Viikonloppuna Helsingin Weekend Festivalilla ja Tampereen Blockfesteillä esiintyvä Tekashi69 eli David Hernandez saattaa pian joutua vankilaan. Häntä syytetään muun muassa seksivideon kuvaamisesta 13-vuotiaan tytön kanssa.

Monen muunkin amerikkalaisräppärin taustalta löytyy rikoksia, väkivaltaa ja huumeita.

Kesäkuussa räppäri XXXTentacion ammuttiin floridalaisen moottoripyöräliikkeen edessä lähellä Miamia ja viime vuoden lopulla nouseva rap-artisti Lil Peep kuoli huumeiden yliannostukseen 21-vuotiaana.

Jäljet rikoksista ja vankilatuomioista tatuoidaan yhä useammin kasvoihin.

Hip hop -kulttuuri on aikoinaan syntynyt Yhdysvalloissa jengikulttuurissa. Tämän takia myös tatuoinnit ovat olleet yleisiä. Niillä on osoitettu, kenen joukoissa seisoo.

Monet gangsta-räppärit ovat myös olleet vankilassa ja tatuoinnit kuuluvat vankilakulttuuriin vahvasti. Esimerkiksi silmäkulman alle tatuoitu kyynel on usein symboloinut sitä, että on tehnyt murhan.

Räppäreiden tatuoinnit ovat aiemmin olleet muualla vartalossa, mutta viime aikoina nuoret räppärit ovat alkaneet ottaa niitä kasvoihin.

Hip hop -kulttuurin tutkija Inka Rantakallio Turun yliopistosta arvelee, että kasvotatuoinneilla halutaan ennen kaikkea herättää huomiota.

– Nykyisin tatuoinnit alkavat olla jo aika mainstreamia. Tatuoinnit itsessään eivät ole enää shokeeraavaa. Jotta saadaan shokkiarvo, tatuoidaan naamaa myöten.

Vuosikymmeniä sitten samaa tehtiin punkissa, kun naamaa lävistettiin esimerkiksi hakaneuloilla.

Yhteneväisyyttä punk-aikaan löytyy myös musiikista. Rantakallion mukaan useat kasvotatuoinneilla varustetut nuoret räppärit edustavat emo-rap suuntausta.

– Sanoitusten aiheet ovat synkkiä ja mikkiin huudetaan enemmän kuin räpätään.

Räppärit eivät viesti kasvoissa olevalla tatuoinnilla pelkästään tiettyyn jengiin kuulumista. Instagram-aikana täytyy brändätä itsensä, jotta erottuu joukosta. Naamatatuointi käy muistettavasta tavaramerkistä etenkin rap-artisteille.

– Rakennetaan maskuliinista imagoa, että on kovempi kuin joku toinen, sanoo Inka Rantakallio.

Kasvotatuoinnit eivät ole pelkästään näyttäviä statementteja maailmalle, kirjoitetaan Vice-lehden artikkelissa. Tatuoinnit voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia.

Räppäreiden kasvotatuoinneissa on usein iskulauseita, jotka toimivat motivaatioina heille itselleen: kun olen tämän naamaani laittanut, tästä ei ole enää paluuta. Sisäisenä mottona voi olla, että teen musiikkia tai kuolen palaamalla takaisin kurjaan entiseen elämääni.

Tatuointi naamassa ei välttämättä työpaikkaa enää löytyisikään peruspalveluammatissa.

Kaverit ihmettelevät, miksi aikuinen mies asuu kämppisten kanssa ja vanhemmat kyselevät milloin poika aikoo tuoda tytön näytille. Kohta kolmekymppinen Jussi Immonen ei kuitenkaan koe tarvetta selitellä valintojaan.

Kolmekymppiset miettivät vielä paljon, mitä haluavat elämältä, vaikka yhteiskunta odottaa, että heillä olisi jo selvät sävelet. Tutkimusten mukaan kolmekymmentävuotiaat etsivät nykyään identiteettiään vahvemmin kuin 25-vuotiaat. Voitaisiin jopa puhua jonkinlaisesta identiteettikriisistä.

Psykologi Elina Marttinen arvelee tämän johtuvan siitä, että päälle kaksikymppiset ovat kiinni opinnoissaan, mutta valmistumisen jälkeen heidän kokemuksensa siitä, mihin he ovat menossa, laskee.

Identiteetti liittyy vahvasti hyvinvointiin: selkeä olo siitä, kuka olen ja mitä haluan, lisää hyvinvointia. Siksi myös epätietoisuus oman elämän suunnasta stressaa ja ahdistaa.

Kun monet oman ikäiset ostavat asunnon, menevät naimisiin ja hankkivat lapsia, Immonen jakaa omakotitalon yhdessä kavereidensa kanssa. Hän on omien sanojensa mukaan yksinäinen susi ja viihtyy sinkkuna. Rakennusalalla työtä riittää, mutta asioiden toteutuminen junnaa, koska Immonen ei itsekään ole varma, mitä hän haluaa.

– Kun alkaa lähestyä pikku hiljaa kolmeakymppiä niin tulee sellainen olo, että pitäisikö laittaa oma talo. Kuvittelin aiemmin myös, että tietäisin vajaa kolmekymppisenä, mitä haluan duunikseni tehdä.

Kuitenkin ikä on tuonut lisää itsevarmuutta ja hän uskoo, että läheiset ihmiset hyväksyvät hänen tekemänsä valinnat.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aron mukaan kuvailee kolmekymppisyyttä rajana, jonka jälkeistä elämää on vaikea käsitellä vielä 15–20 -vuotiaana. Kolmekymppisyys ei ole hänen mukaansa mitätön kriisi, sillä usein tavoitteita asetetaan juuri kolmeenkymppiin. Tasaluvun jälkeinen elämä on ikään kuin hämärän peitossa.

Nuoruus kestää kaksi vuosikymmentä

Joonas Sirviö täytti kolmekymmentä kesäkuussa.

Hän pyörittää omaa yritystään ja omakotitalossa työpäivän jälkeen on vastassa vaimo, puolitoistavuotias poika sekä labradorinnoutaja. Nämä ovat asioita, jotka tekevät Sirviön onnelliseksi tällä hetkellä. Ikäkriisi ei häntä paljon paina kiireen keskellä.

Psykologiassa ajatellaan jokaiseen ikäkauteen liittyvän omat kehitystehtävänsä. Nuorelle aikuiselle ne ovat lapsuudenkodista pois muutto, opinnoista valmistuminen, työelämään siirtyminen ja parisuhteen sekä lasten hankkiminen.

Kun kaikki kehitystehtäviin liittyvät suuret kysymykset kasautuvat kolmeenkymmeneen ikävuoteen, ei ole ihme, että puhumme kolmenkympin kriisistä.

Kehitystehtävien miettiminen on kuitenkin tärkeä osa oman identiteetin rakentamista.

Nuoruuteen kuuluu etsiminen, haparointi ja pohtiminen sekä vaihtoehtojen kartoittaminen. Tiina Ristikari

Vaikka Suomessa nuoret muuttavat melko varhain kotoa, muut kehitystehtävät eivät toteudu samoihin aikoihin. Kun katsotaan opinnoista valmistumista, työelämään siirtymistä ja perheen perustamista, ajoittuvat ne monella lähemmäksi kolmeakymmentä.

Erikoistutkija Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta on ollut mukana tutkimuksissa, jossa on seurattu vuonna 1987 syntyneitä. Tämä ikäpolvi on laman lapsia ja taantuma on vaikeuttanut heidän työelämään pääsyä. Tämä selittää osaltaan, miksi kolmekymppisten työhön liittyvän kehitystehtävän täyttäminen on viivästynyt.

Myös lapsia hankitaan entistä myöhemmin. Viime vuonna ensisynnyttäjien keski-ikä oli lähempänä kolmeakymmentä. Kehitystehtävien miettiminen on siis siirtynyt yhä vanhempaan ikään.

Perinteisten kehitystehtävien ratkaisu kuitenkin lisää ihmisten hyvinvointia. Silti ei pidä ajatella, että kehitystehtävät olisivat lista, joka täytyy suorittaa.

Psykologi Ella Marttinen selittää kehitystehtävät niin, että ne ovat enemmänkin kysymyksiä, mitä ihmisen täytyy ratkaista: haluanko olla parisuhteessa ja millaisessa suhteessa, haluanko lapsia tai millaista työtä haluan tehdä. Kaikkien ei tarvitse olla heterosuhteessa, saada kaksi lasta ja hankkia kultaista noutajaa ja autoa. Kehitystehtävien saavuttamiseen on hyvin erilaisia polkuja.

Ovia pitää uskaltaa sulkea

28-vuotiaan Jussi Immosen elämässä stressiä aiheuttaa omien valintojen vertaaminen toisten tekemiin valintoihin. Hän kertoo selailevansa joskus työpaikkailmoituksia ja miettivänsä, millaista elämä olisi, jos saisi avoinna olevan paikan. Juuri vaihtoehtojen runsaus vaikeuttaa elämää.

– Olen todella paljon sellainen aidan takana on vihreämpää -tyyppi. Monesti tulee mietittyä, et mitä jos olisin tuolla ja tekisin tuota vaikka nykyinen status on hyvä.

Olen pyrkinyt tekemään mahdollisuuksien rajoissa asiat niin, etteivät ne jäisi jossittelun asteelle. Joonas Sirviö

Immonen kokee, että asiat ovat hyvin nyt, mutta samalla häntä mietityttää, millaista elämä tulee olemaan omien valintojen jälkeen kymmenen vuoden päästä.

Kolmekymppisyys kuulostaa vaikealta. Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asiaa riippuu katsontakannasta. Sata vuotta sitten elinaikaa ei ollut kolmekymppisenä niin ruhtinaallisesti jäljellä kuin nykyään ja elämä oli fyysisesti rankkaa. Maailma on muuttunut kovin erilaiseksi ja nykyaikana kolmekymppisillä on enemmän vaihtoehtoja, joiden väliltä pitäisi valita.

Kasvatustieteen professorin Katariina Salmela-Aron mukaan kolmekymppisyyteen kuuluukin pitää tietynlaista illuusiota yllä siitä, että melkein kaikki on elämässä mahdollista.

Kun ovia eri vaihtoehtoihin on valtavasti auki, se voi kuitenkin aiheuttaa stressiä. Tilanne helpottuu, kun osa ovista suljetaan. Silloin ihminen on asettanut itselleen päämäärän, jota kohti kulkea. Vaikka valinta ei olisi paras mahdollinen, se tuo elämään selkeyttä, Salmela-Aro neuvoo.

Kasvatustieteen professorin mukaan ihmisen täytyy sitoutua ja sulkea ovia, mutta niitä voi myöhemmin avata jälleen: esimerkiksi opinto- ja työpaikkaa voi aina vaihtaa. Tyypillisesti ihmisiä kaduttavat enemmän asiat, joita he eivät ole tehneet. Uusien asioiden kokeileminen opettaa asioita ja on yleensä parempi vaihtoehto kuin asioiden liika pohtiminen.

Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta haluaisi, että yhteiskunta sallisi nuorille aikaa oman tiensä etsimiseen.

– Ei ole välttämättä huono asia, että etsii kauan omaa polkuaan. Kun sen löytää, on vahvempi ja polku on myös enemmän omannäköinen. Nuoruuteen kuuluu etsiminen, haparointi ja pohtiminen sekä vaihtoehtojen kartoittaminen.

Vaikka kolmekymmentävuotiaan Joonas Sirviön elämä on kohdillaan, myös hän myöntää välillä miettivänsä valintojaan.

– Välillä on mukava uppoutua siihen silloin tällöin. Mitä on tehnyt ja mitä olisi tehnyt toisin. Olisi voinut tehdä paremmin jotkut asiat, mutta jotkut olisi voinut tehdä huonomminkin.

Työn ja perheen välillä valintojen tekeminen on joskus stressaavaa, mutta Sirviö pyrkii toimimaan niin, etteivät ne vaivaa myöhemmin.

– Olen pyrkinyt tekemään mahdollisuuksien rajoissa asiat niin, etteivät ne jäisi jossittelun asteelle. Jos pystyy, niin tekee, koska jossittelu on todella ärsyttävää. Siitä tulee vain paha mieli.

Elämä on riittämätöntä ja se pitää hyväksyä

Jussi Immonen kertoo käyneensä ystävänsä kanssa keskustelun vanhenemisen pelottavuudesta. Keskustelu sai Immosen miettimään asiaa jälkeen päin. Hän myöntää, että vanheneminen ja tietämättömyys siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan jännittää.

Emeritusprofessori Jaakko Valvanteen mukaan vanheneminen pelottaa joitakin kolmekymppisiä, koska meille on opetettu, että elämänlaatu on kuin U-käyrä. Käyrässä elämän onnellisuus olisi nousua 35–40 vuotiaaksi ja sitten alkaisi lasku. Jotkut tutkimukset osoittavat kuitenkin, että elämä olisi kuin väärinpäin oleva U-kirjain: lapsuus on onnellista aikaa, mutta keski-iän kiireet stressaavat, kunnes eläkkeellä taas helpottaa..

Valvanteen opettamat opiskelijat ovat haastatelleet vuosittain tamperelaisia yhdeksänkymppisiä ja piirtäneet heidän onnellisuuskäyriään. Käyrät eivät ole näyttäneet U:ta oikein- tai väärinpäin, sillä elämä on täynnä nousuja ja laskuja iästä riippumatta.

Kolmekymppisellä on siis monia iloja ja suruja edessään.

Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro pitää kolmenkympin kriiseilyä myös positiivisena siihen asetettujen tavoitteiden vuoksi. Tavoitteet auttavat tekemään valintoja. Tutkimukset osittavat, että kun ihmisellä on tavoitteita, hän menee niitä kohti ja siten myös saavuttaa niitä. Iän asettamat takarajat potkivat elämässä eteenpäin.

Salmela-Aron mukaan kolmenkympin kriisiä helpottaisi sen hyväksyminen, että täydellisiä valintoja ei ole.

– Pienen riittämättömyyden hyväksyminen osana elämää voisi olla yksi kehitystehtävistä. Ajatellaan ehkä liikaa, että elämän pitäisi olla järjestyksessä, vaikka sellaista tilannetta ei koskaan tule.

Helsingin Messukeskuksessa on vielä tänään käynnissä Tubecon-tapahtuma, jossa Youtubesta tunnetut tubettajat pääsevät näkemään fanejaan ja fanit näkemään idolinsa.

Yle Kioskin lavalla käytiin lauantaina useita keskusteluja, joissa pohditaan muun muassa fanittamisen rajoja ja salakuvauksen kohteeksi joutumista, nettikiusaamista, somen uudenlaista huumoria ja kuinka suhtautua vihakommentteihin ja trollaukseen.

Kaikki keskustelut voi katsoa Yle Areenasta.

Perjantaina Kioskin lavalla keskusteltiin siitä, kannattaako somessa enää ottaa kantaa, jos ei halua joutua "paskamyrskyyn" ja kuinka selviää somekohun kohteeksi joutumisesta. Keskustelun voi katsoa Yle Areenasta.

Tubecon kuvailee tekevänsä tubettamisen ilmiötä näkyväksi ja tunnetuksi yhdessä tubettajien kanssa järjestämällä vuotuisen yhteisöllisen massatapahtuma Tubeconin. Viime vuonna Suomen Tubeconissa kävi 17 500 kävijää.

Katso alta hetki hetkeltä -seuranta tapahtumasta

Helsingin Hietaniemen uimarannalla järjestettävä Weekend Festival aiheutti valtavan ruuhkan ja ihmistukoksen, kun festivaaliportit avattiin kello 16 – kolme tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus.

Viivästymisen syynä oli se, että alueen rakentaminen oli pahasti kesken.

– Alueelle oli työkoneita, eikä niitä olisi ollut turvallista siirtää, jos ympärillä olisi ollut 5 000 festivaalivierasta, sanoo festivaalin tiedottaja Tomi Lindblom.

Osa paikalla olleista jonotti porteilla tuntikausia. Muutama pyrki myös alueelle aitojen yli. Lindblomin mukaan aitojen yli pyrki muutama jonottamiseen kyllästynyt.

Festivaalin aikatauluja rukataan. Uusi ohjelma julkaistaan festivaalin Facebook-sivuilla.

– Osa pienemmistä artisteista joudutaan siirtämään toisille päiville tai perumaan. Tämä on tietenkin katastrofaalista järjestäjien kannalta ja olemme todella pahoillamme.

Paikalla kävi myös poliisi varmistamassa, ettei kukaan jonossa olleista ollut vaarassa litistyä. Poliisin mukaan paineistavaa ruuhkaa ei syntynyt.

Paikalla jonottaneet Ebba Pyhältö ja Joel Peiponen kertovat toista.

– Mun kaverini sai siellä paniikkikohtauksen. Jonotimme kolme tuntia tässä helteessä, Ebba kertoo.

Joelin mukaan jonottajille heitetyt harvat vesipullot eivät auttaneet kuin eturivissä jonottaneita.

– Eihän niitä riittänyt takana oleville.

Molemmat moittivat myös sitä, että tässäkin tilanteessa turvatarkastuksessa poistettiin vesipullot niiltä, jotka eivät olleet vielä juoneet niitä.

Genovan tiistaina romahtaneesta sillasta oli tehty viime vuonna rakennetutkimus, kertovat Italian tiedotusvälineet.

Tutkimuksen oli tilannut siltaa hallinnoiva Autostrade per l'Italia ja sen toteutti Milanon polytekninen yliopisto.

Tutkijat havaitsivat, että sillan tukivaijereissa oli "poikkeamia", jotka edellyttivät jatkotutkimuksia.

Tutkimukseen osallistunut johtava tutkija Stefano Della Torre kertoo havainnosta uutistoimisto Reutersin haastattelussa. Hänen mukaansa tiettyjen sillan osien tulisi reagoida tärinään yhteneväisellä tavalla. Morandin sillalla näin ei ollut, mikä oli tutkijoille hälyttävä havainto.

– Perusteellisempi tutkimus oli tarpeen, jotta ongelman vakavuus olisi saatu selville. Se ei kuulunut meidän toimeksantoomme, tutkija kertoo.

Sillan erikoinen piirre oli se, että sillan kansia tukevat vaijerit olivat betonikuoren sisällä, joten vaijerien kuntoa oli vaikea tutkia.

Autostrade per l'Italian emoyhtiö Atlantia kertoo, että sillan korjaaminen on ollut sen suunnitelmissa. Huhtikuussa yhtiö julkaisi asiasta 20 miljoonan euron urakkatarjouksen.

Lue lisää:

Romahtiko Genovassa silta, koska Italia on laiminlyönyt tieverkkoa? Ainakin tiet ovat huonommassa kunnossa kuin Itä-Euroopassa eikä investointeja ole tehty

Viiden tähden liike väitti aiemmin varoituksia Morandi-sillan kunnosta saduksi – "Silta kestää vielä sata vuotta"

Pelastustyöt Italian siltaonnettomuuspaikalla jatkuvat yöhön: Uhreja etsitään tuhansien tonnien betonimurskan alta

Valokuvataiteilija Susanna Kirschnickin pyörittämä vanhan ajan väripimiö levittäytyy sokkeloisena vanhassa kerrostalossa. Kellarissa sijaitsee varsinainen pimiö laitteineen ja kemikaaleineen, takahuoneessa on alivuokralla kuvanveistäjä, ja pohjakerroksen avarassa tilassa tehdään kuvien jälkikäsittely.

Täällä se ei tarkoita Photoshopia vaan valokuvien retusointia käsin, silmänrajaussiveltimen kokoisella pikkupensselillä.

Kirschnickin luona käy niin saksalaisia kuin kansainvälisiä taiteilijoita vedostamassa valokuviaan. Moni tulee tänne tekemään suurikokoisia näyttelyvedoksia, jotka ovat Kirschnickin pimiön erikoisalaa.

– En tiedä Saksasta toista vastaavaa paikkaa, hän sanoo.

Kirschnickin yritys on toiminut samoissa tiloissa Kreuzbergin kaupunginosassa vuodesta 2000. Nyt on kuitenkin pakko miettiä muuttoa Berliinin ulkopuolelle tai lopettamista, sillä vuokranantaja aikoo korottaa vuokraa huomattavasti – taas.

– Viime vuonna vuokra nousi jo 300 prosenttia, ja nyt minun pitäisi maksaa tästä sisäpihan puolella olevasta osasta vielä lisää. Yhteensä se tekee 500 prosenttia kahdessa vuodessa, hän laskee.

Kirschnick kyllä myöntää, että alkujaan Muskauer Strasse 24:n vuokra oli hyvin alhainen, vain tuhat euroa noin 300 neliön tilasta.

– Kaksi vuotta sitten kierrätin täällä erästä oikein tunnettua ulkomaista taiteilijaa. Hän sanoi: "Vau! Lontoossa tällainen ei olisi mahdollista. Tässä huoneessa työskentelisi ainakin 30 ihmistä ja tuolla takana toiset 30", Kirschnick kertoo.

– Minä sanoin hänelle, että älä puhu tuommoisia, en halua kuulla. Mutta nyt se tuntuu ennustukselta.

Kirschnick sanoo seuranneensa pitkään Lontoon ja New Yorkin hintojen nousua.

– Ajattelimme aina, että samanlainen kehitys pyyhkisi meidät mennessään. Ja uskon, että me kaikki ajattelimme, että Berliinissä se ei menisi yhtä pitkälle.

Kirschnick sanoo, että monet hänen taiteilijaystävistään ovat jo muuttaneet pois, esimerkiksi Riikaan ja Sofiaan. Hän itsekin lähtisi, jos ei olisi lapsia.

Me kaikki ajattelimme, että Berliinissä se ei menisi yhtä pitkälle. Susanna Kirschnick

Berliiniläisistä useampi kuin neljä viidestä asuu vuokralla. Kaupunki on ollut pitkään tunnettu matalista vuokrista, jotka ovat vetäneet puoleensa vaihtoehtoväkeä ja luovien alojen edustajia myös ulkomailta.

2000-luvun alussa Berliinin silloinen pormestari Klaus Wowereit teki tunnetuksi sloganin "köyhä mutta seksikäs". Iskulause pitää edelleen tietyssä mielessä kutinsa.

Berliini on nimittäin ainoa eurooppalainen pääkaupunki, jonka asukkaiden keskimääräinen ansiotaso on maan keskiarvoa alempi. Jos Berliiniä ei laskettaisi mukaan, Saksan bruttokansantuote henkilöä kohden nousisi 0,2 prosenttia. Suomen bruttokansantuote taas romahtaisi 13,2 prosenttia ilman Helsinkiä.

Mutta Berliini kasvaa ja sen talous kohenee. Turistien lisäksi rosoinen kaupunki houkuttelee teknologia-alan yrityksiä. Nyt vuokrat nousevat nopeasti eri puolilla Berliiniä, ja jokaisella kaupunkilaisella tuntuu olevan mielipide asiasta.

Vuokrataso on silti yhä edullinen Helsinkiin verrattuna. Saksassakin esimerkiksi München ja Hampuri ovat kalliimpia kaupunkeja.

Vertailua Suomeen tosin hankaloittaa se, että Berliinissä vuokrat ilmoitetaan yleensä ilman lämmityskustannuksia eli "kylmänä vuokrana", ja keittiökalusteet pitää usein hankkia itse.

Viisikerroksisen talon jokaisesta ikkunasta kurkistaa pää, joka lausuu vuorollaan säkeen uhmakkaasta runosta.

Yksi päistä on valokuvataiteilija Susanna Kirschnickin ja toinen Sebastian Bodirskyn, joka on vuokralla Muskauer Strasse 24:n ylimmän kerroksen ateljeetilassa Kreuzbergissä. Runo on talossa työskennelleen näytelmäkirjailijan Heiner Müllerin.

Pihalle kerääntynyt väkijoukko sorisee iloisesti ja maistelee viiniä. Ollaan Kirschnickin ja hänen toimistonaapuriensa pihajuhlissa, jotka he ovat järjestäneet saadakseen huomiota ahdingolleen.

Videotaiteilija Bodirsky kertoo, että kaikkien Muskauer Strasse 24:n sisäpihan talon vuokralaisten vuokra on nousemassa ensi vuoden alussa noin kolminkertaiseksi.

Talo on ollut taiteilijoiden ateljeetiloina vuosikymmenet. Monet Berliinin kulttuurielämän tunnetut hahmot ovat allekirjoittaneet nykyvuokralaisten avoimen kirjeen kaupungille ja talon omistajalle. Tukijoihin kuuluu muun muassa kapellimestari Daniel Barenboim.

Bodirsky kertoo, että rakennuksen omistaa yksityishenkilö, joka osti sen Saksojen yhdistymisen jälkeisessä myllerryksessä. Berliinissä on tuon ajan peruina yleistä, että vuokranantajat omistavat kokonaisia taloja.

Kreuzberg, jossa Muskauer Strasse sijaitsee, on yksi Berliinin tunnetuimmista kaupunginosista. Ennen Berliinin muurin murtumista sinne hakeutui turkkilaisia vierastyöläisiä ja vastakulttuuri-ihmisiä halpojen vuokrien perässä.

Nyt Kreuzbergiin muuttaa maksukykyisempää väkeä, kuten kansainvälisten firmojen nuoria työntekijöitä ja startup-yrittäjiä.

Sama keskiluokkaistuminen on nähty aiemmin myös muissa Berliinin kaupunginosissa, kuten Prenzlauer Bergissä ja Friedrichshainissa. Ne ovat keskiluokkaistuneet ja kallistuneet liikaa edelläkävijöiden makuun. Nyt tämä tapahtuu Kreuzbergissä.

Asuntorahoitukseen erikoistuneen Berlin Hyp -pankin raportin mukaan Kreuzberg-Friedrichshainin suuralueen uusien vuokrasopimusten "kylmän vuokran" mediaani oli viime vuonna 11,9 euroa neliöltä – koko Berliinin korkein. Niukasti taakse jäivät sekä Mitte että Charlottenburg-Wilmersdorf, jossa sijaitsee Länsi-Berliinin vanha keskusta.

Koko Berliinissä uusien vuokrasopimusten pyyntihinnat nousivat keskimäärin 8,8 prosenttia edellisvuodesta.

Juuri nyt kreuzbergiläisiä puhuttaa erityisesti teknologiajätti Googlen suunnittelema startup-keskus, Google Campus. Se on saanut vastaansa ärhäköiden naapurustoaktivistien kampanjan.

Keskuksen on tarkoitus avautua tänä syksynä. Googlen tulo Kreuzbergiin tuntuu symboloivan monelle asukkaalle muutosta, jota he vastustavat ja pelkäävät.

Googlen Berliinin-toimiston viestintäpäällikkö Ralf Bremer esittää puolustuspuheen tottuneesti.

– Kreuzbergissä tulee työskentelemään noin viisi Googlen työntekijää. Siis viisi, Bremer sanoo ja nostaa vielä toisen käden sormensa ylös.

Heidän lisäkseen Google Campuksella tekisi töitä arviolta parisenkymmentä startup-yrittäjää. Bremer sanoo, että hän ei pysty käsittämään, miten yhteensä noin 25 henkilöä ajaisi vuokrat nousuun jo entuudestaan kalliissa Kreuzbergissä.

– Todennäköisesti nämä Googlen työntekijät olisivat vielä sellaisia, jotka asuvat jo valmiiksi Berliinissä.

Muskauer Strassella työskentelevä Sebastian Bodirsky pitää loogisena, että esimerkiksi Google ja verkkokauppayhtiö Zalando haluavat Kreuzbergiin. Bodirskyn mielestä kaupunginosa vetää yrityksiä puoleensa juuri omaperäisen kulttuurielämänsä vuoksi.

– Ihmiset tekevät täällä kiinnostavia asioita. Siitä on tullut jotain, mitä monet haluaisivat nähdä tai tavoittaa.

Ne tienaavat rahansa muualla ja perustavat tänne showroomin. Sebastian Bodirsky

Bodirsky ei kuitenkaan ole kehityksestä mielissään.

– Ne yritykset, jotka tunkevat tänne nyt ja pystyvät maksamaan 30 euroa neliöltä, eivät tienaa rahojaan täällä. Ne tienaavat rahansa muualla ja perustavat tänne showroomin.

Hänen mielestään Kreuzbergiin hakeutuvat teknologiafirmat ja muut niiden kaltaiset uudet tulokkaat eivät itse tuo mitään lisää kaupunginosaan.

– Jos täällä olisi joskus vain sellaisia firmoja, täällä olisi kuollutta. Keskiluokkaistuminen tylsistyttää kaupungin.

Kreuzbergissä keskiluokkaistuminen ei kuitenkaan etene täysin vapaasti. Berliinissä kaupungin virkamiehillä on keinoja jarruttaa muutosta.

Suoja-alueiksi nimetyissä kortteleissa kaupunki voi asukkaiden edun nimissä kieltää liian hienot remontit tai vuokra-asuntojen muuttamisen omistusasunnoiksi. Myös rakennusten ostaminen kaupungin vuokrataloiksi on mahdollista.

Etenkin Kreuzberg-Friedrichshainin suuralueella näitä keinoja on myös käytetty. Viime vuonna kaupunki osti Kreuzberg-Friedrichshainissa 11 asuintaloa sijoittajien nenän edestä.

Valokuvataiteilija Susanna Kirschnick toivoo, että viranomaiset tulisivat apuun myös Muskauer Strassella.

Kirschnickin mielestä nimenomaan taiteilijat – kuten Muskauer Strassen ateljeetalon vuokralaiset – ovat tehneet Berliinistä vetovoimaisen ja yksilöllisen kaupungin. Ilman kulttuurielämäänsä Berliini olisi hänestä yksi suurkaupunki muiden joukossa, ei mitään sen enempää.

– Toivomme, että meistä tehtäisiin esimerkki siitä, että kulttuuria suojellaan. Sehän on tämän kaupungin sydän, jotain sellaista, mitä muilla ei ole.

Lue myös:

Berliinin asuntomarkkinoilla kuohuu: Kun vuokrat nousevat, aktivistit valtaavat taloja

Ampiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen ärhäköitä ja häirinneet monen rauhaa ravintoloissa ja kotiterasseilla. Vilkkaan ampiaiskesän keskellä ihmiset ovat innostuneet kehittelemään erilaisia karkotuskeinoja, joita on jaettu paljon sosiaalisessa mediassa.

Kesän suurin ampiaisenkarkotushitti on tainnut olla pussikikka, jossa vedellä täytetty läpinäkyvä muovipussi ripustetaan aurinkoon. Ylen heinäkuussa haastatteleman asiantuntijan arvio oli, että vesipussin heijastukset saattaisivat häiritä ampiaisia.

Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden apulaisprofessori Jouni Sorvari innostui selvittämään kenttäkokeella, toimiiko konsti.

– Tällainen urbaanilegenda on lähtenyt tänä kesänä kiertämään, että vesipusseja olisi käytetty karkottamaan ampiaisia Etelä-Euroopassa ravintoloiden terassipöytien ympärillä. Pitihän tämä lähteä testaamaan, Sorvari naurahtaa.

Näin koe tehtiin

Kenttäkokeessa Jouni Sorvari viritti maastoon 12 paria myrkyttömiä olutpohjaisia syöttejä eri paikkoihin Kuopion lähiympäristöön.

Sen jälkeen tutkija asetti joka toisen syötin viereen vedellä täytetyn minigrip-pussin. Näin jokaisessa syöttiparissa oli yksi vesipussin vieressä ollut syötti ja yksi syötti, jonka lähellä vesipussia ei ollut. Viiden päivän jälkeen syöteissä olleet ampiaiset laskettiin ja pussien paikkaa vaihdettiin.

Kymmenen päivän kokeen jälkeen oli aika laskea tulokset. Lopputulos oli, että vedellä täytetty minigrip-pussi ei näyttänyt vaikuttavan siihen, kuinka paljon ampiaisia syötti houkutti.

Joihinkin syötteihin ampiaisia kertyi vähemmän, jos vieressä oli minigrip-pussi ja joihinkin syötteihin enemmän. Kaikki syötit eivät keränneet ollenkaan ampiaisia – näidenkin syöttien joukossa oli sekä pussillisia että pussittomia.

– Tästä tuli tämmöinen myytinmurtajahomma. Numeroiden valossa näyttää siltä, että tällä menetelmällä ei ole vaikutusta ampiaisten suunnistamiseen, Sorvari päättelee.

– Myöskään sillä ei ollut väliä, oliko pussi syöttien vieressä ensimmäisellä vai toisella viikolla.

Tarkemmat tulokset ampiaiskokeesta Sorvari säästää aiheesta myöhemmin julkaistavaan tieteelliseen artikkeliin. Nyt hän voi jo kuitenkin sanoa, että myytti ampiaisia karkottavasta vesipussista näyttää tulleen murretuksi.

– Vahvasti näyttää siltä. Yleensä tieteellisessä tutkimuksessa kannattaa tietysti tehdä toinenkin riippumaton koesarja.

Jos tämä ei toimi, mikä toimii?

Sorvarilla oli jo ennen koetta ennakkoaavistus siitä, että vesipussi ei välttämättä toimisi. Ampiaiset suunnistavat pääsääntöisesti hajuaistin perusteella ja roikkuva esine saattaa korkeintaan häiritä niiden lentorataa.

Toisaalta ampiainen käyttää valoa suunnistamiseen ja koska vesipussi taittaa valon eri aallonpituuksia, ilmiö voisi saada ampiaisen menemään sekaisin ja välttämään paikkaa.

Mikä sitten on paras keino pitää ampiaiset loitolla terassilta?

Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori suosittelee ampiaisbaaria. Siinä viedään esimerkiksi huonoksi menneitä hedelmiä tarjolle ampiaisille pihan perälle.

– Jos ampiaiset oppivat kesän aikana hyödyntämään baaria, ne menevät mieluummin sinne kuin etsimään tilapäistä ravintoa ruokapöydästä.

Sukeltajat löysivät Tampereen Santalahdesta laivan jäännökset jo 1980-luvulla, mutta pohjassa lojuva laivan kylki ja rikkoutuneet sivukaaret eivät paljon kertoneet.

Kohde on kiinteä muinaisjäännös. Se uhkaa jäädä täyttömaan alle, kun Tampere haluaa kasvaa täyttämällä Näsijärveä.

Hylky tutkittiin tarkemmin vedenalaisessa inventoinnissa vuonna 2015 Hiedanrannan kaavamuutoshankkeen takia, mutta laivan historia ei järvenpohjasta selvinnyt.

Tutkijat kääntyivät Tampereella hyvin tunnetun höyrylaivahistorioitsijan, Juhani Valannon puoleen. Valanto selvitti, että kyseessä on puurunkoinen höyrylaiva Näsijärwi, Rosenlewin ensimmäinen höyryhinaajasta. Laiva rakennettiin vuonna 1874 ja se on 27 metriä pitkä.

Laivasta ei ole säilynyt piirustuksia tai kuvia, mutta Valanto on kolunnut laivanrakentajien arkistot tarkkaan. Näsijärwi on Tampereella rakennettu – ja harvinaista kyllä, siellä tehtiin kaksi samanlaista laivaa, mutta eri käyttötarkoituksiin.

Juhani Valanto esittelee kuvaa Muroleen kanavalta, jossa matkustajahöyrylaiva Tampere on matkalla.

– Tämä on Näsijärwen sisaralus. Vain kansirakenteet ovat olleet erilaiset.

Nimi ja koneet kelpasivat uuteen höyrylaivaan

Näsijärwen hylky on monella tavalla mielenkiintoinen. Puurunkoinen höyryhinaaja oli pieni palanen siinä puunjalostuksen ketjussa, jossa puu kulki Näsijärven latvavesiltä Poriin.

Porilainen perheyhtiö Rosenlew oli hankkinut metsätiloja Pohjois-Hämeestä. Laiva hinasi tukkeja Muroleen alapuolelta Santalahteen, josta puut siirrettiin rullarataa pitkin harjun yli Pispalan toiselle puolelle Pyhäjärveen.

Rosenlew ei halunnut olla vanhanaikainen – ja puurunkoinen Näsijärwi sai väistyä rauta-ajan tieltä. Ensimmäinen Näsijärwi ehti olla käytössä vain kymmenen vuotta, Juhani Valanto kertoo.

– Porissa valmistettiin uusi metallirunkoinen laiva, joka talven aikana vedettiin Tampereelle rekipelillä. Näsijärwestä otettiin höyrykattila ja -kone uuteen alukseen sekä nimi: Näsijärvi.

Juhani Valanto on pohtinut, miten vanhalle rungolle kävi. Jotenkin näin se on mennyt:

Käytöstä poistettu puulaiva hylättiin matalaan veteen Pölkkylän niemen rantaan. Näsijärven tiukat pohjoistuulet kaatoivat toiselle laidalle. Uittotunnelin lähellä ollut hylky häiritsi uittoa, ja veden päälle noussut kylki sahattiin ja rikottiin pois edestä.

Veden alla on tällä hetkellä jäljellä pohja ja toinen kyljistä on hautautunut pohjasedimenttiin. Köli on näkyvillä lähes koko matkaltaan.

Tampereen kaupunki aikoo täyttää Santalahden rantaa, siten että hylky jää sen alle. Sadan metrin kaistaleelle tulee ainakin kevyen liikenteen väylä ja siihen sovitellaan myös raitiotietä.

Rantaviiva alkaa muuttua, kun vesistötäyttöön tulee lupa aluehallintovirastolta ja Sulkavuoren jätevedenpuhdistamon louhostyöt etenevät.

Pelastustutkimuksia harvemmin järvissä

Maaperässä olevilla rakennushankkeiden uhkaamilla muinaisjäännöksillä on järjestettävä pelastuskaivaukset rakentajan kustannuksella ennen töiden aloittamista.

Museoviraston vedenalaisista muinaisjäännöksistä vastaava intendentti Maija Matikka kertoo, että sama pätee myös vedenalaisissa kohteissa.

– Meren rannikolla näitä kohteita on aika ajoin ollut, mutta järvialueella tilanne on harvinainen.

Museovirasto ja Tampereen kaupunki ovat aloittaneet keskustelut siitä, miten Näsijärwen jäännösten kanssa edetään.

– Se on tutkittava ja dokumentoitava tarkkaan ennen töiden aloittamista.

Maija Matikan mielestä kohde on arvokas Tampereen teollisuus- ja uittohistorian yksityiskohta, mutta epäilee sen säilyttämismahdollisuuksia "maailman tappiin".

Tampereen kaupungin hankekehitysjohtaja Reijo Väliharjun mukaan täyttötöiden tavoiteltu alkamisaika on ensi keväänä.

– Suunnittelemme museoviraston kanssa, kuinka hylyn tutkimukset toteutetaan.

Väliharjun mukaan hylyn kohdan täyttö tehdään vasta kun hylky on asiallisesti tutkittu ja päätetty, miten sen kanssa toimitaan. Hylky joko nostetaan ja siirretään tai se jätetään täyttöjen alle.

Juhani Valanto huokaisee, kun kuulee hylyn tulevaisuudennäkymistä.

– Pahalta tuntuu. Ensinnäkin Pölkkylän niemi on kaunis paikka. Ja hylky voitaisiin säilyttää paikallaan vaikka rakentamalla allas täyttöalueelle. Vettähän sinne olisi helppo järjestää.

Vanhin höyrylaiva makaa Särkänniemen edessä

Myös muuta höyrylaivahistoriaa lojuu Tampereen rantavesissä. Tampereen ensimmäinen höyrylaiva oli nimeltään Ahti. Ahdin viimeinen leposija on Mustassalahdessa aivan Särkänniemen huvipuiston kohdalla.

– Ahti oli siipirataslaiva, joka aloitti liikennöinnin vuonna 1858. Siitä alkoi Näsijärven höyrylaivaliikenne, Juhani Valanto kertoo ja esittelee tekemäänsä havainnekuvaa leikkikalunnäköisestä purkista.

Ahdin keulakuva on tallessa Tampereen museokeskus Vapriikissa.

Juhani Valanto kertoo harrastaneensa höyrylaivoja 79 vuotta eikä pelkästään arkistoissa. Suurin urakka oli s/s Visuveden nosto veden alta ja sen kunnostus pienellä porukalla. Harrastus ja laiva on siirtynyt nuoremmalle sukupolvelle.

S/s Visuvesi on Mustalahden laiturissa. Se oli vilkas höyrylaivaliikenteen keskus.

– Kuljeskelin nelivuotiaana tällä samalla laiturilla ja katselin höyrylaivoja. Niitä oli silloin yhdeksän liikenteessä. Kun matkustajat tulivat, ne heittelivät värikkäitä matkalippuja pois menemään. Keräsin niitä talteen. Siitä se höyrylaivahistorian tallennus minun kohdallani alkoi.

Kansalaisaloite tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi on kerännyt 50 000 vaadittavaa kannatusilmoitusta ja etenee eduskunnan käsiteltäväksi.

Silpominen on tällä hetkellä Suomessa rikoslain vastaista, mutta lakialoitteen tekijät haluavat silpomisen kieltävää omaa lakia, joka kattaa myös ulkomailla tehdyt silpomiset.

Allekirjoituksia alkoi kertyä toden teolla sen jälkeen, kun artikkeli aloitteesta lähti leviämään sosiaalisessa mediassa elokuussa.

Lue myös:

Oikeusministeri Häkkänen: Suomi ei tarvitse tyttöjen sukuelinten silpomista kieltävää erillislakia

Selvitys: Suomalaistyttöjä viedään ulkomaille silvottaviksi – "Olen kuullut, että silpomista tehtäisiin Suomessakin"

Kolmas pyörä. Nainen.

Helenan, 43, ei olisi edes tarvinnut kysyä. Hän tiesi jo miehensä vastauksen siihen, mitä parin kuihtuneesta seksielämästä puuttuu, ja mikä sen voisi pelastaa.

17-vuotiaasta saakka seurustelleen ja kymmenen vuotta naimisissa olleen parin intohimon liekki oli hiipunut jo pitkään suorittamiseksi, joka päättyi tyhjään oloon.

Helena tunsi sen itsekin. Jotain puuttui, ja se jokin oli jännitys.

– Kyllähän meillä rakkautta oli, ja on edelleen, mutta se seksi jotenkin tuntui… Kaikki meni tietyn kaavan mukaan.

Nainen aloittaa ja vaikenee.

– Kummatkin olemme kuitenkin seksuaalisia ihmisiä, hän jatkaa.

Harrastus, josta eivät tiedä läheisetkään

Tässä jutussa kokemuksensa parinvaihdosta avaa Helenan lisäksi toinen parinvaihtaja, 27-vuotias Vili. Mikä saa heidät ja heidän puolisonsa etsimään netistä ja bileistä pariskuntia, joiden kanssa harrastaa ryhmäseksiä?

Kumpikaan haastateltavista tai heidän puolisonsa eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Helenan ja hänen miehensä tarina on tyypillinen parinvaihtajien tarina.

Alle viisikymppinen pari on ollut pitkään yhdessä, eikä heillä ollut muita seksikumppaneita ennen tapaamistaan.

Kun lapset muuttivat pois kotoa, vanhemmat tekivät profiilin seuranhakusivustolle: haetaan kolmatta pyörää ja pariskuntia ryhmäseksiin.

Tänä päivänä parinvaihtajien joukosta löytyy myös täysin toisenlaisia tarinoita. Parinvaihdosta ja siihen kuuluvasta ryhmäseksistä kiinnostuvat yhä nuoremmat, sellaiset kuten Vili ja hänen 24-vuotias avopuolisonsa Aliisa.

Asenteet seksuaalisuutta ja sen ilmaisemista kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan.

Hyväksyntä on kuitenkin vielä hyvin hiljaista.

– Eivät tästä tiedä läheisetkään. Ei vain ole tullut kerrottua, vaikkei siinä ole mitään pahaa, Helena sanoo.

Nyt Helena puhuu aiheesta ensimmäistä kertaa muulle kuin yhteisöön kuuluvalle. Niin tekee myös Vili.

Mitä tapahtuu bileissä, joiden järjestämiseen varataan välillä kokonainen hotelli, ja jonne ovat tervetulleita vain pariskunnat sekä yksinäiset naiset?

Ajaako parinvaihto parisuhteen tuhoon vai ehkäiseekö se uskottomuutta?

"Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin!"

– Hei. Soitan vähän myöhässä. Palaveri venähti, nuori miesääni sanoo.

Puhelun taustalla kuuluvat metron tasainen hurina sekä pysäkeistä ilmoittavat kuulutukset.

Vili luettelee faktat: Pari tapasi hänen päästessään armeijasta. Aliisa oli silloin jämähtänyt lukion jälkeen kesätyöhönsä. Vapaa-ajallaan molemmat viettivät vilkasta elämää. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Sitten tulivat parisuhde, yhteinen asunto ja tasainen arki.

Kolme vuotta sitten Vilistä ja Aliisasta tuli parinvaihtajia. He etsivät yhteistä seksiseuraa internetistä ja swingers-bileistä.

Kun mies jää pysäkille, jutustelu vapautuu ja rentoutuu. Hän katkaisee heti luulot siitä, että parinvaihtoharrastuksen syynä olisi sujumaton seksielämä.

– Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin! mies avaa itsevarmasti.

– Mulla oli ikään nähden paljon kokemusta, puolisolla ei niinkään, vaikka näyttävä nainen onkin. Mulla on alkanut jo nuorena poikana omat seikkailut. Olemme hyvin avoimia ja kokeilunhaluisia, sitä kautta parinvaihto kiinnostaa, hän jatkaa.

Ja kokemuksia he ovat saaneetkin.

– Meillä on aika kovat markkinat, Vili sanoo häpeilemättä ja naurahtaa.

Kuka on parinvaihtaja?

"Ei meidän kylällä tai kaupungissa mitään parinvaihtajia ole."

Ajatuskin saa seuranhakupalvelu Finswingersin ylläpitäjän Matti Helinin räjähtämään nauruun.

– Kyllä voin kertoa, että koskaan et voi tietää esimerkiksi Jyväskylässä, että onko vastaantuleva pariskunta parinvaihtajia vai ei. Ei tarvitse hirvittävän kauan kävellä siellä, kun osuu kohdalle, Helin sanoo.

Helinin mukaan parinvaihtajien joukosta löytyy kaikkien ammattikuntien edustajia: rakennusmiehestä palomieheen ja juristista lääkäriin.

– Siellä kaikki ovat samalla viivalla. Ei siellä kysytä, mitä teet työksesi. Siinä mielessä se on tasapuolinen systeemi. Siellä lähtevät myös roolit, jos lähtevät vaatteetkin joissakin bileissä.

Myös Helena ja Vili pitävät ajatuksesta, että bileisiin saa mennä omana itsenään. Ei ole pakko paljastaa liikaa. Sen aika on myöhemmin, jos siltä tuntuu.

– Se on täysin luottamuksellista. Ei se mene niin, että heti kerrotaan itsestä jotain, vaikkapa että olen johtaja siellä ja siellä firmassa, vaan tutustutaan ihmiseen seksin myötä, Helena kertoo.

Perverssiä vai ei? Kysely paljastaa ihmisten asenteet

Kun Väestöliiton suomalaisten seksuaalisuutta kartoittavassa FINSEX-tutkimushankkeessa kysyttiin vuosina 2007 ja 2015, mitkä asiat ovat sukupuoliasioissa perverssejä tai sairaita, nousivat listalle myös parinvaihto ja ryhmäseksi.

Vuonna 2015 yhteensä 33 prosenttia miehistä ja lähes puolet naisista piti parinvaihtoa ja ryhmäseksiä perverssinä tai sairaana.

Tilastoissa näkyy asenteiden nopea muutos. Vielä vuonna 2007 lähes puolet miehistä ja 64 prosenttia naisista oli sitä mieltä, että parinvaihto on perverssiä.

Eniten ihmisten näkemyksiä sukupuoliasioiden arveluttavasta luonteesta ovat jakaneet sadomasokismi sekä yhdyntä julkisella paikalla. Kyselyyn vastanneilla naisilla listalle nousivat vahvasti ryhmäseksi sekä parinvaihto. Hyvin monet pitivät näitä perverssinä, mutta tätä mieltä olevien osuus oli vähentynyt vuosien aikana. Lisäksi nuoret suhtautuivat niihin paljon ymmärtäväisemmin kuin vanhemmat ihmiset.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoittaa tutkimuksessa, että ihmiset ovat vapaamielisempiä myös monien muiden aikaisemmin perversseinä pidettyjen tekojen suhteen.

Kontulan mukaan seksuaaliasenteet ovat viime vuosikymmeninä ja vielä 2000-luvullakin pääsääntöisesti muuttuneet vapaamielisempään suuntaan.

FINSEX-tutkimus tehdään kahdeksan vuoden välein. Kontulan mielestä aikaväli on riittävän pitkä, sillä vaikka trendejä tulee ja menee, suurempien linjojen muuttuminen vie aikaa.

Kontula uskoo, että seuraavassa tutkimuksessa näkyy vieläkin sallivampi ilmapiiri. Kun nuori sukupolvi avaa kokemuksiaan ja keskustelee aiheista entistä enemmän, trendi on jatkuva.

– Se on ajan henki. Halutaan kokeilla uutta, Kontula tiivistää.

Hän huomauttaa myös, että naisten halu toisia naisia kohtaan kasvanut selvästi. Naiset hakevatkin näitä kokemuksia esimerkiksi parinvaihdosta.

Ennen 2000-lukua vain noin viisi prosenttia eri-ikäisistä naisista ilmaisi seksuaalista mielenkiintoa muita naisia kohtaan. Kun taas vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin.

Kontulan raportin mukaan yleisen asenteiden vapaamielistymisen rinnalla voi tuntua ristiriitaiselta, että uskottomuuteen suhtaudutaan aiempaa tiukemmin.

Kotisohva, pullo viiniä ja seuranhakusivusto

Helena ja puolisonsa Markku myönsivät heti kättelyssä olevansa untuvikkoja. He ajautuivat yhdessä nettiä selaillessaan parinvaihtosivuille ja arastelun sekä pitkän pohdinnan jälkeen väsäsivät profiilinsa hieman punastellen.

– Sieltä löytyi heti keskusteluseuraa ja muutama mielenkiintoinen pariskuntakin. Vaihdoimme yksityisviestejä ja heti tuntui, että viestien kautta kemiat kohtasivat.

Vili ja Aliisa taas liittyivät swingers-sivustolle hetken mielijohteesta. Nuoripari istui kotisohvallaan viiniä naukkaillen ja nettiä selaten.

– Ensikatsomalla ei näyttänyt, että se tulisi elämäämme mullistamaan. Alastonkuvia löytyi ja tuli paljon yhteydenottoja.

Kuukauden päästä pariskunnan baari-ilta päättyi siihen, että mukaan lähti toinen pariskunta.

Loppuillasta lähtivät vaatteetkin.

...mutta onko se edes laillista?

Onko parinvaihtaminen sallittua tai edes laillista? Olenko normaali, jos haluankin enemmän kuin kahden ihmisen välistä seksuaalisuutta?

Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erja-Riitta Niskanen on kuullut asiakkailtaan muun muassa tämänkaltaisia kysymyksiä, kun puheeksi tulee parinvaihto.

Molempiin vastaus on kyllä.

Parinvaihdon suosio on seksuaaliterapeutin tuntuman mukaan noussut, tai ainakin asiasta puhutaan enemmän.

– Näyttää että parinvaihto on kasvussa. Tämä johtunee siitä, että kaiken kaikkiaan tutkimustenkin perusteella seksuaalinen käyttäytyminen on muuttumassa. Seksi hyväksytään myös ilman rakkautta.

Parinvaihtoon lähteminen ei onnistu ilman, että pariskunnan kummatkin osapuolet ovat asian kanssa sinut ja toiminta tapahtuu yhteisestä tahdosta. Se vaatii avointa keskustelua.

Seksuaaliterapeutilta kysytäänkin usein parinvaihtoon liittyen, miten luodaan säännöt ja luottamus, että kokeilu on edes mahdollista.

– Se lähtee henkilöiden seksuaalisesta itsetunnosta. Mitä vahvempi seksuaalinen itsetunto on, toki sen helpommin hän voi tunnistaa omat rajansa ja tietää, mitä haluaa seksissä ja seksuaalisuudessa tuoda esille.

– Oman seksuaalisuuden löytäminen on asia, joka meidän kaikkien ihmisten kuuluisikin tehdä.

Niskasen mukaan parinvaihdossakin selkein rajanveto tapahtuu siinä, ettei seksin aikana saa vahingoittaa tai satuttaa ketään vasten tahtoa.

– Tietenkin on olemassa sidontaseksiä tai muuta vastaavaa, mutta siinäkin on säännöt ja rajat. Niiden pitää olla kaikille ok, ja niitä pitää noudattaa. Silloin se voi olla sitä, mistä omat halut tyydyttyvät, ja löytää sen oman seksuaalisen voimavaran.

Parhaimmillaan parinvaihto voi Niskasen mukaan olla kuihtuvalle parisuhteelle pelastus, joka tuo monipuolisuutta seksuaalielämään ja parisuhteeseen.

Siinä on myös yksi iso sudenkuoppa: parinvaihtokokemus voi nostaa pintaan sisintä kalvavan mustasukkaisuuden.

Bileviikonloppuja ympäri Suomea: "Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole"

Kaikkien osallistujien tulee olla täysi-ikäisiä ja osata peruskäytöstavat. Halutessaan varsinkin naiset voivat pukeutua eroottisestikin. Saunaosastolla suoranaista seksiä ei rajoiteta, vaikka yleisistä orgioista ei ole kyse. Kaikille osallistujille suositellaan kondomin käyttöä. Viimeisestä säännöstä tinkiminen voi maksaa hengen.

Nämä ovat otteita bileohjeesta. Finswingers järjestää bileitä noin kuusi kertaa vuodessa. Matti Helinin mukaan ne ovat useimmiten tavallisia ravintolailtoja, yksityistilaisuuksia, joissa kohdataan samanhenkistä väkeä. Yleensä niistä parien ilta voi jatkua jommankumman pariskunnan kotiin tai hotelliin kolmestaan, neljästään tai useammankin parin kera.

– Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole, mutta se on juuri sitä, mitä sen pitää ollakin, Helin kertoo.

Bileitä järjestetään myös laivoilla, ja joskus niitä varten on varattu kokonainen hotelli.

– Siellä meno oli villimpää, Helin pohjustaa.

– Mitä nyt kukin voi olettaa. Suljetussa tilassa kun ollaan, niin jengiä pyörii vähän ympäri hotellia aika pienissä vaatteissa. Siellä oli erittäin hauska meininki, mies myhäilee.

Hotellibileiden muisto saa myös Helenan ja Vilin nauramaan.

– Kun kävelimme käytävää omaan huoneeseen yhden pariskunnan kanssa, kuuntelimme ja naureskelimme. Menimme aika äkkiä huoneeseen, Helena sanoo.

– Kivat jamit. Se oli niin salaperäistä, kun aluksi ei ollut tietoa, minne mennään. Kohde kerrottiin vasta tosi lähellä sitä tapahtumaa. Kyseessä oli Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva hotelli. Se yllätti, Vili lisää.

Bilereissu vai parisuhdeviikonloppu?

Helenan ääni väreilee innosta, kun hän kertoo, miten bileiden lähestyminen saa aina perhoset vatsanpohjaan.

Ensimmäisellä kerralla mahdollinen tuttuihin törmääminen jännitti.

– Sitten ajattelimme, että mitä sillä on väliä, ehkä hekin ovat löytäneet parinvaihdosta sen, mitä haluavat, hän summaa.

Bileissä he kohtasivat pariskunnan, johon olivat tutustuneet verkossa. Ilta eteni ravintolasta muutaman drinkin ja pitkän keskustelun kautta samaan sänkyyn.

– Ensin siirryimme sivumpaan juttelemaan, sitten menimme hotellihuoneeseen ja kokeilimme, mitä ryhmäseksi on. He halusivat meidät mukaansa, opettivat meitä ja saivat itsekin siitä jotain uutta.

Tunnelma oli Helenan yllätykseksi rentoutunut.

– Tuntui, että miksi emme ole kokeilleet tätä aiemmin. Tämähän on aivan ihanaa!

Helena ja Markku rakastavat swingers-bileitä. Lapsilleen ja sukulaisilleen he käyttävät niistä nimitystä "viikonloppureissu" tai "pariskuntaviikonloppu".

Bileilta alkaa melkein poikkeuksetta ravintolasta. Siellä jutellaan ja tutustutaan siihen, mikä kustakin parista tuntuu itselle sopivimmalta.

– Joku voi tulla viereen ja laittaa käden polvelle ja vähän hipelöidä sitä. Jos näyttää, ettei kiinnosta, niin kyllä he ovat kauhean kohteliaita. Sitten se jää keskustelutilanteeseen.

Helenan mukaan sen tietää välittömästi, jos kemiat eivät pelaa, tai jokin piirre ärsyttää toisessa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Hän muistaa vain yhden bilereissun, josta hän ja Markku lähtivät hotelliin kahdestaan.

Osasta bileissä tavatuista pareista tulee ystäviä, jotkut kohtaamiset jäävät yhteen iltaan. Helena laskee, että heillä vakituisempia pareja on yhteensä viisi. Kesällä he matkustivat Kainuuseen tapaamaan tuttavapariskuntaa.

– Se oli nautintojen täyteinen reissu. Pidämme rennosta oleskelusta, saunailloistaja sen sellaisesta.

Ei ihan kuin Eyes Wide Shut: "Ei siinä säästä pitkään puhuta"

Vilille ja Aliisalle parinvaihto ei ole "viikoittaista herkkua", kuten Vili asian itse ilmaisee. Seksiseuraa etsitään silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Laivabileet, eli Tallinnan risteilyt, ovat pariskunnan ehdottomia suosikkeja.

Vilin mukaan kuuma kesä sai aikaiseksi hyrinää seuranhakusivustolla,mutta pariskunnan sytyttää pimeys. Kolmen vuoden aikana he ovat tavanneet noin 20 paria, joista muutamia useamman kerran.

– Olemme tavallinen pari, joka ei… me ei haeta extremejuttuja, niin kuin Nicole Kidmanin tähdittämä Eyes Wide Shut, Vili kuvailee.

– Me ollaan itsevarmoja ihmisiä, mutta kuitenkin vain tavan suomalaisia.

Vilin mukaan hänen ja Aliisan suhde ja arki toimivat hyvin. He tuntevat myös toistensa halut läpikotaisin, joten he eivät mielellään hakeudu itseään nuorempien parien seuraan, vaan toivovat seksikumppaneiltaan kokemusta.

– Kaikenikäistähän siellä on, mutta sanotaan nyt, että olemme olleet eniten meitä vanhempien kanssa. Olen tykännyt jo nuorempanakin vanhemmista naisista. Emme vierasta ajatusta, että pari olisi vähän kokeneempikin parinvaihdon saralla.

Vili tunnustautuu myös krantuksi, mitä tulee parin valintaan.

– Nyt en puhu ulkonäöstä, vaan meille molemmille pitää kolahtaa. Siinä on kuitenkin neljä ihmistä. Katse riittää kertomaan, onko tässä ainesta jatkaa pidemmälle.

Keskusteluissa käydään nopeasti läpi, mitä ryhmäseksiltä halutaan.

– Ei siinä säästä pitkään puhuta. Jos haetaan jotain poikkeavaa, kerromme suoraan, missä omat rajamme menevät.

Mustasukkaisuus ja säännöt

Vili ja Aliisa eivät suutele suulle muita kuin toisiaan. Se on heidän ehdoton sääntönsä.

– Koemme, että se on meidän oma henkilökohtainen asia. Näitä on erilaisia juttuja, ja tämä on meidän.

Toinen ehdoton "ei" on kivun tuottaminen.

– Aliisa tykkää, kun kohtelen häntä kuin kukkaa. Se on hänelle tärkeää.

Sitä he vaativat myös muilta seksikumppaneiltaan.

Vilin mielestä pitää voida luottaa, että niin miesten kuin naistenkin kädet pysyvät omalla tontillaan, kunnes hyväksyvä nyökkäys annetaan.

Koska säännöt on sovittu pariskunnan välillä tarkasti, on vältytty myös mustasukkaisuudelta.

Vili ja Helena hakevat kumppaneineen seksiseuraa pääasiassa seuranhakupalvelun omalta sivulta ja bileistä. Kun sivusto avataan, se tehdään myös aina avoimesti ja yhdessä.

– Olen sanonut miehelleni, että rakastan häntä, enkä jättäisi häntä koskaan parinvaihdoissa kenenkään takia. Tämä on harrastuksemme, ja se on siinä.

Mitä parinvaihto on opettanut?

Vili ja Helena ovat kumpikin saaneet parinvaihdosta sen, mitä alun perin etsivätkin. Helena kertoo, että irtiotot ja uudet ihmiset ovat tuoneet kaivattua piristystä myös parin keskinäiseen seksielämään.

– Se on tuonut parisuhteeseemme sutinaa, eikä se seksi enää tunnu niin paljon suorittamiselta. Se on saanut uusia, yllätyksellisiä vivahteita.

Nainen paljastaa, että myös avoimuus ja leikkisyys ovat lisääntyneet. He soisivat saman myös muille pitkään yhdessä olleille pariskunnille.

– Monesti mies ajattelee, ettei vaimo halua seksiä. Oikeasti vaimokin haluaa, mutta ihmiset eivät vain puhu toiveista keskenään, Helena sanoo.

– Nyt voimme sanallisesti lyödä huumoriakin, naureskella seksille, jutella ja hassutella. On tullut uusia ulottuvuuksia. On se niin ihanaa, Helena huokaa.

Jännityksensä ovat saaneet myös Vili ja Aliisa.

– Se antaa edelleen pienet perhoset vatsaan, Vili sanoo.

Parinvaihto on vain yksi seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Erityistason seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskanen sanoo, että jo unohtuneet seksitavat nousevat jatkuvasti uudelleen pinnalle.

– Usein vertaan, että se kuuluu meidän perustarpeisiimme. Se on yksi meidän suurimmista elinvoimistamme, ihan samalla tavalla kuin ruisleipä tai ruokailu. Aina keksitään uutta, aina voidaan yhdistellä erilaisia asioita ja niistä syntyy jotain uutta.

Pikavipeille suunnitellut entistä tiukemmat säännöt ovat nostattaneet pikavippi- ja perintäyhtiöiden vastalauseiden myrskyn.

Lakiluonnokseen tuli kymmeniä lausuntoja. Niistä noin puolessa vastustetaan sääntöjen tiukentamista.

Hallitus suunnittelee lakia, jossa kaikkien kuluttajaluottojen enimmäiskoroksi määrättäisiin 50 prosenttia. Tarkoituksena on hillitä velkaongelmia, joiden määrä on kymmenkertaistunut sen jälkeen kun pikkavippibisnes rantautui Suomeen runsas kymmenen vuotta sitten.

Verkossa tai tekstiviesteillä haettavia kovakorkoisia pikavippejä yritettiin saada lainsäädännöllä kuriin jo vuonna 2013. Silloin pikaluotoille määrättiin korkokatoksi 50 prosenttia, mutta se koskee vain alle kahden tuhannen euron suuruisia luottoja.

Voit lukea täältä hallituksen lakiluonnoksen ja kaikki siihen tulleet lausunnot.

Edellinen tiukennus ei toiminut

Viiden vuoden takainen lainmuutos ei toiminut toivotulla tavalla. Se vähensi kyllä pienien lainojen myöntämistä, mutta johti entistä suurempien, yli kahdentuhannen euron lainojen määrän kasvuun.

Pikaluottoyritykset alkoivat myöntää niin sanottuja limiittiluottoja, joissa todellinen vuosikorko voi olla satoja prosentteja. Osittain tarjonta on myös siirtynyt vertaislainamarkkinoille.

Nyt lakia muutettaisiin niin, että korkokatto koskisi kaikkia kuluttajaluottoja niiden suuruudesta riippumatta. Enimmäiskorko koskisi myös niin sanottuja hyödykesidonnaisia luottoja eli käytännössä esimerkiksi auto- tai kodinkonekaupan myöntämiä lainoja.

Lakia valmisteleva oikeusministeriö on saanut parikymmentä lausuntoa, joissa korkokattosääntöjen laajentamista arvostellaan kitkerästi. Erityisesti perintä- ja pikaluottoyhtiöt arvostelevat lakiluonnosta kärkevästi.

Arvostelijoiden mukaan nykyistä laajempi korkokatto vaikuttaisi juuri päinvastoin, kuin ministeriössä arvellaan.

Nostaisi korkoa ja lainasummia

Vivus-nimellä pikaluottoja myöntävä 4finance päättelee, että korkokatto ei suinkaan helpottaisi kuluttajien asemaan, vaan pahentaisi sitä.

– Uusi lainsäädäntö kannustaa tarjoamaan suurempia luottoja pidemmäksi aikaa, yhtiön lausunnossa arvioidaan.

Tämä puolestaan tulee kasvattamaan maksuhäiriöiden määrää Suomessa, yhtiön maajohtaja Tuomas Louhela kirjoittaa.

Myös toinen yhtiö arvelee että korkojen rajoittaminen heikentää kuluttajan asemaa.

Osamaksukauppaa tarjoava Mash Group uskoo, että 50 prosentin korkokatosta tulee käytännössä korkojen yleistaso vaikka sen on tarkoitus olla enimmäistaso.

– Tämä johtaa helposti siihen, että kuluttajaa ei enää käsitellä yksilönä, vaan samaa hintaa sovelletaan jokaiseen kuluttajaan.

Myös ruotsalainen Resurs Bank uskoo kuluttajan kärsivän uusista säännöistä. Sen mukaan esitys “...tulisi johtamaan luotonannon ja perinnän kiristymiseen, mikä puolestaan lisäisi velkaongelmien kärjistymistä ja oikeudellisia prosesseja monien kuluttajien osalta”.

Maksurästien perintäyhtiö OK Perinnän mukaan heikoimmat kuluttajat kärsivät, siitä että korkokatto tulisi koskemaan myös hyödykesidonnaisia luottoja.

– Tämä johtaa siihen, että pienituloinen kuluttaja ei mahdollisesti saa ostettua esimerkiksi kodinkonetta, kun luotonantaja ei katso luotottamisen olevan kannattavaa.

Petollinen kuluttaja

Monesssa lakiluonnosta arvostelevassa lausunnossa pikavippejä ei hyväksytä velkaongelmien aiheuttajaksi.

– Suurimmat syyt velkaongelmien kasvuun ovat edelleen muualla kuin pikalainoissa, sanotaan Asiakastiedon lausunnossa.

Vertaislaina oy asettaa kuluttajaa vastuuseen.

– Usein ilmenee jälkikäteisesti vasta perintätoimien yhteydessä, että kuluttaja on antanut tietoisesti virheellisen kuvan lainanmaksukyvystään ja jo olemassa olevista luotoistaan.

Viidessä minuutissa lainoja lupaava Tact Finance pitää velkaongelman perussyynä velkojen kasaantumista.

– Velkaongelmiin liittyvä todellinen ongelma on ns. monivelkaantuminen, se tiivistää.

Auttaisiko positiivinen luottorekisteri?

Pikavippien jopa useiden satojen prosenttien vuosikorkojen sijasta monessa kriittisessä lausunnossa velkaongelmien syyksi nostetaan monivelkaantuminen eli useiden velkojen kasaantuminen samoille henkilöille.

OK Perintä arvostelee lakiluonnosta siitä, että “...velkaongelmaa lähestytään rajoittamalla luoton hintaa, vaikka velkaantumisongelman ydin on myös monivelkaisuus”.

Lakiluonnoksen arvostelijat uskovat että niin sanottu positiivinen luottorekisteri olisi paras tapa torjua velkojen kasaantumista samoille ja lopulta maksukyvyttömille henkilöille.

Oikeusministeriössä onkin valmistumassa vielä tässä kuussa selvitys positiivisen luottorekisterin perustamisesta. Sen tarkoituksena on, että luotonantajat voisivat saada riittävän hyvät tiedot asiakkaan taloustilanteesta ennen lainan myöntämistä.

Vielä ei ole kuitenkaan selvillä olisiko lainanottajan pakollista antaa tietonsa rekisteriin. Auki on sekin, kuka rekisteriä pitäisi.

Kannattajat hoputtavat

Korkokaton ulottaminen kaikkiin, myös yli 2000 euron suuruisiin lainoihin saa myös vankkaa kannatusta.

Esimerkiksi Kuluttajaliitto on jo toivonut korkokaton laajentamista kaikkiin kuluttajaluottoihin.

Kilpailu- ja Kuluttajavirasto kiirehtii sääntöjä voimaan ensi keväästä lähtien. Lisäksi se haluaa, että uudet säännöt koskisivat jo myönnettyjä lainoja.

– KKV pitää tärkeänä sääntelyn tavoitteen saavuttamiseksi, että sääntely koskee myös ennen lain voimaantuloa tehtyjä jatkuvia luottosopimuksia, kirjoitetaan sen lausunnossa.

Velkaneuvonta ry kannattaa sääntöjen kiristämistä, mutta arvelee, että korkokatto ei vielä riitä ongelmien ratkaisemiseen.

–Mielenkiintoinen on muun muassa Tanskan mallin mukainen harkinta-aika (48 tuntia), joskin se voisi olla vieläkin pidempi, jotta kuluttajalle jää riittävästi aikaa harkita velanottoa.

Yle selvitti aiemmin, että seitsemässä käräjäoikeudessa velkomusjuttujen määrä kavoi viime vuonna 20 000:lla paljolti pikavippien ja kulutusluottojen takia.

Nyt lakiluonnokseen lausunnon jättäneet Helsingin, Vantaan, Oulun ja Kymenlaakson käräjäoikeudet ovat kaikki korkokattoesityksen takana.

Helsinki-Vantaan lentoaseman rajavartijat ovat olleet tänä vuonna tiukoilla ulkorajatarkastusten kanssa.

Ruuhkien syynä on se, että lentomatkustajia on tullut EU:n ulkopuolelta Suomeen tai Suomen kautta muualle Eurooppaan tänä vuonna yli viidenneksen enemmän kuin viime vuonna. Viime vuonna puolestaan ulkorajatarkastusten määrä kasvoi viisitoista prosenttia. Matkailijoita tulee nyt erityisesti Aasiasta.

Ulkorajatarkastukset työllistävät rajavartijoita, koska vain osa EU:n ulkopuolelta tulevista matkustajista saa käyttää automaattista passintarkastusta. EU edellyttää esimerkiksi kiinalaisten matkustajien ohjaamista rajavartijan tarkastettavaksi.

Rajatarkastuksista vastaava Rajavartiolaitos ei ole kuitenkaan saanut likimainkaan tarvittavia lisäresursseja, sillä henkilökunnan määrä on mitoitettu viiden prosentin kasvun mukaan.

Rajavartiolaitoksen suunnittelu- ja talousyksikön päällikkö Jaakko Hamunen sanoo, että Finnair ja Finavia ennustivat matkustajamäärän kasvuksi vuosiksi 2015–2021 noin neljäkymmentä prosenttia. Ennuste näyttää menevän pahasti alakanttiin.

Tänä vuonna Rajavartiolaitos on joutunut paikkaamaan Helsinki-Vantaan henkilöstöpulaa komentamalla väliaikaisesti neljäkymmentä vartijaa lähinnä itärajalta Helsinkiin. Myös Lapista on jouduttu tuomaan vartijoita Helsinkiin, sillä pääkaupungin lentoasemalla henkilövajausta on kertynyt jo parin vuoden ajan.

– Vuonna 2017 saimme lisärahat vain 45 uuteen rajavartijaan, vaikka esitimme 70. Tänä vuonna emme saaneet lisärahoitusta, sanoo Rajavartiolaitoksen suunnittelu- ja talousyksikön päällikkö Jaakko Hamunen.

Rajavartijoiden siirtely paikasta toiseen tarkoittaa sitä, että jossain muualla otetaan tietoista riskiä valvonnan tasossa. Lisäksi lentomatkailu Lappiin on lisääntynyt, ja rajavartijoita tarvitaan myös siellä.

Hamunen on kuitenkin tyytyväinen, että ensi vuoden budjettiehdotuksessa on varattu palkkarahat 20 uudelle rajavartijalle ja koulutusmäärärahat 50. Rajavartijakoulutukseen otetaan tänä vuonna kaksi kurssia yhden sijasta. Vasta tulevissa budjeteissa ratkeaa, löytyykö koulutettaville myös palkkarahat.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on tällä hetkellä parisen sataa rajavartijaa.

Nykyinen toimintamalli ei riitä

Aasian liikenne on tuonut runsaasti lisämatkustajia ja työtä Finnairille. Yhtiö on palkannut parissa vuodessa kaksituhatta uutta työntekijää ja lisää palkataan satoja, sanoo Finnairin operatiivinen johtaja Jaakko Schildt.

Aasian liikenteen kasvu on ylittänyt Finnairinkin arviot.

– Saavutimme matkustajatavoitteen Aasian liikenteessä pari vuotta etuajassa, Schildt sanoo.

Finnair ja Helsinki-Vantaan lentoasema ovat keskellä historiansa kovinta kasvua. Schildtin mukaan yhteistyö lentokentästä vastaavan Finavian ja Rajavartiolaitoksen kanssa toimii hyvin, kasvukivuista huolimatta.

– Pullonkauloja on ajoittain kiitoradoilla, asematasolla ja terminaalissa.

Schild ei pidä hyvänä ratkaisuna, että rajavartijoita tuodaan itärajalta Helsinki-Vantaalle. Ongelma pitäisi ratkaista muulla tavoin.

– Kasvu ja tulevaisuuden volyymi on niin suuri, että tämä nykyinen toimintamalli ei riitä.

Siis tarvitaan lisää väkeä, joka on koulutettu tähän tehtävään?

– Kyllä kiitos.

Kasvuennusteita rukataan ylöspäin

Finavialla uskotaan, että nykyiset ulkorajatarkastusten ja vaihtomatkustamisen ruuhkat saadaan hallintaan ensi vuonna, kun lentoaseman uusimmat laajennukset valmistuvat. Ne tuovat lisää tilaa rajavartiolaitoksen käyttöön.

– Terminaalin kokonaispinta-ala kasvaa noin 45 prosenttia. Ensi vuonna aloitetaan myös uusien lähtö- ja tuloaulojen rakentaminen. Kahden - kolmen vuoden kuluttua koko lentoasema on valmis palvelemaan 30 miljoonaa matkustajaa, sanoo Helsinki-Vantaan lentoaseman johtaja Joni Sundelin.

Lentoaseman laajentaminen on vuosia kestävä urakka. Nyt meneillään oleva Helsinki-Vantaan kehitysohjelma ulottuu vuoteen 2022 saakka. Viime vuonna muun muassa valmistui kaukolentoja palvelevan terminaaliosan eteläsiipi ja samalla aloitettiin Terminaali 1:n laajennus. Se valmistuu ensi vuonna.

Helsinki-Vantaa kasvaa nyt nopeammin kuin muut eurooppalaiset kentät, ja kasvuennusteita on jouduttu rukkaamaan ylöspäin. Sundelinin mukaan kasvu ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä.

– Ei se ole yllättänyt meitä. Nämä infraprojektit ovat aika pitkiä, tietysti siinä on aina se, nähdäänkö kasvu siinä voimakkuudessa, mitä se on.

Vuonna 2014 alkanut lentoaseman kehitysohjelman budjetti oli alun perin noin 900 miljoonaan euroa. Nyt se on kasvanut jo yli miljardin.

Sundelin ei usko, että laajennettukin lentoasema kävisi ahtaaksi, vaikka kasvuvauhti jatkuisi nykyisellään.

– Me tehdään koko ajan masterplanningiä eli katsotaan tulevaisuuteen ja pyritään reagoimaan asioihin.

Kaikkiaan matkustajien määrä Helsinki-Vantaalla on kasvanut tänä vuonna 12 prosenttia heinäkuun loppuun mennessä verrattuna vastaavaan viime vuonna. Ensi vuosikymmenen aikana matkustajien määrä voi nousta jopa 30 miljoonaan.

Lue myös: Aasian-matkaajat liukuhihnalla koneeseen ja ulos - Helsinki-Vantaan jättilaajennus on nyt puolivälissä

Valitse kävijämäärä 1 - 100 000 000 henkilön väliltä.

Poliisi on siirtänyt sille tulevien vinkkien käsittelyä paikallispoliisitasolle sen jälkeen, kun Turun puukottajasta tehty ilmoitus ei johtanut toimenpiteisiin.

Pian puukotusten jälkeen tuolloinen sisäministeri Paula Risikko (kok.) pyysi poliisia selvittämään terrorismia ja väkivaltaa koskevien vihjeiden käsittelyprosessin. Selvitys tehtiin sisäministeriön johdolla.

Selvityksen perusteella poliisiorganisaatiot toimivat kuten voimassaoleva ohjeistus niitä velvoitti. Hallinnollisiin tai rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty kenenkään yksittäisen virkamiehen kohdalla.

Sisäministeriön poliisiosaston osastopäällikkö Risto Lammi kuitenkin myöntää, ettei tapaus mennyt täydellisellä tavalla. Poliisi ryhtyi kiireen vilkkaa kampaamaan rakenteitaan ja prosessejaan läpi.

Yle perkasi, mikä on muuttunut vuoden aikana poliisin vinkkiketjussa.

Turussa kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan loukkaantui puukotuksissa 18. elokuuta 2017. Tekijä oli 23-vuotias marokkolaismies, joka oli tullut turvapaikanhakijana Suomeen.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätöksellä Turun torilla tehdyistä puukotuksista tuli Suomen ensimmäinen, virallinen terrori-isku. Tekijä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta murhan yrityksestä. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Puukottajasta saatiin yksityiskohtainen vihje

Poliisille tulee eri kanavia pitkin vuositasolla noin 30 000 vihjettä. Suurin osa niistä on perättömiä.

Turun puukottajasta oli tehty ilmoitus poliisille, mutta vinkki ei johtanut toimenpiteisiin.

Ilmoituksen marokkolaismiehen mahdollisesta radikalisoitumisesta tekivät Pansion vastaanottokeskuksen työntekijät. Mies asui vastaanottokeskuksessa. Vinkki välitettiin Lounais-Suomen poliisilaitoksen ulkomaalaispoliisille.

Ilmoituksessa kerrottiin, että tekijä oli kolmesti uhannut tappaa erään turvapaikanhakijan. Ilmoituksen mukaan tekijä puhui terrorijärjestö Isisistä ja siihen liittymisestä sekä kuunteli nauhoitteita.

Vinkki sisälsi myös tiedon siitä, että muut turvapaikanhakijat olivat alkaneet varoa tekijää. Tekijä vaikutti monien mielestä radikalisoituneelta. Tekijä oli myös syyttänyt muita turvapaikanhakijoita vääräuskoisten kanssa asioinnista.

Ilmoitukseen oli myös kirjattu, että tekijän kerrottiin käyttävän väärää identiteettiä ja mahdollisesti myyneen huumeita Italiassa ollessaan.

Myöhemmin selvisi, että mies oli tullut Suomeen väärillä henkilötiedoilla, kuten moni muukin turvapaikanhakija.

Lounais-Suomessa oli muita kohdehenkilöitä

Ulkomaalaispoliisi välitti viestin suojelupoliisiin. Suojelupoliisissa ilmoitus kirjattiin rekisteritarkastusten jälkeen toiminnalliseen tietojärjestelmään. Sinne se kuitenkin jäi.

– Vinkki otettiin vakavasti. Näin jälkikäteenkin kun arvioidaan, vinkki ei ollut sellainen, että se olisi mahdollistanut meille salaisten tiedonhankintakeinojen käytön, kertoo suojelupoliisin apulaispäällikkö Seppo Ruotsalainen.

Salaisia tiedonhankintakeinoja ovat muun muassa ihmisen tarkkailu, telekuuntelu tai peitetoiminta.

Suojelupoliisi käytti aikansa muihin vaarallisiksi luokiteltuihin kohdehenkilöihin. Supolla on valtakunnallisesti tällä hetkellä 370 terrorismintorjunnan kohdehenkilöä.

Näistä henkilöistä noin 30 oli Turun tapahtumien aikaan apulaispoliisipäällikkö Teijo Ristolan mukaan Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella. Käytännössä suojelupoliisi käytti aikansa noiden kohdehenkilöiden valvontaan. Supo ei tarkenna, millaisia operaatioita sillä oli käynnissä alueella.

Turun puukottaja ei koskaan päätynyt terrorismintorjunnan kohdehenkilöksi.

Poliisin keinovalikoima ei paras puuttumiseen

Turun puukottajasta ei löytynyt viranomaisten järjestelmistä muuta tietoa, joka olisi mahdollistanut poliisin keinovalikoiman käyttöönoton. Osasyynä tähän lienee ollut miehen antamat väärät henkilötiedot. Häntä koskevia uusia vihjeitä ei myöskään tullut.

Onnettomuustutkintakeskus kirjoittaa Turun puukotuksia koskevassa tutkintaselostuksessaan, että Suomesta puuttuu matalan kynnyksen kanava ilmoittaa radikalisoitumiseen liittyvistä huolista.

Supon Seppo Ruotsalaisen mukaan poliisi ei olekaan aina oikea viranomainen ottamaan yhteyttä ihmiseen, joka on radikalisoitunut tai vaarassa radikalisoitua. Pehmeämmät keinot toimivat monissa tapauksissa paremmin.

Onnettomuustutkintakeskus on samaa mieltä. Se kirjoittaa selostuksessaan, että radikalisoitumisen alkuvaiheessa paras on keskusteluapu lähellä ihmistä.

– Monet huolet kaatuvat liiaksi poliisin tehtäviksi, vaikka sopivinta apua voisi saada sosiaali- ja terveystoimelta, vastaanottokeskuksesta, järjestöistä tai uskonnollisista yhteisöistä, tutkintaselostuksessa todetaan.

Poliisi onkin lisännyt Turun puukotusten jälkeen vuoropuhelua eri toimijoiden kesken ja järjestänyt erilaisia koulutuksia sekä omalle henkilöstölleen että muille viranomaisille. Lisäksi sisäministeriössä on käynnissä lukuisia hankkeita, joilla tähdätään radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn.

Poliisi perkasi prosessinsa

Poliisissa asialistalla on Turun tapahtumien jälkeen ollut vinkkiketjun reikien tilkitseminen.

Poliisihallitus päätti antaa poliisiorganisaatioille alkuvuodesta 2018 ohjauskirjeen, jossa käsiteltiin terrorismia ja väkivaltaa koskevia vihjeitä.

Siinä painopistettä siirrettiin sille poliisiviranomaiselle, jolle vinkki tulee.

Keskusrikospoliisi käsittelee nettivinkit. Niitä tulee vuosittain noin 15 000 kappaletta. Keskusrikospoliisi vastaa myös joukkosurmatyyppisten kohdennetun väkivallan uhkatapausten käsittelystä ja turvapaikkaprosessissa olevista henkilöistä, jotka uhkaavat yleistä ja kansallista turvallisuutta.

Suojelupoliisi puolestaan vastaa terrorismin torjunnasta.

Iso osa vinkeistä tulee kuitenkin paikallispoliisilaitoksiin. Ennen Turun tapahtumia paikallispoliisilaitokset ohjasivat terrorismia koskevat vihjeet suoraan suojelupoliisiin. Niihin ei käytännössä paikallistasolla puututtu.

Vinkkien käsittelyä paikallistasolla lisättiin

Nyt paikalliset poliisilaitokset tarttuvat vihjeisiin aiempaa tarmokkaammin ja tekevät sen tiiviissä yhteistyössä keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin sekä muiden viranomaisten kanssa.

– Jos tänä päivänä vastaanottokeskuksesta tulisi vinkki, niin aika nopeasti poliisi ottaisi puhelimitse yhteyttä henkilökuntaan. Kysyttäisiin, mikä on vastaanottokeskuksen henkilökunnan näkemys. Jos saadaan vahvistusta, asian selvittely jatkuu, Lounais-Suomen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Teijo Ristola kertoo.

Toisinaan vinkit "huolta aiheuttavista henkilöistä" johtavat jopa esitutkinnan aloittamiseen.

Lounais-Suomessa poliisi on luokitellut huolta aiheuttaviksi henkilöiksi noin 100 ihmistä. Valtakunnan tasolla puhutaan reilusta tuhannesta ihmisestä. Heidän joukossaan on esimerkiksi ihmisiä, joiden pelätään pystyvän terroritekoihin, kouluampumisiin tai itsemurhaiskuihin. Suurin osa heistä on kantasuomalaisia.

Turun puukottajasta tehty vinkki oli melko yksityiskohtainen. Millainen vinkin pitäisi olla, jotta poliisi voisi siihen puuttua?

Ristola kertoo, että pelkkä vihje poliisille ei riitä toimenpiteisiin. Ristolan mukaan kohdehenkilöllä on oltava esimerkiksi aiempaa rikoshistoriaa, vihjettä tukevaa käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa tai suora uhkaus toimia.

Suojelupoliisin Seppo Ruotsalainen sanoo, että myös yksittäiseen vinkkiin voidaan puuttua, jos se on tarpeeksi konkreettinen. Tällainen voisi olla vaikka vinkki iskusta tiettynä kellonaikana tietyssä paikassa.

Toisaalta poliisit muistuttavat, että kaikkien huolta aiheuttaviksi henkilöiksi luokiteltujen valvonta vuorokauden ympäri on mahdotonta. Poliiseja oli viime vuonna Suomessa vajaat 7 200 ja yhden ihmisen jatkuva valvonta vie poliisin laskelmien mukaan noin 30 henkilötyövuotta.

Sisäministeriön Risto Lammi ei lupaa, että jokainen poliisin tietoon tullut tiedonmuru tulisi jatkossakaan käsitellyksi. Hänen mukaansa todennäköisyys, että asianmukaisiin toimiin ryhdytään, on kuitenkin Turun tapahtumien jälkeen lisääntynyt.

Poliisin tiedusteluoikeudet laajenemassa

Poliisilaitokset, keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi ovat saaneet lisää resursseja vinkkien käsittelyyn. Suojelupoliisiin rekrytoitiin 60 uutta virkamiestä alkuvuodesta 2018.

Sisäministeriön poliisiosastolla, poliisihallituksessa, suojelupoliisissa ja Lounais-Suomen poliisilaitoksella kannetaan huolta siitä, että laki ei nykyisellään anna riittävästi mahdollisuuksia tehokkaaseen tiedusteluun. Salaisten pakkokeinojen aloittamiseksi vaaditaan jo pitkälle vietyjä konkreettisia suunnitelmia tai tekoja.

Turun puukotusten jälkeen erilaiset poliisin keinovalikoimaa kasvattavat uudistukset ovat saaneet lisävauhtia.

Eduskunnassa käsittelyä odottavat uudet tiedustelulait, joka mahdollistaisivat salaisten pakkokeinojen käytön tietyissä tapauksissa jo silloin, kun asiassa ei epäillä rikosta.

Lisäksi uudet terrorismilait ovat nekin tulossa eduskuntaan käsiteltäviksi. Niissä terrorististen tekojen valmistelua yritetään saada rangaistavaksi. Käytännössä uudistus lisäisi poliisin mahdollisuuksia käyttää salaisia pakkokeinoja.

Syksyllä eduskuntaan on tulossa myös poliisin henkilötietolain uudistus, jonka yhtenä tarkoituksena on parantaa poliisin valmiuksia käsitellä henkilötietoja ja näin tehostaa tiedusteluvalmiuksia.

Lue myös:

Käräjäoikeus antoi tuomionsa: Turun puukottajalle elinkautinen – Iskusta selvinnyt kertoo tuntevansa iloa, mutta myös surua

Liian hidas turvapaikkaprosessi ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisy retuperällä – Onnettomuustutkintakeskus julkaisi Turun puukotuksia koskevan selostuksensa

Turun epäilty puukottaja esitutkinnan aikana: "Minusta tuli joku toinen, ja sitten minä tein mitä tein"

Voiko autokoulu, intti tai karateharrastus johtaa rikostutkintaan? Näin pelkäävät oikeusoppineet, jos terrorismilait kiristyvät

Olisiko tiedustelulaki estänyt Turun iskun? Tuskin, sanovat lakiasiantuntijat

Meksikossa armeijan joukot ovat saaneet haltuunsa ja tuhonneet 50 tonnin edestä metamfetamiinia. Iso huume-erä löytyi maanalaisesta huumelaboratoriosta lähellä Alconquin kylää Sinaloan osavaltiossa.

Armeija kertoo rynnäköineensä laboratorioon torstaina. Huumeet oli säilötty lukuisiin kanistereihin syrjäisellä ja vuoristoisella metsäalueella.

Paikalta löytyi myös synteettisen huumeen valmistukseen käytettäviä kemikaaleja ja tarvikkeita.

Viranomaiset eivät kertoneet pidätyksistä tapaukseen liittyen.

Sinaloassa vaikuttaa kansainvälinen rikollisjärjestö Sinaloan kartelli (Cártel de Sinaloa), joka harjoittaa huumekaupan lisäksi rahanpesua ja muuta rikollisuutta.

Järjestöä johti aikaisemmin "El Chapona" tunnettu Joaquín Guzmán Loera, joka luovutettiin Yhdysvaltoihin vuonna 2017. Guzmán Loeran vastainen oikeudenkäynti alkaa Yhdysvalloissa tänä vuonna.

Meksikon hallinto määräsi armeijan ja poliisin huumekartellien vastaiseen sotaan vuonna 2006. Huumesota on johtanut useiden korkean profiilin huumeparonien pidätykseen.

Operaation aikana Meksikossa on koettu väkivallan aaltoon, jossa keskenään kilpailevat huumekartellit ovat murhanneet yli 200 000 ihmistä.

Meksikon kautta toimitetaan Yhdysvaltoihin merkittävä osa ulkomaisesta metamfetamiinista, heroiinista ja kokaiinista.

Lue lisää:

Meksikossa kuolee nyt ennätyksellisen paljon ihmisiä – Tänä vuonna jo 7 700 surmaa

Meksikossa kuoli 29 168 ihmistä henkirikoksissa viime vuonna

Huumeparoni "El Chapon" oikeudenkäyntiin määrättiin nimetön valamiehistö

Pride-tapahtumia järjestetään tänä vuonna Suomessa enemmän kuin koskaan ennen. Kuluvan kuun aikana sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustetaan ja juhlitaan Priden hengessä ainakin Lahdessa, Hangossa, Maarianhaminassa, Porvoossa ja Kouvolassa.

Lahti Pride -kulkue ja torijuhla järjestetään tänään lauantaina, mutta muut tapahtumat jatkuvat aina syyskuun alkuun asti. Lahti Pridea järjestävän Lahden Seta ry:n sihteeri Pilvi Kuhmonen odottaa lauantain toritapahtumaan paria sataa marssijaa, mikäli sää on suosiollinen. Lauantaina yhdenvertaisuuden puolesta marssitaan myös Hangossa ja Maarianhaminassa.

Ei se yhdenvertaisuus sillä toteudu, että istutaan jossain hiljaa ja toivotaan, että asiat paranee. Pilvi Kuhmonen

Vaikka Pride-tapahtumiin osallistuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ihmisiä, osalle Pride ja sen tavoitteet ovat jääneet epäselviksi. Pilvi Kuhmonen vastaa viiteen usein kuultuun kysymykseen.

1. Tarvitseeko sitä homoutta tunkea joka tuutista?

Tämä on aika tyypillinen kysymys. Mielestäni se on kummallinen, koska eihän mekään haluttaisi tästä asiasta koko ajan pitää ääntä. Mutta kun sitä hurjan negatiivista palautetta tulee, ja ihmiset kokevat tosi rajua syrjintää, niin se todistaa juuri sen, että tietoa ja näitä tapahtumia tarvitaan edelleen. Ei se yhdenvertaisuus sillä toteudu, että istutaan jossain hiljaa ja toivotaan, että asiat paranee.

2. Miksei tavallisilta lahtelaisilta kysytty?

Niin, tätäkin ihmeteltiin erään Lahti Pridea koskevan artikkelin yhteydessä. Itse en koe olevani mitenkään epätavallinen lahtelainen. Lahti on minulle tosi rakas ja tärkeä paikka, kuten muillekin lähipiirissäni. Tiedän myös paljon tavallisia lahtelaisia, jotka on tosi innoissaan tästä tapahtumasta.

3. Miksi homojen seksiasioita pitää tyrkyttää kaikille?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät asenteet ovat tosi yliseksualisoituneita. Eihän tässä ole kyse seksistä, eikä kenellekään tyrkytetä mitään, vaan annetaan ääni kaikille ihmisille. Kyse ei ole mistään naamaan hieromisesta tai homopropagandasta, vaan ihmisoikeustyöstä.

4. Eivätkö tytöt saa olla enää olla tyttöjä ja pojat poikia?

Saavat olla. Kun lasten kohdalla puhutaan sukupuolisensitiivisyydestä, tarkoitetaan nimenomaan sitä, että kaikki saavat olla oma itsensä ja tuoda itseään esille haluamallaan tavalla. Ja meidän aikuisten tehtävä on tukea ja olla herkkiä sille lapsen omalle viestille.

5. Kyllä tasa-arvo on mennyt nyt liian pitkälle!

Tätä kuulee tosi paljon, etenkin niin sanotuiksi tolkun ihmisiksi itseään kutsuvien suusta. Ja yleensä se alkaa niin, että "ei mulla ole mitään homoja vastaan, mutta". Se, että tasa-arvo olisi mennyt liian pitkälle, on huvittava väite. Miten tasa-arvo voi mennä liian pitkälle? Kyse on nimenomaan kaikkien ihmisten välisestä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Miikan käsi lepää reidelläni koko palaverin ajan lähettäen merkitseviä ja lupaavia viestejä. Odotan vain koska miehet kiittävät ajastamme ja poistuvat. Keskittyminen tuotantoprosessin vaiheeseen on mahdotonta kun on valmis ottamaan tuon miehen itselleen ja itseensä.

– En enää jaksa pitää naisen seksuaalisuutta tabuna, huudahtaa kirjailijanimellä Armi Valkia esiintyvä seksuaaliterapeutti.

– Se on niin vanhanaikaista! Naisen seksuaalisuudessa on paljon energiaa ja mahdollisuuksia, jotka pitää herätellä esiin.

Siviiliammatissaan syöpäsairaiden seksuaaliterapeuttina Valkia on törmännyt naisia kiinnostavan ja kiihottavan eroottisen kirjallisuuden vähyyteen. Sille tuntuu kuitenkin olevan paljon kysyntää potilaiden parissa.

Nyt tarjolla on lähinnä kevyitä romanttisia tarinoita tai pornoa. Vaikka yhä useampi nainen kertoo kuluttavansa pornoa, on valtaosa siitä yhä miesten tuottamaa ja tarkoitettu miesten silmille.

Tarinat ovat usein ulkomaista käännöskirjallisuutta. Moni Valkian asiakas kaipaa seksikkästä, suomalaista krjallisuutta. Terapeutti kyllästyikin tarjoamaan potilailleen ”ei-oo-ta” ja päätti alkaa kerätä tavallisten naisten kirjoittamia kertomuksia ja fantasioita kirjaksi.

Miksi naisille tarvitaan naisten kirjoittamaa erotiikkaa?

Seksuaaliterapeuttina Valkia tietää, että naiset ja miehet virittyvät seksuaalisesti eri tavoin. Yksilöissä on tietysti eroja, mutta yleisesti ottaen mies syttyy visuaalisista ärsykkeistä ja nauttii katsomalla.

Naisen pitää saada käyttää omaa mielikuvitustaan.

– Nainen nauttii siitä, että joko kuulee, näkee tai aistii, ei niitä kaikkia yhtä aikaa.

"Rakastan kaikkia näitä pisamia ihollasi" hän sanoi ja siveli käsivarttani hitaasti taitavilla sormillaan. Katsoin lumoutuneena hänen kirkkaanpunaiseksi lakattuja kynsiään ja tunsin henkeni salpautuvan. "Sinähän voisit suudella ne kaikki läpi", sanoin ja vajosin takaisin nautintoon.

Monelle naiselle porno on liian rankkaa ja naista alistavaa. Joku voi myös huvittua pornon epätodellisuudesta.

– Eräs asiakkaani sanoi katsovansa pornoa kuin luontodokumenttia, tyyliin ”voi kauheeta kun tuo nainen taipuu tuolla lailla, eikö tuo jo satu reiteen”, Valkia naurahtaa.

Minkälaisia naisten eroottiset fantasiat ovat?

Naisten itse kirjoittamissa tarinoissa päästään paremmin naisten tunnemaailmaan ja virittäytymisen tapoihin. Naisten fantasiat vaihtelevat laidasta laitaan, herkästä hard coreen.

– Joillekin fantasia on hyvin kaunis, romanttisesti tapahtumia ja tunteita kuvaileva. Joku toinen taas syttyy hyvin yksityiskohtaisesti kuvaillusta seksistä.

Erilaisia tarinoita siis tarvitaan. Vaikka jokin tietty kertomus ei kolahda juuri sinuun, se voi kiihottaa mielikuvitustasi jatkamaan tarinaa omalla tavallasi. Mielikuvitus tarvitsee polttoainetta, josta muokata fantasioita.

Hänen tuoksunsa ja lämpönsä tuntuivat vielä pitkään vuoteella hänen lähtönsä jälkeen. Jäin yksin nauttimaan viime yön muistoista ja annoin tunteen keinuttaa minut uudestaan nautinnon huippuun. Tästä yöstä saisin energiaa jaksaa seuraavan marraskuun pimeän viikon yli, kunnes hän olisi taas ihollani ja....

Kuunnelkaa naisia, timosoinit!

Vaikka Armi Valkia ei enää halua pitää naisen seksuaalisuutta tabuna, niin yhteiskunnassa kaksinaismoralismi kukoistaa yhä.

– Jos mies tuo seksuaalisuuttaan voimakkaasti esille, häntä pidetään charmikkaana ja seksikkäänä, mutta nainen on hyvin helposti huora, Valkia täräyttää suorapuheisesti.

Seksuaaliterapeuttina hän on myös harmissaan ulkoministeri Timo Soinin abortinvastaisten kannanottojen kaltaisista puheista.

– Tällaiset asenteet pitävät yllä vanhoja ajatuksia naisen kehon ja naiseuden huonommuudesta ja arvottomuudesta, terapeutti jyrähtää.

Valkia toivoo, että naisia kuunneltaisiin päätöksenteossa. Ikivanhat asenteet istuvat tiukassa kulttuurissa ja ihmisten ajatuksissa. Onneksi asenteet ovat vähitellen muuttumassa.

Valkian mukaan nuorissa on nähtävissä suuri asennemuutos. Nuoret naiset saavat jo ilmaista seksuaalisuuttaan aiempia sukupolvia vapaammin.

– Tässä asiassa kyllä nimenomaan pojasta polvi paranee. Nuoret miehet eivät enää ajattele seksuaalisuutta niin mustavalkoisesti. Nuorilla on selvästi raikkaampi ja rohkeampi asenne.

Jutussa käytetyt sitaatit ovat Armi Valkian keräämiä, julkaisemattomia tavallisten ihmisten kirjoittamia tarinoita.

YK:n entinen pääsihteeri ja Nobelin rauhanpalkittu diplomaatti Kofi Annan on kuollut 80-vuotiaana. Asiasta kertoi lauantaina Kofi Annanin säätiö.

Avustajien mukaan Kofi Annan kuoli sairaalassa Sveitsin Bernissä varhain lauantaina lyhyen sairauden jälkeen.

Ghanalainen Annan toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1997–2006.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti Twitterissä surunvalittelut Annanin perheelle ja tämän läheisille itseltään ja koko Suomen kansalta.

Niinistön mukaan Annan oli vankkumaton sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen kannattaja sekä suuri rauhanrakentaja.

Presidentti Tarja Halonen kommentoi uutista Annan kuolemasta sanoen, että tieto siitä "jättää meidät suuren kaipauksen syliin."

YK:n nykyinen pääsihteeri Antonio Guterres ilmaisi syvää surua edeltäjänsä kuoleman johdosta.

– Kofi Annan oli opastava voima hyvän puolesta, Guterres sanoi.

– Monella tavalla Kofi Annan oli yhtä kuin Yhdistyneet kansakunnat. Hän nousi johtamaan järjestöä uudelle vuosituhannelle arvokkuudella ja määrätietoisuudella, joka on vertaansa vailla.

Arvostettu diplomaatti ja rauhantekijä

Kofi Annan aloitti YK-uransa jo vuonna 1962 Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa.

Johtaessaan YK:n rauhanturvaoperaatioita 1990-luvun puolessavälissä Annan ajautui konfliktiin YK:n silloisen pääsihteerin Boutros Boutros-Ghalin kanssa hyväksyttyään sotilasliitto Naton rajut pommitukset Kosovossa Bosnian serbejä vastaan. Boutros-Ghali vastusti pommituksia.

Nato-yhteistyö avasi Annanille tien YK:n pääsihteerin paikalle. Vuonna 1996 Yhdysvallat uhkasi jättää rästiin jääneet jäsenmaksunsa maksamatta, jos Boutros-Ghali valittaisiin uudelle kaudelle järjestön johdossa. Annanilla oli Yhdysvaltain tuki takanaan.

Ennätysnopean valintaprosessin kautta Annanista tuli ensimmäinen pääsihteeri, joka on valittu YK:n omien työntekijöiden joukosta.

Vuonna 2001 Annan otti vastaan Nobelin rauhanpalkinnon. Palkinnon perusteluissa Nobel-komitea sanoi Annanin tuoneen uutta elämää järjestöön ja korosti, että ainoa tie rauhaan ja yhteistyöhön kulkee YK:n kautta.

Sujuvasti englantia, ranskaa ja useita afrikkalaisia kieliä puhunut Annan oli naimisissa ruotsalaisen taiteilijan ja asianajajan Nane Lagergren-Annanin kanssa.

Heillä on kolme lasta edellisistä avioliitoista. Väistyttyään pääsihteerin tehtävästä Annan toimi muun muassa kansainvälisen Elders-ryhmän puheenjohtajana. Ryhmään kuuluu muun muassa presidentti Martti Ahtisaari.

Ahtisaaren perustaman CMI-järjestön sivuilla julkaistussa kirjoituksessa hän kertoo, että pitää Annania YK:n kaikkien aikojen menestyksekkäimpänä pääsihteerinä.

Korjaus kello 14.15: Tarja Halonen ei enää ole tasavallan presidentti, vaan presidentti.

Katso Areenasta: Elisabeth Rehn tapaa Kofi Annanin

Toinen Turun terrori-iskun vuosipäivän mielenilmauksista on lähtenyt liikkeelle Puutorilta, ja mukana on poliisin mukaan yli 300 ihmistä. Kyseessä on uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) kokoontuminen, ja paikalla on myös parikymmentä Soldiers of Odin -paitaista ihmistä.

Mielenosoituksen reitillä on kymmeniä poliiseja, joista osa on mellakkavarusteissa.

Kauppiaskadulla Kauppatorin laidoille kokoontui jonkin verran yleisöä ja myös vastamielenosoittajia. Molemminpuolisen huutelun lisäksi kulkueen päälle heitettiin muutama hedelmä. Poliisi piti mielenosoittajat ja yleisön erossa toisistaan.

Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi uusnatsistisen PVL:n lakkautettavaksi viime marraskuussa. Päätös ei kuitenkaan ole lainvoimainen, sillä tuomiosta valitettiin, ja asiaa puidaan vielä hovioikeudessa.

"Tuntuu yhtäältä surulliselta mutta toisaalta iloiselta"

Vastamielenosoitus Turku ilman natseja marssittiin jo, ja mielenosoittajat saapuivat perille Puolalanpuistoon. Kello 11:n jälkeen liikkeelle lähteneeseen kulkueeseen osallistui poliisin arvion mukaan yli tuhat ihmistä.

Kulkueessa oli myös Hassan Zubier, joka sai vakavia vammoja yrittäessään auttaa yhtä uhreista vuosi sitten.

– Tuntuu yhtäältä surulliselta mutta toisaalta iloiselta, koska nousimme puolustamaan demokratiaa. Emme saa unohtaa uhreja, Zubier sanoi Yle Uutisille puoliltapäivin.

Marokkolainen Abderrahman Bouanane puukotti kuoliaaksi kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksaa vuosi sitten Turun keskustassa. Käräjäoikeus tuomitsi Bouananen elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi kesäkuussa hengenpelastusmitalin Zubierille tämän ansiokkaasta toiminnasta. Ruotsissa asuva, Britanniassa syntynyt Zubier sai heinäkuussa lisää tunnustusta, kun kuningatar Elisabet myönsi hänelle urhoollisuusmitalin.

Lue myös:

Poliisi paljastaa ensimmäistä kertaa, miten vinkkiketjua muutettiin Turun puukotusten jälkeen – Tälläinen vinkki oli, tänne se hautautui, ja näin vinkkien käsittely tapahtuu tänä päivänä

Turun puukotuksen uhria auttanut Hassan Zubier sai presidentti Niinistöltä hengenpelastusmitalin

Kuningatar Elisabet myönsi urhoollisuusmitalin Turussa puukotuksen uhria auttaneelle Zubierille – "Otan mitalin vastaan suurella nöyryydellä"

Mariana Morales työntää lastenvaunut kotiovesta sisään, heittää käsilaukun sohvalle ja lähtee vaihtamaan poikansa vaippaa.

– Brunolla oli noussut päiväkodissa kuume, yksivuotiaan taaperon äiti huokaa.

Kello on kolme keskiviikkoiltapäivänä. Jos Morales, 37, olisi toimistotöissä Suomessa, hän tekisi päivän viimeisiä töitä. Mutta nyt ollaan Meksikossa, ja Morales on tullut kotiin vasta lounastauolle.

– Minulle oli aina selvää, että haluan uran, juristina työskentelevä Morales kertoo laittaessaan edellisenä iltana valmistamaansa pastakeiton mikroon.

Keitto näyttää olevan Brunon mieleen. Morales tarjoaa pojalleen myös kanaa ja riisiä, mutta niistä taapero ilmoittaa mielipiteensä heittämällä lusikan tomerasti lattialle.

Jos Moralesin kaltainen perheellinen nainen haluaa Meksikossa edetä työelämässä, hänen on osoitettava, että työ on etusijalla.

– Jos jää kotiin hoitamaan lastaan, leimautuu helposti naiseksi, jolle hoiva on tärkeintä. Silloin ei ehkä oteta huomioon kun mietitään, kuka ylenee, Morales sanoo.

Äitiysvapaa alkaa Meksikossa 30 päivää ennen laskettua aikaa ja päättyy 60 päivää sen jälkeen.

Suomeen verrattuna se kuulostaa lyhyeltä, mutta äitiysvapaa on suunnilleen samanmittainen muissakin Latinalaisen Amerikan maissa.

Vanhempainvapaata Meksikossa ei tunneta, ja ajatus kolmen vuoden hoitovapaasta on utopiaa.

– Töihin palaaminen tuntui todella uuvuttavalta. Juuri kun aloin sopeutua elämään vauvan kanssa, oli palattava töihin. Kaksi kuukautta on naurettavan lyhyt aika, Morales puhahtaa.

Morales on silti etuoikeutettu moneen muuhun meksikolaisäitiin verrattuna. Suurin osa ihmisistä työskentelee aloilla, joissa ei tunneta palkallista äitiysvapaata ollenkaan. Vain neljäsosa äideistä on oikeutettuja äitiysvapaaseen, arvioidaan lasten hyvinvointia edistävästä Early Institute -ajatuspajasta.

Mariana Morales tukee työkseen rikosten uhreja Meksikon liittovaltion virastossa. Kun hän palasi töihin, Brunon kaikki isovanhemmat alkoivat osallistua vauvan hoitoon.

Yhtenä päivänä vauvaa heijasivat Marianan vanhemmat, toisena isän Juan Carlosin vanhemmat.

Vuoden ikäisestä alkaen Bruno on ollut päiväkodissa yhdeksästä kolmeen. Nykyisin Mariana Moralesin äiti hoitaa poikaa arki-iltaisin.

Kun Morales saapuu päivän päätteeksi kotiin, ehtii hän vain kylvettää ja nukuttaa lapsensa.

– Äitini ja päiväkodin työntekijät kasvattavat poikaani, en minä. Päiväkodista kerrotaan, että Bruno on oppinut leikkimään piilosta. Iltaisin poikani on jo niin väsynyt, ettei hän halua enää leikkiä tai opetella värejä.

Ainoa mahdollisuus viedä lapsi leikkipuistoon on viikonloppuisin, mutta vapaapäivät hurahtavat nopeasti ohi. Kaikki hoidettavat asiat kasaantuvat pitkien työpäivien vuoksi lauantaille ja sunnuntaille.

"Hei rakkaani!", huudahtaa Mariana Moralesin äiti Guadalupe Guerra Flores ovelta lapsenlapselleen. Kello on neljä, joten isoäiti on pian ottamassa ohjat.

Ennen Brunon syntymää Guerra Flores piti lounasruokalaa. Nyt hän ei valmista ruokaa toimistotyöntekijöille vaan taaperolle.

– Kun Mariana sanoi laittavansa Brunon päiväkotiin parin kuukauden ikäisenä, sanoin heti, että ei missään nimessä, minä alan hoitaa poikaa. Ei tämä jatku lopun elämää, vaan kyseessä on lyhyt kausi elämässäni, Guerra Flores miettii.

Flores jäi itse aikoinaan pois työelämästä lastensa takia, koska tukiverkkoa ei ollut. Miten hän olisi reagoinut, jos tytär olisi päättänyt jäädä kotiäidiksi?

– En olisi antanut Marianan tehdä sitä. Hän on opiskellut tehdäkseen uraa. Työelämässä oleva nainen on vapaa, Guerra Flores sanoo.

Mariana Moralesin työpäivä liittovaltion virastossa on jaettu kahteen osaan. Ensin työskennellään yhdeksästä kolmeen. Kolmesta viiteen on ruokatauko, ja viidestä seitsemään jatketaan vielä hommia – joskus myöhempään, iltayhdeksään asti.

OECD:n mukaan Meksikossa tehdään maailman pisintä työpäivää. Joustava työaika ja etätyöt ovat Meksikossa käytössä vain harvoilla työpaikoilla.

Pyöreää päivää tekevät työntekijät saavat osakseen arvostusta ja ylennyksiä, mutta Mariana Morales pitää pitkiä työpäiviä osittain silmänlumeena.

– Puhutaan istumistunneista. On ihan sama, roikkuuko toimistolla somessa.

Pitkät työpäivät eivät lisää tuottavuutta. Meksiko onkin yksi maailman vähiten kilpailukykyisiä maita, perheen ja työn yhteensovittamiseen perehtynyt meksikolaistutkija kertoo.

– Johtajuus on Meksikossa ymmärretty väärin. Erityisesti valtion työpaikoilla on yleistä, että työntekijät eivät saa lähteä kotiin ennen kuin johtaja on lähtenyt. Kotiin lähteminen ennen pomoa näyttää huonolta, tutkija Bartlett Jímenez kuvaa.

Kun äiti ja isoäiti hääräävät Brunon ympärillä, perheen pyykkejä ripustaa kolmas nainen, Marina Reyes Lemus.

Kuten lähes kaikissa keski- ja yläluokkaisissa perheissä Meksikossa, myös Moralesin perheen asunnon käy kaksi kertaa viikossa siivoamassa kotiapulainen.

– Marina tekee ostoslistan, sillä hän huomaa ensimmäisenä, mitä meiltä puuttuu, Morales naurahtaa.

Myös kotiapulaiset tekevät hyvin pitkää päivää, sillä he matkustavat usein kolmekin tuntia suuntaansa pääkaupungin Méxicon köyhemmiltä alueilta kalliisiin naapurustoihin. Heille maksetaan usein pimeästi, jolloin palkallista äitiyslomaa tai muitakaan työsuhteen etuja ei kerry.

– Siivoan viikolla ihmisten koteja ja lauantaisin hoidan lapsenlapsiani, kun tyttäreni on töissä kynsistudiossa, kertoo Reyes Lemus.

Asioita aletaan pikkuhiljaa kyseenalaistaa.

Meksikolainen lainsäädäntö ja valtion palvelut perustuvat yhden huoltajan malliin. Suurimmassa osassa perheistä kummankin vanhemman on kuitenkin tehtävä töitä.

Päiväkodeistakaan ei ole juuri naisten työssäkäynnin tueksi. Useimmissa päivä loppuu jo iltapäivällä, tunteja ennen kuin toimistotyöntekijät pääsevät kotiin.

Tutkija Bartlett Jímenez näkee uudenlaisen ajattelun tulevan Meksikoon yritysmaailmasta.

– Jotkut kansainväliset yritykset tarjoavat samanlaisia etuja perheellisille työntekijöille ympäri maailmaa. Silloin meksikolaisetkin saavat nämä edut, ja asioita aletaan pikkuhiljaa kyseenalaistaa, Bartlett Jímenez kertoo.

Myös jotkut kansalaisjärjestöt näyttävät mallia perheen ja työn yhteensovittamisessa.

Tästä hyötyi myös Mariana Morales, sillä Bruno-vauvan synnyttyä hänen miehensä pystyi olemaan kotona 20 arkipäivää. Aviomies Juan Carlos työskenteli silloin ihmisoikeusjärjestössä, joka myönsi pidemmän isyysvapaan kuin Meksikon työlaki edellyttää.

Monet muut isät jättävät jopa lain vaatiman viiden päivän isyysvapaan käyttämättä. Syynä saattavat olla työnantajat, jotka vetoavat alaisiinsa, etteivät nämä pitäisi isyysvapaata.

Toisaalta tutkija Bartlett Jímenezin mukaan on tavallista, että isät käsittävät isyysloman henkilökohtaisena lomana, eikä heitä näy kotona äitiä auttamassa. Tämä tietenkään ei kannusta työnantajia isyysloman kunnioittamiseen.

Brunon isä Juan Carlos tekee valtion virkamiehenä vielä pidempää työpäivää kuin vaimonsa. Aamuisin hän valmistaa perheelle aamiaisen, lähtee töihin yhdeksäksi ja palaa vasta illalla yhdentoista aikaan. Lisäksi hän opettaa yliopistossa perjantai-iltaisin ja lauantaisin.

Onneksi mies hyvittää poissaoloaan lomilla, Mariana Morales sanoo.

Morales on varma siitä, että arjen pyöritys ei onnistuisi ilman hänen feminististä asennettaan.

– Monet niistä asioista, joita nyt pystyn tekemään, eivät olisi mahdollisia ilman tätä ajattelutapaa. En ehkä vaatisi puolisoani olemaan vastuullinen vanhempi, eikä minun olisi mahdollista kehittyä ammatillisesti. Enkä vaatisi esimiehiltäni oikeutta vastata myös lapseni tarpeisiin.

Bruno heittäytyy lattialle kiemurtelemaan ja osoittaa keksipurkin suuntaan. Morales avaa purkin ja antaa lapsen valita pari keksiä. Kello on puoli viisi.

– Yleensä tähän aikaan lähden takaisin toimistolle. Tänään en, sillä tänään vien Brunon lastenlääkärille, Morales sanoo.

Artikkelia varten on haastateltu tutkimusjohtaja Cándido Pérez Hernándezia Early Institute -ajatuspajasta.

Lue lisää:

Islannin perhevapaamalli toi isät kotiin vauvoja hoitamaan – "Naisten ei tarvitse valita uran tai lasten välillä, täällä voi saada molemmat"

Kuinka ison loven työttömyys, vanhempainvapaa tai opiskelu tekee perheesi talouteen? Me-säätiön ja THL:n tulolaskuri antaa vastauksia

Genovassa tiistaina sortunutta Morandi-siltaa hallinnoinut Autostrade per l'Italia -yhtiö on kertonut aikovansa rakentaa sillan uudelleen. Yhtiö piti tänään ensimmäisen tiedotustilaisuutensa sitten 43 kuolonuhria vaatineen onnettomuuden.

Toimitusjohtaja Giovanni Castellucci sanoi, että yritys on varannut 500 miljoonaa euroa onnettomuuden uhrien ja Genovan kaupungin avustamiseen sekä sortuneen sillan uudelleenrakentamiseen.

Autostrade per l'Italia ei aio kilpailuttaa rakennushanketta, vaan toteuttaa sen Atlantia-konsernin sisäisesti. Atlantia on konserni, joka omistaa Autostrade per l'Italian ja monia muita yhtiöitä. Sen suurin osaomistaja on italialainen Benetton-suku.

Sillan uudelleenrakentamiseen tarvitaan kuitenkin Italian hallituksen hyväksyntä.

– Mikäli hyväksyntä saadaan, se rakennetaan uudelleen kahdeksan kuukauden kuluessa, Castellucci sanoi.

"Oikeuslaitoksen tulee selvittää, mistä sortuminen johtui"

Castellucci sanoi, ettei Autostrade per l'Italia ole vastuussa sillan sortumisesta. Hänen mukaansa yritys seurasi säännöllisesti sortuneen Morandi-sillan kuntoa eikä havainnut siinä mitään hälyttävää.

Syypään määrittäminen on hänen mukaansa oikeuslaitoksen tehtävä. Castelluccin mukaan tämä ei ole helppoa, sillä onnettomuuteen saattoi vaikuttaa moni eri tekijä.

Lehdistötilaisuudessa Castellucci vakuutti, että kaikki Autostrade per l'Italian hallinnoimat sillat ovat turvallisia.

Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Fabio Cerchiai ilmaisi tukensa Castelluccille ja kertoi tämän nauttivan hallituksen luottamusta. Italiassa lukuisat tahot ovat vaatineet yrityksen johdon eroa siltaturman johdosta.

Toimitusjohtaja Giovanni Castellucci ei ottanut kantaa Italian hallituksen suunnitelmiin yrityksen toimiluvan kieltämiseksi.

Lue myös:

Tarkastajat varoittivat Genovan sillan "poikkeamista" jo viime vuonna

Italian hallitus vaatii: Tieyhtiön maksettava Genovan turmasillan kunnostaminen

Romahtiko Genovassa silta, koska Italia on laiminlyönyt tieverkkoa? Ainakin tiet ovat huonommassa kunnossa kuin Itä-Euroopassa eikä investointeja ole tehty