Putoava neula piirtyy häkellyttävän tarkasti valkokankaalle. Visuaalinen ilotulitus hivelee silmiä Suomen ensimmäisessä IMAX-elokuvateatterissa Helsingin Itäkeskuksessa.
Korville kokemus on järisyttävä.
Neulan kilahdus lattialla esittelee 12-kanavaisen äänentoiston tarkkuutta. Seuraavan mainoksen aikana käy kuitenkin selväksi, että IMAX-brändin lupaama immersiivinen elokuvakokemus syntyy ennen kaikkea yltiöpäisen voimakkaista äänistä.
Basson jyrähtely alkaa tuntua mahanpohjassa. Vierustoveri suojaa korvansa tulpilla. Finnkinon edustaja on alleviivannut heti näytöksen aluksi yleisötervehdyksessään, että äänet todella ovat kovalla.
IMAX-salin erikoisuuksia ovat mikrofonit, joiden avulla äänijärjestelmä kalibroidaan päivittäin. Tavallaan äänenvoimakkuutta ohjaillaan siis IMAX Corporationin ehdoilla.
Kovista äänistä huomauttanut Finnkinon edustaja totesi humoristisesti, että jos hän laskee volyymia salissa, Kanadan päässä väännetään nupit takaisin kaakkoon.
Finnkinon kehitysjohtaja Janne Uusi-Kölli täsmentää myöhemmin tarinaa Ylelle.
– Kalibroinnin lisäksi automaattinen järjestelmä valvoo referenssitasoja eli elokuvan tekijöiden näkemystä elokuvan äänistä. Jos elokuvateatteri haluaa laskea äänenvoimakkuutta, niin se on sallittua ja mahdollista, Uusi-Kölli vakuuttaa.
Hetkellinen maksimiäänitaso 101 desibeliä
Yle pyysi asiantuntijan mittaamaan Suomen ensimmäisen IMAX-salin äänenvoimakkuutta, sillä ulkomailla vastaavien teatterien volyymitasot ovat herättäneet säännöllisesti huolta (Sveriges Radio, Reddit).
Tehtävän suoritti Helimäki Akustikot Oy:n suunnittelu- ja laatujohtaja Pekka Taina. Popcornien tilalla oli kalibroitu desibelimittari.

Elokuvaksi valikoitui vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Interstellar. Finnkino näyttää uudessa salissaan myös vanhempia IMAX-elokuvia.
Christopher Nolanin ohjaama avaruusseikkailu sopi tarkoitukseen hyvin, sillä Finnkino sai elokuvan ilmestymisvuonna paljon palautetta rakettimoottorien häiritsevän kovista äänistä. Silloin yhtiö päätti laskea äänenvoimakkuutta näytöksissä.
Myös nyt moottorit jylisevät korvia huumaavasti.
Äänenpainetta eli äänen voimakkuuksia arvioidessa asiantuntijat tukeutuvat sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetukseen. Pykälä 12 määrittää vapaa-ajanmelulle kolme ohjearvoa, joita äänitasot eivät kuulovaurion välttämiseksi saa ylittää.
1. Keskiäänitaso (LAeq) saa olla korkeintaan 100 desibeliä neljälle tunnille tasoitettuna.
IMAX-salissa Interstellar-elokuvan keskiäänitasoksi mitattiin 84 desibeliä. Neljälle tunnille tasoitettuna se olisi noin 83 desibeliä.
Maltillinen tulos ei yllätä, sillä elokuvassa on monia hiljaisia kohtauksia. Mittaajana työskennellyt Pekka Taina arveli alusta alkaen, ettei keskiäänitaso hätyyttele annettua raja-arvoa.
2. Maksimiäänitaso (LAFmax) saa olla korkeintaan 115 desibeliä.
Elokuvan aikana hetkelliseksi maksimiäänentasoksi mitattiin 101 desibeliä.
Suljetussa salissa äänenpaine tuntui paikoitellen koettelevan tärykalvoja. Kuulovauriosta varoittavaan raja-arvoon on silti vielä matkaa: korva kuulee äänen voimakkuuden kaksinkertaistuvan, kun voimakkuus lisääntyy 10 desibeliä.
– Siihen nähden äänentasot olivat jopa pienempiä kuin ajattelin, Taina toteaa.
3. Huippuäänitaso (LCpeak) saa olla korkeintaan 140 desibeliä.
Elokuvan aikana hetkelliseksi huippuäänitasoksi mitattiin 127 desibeliä.
Melutaso jäi siis kaikkien mittausten osalta alle raja-arvojen, eikä IMAX-sali poikkea tämän mittauksen perusteella äänitasoiltaan muista saleista. Elokuvateattereissa äänipiikit nousevat usein yli 100 desibeliin (Aamulehti).

Kuuloliiton asiantuntija huolissaan
Kuuloliiton erityisasiantuntija Jukka Rasa ei riemastu mittaustuloksista, vaikka desibelilukemat elokuvanäytöksessä jäivät sosiaali- ja terveysministeriön asettamien raja-arvojen alapuolelle.
– Kyllä nämä vähän liikaa ovat. Onko järkevää liikkua raja-arvojen lähellä, Rasa kysyy.
Hän muistuttaa, että melunsietokyky on yksilöllistä. Kuulonsuojelun kannalta annetut raja-arvot eivät aina päde.
– Ihmiset, joilla on pienempi melunsietokyky, eivät voi käydä elokuvissa ollenkaan. Se ei ehkä ole ihan tasa-arvoista. Sellaiset, jotka haluavat, että äänet ovat kovalla, eivät ehkä kärsisi siitä, että äänet olisivatkin hiljaisemmalla.
Korvien kannalta ei ole väliä, altistuuko melulle töissä, musiikkia kuunnellessa, ravintolassa tai elokuvissa. Kaikki melu nostaa keskiäänitasoa ja rasittaa kuuloa.
– Turvarajat ylittyvät lopulta helposti. Vapaa-ajan melutason laskemiseen pitäisi ylipäänsä kiinnittää huomiota. Vapaa-ajalla ei pitäisi joutua olemaan huolissaan siitä, että kuulo menee.
Rasa vertaa äänenpaineelle asetettuja turvarajoja liikenteen nopeusrajoituksiin. Keliolosuhteet vaikuttavat siihen, kannattaako moottoritiellä ajaa 120 kilometriä tunnissa.

– Turvarajat eivät ole tavoitearvoja: 85 desibelin jälkeen aletaan olla heikoilla vesillä.
Myös alle 85 desibelin äänenpaine saattaa altistuksen pitkittyessä alkaa tuntua epämiellyttävältä.
– Joku saattaa häiriintyä sellaisestakin äänenpaineesta, joka ei useimpia häiritse ollenkaan. Sitten on näitä, jotka haluavat tuntea elokuvissa maksan muljahtavan vatsassa.
Rasa itse käyttää kuulolaitetta. Hän muistuttaa, että kuulovaurio syntyy yleensä hitaasti ja huomaamatta. Lopulta esimerkiksi puheesta on vaikea saada selvää.
– Sitten peli on jo menetetty. Kun kuulonsa kerran menettää, sitä ei takaisin saa.