Itä-Uudenmaan poliisi tutkii epäiltyä lapsen murhaa Nurmijärvellä. Henkirikos tapahtui poliisin tiedotteen mukaan marraskuun 21. ja 22. päivän välisenä aikana.

Uhri on alaikäinen, vakavasti sairas lapsi. Teosta epäillään vuonna 1982 syntynyttä miestä. Hänet on vangittu 25.11. todennäköisin syin murhasta epäiltynä.

Epäilty murha tapahtui Nurmijärvellä sijaitsevassa yksityisasunnossa.

Poliisi ei kerro tarkempia tietoja uhrin terveydentilasta, iästä tai sukupuolesta eikä avaa epäillyn rikoksen tekotapaa eikä motiivia.

Asian esitutkinta on kesken, eikä Itä-Uudenmaan poliisi ei tiedota tapauksesta enempää tässä vaiheessa.

Siilinjärveläisellä Sara Hyötyläisellä on kummallinen tilanne. Päivisin hän käy Ahmon koulun kahdeksatta luokkaa eikä enää pääse liikuntatunneilla koulun liikuntasaliin.

Iltaisin hän kuitenkin osallistuu Siilinjärven Pesiksen C-tyttöjen pesäpalloharjoituksiin samassa tilassa.

Ahmon koulun liikuntasali määrättiin joulukuun alussa perusopetuksen osalta käyttökieltoon sisäilmaongelmien vuoksi. Sadat oppilaat jäivät ilman liikuntatilaa. Seuran pesäpalloharjoitukset jatkuvat kuitenkin normaalisti.

– Onhan se vähän jännä, että päivisin tänne ei saa tulla ja iltaisin kuitenkin tulee. Semmoinen erikoinen tilannehan se nyt on, myöntää Hyötyläinen harjoitusten päätyttyä.

Yksikään liikuntasalia käyttävä seura ei ole perunut vuorojaan

Ahmon koulun liikuntasali on paikallisten seurojen aktiivisessa käytössä. Käyttäjäseuroista yksikään ei ole käyttökiellon vuoksi perunut omia vuorojaan.

Esimerkiksi pesäpalloseura SiiPellä on harjoitusvuoroja salissa joka päivä. Toiminnanjohtaja Marko Heikkisen mukaan seura jatkaa toimintaansa liikuntasalissa entiseen tapaan.

– Harrastustoiminta urheiluseurassa on vapaaehtoista ja jokainen voi päättää, että tuleeko tai tuoko lapsia harjoituksiin. Opetuksessa tilan käyttö puolestaan on pakollista, perustelee Heikkinen.

Hänen mukaansa harrastajat viettävät salissa lyhyitä aikoja kerrallaan eikä hänen tietoihinsa ole tullut oireista kärsiviä. Salin käytön lopettaminen toisi seuralle suuria haasteita löytää korvaavia tiloja, koska sellaisia ei Siilinjärvellä ole.

Jalkapallon erikoisseura FC Siilistä sen sijaan kerrotaan, että useilla pelaajilla on ollut sisäilmaoireita ja osa pelaajista on jättäytynyt harjoituksista pois. Huolestuneilta vanhemmilta on tullut useita yhteydenottoja, mutta kukaan ei ole kokonaan lopettanut ongelmien vuoksi harrastusta.

– Tilanne on erittäin hankala, koska sali on ollut kokonsa puolesta ylivoimainen tila, kommentoi puheenjohtaja Petri Happonen.

Pesäpalloa SiiPessä pelaava Sara Hyötyläinen osallistuu pesäpalloharjoituksiin Ahmon koulun liikuntasalissa mielellään, sillä hänelle oireita ei ole tullut.

Pintapuolinen korjaus ei riitä enää

Yle kertoi syyskuussa, että koko maassa 48 000 koululaista käy koulua väistötilassa. Pohjois-Savossa Siilinjärvellä koulurakennusten sisäilmaongelmat ovat olleet vaivanneet jo vuosia. Tällä hetkellä kunnan 12 koulurakennuksesta noin puolet kärsii sisäilmaongelmista.

– Tilanne on erittäin huono, kuvailee siilinjärveläinen kunnanvaltuutettu Toni Juvonen (vihr.).

Toimitilapäällikkö Jukka Kellokumpu sanoi viime keväänä Ylen haastattelussa, että radikaalimpia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten.

Esimerkiksi Ahmon koululla on yli 500 oppilasta, joista väistötiloissa opiskelee jo kolme neljäsosaa. Hiljattain perusopetuksen osalta käyttökieltoon asetettiin myös koulun liikuntasali. Tämä tuo koululle kokonaan uuden haasteen.

– Sadat oppilaat hakevat nyt paikkaa, missä liikkua. Kyllä se vaatii joustoa sekä opettajilta että oppilailta, toteaa liikunnan ja terveystiedon lehtori Tomi Kukkonen.

Ongelmiin on suhtauduttu vakavasti ja esimerkiksi oppilaita on viety syrjään rauhoittumaan tai haukkaamaan raitista ilmaa. Tomi Kukkonen

Opettajat ottivat käyttökiellon lopulta ilahtuneena vastaan, sillä liikuntasalista on aiheutunut pitkään laajoja ongelmia sekä henkilökunnalle että oppilaille. Kukkonen kertoo nuorten ja aikuisten kärsineen muun muassa päänsärystä, huimauksesta, punoituksesta ja limakalvojen kuivumisesta.

– Ongelmia on tullut vastaan päivittäin. Niihin on suhtauduttu vakavasti ja esimerkiksi oppilaita on viety syrjään rauhoittumaan tai haukkaamaan raitista ilmaa.

Ensi vuonna Siilinjärvellä korjausvuorossa ovat Ahmoa pienemmät Vuorelan ja Kuuslahden koulut. Alun perin myöhemmälle suunniteltu Ahmon kouluratkaisu tuodaan kuitenkin pahentuneen tilanteen takia uudelleen päätöksentekoon jo lähiviikkoina.

Monen paikallisen valtuutetun mielestä tehdyt toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Tähän mennessä korjaukset ovat olleet lähinnä pintapuolisia.

– Tarkoitus on aina ollut varmasti hyvä. Nyt on kuitenkin todettu, että tehdyt korjaukset ja remontit eivät ole ongelmaa poistaneet. Nyt on syytä ryhtyä purkamaan ja rakentamaan uutta, toteaa Juvonen.

Oppilaat ovat harmissaan käyttökiellosta

Joulukuisena tiistai-iltapäivänä joukko Ahmon koulun kahdeksasluokkalaisia poikia pelaa pingistä koulun pääaulassa. Ympärillä käy kuhina sillä samaan aikaan käynnissä on myös välitunti. Osa oppilaista viettää siis samassa tilassa vapaa-aikaa, kun osalla on käynnissä liikuntatunti.

– Eihän tämä siinä mielessä ihanteellinen tilanne ole. Vielä suurempia kitkatilanteita ei ole syntynyt, huokaa liikunnan ja terveystiedon lehtori Tomi Kukkonen.

Oppilaita liikuntasalin käyttökielto harmittaa. Kahdeksasluokkalaiset Sara Hyötyläinen ja Vili Nissinen viettäisivät liikuntatunnit mieluiten salissa. Jatkossa tunteja pidetään enemmän ulkona, väistötiloissa sekä muualla koulun lähiympäristössä.

– Onhan tämä ihan hauskaa näin, mutta kyllä olisin mieluummin salissa pelaamassa jalkapalloa tai sählyä, harmittelee Nissinen.

Hän kertoo saaneensa liikuntasalissa hengitysoireita ja nuhaa, joten siinä mielessä käyttökielto on hyvä asia.

Vantaalla on nyt viiden vuoden ajan pyritty eroon ulkoilmassa kiemurtelevista leipäjonoista ja yritetty kehittää ruoka-apua siten, että ihminen tulisi kohdatuksi kokonaisvaltaisesti ja kunnioittavasti.

Ruoka-apua tarvitsevia ihmisiä yhteen kokoavat yhteisöruokailut ovat olleet laajasti esillä, mutta Vantaalla kyse on laajemmasta kokonaisuudesta.

Yhteinen pöytä -mallissa hävikkiruoka kootaan keskitetysti yhteen paikkaan, mistä se siirretään yli 60 jakopisteelle. Samalla työllistetään pitkäaikaistyöttömiä.

Siksi toiminnan nimeä on nyt pohdittu uudelleen.

– Huomasimme tänä vuonna, että Yhteinen pöytä -nimi johtaa hiukan harhaan. Se käsitetään usein pelkiksi yhteisöruokailuiksi, vaikka yhteisen pöydän malli on paljon enemmän. Olemme kestävän kehityksen malli, jossa sekä ekologinen, sosiaalinen että taloudellinen puoli otetaan huomioon. Siksi Hukaton Vantaa, jotta mikään tai kukaan ei menisi hukkaan, sanoo projektipäällikkö Hanna Kuisma.

Tutkitusti toimiva konsepti

Yhteinen pöytä -konseptia on tutkittu ulkopuolisen tahon voimin ja tuore vaikuttavuusarviointi kertoo, että Vantaalla ollaan oikealla tiellä.

– Todistetusti ollaan saatu tätä ruoka-apuverkostoa käsittämään, että he todella ovat verkosto. He voivat yhdessä kehittää asioita ja saada toisiltaan vertaistukea. Lisäksi hävikkiterminaalimme on melko ainutlaatuinen. Ruokahävikin hyötykäyttö on tehokasta, kun se voidaan jakaa terminaalista kymmeniin kohteisiin, Kuisma kertoo tuloksista.

Ruoka-apukohteita on Vantaalla kaikkiaan 65, joista osa tarjoaa jonkinlaista hävikkiruokaa, osa jakaa ruokakasseja ja joissakin paikoissa tehdään molempia.

Projektipäällikkö Kuisman mukaan kohteet jakautuvat Vantaalla melko laajalle ja kattavalle alueelle. Tarkoitus on, että erilaisissa elämäntilanteissa oleville avun tarvitsijoille olisi tarjolla riittävästi erilaista toimintaa, riittävän lyhyen matkan päässä.

Yhteisöllisyydellä edelleen suuri merkitys

Vaikka Hukaton Vantaa -nimellä halutaan korostaa mallin monipuolisuutta, uskotaan Vantaalla yhä yhteisöruokailujen voimaan.

Kuisma mainitsee yhtenä esimerkkinä Hämeenkylän yhteisölounaan, jonne saapuu lähiympäristöstä runsaasti erilaisia ihmisiä sekä syömään että tapaamaan toisiaan.

– Johonkin yhteisöön kuuluminen hyödyttää kaikkia ihmisiä, myös ruoka-avun saajia. Yhteisö kantaa, kun on vaikeinta ja sen avulla voi tarjota muutakin kuin vain sen ruokakassin.

Myös vaikuttavuusarvioinnin tulokset kertovat, että suurin osa ruoka-avun saajista pitää nykyistä toimintamallia arvossaan. Kuisman mukaan 85 prosenttia kyselyyn vastanneista piti sisätiloissa tapahtuvaa, yhteisöllistä ruoka-apua mieluisana.

Kuisma myöntää kuitenkin, että eniten avun tarpeessa olevat eivät välttämättä pääse osalliseksi mistään ruoka-avusta.

– On ihmisiä, jotka eivät pääse poistumaan kotoaan syystä tai toisesta. He eivät tällöin pääse leipäjonoihin, yhteisölounaisiin eivätkä mihinkään variaatioihin siltä väliltä.

Auttaminen ei ole ikäkysymys

Vantaan Yhteisen pöydän toiminnassa kolme vuotta vapaaehtoistyöntekijänä mukana ollut eläkeläinen Reino Söderholm, 71, on mielissään siitä, että kaiken ikäiset voivat halutessaan auttaa muita ihmisiä.

– Ruoka-apua tarvitsevat ihmiset ovat todella hädässä, ja tuntuu hyvältä, että tässä iässä pystyy vielä auttamaan toisia. Eikä velvoiteta olemaan koko päivää paikalla, muutama tunti kerralla riittää hyvin.

Kaksi päivää viikossa vapaaehtoistyötä tekevä Söderholm korostaa myös yhteisöllisyyttä. Toisen ihmisen seuraa kaipaavat sekä ruokailijat että työntekijät.

– Sen näkee, miten monet kaipaavat seuraa ja ovat yksinäisiä. Kyllä kaikkien pitää aina välillä päästä ulos keskustelemaan toisten ihmisten kanssa.

Lue myös:

Raju uudistus leipäjonoihin? Köyhät halutaan syömään yhdessä, leipäjonot putsataan pääkaupunkiseudun kaduilta

Suomen kenties tärkein väkivaltaista radikalismia ehkäisevä ohjelma on loppumassa.

Valtakunnallinen Radinet-hanke on tavoittanut kolmessa vuodessa yli 80 ihmistä, jotka ovat radikalisoituneet tai ovat olleet vaarassa radikalisoitua. Taustalla on ollut uskonnollinen tai poliittinen ideologia.

Hankkeen tavoitteena on rohkaista heitä irtaantumaan väkivaltaisesta ääriajattelusta ja -toiminnasta. Samalla vähennetään Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvan väkivallan uhkaa.

Viime vuonna ohjelmalle myönnettiin rauhanjärjestö Sadankomitean rauhanpalkinto vaikuttavasta työstään väkivallattomuuden edistämiseksi.

Nyt viranomainen aikoo lopettaa hankkeen rahoittamisen. Radinet-hanketta koordinoi yleishyödyllinen yhdistys Vuolle Setlementti.

Ohjelma on saanut rahallista tukea Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA), joka hallinnoi Veikkauksen pelituotoista myönnettäviä avustuksia.

Vuosiksi 2017–2018 STEA myönsi Radinet-ohjelmalle hieman alle 150 000 euroa vuosittaista rahoitusta, kun pyydetty määrä oli noin kaksi kertaa enemmän.

Samaa noin 300 000 euron summaa pyydettiin myös ensi vuodeksi. Tällä kertaa STEA ehdottaa tuoreessa päätöksessään, että Radinetille ei anneta euroakaan ensi vuodeksi. Lopullisen päätöksen tekee sosiaali- ja terveysministeriö, jonka yhteydessä STEA toimii.

Radinetin hankevastaava Heikki Mikkola pitää päätöstä käsittämättömänä.

– Kyllä tässä ollaan oltu “hoomoilasena”. Tämä oli iso yllätys, Mikkola sanoo.

Ääriajattelijoita tavoitettu kaksi kertaa tavoitetta enemmän

Yle pyysi STEA:lta nähtäväksi ratkaisun perusteluja siitä, miksi tukea ei enää tipu. Perustelujen mukaan toiminnan suunnittelussa olisi pitänyt avata paremmin, miksi hankkeelle tarvitaan vielä jatkoa.

Jatkolle ei ole riittäviä perusteita STEA:n seurantatiedon, hankkeen loppuun saattamisen tai toiminnan juurruttamisen näkökulmasta.

STEA:n viestintäpäällikkö Liisa Kairesalo avaa sähköpostitse ratkaisua lisää.

– Järjestö on perustellut hankeavustuksen jatkamista juurruttamisella, mutta hakemuksessa ei käy tarpeeksi ilmi, miten juurrutetaan tai mihin. Hakemuksessa ei ole myöskään kuvattu sellaista asiaa, joka olisi jäänyt kehittämisessä kesken ja pitäisi saattaa loppuun.

STEA:n avustuksilla rahoitetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen yleishyödyllisten, terveyttä ja hyvinvointia edistävien hankkeiden toimintaa.

Vielä viime vuonna STEA:sta kuvailtiin Radinetia hyväksi esimerkiksi toiminnasta, jossa vastataan “toimintaympäristöstä nouseviin haasteisiin”.

Radinetin Mikkola pitää STEA:n perusteluita kryptisinä. Hänen mukaansa ennakkodotus oli, että ohjelmaan tulisi mukaan kolmessa vuodessa 30-40 ihmistä. Tavoite tuplaantui.

– Me haimme juuri sitä, että pystymme juurruttamaan tämän pysyväksi toiminnaksi.

Radikalisoitumisen torjunnassa ongelmana rahoituksen puute

Sisäministeriö määrittelee väkivaltaisen radikalisoitumisen prosessiksi, "jonka myötä yksilöt päätyvät käyttämään väkivaltaa tai uhkaamaan sillä, kannustamaan siihen tai oikeuttamaan se aatemaailmalla perustellen".

Suomessa keskustelu radikalisoitumisesta kiihtyi Turun viime vuoden terrori-iskun jälkeen.

Suojelupoliisi pitää Suomen suurimpana terrorismin uhkana yksittäisiä henkilöitä tai pieniä ryhmiä, “jotka saavat motivaationsa radikaali-islamistisesta propagandasta”. Tällaisen “yksinäisen suden” teoista oli kyse myös Turun puukotusiskussa.

Supo kertoi asiasta aiemmin tällä viikolla, kun se julkisti uusimman kansallisuuden turvallisuuden katsauksensa.

Supo säilytti arvionsa terrorismin uhkatasosta Suomessa tasolla kaksi, eli kohonnut. Sen mukaan keskeinen syy uhkan nousuun on ollut “kotoperäisen” radikalisoitumisen kasvu.

Ääriajatteluun puuttuva Radinet-hanke on taistellut juuri tätä ilmiötä vastaan. Kun Onnettomuustutkintakeskus julkisti raporttinsa Turun terroriteosta, se nosti Radinet-hankkeen tärkeimmäksi keinoksi estää ennalta ekstremismiä poliisin Ankkuri-toiminnan ohella.

Onnettomuustutkintakeskuksen mielestä radikalisoitumisen torjunnassa ongelmana on kuitenkin järjestöjen pitkäjänteisen rahoituksen puute.

Myös toisen ekstremismiä ehkäisevän projektin rahahanat kiinni

Radinetin lisäksi myös toisen Suomessa toimivan, ääriajattelua kitkevän hankkeen rahahanat ovat sulkeutuneet.

Kirkon Ulkomaanavun ja Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanvälitysverkoston Reach Out -hanke on loppumassa ensi vuoden alkupuolella.

Hankkeessa viranomaiset, uskonnolliset yhteisöt ja järjestöt yrittävät yhdessä löytää tukimalleja perheille, joilla on tärkeä rooli radikalisoitumisen ehkäisemisessä.

Reach Out -projekti on saanut parin vuoden ajan rahaa EU:n sisäisen turvallisuuden rahastolta. Kokonaisbudjetti on jäänyt tänä aikana alle 100 000 euron. Nyt rahoituskausi on päättymässä, eikä tätä kautta uutta tukea ole enää luvassa.

Tämän vuoksi Kirkon Ulkomaanapu haki hankkeelle uutta 380 000 euron tukea ensi vuodeksi STEA:n kautta. STEA linjasi, että tukea ei myönnetä lainkaan.

Avustusta ei ehdoteta. Toiminnan suunnittelussa olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota tavoitteiden, toteutuksen ja tulosten tarkempaan kuvaukseen.

Ohjelmakordinaattori Milla Perukangas Kirkon Ulkomaanavusta sanoo, että projektin tulevaisuus on nyt auki.

Myös hän viittaa Onnettomuustutkintakeskuksen raportin näkemykseen siitä, että järjestöjen työ ei ole kestävällä pohjalla lyhytjänteisen rahoituksen vuoksi.

– Tämä ei ainakaan edesauta niiden suositusten toimeenpanoa, Perukangas sanoo.

Monet ääriajatteluun taipuvaiset eivät halua avautua viranomaisille

Radinet-ohjelma on keskeinen osa sisäministeriön vuoden 2016 kansallista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaa.

Se on ollut ainoa valtakunnallinen radikalisoitumista estävä projekti.

Suomeen oli tarkoitus perustaa myös esimerkiksi Helpline-tukipalvelu, jonka kautta radikalisoituneen läheiset olisivat saaneet neuvoja ja asiantuntija-apua. Tälle projektille ei koskaan löytynyt rahoitusta.

Radinet-toimintaa pyöritettiin aluksi kahdella työntekijällä, mutta tänä vuonna määrä saatiin nostettua neljään. Lisäksi mukana on ollut kokemusasiantuntijoita, kuten entinen natsi.

Kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriön poliisiosastolta on tyytyväinen ohjelman tuloksiin. Kysyntää on ollut, ja vähillä resursseilla on saatu paljon aikaan.

Hänen mielestään on ajankohtaista ja yhteiskunnalle tärkeää tukea projekteja, jotka auttavat pois ääriajattelusta.

– Siinä mielessä mietityttää, miksi rahoitus on nyt katkaistu. Huolena on, että mitä tapahtuu, kun tällaista palvelua ei enää ole, Mankkinen toteaa.

Mankkisen mielestä järjestöillä on merkittävä rooli radikalisoitumisen torjunnassa, koska monet ihmiset eivät halua avautua viranomaisille.

– On taloudellisesti järkevää pyrkiä vaikuttamaan silloin, kun ihminen voi vielä kääntyä takaisin eikä silloin, kun hän on jo pysyvästi väkivaltaisessa aatemaailmassa.

Sisäministeriö haluaa rahoitusta järjestöille suoraan budjetista

Suomessa ei ole omaa budjettia radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn, vaan eri toimijat kohdentavat rahaa ennaltaehkäisevään työhön omista määrärahoistaan.

Näitä toimijoita ovat muun muassa poliisi, kunnat, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Sisäministeriön Mankkisen mielestä on ongelma, että väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisen rahoitus ei ole ministeriön omissa käsissä.

– Meillä ei ole ollut aikaisemmin tällaista tarvetta, mutta nyt kun maailma on muuttunut, tällainen tarve on tullut, Mankkinen selvittää.

Ministeriön mielestä sen työtä tukeville järjestöille pitää osoittaa rahoitusta suoraan sisäministeriön budjetista.

Nyt sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä oleva viranomainen STEA tekee rahoituspäätöksiä koskien toimintaa, joka liittyy sisäministeriön vastuualueelle.

Rahoitus on hankepohjaista, ei pysyvää. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on Radinet-ohjelma.

Poliisille sisäministeriö on myöntänyt rahaa ennalta estävään toimintaan, kuten netin vihapuheen ja väkivaltaisten ääriliikkeiden rikosten torjuntaan sekä Ankkuri-toimintaan.

Ensi vuoden budjetissa esitetään ennalta estävään toimintaan 2,5 miljoonan euron lisämäärärahaa, joka kohdennetaan erityisesti Ankkuri- ja lähiöpoliisitoimintaan.

Toisaalta poliisi painottaa ensi vuonna resurssejaan Suomen EU-puheenjohtajuuskauden turvaamiseen, mikä vie aikaa ennalta estävästä toiminnasta.

Keskustelu suljettiin, koska osa keskustelijoista ei noudattanut Ylen kommentointiohjetta.

Oulun kaupunki joutui luovuttamaan pitkän oikeusväännön jälkeen sanomalehti Kalevalle papereita, joita kaupunki yritti salata.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mukaan kyseessä on merkittävä ennakkopäätös, joka velvoittaa kunnat avoimempaan viestintään.

Paperit koskivat kaupunginteatterin palvelujen ostoja. Niitä oli pyytänyt toimittaja Esko Aho.

Oulun kaupungin silloinen kaupunginjohtaja Matti Pennanen hylkäsi vuonna 2016 Ahon asiakirjapyynnön, ja Aho valitti asiasta hallinto-oikeuteen. Joulukuussa 2018 asiasta tuli ratkaisu korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Kiista koski tarkemmin sanottuna muistioita kaupungin omistaman Oulun kaupunginteatteri Oy:n palvelujen ostosta teatterin taiteellisen johdon omistamilta ja hallinnoimilta osakeyhtiöiltä. Oulun kaupunki on maaliskuussa 2016 pyytänyt Oulun kaupunginteatteri Oy:ltä selvitystä siitä, noudattaako yhtiö toiminnassaan omistajan eli kaupungin edellyttämiä hyvän hallinto- ja johtamistavan periaatteita.

– Tiesin, että näiden papereiden piti olla julkisia. Siinä ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hakea lupaa oikeuden kautta, sanoo Kalevan toimittaja Esko Aho.

Toivoisin, että viranomaiset suhtautuisivat julkisuuteen jo alun pitäen vakavasti ja myönteisesti. Olli Mäenpää

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi lokakuussa 2017 Oulun kaupunginjohtajan päätöksen ja velvoitti kaupunginjohtajan antamaan Aholle jäljennökset maaliskuulle 2016 päivätyistä muistioista.

Oulun kaupunki valitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Kun Kaleva joulukuussa 2018 sai muistiot, se teki jutun, jonka mukaan Oulun kapunginteatteri hankki taiteellisen johtajansa Kari-Pekka Toivosen ja näyttelijä Merja Larivaaran osakeyhtiöltä palveluja hieman yli 76 000 euron arvosta vuosina 2014–2016. Silloinen kaupunginjohtaja Matti Pennanen katsoi, että hankintoihin liittyvä menettelytapa ei ollut eettisesti hyväksyttävä eikä hyvän hallintotavan mukainen.

Merkittävä ennakkopäätös

Aiempi kaupunginjohtaja perusteli asiakirjojen salaamista sillä, että kyse on yhtiön ja kaupungin välisestä asiasta eikä kaupungille viranomaisena kuuluvasta tehtävästä. Oulun kaupunginteatteri on kaupungin omistama yhtiö. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kunta toimii viranomaisen ominaisuudessa siinäkin yhteydessä, kun se harjoittaa omistajaohjaustoimintaa.

Oulun kaupungin mukaan kysymys oli merkittävästä ennakkopäätöksestä kaikille kaupungeille ja kunnille, jotka tekevät omistajapoliittisia tarkastuksia omistamiinsa yhtiöihin.

– Me halusimme tietoisesti löytää lopullisen päätöksen asialle. Se ei ole merkityksellinen vain Oulun kaupungille, vaan kaikille kunnille, kertoo Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kysymys on kunnan harjoittamasta omistajaohjaustoiminnasta, jolloin se toimii viranomaisen ominaisuudessa. Näin muistiot kuuluivat lähtökohtaisesti julkisuuslain piiriin.

– Nyt tiedetään, että kaupungin tekemät sisäisen tarkastuksen muistiot osakeyhtiöihin ovat julkisia, sanoo Laajala.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mukaan KHO:n päätöksen tärkein viesti on, että vaikka kaupungit ja kunnat organisoituvat konserneiksi, se ei vaikuta kuitenkaan julkisuuslain soveltamiseen. Päätös lähettää selvän viestin kunnille ja kaupungeille.

– Organisaatiorakenteet eivät ole ensisijaisia, vaan kunnan toiminnan avoimuus. Toivoisin, että viranomaiset suhtautuisivat julkisuuteen jo alun pitäen vakavasti ja myönteisesti, Olli Mäenpää muistuttaa.

25–34-vuotiaat naiset tekevät Suomessa yhteensä noin 4 000 aborttia joka vuosi. Yle kertoi vasta, että määrä on pysynyt ennallaan vuosikymmeniä, kun kaikissa muissa ikäryhmissä raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosi vuodelta vähemmän.

Väestöliiton sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden mukaan syitä siihen, miksi aikuiset ja usein perheelliset naiset päätyvät aborttiin, ei oikeastaan tiedetä.

Tässä artikkelissa viisi abortin tehnyttä naista kertoo päätökseen johtaneista asioista ja elämäntilanteistaan.

Naiset esiintyvät jutussa muutetuilla nimillä aihepiirin arkaluonteisuuden takia. He kokevat, etteivät voi puhua raskaudenkeskeytyksestä vapaasti, koska ilmapiiri on tuomitseva.

"En ole ensimmäisenä puhumassa kokemuksestani, koska pelkään sitä, mitä muut ajattelevat ja sanovat. Koen syyllisyyttä abortin tekemisestä. Kun joku sanoo, että abortti ei ole mikään ehkäisykeino, turhaudun. He eivät ymmärrä, mistä puhuvat", kertoo Pinja, yksi haastatelluista.

Osalle Ylen haastattelemista naisista päätös abortista oli selkeä.

Leilalle se oli kaikkea muuta.

Leila, teki abortin 32-vuotiaana. Raskaus oli vahinko. Leila kokee, että hänet painostettiin keskeyttämään raskaus.

"Aloitin 1,5 vuotta sitten suhteen miehen kanssa, joka oli naimisissa mutta väliaikaisesti erossa vaimostaan. Olimme aiemmin olleet miehen kanssa ystäviä. Suhteemme aikana mies palasi takaisin yhteen vaimonsa kanssa yhteisten lasten vuoksi.

Käytin ehkäisyrengasta, mutta se petti. Soitin useita puheluita, ennen kuin sain tietää, minne minun pitäisi mennä. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Olisin tarvinnut ensin keskusteluapua.

Kerroin miehelle raskaudesta vasta varattuani ajan. Hän halusi välttämättä abortin. Mies vetosi siihen, että hänen perheensä kärsii, jos raskaus etenee. Minulle oli shokki, että päätös oli hänelle niin helppo.

Menimme vastaanotolle miehen kanssa. Itkin ihan hirveästi. Ultrassa lääkäri sanoi, että sikiölllä on kaikki hyvin. Tilanne oli brutaali.

Sanoin, etten ole varma, haluanko abortin. Hoitaja ehdotti, että odottaisin vielä viikon. Silloin mies kysyi, miksi aikaa pitää siirtää: “Mehän sovittiin, että tämä tehdään. Me ei haluta vauvaa”.

Hoitaja siirsi ajan vain iltapäivälle, että sain edes vähän aikaa miettiä. Lähtiessäni olin tosi helpottunut, mutta mies alkoi huutaa: "Miksi sä et tehnyt sitä? Otin töistä vapaata ihan turhaan."

Menin iltapäivällä takaisin vastaanotolle. Itkin taas. Olisin halunnut jonkun sanovan, etten ole siinä kunnossa, että voin tehdä päätöksen. Hoitaja antoi pillerin ja vesilasin. Hän kehotti juomaan kaiken veden.

Myöhemmin otin tyhjennyspillerit klinikalla. Kätilö oli tuskastunut, kun tarvitsin verenvuodon takia apua vessassa käymiseen. Kello oli neljä ja hänen olisi pitänyt päästä kotiin. Onneksi olin sairaalassa, koska kotona olisin vuotanut kuiviin. Menetin niin paljon verta, että pyörryin. Lopulta minulle tehtiin kaavinta.

Tämä tapahtui viime huhtikuussa. Olen voinut sen jälkeen aika huonosti. Heinäkuussa otin yhteyttä sosiaali- ja perhetyöhön. Olen ennestään kahden lapsen yksinhuoltaja, joten he tarjosivat lastenhoitoapua kaksi kertaa viikossa.

Vasta kun viilsin itseäni, pääsin psykiatrille. Pitää satuttaa itseään, että ihmiset kuulevat, että voit huonosti. Koin, että minut ja sikiö uhrattiin miehen lasten ja vaimon mielenrauhan takia. Mies pakeni vastuuta. Minun mokani oli, että annoin painostuksen upota."

THL:n mukaan valtaosa esimerkiksi viime vuonna abortin tehneistä naisista perusteli ratkaisuaan sosiaalisilla syillä. Tarkemmat tapahtumat jäivät kuitenkin vaille valotusta.

Ylen aiemmin haastattelema psykologi ja psykoterapeutti Viveka Kauranen arvelee, että yksi syy aborttiin päätymiseen voivat olla ruuhkavuodet. Perheissä saattaa jo olla pieniä lapsia, eivätkä voimavarat välttämättä riitä uuteen tulokkaaseen.

Näin kävi raskaudenkeskeytykseen päätyneelle Mirjamille.

Mirjami, teki abortin 24-vuotiaana. Ehkäisy petti. Perheessä oli myös melko vasta syntynyt vauva ja isompi lapsi.

"Minulla oli nelivuotias lapsi ja puolivuotias vauva, kun tulin raskaaksi. Se oli surullinen hetki, kun raskaustesti näytti positiivista. Raskaus oli edennyt kuudennelle viikolle, kun pääsin lääkärille ehkäisyneuvolan kautta. Ehkäisykeinona käytimme kondomia. Emme arvanneet, että näin kävisi.

Otin keskeytyspillerin sairaalassa. Tyhjennyspillerit sain kotiin. Verenvuoto oli voimakasta, enkä uskaltanut lähteä vessasta. Se oli todella inhottavaa, mutta ajattelin, että niin sen kuuluukin olla. Pari päivää myöhemmin alkoi tulla pahanhajuista, veristä vuotoa ja vatsa oli kipeä. Minulla oli kohtutulehdus, jonka vuoksi jouduin sairaalaan kaavintaan.

Menin sairaalaan heti aamulla. Odotushuoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vienyt ajatukset pois abortista. Yksi hoitaja huolehti minusta äidillisesti. Hän ehti kuskata minut leikkaussaliin. Matkalla hänen käsilaukkunsa roikkui pyörätuolin kahvassa, koska vuoro oli päättynyt ja hän oli lähdössä kotiin.

Heräämössä vastassa oli hoitaja, joka tiuski minulle. Hän katsoi minua ylimielisesti ja ilkeästi. Kun hoitaja mittasi verenpaineeni, hän ei varsinaisesti riuhtonut, mutta fyysinen ote oli erilainen kuin muiden kohdalla. Hoitaja sanoi minulle, että saan lähteä kotiin, vaikka minulla oli huono olo ja olin vasta herännyt nukutuksesta. Kohtelu oli niin inhottavaa, että lähdin mieheni kanssa kotiin.

Minulle tarjottiin keskusteluapua, mutta halusin puhua vain mieheni kanssa. Iltaisin, kun olimme saaneet molemmat lapset nukkumaan, purskahdin itkuun. Mies piti minua sylissään.

Puoli vuotta abortin jälkeen tulin taas raskaaksi. Tällä kertaa se oli ihan oma moka. Ehkäisy oli unohtunut. Otin jälkiehkäisyn. Ajattelin, että apua, jos nyt taas tulen raskaaksi. En pystyisi toiseen aborttiin. Aloin siitä huolimatta odottaa kolmatta lastani. Vihasin raskautta ja vihasin vauvaa sisälläni. Mies oli onnellinen. Hän kai koki, että hänen pitää rakastaa vauvaa kahden edestä.

Se on ainoa synnytys, jossa olen itkenyt. Rakastuin poikaan heti kun näin hänet. Ajattelen, että ilman edellisen raskauden keskeytystä meillä ei olisi häntä.

Asia on edelleen meille molemmille raskas, etenkin miehelleni. Abortti ajoittui ystävänpäivään, joten aina silloin muistelemme sitä. Tämä oli minun ja mieheni ratkaisu."

Joskus myös ongelmat mielenterveyden kanssa voivat johtaa siihen, että lapsen saaminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta. Sanna päätyi raskaudenkeskeytykseen, koska ei voinut henkisesti hyvin.

Sanna, teki abortin 30-vuotiaana. Sannalla oli mielenterveysongelmia ja ennestään kaksi pientä lasta.

"Menin vuositarkastukseen gynekologille ja siellä selvisi, että olen raskaana. Olin vasta lopettamassa imetystä ja kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset. Raskaus oli niin pitkällä, että lääkäri antoi minulle viikon aikaa päättää, mitä teen.

Mieheni reaktio oli, että hankkiudu eroon siitä. Hän ei ollut kahden lapsemme kohdalla käynyt kertaakaan kanssani neuvolassa eikä tullut mukaan synnytyksiin. Sanoin, että jos päädymme aborttiin, hän tulee joka käynnille mukaan. Ja hän tuli.

Puhuin asiasta monen ihmisen kanssa: mieheni, äitini, perhetyöntekijän ja mielenterveyshoitajan. Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eniten pelkäsin oman jaksamiseni vuoksi.

Kerroin uudelle mielenterveyshoitajalleni halustani tehdä abortti. Hoitaja sanoi: "Voimme aina tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, jos et jaksakaan. Selittelet vain asiaa itsellesi". Minulle jäi sellainen mielikuva, että hänen mielestään abortti ei ollut vaihtoehto.

Sain perhetyöntekijän avulla yhteyden entiseen hoitajaani. Ratkaisevaa oman päätökseni kannalta oli se, kun hän sanoi, ettei voi ammatillisesta näkökulmasta katsoen suositella raskauden jatkamista. Sen avulla pystyin myöntämään itselleni, etten jaksa.

En voinut olla katsomatta sikiötä. Jälkikäteen olin pahoillani siitä, että kukaan ei varoittanut siitä. Onneksi olin sairaalassa ja sain puhua ammattilaisten kanssa. En tiedä, miten olisin käsitellyt asiaa kotona. Oli lohdullista saada tietää, että sikiö tuhkattiin ja tuhka ripoteltiin muistolehtoon.

Syvin tuntemukseni abortin jälkeen oli helpotus. Olin surullinen, mutta koskaan en ole päätöstäni katunut. Se oli oikea ratkaisu minun ja perheeni kannalta. Nyt minulla on kummallekin lapselle kainalo, jonne he voivat ryömiä. Voin antaa heille enemmän."

Väestöliiton mukaan yksi keino vähentää raskaudenkeskeytyksiä voisi olla se, että 25–34-vuotiaille annettaisiin nykyistä tehokkaammin ehkäisyneuvontaa.

Mutta entäpä ilmainen ehkäisy, voisiko siitä olla ratkaisuksi?

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen kertoo, että jotkut kunnat Suomessa tarjoavatkin maksutonta ehkäisyä myös 25–34-vuotiaille tai iästä riippumatta synnytyksen tai abortin jälkeen. Halonen ottaa esimerkiksi Helsingin, joka tarjoaa kaiken ikäisille naisille ensimmäisen kierukan maksutta.

Eri asia on, voiko ilmaisella ehkäisyllä vaikuttaa suoraan noin kolmekymppisten naisten aborttien määrään.

Nuorempien raskaudenkeskeytyksiin maksuttomalla ehkäisyllä on ollut selvä vaikutus esimerkiksi Vantaalla. Siellä etenkin alle 20-vuotiaiden raskaudenkeskeytykset vähenivät selvästi sen jälkeen, kun kaupunki ryhtyi tarjoamaan ilmaista ehkäisyä.

THL:n tutkimusprofessorin Mika Gisslerin mukaan maksutonta ehkäisyä tarjottiin Vantaalla myös 25–44-vuotiaille, mutta heidän kohdallaan abortit eivät kuitenkaan vähentyneet merkittävästi.

Gissler uskoo, ettei ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen 25–34-vuotiaille olisi välttämättä muutenkaan poliittisten päättäjien mieleen.

– Voisin kuvitella poliitikkojen ajattelevan, että ilmainen ehkäisy lykkäisi naisten lapsenhankintaa edelleen ja vähentäisi syntyneiden lasten määrää.

Ylen haastattelema Suvi tuli raskaaksi aloitettuaan juuri opinnot ja uuden parisuhteen. Hän ei käyttänyt ehkäisyä, koska raskaaksi tuleminen oli aiemmin ollut vaikeaa.

Suvi, teki abortin 27-vuotiaana. Ehkäisy puuttui, ja Suvilla oli kaksi alle kouluikäistä lasta.

"Olin eronnut lasteni isästä vuotta aiemmin. Olimme muuttaneet lasten kanssa toiselle paikkakunnalle, ja olin juuri aloittanut opiskelemaan uutta alaa. Esikoisen kohdalla olin ollut avoliitossa pari kolme vuotta ilman ehkäisyä ennen kuin lapsi sai alkunsa. Sama juttu toisen kohdalla.

Uudessa suhteessa tulin kuitenkin alle vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi. Huomasin sen jo ennen kuin kuukautiset jäivät pois, koska voin pahoin ja turposin.

Puhuin asiasta miehen kanssa. Hän sanoi, että päätös on minun. Hänen mukaansa kyse on minun elämästäni ja minun kropastani. Jos en olisi voinut tehdä aborttia, se olisi vaikuttanut mielenterveyteeni. En olisi halunnut olla enää kotiäiti. Raskaus olisi vaikuttanut opintoihini. Adoptio ei olisi ollut vaihtoehto.

Raskaus keskeytettiin lääkkeillä sairaalassa. Se ei ollut kovin kivuliasta, enkä vuotanut paljon. Koetin katsoa, tulisiko ulos mitään ihmistä muistuttavaa, mutta ei. Raskaus oli niin alussa, että se ei olisi ollut mahdollista.

Aloitin hormonaalisen ehkäisyn heti abortin jälkeen. Minulle laitettiin ehkäisykapseli käsivarteen. Olisihan se pitänyt hoitaa etukäteen. Ajattelin silloin niin yksinkertaisesti, että en tule raskaaksi helpolla."

Ylen haastattelemista naisista valtaosalla oli kuitenkin jokin ehkäisymenetelmä käytössä.

Vaikka 40-vuotias Pinja ei kuulukaan noin kolmekymppisten naisten ikäryhmään, hänen tarinansa osoittaa, että edes äärimmäiset keinot raskauden ehkäisemiseksi eivät aina tuota tulosta.

Pinja, teki abortin 40-vuotiaana. Raskaus sai alkunsa sterilisaatiosta huolimatta.

"Minulle tehtiin sterilisaatio laittamalla klipsit munajohtimiin syksyllä 2017. Joulukuun alussa hakeuduin lääkäriin vatsakipujen takia. Selvisi, että olen seitsemännellä viikolla raskaana. Lääkäri oli hyvin ystävällinen, selitti toimenpiteen kulun ja antoi lähetteen sairaalaan.

Minulla oli aika aborttiin jouluaatonaattona. Olimme puolison kanssa samaa mieltä siitä, että abortti on oikea ratkaisu. Voimavaramme eivät olisi riittäneet, koska perheessämme oli kolme päiväkoti-ikäistä lasta. Olimme tehneet jo sterilisaation yhteydessä päätöksen siitä, että lapsilukumme on täynnä. Monet itkut tuli silti itkettyä. Mietin karrikoidusti, että tapan tulevan lapseni.

Sairaalassa tarjottiin keskusteluapua. Minulle annettiin keskeytyspilleri sairaalassa. Tyhjennyspillerit sain mukaan kotiin. Sairaalasta vielä varmistettiin, etten ole yksin, kun otan ne. Kivut eivät olleet valtavia, mutta verta tuli paljon ryöpsähdyksinä. En haluaisi kokea sitä uudestaan.

Kävin henkisesti läpi aikamoista myllerrystä, koska olin yrittänyt tehdä kaiken sen eteen, ettei näin kävisi. Jaloissa pyöri koko ajan kolme pientä lasta, joten arki koitti aika nopeasti.

Keskusteluapua tarjottiin jälleen parin viikon päästä verikokeissa, joissa katsottiin, että raskaus on varmasti keskeytynyt. En tarvinnut ulkopuolista apua, mutta oli tärkeää, että sitä tarjottiin. Olisi tärkeää, että myös miehille tarjottaisiin apua. Se on miehelle äärimmäisen vaikea tilanne etenkin silloin, jos hän haluaisi pitää lapsen.

Huhtikuussa 2018 kävin uudestaan sterilisaatiossa. Silloin selvisi, että toinen klipsi oli irronnut. Kyseinen munajohdin oli kuitenkin myös poikki. Lääkäri ei tiennyt, miten raskaaksi tuleminen on kohdallani ollut edes mahdollista. Tällä kertaa munajohtimet poistettiin kokonaan."

Miten ja miksi tämä juttu tehtiin?

Etsimme pääosin eri sosiaalisen median kanavia ja henkilökohtaisia kontakteja käyttäen naisia, jotka ovat tehneet abortin yli 24-vuotiaana. Haastattelimme kaikki, jotka olivat meihin yhteydessä, mutta vain osa tarinoista otettiin mukaan tähän juttuun.

Osa naisista ei halunnut tarinaansa julkisuuteen edes salanimellä. Osa puolestaan oli tehnyt abortin niin nuorena, etteivät he kuuluneet siihen ryhmään, jonka pyrimme tavoittamaan. Kaikki naiset eivät ole kertoneet kokemuksestaan edes lähipiirilleen.

Haastattelemiemme naisten mukaan abortti on edelleen tabu. Useimpien kokemuksen mukaan raskaudenkeskeytyksestä puhuminen aiheuttaa helposti niin voimakkaita vastareaktioita, etteivät he halua puhua siitä omalla nimellään julkisesti. Moni halusi kuitenkin kertoa omasta aborttikokemuksestaan, jotta etenkin hoitohenkilökunta ymmärtäisi, miten herkästä asiasta on kyse.

Artikkelin tarkoituksena on antaa ääni abortin tehneille naisille sekä valottaa ainakin osittain sitä, miksi aikuinen ja mahdollisesti jo perheellinen nainen päätyy keskeyttämään raskautensa.

Artikkelin kommentointi on päättänyt. Voit lukea alta artikkelin toimittajien vastauksia lukijoiden kysymyksiin.

Tuiki tavallisena tiistai-iltana hettalainen Maarit Rinne makoilee sohvalla viltin alla katsellen televisiota. Viehhka-koira makoilee sylissä ja nukkuu koiranuntaan. Yhtäkkiä Viehhka hyppää pöydän alle, luimistelee ja vilkuilee emäntänsä suuntaan.

Reilun kilometrin päässä ammutaan raketteja turistien iloksi. Rinne ei ole pidä rakettien ampumisesta.

– Minusta ne eivät tänne luontoon sovi. Minua kauhistuttaa näiden meidän koirien, lintujen ja muiden metsänelävien puolesta. Eihän se ole niille hyväksi. Omista koirista olen huomannut, että jotkut pelkäävät tosi hysteerisesti, kuvailee Rinne.

Rinne on kokenut koirankasvattaja ja hänellä on kokemusta rakettien vaikutuksista koiriin. Edesmenneet koirat eivät suhtautuneet raketteihin rauhallisesti.

– Se on lähinnä sitä, että koira tärisee hirveästi, kuolaa, sen silmät ovat aivan sepposen selällään ja se menee huushollissa niin, että se ei tiedä minne se menisi. Loppujen lopuksi se menee sohvan taakse, patterin viereen piiloon ja tärisee siellä – tärisee pitkään vielä senkin jälkeen, kun rakettien ampuminen loppuu.

– Onneksi tämä nykyinen koira ei vaikuta siltä, että se olisi niin paha, sanoo Rinne helpottuneena.

Samaan aikaan kun Viehhka luimistelee pöydän alla. Ounasjärven jäällä iloitsee identtisiin haalareihin pukeutunut brittijoukkio. Piskuinen pohjoisen kylä, Enontekiön Hetta, on joulukuussa tavallisesti täpötäynnä brittituristeja.

Joku huutaa sydämensä kyllyydestä ”We love Lapland!” (s. me rakastamme Lappia.) Parinkymmenen asteen pakkasella ääni kantautuu kauas.

Pitkän vihellyksen ja pamauksen jälkeen taivaan valaisee muutaman silmänräpäytyksen ajaksi valojen välke. Brittiläinen äiti Louise ja tytär Eve ovat haltioissaan ilotulituksesta.

– Sadunomaisen kauniit värit. Tämä oli ihana loppu lomallemme, kertovat Louise ja Eve.

Huomenna he palaavat kotimaahansa.

Kaksi kertaa viikossa välkkyy ja rätisee, ympäri Lappia

Lapland Hotels -yhtiön aluejohtaja Tomi Kuosmanen kertoo, että matkanjärjestäjät ovat ostaneet heiltä ilotulituksen osana matkapakettia. Ilotulitus on joulumatkailijoille onnellinen loman lopetus.

Hetan lisäksi raketit räiskyvät ainakin Levillä, Rovaniemellä, Ylläksellä, Pallaksella ja Luostolla. Kuosmanen kertoo ymmärtävänsä koiranomistajien huolen, sillä usein juuri koiranomistajien on varauduttava ilotulitukseen.

– Ymmärretään varsin hyvin, sillä itsellänikin on kaksi koiraa. Tiedän, että siihen ilotulitukseen pitää aina varautua ja sen takia me olemme tiedottaneet esimerkiksi Enontekiön Sanomissa etukäteen, että milloin ne ilotulitukset ovat. Päivämäärät voi katsoa sieltä, kertoo Kuosmanen.

Jouluturisteilta tulee heille varsin positiivista palautetta.

– Joulun juhliminen on meillä suomalaisilla aika hiljaista ja harrasta, mutta se ei ole kaikilla kansallisuuksilla. Asiakkaamme ovat oikein iloisia ja tyytyväisiä ilotulitukseen, kertoo Kuosmanen.

Toivoo laser- tai valoshowta rakettien tilalle

Maarit Rinne kertoo allekirjoittaneensa netissä adressin, mikä rajoittaisi rakettien ampumista. Rinne haluaa tähdentää, että äänten lisäksi raketit tuottavat muutakin haittaa, kuten pienhiukkasia. Saksan ympäristövirasto on ilmoittanut, että uudenvuoden ilotulitteiden hiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden hiukkaspäästöistä.

Ilotulitukset ovat näkyneet Suomen suurimpien kaupunkien ilmanlaatumittauksissa. Hengitysilman hiukkaspitoisuudet saattavat uudenvuodenyön ilotulitusalueilla olla jopa 20–40-kertaisia normaaliin verrattuna.

Rinteellä olisi ehdotus matkailutoimijoille.

– Jos kaikki valta olisi minulla, niin laittaisin valoshown, koska siitä tulee vähiten saasteita. Onhan raketeissa olemassa äänettömiä raketteja, mutta niissä on jäljellä edelleen haittapuolia, kuten hiukkaspäästöt ja roskaaminen, vaikka se raketti olisikin äänetön.

– Parempi sekin kuin nämä äänet, jotka pelästyttävät luontoa joka puolella, sanoo Rinne.

Lapland Hotelsin aluejohtaja Kuosmanen ei tyrmää suoriltaan ajatusta lasershowsta.

– Toki näitä vaihtoehtoja voidaan miettiä, ja näistä voidaan keskustella matkanjärjestäjien kanssa. Ne täytyy ratkaista tuolla korkeammalla tasolla. Tässä puhutaan koko Lapin kattavista sopimuksista ja ohjelmista, sanoo Kuosmanen.

Seuraavan kerran Enontekiön Hetassa ammutaan raketteja lauantaina 15.12.2018.

Trumpin entinen asianajaja Michael Cohen on saanut yhteensä kolme vuotta vankeutta veronkierrosta, valehtelusta kongressin kuulemisessa sekä vaitiolorahan järjestämisestä. Lisäksi Cohen sai kaksi miljoonaa dollari eli 1,7 miljoonaa euroa sakkoja.

Cohen on myöntänyt maksaneensa hiljaisiksi aikuisviihdetähdet Stormy Danielsin ja Karen McDougalin.

Cohen maksoi naisille, jotta he eivät kertoisi julkisuuteen seksisuhteistaan presidentti Donald Trumpin kanssa. Oikeus punnitsi, rikkoivatko maksut Yhdysvaltain vaalilakia, sillä maksuilla oli mahdollisesti vaikutusta tuolloin käynnissä olevaan vaalikampanjaan.

Lisäksi Cohen on myöntänyt valehdelleensa maan kongressille. Valheet koskivat Trumpin aikeita rakentaa Trump Tower Moskovaan, Venäjälle.

Valehteluun liittyvistä syytteistä Cohen sai kaksi kuukautta vankeutta. Tuomio tuli siis pääosin seksisuhteista kertoneiden naisten hiljaiseksi maksamisesta.

Cohen kertoi vuoden 2017 kirjallisessa lausunnossaan kongressille, että Trumpin Moskovan projekti raukesi jo vuoden 2016 tammikuussa. Tänä syksynä Cohen kuitenkin sanoi, että Trumpin liiketoiminta Moskovassa jatkui aina kesäkuuhun 2016.

Vuonna 2016 Trumpin vaalikampanja oli kuumimmillaan ja hänen mahdolliset Venäjä-kytkökset tuona aikana ovat erityistukinnan kohteena.

"Koin velvollisuudekseni peitellä Trumpin likaisia tekoja"

Cohen kertoi oikeusistunnon aikana työskentelystään Trumpin alaisena. Hän sanoi, että sokea lojaalisuuden tunne Trumpia kohtaan "sai hänet lähtemään valon sijasta pimeyden tielle".

– Olen elänyt henkilökohtaisessa ja henkisessä vankeudessa joka päivä siitä lähtien, kun hyväksyin työtarjouksen kiinteistömogulilta, jonka bisnesvaistoa ihailin suuresti, Cohen totesi paikalla olleiden toimittajien mukaan.

– Hiljattain presidentti twiittasi lausunnon, jossa hän kutsui minua heikoksi ja se on suurelta osin totta, mutta hyvin eri syystä kuin mihin hän viittaa. Se johtuu siitä, koska kerta toisensa jälkeen koin, että on velvollisuuteni peitellä hänen likaisia tekojaan.

Lue lisää:

Trumpin entinen asianajaja Michael Cohen myönsi valehdelleensa kongressille –Trump: Cohen valehtelee valehtelustaan

Stormy Daniels joutuu maksamaan lähes 300 000 dollaria Trumpin oikeudenkäyntikuluja

Toimittajalta: Trumpin entisen asianajajan tunnustus teki presidentin tilanteesta tukalan

Eduskunnassa ajankohtaiskeskustelu EU:n tulevasta kehityksestä sai tänään erikoisen käänteen, kun perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio piti puheenvuoronsa.

Tavion mukaan Suomessa tuntee kuuluvansa vähemmistöön, kun kannattaa Suomen itsenäisyyttä ja suomalaista kansallisvaltiota.

– Federalistit, Eurooppaa ihannoivat päättäjät uhkaavat Euroopan kansoja. Federalistit uhkaavat kansallisvaltioita. Federalistit luovat vain uudenlaista Neuvostoliittoa EU:sta, ne luovat uudenlaista Natsi-Saksaa. EU:n globalismi on vain uudenlaista fasismia, fasismia uudessa muodossa, Tavio jatkoi.

Kansanedustajat salissa kohahtivat.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Lindtman hämmästeli puhetta ensimmäisenä.

– Arvoisa puhemies, on välttämätöntä puuttua siihen, mitä tässä keskustelussa nähtiin. Perussuomalaisten kansanedustaja Tavio ylitti äsken nähdyssä keskustelussa kaikki keskustelun sopivuuden ja totuuden rajat, kun hän vertasi EU:n kehitystä natsi-Saksaan, Lindtman sanoi.

– Nyt ylitettiin sellainen raja, jota ei ole tässä salissa aiemmin nähty. Jään odottamaan perussuomalaisten johdon toimenpiteitä ja kommenttia, hyväksyvätkö he tämän vertauksen, hän jatkoi.

Sipilä: Halventaa myös uhreja

Myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) reagoi Tavion puheenvuoroon.

– Haluaisin myös omalta osaltani puuttua perussuomalaisten EU:n vertaamiseen natsi-Saksaan. Se oli erittäin halventava puheenvuoro. Se halventaa myös niitä uhreja, joita natsi-Saksan aikana syntyi. Toivon, että perussuomalaiset irtisanoutuvat näistä puheista. Toivottavasti vielä tämän keskustelun aikana.

Puheenvuoroon puuttui myös muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson.

– Kohdistan edelleen katseeni perussuomalaisten suuntaan. Vielä olisi mahdollisuus irtisanoutua tästä puheenvuorosta, joka tänään kuultiin, hän sanoi katsellen ympärilleen.

Tällaista puheenvuoroa ei perussuomalaisilta kuitenkaan nähty.

Vihreiden puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Haavisto huomautti, että Euroopan unioni on perustettu toisen maailmansodan karmeiden kokemusten pohjalle, siihen, etteivät ne koskaan toistuisi.

Perussuomalaisten Meri: Ei aiheuta toimenpiteitä

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri sanoo Ylelle, ettei hän näe syytä, miksi vertauskuvasta pitäisi irtisanoutua.

– En ole kuullut puhetta vaan olen median tietojen varassa, mutta itse ymmärsin Tavion puheen niin, että hän viittasi EU:n suuruudenhulluuteen, eli siihen, että mikään ei riitä. Hän ei loukannut ihmisiä vaan moitti instituutiota.

Meren mukaan Tavion puheet eivät aiheuta perussuomalaisten eduskuntaryhmässä toimenpiteitä.

– Salissa käytetään vahvaa retoriikkaa. Täytyy muistaa, että kansanedustajilla on hyvin vahva puheoikeus perustuslaissa. SDP on itse syyttänyt hallitusta kolmeksi iloiseksi rosvoksi. Rosvoiksi eli rikolliseksi. Miksei siihen silloin puututtu?

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne haluaa, että puhemiesneuvosto käsittelee Tavion puheet.

Tavio itse kommentoi kohua Twitterissä. Tavio katsoo Rinteen pyrkivän hiljentämään hänet.

– Puhuin tänään eduskunnassa siitä, miten nykyisin EU:ssa pyritään rajoittamaan toisinajattelijoiden sananvapautta. Suunta on kuin Neuvostoliittoon tai natsi-Saksaan. Nyt Antti Rinne (Sdp) vaatii hiljentämistäni ja puhemiehistöltä minulle jonkinlaista rangaistusta. Proves my point? Tavio kirjoittaa Twitterissä.

Kommentointi on suljettu, koska osa keskustelijoista ei noudattanut Ylen kommentointiohjetta.

Theresa May jatkaa Britannian konservatiivipuolueen puheenjohtajana ja pääministerinä.

Konservatiivien kansanedustajista 200 tuki Maytä puolueen sisäisessä luottamusäänestyksessä. Mayn erottamista kannatti 117 edustajaa. Äänestys päättyi kello 22 ja sen tulokset ilmoitettiin äskettäin.

May tarvitsi voittoon 159 edustajan äänet.

May ilmoitti äänestyksen jälkeen, että hänen tehtävänään on viedä nyt brexit maaliin. May kertoi matkaavansa torstaina Brysseliin keskustelemaan EU-johtajien kanssa sopimuksen haastavimmasta kohdasta eli siitä, miten Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajan avoimuus turvataan brexitin jälkeen.

Corbyn: Äänestyksellä ei merkitystä kansan kannalta

Uutistoimisto Reutersin mukaan oppositiojohtaja, työväenpuolueen puheenjohtaja Jeremy Corbyn sanoi ensikommenteissaan, että äänestyksellä ei ole merkitystä kansan kannalta, ja Mayn pitäisi tuoda neuvottelemansa brexit-sopimus parlamenttiin ensi viikolla.

Kovan linjan brexitiä ajava konservatiiviedustaja Jacob Rees-Mogg sanoi hyväksyvänsä tuloksen ja kehotti Maytä eroamaan.

Maytä tukeva opetusministeri Damian Hinds puolestaan kuvasi voittomarginaalia selväksi.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n politiikan toimituksen päällikkö Laura Kuenssberg arvioi Twitterissä, että ei ole millään lailla todennäköistä, että May eroaisi. Hän pitää kuitenkin vastustajien määrää merkittävänä ja suurempana kuin mitä Mayn tukijat odottivat.

Mayta ei voi haastaa puolueen sisältä vuoteen

Mayllä on konservatiivipuolueessa äänekkäitä vastustajia, joiden mielestä pääministeri on hoitanut Britannian EU-eroneuvotteluja huonosti. Parlamentin piti eilen tiistaina äänestää brexit-sopimuksesta, mutta May joutui perumaan äänestyksen, sillä hän ei olisi saanut enemmistöä sopimuksen taakse.

Perumisen jälkeen Mayn vastustajat saivat kasaan luottamusäänestykseen vaadittavan määrän kapinamielisiä edustajia. Konservatiivipuolueen sääntöjen mukaan puheenjohtajan asemasta pitää äänestää, kun 15 prosenttia kansanedustajista on ilmoittanut kirjallisesti epäluottamuksestaan.

Puheenjohtajaa ei voi haastaa uudelleen vuoteen, jos hän selviää voittajana luottamusäänestyksestä.

Brittimedioiden mukaan Theresa May sanoi puoluetovereilleen ennen äänestyksen alkua, että hän ei aio johtaa konservatiiveja seuraaviin vaaleihin, mutta haluaa jatkaa nyt, jotta brexit-sopimus saadaan toteutettua. Asiasta uutisoivat esimerkiksi BBC, The Guardian ja Reuters.

Lisää aiheesta:

Britannian pääministerin asemasta äänestetään illalla – Theresa May laittaa peliin arvovaltansa: "Pääministerin vaihdos vain viivästyttäisi brexitiä tai peruuttaisi sen kokonaan"

Kajaanin puistoissa voi huomata postilaatikkoa muistuttavia metallisia jäteastioita, jotka on tarkoitettu käytetyille huumeruiskuille ja -neuloille. Astiassa on yksi pieni aukko, josta mahtuu huumeruisku, mutta ei juuri muuta.

– Ihmetyttää, miksi niitä on. Tarkoittaako tämä, että huumeiden käyttö hyväksytään? Toisaalta on hyvä asia, että niitä ei nakata luontoon, mutta tuleeko neulat oikeasti laitettua sinne? kajaanilainen Elsa Sylander pohtii.

Sylanderin tuntemukset ovat tyypillisiä, keräysastiat ovat hätkähdyttäneet myös muualla Suomessa (MTV). Kajaanin kaupungin hortonomi Hanna Pasula kertoo saaneensa huolestuneita puheluita kaupunkilaisilta, jotka ovat ihmetelleet näiden astioiden tarkoitusta.

Huumeruiskuroskiksia on asennettu vuosia sitten muun muassa Helsinkiin, Tampereelle ja Lahteen. Helsingissä ollaan jo niin pitkällä, että harkitaan jo erillisen piikityshuoneen perustamista.

– Jos Kajaanissa nyt vasta asennetaan ensimmäisiä ruiskuroskiksia, niin jo oli aikakin, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissuunnittelija Sanna Kailanto kommentoi.

Kajaanissa ei ole aiemmin ollut ongelmaa yleisiltä paikoilta löytyneistä neuloista, eikä ruiskuroskiksille ole aiemmin nähty tarvetta. Kajaanin A-klinikan mukaan kaupungin huumeongelmat eivät kuitenkaan juuri eroa valtakunnallisista ongelmista.

– Kajaanissa suonensisäisiä huumeita käyttävien määrä on suhteessa väkilukuun sama kuin muuallakin Suomessa, Kainuun soten aikuisten mielenterveyspalveluiden ja riippuvuuksien hoidon koordinoiva osastonhoitaja Maarit Leinonen kertoo.

Nyt keskustan alueen puistoissa sijaitsevat keräysastiat tyhjennetään turvallisesti niiden ollessa täynnä. Tähän mennessä tarkastuskäynneillä on havaittu ainoastaan yhdessä roskiksessa useampia neuloja.

Enimmäkseen poliisi törmää huumeneuloihin ja -ruiskuihin kotietsinnöissä, henkilötarkastuksissa ja autoihin tehdyissä etsinnöissä. Poliisi pitää ruiskuille osoitettuja jäteastioita hyvänä asiana.

– Totta kai se on hyvä asia, jos ne tällä tavalla saadaan kerättyä pois. Vaihtoehtona on, että ruiskut jäisivät luontoon, jossa ne voivat aiheuttaa vaaraa ihmisille tai eläimille, kertoo Kajaanin poliisiaseman rikosylikomisario Jarkko Maksniemi.

Piikkihuumeet suosittuja kaikkialla Suomessa

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissuunnittelijan Sanna Kailannon mukaan Suomessa suonensisäisten huumeiden käyttö on yleisempää kuin useimmissa Euroopan maissa. Suomessa käytetään eniten kannabista, mutta myös buprenorfiinin ja amfetamiinin suonensisäinen käyttö on Suomessa yleistä.

THL:n mukaan ongelmakäyttäjiä on Suomessa yli 10 000, toissavuonna Suomessa kuoli huumeisiin 194 henkilöä.

– On tosiasia, että meillä piikitetään huomattavasti enemmän kuin muissa maissa keskimäärin. Se on Suomen erikoispiirre ja todennäköisesti hyvin kulttuurillinen asia. Kun sitä tietyissä piireissä nähdään, voi kynnys suonensisäiseen käyttöön olla itselläkin huomattavasti matalampi, Kailanto sanoo.

Kajaanin A-klinikan väki suhtautuu uusiin huumeruiskujen keräysastioihin positiivisesti, mutta hieman epäillen.

– Ne ovat ehdottomasti hyvä asia. Olemme kuitenkin miettineet, tuleeko käyttäjien erikseen lähdettyä puistoihin ”roskia viemään”? Ehkä käytetyt neulat palautuisivat paremmin, jos käyttäjät saisivat puhtaita neuloja tilalle, sanoo Maarit Leinonen Kainuun sotesta.

Vuoden turhakkeen tittelin sai tänä vuonna nopeasti ja edullisesti, yleensä halpatuontimaissa, valmistettu pikavaatemuoti.

Suomen Luonto -lehti teki valinnan lukijoiden lähettämien liki 500 ehdokkaan joukosta. Valinnalla kiinnitetään huomiota kuluttajien ostotottumuksiin.

Pikamuoti tarkoittaa lehden mukaan nopeasti ja halvalla tehtyjä edullisia vaatteita, joita ostetaan ilman harkintaa ja käytetään lyhyen ajan, jos lainkaan. Vaatevalikoimat vaihtuvat entisen neljän sesongin sijasta jatkuvasti päivittyvään, lyhytikäiseen sesonkiin.

Terminä pikamuoti lähtöisin 1990-luvun lopulta, jolloin vaatevalmistus alkoi siirtyä Aasian maihin. Niissä hinnan lisäksi kilpailuvalttina on nopea valmistusprosessi.

Suomen Luonto -lehti valitsi vuoden turhakkeen nyt 19. kertaa. Lehden kustantaja on Suomen luonnonsuojeluliitto.

Aiempia vuoden turhakkeita ovat olleet: 2017 fleecekangas, 2016 muovikassi, 2015 muovinen kananmunakotelo, 2014 hyönteisansa, 2013 hajustettu roskapussi, 2012 automaattinen saippua-annostelija, 2011 huuhtohylsy, 2010 turkis, 2009 ilotulite, 2008 pantiton pullo, 2007 mönkijä, 2006 tuplapuhelinluettelot, 2005 kaupunkimaasturi, 2004 juotava jogurtti – minipakkaukset, 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen, 2002 ulkomainen pullovesi, 2001 vaipankätkijä, 2000 lehtipuhallin.

Lue myös

Tekokuituriepuja ja kuitumuhjua, eikä vaate välttämättä kestä edes yhtä pesua – vaateostoksilla on vaikea olla vastuullinen

Pikamuodista tulee hetkessä pelkkää jätettä – tässä kuusi keinoa kestävämpään pukeutumiseen

Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään

Puuvilla loppuu – vaateteollisuuden on nyt pakko keksiä uusia vaihtoehtoja tilalle

Traumapsykoterapeutti, psykologi Soili Poijula on kirjoittanut ensimmäisen suomalaisen kirjan, joka kertoo resilienssistä eli selviytymiskykyisyydestä. Resilienssi on laaja käsite, mutta se tarkoittaa muun muassa sopeutumis- ja selviytymiskykyä, kriisikestävyyttä ja joustavuutta.

Soili Poijulan mukaan joillakin ihmisillä on vahvempi resilienssi kuin toisilla. Nykysukupolvet ovat kauhistelleet esimerkiksi, kuinka joku on voinut jatkaa elämäänsä keskitysleirillä koettujen kauhujen jälkeen.

– Resilientit ihmiset reagoivat lievemmin ja palautuvat nopeammin verrattuna muihin, kertoo Poijula Ylen Radio Suomen Päivä -ohjelman haastattelussa.

Hän toteaa tuoreessa kirjassaan, että resilienttien yksilöiden ja ryhmien erityispiirre on päättäväisyys hallita omaa kohtaloaan myös olosuhteissa, joita he eivät voi hallita. Selviytymiskyvyn taustalla on monia tekijöitä, kuten geenit, biologia ja stressinsietokyky, mutta erityisesti asenne vastoinkäymisiin voi ratkaista.

Joustava mieli auttaa surussa

Poijulan mielestä on hyvin pessimististä ajattelua, että esimerkiksi vakavan rikoksen uhriksi joutuneen elämä on lopullisesti pilalla.

– Tapahtumat voivat toki haavoittaa ihmistä pahasti. Toisaalta resilienssitutkimukset osoittavat, että lapsuudessaan seksuaaliselle hyväksikäytölle altistuneista 45 prosenttia ei aikuisena kärsi minkäänlaisista psykiatrisista häiriöistä. Tällaisella lapsella on ollut hyviä ihmissuhteita ja esimerkiksi hyvä välittävä äiti, Poijula sanoo.

– Mikään tapahtuma itsessään ei murskaa ihmistä vaan se, mitä tapahtuu trauman jälkeen tai mitä on tapahtunut sitä ennen.

Soili Poijulan mielestä olisi tärkeää vahvistaa ihmisessä sitä puolta, joka auttaa selviytymään.

Hän on samaa mieltä, kuin positiivisen psykologian tunnettu edustaja ja lasten ja sotilaiden resilienssin vahvistamisohjelman kehittäjä Martin Seligman.

– Pessimistisyys johtaa masennukseen. Siksi myönteisten ajatusten ja tunteiden lisäämisen taidot ja menetelmät ovat tärkeitä. Tämä liittyy myös sureviin ihmisiin. On havaittu, että jos heillä on joustava mieli, niin tuska ja kärsimys eivät ota mielessä valtaa.

Poijulan mukaan omaa resilienssiään voi vahvistaa arjessakin siten, että muun muassa opettelee sanomaan ei. Velvollisuudentunne tai vaativuus itseä kohtaan ei saa olla liian suurta. Myös omasta kunnosta ja ihmissuhteista huolehtiminen tukee resilienssin vahvistumista.

Traumapsykoterapeutti, psykologi Soili Poijula on kirjoittanut useita kriisiin, suruun ja traumaan liittyviä kirjoja, mutta resilienssistä hän on julkaissut nyt ensimmäisen suomenkielisen tietoteoksen.

Koko Radio Suomen Päivä -haastattelu kuunneltavissa Yle Areenassa https://areena.yle.fi/1-4589250.

Ranskan poliisilla oli alkuillasta operaatio Neudorfin kaupunginosassa Strasbourgissa. Paikalla oli myös Ranskan poliisin erikoisjoukko Raid.

AP kertoo, että operaatio päättyi tuloksettomana. Viranomaiset eivät ole vahvistaneet, liittyikö operaatio kaupungissa tiistaina tapahtuneeseen terroritekoon. Myös muualla kaupungissa on ollut torstaina poliisin operaatioita.

Uutistoimisto AFP kertoo, että poliisi on pidättänyt torstaina viidennen ihmisen kuulusteluja varten. Aiemmin poliisi ottanut kiinni epäillyn vanhemmat ja kaksi veljeä.

Kymmenet poliisit eristivät alueen Pohjois-Strasbourgissa, missä asemies on viimeksi nähty.

– Poliisi tekee etsintöjä Neudorfin Rue dÉpinal -kadulla samassa paikassa, johon taksi jätti hänet (epäillyn) tiistai-iltana, Parisien-lehden toimittaja twiittaa paikan päältä.

Tiistain terroriteosta epäilty on Strasbourgissa syntynyt 29-vuotias mies. Ampuminen tapahtui illalla noin kello kahdeksan lähellä suosittua joulutoria Strasbourgin vanhassa kaupungissa, joka on saarella.

Ampumisessa kuoli kolme ihmistä ja lisäksi yksi haavoittuneista on julistettu aivokuolleeksi. Loukkaantuneita on toistakymmentä.

Epäiltyä etsitään edelleen yli 700 poliisin voimin. Ranskan terrorismihälytys on nostettu korkeimmalle tasolle ja hallitus vetoaakin viime viikkoina hallitusta vastustaviin protesteihin osallistuneisiin, jotta he jättäisivät mielenosoitukset tulevana viikonloppuna väliin.

Lue myös:

Yle seurasi: Epäillyn ensimmäinen rikostuomio 13-vuotiaana, huhut toisesta ammuskelusta kumottiin – katso erikoislähetys: "Tunnelma on surullinen ja hiljainen"

Suomalaistoimittajat näkivät Strasbourgin ammuskelun uhrin kuoleman: "Häntä yritettiin elvyttää ravintolan eteisessä"

Strasbourgissa lukittuja ovia ja tiukkaa valvontaa – mepit jäivät lukkojen taakse EU-parlamentissa

Painija Petra Ollin viimeiset viikot ovat olleet kiireisiä. Ei painimisen tai treenaamisen vuoksi, vaan lukuisten sponsorikäyntien ja juhlakahvien takia.

– Viimeisiä kahvihetkiä viedään. Mutta ei se mitään, kahvia kyllä voi juoda vaikka kuinka, mutta kakkuun ei juuri parane koskea.

Petra Olli muistelee maailmanmestaruuden ratkaisevia hetkiä yhä tunteikkaasti.

– Kyllähän sen kuvistakin näki, että tunteikas hetki se oli, kyyneleet vaan valui. Tunteikkaasta perheestä, kun ollaan.

Vanha liike, mutta toimii edelleen

Silti jotain pientä kismitystäkin mieleen on jäänyt. Maailmanmestaruusottelun jälkeen on puhuttu paljon teknisistä asioista, kuten valmentaja Ahto Raskan mahdollisesta väärästä napin painalluksesta loppupisteiden haastamisen merkiksi. Vähemmän on puhuttu itse maailmanmestaruuden tuoneesta painista.

– Puikkaus oli siinä tärkeä. Se on 15 vuotta sitten opeteltu liike, mutta toimii edelleen.

Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Petra Olli näyttää auliisti juontaja Susanna Laineelle, miten puikkaus tehdään.

– Tulepa tähän matolle. Sitten polvet vähän koukkuun ja kädet painiasentoon. Ja sitten kainalon alta puikkaus selän taakse ja syliote! Mutta sua Susanna en viitsi heittää mattoon.

"Pohojalaanen helikopteri"

Toinen juontaja Mikko Kekäläinenkin saa osansa. Häntä kohtaan Petra Olli on tylympi ja esittelee "pohojalaasen helikopterin".

Maailmanmestari heittää Kekäläisen kevyesti selkäänsä, pyörii ympäri pari kertaa ja pudottaa miehen mattoon. Toki Petra Olli varmistaa, että Kekäläinen on matolla puuskuttaessaan kunnossa.

– Enemmän kuin kunnossa! Tämä oli ehkä hienointa ikinä, Kekäläinen hehkuttaa ylös päästyään.

Muistona mestaruusvyö

Budapestin MM-kilpailuista jäi Petra Ollille muistoksi myös näyttävä mestaruusvyö.

– Joo, mä olen sitä nyt kuukauden kantanut mahan ympärillä koko ajan, mennyt punttisalillekin se päällä, Petra Olli vitsailee.

Mestaruusvyö on Ollin mielestä hieno saada muistoksi mitalin lisäksi. Ja sillä pystyy kotona vähän pikkuveljille retostelemaankin.

– Että kuka täällä talossa on kingi! No ei sentään, kyllä Panu ja Perttu mut palauttaa aika helposti maan pinnalle. Ei auta uhota liian kovaa.

Katso koko Puoli seitsemän -ohjelma tästä:

Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli on antanut kirjallisen varoituksen seurakuntapastori Heikki Karastille. Tuomiokapituli päätti varoituksen antamisesta kokouksessaan maanantaina.

Tuomiokapitulin mukaan Karasti toimi vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta vihkiessään samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon tänä syksynä.

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen ja tuomiokapituli ohjeistivat Karastia ennen vihkimistä siitä, ettei papin tule vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Karasti myönsi tuomiokapitulille toimineensa piispan antaman ohjeistuksen vastaisesti. Tuomiokapituli katsoi päätöksessään, että Karastin toiminta oli erityisen moitittavaa, sillä häntä oli ohjeistettu aiheesta muuta papistoa enemmän.

Karastin mukaan varoitus ei tullut hänelle yllätyksenä.

– Tämä oli odotettavissa. Piispa ja tuomiokapituli ovat täällä sen verran vanhoillisia, että tiesin varoituksen tulevan.

"Yksikään pari ei jää vihkimättä"

Vihkimällä samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon Karasti toimi tuomiokapitulin mukaan evankelisluterilaisen kirkon säännösten vastaisesti. Karasti kuitenkin katsoo kirkon laahaavan avioliittokäsityksessään menneessä ajassa.

– Kirkko on hidas uudistumaan. Naisella piti olla vielä 1930-luvulle asti edusmies, ja eronneiden uudelleen vihkimiseenkin suostuminen kesti. Maistraatti tutkii avioliiton esteet, ja mielestäni kirkon jäseniä on palveltava, mikäli he haluavat kirkollisen vihkimisen.

Karasti pitää pienempänä pahana piispan ohjeistusta vastaan rikkomista, kuin yhdenvertaisesta kohtelusta luopumista.

– Kun on koko uransa puhunut, että homoseksuaalitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä, ei sitä voi enää uran loppumetreillä mennä muuttamaan.

Homoparia Karasti tuskin tulee enää vihkimään.

– En voi vihkiä, muuten minut erotetaan virasta. Seuraavan kysyjän ohjaan muiden sateenkaaripappien pakeille. Yksikään pari ei kuitenkaan jää vihkimättä.

Tuomiokapitulit eri linjoilla

Tuomiokapituli pääsi Karastin jäljille, kun tästä tehtiin kantelu tuomiokapituliin muiden Sateenkaaripappien sivuilta löytyvien pappien tapaan. Tuomiokapitulit kohtelevat sateenkaaripappeja eri tavoin, sillä esimerkiksi Turun hiippakunnan tuomiokapituli ei ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin. Karastia sen sijaan opastettiin piispa Häkkisen toimesta siitä, ettei homopareja tule vihkiä.

Lopulta asia tuli ilmi, kun Oulun maistraatti ilmoitti kirkolle Karastin vihkineen homoparin avioliittoon. Karasti lähetti avioliittoon vihityn parin tiedot heidän kotipaikkakuntansa mukaisesti Oulun maistraattiin, sillä homopareja ei voi kirjata suoraan kirkon järjestelmiin.

Kirkko ja kaupunki -lehdessä spekuloitiin viime viikolla Oulun maistraatin vuotavan sateenkaaripappien tietoja kirkolle. Lopulta syyksi paljastui kirkon tietojärjestelmä, joka ei tue samaa sukupuolta olevien avioliittojen kirjaamista automaattisesti. Järjestelmän tuottamasta virheilmoituksesta selvisi myös, kuka parin oli vihkinyt.

Karasti ei ole vielä päättänyt, valittaako hän hallinto-oikeuteen saamastaan varoituksesta.

– Ensi alkuun ajattelin, etten missään nimessä valita. Toisaalta, moni kollega on päätynyt valittamaan, ja mitä enemmän hallinto-oikeuteen tulee valituksia näistä varoituksista, sitä paremmin ongelman laajuus huomataan. Harkinta on vielä käynnissä.

Lisää aiheesta:

Viidelle papille piiskaa sateenkaariparien vihkimisestä – Professori: "Kirkko on jumittunut henkisen halvautumisen tilaan"

Evankelis-luterilainen kirkko ei ala vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja

Homoparien vihkimisasia pian kirkon pöydälle – Suomeenkin "Norjan malli"?

Espoon Karhusaareen suunnitellaan suurta keskusta, joka esittelisi pohjoismaista lastenkulttuuria. Kaavailuissa on ympärivuotinen matkailukohde, jonka kävijätavoite on korkea, 600 000 ihmistä.

Hanketta ajaa Lastenmaailma ry, jonka kumppaneina toimivat Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ja viestintätoimisto N2 Helsinki Oy.

Rakentaminen maksaisi 50–70 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: juuri avatun keskustakirjasto Oodin hintalapuksi tuli noin 100 miljoonaa euroa.

Rahoitusta Lastenmaailmalla ei vielä ole, mutta siitä neuvotellaan parhaillaan.

– Alustavat keskustelut ovat olleet rohkaisevia, sanoo hankkeen ideoija ja Lastenmaailma ry:n leikkijohtaja Taneli Heikka.

Keskuksen liikevaihdoksi arvioidaan 12 miljoonaa ja tuottotavoitteeksi kaksi miljoonaa euroa vuodessa.

– Ajatuksena on, että investoijat lähtisivät mukaan yleishyödylliseltä pohjalta ja että tuotot kanavoitaisiin lasten hyväksi tehtävään työhön samalla tavalla kuin Linnanmäellä, Heikka kertoo.

Jos projekti toteutuu, liiketoiminnasta vastaamaan perustetaan säätiö.

Tulossa uudisrakennus

Lastenmaailman rakennus olisi uudistuotantoa. Tilan suunnittelee arkkitehtitoimisto Lundén Architecture Company yhdessä lasten ja taiteilijoiden kanssa. Kokoa keskuksella olisi toteutuessaan 7 800 neliötä.

– Siitä on tulossa modulaarinen elämystila, joka rakentuu erilaisista saleista, joihin voidaan pystyttää erilaisia sisältöjä, Heikka kertoo.

Espoon kaupunki on tekemässä keskukselle suunnitteluvarauksen Karhusaareen, joka sijaitsee Länsiväylän varrella, aivan Helsingin rajan tuntumassa. Varaus koskisi noin neljän hehtaarin aluetta ja olisi voimassa vuoden 2020 loppuun. Tontti varattaisiin kahdeksi vuodeksi projektin suunnittelua varten.

– Se ei sisällä puolin eikä toisin sitoumuksia tontin hallinnasta. Kun olemme siinä vaiheessa, että saamme rahoituksen ja haluamme alkaa rakentaa, luvat ja kaavoitusmuutokset pitää kierrättää kaupunginvaltuuston kautta, Heikka sanoo.

Espoon kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto käsittelee tonttivarausasian maanantaina.

– Rahoittajille on ollut tärkeätä, että meillä on paikka, ja että kaupunki on paikan antamalla sitoutunut projektiin, Heikka sanoo.

Mukaan Muumit? Tatu ja Patu? Nopolat?

Lastenmaailman ytimessä olisivat tarinat ja sadut, joista muotoutuisi kulttuurikeskuksen sisältö.

– Keskustelemme parhaillaan kirjailijoiden ja oikeudenhaltijoiden kanssa ja innostus on ollut suurta, Heikka sanoo.

Joukossa on merkittäviä suomalaisen lastenkulttuurin edustajia. Keskusteluja on tähän mennessä käyty muun muassa Tatun ja Patun tekijöiden Aino Havukaisen ja Sami Toivosen sekä Siri Kolun, Timo Parvelan, Linda Liukkaan sekä Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa. Myös Muumien oikeudenhaltijoiden kanssa on puhuttu.

Toteutuessaan Lastenmaailma ei kuitenkaan rajoittuisi vain kirjallisuuteen, yhden hahmon tai kirjailijan varaan, vaan ajatuksena on sisällyttää mukaan kaikkia taiteenlajeja. Suomalaisia tekijöitä on tarkoitus esitellä osana pohjoismaista lastenkulttuuria eli mukaan voi tulla myös taiteilijoita muista Skandinavian maista.

Tukholman Junibacken on toiminut kulttuurikeskuksen esikuvana, mutta tähtäin on Heikan mukaan korkeammalla.

– Tästä ei tule lavaste, jossa lapset leikkivät. Haluamme, että lapset pystyvät osallistumaan vahvemmin ja se tarkoittaa taidetyöpajoja, visuaalista työskentelyä, musiikkia ja sirkusta. Lähtökohta on, että tekeminen on hauskaa ja viihdyttävää. On haastavaa taiteellista ja populaarimpaa sisältöä.

Idea Ylen kolumnista

Idea lähti kytemään Heikan Ylelle kirjoittamasta kolumnista, jossa hän totesi, että lapset ansaitsevat talon ykköspaikalta Suomessa.

– Ihminen on neljäsosan elämästään lapsi. Miksi lasten pitäisi elää aikuisille rakennetussa kulttuuriympäristössä, Heikka kysyy.

Huhtikuisessa kolumnissaan Heikka pohti, saisiko entisestä Guggenheim-tontista sopivan tilan. Nyt Heikka kertoo, että myös Helsingin kaupungin kanssa käytiin neuvotteluja erilaisista paikoista ja kiinnostusta oli, mutta Espoossa asiat etenivät nopeammin.

– Kun kävimme Karhusaaressa, ymmärsimme sen loistokkuuden. Siellä on tilaa, kaunista luontoa ja liikenneyhteydet ovat muualta tuleville paremmat kuin Kauppatorille.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valmista tulee vuonna 2025.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tietoturvakohu puhututti kansanedustajia eduskunnan kyselytunnilla.

Etenkin suurin oppositiopuolue SDP arvosteli tapahtunutta voimakkaasti. SPD:n mukaan asiaa ei voi kaataa pelkästään Trafin syliin eikä pääjohtajan vaihtuminen korjaa tilannetta.

SDP:n kansanedustaja Katja Taimela penäsi liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriltä (kesk.) vastausta siihen, mitä kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi aiotaan tehdä.

– Julkisesta ajokorttitiedosta on tullut työkalu henkilötietojen varastamiseen, Taimela ihmetteli.

– Hyvä kysymys, huudahdettiin salista.

Viime sunnuntaina selvisi, että Trafin ajokorttipalvelusta voi saada kenen tahansa ajokortinomistajan henkilötietoja, mikä herätti huolen tietoturvasta.

Kohun seurauksena Trafin sähköiset palvelut suljettiin.

Liikenne- ja viestintäministeri Bernerin mukaan Trafin järjestelmien tietoturva on keskimääräistä paremmalla tasolla.

– Siitä huolimatta on myös tunnistettu haasteita. Näihin haasteisiin nyt tartutaan, jokainen järjestelmä käydään yksitellen läpi. Sitä mukaa, kun niiden tietoturva voidaan varmistaa, ne palautetaan käyttöön, Berner vastasi ja vakuutti, että asia otetaan vakavasti.

Trafin pääjohtaja Mia Nykopp kertoi torstaina jättävänsä tehtävänsä syntyneen kohun takia.

"Ei verottajakaan laita kaikkien tietoja ulos"

SDP:n Suna Kymäläisen mukaan pitkin vaalikautta on hallitusta arvosteltu huonosta lainsäädännöstä.

Bernerin mukaan kyse ei ole lainsäädännön ongelmista, vaan pikemminkin siitä, miten lakia on toimeenpantu.

– Nyt kysymys on siitä, millä tavalla tätä kohtaa voidaan parantaa ja huolehtia siitä, että osaaminen virastoissa on sillä tasolla, että toimeenpanoon voidaan luottaa, Berner sanoi.

Vihreiden Olli-Poika Parviaisen mielestä Trafin kuljettajatietopalvelun sulkemisessa kesti liian kauan.

– Toivoisin, että hallitus voisi selvittää, ettei tällaisia tapauksia ei jatkossa tapahdu muiden sähköisten palvelujen osalta, hän lisäsi.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) korosti tarkoituksenmukaisuutta julkisten rekistereiden sisällöissä.

– Meidän pitää käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa, että mitä tietoja ihmisistä julkisissa rekistereissä on. Otan esimerkiksi vaikka verottajan: kaikkien suomalaisten verotiedot ovat julkisia, mutta ei verohallinto laita kaikkien tietoja ulos vaan ne ovat saatavilla kysyttäessä.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Trafi-kohun suurin syy on se, että koko Suomi on toivottoman löperö

Trafin pääjohtaja irtisanoutunut – Berner: En vaikuttanut johtajan lähtöön

Tietoturva-asiantuntija STT:lle: Trafin palvelun ongelmallisin seikka oli pelkällä henkilötunnuksella toimiva haku

Captain Morten and the Spider Queeniä eli virolaisittain Kapten Morten lollide laeval -elokuvaa tehtiin seitsemän vuoden ajan ja siitä on muodostunut Viron tähän mennessä kallein elokuva – hintalapuksi tuli muhkeat kuusi miljoonaa euroa.

Elokuva on usean maan, muun muassa Ranskan ja Irlannin yhteistuotantoa ja virolaisrahaa kokonaisbudjettiin on valunut kolmasosa.

Captain Morten and the Spider Queenin kalleus ei ole mikään ihme: sen visuaalinen lumo perustuu aikaa vievään stop motion -tekniikkaan, jossa fyysisiä nukkeja siirrellään millimetri kerrallaan ja jolla tehdään hyvin harvoin kokoillan elokuvia.

– Stop motion nyt vain näyttää paremmalta. Kun katsoo läheltä, tekstuurit, värit ja valo näkyvät tarkasti. Vaativa tyylilajihan se tietysti on: Captain Mortenin kohdalla valmista materiaalia saatiin viisitoista sekuntia päivässä. Yhden animaattorin päiväsaalis oli siis viisi sekuntia, ohjaaja Kaspar Jancis kertoo.

Jancis on aiemmin ohjannut useita lyhytanimaatioita, ja Captain Morten and the Spider Queen pohjautuu hänen vuonna 2010 kirjoittamaansa Seiklus Salamandril -lastenkirjaan. Virossa suositusta kirjasta on tehty muun muassa teatteriesityksiä ja radiokuunnelmia.

Tarinan päähenkilö on kymmenvuotias Morten, joka kutistuu ja joutuu omituiselle, hyönteisten kansoittamalle alukselle. Lähestyvä myrsky pakottaa Mortenin ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Elokuvan viesti kiteytyy lauseeseen "joskus pitää kutistua kasvaakseen isoksi".

Tim Burtonin jalanjäljissä

Captain Morten and the Spider Queen on saanut varsin ihastuneen vastaanoton etenkin Ranskassa, jossa sitä on esitetty yli 80:ssa elokuvateatterissa.

Elokuvan valtavirrasta poikkeavalla tekniikalla tehtyä omintakeista maailmaa on verrattu muun muassa Henry Selickin Painajainen ennen joulua - (1993) ja James ja jättipersikka -elokuviin (1996), joita on ollut tuottamassa Tim Burton. Selvästikin stop motion -tekniikkaan ihastunut Burton ohjasi myös itse vuonna 2005 Corpse Bride -animaation.

Captain Mortenia on tehty maailman vanhimmalla stop motion -animaatiostudiolla, Tallinnan Nukufilmissä.

– Captain Morten on ollut iso projekti siinäkin mielessä, että elokuva on ollut nähtävillä Ranskan, Puolan ja Etelä-Korean elokuvateattereissa. Harva virolaiselokuva on yltänyt näin laajaan levitykseen, Kaspar Jancis toteaa.

Lokakuussa elokuva palkittiin parhaana animaationa Saksan suurimmilla lasten ja nuorten elokuvafestivaalilla, Chemnitzin Schlingel Festivalilla.

Captain Mortenin kohdalla on tietysti hyvä kysyä, kuinka riskaabelia on tehdä seitsemän vuotta elokuvaa, joka on tavallaan kuriositeetti ja joka on suunnattu varsin rajatulle kohderyhmälle. Ohjaaja Jancis ei myöskään ole aiemmin tehnyt sen paremmin lastenelokuvia kuin stop motioniakaan.

– Voisi sanoa, että kyse on ollut seikkailusta, johon menin mukaan naiiviilla asenteella. Ajattelin että katsotaanpa mitä tapahtuu, joten en oikeastaan tiennyt, otetaanko tässä sitten riskiä vai ei, Jancis pohtii.

Persoonallinen kädenjälki on arvossaan

Viime aikoina etenkin virolaiset lyhytanimaatiot ovat menestyneet maailmalla. Chintis Lundgrenin absurdia draamaa ja satiiria yhdistelevä Manivald löysi tänä vuonna tiensa USA:n Sundance-festivaalille, joka kuuluu alan tärkeimpiin. Samalla Manivald on ensimmäinen virolainen (lyhyt)elokuva, jota Sundancessa on esitetty.

Virolaisessa animaatiossa arvostetaan persoonallista kädenjälkeä, ja Manivald on tästä hyvä esimerkki: Lundgren on piirtänyt lähestulkoon kaiken käsin ja todennut vierastavansa digitaalisia bulkkitaustoja.

Mattias Mälkin Strawberry Eaters - eli Maasikaõgijad-animaatio taas palkittiin äskettäin Brasilian Lanterna Magica -festivaalilla parhaasta taiteellisesta suunnittelusta. Animaation visuaalisen kielen lähtökohdat ovat varsin poikkeukselliset.

– Koska Strawberry Eatersissa on ripaus kauhua, halusin että sen visuaalinen maailma on hieman ahdistava. Primitiivinen ilmaisu ja pohjois-Amerikan intiaanien taide arvoituksellisine muotoineen sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti, koska niille ei enää nykyaikana löydy referenssejä. Näistä lähtökohdista vein animaatiota yhä vieraantuneempaan suuntaan lisäämäällä siihen biomorfisia elementtejä, Mälk kertoo.

Animaatio, joka voi aiheuttaa vatsanvääntöjä

Vielä vieraantuneempaan suuntaan vaeltaa Mari Kivin ja Liis Kokkin Food Chain eli Toiduahel. Siinä liikutaan hämäräperäisessä tuotantolaitoksessa, jossa valmistetaan ruokaa, juomaa ja makeisia toinen toistaan makaabereimmilla tavoilla.

– Suosittelemme, ettei Food Chainia ehkä kannattaisi katsoa ennen ruokailua. Jotkut lapset ovat nähneet animaatiomme ja kertoneet, ettei heidän ole enää sen jälkeen tehnyt mieli makeisia, Mari Kivi toteaa – ja hymyilee hiukkasen.

Kivi ja Kokk ovat molemmat työskennelleet aiemmin elintarvikealalla, ja tästä on syntynyt myös inspiraatio Food Chainiin.

– No, eihän se ollut yhtä groteskia puuhaa kuin animaatiossamme, jossa on myös jonkin verran kriittistä otetta. Ihmiset syövät ruokaa, jonka tietävät tehdyn huonolaatuisista aineosista, mutta eivät halua myöntää tätä itselleen, Mari Kivi pohtii.

Kivin mukaan Virossa on liikkunut kaikenlaisia tarinoita heikkolaatuisesta ruoasta ja ruokakatastrofeista, mutta mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ole paljastunut.

Visuaalisesti Food Chain on kaksijakoinen: toisaalta se tapahtuu tummasävyisessä, ruosteisessa ja pölyisessä tehtaassa, toisaalta kirkkaassa ja puhtaanvalkoisessa ostoskeskuksessa.

– Olemme käyttäneet materiaaleja, joita löytyi isoisäni autotallista – sieltä lojui roppakaupalla vanhoja autonosia. Lisäksi olemme hyödyntäneet propseissa paljon savea ja paperia, Mari Kivi kertoo.

– Niin ja oksennuskohtauksen yrjö tehtiin tapettiliimasta, vedestä ja punaisesta maalista, Liis Kokk jatkaa.

Parempia aikoja odotellessa

Virolaisen animaation taustalla on vaikuttanut vuosikausia yksi mies. Priit Pärn teki kansainvälisesti arvostettuja animaatioita jo neuvostoaikoina. Nyt hän johtaa vaimonsa Olgan kanssa Viron taideakatemian animaatiokoulutusta, joka kiinnostaa ulkomaita myöten: esimerkiksi tällä hetkellä animaatiolinjalla on opiskelijoita kahdeksasta eri maasta.

Priit Pärnin mukaan nimenomaan virolaisanimaation rahoitustilanne voisi olla parempi. Virolaista animaatiota ja kuten muutakin kulttuuria rahoitetaan muun muassa Eesti Kultuurkapitalin taholta, jonka varat tulevat alkoholi- ja tupakkaverosta sekä pelaamisesta. Toinen rahanjakaja on Suomen elokuvasäätiötä vastaava Eesti Filmi Instituut, joka toimii kulttuuriministeriön alaisuudessa.

– Virolaisella animaatiotaiteella on tällä hetkellä ehkä vähän vaikeat ajat, paremminkin voisi mennä. Minun mielestäni osa rahoituksesta vastaavien ihmisten päätöksistä ei ole mennyt maaliinsa, Priit Pärn painottaa.

Pärn kokee myös ongelmalliseksi tilanteen, jossa lahjakkaat virolaiset animaatiotaiteilijat joutuisivat työskentelemään yhä enenevissä määrin alihankkijoina ulkomaalaisille projekteille.

– Jos Viroon tulee esimerkiksi ulkomaalaisia kuvausryhmiä, ne tuovat tietenkin maahan rahaa ja käyttävät paikallisia palveluja. Animaatioiden kohdalla tilanne on toinen, koska animaatiot liikkuvat digitaalisina versioina netissä. Jos virolaiset animaattorit tekevät töitä alihankkijoina kansainvälisille projekteille, kahden paikallisen ison animaatiostudion, Joonisfilmin ja Nukufilmin käyttöaste jää matalaksi.

Esimerkiksi Nukufilmiä ovat Eesti Päevalehtin mukaan viime vuosina riivanneet taloudelliset ongelmat, ja yhtiö on joutunut organisoimaan toimintatapojaan uudelleen.

Toisaalta taas virolaisissa animaatiopiireissä on tällä hetkellä kovastikin kuhinaa ja käymistilaa.

– Kilpailu ohjaajien kesken on koventunut, mikä on sekä haastavaa että stimuloivaa. Pitää olla tilanteen tasalla, yrittää parastaan ja kehittyä, Mattias Mälk sanoo.

Ja yksi asia virolaisessa animaatiossa kuitenkin on ja pysyy – oli sitten kyse paremmista tai huonommista ajoista.

– Siellä on aina mustaa huumoria. Se ei katoa minnekään, Mari Kivi summaa.