse vastuussa omasta ruokailustaan. Nämä opiskeluvuodet ovat suosituksen mukaan otollinen vaihe edelleen vaikuttaa nuorten ruokatottumuksiin.

– Erityisesti ammatillinen koulutus on hyvin yksilöllistä ja oppiminen tapahtuu yhä useammin työpaikoilla. Myös siellä täytyy pitää huolta päivittäisestä maksuttomasta ateriasta. Suositus tarjoaa työpaikoillekin tietoa, miten ruokailu olisi hyvä järjestää.

"Kun ne nimetään kasvisruoaksi, se saa vääränlaisen sävyn joidenkin ihmisten mielessä" Marjaana Manninen

Yksi syy omille suosituksille on Mannisen mukaan nuorten oma kulutuskäyttäytyminen. Yhä useampi nuori on siirtynyt kasvisruokavalioon ja suosituksilla pystytään tarjoamaan lisää tietoa niin nuorille kuin aterioiden tekijöillekin.

Toisaalta suositukset muistuttavat, ettei kasvisruokaa kannata alleviivaavasti nimetä kasvisruoaksi.

– Se voi tuoda turhaa negatiivista sävyä keskusteluun, kun kyse on kuitenkin ruokalajeista, jotka ovat aika tuttuja, kuten esimerkiksi pinaattikeitto tai pinaattiletut. Ne ovat olleet ruokalistalla aiemminkin, mutta kun ne nimetään kasvisruoaksi, se saa vääränlaisen sävyn joidenkin ihmisten mielessä, Manninen sanoo.

Keudan ruokapalvelupäällikkö Kauneela kertoo, että tekniikka- ja liikennealalla kasvisruoka käy kaupaksi huonommin kuin esimerkiksi sosiaali- tai taiteilijapuolella.

Toisaalta eri alojen opiskelijoilla on erilaiset energiatarpeet, jotka huomioidaan myös suosituksissa.

– Esimerkiksi luonnonvara-alalla tarjotaan aamupala, lounas ja päivällinen, koska siellä tehdään raskasta metsätyötä, Kauneela sanoo.

Ruokailu ei ole vain vatsan täyttämistä

Suosituksilla halutaan Mannisen mukaan myös kantaa yhteiskuntavastuuta.

– Opiskelijan ei tarvitse itse olla aktiivinen. Hän voi luottaa siihen, että ammattilaiset osaltaan tekevät ympäristöystävälliset valinnat helpoiksi. Nuorten ei tarvitse taistella niiden puolesta tai olla aktiivinen saadakseen omia oikeuksiaan läpi.

Uusi suositus muistuttaa myös, että opiskelijaruokailussa ei ole kyse pelkästä ravinnosta, vaan ruokailutilanteesta ja hyvinvoinnin edistämisestä.

Ruokailu on päivittäinen tapahtuma, johon voidaan kokoontua yhdessä ja jolla voidaan saada kohtaamisia aikaan, Manninen sanoo.

– Yhteinen ruokailu saattaa houkutella tulemaan oppilaitokseen ja auttaa löytämään jonkun ryhmän, jonka kanssa jatkaa itsenäistä opiskelua, jotta ei tule oloa, että on pärjättävä yksin opiskeltavan asian kanssa.

Yhteisöllisyyttä pitää tärkeänä myös ruokapalvelupäällikkö Kauneela.

– Ruokailu on tärkeä hetki kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Opiskelijaravintola on oppilaitoksen sydän.

Voit keskustella aiheesta klo 22.00 saakka.

Lisää aiheesta:

Ravitsemussuositukset kehottavat ensimmäistä kertaa syömään ilmastoystävällistä ruokaa: "Lihaa kannattaa laittaa enemmänkin mausteeksi"

Uusi tutkimus osoittaa: Suomalainen mies syö aivan liikaa punaista lihaa eikä naistenkaan ruokavaliossa ole hurraamista

Nuorista aikuisista yhä pienempi osuus asuu omistusasunnossa. Tilastokeskuksen mukaan 30–34-vuotiaiden asuntokunnista enää alle puolet eli 48 prosenttia asui omistusasunnossa viime vuoden lopussa. Kymmenen vuotta sitten tällaisia asuntokuntia oli 58 prosenttia.

Muutos on ollut yhtä kova 25–29-vuotiainen ryhmässä. Heidän asuntokunnistaan asuu nyt omistusasunnoissa 28 prosenttia entisen 37 prosentin sijaan.

Trendi näkyy kaikissa alle 40-vuotiaissa ikäluokissa.

Vastaavasti yhä useampi valitsee nykyään vuokralla asumisen. Vuokra-asuminen on yleistynyt erityisesti alle 40-vuotiaiden keskuudessa.

Kaiken kaikkiaan omistusasuminen on menettänyt hieman suosiotaan. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia, vielä kymmenen vuotta sitten omistusasuinnoissa asui 66 prosenttia kaikista asuntokunnista. Viime vuoden lopussa vastaava luku oli 63 prosenttia.

Suhteellisesti eniten kasvaa niin sanotuissa vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuminen. Viime vuoden lopussa 22 prosenttia asuntokunnista asui vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Vuosikymmen sitten vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asui 15 prosenttia asuntokunnista.

Vapaarahoitteinen asunto on rakennettu ilman valtiolta saatua korkotukea tai lainaa.

Ensiasunnon ostoa siirretään

Myös ensiasunnon ostajia on aikaisempaa vähemmän, vaikka aivan viime vuosina ensiasunnon ostajien määrä on kääntynyt hienoiseen kasvuun.

Yhä useampi nuori siirtää omistusasunnon hankintaa myöhemmälle iälle. Ensiasunto hankitaan keskimäärin vuoden vanhempana kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2018 ensiasunnon ostajien keski-ikä oli 28,8 vuotta.

Lue lisää

Halvimmat kaksiot 500 euroa, kalleimmat maksavat tuplasti – Ylen vuokrakone kertoo, kuinka paljon vuokra on himoitsemallasi asuinalueella

Nyt alkavat ostajan markkinat – Hintakone kertoo asuntokaupan tilanteen postinumeroalueellasi

Strategian pääopettaja Jaakko Jäntin mukaan Turkin hyökkäys Syyrian alueelle on ollut odotetun kaltainen. Turkki on oman ilmoituksensa mukaan iskenyt noin 180:en kohteeseen ja aloittanut myös maaoperaation. Kyse on edelleen rajatusta, muutamien kymmenien kilometrien laajuisesta alueesta.

– Mitään valtavan laajaa toimintaa ei toistaiseksi ole hahmottumassa ja kurdit ovat jopa pystyneet torjumaan ja pysäyttämään näitä hyökkäyksiä. Tämä kertoo siitä, ettei Turkki ole lähtenyt ainakaan toistaiseksi liikkeelle murskaavalla ylivoimalla.

Kurdeilla on tällä hetkellä käytössään noin 60 000 - 70 000 taistelijaa ja joitakin pienempiä ryhmiäkin saattaa tulla mukaan. Kurdeilla ei raskasta sotakalustoa juuri ole, kyse on lähinnä käsiaseista ja vanhoista neuvosliittolaisista ja kiinalaisista kertasingoista. Turkki taas pystyy tarpeen vaatiessa kasvattamaan voimaansa ja lisäksi sen tukemissa kapinallisjoukoissa on noin 20 000 sotilasta.

– Kurdit ovat alivoimaisessa asemassa, mutta toimivat omalta maaperältään. Kurdeja on lisäksi muuallakin kuin Syyriassa ja tarvittaessa he voivat toimia usealta eri rintamalta käsin, Jaakko Jäntti arvioi.

Suora kohtaamistaistelu olisi kurdeille kuitenkin epäedullista.

– Jos Turkki jatkaa operaatiotaan, täytyy kurdien valita epäsuora vastarinta eli sissisota: tehdään yksittäisiä iskuja ja rintama voi levitä myös Turkin alueelle. Tämä on oikeastaan kurdeille ainoa vaikuttamisen tie.

Jaakko Jäntin mukaan etenkin operaation nopeus on ollut yllätys.

– Näyttää siltä, että Turkki on suunnitellut ja valmistellut tätä kauan. Se on odottanut mahdollisuuden aukeamista ja varsin nopeasti pelannut itsensä sisään tälle alueelle, ennen kuin mitään muuta on ehtinyt tapahtua tai kukaan muu on puuttunut asiaan. Eli nopeasti kiinni tilanteeseen, jotta saavutetaan oma tavoite.

Aktivoituuko Isis uudestaan?

Toistaiseksi taistelujen uhriluvut ovat olleet muutamia kymmeniä, mutta tulevat todennäköisesti kasvamaan. Myös tuhansien siviilien kerrotaan lähteneen pakoon rajaseudun asutuskeskuksista.

– Taistelut tulevat aiheuttamaan siviiliuhreja, mistä voi seurata pakolaiskriisi ainakin Syyrian sisällä. Heijastevaikutteita voi pidemmällä tähtäimellä olla myös Euroopan suuntaan.

Jaakko Jäntin mukaan operaation suuri huoli liittyy siihen, mitä tapahtuu kurdialueella vangittuna oleville Isis-taistelijoille. Kurdit taistelivat Yhdysvaltain rinnalla Isisiä vastaan ja ovat olleet taisteluiden jälkeen vastuussa yli 10 000:sta Isis-vangista. Turkin hyökkäyksen seurauksena vankiloiden vartioinnin pelätään heikkenevän.
Lisäksi alueella on laskentatavasta ja arvioista riippuen 50 000 - 70 000 henkilöä, joilla on jonkinlaisia yhteyksiä kalifaatin toimintaan.

– Isisin nousuun johtaneet juurisyyt ovat edelleen olemassa. Jos taistelijat pääsevät pakenemaan, Isis näkee mahdollisuuden aktivoitua, mikä saattaa johtaa yksittäisiin iskuihin.

Jäntin mukaan Turkin on vaikea ottaa leirejä ja pidätyskeskuksia vastuulleen, toisaalta taas Yhdysvaltojen ja kurdien välillä on edelleen ollut jonkinlaista yhteistyötä.

– Tästä kertoo se, että vaarallisimpia taisteilijoita on tällä hetkellä Yhdysvaltojen hallussa.

Presidentti Trump on kertonut, että Yhdysvallat on siirtänyt vangittuja Isis-taistelijoita pois Syyriasta ja että heitä on sijoitettu varmoihin paikkoihin, joista he eivät voi paeta.

Turkki on perustellut hyökkäystään suojavyöhykkeellä, eikä Turkin turvallisuushuoli ole Jäntin mielestä ollut täysin perusteeton.

– Tilanne Syyriassa on hyvin sirpaleinen ja näiden eri ryhmien välillä on kytköksiä.

Mutta kuka sitten hallitsee Syyriaa jatkossa? Yhdysvaltojen vetäytyvä rooli Lähi-idässä on jo tuottanut tulosta.

– Turkki on voinut ottaa riskin ja lähteä operoimaan alueella välittämättä akuuteista seurauksista.

Kiinnostavaa konfliktissa on myös Venäjän rooli. Maa on todennut, että Syyrian suvereniteettia pitää kunnioittaa ja että presidentti Bašar al-Assadin pitäisi päästä hallitsemaan koko aluetta.

– En usko, että Venäjä ryhtyisi kurdien puolestapuhujaksi. Jos Venäjä pystyisi toimimaan välittäjänä, se saattaisi tarttua tilanteeseen, Jaakko Jäntti summaa.

Vuonna 1994 näyttelijä George Timothy Clooneyn elämässä avautui aivan uusi sivu. Clooney oli aiemmin tehnyt epätasaisia rooleja epätasaisissa elokuvissa (joista hyvänä esimerkkinä camp-leffa Tappajatomaattien paluu), mutta televisiosarja Teho-osasto muutti kaiken. Lääkäri Doug Rossin rooli teki Clooneysta supertähden, jonka miehekästä karismaa naiset ihailivat ja miehet kadehtivat. Clooney valittin useampaan otteeseen maailman seksikkäimmäksi mieheksi ja hän sai pääosia Joel Schumacherin Batman & Robin -elokuvan kaltaisissa megaluokan tuotannoissa.

Elokuva-urastaan Clooney on selvästikin halunnut ottaa kaiken irti ja käyttänyt sitä ponnahduslautana kohti kunnianhimoisempia tavoitteita: hän siirtyi nopeasti myös ohjaamaan, tuottamaan ja luomaan vaikutelmaa henkilöstä, joka halusi tehdä muutakin kuin viihdettä. Viimeistään poliittinen trilleri Syriana (2005) sai monet yllättymään ja katselemaan Clooneyta uusin silmin. Öljyteollisuutta ja Yhdysvaltojen sotkeutumista Lähi-idän politiikkaan tarkasteleva kyyninen ja kriittinen elokuva todisti, että tuottaja-näyttelijä Clooneylla on painavaa sanottavaa ja epämiellyttäviä huomioita monestakin asiasta.

Julkkikset Darfurin puolesta

Loogisena jatkumona Syrianalle Clooney valittiin vuonna 2008 Yhdistyneiden kansakuntien hyväntahdon lähettilääksi, jona hän toimi kuusi vuotta. Clooney ryhtyi samantien tuomaan esille Sudanin Darfurin humanitääristä kriisiä vierailemalla paikan päällä, poseeraamalla uutiskuvissa ja antamalla tiukkasävyisiä haastatteluja. Tuolloin Clooney muun muassa totesi tehtävästään, että "todella tärkeiden asioiden" on yhä haasteellisempaa saada näkyvyyttä uutisissa ja kansainvälisessä mediassa.

– Tuntuu siltä, että toisinaan julkisuuden henkilö pystyy nostamaan asioita esille. Ihmisten mieliä ei voi muuttaa, mutta koska olet julkkis, kamerat seuraavat sinua minne menetkin. Sitä kautta voit tuoda asioita julkisuuden valokeilaan, ja juuri tällainen työnkuva minulla tuntuu nyt olevan.

2000-luvun puolivälin jälkeen Darfurista puhuminen muodostui jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi amerikkalaisen elokuvaväen keskuudessa. Clooneyn lisäksi Darfurin tilanteesta antoivat lausuntoja muun muassa Mia Farrow ja Steven Spielberg. Tuolloinen, kaikkien ihailema näyttelijäpariskunta Angelina Jolie ja Brad Pitt eli "Brangelina" taas lahjoitti miljoona dollaria Darfuria auttaville hyväntekeväisyysjärjestöille.

Barack Obaman vaalitaistelua näkyvästi tukenut Clooney oli vuonna 2008 perustamassa myös Not On Our Watch -järjestöä yhdessä Matt Damonin, Brad Pittin, Don Cheadlen, David Pressmanin ja Jerry Weintraubin kanssa. Järjestö päätehtävänä on ollut tuoda julkisuuteen Darfurin tilannetta. Samoihin aikoihin Clooney piti keskustelua yllä myös Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeusrikkomuksista.

Vuonna 2010 Clooney oli luomassa Darfuriin Satellite Sentinel Projectia, jonka ideana on ollut sateelliittikuvien analysoiminen. Kuvien perusteella on pystytty löytämään joukkohautoja, paikallistamaan sotilaallista toimintaa ja ehkäisemaan tulevia väkivaltaisuuksia. Samana vuonna Clooney organisoi myös televisioidun Hope for Haiti Now -hyväntekeväisyystapahtuman, jossa kerättiin rahaa Haitin maanjäristyksen uhreille.

Etelä-Sudanista muodostui painajainen

George Clooneyn seikkailut Afrikan tuolloin pinta-alaltaan suurimman valtion maaperällä jatkuivat myös Haitin katastrofin jälkeen, ja häntä ryhdyttiin kutsumaan Yhdysvalloissa Mr. Sudaniksi. Darfurin jälkimainingeissa Clooney oli aktiivisesti tukemassa Sudanin pilkkomista kahteen osaan Etelä-Sudanin itsenäistymisprosessin tiimoilta: maan muslimivaltainen pohjoisosa kun oli terrorisoinut kristittyä ja animistista etelää räikeästi jo vuosikymmenien ajan.

Joidenkin analyysien mukaan ilman Hollywoodin ja Clooneyn panosta Etelä-Sudan tuskin olisi koskaan vuonna 2011 itsenäistynyt: koska itsenäistymiskampanjaa veti maailmankuulu julkkis, myös sellaisten ihmisten, joille Sudan oli täysin tuntematon paikka, oli helppo lähteä liikehdintään mukaan. Oli suorastaan cool vaatia Etelä-Sudanille itsenäisyyttä.

– Olimme myöhässä Kongossa, olimme myöhässä Ruandassa, olimme myöhässä Darfurissa. Nyt meillä on tilaisuus pysäyttää sota ennen kuin se on edes alkanut, Clooney toteaa optimistiseen mutta vakavaan sävyyn vuonna 2010 julkaistulla Endgame in Sudan -videolla, jolle monet hurrasivat ja taputtivat.

Toisin kuitenkin kävi. Eteläsudanilainen – ja siinä samalla georgeclooneylainen – unelma rauhasta ja rakkaudesta kompastui nopeasti sisäisiin ristiriitoihin, korruptioon ja etnisiin konflikteihin: nuoressa valtiossa alkoi verinen ja tuhoisa sisällissota, joka päättyi vasta vuonna 2018. Siihen mennessä yli 300 000 ihmistä oli kuollut ja yli kolme miljoonaa joutunut kodittomiksi. Käsikirjoitukseen ovat kuuluneet myös erilaiset julmuudet kuten kidutukset, joukkoraiskaukset ja pikkulasten murhat. Tilanne ei tietyiltä osin ole rauhoittunut vieläkään.

Kehotuksia hotelliboikotteihin

Clooneyta on syytetty siitä, että hänen projektinsa eivät loppujen lopuksi ole helpottaneet Sudanin tilannetta, vaan itse asiassa monimutkaistaneet sitä ja tehneet siitä entistä hankalamman ratkaista. Hänen motiivinsakaan eivät oikein ole olleet selvillä: miksi ihmeessä Hollywood-tähti on niin kiinnostunut kaukaisen afrikkalaisen maan tapahtumista? Ja millaisella mandaatilla amerikkalaisnäyttelijä luo Afrikkaan uusia itsenäisiä valtioita?

Tällaisia asioita on ihmetellyt myös Time-lehden kirjeenvaihtajana työskennellyt Alex Perry. Vuonna 2014 Perry totesi, että koska Etelä-Sudanin tilanne on katastrofaalinen ja koska kyseisen tilanteen on luonut nimenomaan humanitarismi, olisi vastuutonta jättää tutkimatta, mitä humanitarismin nimissä olisi voitu tehdä paremmin. Perry kohdistaa viestinsä – epäilemättä – suoraan George Clooneylle.

Paitsi Afrikassa, Clooney on pyrkinyt puolustamaan ihmisoikeuksia myös muualla maailmassa. Vuonna 2013 hän julkaisi videon, jossa kertoi tukevansa Ukrainan opposition silloisia mielenosoituksia ja toivovansa maahan demokratiaa.

Viime maaliskuussa Clooney nousi jälleen barrikadeille. Hän kehotti ihmisiä boikotoimaan kaakkoisaasialaisen Brunein sulttaanikunnan luksushotelleja. Bruneissa suunniteltiin tuolloin siirtymistä sharia-lakiin, joka mukaan esimerkiksi homoseksuaalit pitäisi kivittää kuoliaaksi.

Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu viime aikoina pääkaupunkiseudulla sähköisiin potkulautoihin kohdistuvasta ilkivallasta. Lautoja on löytynyt muun muassa merenpohjasta ja keskustan rakennustyömailta.

Viimeksi eilen tiistaina Helsingin pelastuslaitoksen sukeltajat kertoivat löytäneensä useita sähköpotkulautoja merenpohjasta Ruoholahden ja Jätkäsaaren väliseltä alueelta.

Soittokierros palvelun järjestäjille paljastaa kuitenkin, että sähköisten potkulautojen hävikki on jäänyt pääkaupunkisedulla viimeisen puolen vuoden aikana yllättävän pieneksi.

Tierin maajohtaja: "Potkulaudan turmelu kävi kalliiksi"

Sähköiset potkulaudat ovat kansainvälinen ilmiö, joka rantautui Suomeen vasta tämän vuoden keväällä.

Kansainvälisen mallin mukaisesti palvelun järjestäjät osasivat odottaa, että hävikkiä ja ilkivaltaa esiintyy ainakin jossain määrin. Sähköisiä potkulautoja vuokraavan saksalaisen Tierin maajohtaja Katja Ojala kertoo esimerkin kesällä Helsingissä sattuneesta tapauksesta.

Kaksi potkulaudan vuokrannutta ei palauttanut käytön jälkeen lautoja, vaan heittivät ne mereen. Tapaus tallentui kuitenkin Helsingin keskustassa olevaan valvontakameraan, jonka perusteella poliisi selvitti tapauksen.

– Potkulautojen turmelu kävi pojille kalliiksi. Kastuneita lautoja ei voi turvallisuussyistä enää käyttää. Molemmat joutuvat korvaamaan 500 euroa, Ojala sanoo.

Lautoja löytynyt myös yksityisasunnoista, ja niitä on yritetty viedä auton takakontissa mökille. Tämä on hyödytöntä, sillä sähköiset potkulaudat ovat lukittuja etupyörästä eli niitä ei voi käyttää ilman että käytöstä on maksettu.

Lisäksi laudat voi paikallistaa satelliitin avulla.

Ojalan mukaan Tierin sähköisiä potkulautoja on runsaan puolen vuoden aikana varastettu tai tuhottu noin 40 kappaletta.

– Tämä on aivan mitätön määrä siihen nähden, että pelkästään meillä lautoja on käytössä Helsingin seudulla 1 700 kappaletta.

Yleisövihjeet apuna

Pääkaupunkiseudulla toinen sähköisten potkulautojen merkittävä palveluntarjoaja on ruotsalainen Voi. Heillä vuokrattavia sähköisiä potkulautoja on suunnilleen saman verran kuin Tierillä, ja myös hävikki on samaa luokkaa.

– Ilkivaltatapauksia on ollut nelisenkymmentä eli vähän suhteessa lautojen kokonaismäärään, sanoo Voin markkinointipäällikkö Mathias Suni.

Sunin mukaan suomalaiset ovat omaksuneet hienosti maailmanlaajuisen ilmiön.

– Helsingin seudulla meidän sähköpotkulaudoilla on tehty jo yli miljoona matkaa tänä vuonna.

Suni pitää yllättävänä sitä, että moni ilkivallantekijä on paljastunut yleisövihjeen perusteella.

Samaa ihmettelee myös Tierin Ojala.

– Yleisöltä on tullut jopa valokuvia varastetuiksi epäillyistä potkulaudoista, Ojala sanoo.

Vuosaaren tihutyö selvittämättä

Kaikkia ilkivaltatapauksia poliisi ei ole kyennyt selvittämään.

Helsingin Vuosaaressa nuoriso hajotti loppukesästä kymmeniä HSL:n potkulautoja. Erityisasiantuntija Tarja Jääskeläinen HSL:ltä kertoo, että parikymmentä lautaa on edelleen kateissa. Myöskään tekijöistä ei ole tietoa.

HSL aloitti alkukesästä Vuosaaressa pilottikokeilun 300 potkulaudalla. Näistä puolet on sähköisiä. Kokeilu päättyy lokakuun lopussa, jonka jälkeen on tarkoitus päättää jatkosta.

Aiheesta aiemmin:

Sähköpotkulaudat tehotarkkailuun – Helsingin poliisi perustaa uuden valvontaryhmän

HUSiin on tullut uusi potilasryhmä: 3–4 sähköpotkulautailijaa päätyy viikoittain Töölön sairaalaan leikattavaksi

Sähköpotkulaudat lojuvat siellä täällä – ensin huolestui some, nyt Suomen suurin valtuusto: "En halua kieltää mitään, mutta haluan yhteiset pelisäännöt"

Mahtuvatko sähköpotkulaudat kaduille? Kyllä, mutta silloin kannattaisi hidastaa autojen nopeusrajoituksia 30 kilometriin tunnissa

Ultraäänilaitteen anturi liukuu paljaalla vatsalla. Uutisvideon muljahtelevassa, rakeisessa kuvassa meidän katsojien on tarkoitus nähdä sikiö. Kuvaan on lisätty nuoli osoittamaan sitä.

Tuleva ”äiti” itse makaa kaltereiden takana. Sillä vaikka tapahtuma on iloinen ja synnyttäjä suloinen, se on eläin.

Berliinin eläintarhan jättiläispandan Meng Mengin raskaus nousi loppukesästä otsikoihin, sillä pandoja on vaikea saada lisääntymään vankeudessa. Onnistumisen riemu tuplaantui, kun syyskuussa syntyivätkin kaksoset.

Jättiläispanda on luonnonsuojelun tähtieläin ja suurin symboli. Se merkitsee meille toivoa, suojelunhalua, yhteistä planeettaa.

Se on myös merkki onnistumisesta. Pandojen määrä on saatu kasvuun. Tämä on hyvä asia.

Pandavideo kertoo kuitenkin paljon vähemmän karhuista kuin meistä ihmisistä. Se on kertomus suhteestamme luontoon, tarina omistamisesta ja hyödystä, kontrollista ja sallimisesta.

Jättiläispanda Meng Mengin pennut eivät tietenkään ole vain erittäin harvinaisia karvattomia rääpäleitä. Ne ovat yuaneja ja diplomaattista valuuttaa. Jos niiden elämä etenee suunnitellusti, ne toimitetaan Berliinistä aikanaan omistajalleen, Kiinan valtiolle.

Jos haluamme suojella lajeja ja ilmastoa, yhteistä tarinaamme olisi alettava kirjoittaa uudelleen.

Olemme jakaneet planeetan käyttöoikeudet viivoilla. Kutsumme niitä valtioiden rajoiksi.

Nykyinen suhteemme luontoon perustuu ihmisen tarpeille. Luonto on meidän. Olemme jakaneet planeetan käyttöoikeudet viivoilla. Kutsumme niitä valtioiden rajoiksi.

Kaikki viivojen sisäpuolella oleva kuuluu ihmisryhmälle x: pandat kiinalaisille, Amazonin sademetsän osa brasilialaisille, Suomen havumetsät suomalaisille (ellei niitä ole myyty jollekin ylikansalliselle yritykselle).

Siksi me saamme kaataa metsät pelloiksi ja selluksi, kaivaa maasta mineraalit, troolata meret, ampua ilmasta linnut. Meillä on oikeus kasvattaa mielestämme hyviä kasveja ja myrkyttää huonoja.

Kenties erikoisin luontosuhteemme muoto on eläinten tuottaminen. Vaikka harvennamme osaa lajeista, toisia suorastaan vyörytämme maailmaan, kuten nautoja, sikoja ja kanoja. Tarpeettomat niistäkin joutavat mennä. Tapamme vuosittain miljardeja vastakuoriutuneita kukonpoikia, koska ne ovat munateollisuudelle hyödyttömiä.

Tämä kaikki kuulostaa tietenkin hirveältä ja epäreilulta. Emme ole vain tuollaisia! Moni meistä haluaa aidosti hyvää luonnolle ja eläimille. Osaamme olla muutakin kuin itsekkäitä.

Ihminen on käynnistänyt suojeluohjelmia, joiden avulla lajeja on saatu pelastettua. Pandojenkin määrä on kasvanut. Suomen pinta-alasta kymmenisen prosenttia on suojeltua.

Mutta jos olemme itsellemme aivan rehellisiä, emmekö suojelekin lopulta vain siihen pisteeseen kuin meille sopii?

Ehtona on, että pidämme lajista (pandat kyllä, hyttyset – ei asiaa suojeluohjelmaan) ja että se suostuu sääntöihimme. Leijona pysyköön osoittamallamme alueella safaripuistossa. Orava on tervetullut pihallemme nappaamaan pähkinän, kunhan se ei pure tai tunge eteiseen.

Tähän asti laji- ja ilmastohätä on jumittunut keskusteluun esineistä ja välineistä: lentokoneista, mehupilleistä, sähköautoista. Se on pyörinyt ihmisessä ja hämmästyttävän vähän itse luonnossa.

Ei ole uutinen, että nykyinen suhteemme luontoon on johtamassa toisen osapuolen kuolemaan.

Hallitusten välinen luontopaneeli IPBES (kasvi- ja eläinmaailman IPCC), julkaisi tänä vuonna hälyttävän raportin luonnon monimuotoisuuden ja habitaattien ennennäkemättömästä kadosta. Viime vuonna australialainen tutkijaryhmä tiedotti, että maapallon viimeiset "villit" alueet saattavat hävitä seuraavien vuosikymmenten aikana. Jo nyt 77 prosenttia maapallon maa-alasta on sen mukaan ihmisen muokkaamaa.

Tähän asti laji- ja ilmastohätä on jumittunut keskusteluun esineistä ja välineistä: lentokoneista, mehupilleistä, sähköautoista. Se on pyörinyt ihmisessä ja hämmästyttävän vähän itse luonnossa. Olemme vaienneet ongelmien juurisyystä: herruuden mentaliteetista, joka oikeuttaa meidät hallitsemaan luontoa.

Jotta ilmasto ja lajit voitaisiin todella pelastaa, meidän pitäisi lakata pitämästä luontoa omaisuutenamme.

Millainen voisi olla maailma, jossa luonnolla on aito itseisarvo?

Kysymys on helppo teilata mahdottomana: miten ihminen voisi ajatella itsensä ja omien tarpeidensa ulkopuolelta? Jos muurahaisilla olisi ihmisen tietoisuus, nekin varmasti hyödyntäisivät maapalloa omiin tarpeisiinsa, se on vain luonnollista.

Mutta juuri siksi, että luontosuhteemme muuttaminen on niin vaikeaa ja hidasta, siitä pitäisi alkaa keskustella nyt heti. Mikä on paikkamme ekosysteemissä? Mihin kaikkeen meillä on oikeus? Ja ehkä vielä tärkeämpänä: mihin meillä ei ole oikeutta?

Pitäisikö osa luonnosta poistaa kokonaan ihmisen käytöstä? Tätä on ehdottanut arvostettu biologi Edward O. Wilson kirjassaan Half-Earth. Hänen mukaansa jopa puolet maapallon pinta-alasta pitäisi suojella.

Nyt puhumme metsistä kansallisomaisuutena. Voisimmeko alkaa puhua niistä kansallisylpeytenä – jopa -velvollisuutena?

Kati Kelola

Kirjoittaja on toimittaja, joka harrastaa mökillä ollessaan luonto-oppaiden selailua sekä kilpailuhenkistä visailua kasvien ja eläinten tuntomerkeistä. Viimeksi hän opetteli eri lokkilajit.

Aiheesta voi keskustella 10.10. klo 16.00 asti.

Tiistai klo 8, Kouvolan keskusta: Työpuhelimessa on viestejä lasten läheisiltä jo aikaisin aamulla

All right, sanoo sosiaalityöntekijä Laura Anttila, laittaa gps:n päälle ja käynnistää autonsa.

Olemme päässeet päiväksi hänen kyytiinsä. Haluamme nähdä, miten lastensuojelu Suomessa nykyään toimii. Onko työntekijöillä käytännössä aikaa lapsille?

Anttilan työkännykän vastaajassa on usein jo aikaisin aamulla viestejä lasten läheisiltä. Soittopyyntöjä jätetään iltaisin, kun hänen työpäivänsä on loppunut.

Anttila yrittää soittaa takaisin aina, kun on sopiva rako. Esimerkiksi matkalla lastenkodista toiseen. Kaikkeen ei pysty venymään.

– Ne päivät ovat haastavia, kun puhelin soi alvariinsa, eikä oikein mihinkään ehdi vastaamaan, Anttila sanoo.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kunnissa ovat Suomessa kovilla. Tämä selvisi, kun kävimme läpi valvontapäätöksiä, joita aluehallintovirastot (avi) olivat antaneet kuntien lastensuojelulle vuodesta 2017 lähtien.

Raportit kertovat sosiaalityöntekijöiden kaoottisesta arjesta ja pitkäaikaisista ongelmista eri puolilla Suomea.

Lastensuojelun tila tiivistyy kolmeen havaintoon:

• Vanhempien ja lasten pahoinvointi näyttää kasvaneen. Lastensuojeluun lähetetään ihmisiä, jotka tarvitsevat muunlaista apua.
• Lastensuojelussa on liian vähän käsiä. Työntekijät uupuvat ja vaihtavat maisemaa usein. Uutta pätevöitynyttä työvoimaa on vaikeaa palkata.
• Lasten oikeusturva vaarantuu, koska heidän asioitaan ei ehditä käsitellä ajoissa.

Poliitikot ovat puhuneet vuosia lastensuojelun kuntoon laittamisesta. Nämä puheet ovat jatkuneet ainakin vuodesta 2012 lähtien, kun koko Suomi järkyttyi 8-vuotiaan Vilja-Eerikan julmasta surmasta.

Tekijöinä olivat hänen isänsä ja äitipuolensa. Tytöstä oli tehty toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta, mutta viranomaiset eivät puuttuneet tilanteeseen ajoissa.

Tänään Yle uutisoi, että yksi kymmenestä lastenkodista on rikkonut lakia viime vuosina.

Jotain on tehtykin.

Keinoja lastenhuollon laadun parantamiseksi on selvitetty, ja kuntiin on palkattu lisää sosiaalityöntekijöitä. Mutta onko mikään arjessa muuttunut?

Laura Anttila työskentelee Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden Kymsoten lastensuojelussa. Anttila asuu Kouvolassa, mutta liikkuu työssään laajasti Kymenlaaksossa, joten auto on välttämätön kulkupeli.

Myös täällä päin Suomea sosiaalityöntekijät ovat raportoineet ylikuormittavasta arjesta.

Anttilan ohjelmassa on tänään kolme pysäkkiä: yksityinen pienryhmäkoti, Kymsoten oma lastensuojeluyksikkö ja keskustelutuokio toimistolla lapsen isovanhemman kanssa.

Tiistai klo 8.30, Kuusankoski, yksityinen pienryhmäkoti: Anttila kysyy kuulumisia pojalta, jonka isä ei halua näkyä kameralle

Pienryhmäkodin ohjaajat toivottavat Anttilan tervetulleeksi. Hiljaisen kadun varrella sijaitseva talo sijaitsee kahdessa kerroksessa. Se näyttää kuin miltä tahansa kodilta.

Pihalla on terassi ja grilli, polkupyörät seisovat rivissä. Täällä on tilat seitsemälle lapselle, kaikilla on oma huoneensa.

Tapaaminen pidetään olohuoneen ruokapöydässä. Paikalla on toinenkin sosiaalityöntekijä Anttilan yksiköstä.

Tämä on yleinen käytäntö. Toinen voi keskittyä kysymyksiin, toinen vastausten kirjaamiseen.

– Se lisää osaltaan työhyvinvointia, ettei jää vaikeiden asioiden kanssa yksin, vaan asiakkaan tilannetta voi pohtia työparin kanssa, Anttila kertoo.

Pöydän ääreen istuvat myös kaksi työntekijää, talossa vuosia asunut lapsi ja hänen siskonsa. Perheen isä saapuu paikalle viimeisenä. Hän ei halua näyttää kasvojaan kameralle, nuorempana “on tullut hölmöiltyä”.

Anttila kyselee pojan koulunkäynnistä. Tämä vastailee ystävällisesti mutta lyhytsanaisesti. “Joo”, “ihan hyvin”.

Tapaaminen sujuu hyvässä hengessä. Vaikuttaa siltä, että myös isän mielestä nykytilanne on kaikkien kannalta paras.

Pienryhmäkodin käynnillä ainoa hieman kireä hetki tulee, kun isä kiihtyen syyttää lastensa äidin – joka ei ole paikalla – lähettävän hänelle perintään jo menneitä laskuja.

– Ehkä ei mennä nyt tähän, sosiaalityöntekijä keskeyttää.

Lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen määrä on kasvanut Suomessa vuosien ajan. Tätä on yritetty selittää muun muassa vanhempien uupumuksella ja sairauksilla, huonolla kasvatuksella sekä köyhyydellä.

Matka perusperheestä pohjalle voi olla lyhyt.

Anttilan mukaan huostaanottojen taustalla ovat useimmin päihdeongelmat. Niitä on sekä lapsilla että heidän vanhemmillaan.

Paljon on myös kasvatuksellisia haasteita. Lisäksi ovat neurologiset, psykiatriset ja mielenterveyden ongelmat, tai yhdistelmä edellä mainittuja.

Monien kuntien ongelma on, että lastensuojelu joutuu kantamaan vastuuta myös sosiaalisista ongelmista, jotka eivät sille lähtökohtaisesti kuulu.

Jos lapsi ei vaikkapa saa tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita, hänet ohjataan herkästi lastensuojeluun. Kuntaliiton viime vuoden kyselyssä paljastui, että noin kolmasosa vastanneista kunnista ottaa usein lapsia huostaan, koska mielenterveyspalveluita ei pystytä järjestämään.

Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa lasta kierrätetään lastenkodista toiseen, vaikka lastenkoti ei ollut hänelle alun alkaenkaan oikea paikka.

Samaan ilmiöön kiinnitti huomiota apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen viime vuonna. Hänen mielestään lastensuojelua ei ole tarkoitettu päihdesairauksien hoitoon eikä sosiaalisia ongelmia poisteta lääkkeillä.

Laura Anttilan mielestä hänen toiminta-alueellaan perheille on tarjolla kohtalaisen hyvin apua.

– Yritämme aina rakentaa kokonaisuuden, jossa eri palvelut täydentävät toisiaan. Toiset kokevat saavansa tosi hyvin palvelua, mutta toisten mielestä taas asiakkuuksia eri paikoissa voi olla liikaa.

Tiistai klo 11, Kouvola, Kymsoten lastensuojeluyksikkö: Teinipoika juoksee ulkona sukkasillaan, koska “joku vei hänen kenkänsä”

Saavumme Kymsoten lastensuojeluyksikön parkkipaikalle. Laura Anttilalla on hieman ylimääräistä aikaa ennen seuraavaa tapaamista, joten hän soittaa pari puhelua.

– Hei, olisin kysellyt kuulumisia, Anttila aloittaa. Ja jähmettyy.

– Voi ei. Kuulostaa ihan kauhealta.

Anttila saa tietää, että huostaanotetun lapsen vanhempi on sairastunut vakavasti.

Monien on vaikeaa löytää tällaisissa tilanteessa oikeita sanoja, mutta Anttilan vastaus tuntuu juuri oikealta yhdistelmältä empatiaa ja eteenpäin katsomista.

Hän lopettaa puhelun, huokaa ja nousee autosta. Seuraava tapaaminen on teinitytön ja sijaisvanhempien kanssa.

Tyttö joutui hiljattain lähtemään tästä sijaisperheestä, koska aikuisten mukaan hän ei noudattanut sääntöjä.

Nyt keskustellaan, onko tytöllä enää edellytyksiä palata samaan sijaisperheeseen ja millä ehdoilla.

Jäämme suljetun oven taakse. Noin tunnin päästä jatkamme kohti seuraavaa etappia.

Kun kävelemme kohti autoa, teinipoika juoksee ulkona mielenosoituksellisesti sukkasillaan, koska “joku on vienyt hänen kenkänsä”.

Tiistai klo 13, Hamina, Kymsoten toimisto: Isoäiti tulee käymään, mutta ensin pitää syödä lounas ja purkaa muistiinpanot

Anttilan toimisto sijaitsee Haminan satamassa. Lastensuojelun tilat siirrettiin Haminan keskustasta tänne vanhan kiinteistön homeongelmien vuoksi.

Anttila ei vietä täällä yleensä paljon aikaa, koska hän on paljon tien päällä tapaamassa lapsia. Nyt iltapäiväksi on kuitenkin sovittu tapaaminen erään lapsen isoäidin kanssa.

Sitä ennen hän haluaa kirjata tietojärjestelmään aiempien tapaamisten antia. Usein kiireessä juuri nämä hommat jäävät rästiin.

Anttila aloitti vakituiset työt lastensuojelussa keväällä heti valmistuttuaan. Hän opiskeli yliopistossa ensin yhteiskuntatieteellisen kursseja, mutta ne tuntuivat liian teoreettisilta. Sosiaalityö oli sopivan käytännönläheistä.

– Tällä alalla on hirveästi hommia tarjolla. Vastavalmistuneenkaan ei tarvitse kantaa huolta, ettei töitä löytyisi.

Lastensuojelun palkkausongelmat käyvät laajasti ilmi myös aluehallintovirastojen kunnille antamista valvontapäätöksistä.

Kuntien lastensuojelussa on usein liian vähän työntekijöitä. Riittävän koulutuksen saaneet henkilöt ovat kiven alla, ja vaihtuvuus on suurta.

On huono juttu, jos sosiaalityöntekijät lapsen ympärillä vaihtuvat jatkuvasti. Lapsen voi olla vaikeampaa rakentaa luottamusta aikuisiin.

Lastensuojelun Keskusliiton kyselyn mukaan 70 prosenttia vastanneista lastensuojelun työntekijöistä on harkinnut työpaikan tai alan vaihtoa.

Syyt ovat moninaisia. Työntekijöiden mielestä palkka ja resurssit voivat olla riittämättömät, työpaineet liian suuret ja työn arvostus liian alhainen. Moni kokee jäävänsä yksin tai ilman esimiehen tukea.

Joissain kunnissa työvoimaa on yritetty houkutella jopa satojen eurojen palkanlisillä, mutta sekään ei ole aina riittänyt.

Bonuksia on tarjottu myös Haminassa. Rekrytointiongelmat jatkuvat edelleen. Jutuntekohetkellä Haminan tiimissä oli yksi sosiaalityöntekijän paikka avoinna.

Pari vuotta sitten Haminan lastensuojelun työntekijät valittivat yhdessä aluehallintovirastolle useiden työntekijöiden vajeesta ja huonoista työoloista.

Haminan lastensuojelu siirtyi vuoden alusta osaksi Kymsotea. Tilanne ei ole vieläkään ihanteellinen, sanoo Kymsoten lastensuojelun Etelä 2 -tiimin johtava sosiaalityöntekijä Satu Sivén.

– Rekry on ollut päällä koko vuoden. Tällä joukolla olemme sinnitelleet, Sivén sanoo.

Hän sanoo, ettei ala sovi kaikille. Paineet ovat kovat.

– Tässä työssä joutuu tekemään isoja, koko lapsen perhettä koskettavia päätöksiä ja joskus ilman oman tiimin tukea. Lepohetkiä ei hirveästi ole. Joskus syödään autossa matkalla paikasta toiseen.

Sivénin mielestä alan koulutus ei välttämättä valmista kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin, vaan työtä oppii tehdessä.

Samaa mieltä oli apulaisoikeuskansleri viime vuoden raportissaan. Hänen mielestään esimerkiksi perusjuridiikkaa opetetaan liian vähän, vaikka hallintopäätösten tekeminen on keskeinen osa lastensuojelua.

Anttila oli tyytyväinen käytännön harjoittelujen ja juridisten opintojen määrään yliopistossa.

– Luimme ja sovelsimme lakia monipuolisesti.

Tiistai klo 16.30, Kouvolan keskusta: “Tietysti toivon, että voisin tavata lapsia enemmän, mutta tilanne on nyt tällainen”

Yksi sosiaalityöntekijä voi vastata Suomessa jopa sadan lapsen asioista.

Laura Anttilalla on vastuullaan tällä hetkellä yli 30 lapsen asiat. Lisäksi hän auttaa työparia samansuuruisen lapsijoukon kanssa toisena vastuuhenkilönä.

– Tietysti toivon, että voisin tavata lapsia enemmän, mutta tilanne on nyt tällainen, hän sanoo.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmassa on kirjaus, joka toteutuessaan laskisi määrän asteittain 30:een koko Suomessa. Vielä vuonna 2022 vähimmäismitoitus olisi silti 35 lasta.

Nykyisin laissa ei ole henkilöstömitoitusta lastensuojeluun.

Joissain kunnissa lastensuojelussa on vain yksi sosiaalityöntekijä. Lastensuojelun työvoimapulan suora seuraus on se, että lapsia koskevat tärkeät päätökset viivästyvät.

Siinä piilee vaaran paikka. Lapsen oikeusturva vaarantuu. Tämä oli selvityksemme kolmas merkittävä havainto.

Kun lastensuojeluilmoitus tulee vireille kuntaan, lain mukaan lapselle pitää tehdä palvelutarpeen arviointi. Se on aloitettava viimeistään seitsemän arkipäivän sisällä. Arvioinnin pitää valmistua kolmessa kuukaudessa.

Selvityksemme mukaan viidennes Suomen kunnista on saanut ojennusta viivästyneistä lastensuojelupäätöksistä aluehallintovirastolta vuodesta 2017.

Osassa tapauksista viivästykset ovat jatkuneet vuosia. Avi on toisinaan uhannut kuntaa sakolla, jos asioita ei laiteta järjestykseen.

Aineistossamme ovat mukana vain vakavimmat tapaukset. Vuonna 2019 elokuun lopussa yli 170 kuntaa oli syyllistynyt määräaikojen ylityksiin, mutta vain puolet niistä oli joutunut avin tai Valviran valvontaan.

Avi ojensi viime vuonna määräaikojen ylityksistä myös Haminaa, joka kuuluu Laura Anttilan työskentelyalueeseen.

Päivä Anttilan kyydissä on kääntymässä kohti loppua. Olemme palanneet Haminan toimistolta takaisin Kouvolan keskustaan. Anttila on tyytyväinen tapaamisten antiin.

– Mediassa lastensuojelusta maalataan usein kuvaa, että sossun tädit vievät lapsen väkisin kodista. Todellisuudessa usein myös lapsen vanhempien mielestä huostaanotto on paras ratkaisu, ja tapaamisissa on rehellinen ja keskusteleva ilmapiiri, Anttila sanoo.

– Ikävämpiä juttuja ovat sitten sellaiset, jos asiakas tempautuu omaan tunnekuohuunsa ja siitä seuraa aggressiivisuutta.

Tällaisestakin Anttilalla on kokemusta. Kerran erään lapsen vanhempi tuli hänen asuntonsa rappuun. Nykyisin Anttilan oma puhelinnumero ja osoitetiedot ovat salattuja.

– Onhan tämä työ henkisesti aika raskasta, ja kun on kiire, niin se luo omanlaistaan painetta. Onneksi asioita pystyy purkamaan työkavereiden kanssa, Anttila toteaa.

Juttua varten on käyty taustakeskustelut apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen, apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin ja Kuntaliiton erityisasiantuntijan Aila Puustinen-Korhosen kanssa.

Joka kymmenes lastensuojelulaitos on rikkonut lakia. Miten lapsia kasvatetaan laitoksissa? A-studio klo 21.05 TV1. Juontajana Annika Damström. #yleastudio

Fakta: Näin selvitys tehtiin

• Yle kävi läpi aluehallintovirastojen vuosien 2017–2019 (syyskuuhun asti) päätökset, joissa kuntaa ojennettiin viivytyksistä lapsen palvelutarpeen arvioinnissa.
• 65 kuntaa sai vähintään kerran moitteet lain rikkomisesta. Määräaikojen ylitykset voivat johtaa siihen, ettei lapsi saa tarvitsemaansa apua ajoissa.
• Valvontaraportit kertoivat myös vakavasta työvoimavajeesta, rekrytointiongelmista ja työvoiman suuresta vaihtuvuudesta useissa kunnissa.
• Kuntayhtymistä yleisluontoisen päätöksen kohteeksi kirjattiin keskuskunta. Jos päätös liittyi alueen sisällä tiettyyn kuntaan tai kuntiin, nämä listattiin erikseen.
• Jätimme pois yhteenvedosta ratkaisut, joissa kunnalle annettiin hallinnollista ohjausta lievemmästä asiasta, kuten puutteista tietojen kirjaamisessa.

Mitä tiedetään viimeisten tuntien tapahtumista?

Turkki aloitti hyökkäyksen Syyriaan keskiviikkona ja on edennyt lähelle rajakaupunkeja. Turkki kertoi iskeneensä 181 kohteeseen Syyriassa maiden välisen rajan tuntumassa. Kohteena ovat Syyrian kurdijoukot.

Taisteluita on käyty Pohjois-Syyrian rajakaupunkien tuntumassa, kertoi Syrian Observatory for Human Rights torstai-aamuna. Näitä kaupunkeja ovat Al-Kahtanieh, Amuda, Ayn Al-Arab, Tal Abyad, Ras Al-Ayn, Al-Derbasieh, Al-Qamishli and Al-Malikiyah.

Rintamalta saatujen hajanaisten tietojen mukaan sotatoimet ovat kiivaimmat Tal Abayadin kaupungin alueella. Kurdijohtoisten SDF-joukkojen lehdistöedustaja Mustefa Bali kertoi Twitterissä joukkojen torjuneen hyökkäyksen Tal Abyadin alueella.

Taisteluissa on tähän mennessä saanut surmansa 11 kurdijohtoisen Syrian Democratic Forces (SDF) -ryhmittymän taistelijaa ja kuusi vastapuolen taistelijaa, kertoi järjestö. Syrian Observatory for Human Rights raportoi myös kahdeksan siviilin kuolleen ja useiden loukkaantuneen. Lukuja ei ole pystytty vahvistamaan muusta lähteestä.

Yle seuraa tapahtumia: USA:n kongressiedustajat puuhaavat pakotteita Turkkia vastaan, Trump ei ole huolissaan – Yle seuraa Turkin operaatiota Syyriassa hetki hetkeltä

Turkki aloitti keskiviikkona hyökkäyksen Syyrian pohjoisosien kurdialueille sen jälkeen kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli kertonut vetävänsä kurdien kanssa yhteistyötä tehneet joukot pois alueelta. Fox Newsin mukaan Yhdysvaltojen sotilaita jäi alueelle noin 1 000.

Suuret määrät alueen asukkaita on paennut alueelta. Al Jazeeran toimittajan mukaan sadattuhannet ihmiset ovat jättäneet kotinsa pommitusten takia ja alueelle pelätään syntyvän suuri humanitaarinen kriisi.

Isis-vankeja siirretty pois Syyriasta

Yhdysvallat on siirtänyt "kaikkein vaarallisimpia" Isis-vankeja pois Syyriasta. Joukossa ovat esimerkiksi brittiläiset El Shafee Elsheikh ja Alexanda Kotey.

Miesten epäilään kuuluneen Beatles-nelikoksi nimettyyn terroristiryhmään. Heidän epäillään osallistuneen useiden amerikkalaisten, britti ja japanilaisten toimittajien ja avustustyöntekijöiden surmaamiseen vuosina 2014 ja 2015. Yhdysvaltojen armeijan viranomaiset ovat vahvistaneet kahden britin siirron pois Syyriasta salaiseen paikkaan.

Huoli Isis-vankien mahdollisesta pakenemisesta kasvaa, kun kurdit suuntaavat taisteluihin Turkin hyökkäystä vastaan ja vankiloiden miehitys kärsii.

Miten Yhdysvallat reagoi maailmanlaajuiseen kritiikkiin?

Yhdysvallat on puolustanut ratkaisuaan vetää tukensa kudijoukoilta.

Trumpin päätös vetää tukensa kurdiliittolaisilta on kerännyt osakseen erittäin tiukkaa arvostelua myös republikaaneilta ja muilta presidentin tukijoilta. Yhdysvalloissa arvostelijoihin ovat liittyneet esimerkiksi puolustusvoimien veteraanit.

– Olen häpeissäni ensimmäistä kertaa urani aikana, kertoi Fox Newsille Syyriassa kurditaisteiljoita kouluttava nimetön amerikkalaissotilas. Hänen mukaansa kurdit ovat pitäneet kiinni kaikista sopimuksista eikä heistä ole Turkille uhkaa.

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo sanoi varhain torstaina, että Yhdysvallat ei ole näyttänyt vihreää valoa Turkin hyökkäämiselle Syyriaan.

Pompeon mukaan Turkilla on kuitenkin "oikeutettuja turvallisuushuolia". Hänen mukaansa presidentti Trump päätti vetää joukot pois Syyriasta saadakseen heidät pois vaaran vyöhykkeeltä.

Pompeo sanoi myös, että Trump on tietoinen Isisin mahdollisesta uudesta noususta.

Suomi tuomitsi Turkin sotatoimet jo keskiviikkona. EU vaati sotilastoimien keskeyttämistä. YK:n turvallisuusneuvoston on torstaina määrä kokoontua hätäistuntoon käsittelemään Turkin hyökkäystä kurdijoukkoja vastaan.

Turkkia uhkaavat pakotteet?

Yhdysvalloissa osa sekä demokraattien että republikaanien senaattoreista uhkaa Turkkia sanktioilla, mikäli maa ei vedä joukkojaan Syyriasta.

Myös presidentti Trump ennätti keskiviikkona varoittaa Turkkia taloudellisista seurauksista. Trump toivoi virkaveljensä, Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin toimivan operaatiossaan "mahdollisimman humaanisti".

- Jos hän toimii epäreilusti, hän maksaa siitä kovan taloudellisen hinnan, Trump uhitteli.

Erdoğanin kerrottua keskiviikkona hyökkäyksen alkamisesta Trump kertoi pitävänsä sitä "huonona ideana".

Suunnitellut sanktiot kohdistuisivat sekä Turkin poliittisen johdon varallisuuteen Yhdysvalloissa että maan asevoimia hyödyttävää kauppaa käyviin tahoihin. Kongressi on kuitenkin parhaillaan istuntotauolla, joten mahdolliset pakotteet tuskin edistyvät ennen ensi viikkoa.

Erdoğan: Meillä on oikeus operaatioon

Turkin presidentti Erdoğan on sanonut Turkilla olevan oikeus operaatioon.

Hän viittasi Turkin ja Syyrian väliseen Adanan vuoden 1998 sopimukseen, jonka perusteella Turkki voi aloittaa operaation terroristeja vastaan raja-alueella. Tassin mukaan presidentti oli kommentoinut myös Yhdysvaltojen uhkauksia talouspakotteista Yeni Safak -lehdelle.

– Pidän näitä puheita suunnattuna tietyille piireille, sanoi Erdoğan.

Erdoğanin mukaan Yhdysvaltojen toiminta alueelle kertoo sen, miten he suhtautuvat tilanteeseen. Hänen mukaansa Yhdysvallat on ilmoittanut, ettei asetu Turkin toimia vastaan alueella.

Erdoğan uskoo edelleen tapaavansa Trumpin Washingtonissa. Turkin ja Yhdysvaltojen johtajien on määrä tavata 13. marraskuuta.

Turkki pitää Syyrian kurdien YPG:ta terrorijärjestönä ja haluaa perustaa turvavyöhykkeen rajaseudulle. Maa suunnittelee sijoittavansa sinne Turkissa olevia Syyrian pakolaisia.

Turkissa on lähes 4 miljoonaa Syyrian pakolaista, ja turkkilaisten asenteet heitä kohtaan ovat viime kuukausina kiristyneet.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi keskiviikkona, että Yhdysvallat on siirtänyt joitain Isis-vankeja kurdien hallitsemilta alueilta Syyriasta.

Trump kertoi toimittajille Valkoisessa talossa, että osa "kaikkein vaarallisimmista" vangeista on jo siirretty pois kurdialueen vankiloista. Hän ei kuitenkaan kertonut, mihin vangit on siirretty.

– Laitamme heidät eri paikkoihin, joissa on turvallista, Trump sanoi uutistoimisto AP:n mukaan.

CNN:n tietojen mukaan kaksi korkean profiilin Isisin jäsentä on nyt Yhdysvaltain armeijan hallussa. Alexanda Kotey ja El Shafee Elsheikh kuuluivat niin kutsuttuun Isisin Beatles-ryhmään, jota johti pahamaineinen ja teloitusvideoistaan tunnettu Jihadi-John. Ryhmä sai Beatles-nimityksen, koska he puhuivat englantia brittiaksentilla. Jihadi-John kuoli ilmaiskussa vuoden 2015 lopulla.

Kurdit vahtivat Isis-vankeja

Kurdit taistelivat Yhdysvaltain rinnalla Isisiä vastaan ja ovat olleet vastuussa jopa 12 000:sta Isis-vangista taisteluiden jälkeen. Vankien vahtimisen uskotaan nyt jäävän kuitenkin vähemmälle, kun kurdit lähtevät puolustumaan alueitaan Turkin hyökkäystä vastaan.

Osa kurdijohtoisen SDF:n taistelijoista on jo jättänyt vartiotehtävänsä vankiloissa ja suunnannut kohti pohjoista, jossa Turkki aloitti keskiviikkona iltapäivällä pommitukset ja myöhemmin illalla myös maahyökkäyksen. Yle seuraa Syyrian ja Turkin rajan tapahtumia tässä artikkelissa.

Yhdysvaltain viranomaiset vakuuttivat uutistoimisto AP:lle, että kurdit eivät ole kokonaisuudessaan hylkäämässä vankiloita. Huoli Isis-taistelijoiden karkaamisesta on kuitenkin kasvanut.

– SDF keskittyy nyt taistelemaan. Pelko on, että he hylkäävät vartiotehtävänsä, kongressilähde kertoi CNN:lle.

SDF:n mukaan yksi Turkin yhteensä 181:stä ilmaiskuista kohdistui vankilaan, jossa Isis-vankeja pidetään.

Kurdialueen vankiloissa on myös yli tuhat ulkomaalaista Isis-taistelijaa. Joidenkin lähteiden mukaan luvut ovat huomattavasti suurempia.

Lisäksi taistelijoiden perheenjäseniä on kurdien valvomassa Al-Holin leirissä ja muutamassa muussa pienemmässä leirissä. Al-Holin leirissä on myös kymmeniä suomalaisia.

Lue myös:

Turkin isku käynnisti pakolaisaallon, USA:n kongressiedustajat puuhaavat Turkille pakotteita – Yle seuraa Turkin operaatiota Syyriassa, katso suoraa kuvaa rajalta

Sotilasasiantuntija Turkin iskusta Pohjois-Syyriaan: Joukkomääräisesti iso operaatio, kestänee pari viikkoa

Analyysi: Syyrian kurdialue oli harvinainen menestystarina, nyt tarinalle uhkaa tulla katkera loppu

Ulkoministeri Haavisto: Turkki panee kurdit seinää vasten, siviilit voivat jäädä jumiin pussin perälle

Monet olivat jo etukäteen sitä mieltä, että Fingerpori-elokuvan tekeminen on järjetön ajatus.

Jotkut ovat sitä mieltä myös nähtyään valmiin elokuvan.

Ensi viikolla ensi-iltansa saava Fingerpori on muutamissa ennakkoarvioissa ehditty teilata täysin. Esimerkiksi Kalle Kinnunen kuvaili Suomen Kuvalehdessä elokuvaa “mystisen huonoksi”.

Debyyttinsä elokuvaohjaajana tehnyt Mikko Kouki osasi odottaa kritiikkiä tarttuessaan yhteen Suomen suosituimmista sarjakuvista. Pertti Jarlan piirtämiä Fingerpori-strippejä lukee lähes päivittäin yli kaksi miljoonaa ihmistä.

– Hyvinkään Red Carpet -festivaaleilla ennakkoesityksessä tuli todella positiivista palautetta, netissä on ollut ei-niin-positiivista, ja lisäksi on tullut kaikkea siltä väliltä.

Miten ihmeessä pitkän linjan teatterinjohtaja, teatteriohjaaja ja näyttelijä päätyi Fingerpori-elokuvan ruoriin?

– Markus (Selin) soitti Solarilta ja kysyi. Olen tehnyt heidän kanssaan kaikenlaista sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana, ja ollut muun muassa assistenttina Pahassa maassa; siitä se ajatus varmaan tuli. Fingerpori-elokuvan idea tuntui niin erikoiselta, että pitihän siihen tarttua.

Fingerpori ei kuitenkaan kovin helposti taipunut elokuvaksi. Soitto Solarilta tuli jo kuusi vuotta sitten.

"Ongelma on se, että Fingerpori on kaupunki"

Vaikka suosikkisarjakuvaa on esitetty teatterissa jo moneen otteeseen, käsikirjoituksen tekeminen pitkään elokuvaan oli tuskien taival. Jatkuvajuonisuus ei ottanut onnistuakseen, eikä näytelmäkäsikirjoitus toiminut elokuvana.

Fingerporin varsinainen isä, sarjakuvataiteilija Pertti Jarla oli konsulttina mukana pohtimassa, mille tielle lähdetään.

– Ongelma ei oikeastaan ollut se, että Fingerpori on strippisarjakuva, vaan se, että Fingerpori on kaupunki. Kun pitää tehdä käsikirjoitus siitä, mitä kaupungissa tapahtuu, on se hirveän laaja aihepiiri.

Lopulta Kouki päätyi yhdessä toisen käsikirjoittajan, Petja Lähteen kanssa ideaan episodielokuvasta. Fingerporissa seikkailee viisi keskushenkilöä neljässä tarinassa. Niillä on yhteinen, herttainen nuotti.

– Nämä ovat pieniä, aika arkisiakin tarinoita, joissa on löyhänä yhteisenä teemana rakkaudennälkä, Kouki kuvailee.

"Pelkäsin, että näyttelijät yrittävät olla sarjakuvamaisia"

Sarjakuvahahmojen siirtäminen elävien ihmisten nahkoihin on onnistunut kautta elokuvahistorian vaihtelevalla menestyksellä. Suurin osa kansainvälisistä menestystarinoista perustuu supersankaritarinoihin, mutta eivät nekään aina onnistu. Esimerkiksi Marvelin Hulk floppasi.

Suomessa sarjakuvaa on versioitu näytelmäelokuviksi varsin vähän. Ammoin Vihtori ja Klaara -filmatisoinnit olivat suosittuja, mutta niistä on yli 50 vuotta.

Pertti Jarlakin oli alkuun huolissaan siitä, miten hänen hahmoilleen käy. Lopputuloksesta hän kertoo nauttivansa.

– Omien lasten antaminen toisten käsiin oli nimenomaan pelottavaa. Mua pelotti lähinnä se, että näyttelijät yrittäisivät olla hirveän sarjakuvamaisia. Olen oikein tyytyväinen siihen, että hahmoista tehtiin eläviä ihmisiä. On myös hauska nähdä , mitä uutta mun juttujen ulkopuolelta on keksitty.

Jarla joutui elokuvaa varten tarkentamaan tyyppejään. Tätä ennen hän ei ollut miettinyt, miksi Krapula-Päivi tai Heimo Vesa tekee mitä tekee.

– Fingerpori-stripeissä on kyse vitseistä. Ne eivät oikeastaan ole sellaisia, joihin henkilöiden syvin olemus vaikuttaisi. Lähinnä olen aiemmin miettinyt korkeintaan mille hahmolle jokin vitsi sopisi, piirtäjä pohtii.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Mikko Koukille oli alusta asti selvää, että elokuvan näyttelijät esittävät ihmisiä, eivät piirroshahmoja.

– Kaikki sarjakuvista tutut visuaaliset elementit heissä on, vaikka ei ihan yksi yhteen. Näiden elementtien sisällä on kuitenkin elävä ihminen. Tyylilajiin sarjakuva toki vaikutti; tämä on fingerporilaisen vinksahtanut komedia.

Fingerpori on kaikki suomalaiset kaupungit

Elokuvan Fingerpori on nukkavieru pikkukaupunki. Sen värimaailma on tunkkainen ja estetiikka muutaman vuosikymmenen takaa.

Siellä on betonia, hyytynyt ratapiha ja jättimäisiä virastoja. Siellä on yliopisto, joka muuttuu yksityissairaala Herhiläiseksi. Siellä on uusnatseja, vesiaihe, ja todella monta ydinvoimalaa.

Elokuva kuvattiin pääosin Mikko Koukin kotikaupungissa Turussa. Ohjaaja huomauttaa, että Fingerpori löytyy kyllä kaikista suomalaiskaupungeista.

– Pertti Jarla on sanonut, että Fingerporin voi löytää jopa Porvoosta. Turussa piti vähän kierrellä teollisuusalueita ja kaupungin laitamia. Ei Fingerpori ihan perinteistä postikortti-Turkua ole.

Aktiivimallia, korruptiota ja uusnatsismia sipaistaan elokuvassa, mutta Jarlan sarjakuvien yhteiskunnallista pohjavirettä ei Fingerporissa varsinaisesti syväruopata. Sen sijaan stripeistä tuttuja, usein roiseja sanaleikkejä ja homonyymejä viljellään kosolti.

Jätkät menevät junaan, hätäkeskukseen soittaa Elias Tapani Karhu ja kadunvarren kojussa kaupataan juhannussimaa. Tuttua ja uutta haluttiin sekoittaa sopivasti, kuvailee Kouki.

– Me mietittiin paljon, minkä verran otetaan Jarlan strippejä mukaan. Ei siinä mitään tavoitetta ollut, mutta yli 40 niitä tuli. Keksittiin itse lisää. Osa Fingerporin vitseistä on tosi kökköjä, ja osa vaatii enemmän ajatustyötä. Sama on meidän elokuvassammekin.

"Homelius on traaginen hahmo"

Kaupunginjohtaja Homeliusta esittävä Kari Väänänen on haastattelussa edelleen hieman liikuttuneessa tilassa. Konkarinäyttelijä on nähnyt valmiin elokuvan edellisenä iltana, ja matkii nyt itseään pyyhkimässä kyyneliä.

– Mä liikutuin näiden ihmisten kohtalosta, kun katsoin elokuvan. Miten epätoivoisesti ne etsii rakkautta! Olin ihan buhuu, kun kaikille käy siinä hyvin.

Väänäsen mielestä vaimoaan takaisin kaihoava Homelius on riipaiseva kaveri.

– Se raukkarassu yrittää jotenkin pysyä maailmassa ja ennen kaikkea statuksessa kiinni, ja voittaa sillä keinoin vaimonsa takaisin. Tässä elokuvassa yllättivät melankolia ja lämpö ihmisiä kohtaan.

Väänänen ei omien puheidensa mukaan ole juuri meritoitunut komedianäyttelijänä. Ohjaajan kanssa sovittiin heti aluksi, ettei mihinkään naamanvääntelyhommiin ryhdytä.

– Kyllähän mä komiikkaa osaan, mutten ole tullut tunnetuksi sketsisarjoista. Mä en ole mikään varsinainen Uuno Turhapuro. Vesku (Loiri) on loistava, kansallisen mittakaavan hahmo, tiiä se!

Sketsihahmon tai näköispatsaan teko ei Väänästä kiinnostanut. Eikä se olisi ollut aivan mahdollistakaan. Väänäsellä ei nimittäin kasva parta oikeassa paikassa. Siksi Homeliuksen pulisongit piti pudottaa astetta alemmas kuin sarjakuvassa.

– Olin mä koko kesän niin hirveän näköinen, että kylille lähtiessä piti naamioitua: oli hapsut kammattu kaljun yli ja hapsutursakkeet naamassa. Yksi pikkulapsi säikähti minua niin, ettei uskaltanut kävellä ohi.

Pönäkkä ja itsensä tosissaan ottava Homelius on Väänäsen mielestä ennen kaikkea traaginen hahmo. Siitä se komiikka syntyy.

– Olen aina tykännyt Monty Pythonista. Niiden periaate on, että mitä enemmän ihmiset ovat tosissaan, sitä koomisempia ne ovat. Sama juttu on tässä elokuvassa.

Fingerporin riemullinen huumori on Väänäsen mielestä jo sinällään hyvä syy mennä elokuviin. On toinenkin.

– Tässä on helvetin hyvät näyttelijät! Etenkin se, joka näyttelee Homeliusta on aivan loistava!

Henniina Rantanen ajaa vajaan tunnin työmatkaa viitenä päivänä viikossa.

Rantasen kokemuksen mukaan meno- ja paluumatkalla on aina vähintään yksi kuljettaja, joka normaalilla ajokelillä ajaa satasen alueella korkeintaan kuutta- tai kahdeksaakymppiä.

Perään kertyy nopeasti monta autoa.

– Osa varmaan luulee ajavansa sallittua nopeutta, mutta autossa on mittarivirhe. Osa pelkää ajamista, ja osa hidastelee sillä mentaliteetilla, että mulla ei ainakaan ole kiire mihinkään, voin mennä ihan niin hiljaa kuin huvittaa, Rantanen summaa.

Rantasen työmatkalla on myös joka päivä heitä, joilla menee hitaan kuljettajan takia hermot, ja jotka lähtevät painamaan koko letkan ohi. Porukalla poljetaan kiivaasti jarrua, kun uhkarohkea ohittaja kiilaa takaisin omalle kaistalleen.

– Olen nähnyt liian usein, miten kulma lähes koskettaa kulmaa, kun mennään ohi, Rantanen sanoo.

Pahimmillaan kaksikaistaisella tiellä ajaa kolme autoa rinnakkain, kun paluu omalle kaistalle ei onnistukaan.

– Onneksi valtatie 8 on pohjalaismaakunnissa sen verran leveä, että siihen juuri ja juuri mahtuu, jos yksi ajaa riittävän sivussa, Rantanen toteaa, ja myöntää itsekin tehneensä pari uhkarohkeaa ohitusta, kun joku on hidastellut tuntuvasti ilman näkyvää syytä..

Nainen singahtaa itse ohi sopivan tilaisuuden tullen, mutta sanoo, ettei yleensä lähde leikkimään omalla tai kenenkään muunkaan hengellä, jos vastaan tulee samanlainen letka tai risteysalueita on tiuhaan. Jos omaan määränpäähän ei ole kuin muutama minuutti, hän ei vaivaudu ohittamaan, koska ei enää voittaisi aikaa, vaan olisi seuraavassa risteyksessä peräkkäin hidastelijan kanssa.

Rantaselta ei heru ymmärrystä hyvällä kelillä alinopeutta ajaville kuljettajille.

– Myöhästyin töistä hidastelijoiden takia muutaman kerran, joten nykyään varaan työmatkaan ylimääräistä aikaa. Kiire ei ole siis ärtymykseni syy, vaan se, etteivät hidastelijat huomioi muita, eivätkä liikenteen sujuvuutta. Ei ärsyttäisi, jos hidastelija suostuisi antamaan tietä!

Laki ei määrittele alinopeutta

20 km/h on jo vauhtiero, joka liikennepoliisin mukaan puurouttaa ruuhkaisena aikana liikenteen. Moni parjaa tientukoiksi ikäkuskeja ja arkoja ajajia, mutta yhä useampi alinopeutta ajava on somettava kuski.

– Heitä näkyy entistä runsaammin työmatkaliikenteessä, ja se on erittäin huolestuttavaa, sanoo liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre Pohjanmaan poliisista.

Harjaantunut silmä näkee pään ja silmien liikkeestä, jos kuljettaja yrittää keskittyä puhelimeen ja ajamiseen.

– Ajaja ei itse yleensä edes huomaa vauhdin hiipumista, kun puhelin vie huomion, Viirre sanoo.

Poliisin havainto ei yllätä Henniina Rantasta.

– Somesta on kasvanut ihmisille viides raaja, joka pitäisi pystyä leikkaamaan ajon ajaksi irti.

Laki ei varsinaisesti määrittele alinopeutta. Rangaistus kuitenkin tulee, jos hitauden syyksi paljastuu esimerkiksi kuskin puhelimen käyttö tai päihtymystila. Sakot voivat napsahtaa myös silloin, jos hidastelulla on selkeästi tarkoitus häiritä muita.

– Vuonna 2018 tällaisia sakotustapauksia oli koko maassa neljä, kertoo poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein.

Liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre ei ole koskaan kirjoittanut ”alinopeussakkoa," mutta kertoo usein pysäyttäneensä muuta liikennettä hitaampia kuljettajia. Heidät napataan liikennevalvonnassa sivuun ja selvitetään, miksi ajaminen poikkeaa liikennevirrasta.

– Jos varsinaista syytä ei ole, muistutamme liikenteen sujuvuudesta eli kehotamme seuraamaan taustapeilistä, tuleeko taakse jonoja, ja neuvomme ajamaan sivuun, että letka pääsee purkautumaan, Viirre kertoo.

Vähimmäisnopeusmerkki tulossa

Uusi tieliikennelaki tulee voimaan kesäkuun alussa 2020. Se tuo mukanaan myös uuden vähimmäisnopeuden liikennemerkin. Liikennevirastolla ei kuitenkaan ole vielä valmiina tarkkaa suunnitelmaa merkin käyttämisestä, joten todennäköisesti niitä ei nähdä tieverkolla vielä ensi kesänä.

– Vähimmäisnopeusmerkkiä ei varsinaisesti tarvita siihen, että olisi tarkoitus puuttua alinopeudella ajamiseen. Merkin määrittely on toki sellainen, että ruuhkattomana aikana tulee todella ajaa vähintään merkissä kerrottua nopeutta, sanoo tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman Liikennevirastosta.

Ohjeistus ei ole vielä valmis, mutta Östermanin mukaan merkin lukema tulee olemaan selvästi suurinta sallittua nopeutta alempi. Jos nopeusrajoitus on 80, vähimmäisnopeusmerkissä lukema voi olla korkeintaan 60.

– Alkuvaiheessa olemme suunnitelleet, että pääkaupunkiseudun kehäteiden 3+3 -kaistaisilla osuuksilla merkeillä voisi kieltää työkoneet, traktorit ja muut hitaat ajoneuvot vasemmanpuoleiselta kaistalta.

Rekkakuskilta voi pyytää apua

Moni arastelee rekan ohittamista ja kerää sen takia jonon peräänsä.

Liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre muistuttaa, ettei rekassa pidä roikkua kiinni kilometritolkulla.

– Jos et halua ohittaa, jätä rekkaan kunnon etäisyys, jolloin muut pääsevät ohi. Tai koukkaa vaikka bussipysäkille, jolloin itse taas pääset jonon hännille pois rekan takaa, Viirre neuvoo.

Liikenneopettaja, yrittäjä Simo Harjupatana ohjeistaa odottamaan rauhallisesti turvallista paikkaa, missä näkyvyys on mahdollisimman hyvä.

– Rekkakuskit ovat ajamisen ammattilaisia, joilta voi kokeilla pyytää ohitusapua. Eli jos tuntuu, että nyt uskallat lähteä, räpäytä kaukovaloja. Jos rekkakuski on tilanteessa mukana, hän näyttää vilkkua oikealle. Vilkku vasemmalle puolestaan on merkki siitä, että nyt ei ole hyvä hetki mennä ohi.

Varmuutta oppii vain ajamalla

Ajopelosta voi harjoitella itsensä pois. Varmuutta oppii vain ajamalla mahdollisimman paljon.

Ensimmäinen asia on oppia tuntemaan autonsa.

– Se on kuin mikä tahansa laite. Kun sen tuntee, tietää miten se toimii erilaisissa tilanteissa. Silloin luottaa myös omiin taitoihinsa enemmän, Harjupatana sanoo.

Hän neuvoo ajamista arkailevaa pakottaman itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Jos esimerkiksi inhoaa mäkilähtöjä, kannattaa valita reitti, missä todennäköisemmin joutuu sellaisia tekemään.

Lumituiskulla, jäisellä kelillä tai rankassa vesisateessa sallittu nopeus voi olla aivan liikaa. Silloin jo itsesuojeluvaiston pitäisi kertoa, että kaasujalkaa kannattaa löysätä.

– Jos talvella ajaminen pelottaa, voi esimerkiksi liukkaalla jarruttamista treenata varovasti paikassa, missä ei ole kenellekään vaaraksi. Esimerkiksi isolla parkkipaikalla sellaiseen aikaan, ettei siellä ole muita, Harjupatana sanoo.

Henniina Rantanen lähtee tien päälle huonollakin kelillä.

– Ajan hiljempaa, kun keli on todella huono eli näkyvyys nolla tai tie niin sohjoinen, liukas ja urainen, että ajaminen käy hankalaksi.

Ärsyttääkö sinua liian hiljaa ajaminen? Milloin pitääkin hidastaa? Aiheesta voi keskustella 10.10. klo 22. saakka.

Syyrian vuonna 2011 alkanut sisällissota oli hirvittävyydestään huolimatta kurdeille onnenpotku.

Presidentti Bashar al-Assadin hallinto veti joukkonsa kurdialueelta, koska niitä tarvittiin suurten asutuskeskusten kuten Aleppon ja Damaskoksen taisteluissa. Kurdit rakensivat itselleen maan koillisosaan itsehallintoalueen, josta tuli yksi Syyrian rauhallisimmista kolkista.

Uhraukset Isisin vastaisessa taisteluissa eivät tuoneet suojaa

Ääriliike Isisin edetessä kurdeista tuli tärkeä liittolainen länsimaille, erityisesti Yhdysvalloille. Kurdijoukot menestyivät Isisiä vastaan, mutta kärsivät vakavia tappioita. On arvioitu, että kurdijohtoiset joukot menettivät kaatuneina yli 10 000 miestä ja naista. Uhraukset eivät suojelleet kurdeja. Kurdialueella on yhdysvaltalaisjoukkoja, jotka ovat väistyneet Turkin hyökkäyksen tieltä.

Olen tavannut syyrialaisia kurdipoliitikkoja sekä Syyriassa että Suomessa. He eivät koskaan uskoneet, että Yhdysvallat suojelisi heitä ikuisesti kaikelta pahalta. Mutta he uskoivat, että he voisivat turvata asemansa osana laajempaa sopimusta, joka päättäisi Syyrian sodan. Tavoitteena oli luoda itsehallintoalue osana Syyriaa.

Turkin mielestä Syyrian kurdialue on terroristien käsissä

Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoğanille kurdien menestystarina oli uhka. Turkki on epäonnistuneiden rauhantunnusteluiden jälkeen käynyt katkeraa sotaa Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta vastaan omalla maaperällään. Turkin mielestä Syyrian kurdialue on PKK:n valvonnassa, ja presidentti Erdoğan puhuu alueen puhdistamisesta "terroristeista".

Turkilla on myös suunnitelma, jonka mukaan Pohjois-Syyriaan voisi lähettää suuren osan Turkissa olevista syyrialaispakolaisista. Heitä on 3,5 miljoonaa. Turkin talousongelmien takia pakolaisista on alkanut muodostua entistä suurempi poliittinen rasite presidentti Erdoğanille, joten heistä tulisi päästä eroon.

Erdoğan uhkaa Eurooppaa "pakolaisaseella"

Presidentti Erdoğan on toistuvasti uhannut Eurooppaa sanomalla, että hän voi myös lähettää pakolaiset Eurooppaan.

Mikäli EU:n reaktiot tuntuvat oudon laimeilta, selitys löytyy tästä "pakolaisaseesta", jota EU todella pelkää. On epäilty, että Turkki on jo vilauttanut asettaan, kun Egeanmeren saarille on alkanut saapua entistä enemmän pakolaisia ja siirtolaisia viime kuukausina.

Jatkon kannalta voi olla olennaista, miten pahaa jälkeä Turkin operaatio aiheuttaa siviilialueilla. Turkin hyökkäystä tukee Turkin syyrialaisista liittolaisista muodostettu arabi- ja turkmeenitaistelijoiden armeija. Näitä joukkoja on jo aiemmin syytetty ryöstelystä, sieppauksista ja kidutuksesta, kun Turkki viime vuonna valtasi lännempänä sijaitsevan Afrinin kurdialueen. Jos nämä sotilaat pääsevät ryöstelemään kaupunkeihin, Turkki ainakin kärsii jälleen kerran imagotappion. Eri asia on se, välittääkö Erdoğan siitä.

Lisää aiheesta:

Turkin isku käynnisti pakolaisaallon, USA:n kongressiedustajat puuhaavat Turkille pakotteita – Yle seuraa Turkin operaatiota Syyriassa, katso suoraa kuvaa rajalta

Tämän tiedämme nyt Turkin hyökkäyksestä – mitkä ovat osapuolten voimasuhteet, horjuttaako Trumpin vetäytymispäätös Yhdysvaltojen asemaa?

Syyrian kurdit varoittavat Turkin hyökkäyksen vaaroista: Isis-vankien ja al-Holin vartiointiin ei riitä sotilaita, jos Turkki iskee kurdialueelle

Turkin Erdoğan haluaa puskea Syyriaan perustamaan "turvavyöhykettä" – Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Työuupumuksen tunnistamisessa ihminen on avuton kuin se kuuluisa sammakko kattilassa, jossa veden lämpötila nousee vähitellen. Sammakko ei huomaa hypätä pois ennen kuin on liian myöhäistä. Niin se työuupumuskin etenee.

Työterveyslaitos kertoi tiistaina Helsingissä pidetyillä Työterveyspäivillä, miten työuupumuksen voi tunnistaa. Burnout Assessment-niminen työkalu tiivistää, että työuupumus on yhdistelmä kyvyttömyyttä, haluttomuutta ja voimattomuutta suoriutua työstään.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan tärkein yksittäinen merkki on jatkuvasti paheneva väsymys. Se on kiteytettynä sellainen väsymys, jossa työviikon perjantaina väsyneenä päättävä on sunnuntaina edelleen väsynyt.

Työterveyslaitoksella tiedetään, että Suomessa ei ole tähän saakka ollut kunnon menetelmiä, jolla työuupuneet voisivat kuvailla oireitaan ja kokemuksiaan. Tiedot suomalaisten työuupumuksesta ovat peräisin vuodelta 2011. Ne ovat vanhentunutta tietoa, joka on kerätty huonoksi osoittautuneella menetelmällä.

Nyt yritetään uudelleen ja uusilla tavoilla. Tiistaina esitelty tutkimushanke testaa uutta menetelmää työuupumuksen arvioimiseen. Kognitiivisista häiriöistä sekä tunteiden hallinnan häiriöistä ei ole aikaisemmin saatu kunnon tietoa.

Kognitiivisilla häiriöillä tarkoitetaan esimerkiksi muistin pätkimistä eli tunnetta, että ei muista välillä yksinkertaisimpiakaan asioita. Tunteiden hallinnan häiriöitä taas ovat raivoamiset tai yllättävät itkuun purskahtamiset. Yllättäviä ne ovat senkin takia, että ne tulevat usein henkilölle itselleenkin yllättäen.

Työuupumus tulee yleensä työelämästä

Työuupumista on kyllä tutkittu paljon, mutta sen tunnistaminen on tähän saakka ollut vaikeaa niin työpaikalla kuin työterveyden vastaanotollakin.

Ihminen on tunnetusti kokonaisuus, jossa työ- ja kotiminää on vaikea erottaa toisistaan. Aikoinaan ajateltiin, että työuupuminen on ollut suoraa seurausta töissä ahkeroinnista ja rehkimisestä. Myöhemmin katse kääntyi siihen, että kotiolot ja niiden murheet tulivat mukaan työpaikoille.

Tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan tämän hetken tieto on, että työuupumuksen aiheuttavat pääosin työperäiset asiat. Töissä tapahtuvat asiat tulevat kotiin. Ja töissä uupuneelle tulee sitten hankaluuksia kotona, kun tämä ei jaksa osallistua kotitöihin tai perheen harrastuksiin.

Joskus asiat sattuvat tietysti päällekkäin muistakin syistä. Yksityiselämässä voi iskeä kriisi aikana, jolloin töissäkin on tiukkaa. Nyt kotiolojen roolista saadaan todellisempaa kuvaa, sillä myös tämä asia on tarkoitus tutkia.

Se tiedetään jo nyt, että työn suuri määrä ja kova kiire ovat työuupumusta ennustavia tekijöitä. Mutta vielä suurempia tekijöitä ovat työpaikan byrokratia ja rooliristiriidat. Käytännössä siis toimimattomat järjestelmät tai epäselvät vastuut stressaavat vielä enemmän kuin tuhti määrä töitä.

Kiinnostavaa on, että työuupumuksen torjunnassa enemmän voi olla jopa hyväksi. Työterveyslaitoksen tietojen mukaan oman työn haasteiden lisääminen näyttää vähentävän työuupumisen riskiä, kunhan sen tekee vapaaehtoisesti. Monella kädet ovat töitä täynnä, mutta työtehtävät ovat turhauttavia.

Silloin voi auttaa työn organisoiminen esimerkiksi siten, että heittäytyy mukaan vaikkapa työpaikan projekteihin. Parhaimmillaan huonosti motivoivan työn lisäksi pääsee kiinni hommiin, jotka inspiroivat. Ja töitä pääsee ehkä tekemään myös ihmisten kanssa, jotka arvostavat tätä tekemistä.

Jos ei jaksa, ei kohta jaksa enää sitäkään

Työuupumus pääsee usein niin pitkälle, että ratkaisuksi haetaan työpaikan tai koko alan vaihtoa. Uusi urakin on tietysti raskasta, jos ei jaksa.

Jotta niin pitkälle ei jouduta, neuvovat asiantuntijat seuraamaan ennen kaikkea omaa vapaa-aikaa. Siis sitä aikaa, jolloin ei kuuluisi tehdä ansiotöitä.

Tärkeimmät kysymykset ovat, riittääkö energiaa tehdä vapaa-ajalla niitä asioita, joita itse haluaa tehdä sekä, miten lähipiiri suhtautuu työn tekemiseen. Siinä vaiheessa kun itse huomaa, että joutuu tinkimään rakkaasta harrastuksesta työn vuoksi, ei olla vielä syvällä suossa. Silloin pitää ruveta toimimaan.

Ja se toimiminen on puhumista. Kiireestä ja siitä johtuvasta ylikuormittumisesta on helppo puhua oman esimiehen kanssa. Se, että töitä on liian vähän tai työt ovat jonninjoutavia, vaatii jo enemmän rohkeutta. Mutta puhua niistäkin pitäisi.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen muistutti Työterveyspäivillä, että jokaisen pitäisi pitää huolta, ettei tilanne ajaudu siihen pisteeseen, että on väsymys muuttuu jatkuvaksi.

Kroonisesta väsymyksestä seuraavat muistin pätkimiset ja tunneryöpyt johtavat henkiseen vetäytymiseen ja jopa kyynistymiseen. Ne ovat ihmisen suojautumiskeinoja. Sellainen ”antaa olla”-tunne on samalla pirullinen, sillä tilanne voi jatkua ja pahentua todella pitkään, kunnes yhtenä aamuna ei enää pääse sängystä ylös.

Sellaista on työuupumus.

Juttua muokattu: Tiedot suomalaisten työuupumuksesta ovat vuodelta 2011, eivät yli vuosikymmenen takaa, niin kuin jutussa aiemmin luki.

Lue myös:

Työuupumukselle tulossa kansalliset raja-arvot

Tabu tai ainakin noloa tunnustaa – isolla osalla suomalaisista on tylsää töissä

Suomalainen stressitutkimus: Arki saattaakin sotkea työtä – monilla stressitaso laskee työpaikalla

Miro Määttänen otettiin huostaan 12-vuotiaana. Poika oli lopettanut koulunkäynnin ja vanhemmat olivat avuttomia.

Ennen lastenkotia Määttänen oli urheilullinen nuori, joka ei ollut sekaantunut päihteisiin. Kuusi vuotta myöhemmin lastenkodista täysi-ikäistyi muuttunut mies.

– Silloin mä olin aika pohjalla oleva narkomaani, Määttänen sanoo.

Laitoksessa Määttänen sai vaikutteita vanhemmilta nuorilta. Ilmapiiri oli hänen mielestään alistava. Karkureissun tai kotiloman jälkeiset riisuttamiset ja kollektiiviset rangaistukset olivat arkipäivää. Haleja ei herunut.

Kolmen viime vuoden aikana viranomaiset ovat kiinnostuneet siitä, mitä lastensuojelulaitosten sisällä tapahtuu. Ja epäkohtia on alkanut löytyä.

Enemmän epäkohtia kuin on luultu

Ylen selvityksen perusteella aluehallintovirastot ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ojentaneet viime vuosina ainakin 50:tä lastensuojelulaitosta ja ammatillista perhekotia niissä havaituista epäkohdista.

Tähän asti julkisuudessa on puhuttu vain yksittäisten lastenkotien ongelmista. Ylen selvityksen perusteella laittomuudet ovat huomattavasti luultua laajempia ja koskevat koko Suomea.

Tämän jutun lopusta löydät kaikki laitokset, joista viranomaiset ovat havainneet puutteita.

Yle kävi tätä juttua varten kaikki aluehallintovirastojen ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lastensuojelun valvontaa koskevat julkiset asiakirjat vuosilta 2017–2019.

Puutteita joka kymmenennessä laitoksessa

Käytännössä havaittujen puutteiden lukumäärä tarkoittaa sitä, että noin joka kymmenennestä suomalaisesta lastensuojelulaitoksesta on löytynyt vikaa. Puutteet ovat liittyneet lastensuojelulain rikkomiseen, lapsen ihmis- ja perusoikeuksien loukkaamiseen ja dokumentointiin.

Ylen Valviralta saamien lastensuojelulaitosten ja ammatillisten perhekotien toimilupien mukaan Suomessa on noin 500 julkista ja yksityistä lastenkotia. Samalla yrityksellä voi olla useita toimipaikkoja tai yksiköitä.

Laitoksista löytyneet epäkohdat ovat olleet jopa niin pahoja, että viime viikolla valvova viranomainen päätyi keskeyttämään Iitissä sijaitsevan Loikalan kartanon toiminnan.

Nuorten kertomuksia ei ole aiemmin uskottu

Eduskunnan oikeusasiamiehen laitoksessa asuneilta nuorilta kuulemien tarinoiden mukaan lapsia on eristetty, riisutettu ja kohdeltu monella tapaa epäkunnioittavasti Loikalassa.

Yle vieraili Loikalassa pari viikkoa ennen kuin Etelä-Suomen aluehallintovirasto ilmoitti laitoksen toiminnan keskeyttämisestä.

Videolla Loikalan johtaja Heidi Rauha kertoo, että lasten tarinat esimerkiksi heidän turvahuoneestaan ovat “puppua”.

Rauhan mukaan lapsia ei ole pidetty turvahuoneessa pitkiä aikoja, vaikka lasten kertomusten mukaan eristyksessä olisi vietetty jopa viikkoja.

Miro Määttänen ei ole asunut Loikalassa, mutta hänellä on kokemuksia viidestä muusta lastensuojelulaitoksesta Suomessa. Määttäsen mielestä nuoria ei kuunnella riittävästi lastensuojelussa.

– Musta tuntuu, ettei nuoria uskota. Ajatellaan vain, että ongelmanuori puhuu paskaa, Määttänen sanoo ja pahoittelee ruman sanan käyttämistä.

Onko sinulla kokemuksia lastensuojelusta?

Katso koko juttu videolta ja keskustele aiheesta jutun lopussa. Toimittajat Kaisu Jansson ja Riku Roslund ovat mukana keskustelemassa keskiviikkona kello 18 saakka.

Viranomaisten asiakirjoihin perustuvasta taulukosta voit suodattaa tuloksia laitoksen nimen ja sijaintikunnan perusteella.

Miten lapsia kasvatetaan laitoksissa? Katso A-studio keskiviikkona kello 21.

Lue myös:

Väärä lääke vei pojan vuosiksi psykiatriseen hoitoon – 16-vuotiaana hän onnistui paljastamaan, kuinka lapsia alistetaan ja nöyryytetään laitoksissa ympäri maata

Helsingin metroliikenne on palautumassa normaaliksi. HSL:n mukaan myös toinen raide on saatu käyttöön ja junat kulkevat molempiin suuntiin. Metroliikennettä on haitannut aamun aikana Keilaniemessä tapahtunut onnettomuus. Vuoroja ajetaan HSL:n mukaan yhä hieman harvennetuin välein.

Metroliikenne seisoi varhain aamulla täysin ja ruuhkautti myös bussiliikennettä.

Rakennustyöntekijöiden kosteudenhallintakortti eli tuttavallisemmin kosteuspassi tulee käyttöön jo loppuvuodesta, jos Rakennusteollisuuden suunnitelmat toteutuvat.

Tarkoituksena on vähentää rakennusvaiheen kosteus- ja sisäilmaongelmia, mikä on nakertanut suomalaisten luottamusta rakennusalaan.

Kosteudenhallintakortin koulutus on tällä hetkellä testivaiheessa.

Yksi testiryhmän jäsenistä on vaasalainen kirvesmies Lasse Smedlund. Hän lukee läppäriltä betonin kuivumisesta koulutusluokassa Helsingin keskustassa.

Miltä kosteuden hallinnan kurssi vaikuttaa pitkän uran tehneelle kirvesmiehelle?

– Vaikka olen ollut kauan alalla, aina oppii jotain uutta. Esimerkiksi tämä betonin kuivuminen on monisäkeinen asia; kuinka se tehokkaimmin tapahtuu, pohtii Smedlund.

Kosteuspassista toivotaan normia rakennusalalle

Testipäivänä yksi asia tulee selväksi: verkkokurssissa on paljon tavaraa ja aikataulu on kireä.

Karsimisen varaa siis on, ennen kuin kurssi julkistetaan. Sen myöntävät myös kurssin suunnittelijat Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus Ratekosta.

Idean kosteudenhallintakortista laittoi liikkeelle rakennusliike Peabin toimitusjohtaja Mika Katajisto, joka huolestui kosteus- ja sisäilmaongelmien tahrivan rakennusalan maineen. Katajisto on ollut tiiviisti mukana koulutuksen valmistelussa.

– Oppilaitoksissa puhutaan kosteuden hallinnasta monen asian yhteydessä, mutta selvää kokonaisuutta ei ole olemassa. Sen terävöittäminen työntekijöille ja meille toimihenkilöille on paikallaan, sanoo Katajisto.

Koskaan ennen ei ole saatu toteutettua koulutusta näin laajasti koko alalle. Aleksi Randell, toimitusjohtaja, Rakennusteollisuus

Kosteudenhallintakortti on aluksi vapaaehtoinen koulutus, mutta siitä toivotaan normia koko rakennusalalle.

Katajisto haastoi Suomen 14 suurinta rakennusliikettä mukaan kehittämään koulutusta – ja kaikki suostuivat. Jos kaikki niiden työntekijät ja alihankkijat suorittavat koulutuksen, on mukana lähes 70 prosenttia alan työntekijöistä.

Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Aleksi Randell uskoo, että aikanaan myös muut rakennusliikkeet tulevat ottamaan kosteudenhallintakortin käyttöönsä.

– Tämä kertoo siitä, kuinka tärkeänä rakennusala näkee kosteudenhallinnan ja rakennusterveyden. Koskaan ennen ei ole näin laajasti saatu toteutettua koulutusta koko alalle, sanoo Randell.

– Niin laajalti on jo nyt mukana toimijoita, että voidaan sanoa, että uutta normia ollaan tekemässä, Randell jatkaa.

Katajisto haastaa nyt myös rakennuttajat ja loppukäyttäjät

Kosteuden hallinnan kurssia testannut kirvesmies Lasse Smedlund toivoo, että kaikki rakennustyöntekijät suorittaisivat kosteuspassin.

– Se nostaisi henkilökohtaista välittämistä. Ei voida enää ajatella, että joku muu kyllä hoitaa sen, vaan se on jokaisen henkilökohtainen asia, sanoo Smedlund.

Noin kahdeksan tunnin verkkokurssi käännetään Suomen rakennustyömailla puhuttaville kielille, muun muassa venäjäksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Peabin toimitusjohtaja Mika Katajisto uskoo, että koulutuksen myötä rakennusvaiheen kosteuden hallinnassa otetaan isoja harppauksia eteenpäin ja parannusta on nähtävissä jo viiden vuoden päästä.

Rakennusalaa ei voi syyttää kaikista kosteus- ja sisäilmaongelmista. Katajiston mukaan peiliin katsomista on myös muillakin kuivaketjun toimijoilla.

– Nyt pitäisi saada mukaan tähän yhteiseen koulutukseen mukaan myös rakennuttajat, suunnittelijat, huolto sekä loppukäyttäjät, sanoo Katajisto.

Lue lisää:

Oulun tragedia vei yhtäkkiä terveyden kymmeniltä poliiseilta, myös Timo Mälliseltä – tapaus kiteyttää kaiken siitä, miksi sisäilmaongelmia ei saada Suomessa kuriin

Nyt se on selvitetty: Rakentamisen maine on mennyt

"Kosteuspassista" uusi ase talonrakentamisen kosteusongelmiin? Menetetty maine halutaan palauttaa

Lasten ja nuorten suosiossa oleva Yubo-sovellus toimii kuvien varassa. Kaveriksi pyrkivien kuvat hyväksytään pyyhkäisemällä oikealle ja hylätään pyyhkäisemällä vasemmalle. Jos molemmat pyyhkäisevät toistensa kuvat oikealle, käyttäjät voivat aloittaa keskustelun.

Kuulostaako tutulta? Sovelluksen toimintalogiikka muistuttaa hyvin paljon aikuisille suunnattua parinhakusovellus Tinderiä.

Alaikäisille suunnattua Yuboa onkin kutsuttu internetissä ja ulkomaalaisissa medioissa "nuorten Tinderiksi".

Molempien sovellusten toiminta perustuu käyttäjän sijaintitietoihin. Käyttäjä saa itse valita, kuinka suurelta alueelta hän saa kaveriehdotuksia. Ehdotuksia voi rajata maittain tai valita alueeksi maailmanlaajuinen-kohdan.

Lisäksi käyttäjä voi valita, kumpaa sukupuolta olevia käyttäjiä hän haluaa nähdä.

Valita voi myös sen, minkä ikäisiä käyttäjiä hän haluaa nähdä. Ikähaarukan voi Yubossa asettaa 13–17-vuoden välille.

Yhdeksännen luokan oppilaat Julia Mattinen ja Sofia Pylkäs Lappeenrannasta käyttävät molemmat sovellusta aktiivisesti. Pylkäs on käyttänyt Yuboa noin vuoden verran.

– Käytän sovellusta verkostoitumiseen ympäri Suomea. Olen tutustunut siellä myös ulkomaalaisiin ihmisiin, Lappeenrannassa asuva Sofia Pylkäs kertoo.

Julia Mattisen kokemuksen mukaan sovelluksesta löytää oikeasti kavereita.

– Olen itse ainakin tutustunut siellä moneen mukavaan tyyppiin ympäri Suomea.

Lappeenrantalainen Roni Mäkiniemi ei itse käytä sovellusta, mutta on kuullut siitä.

– Minusta Yubo vaikuttaa hyvältä sovellukselta. Voisin oikeastaan itsekin käyttää sitä. Nykyään kavereita saa vain koulusta tai harrastuksista.

Vuonna 2015 julkaistulla Yubolla on sen omien tietojen mukaan yli 20 miljoonaa käyttäjää ympäri maailmaa. Ruotsissa ja Norjassa suosittu sovellus on saanut jalansijaa myös Suomessa.

Sofia Pylkäs kertoo kuulleensa kavereiltaan, että Yuboa käytetään myös deittisovelluksena. Lisäksi kaksi muuta, anonyymeinä pysyttelevää tyttöä kertoo Ylelle, että Yubo on muuttunut treffiseuran hakupaikaksi.

Sovellukseen kirjautuessa omaa ikää tai henkilöllisyyttä ei tarvitse erikseen vahvistaa. Periaatteessa kuka tahansa – aikuinenkin – voi siis luoda sovellukseen valeprofiilin.

Sovelluksessa voi tutustua ihmisiin myös katsomalla heidän tekemiään livevideoita. Livevideoita voivat katsoa kaikki muutkin sovelluksen käyttäjät kuin ne, jotka videon tekijä on hyväksynyt kavereikseen.

Kavereita ympäri maailmaa

Ulkomailla Yubo-sovellus on aiheuttanut huolta, sillä sen pelätään helpottavan pedofiilien uhriksi joutumista. Esimerkiksi Huffington Post on kertonut, että Yhdysvalloissa poliisi on varoittanut vanhempia Yubosta. Yle Uutiset kertoi keväällä, että moni nuori ei tunnista vaikuttamispyrkimyksiä somessa. Yle on myös koostanut nuorille vinkkejä sen varalle, että joku epäilyttävä henkilö lähestyy heitä sosiaalisessa mediassa.

Ylen nyt haastattelemat suomalaisnuoret eivät ole huolissaan sovelluksen mahdollisista vaaroista, mutta kertovat kohtaavansa somessa paljon epämääräisiä tyyppejä.

Sofia Pylkäs kertoo olevansa varovainen ja harkitsee tarkoin, kehen haluaa sosiaalisessa mediassa tutustua.

– Tosi usein tulee vastaan hämäriä ihmisiä ja epämääräisiä pyyntöjä, kuten pyydetään nakukuvia. Poistan tai estän sellaisen henkilön, Pylkäs sanoo.

Myös Julia Mattinen yksinkertaisesti poistaa epäilyttävät henkilöt kavereista.

– Minua ei hirveästi hetkauta, jos sieltä tulee joku outo tyyppi puhumaan.

"Herättää epäilyjä"

Kaverien hankintaan keskittyvät sovellukset ovat viestinnän dosentin Janne Matikaisen mielestä yleisellä tasolla hyvä asia. Seuranhakuun tarkoitettuja sovelluksia käyttäessä kannattaa Matikaisen mielestä olla alaikäisenä kuitenkin varovainen.

– Tällainen sovellus herättää epäilyjä, että löytääkö sieltä oikeasti kavereita. Sovelluksen pariin voivat löytää myös "arveluttavat henkilöt" ja palvelun alkuperäinen käyttötarkoitus voi muuttua, sanoo Helsingin yliopistossa dosenttina työskentelevä Matikainen.

Itse sovelluksen sisältö ei välttämättä edes kiinnosta nuoria. Matikainen uskoo, että sovelluksen suosion taustalla voi olla uteliaisuus ja uutuuden viehätys.

– Nuoret haluavat usein olla etujoukoissa käyttämässä uusia sovelluksia. Osaltaan se voi olla myös huomion ja suosion hakemista. Voi olla ylpeyden aihe sanoa, että käytän tätä sovellusta.

Matikainen lisää, että ihmisille on luontaista olla toisten kanssa tekemisissä. Siksi on luonnollista, että ihmiset haluavat käyttää seuranhakusovelluksia.

Yubo voi myös auttaa yksinäisiä nuoria löytämään ystäviä.

Valvonnan lisääminen ei auta

Digi- ja osallisuustyöntekijä Sami Taponen Lappeenrannan kaupungilta uskoo, että mikään yksittäinen sovellus ei ole itsessään hyvä tai huono. Hänen mielestään kaikki sovellukset, joissa arvotetaan ihmisiä ulkonäön perusteella, herättävät kuitenkin kysymyksiä.

– Kun nuori vielä varttuu ja aivot kehittyvät, hän haluaa hyväksyntää. Siinä saattaa tapahtua virhearviointeja. Siksi vanhempien on hyvä tietää, mitä appeja nuori käyttää ja kenen kanssa.

Aikuiset eivät voi käyttää Yuboa samalla tavalla kuin nuoret, sillä aikuiset eivät saa kaveriehdotuksia alaikäisiltä käyttäjiltä. Nuorten somen käytön valvonta voikin tuntua haastavalta, jos sovelluksia ei itse tunne.

– On hyvä säilyttää keskusteluyhteys. Valvonnan lisääminen ja kieltäminen ei välttämättä ole paras keino, digi- ja osallisuustyöntekijä Sami Taponensanoo.

Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Janne Matikainen muistuttaa, että on myös positiivisia esimerkkejä, joissa ihmiset ovat löytäneet ystäviä sosiaalisen median ja internetin kautta.

– Usein ihmiset tutustuvat jonkin yhteisen intressin kautta, esimerkiksi harrastukseen liittyvien sivustojen kautta.

"Kuinka valmistautua miesten väliseen seksiin? Mistä tietää onko top vai bottom? Miten tulla kaapista? Kaikki kysymyksiä, joita jokainen elämässään miettii, mutta joista ei oikeastaan ole puhuttu suoraan ja selkeästi missään."

Näin Tämän kylän homopoika -blogista tunnettu Eino Nurmisto toteaa tänään torstaina julkaistun kirjansa Homopojan opas johdannossa. Hyvin yksityiskohtainen kirja on nimensä mukaisesti homopojille ja -miehille suunnattu opas, jollaiselle on Nurmiston mukaan suuri tarve.

–Tietoa miesten välisestä seksistä on tarjolla lähinnä jossain Hivpointin oppaassa, mutta sekin on vähän kankea ja virallinen. Se ei ole tapa, millä nuoria puhutellaan.

Yksi syy kirjan kirjoittamiseen löytyi omasta nuoruudesta: Nurmisto olisi itse kaivannut tällaista opasta teini-ikäisenä. Monet asiat piti opetella kantapään kautta.

– Aikamoista kokeilua ja haparointia sellaisella elämänkoulu-metodilla. Moni asia olisi mennyt paljon fiksummin jos olisi voinut vähän jostain lukea, miten asiat kannattaa tehdä, Nurmisto sanoo.

Parempi olla hiljaa kuin sanoa jotain tyhmää

Teini-ikäisenä Nurmisto koki paineita kaapista tulemisen kanssa. Omille vanhemmilleen ja läheisilleen hän ei lopulta koskaan varsinaisesti tullut kaapista. Asia oli ollut melko ilmiselvä lapsesta asti muutenkin.

– Toki kun möyhää medioissa homoasioista, niin siitä saattaa tulla sellainen käsitys, että ei ehkä kannata odotella tyttöystäviä näytille, Nurmisto naurahtaa ja viittaa muun muassa blogiinsa, jota alkoi pitää 19-vuotiaana.

Asiasta suoraan puhuminen tuntui Nurmistosta paitsi tarpeettomalta myös vaikealta, ja sitä se on monelle muullekin homonuorelle.

Setan ja Nuorisotutkimusseuran vuonna 2013 tekemässä Hyvinvoiva sateenkaarinuori -selvityksessä kyselyyn vastanneista 15–25-vuotiaista ei-heteroseksuaalisista nuorista yli puolet oli pelännyt kaapista tulemisen johtavan välirikkoon vanhempien kanssa.

Siksi Nurmisto antaa kirjassaan kaapistatulovinkkejä niin nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin.

Ensinnäkin olisi hyvä miettiä, miten asian haluaa ilmaista sekä varata keskustelulle aikaa ja rauhallinen paikka. Jos on pelkoa siitä, miten tieto vastaanotetaan, Nurmisto suosittelee kirjeen kirjoittamista.

– Kirje antaa itselle fyysisen ja henkisenkin turvan, ei tarvitse olla siinä tilanteessa läsnä. Se auttaa myös vanhempia. Ei tarvitse heti sitä ensimmäistä mieleen tulevaa sanaa mylväistä ulos, vaan voi vähän rauhoittua ja miettiä, miten asiaa kannattaa lähestyä.

Joillekin vanhemmille tieto lapsen homoudesta tulee täytenä yllätyksenä. Varsinkin niitä vanhempia, joille uutiseen suhtautuminen neutraalisti voi olla hankalaa, Nurmisto neuvoo ottamaan aikaa asian käsittelyyn.

"Ajattelemattomat lipsautukset jäävät paremmin mieleen kuin se, että ei osaa sanoa mitään." Eino Nurmisto

– Jos klassinen kymmeneen laskeminen ei riitä, on ehkä parempi olla pidempäänkin hiljaa. Se on paljon pienempi paha kuin se, että sanoo ajattelemattomasti jotain tyhmää. Ajattelemattomat lipsautukset jäävät paremmin mieleen kuin se, että ei osaa sanoa mitään.

Setan nuorisotyön koordinaattori Lotte Telakivi neuvoo vanhempia käymään omia käsityksiään läpi jo etukäteen ja ennakoimaan.

– Ei kannata olettaa, että lapset ovat automaattisesti tiettyä seksuaalista suuntautumista tai tiettyä sukupuolta. Lapset, kuten ihmiset ylipäätään, ovat moninaisia.

Nurmisto ja Telakivi muistuttavat, että vanhemman ei pidä kaataa omia tunteitaan lapsen niskaan. Vertaistukea ja apua voi tarvittaessa hakea muualta. Aikuisen olisi pystyttävä tukemaan lasta eikä toisinpäin.

"Lapsi on edelleen sama ihminen kuin ennenkin. Homous ei ole yhtäkkiä ilmestynyt piirre, vaan luonnollinen osa häntä. Kyseessä ei ole sairaus, synti tai valinta." Nurmisto kirjoittaa kirjassaan.

Älä revi lastasi väkisin ulos kaapista

Vaikka lapsi kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan, tarkoitus ei ole Nurmiston mielestä kuitenkaan keskustella seksistä.

– Toki siitä asiasta pitää voida tiettyyn rajaan asti puhua ja kysellä, mutta lapsen ei pidä olla mikään tietolähde.

Niidenkin vanhempien, joille asia on ollut selvä kertomattakin ja jotka suhtautuvat siihen neutraalisti, on Nurmiston mukaan muistettava antaa lapselleen tilaa ja aikaa kypsyä.

– Vaikka olisikin varma, että lapseni on homo, lasta ei saa repiä sieltä kaapista. Eihän raakoja hedelmiäkään poimita puusta. Lapselle pitää antaa mahdollisuus puhua asiasta sitten, kun hän haluaa siitä puhua.

Setan Telakiven mukaan vanhempien on hyvä viestiä alusta alkaen, että heille on turvallista kertoa tällaisista asioista.

– Vanhemmat voivat luoda perheeseen avoimen ja kaikkia kunnioittavan ilmapiirin, jossa kaikki voivat olla sellaisia kuin ovat. Se edistää nuoren uskallusta kertoa itsestään.

Nuoren pitää saada itse päättää kenelle muulle asiasta jatkossa kerrotaan ja kenelle ei.

Ongelmat eivät johdu homoudesta vaan yhteiskunnasta

Monia vanhempia huolettaa oman lapsensa turvallisuus ja tulevaisuus.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on muita väestöryhmiä suurempi riski joutua esimerkiksi koulukiusaamisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi toisella asteella opiskelevista homopojista joka kolmas oli kokenut syrjivää kiusaamista koulussa tai vapaa-ajalla, kun heteropojista vastaavaa oli kokenut joka kymmenes.

Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn vielä julkaisemattomat tulokset ovat samansuuntaisia: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokevat muiden vähemmistöjen ohella merkittävästi muita lapsia ja nuoria useammin koulukiusaamista, seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua, seksuaaliväkivaltaa sekä vanhempien henkistä tai fyysistä väkivaltaa lähes kaikilla tarkastelluilla luokka-asteilla.

– Ongelma ei ole nuoren identiteetti vaan yhteiskunnan syrjivät normit, Telakivi toteaa.

Vanhemmat monesti miettivät myös sitä, voivatko he saada lapsenlapsia.

– Se mietityttää varmasti monia homopoikiakin. Homomiesten lastenhankinta on jopa itselleni vähän mysteeri edelleen. Mutta lapsen seksuaalinen suuntautuminen ei ole suuntaan tai toiseen mikään merkki lapsenlapsista, Nurmisto huomauttaa.

Kaapista tuleminen ei usein pääty vain vanhemmille ja lähipiirille kertomiseen, vaan asia nousee aina uudelleen esiin eri tavoin eri paikoissa.

Nurmisto puhuu kaapista tulemisen kierteestä. Esimerkiksi tuntematon ihminen saattaa small talk -tilanteessa kysellä tyttöystävästä tai vaimosta, jolloin voi joutua selittelemään, miksi tyttöystävää ei olekaan.

Nurmiston mukaan ideaalitilanne olisi se, että valtaväestö lakkaisi tekemästä oletuksia ihmisten sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, jolloin kaapista tuleminen voitaisiin lopettaa kokonaan.

– Kyllähän se olisi paljon helpompaa kaikille jos ei oletettaisi mitään, vaan kaikki saisivat olla, mitä haluavat.

Vaikka kertomisesta saattaa koitua ihmissuhdeongelmia, on se Nurmiston mukaan usein silti pienempi paha, kuin salaisuuden kanssa eläminen.

Vähemmistöt pitäisi huomioida kouluissa paremmin

Vaikka yhteiskunta on muuttunut paljon suvaitsevaisempaan suuntaan, on Nurmiston mukaan ainakin yksi asia, joka kaipaisi vielä kehittämistä: koulujen seksuaalikasvatus.

Koulumaailma on oppimateriaaleiltaan vielä varsin heteronormatiivinen.

"Tiedon tarve vaan lisääntyy, kun on vapaus olla oma itsensä ja toteuttaa itseään" Eino Nurmisto

Seksuaalivähemmistöistä puhutaan herkästi jonain ulkopuolisena, muualla olevana ryhmänä unohtaen, että vähemmistön edustajia saattaa istua samassa luokkahuoneessa, Nurmisto sanoo.

– Itselleni on ollut tärkeää, että muut sukupuolet ja seksuaalisuudet on huomioitu ihan tavallisessa arkipäiväisessä puheessa, ei vain terveystiedon tai biologian oppitunneilla. Se antaa viestin, että on ihan ok olla olemassa eikä varmasti ole ainoa, vaikka se tässä luokassa siltä näyttäisikin.

Setan Telakivi muistuttaa, että tiedon antaminen kouluissa ennaltaehkäisee kiusaamista ja kouluväkivaltaa.

– Ei riitä, että vain puututaan syrjimis- ja kiusaamistilanteisiin, vaan koulujen pitäisi miettiä, miten kiusaamista ennaltaehkäistään. Se on myös koulujen lakisääteinen velvollisuus.

Vaikka asioita ei käytäisi seikkaperäisesti oppitunneilla läpi, olisi niistä Nurmiston mielestä hyvä olla enemmän tietoa koulukirjoissa. Näin jokaisella olisi mahdollisuus lukea tarvittaessa lisää.

– Vaikka ymmärrys ja monimuotoisuus ovat enemmän läsnä, ei tiedon tarve häviä, päinvastoin. Se ehkä vaan lisääntyy, kun on vapaus olla oma itsensä ja toteuttaa itseään.

Lisää aiheesta:

Eino Nurmisto tunsi olevansa kylän ainoa homo – nyt hän kirjoittaa opaskirjaa homopojille, ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa yksin

Aiheesta muualla:

MLL: Miten voin tukea kaapista tulevaa lastani?

Seta: Tietoa vanhemmille: Oletko pohtinut lapsesi seksuaalista suuntautumista?

Lue myös:

Paula Tiessalo: Homomarsseja tarvitaan niin kauan kuin artot ja juhot pitävät minun seksuaalisuuttani vääränä

Yhdysvalloissa Turkin Syyria-operaatio ja sitä edeltävä presidentti Donald Trumpin päätös vetää yhdysvaltalaisjoukot raja-alueelta ovat nostattaneet vastalausemyrskyn. Yhdysvaltain nykytilanteelle harvinaisesti yksituumaisuus ja pöyristys ylittävät puoluerajat.

Kongressissa republikaanisenaattori Lindsey Graham ja demokraattikollega Chris Van Hollen julkistivat heti sotilasoperaation ensimmäisenä päivänä eilen suunnitelmansa Turkin vastaisista pakotteista. Graham ja Van Hollen odottavat kongressin hyväksyvän pakotteet selvin luvuin ja puoluerajat ylittäen.

Kongressi on parhaillaan istuntotauolla, mutta senaattori Van Hollenin mukaan pakotepäätös otetaan käsittelyyn heti ensi viikolla kongressin palatessa. Pakotteiden piiriin joutuisi koko Turkin poliittinen johto presidentti Recep Tayyip Erdoganista alkaen.

Pakotteet kohdistuisivat myös Turkin energia- ja sotilassektorille. Yhdysvallat muun muassa kieltäisi asekaupat Turkille.

Graham ja Van Hollen haluavat myös rajoittaa Turkin johdon matkustamista Yhdysvaltoihin. Trumpin ja Erdoganin on ollut määrä tavata Valkoisessa talossa marraskuussa.

Tosin ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu vahvistaako presidentti Trump kongressin mahdolliset Turkki-pakotteet. Venäjä-pakotteiden vahvistamiseen Trumpilta kului useita kuukausia.

"Operaatio mahdollistaa Isisin uudelleen nousun"

Yhdysvalloissa useampi lainsäätäjä sekä sotilas- ja turvallisuuspoliittinen asiantuntija on varoittanut, että Turkin operaatio edesauttaa Isisin jaloilleen nousua.

Edustajainhuoneen republikaaniedustaja Liz Cheney ryöpytti presidenttiä, että Trump jättää Yhdysvaltain liittolaiset teurastettavaksi ja mahdollistaa samalla Isisin paluun.

Murskaavan kritiikin jälkeen Trump antoi lausunnon, jossa vakuutti, että Turkki on sitoutunut suojaamaan siviilejä ja varmistamaan, ettei humanitaarista kriisiä synny. Trump toisti eilen, että pyyhkäisee Turkin talouden, jos Turkki pyyhkäisee kurdit.

Trump myös soimasi Turkkia operaatiosta luonnehtien sitä "huonoksi ideaksi".

”Viiden vuoden Isisin vastainen taisto vaarassa”

Yhdysvaltain Lähi-idän operaatioista maaliskuuhun asti vastannut kenraali Joseph Votel kirjoittaa Altantic-lehdessä, että tällä politiikalla uhataan tehdä tyhjäksi viiden vuoden taistelu Isisiä vastaan.

Votel johti muun muassa Isisin vastaisesta operaatiosta vastannutta CENTCOMIA vuosina 2016 – 2019.

Useampi asiantuntija ja poliitikko on Yhdysvalloissa huolissaan, mitä tapahtuu yli 10 000 vangitulle Isis-taistelijalle, joita kurdit ovat vartioineet.

Trump ei näytä kantavan asiasta murhetta. Hän sanoi eilen toimittajille, että Yhdysvallat olisi siirtänyt vaarallisimpia Isis-taistelijoita muualle turvaan.

Lisäksi Trumpin mukaan jos kurdit eivät vahdi Isis-vankeja, Turkki on luvannut vartioida heitä. Tosin Trumpille ei tuntunut olevan lainkaan ongelma, vaikka Isis-taistelijat pakenisivatkin.

– He pakenevat Eurooppaan, jonne he haluavat mennä. He haluavat palata takaisin koteihinsa, Trump sanoi.

Trump syytti samalla Eurooppaa, ettei se ole halunnut vastaanottaa Isis-taistelijoita. Trumpin mukaan Euroopassa olisi ollut mahdollista järjestää oikeudenkäynnit, mutta jälleen kerran toiminta ei ole ollut vastavuoroista.

Trump ei usko liittolaissuhteiden kärsivän

Trump käytti myös sotahistoriaa perusteluinaan eilen yhdysvaltalaisjoukkojen vetämiselle. Trumpin mukaan kurdit eivät auttaneet Yhdysvaltoja toisessa maailmansodassa.

Hän ei maininnut, että 11 000 kurdia on kaatunut taistellessaan Yhdysvaltain rinnalla Isisiä vastaan.

Moni sotilasasiantuntija katsoo, että kurditaistelijat olivat ratkaisevassa roolissa ja tekivät jalkatyön Isis-taistossa ja kalifaatin nujertamisessa, mikä säästi Yhdysvallat useilta omilta kaatuneilta.

Trump tyrmäsi myös arviot, että yleinen luottamus Yhdysvaltoihin liittolaisena kärsisi, kun Trump jätti kurdiliittolaiset oman onnensa nojaan Turkin hyökkäyksen keskelle.

Trumpilta kysyttiin eilen suoraan huolettaako presidenttiä, että liittolaissuhteiden luominen tulevaisuudessa vaikeutuu.

– Ei. Liittolaissuhteet ovat helppoja, Trump totesi.

Turkin isku käynnisti pakolaisaallon, USA:n kongressiedustajat puuhaavat Turkille pakotteita – Yle seuraa Turkin operaatiota Syyriassa, katso suoraa kuvaa rajalta