Presidentti Donald Trumpin määräämät tullimaksut eivät ole auttaneet Yhdysvaltoja saamaan ulkomaankauppaansa tasapainoon, ainakaan toistaiseksi.

Yhdysvaltain kauppataseen alijäämä kasvoi viime vuonna 12,5 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Vaje syöksyi 550 miljardiin euroon.

Kauppavajeet Kiinan, Meksikon ja Euroopan unionin kanssa saavuttivat ennätystason. Näin on käynyt, vaikka Yhdysvallat on asettanut suurimmille kauppakumppaneilleen tuontitulleja, jotka kohdistuvat satojen miljardien arvoiseen tuotemäärään.

Sekä Yhdysvaltain tuonti että vienti kasvoivat viime vuonna ennätystasolle.

Tiedot käyvät ilmi Yhdysvaltain kauppaviraston raportista.

Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasota on luonut epävarmuutta maailmantalouteen. Viime aikoina on kuitenkin raportoitu, että suurvaltojen kauppaneuvotteluissa olisi tapahtunut edistystä.

Lisää aiheesta:

OECD ennustaa maailmantalouden hidastuvan – Eurooppa heikkenee, Kiinan talous on haavoittuva

Trump vaatii Kiinaa poistamaan tullit maataloustuotteilta – Yhdysvallat ja Kiina ovat lähellä kauppasopimusta

Kuvan matkustajalentokone on Airbus E-Fan X. Sillä on tarkoitus lentää testilentoja kahden vuoden päästä. Erikoista koneessa on, että se on hybridi. Yksi koneen neljästä kaasuturbiinimoottorista on korvattu kahden megawatin sähkömoottorilla.

– Tulemme oppimaan valtavasti tuosta testiohjelmasta. Saamme silloin tietoa, miten tämä teknologia voidaan ottaa käyttöön 2030-luvun matkustajaliikenteessä, sanoo Airbusin sähköistämisestä vastaava teknologiajohtaja Glenn Llewellyn.

Irlantilaisen Llewellynin mukaan voi olla mahdollista, että hydridilentokone vaatii vielä toisen testiohjelman ennen vuotta 2030, mutta on myös mahdollista, että testattava teknologia olisi sellaisenaan valmis jo seuraavan sukupolven koneisiin.

Airbusin Glenn Llewellyn ja Boeingin ympäristöstrategiasta vastaava johtaja Sean Newsum vierailivat keskiviikkona Helsingissä lentoyhtiö Finnairin vieraina.

Kilpailijat vannoivat yhteistyön voimaan lentoliikenteen ympäristöpäästöjen pienentämisessä, mutta puheissa oli kuultavissa, että eurooppalaisen Airbusin ja amerikkalaisen Boeingin välillä eroa on ainakin innokkuudessa.

Siinä missä Llewellyn hehkutti hydridilentokoneita ja tulevaisuuden nollapäästöistä sähkölentämistä, Boeingin Newsum yritti olla hehkuttamatta.

Boeingin viesti Helsingissä oli, että kaupallisten lentojen sähköistyminen on vielä vuosien päässä ja siksi yhtiön pitää jatkaa perinteisten konetyyppien innovoimista.

– Viimeisen 25–30 vuoden aikana lentomatkustaminen on kasvanut keskimäärin viisi prosenttia vuodessa, mutta polttoaineen kulutus on kasvanut vain parisen prosenttia vuosittain. Tiedämme, että enemmän pitää saada aikaan. Siksi jatkamme uusien teknologioiden kehittelyä ja tuomista markkinoille, Newsum sanoo.

Hybridikone lennättää halvemmalla ja hiljempaa

Sekä Boeing että Finnair kiistivät, että Boeing olisi Helsingissä koneidenkauppaamismatkalla. Epäily heräsi, koska Finnair oli kutsunut paikalle amerikkalaisyhtiöstä vain yhden edustajan, mutta paikalle lensi myös Boeingin myyntijohtoa. Finnairin laivastossa Boeing-koneita ei tällä hetkellä ole. Suurin osa koneista on Airbuseja.

Sähkölentämisen tulevaisuudesta vakuuttunut Airbusin Glenn Llewellyn uskoo, että sähkökaudella lentolipun hinta voisi laskea, koska itse lentäminen ja koneet maksavat vähemmän.

– Sähköisissä voimanlähteissä on huomattavasti vähemmän osia kuin tavallisessa kaasuturbiinimoottorissa, joissa on yli 25 000 osaa. Lentokoneet ovat halvempia huoltaa ja käyttää ihan samalla tavalla kuin autoissa.

Kaupallisen lentoliikenteen arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavan 15 vuoden aikana. Ja tämän päälle tulevat vielä drooni-taksit ja muut uudet lentolaiteet. Ruuhkaisten kenttien lentomelusta on tulossa valtava riesa.

Airbus uskoo, että sähkömoottorilla varustettuja koneita voi käytännössä lentää kaikkialla ja kaikkina vuorokaudenaikoina. Koneet ovat hiljaisempia paitsi lennon nousuissa ja laskuissa, myös kentällä ollessaan. Niinpä uusia lentokenttiä voitaisiin rakentaa myös sinne, minne nykyisiä koneita ei melun vuoksi haluta.

Boeingin ympäristöstrategiasta vastaava johtaja Sean Newsum lähestyy asiaa kilpailijaansa rauhallisemmin eikä usko, että lentoliikenteen sähköistyminen yleistyisi ensin suurissa matkustajakoneista. 2020-luvun lopulla on ensin pienten koneiden vuoro.

– Historia on osoittanut, että uusia teknologioita ei saa vietyä lentokoneisiin aidoissa olosuhteissa ennen kuin ne on testattu testiohjelmassa. Joskus nimittäin nuo teknologiat eivät toimikaan. Se tarkoittaa, että joko ohjelmaa on jatkettava, mikä nostaa kustannuksia, tai sitten ne teknologiat eivät päädy koneisiin lopulta ollenkaan.

Nykykoneet kuluttavat pari litraa satasella

Boeingin Sean Newsum muistutti, että paljon olisi tehtävissä jo nyt ja nykyisellä konetekniikalla. Newsumin mukaan Boeingin matkustajakoneisiin on vuodesta 2011 saakka sekoitettu biopolttoainetta varsinaisen kerosiinin sekaan. Esimerkiksi jokaisessa Los Angelesista lähtevässä United Airlinesin koneessa on tankattuna pieni määrä biopolttoainetta.

– Olemme lentäneet jo 160 000 lentoa biopolttoaineella. Tämä tapahtuu jo tänään ja on aito juttu. Ongelma biopolttoaineissa ei ole, toimiiko se lentokoneessa, sen on todistettu toimivan. Ja ihmiset haluavat sitä. Mutta ongelma on saada tuotantoa lisättyä vastaamaan lentoliikenteen kysyntään.

Airbusin Glenn Llewellynin ilmoituksen mukaan yhtiön viimeisimmän sukupolven A350- ja A320neo-koneilla polttoaineen kulutus on noin kaksi litraa sadalla kilometrillä jokaista matkustajaa kohden. Ja koko suihkumoottorilentokoneiden aikakaudella polttoaineen kulutus ja CO2-päästöt ovat vähentyneet 80 prosenttia matkustajaa kohden.

Suunta jatkuu hybridiaikakaudella, Llewellyn lupaa.

– Kymmenen vuotta sitten kukaan ei voinut kuvitellakaan hankkivansa seuraavaksi autokseen sähkö- tai hybridiautoa. Nyt jokainen mietti, että se on todellinen vaihtoehto. Lentoliikenne hyötyy tästä valtavasti, että autoilun sähköistymiseen on investoitu valtavia summia. Tulemme näkemään valtavia loikkia akkujen kehityksessä lähivuosien aikana.

Ylen teettämästä Suomalaisten pelot ja haaveet -kyselystä selviää, että valtaosa suomalaisista on vähintään melko tyytyväisiä elämäänsä. Kaikkein tyytyväisimpiä ovat 15–19-vuotiaat miehet.

Jotain kuitenkin tapahtuu, kun aikuisuus iskee: seuraavassa ikäluokassa, 30–44-vuotiaat, tyytyväisyys elämään on nuorempia paljon heikompaa. Vaikka valtaosa on yhä melko tyytyväisiä, niin tyytymättömien määrä kasvaa. Alle kolmekymppisistä erittäin tyytyväisiä elämäänsä on 38 prosenttia vastaajista, mutta 30–44-vuotiaiden kohdalla määrä tipahtaa 15 prosenttiin.

Ylen tutkimuksessa 15–24-vuotiaita haastateltiin puhelimitse ja tätä vanhemmat tavoitettiin nettipaneelilla.

A-studiossa pohditaan keskiviikkona, miksi aikuisten miesten tyytyväisyys elämäänsä laskee?

Pyysimme Ylen verkkosivuilla miehiä kertomaan tyytyväisyydestä elämäänsä. Saimme nopeasti yli 450 vastausta ja kävimme tapaamassa kolmea vastaajaa.

Tietyt teemat toistuivat vastauksissa kautta linjan.

Palkka ei juokse, ura ei etene

Useat vastaajat nostavat kipupisteeksi työelämän. Ura ei ota syntyäkseen, ja etenemismahdollisuudet näyttävät vähaisiltä.

“En tiedä, mitä tällä elämällä pitäisi tehdä. Takana on yliopistotutkinto alalla, joka ei nykyään motivoi yhtään sekä pätkittäinen työura.” – Mies, 34 vuotta.

“Työelämä ei ole ollut sitä, minkälaiseksi sen kuvittelin nuorempana. On paljon pätkätöitä, kilpailutuksia ja myös töitä rekryfirmojen kautta. Se on johtanut siihen, ettei ole voinut suunitella tulevaisuuttaa ehkä niin hyvin kuin vakituisessa työssä.“ – Mies, 31 vuotta.

Työelämässä ei vaivaa pelkkä vakitöiden puute, vaan ylipäätään se, ettei työ ole tuonutkaan sellaista taloudellista vakautta kuin on odottanut.

“Tyytymätön. Elintasoni on alhaisempi tekniikan tohtorina kuin vanhempieni elintaso duunareina 1980-luvulla.” – Mies, 39 vuotta.

Kaikki pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta silti olo on jatkuvasti tyytymätön. Mies, 35 vuotta

Perhe-elämä ahdistaa, omaa aikaa ei ole

“Omaa tilannetta leimaa todella vahvasti ruuhkavuosien kiireet: kaksi pientä lasta, lainan maksu ja töissä kiirettä. Välillä on päiviä, että yöllä on ensin nukuttu huonosti ja heräilty lasten heräilyyn, sitten töissä on tylsiä hommia ja lopulta kotona odottaa hermonsa menettänyt vaimo.” – Mies, 34 vuotta.

Moni vastaaja on perheellinen ja harmittelee, ettei kodin ja työn ristipaineessa jää lainkaan aikaa itselle. Vaikka lapset tuovat myös iloa, ovat ruuhkavuodet kuormittava kokemus.

“Olen tyytymätön, sillä vaikka olen erittäin hyvässä pitkäaikaisessa parisuhteessa ja koulutustani vastaavassa työssä, tämä harmaa oravanpyörä tukahduttaa sisäisen minäni. Omat mielenkiinnon kohteeni jäävät vähemmälle huomiolle kuin työ, jota teen rahaa vastaan. - - Tulisipa automaatio ja veisi kaikki automatisoitavissa olevat työt.” – Mies, 32 vuotta.

Toisaalta vastauksissa toistui tyytymättömyys parisuhteeseen. Perhe-elämä ei miellytä, mutta perhettä ei myöskään haluta rikkoa.

“Perhe-elämä ei suju. Lapset ovat ihania, mutta aviovaimon kanssa ei arki suju, vaikka miten yritämme. Olemme samanikäisiä, mutta arvot ja näkemyserot ovat hyvin erilaisia. Emme halua erota lasten takia. Olemme molemmat sitkeitä ja pelkäämme, että lasten onni ja koti rikkoutuisi. - - Nuorempana kuvittelin, että elämä maistuisi ja tuntuisi paremmalta. Nykyään tuntuu, että elämä on yhtä suorittamista, töissä ja kotona. Parhaat hetket ovat lasten kanssa tai yksin.” – Mies, 43 vuotta.

Yksinäisyys pelottaa, elämä ei etene

Vaikka perhe-elämä näyttäytyy vastauksissa raskaana, yksinäisyys huolettaa myös. Useat vastaajat toivoisivat perhettä tai parisuhdetta.

“Materiaaliset olosuhteet ovat melko hyvin kunnossa. Parisuhteen muodostaminen on kuitenkin aivan mahdotonta, ja olen jo luopunut toivosta. Korkeakoulutetut miehet ovat kuulemma kysyttyjä, mutta en ole huomannut tällaista. Kukaan ei ole koskaan halunnut parisuhteeseen kanssani.” – Mies, 33 vuotta.

Yksinäisyys iskee lujaa erityisesti, jos ympärillä ei ole esimerkiksi kaveriporukkaa.

“Olen hyvin tyytymätön elämääni. Tuntuu, että se ei etene mihinkään. Ongelmana etenkin on läheisten ja ystävien sekä parisuhteen puuttuminen, eikä lapsiakaan ole. Lähes kaikki tuntuu tyhjältä.” – Mies, 37 vuotta.

Lista ärsyyntymisen kohteista on pitkä

Tyytymättömyyden syitä oli runsaasti. Mainintoja keräsivät muun muassa maahanmuutto, verotus, ilmastokysymykset ja miesten syyllistäminen.

Läheskään kaikille tyytymättömyys ei tarkoita, että asiat olisivat varsinaisesti huonosti. Tämän moni vastaaja sanoo myös ääneen.

“Kaikki pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta silti olo on jatkuvasti tyytymätön.” – Mies, 35 vuotta.

Oli elämässä stressaavana tekijänä sitten työelämän paineet, ruuhkavuosien kiire tai yksinäisyys, useimmin esiin noussut yhdistävä tekijä vastauksissa oli suunnan puuttuminen elämästä. Elämä ei tavalla tai toisella ollut sitä, mitä vastaajat olivat odottaneet.

Minne miesten onni katoaa, kysytään myös A-studiossa keskiviikkona kello 21.05. Vieraina muusikko Miikka Niiranen eli Hätä-Miikka Gasellit-yhtyeestä, filosofi Frank Martela sekä psykologi Teemu Ollikainen.

Lisää aiheesta:

Mikko erosi, Paavo haaveilee perheestä ja Pekka vaihtoi ammattia ruuhkavuosina – Kolme miestä kertoo, miten kolmikymppisyys muutti elämää

Ylen kysely: Nuoret miehet ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä – "Mitä vähemmän omaa päätä vaivaa, sitä helpommin itsellään menee"

Ylen kysely: Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä huolestuneempia – tutkija: "Naisilla on tuplataakka"

Vastaavalta päätoimittajalta: Kysyimme, mikä teille on tärkeää, jotta osaisimme tehdä työmme paremmin

Mustat johdot tirkistelevät katon reiästä. Olohuoneesta puuttuu lamppu.

Imatralainen Mikko Partanen, 34, pahoittelee “poikamiesboksin” keskeneräisyyttä.

Partanen muutti omilleen viime syksynä, kun pitkä avioliitto tuli päätökseensä. Pariskunnalla on 12-vuotias lapsi. Perheeseen kuuluu myös vaimon 16-vuotias poika, jota Partanen on kasvattanut 3-vuotiaasta lähtien kuin omaansa.

– Olen tyytyväinen siihen, millainen ihminen nyt olen, mutta tavallaan tyytymätön siihen, että kesti niin kauan, Partanen luonnehtii.

Vaimo jäi edelleen asumaan lasten kanssa Partasen rakennuttamaan 200-neliöiseen omakotitaloon Joutsenossa. Pariskunta on yhä hyvissä väleissä keskenään.

Partanen kertoo, että hän löysi vaimonsa nuorena. Pariskunta meni nopeasti naimisiin ja lapsikin tuli jo vuoden päästä. Partanen oli tuolloin 21-vuotias.

– Silloin ei ehkä ymmärtänyt, että mihin sitoutuu ja miten kannattaa varautua tulevaisuuteen. Esimerkiksi se valtavan talon rakentaminen. Vaikka olen ihan hyvätuloinen, mutta että ottaa sellaisen riipan itselleen. Ex-vaimo sanookin, että ne on ne “Mikon överit”.

Torstaisena iltana Partasen 12-vuotias poika pelaa tietokoneella pienen kaksion makuuhuoneessa. Hän on viettämässä talvilomaviikkoa isällään.

Isä on ollut viime yönä yövuorossa veturinkuljettajana.

Veturinkuljettajan työ on Partasen päätyö. Sen lisäksi hän tekee portsarin hommia paikallisessa baarissa, joka on miehen omien sanojen mukaan kuin “toinen olohuone” ja rakentelee drooneja tutulleen.

– Olisi tosi mukava käyttää lomat reissaamiseen, mutta tällä hetkellä käytän lomani niin, että teen duunia numero kolme, Partanen naurahtaa.

Viime aikoina ajatuksia on herättänyt myös oma jaksaminen työelämässä. Sen verran, että hän myöntää työuupumuksen hieman pelottavan.

Vielä enemmän pelottaa kuitenkin se, onko romanttinen osuus elämästä ohi.

Mikä muuttui kolmikymppisenä?

Yle teetti Taloustutkimuksella kyselyn, josta käy ilmi, että miehet ovat 15–29-vuotiaina lähes yhtä onnellisia kuin suomenruotsalaiset. Jopa 38 prosenttia vastaajista piti itseään erittäin tyytyväisinä elämäänsä.

Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen tyytyväisyys kuitenkin tippuu. 30–44-vuotiaiden miesten ikäryhmässä erittäin tyytyväisiä elämäänsä on vain 15 prosenttia.

Tämän tuloksen johdosta kysyimme Ylen nettisivuilla 30–44-vuotiailta miehiltä, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä. Vastauksia tuli parissa päivässä yli 450.

Tapasimme kolme kyselyyn vastanneista miehistä.

Kaikki kolme olivat kokeneet, että kolmenkymmenen jälkeen elämässä tapahtui isoja muutoksia. Erityisesti oma ajatusmaailma muovautui. Se johti myös siihen, että elämässä uskalsi tehdä isojakin ratkaisuja: erota, vaihtaa ammattia, perustaa yritys.

Partanen oli yksi heistä.

Myös hän on tiedostanut muuttuneensa kolmenkympin jälkeen. Hän muistelee lämmöllä nuoruuden tietämättömyyttä.

– Nyt tässä päälle kolmikymppisenä on ehkä enemmän pystynyt olemaan itselleen rehellinen. Se on varmaan se suurin muutos.

Tosin maailmankuvan muutos alkoi Partasella jo paljon aiemmin. Hän kuvailee tehneensä siinä asiassa täyskäännöksen elämässään.

Alle parikymppisenä hänen idolinsa oli Tony Halme. Hän itse luonnehtii olleensa jääräpäinen konservatiivi. Maahanmuuttovastainen. Homofoobinen.

Nykyisin Partanen kuvailee itseään polyamoriseksi panseksuaaliksi.

Polyamoria tarkoittaa, että henkilöllä voi olla useita suhteita yhtä aikaa. Panseksuaalisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tuntee vetoa henkilöön sukupuolesta riippumatta.

Panseksuaalisuuteen Partanen on havahtunut viime vuosien aikana. Sen sijaan polyamorinen hän on ollut jo pitkään. Myös entinen avioliitto oli avoin.

Hän haaveilee vielä löytävänsä rinnalleen kumppanin, joka ajattelee maailmasta samalla tavoin.

Erityisesti pieneltä paikkakunnalta on haaste löytää samanmielisiä ihmisiä.

– Minä kun sanon rehellisesti minkälainen olen, niin siinä yleensä näkee perävaloja aika paljon, Partanen naurahtaa.

Partanen toivookin, että maailma muuttuisi suvaitsevammaksi. Hän itse yrittää nopeuttaa prosessia ja on aloittanut kirjoittamaan kirjaa itsekasvusta, parisuhteista ja seksistä.

Imatralta hän ei kuitenkaan aio muuttaa pois.

Portsarihommien kautta paikallisesta baarista on löytynyt itselle tärkeä yhteisö. Siellä Partanen viettää vapaa-aikaansa, on mukana pokeriporukassa ja laulaa karaokea.

Kyseisessä baarissa onkin väkeä jo iltapäivällä. Moni pelaa biljardia, myös hiihtoa katsotaan tv:stä. Osa juo kaljaa, osa kahvia. Partanen löytää heti tuttuja.

– Vaikka ei olisi sitä rakasta, niin täällä on kuitenkin niin rakkaita ystäviä, että se lohduttaa nopeasti, kun tulee tänne, Partanen toteaa.

Tulevaisuudessa Partanen haaveilee downshiftaamisesta ja matkustelusta, kunhan lapset kasvavat ja taloudelliset velvoitteet helpottavat.

– En minä nuoruuttani kaipaa, olen vähän sellainen ikuinen lapsi.

“Eihän tällaista ole aikuisen elämä”

Kesken olevaa muuttoa pahoitellaan myös toisessa imatralaisessa osoitteessa. Paavo Jantunen, 37, muutti takaisin kotiseudulleen Imatralle tammikuussa.

Sitä ennen hän oli tehnyt 1,5 vuoden palkkatyöpätkän Vantaalla Metsähallituksen Luontopalveluille.

Jantunen työllistää suurimmaksi osaksi itse itsensä konsulttina. Silloin tällöin hän tekee erilaisia projekteja palkkatöissä.

Pienistä puroista koostuva elämänrakenne oli aluksi vaikea hyväksyä.

– Tietysti jo lapsuudesta oli tullut se malli, että arkipäivisin käydään töissä yhdeksästä viiteen ja sitten tullaan kotiin, ja kotona on se kotielämä, Jantunen kuvailee.

Jantunen valmistui 32-vuotiaana Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi.

Tutkintolinjan hän valitsi aikoinaan sen perusteella, että se soveltuu moneen. Tutkinnon loppumetreillä Jantuselle kuitenkin valkeni, ettei hänelle edelleenkään ollut täysin selvää, mitä hän haluaisi tehdä. Yksikään palkkatyö ei tuntunut sopivalta.

– Se toinen vaihtoehto oli, että sellainen paikka pitää sitten tehdä itse.

Jantunen perusti yrityksen ja työllistää itsensä konsulttina.

Nykyisin Jantunen nauttii elämästään, mutta hän myöntää, että se vaati paljon myös henkistä kasvua.

– Siinä kolmenkympin paikkeilla tuli sellainen olo, että eihän aikuisen elämä voi olla tällaista. Minulle oli rakentunut ulkoapäin sellainen kuva, minkälaista aikuisen elämän kuuluu olla.

Jantunen kokeekin, että hän kolmikymppiseksi saakka odotti, että elämästä löytyy hänelle oma paikka, johon voi sujahtaa ja elämä asettuu uomiinsa. Lopulta piti myöntää itselleen, että se paikka on raivattava itse.

– Siinä 30–35-vuotiaana tuli tietynlainen pettymys siitä, että maailma ei ollutkaan sellainen mitä luulin sen olevan. Sitten piti vain purra hammasta ja todeta, että olkoon se sitten tällainen ja se on ihan hyvä näinkin, Jantunen naurahtaa.

Vaikka Jantunen on aina ollut urheilullinen, hän kertoo, että kolmenkympin kohdalla hän teki elämäntaparemontin. Siinä yhteydessä hän pohti paljon asioita myös henkisellä tasolla.

– Vaikea sanoa, kuinka paljon se on käsi kädessä tullut sen henkisen puolen kanssa, että pystyi antamaan itselleen anteeksi niitä tiettyjä epäkohtia ja puutteita.

Jantunen on oppinut arvostamaan yrittäjyyden tuomaa vapautta, vaikka aluksi se hermostutti, että elämästä puuttuvat vankat rakenteet. Hänellä on ollut aikuisena vuosia, jolloin ei ole tarvinnut herätä aamuisin herätyskelloon.

– Koen, että olen kokolailla tyytyväinen. Sellaiset ehkä kaikkein tärkeimmät palaset on tällä hetkellä hyvin ojennuksessa.

Vapauksistaan huolimatta yrittäjän arki ja työelämän pirstaloituminen mietityttää yhden ison haaveen kohdalla.

Se on perheen perustaminen.

– Minulla ei ole ollut elämässäni tilaisuutta sitoutua hirveän vahvasti mihinkään, koska olen kokenut, että kaikki liikkuu koko ajan. Tietysti toivoisi, että se työelämä loksahtaisi jotenkin sillä tavalla kohdalleen, ettei se olisi hirveän huutava vääryys tuoda lasta maailmaan.

Jantunen seurustelee tällä hetkellä.

– Yritän olla ajattelematta, että tämä on ehdoton asia, jonka haluan tapahtuvan. Jos olosuhteet eivät sitä minulle suo, sitten on ihan hyvä näinkin päin.

“Pitäisi tehdä jotakin, joka ei ihan joka päivä harmittaisi”

Vaalean omakotitalon pihassa Lempäälän maaseudulla tuoksahtaa kala. Autotallissa on parhaillaan meneillään ahventen fileointi.

Pekka Rintamaa, 37, ojentaa kätensä ja pahoittelee sen olevan kalassa.

Noin vuosi sitten Rintamaa teki radikaalin päätöksen kesken ruuhkavuosien ja heittäytyi kalastajaksi. Taakse jäi 18 vuoden ura elintarviketehtaassa.

– Olin ollut yli 10 vuotta pääluottamusmiehenä ja rupesi olemaan kaikki loppuunpalamisen oireet. Lähimuisti alkoi pätkiä. Lisäksi aloin menettää uskoni siihen touhuun, että sillä mitään saadaan aikaiseksi.

– Kun oli tarpeeksi monet yt-neuvottelut käynyt, se rupesi olemaan yhdelle ihmiselle liikaa. Työmaa rupesi tulemaan kotiinkin. Totesin, että ehkä muidenkin kehotusta kannattaa kuunnella, Rintamaa luonnehtii ja viittaa keittiössä häärivän avopuolison suuntaan.

Avopuolison lisäksi keittiössä vilahtavat 8- ja 10-vuotiaat tyttäret ja perheen kaksi kissaa.

Rintamaa kertoo, että kolmenkympin korvilla tapahtui monia asioita, jotka avasivat hänen silmänsä. Juuri lasten saaminen oli yksi niistä.

– Ennen oli aika vapaata ja sai tehdä mitä huvittaa, mutta nyt lapset on pakko aika lailla ottaa huomioon kaikissa päätöksissä. Lasten takia sitä kai tehdään 12-tuntisia työpäiviä.

Toinen pysäyttävä asia oli pääluottamusmiehenä nähdyt surulliset kohtalot. Työssään hän koki myös oikeuslaitoksen kohtelevan ihmisiä väärin.

– Aiemmin sitä oli sellainen lapsenusko oikeusjärjestelmään. Kun sen kanssa joutuu tekemisiin, kyllä se avaa silmät, kuinka epäreilu maa Suomi on.

Kolmas herättävä tekijä olivat lähipiiriin osuneet kuolemantapaukset.

– Jos mummut ja vaarit kuolee, se vielä menee, mutta kun ystäviä rupee kuolemaan ja nuoriakin ihmisiä. Siinä rupeaa ajattelemaan, että pitäisi tehdä jotain sellaista, että ei ihan joka päivä harmittaisi.

Nyt Rintamaa kokee olevansa etuoikeutettu, että saa tehdä kalastajan työtä ammatikseen.

– Jokainen kalastuspäivä sisältää ainekset pieneen seikkailuun, Rintamaa sanoo.

Rintamaa kokee saaneensa toteuttaa jo monta unelmaansa. Nyt hän haaveilee pystyvänsä pitkällä tähtäimellä elättämään itsensä kalastajana. Tällä hetkellä hän on elämäänsä varsin tyytyväinen.

– Ehkä semmoinen 8+. Saa tehdä työkseen sitä, mistä itse eniten tykkää ja lapset on terveitä. On saanut jotain aikaseksikin tässä elämänmatkallaan, hän luonnehtii.

Aitoa pelkoa puolestaan aiheuttaa ilmastonmuutos. Kalastajana Rintamaa on nähnyt jo luonnossa selkeitä muutoksia: vesistöihin on ilmestynyt kalalajeja ja vesikasveja, joita siellä ei ole aiemmin ollut. Toisaalta hän on huolissaan myös siitä, että kuinka ilmastonmuutoksen torjunnassa säilytetään samalla tehokkuus.

– Täältä maaltahan on pakko kulkea kauppaan autolla, enkä minä pysty menemään järvellä soutamalla. Linkolaksi ei ihan pysty ryhtymään. Miten haasteet saadaan ratkaistua niin, ettei elämä kuitenkaan pysähdy?

Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi?

– Sanoisin ilman muuta, että kotonakin voi olla vähän enemmän. Ihan aina ei tarvitse olla töissä eikä ihan aina tarvitse olla myöskään järvellä. Antaisin varmaan puolisolleni enemmän aikaa. Ja kyllä asiat järjestyy, kun niille antaa vaan mahdollisuuden.

Lisää aiheesta keskiviikon A-studiossa kello 21.05: Miksi mies ahdistuu parhaassa iässään? Mihin tyytyväisyys katoaa kolmenkympin jälkeen? Vieraina psykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikainen, filosofi ja onnellisuustutkija Frank Martela sekä Gasellit-yhtyeen Hätä-Miikka eli Miikka Niiranen.

Lue myös:

Mihin tyytyväisyys elämään karkaa, kun mies täyttää 30? Yli 450 miestä kertoi Ylelle elämästään

Ylen kysely: Nuoret naiset ovat samanikäisiä miehiä huolestuneempia – "Naiset ovat kautta aikain olleet huolehtijoita"

Ylen kysely: Alle 30-vuotiailla kaikista kovin luotto äänestämiseen, mutta silti he eivät äänestä

Vastaavalta päätoimittajalta: Kysyimme, mikä teille on tärkeää, jotta osaisimme tehdä työmme paremmin

Tuukka Tervosen kolumni: Ei ole yhtä tapaa olla mies – miehisyyteen kuuluu toksista maskuliinisuutta ja runoilevia mekkosankareita

Kouvolan yllä ujelsi keskiviikkoaamuna yleinen vaaramerkki vihreän savun noustessa yläilmoihin ratapihalla.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut hätätilanne vaan Suomen suurin suuronnettomuusharjoitus, johon osallistui tuhansia ihmisiä.

Harjoituspäivän aikana havainnollistettiin kaksi erilaista onnettomuusskenaariota. Ensimmäinen tilanteista kuvasi syttyvää nestettä sisältävän säiliövaunun paloa.

– Vaarana tällaisessa tilanteessa on se, että palo leviää viereisiin vaunuihin, ja se pyritään estämään, harjoituksen johtaja ja Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Juha Tiitinen sanoo.

Toisessa tilanteessa ammoniakkia levisi kuvitteellisesti maaperään ja höyrystyi synnyttäen myrkyllisen kaasupilven, joka lähti tuulen mukana kulkeutumaan.

– Tämä onnettomuustyyppi koskee etenkin kuntalaisia, jotka ovat onnettomuuden vaikutusalueella. Siinä meillä viranomaisilla on erittäin tärkeä rooli vaarasta ilmoittamisessa, Tiitinen toteaa.

Tieto onnettomuudesta suoraan puhelimeen

Harjoituksen keskeinen teema oli tiedottaminen ja ihmisten varoittaminen. Jos ihmisten turvallisuutta uhkaava onnettomuus tapahtuu, soitetaan yleinen vaaramerkki, joka on minuutin kestävä nouseva ja laskeva ääni. Tämän jälkeen annetaan vaaratiedote.

– Myrkyllisen kaasun ollessa ilmassa on tärkeää mennä sisätiloihin, ja sulkea ovet, ikkunat sekä ilmastointi. Tämä suojaustaso riittää tällaisessa onnettomuudessa erittäin hyvin, Tiitinen sanoo.

Tiitisen mukaan vaaratiedotteen välittäminen radiossa ja televisiossa kestää tällä hetkellä turhan kauan.

– Lisäksi television katselu- ja radion kuuntelutottumukset ovat muuttuneet täysin, ja tänä päivänä matkapuhelin on se mistä ihmiset tavoittaa. Sinne meidän pitää saada se viesti. Siksi on kehitetty sovellus 112 Suomi.

HÄTÄ-SEIS-painike nopeuttaa vaaratilanteessa

Työpaikkojen ja asukkaiden lisäksi sisälle suojautumista Kouvolassa harjoittelivat myös päiväkodit ja koulut. Vahteron koulussa oli välitunti käynnissä, kun oppilaat kuulutettiin keskusradion kautta sisätiloihin.

Henkilöstöä oli etukäteen ohjeistettu harjoituksen varalle, mutta oppilaita ei. Rehtori Leena Kousan mukaan harjoitus sujui suhteellisen hyvin.

– Noin viidessä ja puolessa minuutissa saimme oppilaat olivat sisätiloihin, ja noin kymmenen minuutin kuluttua olimme tarkistaneet, että kaikki heistä olivat todellakin sisällä. Huomasimme kuitenkin, että keskusradiokuulutus ei kuulunut ulos kovin hyvin. Nyt voimme korjata asian, hän kertoo.

Noin vuosi sitten Vahteron koulun opettajanhuoneeseen asennettiin HÄTÄ-SEIS-painike, jolla ilmanvaihto rakennuksesta voidaan sammuttaa. Ennen se suljettiin toisen kerroksen ilmanvaihtohuoneesta.

– Sitä voi jokainen aikuinen henkilö talossa käyttää, mikä on hyvä. Ei tarvitse mennä lukkojen taakse muihin tiloihin, rehtori Leena Kousa sanoo.

Ilmanvaihdon katkaisijan sijantia ei usein tiedetä

Hätätilanteessa on tärkeää, että jokainen osaa sulkea ilmanvaihdon tarvittaessa itse. Esimerkiksi kerrostalossa asuvien ei ole syytä olettaa, että kiinteistönhoitaja hoitaa asian.

Ilmanvaihdon katkaisijan paikka ja ulkonäkö vaihtelevat kiinteistöittäin. Kerros- ja rivitaloissa kiinteistön omistajan on tehtävä pelastussuunnitelma, jossa sijainti mainitaan.

Pelastuspäällikkö Juha Tiitisen mukaan katkaisijan sijainti on yleisesti huonosti asukkaiden tiedossa.

– Myrkyllinen kaasupilvi voi levitä asutusalueelle muutamassa minuutissa, eikä siinä kukaan ulkopuolinen ehdi ilmastointia sulkemaan, Tiitinen sanoo.

Kemikaalionnettomuuden todennäköisyys on Suomessa pieni

Harjoitukseen osallistuu yhteensä tuhansia Kouvolan asukkaita, työpaikkoja sekä viranomaisia.

Mukana suuronnettomuusharjoituksessa olivat Kouvolan kaupungin väen lisäksi muun muassa pelastuslaitos, ensihoito, poliisi ja hätäkeskus. Myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö oli mukana opastamassa kuntalaisia onnettomuuteen varautumisessa ja myös tutkimassa sitä, miten he onnistuivat toiminnassaan.

Kouvolan kautta kulkee merkittävä osa Suomen rautateiden vaarallisten kemikaalien kuljetuksista. Tällaisilla kemikaaliratapihoilla onnettomuusharjoituksia on järjestettävä kolmen vuoden välein.

– Suomessa suuren kemikaalionnettomuuden todennäköisyys on pieni, mutta siitä huolimatta olemme velvollisia varautumaan kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin, kertoo pelastuspäällikkö Juha Tiitinen.

Tiitisen mukaan keskiviikon harjoitus onnistui hyvin. Tarkemmin harjoituksen tuloksia analysoidaan vielä noin kolmen viikon kuluttua.

– Onnettomuudet tapahtuvat yllättäen, ja tämän tyyppisessä onnettomuudessa vaikutukset olisivat hyvin dramaattisia. Jotta niissä pystytään toimimaan oikein, toiminnan on oltava suunniteltua. Sitä kautta voimme luoda turvallista yhteiskuntaa, Juha Tiitinen sanoo.

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) arvostelee vihreiden europarlamentaarikkoa Heidi Hautalaa Venäjän etujen myötäilystä.

Sarvamaa otti kantaa amerikkalaisen Daily Beast -lehden artikkeliin, jossa Hautalan väitetään yrittäneen viedä pohjaa korruption vastaiselta päätöslauselmalta.

Lehden nimettömät lähteet kritisoivat sitä, että Hautala on vastustanut Sergei Magnitskin nimen mainitsemista päätöslauselmassa.

– Vahvistan vain sen, että [Hautala] toimii tässä Magnitskin nimiasiassa aktiivisesti samaan suuntaan kuin Kreml, Sarvamaa sanoi Twitterissä.

Sarvamaa korosti Ylelle ottavansa kantaa vain nimikysymykseen, ei päätöslauselman sisältöön.

– Tarkoitan, että Kremlin intressissä ei ole se, että Magnitskia liitetään EU-lainsäädännössä ihmisoikeuksiin. Venäjä ei pidä siitä, että EU:ssa puuhataan sen nimistä juttua, Sarvamaa sanoo.

– En todellakaan väitä, että hän olisi tietoisesti Venäjän asialla. Totesin vain, että hän toimii tässä asiassa yhtäläisellä intressillä. En tiedä sitä motiivia tai miksi hän on ollut niin aktiivisesti liikkeellä, Sarvamaa jatkaa.

Hautala on kiistänyt Daily Beastin syytökset Venäjän myötäilystä. Hän korostaa kannattavansa päätöslauselmaa.

– Kantani on yksiselitteisen selkeä: kannatan täysin EU:n henkilöön kohdistuvia seuraamusjärjestelyjä ihmisoikeusrikkomuksiin, Hautala viestitti Ylelle.

Hän on yksi kolmesta mepistä, jotka ovat kirjoittaneet vihreiden päätöslauselmaehdotuksen.

– EU-lainsäädäntöä ei nimetä yksittäisten henkilöiden mukaan, Hautala sanoo.

Tavoitteena ihmisoikeusrikkomusten rankaiseminen

Sergei Magnitski on venäläinen korruptiotapauksiin erikoistunut kirjanpitäjä, joka kuoli poliisin hallussa vuonna 2009. Yhdysvalloissa Magnitskin mukaan nimetty laki suuntaa pakotteita venäläisiin, joiden epäillään olevan tekemisissä hänen kuolemansa kanssa.

Alankomaat on ehdottanut, että EU:ssakin pitäisi saattaa voimaan vastaavanlainen lainsäädäntö, jolla pakotteita voitaisiin kohdentaa ihmisoikeusloukkausten takia. Asiaa pohditaan parhaillaan virkamiestason työryhmässä.

Euroopan parlamentin päätöslauselman tarkoitus on tukea näitä pyrkimyksiä. Varsinaista lainsäädäntöehdotusta asiasta ei ole tehty.

Sarvamaa on puolestaan sitä mieltä, että lainsäädännössä nimenomaan pitäisi mainita Magnitskin nimi, vaikka lakia ei sinänsä ole syytä kohdistaa Venäjään mitenkään erityisesti, vaan kaikkiin vastaaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

– Sillä olisi lähinnä huomioarvo ja se olisi vahva viesti EU:lta, koska tämä on niin maailmanlaajuisesti tunnettu tapaus, Sarvamaa sanoo.

Magnitski toimi amerikkalaissijoittaja Bill Browderin yhtiön lukuun kun hänet pidätettiin. Browder on kampanjoinut Magnitski-lakien puolesta eri maissa.

Hautala joutui jupakassa Browderin maalitauluksi.

– Tällä kertaa et pääse kiemurtelemaan irti, Browder sanoi Twitterissä, viitaten aiempaan tapaukseen, jossa Hautala emännöi parlamentissa Magnitski-tapaukseen kriittisesti suhtautuneen elokuvan esitystä.

Keskiviikkona kansainvälinen media julkaisi haastatteluja, joita oli tehty Syyriassa Baghouzista pakenevien, ääri-islamilaisen Isis-järjestön taistelijoiden sekä heidän perheenjäsenteen kanssa. Yksi haastatelluista oli suomalainen "Sanna" lapsineen. Hän kertoi toivovansa, että pääsisi takaisin Suomeen.

Suojelupoliisin viestintäasiantuntija Anni Lehtonen kertoo, että Sanna ei ole ainoa Suomeen haluava.

– Suojelupoliisissa on tiedossa, että alueella on ihmisiä, jotka olisivat halukkaita palaamaan Suomeen.

Lehtonen ei ota kantaa siihen kuinka paljon palaamaan halukkaita on.

– Oletuksena on, että alueella on edelleen kymmeniä ihmisiä, joilla on sidoksia Suomeen.

Sisäministeriö on arvioinut, että Suomesta Syyrian ja Irakin kriisialueelle lähti noin 80 aikuista. Heistä naisia oli noin 20.

He ottivat mukaansa noin 30 lasta. Lisäksi alueella on syntynyt ainakin kymmenen lasta, sanoo sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen. Parikymmentä lähtijää on palannut jo jokin aika sitten, ja 15–25 henkilön arvioidaan kuolleen.

– Arvio on, että ne jotka siellä tällä hetkellä ovat, ovat sitä kovinta ydintä. He ovat olleet siellä pidempään ja käyneet läpi kovat taistelut, Mankkinen sanoo.

Perheenjäseniä ei voi jättää välitilaan

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin pääsihteeri Kumi Naidoo kommentoi Suomen-vierailullaan Ylelle vierastaistelijoiden perheiden tilannetta. Hänen mukaansa on selvää, että mahdolliset ihmisoikeusrikokset pitää Suomen lain mukaisesti tutkia ja tuomita.

– Tuokaa kansalaisenne turvaan. Heitä ei voi jättää epävarmaan välitilaan. Kokonaan käsien peseminen asiasta, se kuulostaa raukkamaiselta tavalta hoitaa ongelmaa, jonka toki tunnustamme vaikeaksi.

Orpo: naisten ja lasten kohdalla harkitaan

Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Petteri Orpon mielestä terroristiseksi luokiteltuun järjestöön kuuluvien tai niiden riveissä ulkomailla taistelleiden henkilöiden paluuta Suomeen ei pitäisi lähtökohtaisesti sallia.

Sisäministerinäkin vuosina 2015-2016 toiminut Orpo kuitenkin painottaa, että jos on kyse terroristijärjestön toimintaan osallistuneiden henkilöiden lapsista tai vaimoista, asiaa on syytä pohtia yksilökohtaisemmin

- Erityisesti lasten kohdalla tarvitaan harkintaa, koska he eivät ole vastuussa vanhempiensa ratkaisuista, Orpo kommentoi.

Lapsia arvioidaan eri lailla kuin aikuisia

Myös sisäministeriön Tarja Mankkisen mukaan lapset ovat eri asia. Naisten tekemisiä arvioidaan samalla tavoin kuin miestenkin.

– Lapset eivät ole sinne lähteneet, vaan heidät on viety, Mankkinen sanoo.

Hän johtaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn kansallista työryhmää. Sisäministeriön tiedon mukaan Suomesta ei ole lähtenyt alaikäisiä yksin taistelualueelle. Suomen viranomaiset ovat Mankkisen mukaan aiemmin auttaneet joitakin lapsia palaamaan Syyrian ja Irakin kriisialueelta.

– Suomi ei aktiivisesti auta aikuisia pois, mutta lasten kohdalla käytetään erilaista harkintaa. Siihen velvoittaa jo lainsäädäntö: Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Mankkinen kuitenkin huomauttaa, että vaikka lapset ovat kohtaloonsa syyttömiä, he voivat olla samalla uhka. Lapset ovat joutuneet elämään propagandan ja väkivallan keskellä, ja sen vaikutuksia on vaikea arvioida.

Aikuiset päästetään maahan, jos itse tulevat

Aikuisten suhteen linja on se, että Suomi ei voi estää Suomen kansalaisia palaamasta kotimaahansa, mutta heitä ei noudeta. Paluuta haluavan ja passinsa menettäneen tai hävittäneen henkilön pitäisi hankkiutua omin neuvoin lähimpään Suomen suurlähetystöön Turkin Ankaraan.

Mitä sitten tapahtuu, jos Ankarassa suurlähetystön tiskille ilmaantuisikin henkilö, joka on mahdollisesti osallistunut terroristiseen toimintaan?

Mankkisen mukaan tällainen henkilö saa lain mukaisia konsulipalveluja, mutta samalla käynnistyy selvitys siitä, mitä hän on tehnyt.

– Täällä on poliisi vastassa ja esitutkinta käynnistetään mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Haasteena on se, millä tavalla saadaan riittävästi todisteita, jotta oikeus antaa tuomion.

Suomi kriminalisoi taistelualueelle terroristisessa tarkoituksessa matkustamisen joulukuussa 2016. Suurin osa Suomesta matkustaneista vierastaistelijoista lähti sitä ennen, joten heitä ei voida tämän lain perusteella tuomita. Heidän teoistaan olisi koottava todisteita, mikä on hyvin vaikeaa Syyrian ja Irakin kaoottisissa oloissa.

Mankkinen muistuttaa, että Euroopasta lähteneet vierastaistelijat eivät katoa mihinkään, vaikka he eivät palaisikaan kotimaihinsa.

– He ovat kasvaneet eurooppalaisissa maissa, he puhuvat eurooppalaisia kieliä. Heillä on siteitä ja sukulaisia. Yhteys tänne säilyy riippumatta siitä, missä on, Mankkinen sanoo.

– Ja tämän vuoksi vaatii tarkkaa pohdintaa, mikä on sellainen ratkaisu, joka parhaiten turvaisi Euroopan ja Suomen turvallisuuden.

Käytännössä Turkkiin lähetystöön pääsy mahdotonta

Käytännössä Isis-taistelijoiden perheineen on mahdotonta päästä kurdien leireiltä, saati vankilasta Turkkiin, Suomen Ankaran suurlähetystöön.

Turkki vaatii viisumin Syyriasta tulevilta. Isolla osalla Isis-taistelijoiden omaisista ei ole passia, saati voimassa olevaa passia.

– Mikäli Suomen kansalainen pääsee asioimaan Irakissa tai Syyriassa olevan toisen EU-maan konsulaatissa, ryhdytään selvittämään mahdollisuutta myöntää kotimatkaa varten EU:n hätämatkustusasiakirja, kertoo sähköpostitse ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön päällikkö Antti Putkonen.

Hätämatkustusasiakirja kuitenkin edellyttäisi, että hakijan kansalaisuusasema on selvä ja että hakija pystytään luotettavasti tunnistamaan.

Lue lisää:

Isisin kalifaatista kotiin haikaileva "Sanna" videolla: "Pystyn elämään normaalia elämää Suomessa"

"Sanna" ja hänen naitettu 13-vuotias tyttärensä haluavat Syyriasta Suomeen – "Nyt kaikki on kauheaa", nuori tyttö sanoo

Ala-asteikäinen Niilo Remes oli jo päiviä säästänyt yhtä tiettyä miekkaa varten.

Remes pelasi aktiivisesti verkkoroolipeli RuneScapea. Pelin sisällä myyjä esitteli arvokasta esinettä edulliseen hintaan, ja Remes teki ostopäätöksen. Viime hetkellä myyjä vaihtoi miekan arvottomaan tuotteeseen. Remes menetti pelissä tekemänsä säästöt ja sai tilalle tyhjää.

– Etsin ahneuspäissäni halvimman hinnan. Siinä meni silti useamman päivän pelaamiset hukkaan. Se sai pohtimaan luottamusta toisiin ihmisiin jo nuorena miehenä, Remes pohtii.

Tuolloin kyse ei ollut oikeasta rahasta, vaan pelin valuutasta. Tapauksesta lähtien Remes on kuitenkin tunnistanut verkossa vastaan tulleet huijaukset, sillä niitä usein yhdistävät samankaltaiset piirteet.

Nykyään 24-vuotiaalla yrittäjällä ja viittä-vaille-valmiilla tietotekniikan insinöörillä on takanaan satoja, jopa tuhansia kauppoja verkossa. Viime kesänä joku yritti ostaa Remeksen pleikkaria väärennetyllä maksukuitilla.

– Väärennös oli hyvä, mutta en silti postittanut pleikkaria vaan jäin odottamaan rahoja. Niitä ei koskaan tullut. Viime viikonloppuna joku yritti myydä paria peliä netistä kopioiduilla kuvilla, Remes huokaisee.

Poliisin mukaan erilaisten verkkohuijausten ja tilausansojen määrät ovat kasvaneet viime vuosina. Erityisesti törkeät petokset ja niiden yritysten määrät verkossa kasvoivat vuodesta 2017 vuoteen 2018.

Verkon huijaukset ovat yhtä taitavampia, minkä vuoksi niitä on vaikeampi tunnistaa. Enää ei kenties haksahdeta niin sanottuihin nigerialaiskirjeisiin, joissa huonolla suomella kerrotaan uskomattomia tarinoita kuninkaan pojista ja valtavista perinnöistä.

Ketä tahansa voidaan vetää höplästä verkon kauppapaikoilla, mutta huijatuksi tulemisen riskiä voi minimoida. Kokemansa jälkeen Remes haluaa jakaa vinkkinsä huijausten karttamiseen. Listauksessamme on myös Kuluttajaliiton pääsihteerin Juha Beurlingin vinkkejä samasta aiheesta.

Kaupat yksityishenkilön kanssa: kiinnitä huomio näihin

1. Onko tarjous liian hyvä ollakseen totta? Taustalla voi olla huijaus, jos muut myyjät myyvät tuotetta satasella ja yksi myyjä muutamalla kympillä.
2. Käy kauppaa sellaisten myyjien kanssa, joiden historia on näkyvillä. Useilla verkon kauppapaikoilla myyjistä ja ostajista voi antaa palautetta. Jos palautetta on paljon pidemmältä ajalta ja se on hyvää, huijauksen mahdollisuus on pieni.
3. Soittaako myyjä salaisesta numerosta? Eikö hän suostu antamaan sinulle puhelinnumeroaan? Nämä voivat olla vaaran merkkejä.
4. Googleta myyjän yhteystiedot, nimi, puhelinnumero ja tilinumero. Ovatko myyjän toimintatavat herättäneet kummastusta keskustelupalstoilla? Älä tee kauppoja.
5. Kiire on huijarin apulainen. Soita myyjälle ja jututa häntä. Kysele tietoja tuotteesta. Hermostuuko myyjä? Kertooko hän, että jonossa on kymmenen muuta ostajaa? Huijarimyyjä painostaa ostopäätökseen luomalla kiiren tuntua.
6. Pyydä tuotteista kuvat, joissa näkyy aikaleima. "Aikaleimaksi" riittää myös kuvassa näkyvä paperilappu, jossa on myyjän nimi ja päivämärää. Jos olet myyjä, tämä toimenpide myös estää kuvasi väärinkäyttöä jatkossa.
7. Tarkista, onko kuva muualla verkossa. Tineye ja Googlen kuvahaku auttavat tarkistuksessa.
8. Oletko vuokraamassa loma-asuntoa yksityishenkilöltä? Tarkasta Google Mapsista, onko osoitteessa todellisuudessa loma-asunto.
9. Tee lopulliset kaupat kasvokkain aina, kun se on mahdollista. Ostajana tarkasta tuote ja sen toimivuus: varmista, että esimerkiksi tietokone käynnistyy ja sen kaikki näppäimet toimivat.
10. Kasvokkain tapahtuvissa kaupoissa pyydä maksu samantien käteisellä tai tilisiirrolla, joka tapahtuu valvonnassasi. Myös MobilePay- ja Pivo-sovellukset voivat osoittautua käteviksi, sillä niillä saat ilmoituksen tilisiirrosta välittömästi.
11. Etkö voi tehdä kauppoja kasvokkain? Usein myyjä vaatii rahat tilille ennen paketin postitusta. Käytäntöä voi kuitenkin soveltaa: vuosia harrasteforumilla kauppoja tehnyt, luotettavaksi todettu ostaja voi pyytää uutta myyjää toimittamaan paketin ennen maksua. Paketin voi toimittaa postiennakolla, jolloin ostaja maksaa myyjän ilmoittaman summan pakettia ostaessaan. Pakettia ei kuitenkaan voi avata ennen lunastamista.

Tulitko huijatuksi? Toimi näin

1. Älä häpeä! Kuka tahansa voi tulla huijatuksi verkossa tehtävissä kaupoissa. Tutustu eri huijaustyyppeihin Huijausinfossa.
2. Tee aina rikosilmoitus. Monet huijarit myyvät tuotteitaan muutamalla kympillä. Kun summa ei ole suuri, ostaja ei usein viitsi tehdä rikosilmoitusta. Ilmoitus kannattaa tehdä aina, jotta huijarimyyjä tai -ostaja jää kiinni.
3. Tee ilmoitus myös kauppapaikan ylläpitäjälle tai yritykselle, jonka verkkokaupassa asioit. Anna myyjästä tai ostajasta palaute, jos se on mahdollista kauppapaikalla.
4. Ole yhteydessä Kuluttajaneuvontaan, jos asioit yrityksen kanssa. Asia ei kuulu Kuluttajaneuvonnalle, jos teit kaupan yksityisen henkilön kanssa. Yksityihenkilöiden välisessä kaupassa ostajalla on suurempi vastuu kuin kuluttajakaupassa.

Teknologiayhtiö Telesten ulkomaisen tytäryhtiön epäillään joutuneen rikoksen kohteeksi. Huijarit saivat identiteettivarkauden ja muiden rikollisten toimien avulla Telesten tytäryhtiön siirtämään noin 7 miljoonaa euroa.

Telesten toimitusjohtajan Jukka Rinnevaaran mukaan tapaus on hyvin tuore, mutta yksityiskohdista hän ei suostu tässä vaiheessa kertomaan.

– Meillä on listayhtiönä velvollisuus kertoa rikosepäilystä, mutta en pysty kommentoimaan tapausta tässä vaiheessa rikostutkinnan turvaamiseksi, sanoo Rinnevaara.

Epäillyn rikoksen takia pörssiyhtiö Teleste antoi tänään tulosvaroituksen. Yhtiö kirjaa kertaluonteisia kuluja huijatun summan verran, koska se ei tässä vaiheessa pysty arvioimaan mahdollisten vakuutuskorvausten ja takaisin saatavien varojen määrää.

Heikko kohta on löytynyt. Jukka Rinnevaara, toimitusjohtaja

Teleste kertoo tiedotteessaan tehneensä tutkintapyynnön rikoksen tekomaiden viranomaisille ja antavansa tutkinnalle kaiken tukensa. Koska poliisitutkinta on kesken, teknologiakonserni ei tässä vaiheessa kerro missä maassa epäillyn rikoksen kohteeksi joutunut tytäryhtiö sijaitsee. Telestellä on tytäryhtiöitä useassa eri Euroopan maassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Kiinassa ja Arabiemiraateissa.

Rinnevaaran mukaan rikosepäilyä tutkitaan useammassa maassa, mutta se ei hänen mukaansa tarkoita, että varsinainen tapahtuma olisi ollut useammassa maassa.

Teleste ryhtyy nyt varotoimenpiteisiin

Toimitusjohtaja Jukka Rinnevaara kertoo, että rikosepäily ei vaikuta konsernin tai tytäryhtiön operatiiviseen toimintaan. Huijausepäilyn takia Teleste aikoo käydä läpi toimintaansa, ettei vastaavaa tapahtuisi jatkossa.

– Heikko kohta on löytynyt, vaikka näihin asioihin on kiinnitetty huomiota aikaisemminkin. Me käymme nyt kaikki toiminnot läpi ja tarkennamme varotoimenpiteitä.

Teleste kehittää video- ja laajakaistateknologioita. Turussa pääkonttoriaan pitävällä yhtiöllä on maailmanlaajuisesti töissä 1 400 henkilöä ja vuonna 2018 sen liikevaihto oli 250 miljoonaa euroa. Konsernilla on toimipisteitä 20 maassa.

Tammikuussa uutisoitiin, että ulkoministeriöltä huijattiin 400 000 euroa kehitysapurahoja. Rikollisten epäillään hakkeroituneen YK:n kehitysohjelman UNDP:n palvelimelle ja lähettäneen järjestön työntekijöiden nimissä sähköposteja, joilla erehdytettiin ministeriö maksamaan kehitysapurahoja väärille tilille.

Rinnevaara ei tunne ulkoministeriön huijaustapausta tarkemmin eikä tässä vaiheessa kommentoi, onko kyse samantyyppisestä identiteettivarkaudesta.

Uutista korjattu 6.3.2019 klo 21.53: Vientipalkintokuvan kuvatekstissä on korjattu yhden henkilöistä sukunimeksi Narjus ja vaihdettu suomenkielinen nimi Turun kauppakamarille.

Helsinkiläinen Grön on äänestetty jälleen kerran Suomen parhaaksi ravintolaksi.–

Kunniamaininnan myönsi ruokakulttuurin verkkomedia Viisi Tähteä, jonka järjestämässä äänestyksessä valittiin Suomen 50 parasta ravintolaa. Grön voitti saman äänestyksen myös viime vuonna.

Toiseksi sijoittui BasBas (Baskeri ja Basso Bistro) ja kolmanneksi Olo. Kärkikymmeniköstä kaikki sijaitsevat Helsingissä paitsi kuudenneksi sijoittunut turkulainen Kaskis.

Parhaasta 50 ravintolasta 30 sijaitsee Helsingissä, Turussa seitsemän ja Tampereella viisi. Loput kahdeksan ravintolaa sijaitsevat muualla maassa Kirkkonummesta Inariin.

Viisi Tähteä julkaisi 50 parasta ravintolaa -listausta alun perin vuosina 2004-2012. Listauksen tekemistä jatkettiin tauon jälkeen viime vuonna.

Äänestyksen osallistujiksi kutsuttiin yli 500 ravintola-, ruoka- ja juoma-alan ammattilaista. Tulokset julkistettiin Food & Talk -seminaarissa Helsingissä.

Suomen 50 Parasta Ravintolaa 2019

1. Grön, Helsinki

2. BasBas, Helsinki

3. Olo, Helsinki

4. Palace, Helsinki

5. Inari, Helsinki

6. Kaskis, Turku

7. Vinkkeli, Helsinki

8. Ora, Helsinki

9. Demo, Helsinki

10. Ask, Helsinki

11. Chapter, Helsinki

12. C, Tampere

13. Nolla, Helsinki

14. Mami, Turku

15. Ravinteli Bertha, Tampere

16. Muru, Helsinki

17. Wino, Helsinki

18. Kajo, Tampere

19. Ravinteli Huber, Tampere

20. Emo, Helsinki

21. Ultima, Helsinki

22. Savoy, Helsinki

23. SicaPelle Wining & Dining, Porvoo

24. BasBas & Staff Wine Bar, Helsinki

25. Nude, Helsinki

26. Mannos, Helsinki

27. Smör, Turku

28. Yes Yes Yes,Helsinki

29. Kosmos, Helsinki

30. Kuurna, Helsinki

31. Gastro Cafe Kallio, Helsinki

32. Mikko Utter, Lohja

33. Ragu,Helsinki

34. Farang, Helsinki

35. Kuori, Turku

36. Local Bistro, Joensuu

37. Hella ja Huone, Tampere

38. Karu Izakaya, Turku

39. Paakari, Kangasala

40. Ludu, Turku

41. Pastis, Helsinki

42. Bistro O Mat, Kirkkonummi

43. Carelia, Helsinki

44. Sesonki Gastro Bar, Järvenpää

45. Juuri, Helsinki

46. Aanaar, Inari

47. Ostroferia, Oulu

48. Tintå, Turku

49. Passio Keittiö ja Baari, Helsinki

50. Pastor, Helsinki

Kurditaustainen toimittaja Mutlu Çiviroğlu kertoi tänään keskiviikkona viestipalvelu Twitterissä, että hän on tavannut Syyriassa ainakin yhden Isisin alueella asuneen suomalaisen naisen.

Çiviroğlun mukaan nainen tuli Syyriaan neljä vuotta sitten. Hän asui useissa eri kaupungeissa ja meni naimisiin kahdesti. Toimittajan mukaan naisella on 13-vuotias tytär, joka on myös naimisissa.

Nainen kertoi haluavansa palata Suomeen, koska elämä siellä on helpompaa. Nainen sanoi, että he haluavat elää muslimeina Suomessa.

Toisessa tviitissään Çiviroğlu kertoo nähneensä suomalaisen naisen, jolla on neljä lasta. Çiviroğlun tviiteistä ei käy ilmi, onko kyseessä sama henkilö vai kaksi eri naista.

CNN haastatteli suomalaista "Sannaa" Syyriassa

Äärijärjestö Isisin hallitsemilla alueilla Syyriassa vuosia asunut suomalaisnainen haluaisi palata Suomeen, kertoo uutiskanava CNN.

Sannaksi esittäytynyt nainen sanoo uutiskanavan haastattelussa, että hän tuli Syyriaan miehensä, marokkolaisen putkimiehen, kanssa neljä vuotta sitten käännyttyään islamilaiseksi.

– Elämä oli ensin hyvää, mutta sitten sota tuhosi sen elämän, ei Isis, Sanna vakuuttaa CNN:n kirjeenvaihtajalle Ben Wedemanille.

– Kyllä, haluan palata Suomeen, todellakin. Aivan varmasti haluan, haluan, Sanna toistelee haastattelijalle.

Sanna ei lyhyessä haastattelussa kerro, mitä hänen miehelleen on tapahtunut, tai onko hänellä muuta perhettä Syyriassa. Hän ei myöskään puhu mitään mahdollisista kytköksistä Isisiin.

Myös Australian yleisradioyhtiö ABC on haastatellut Isisin alueella neljä ja puoli vuotta asunutta suomalaisnaista, joka kertoi nimekseen Sanna. Nainen sanoi ABC:lle olevansa kotoisin Helsingistä.

Sanna kertoi tulleensa Syyriaan perheensä kanssa. Hän sanoi, että hänellä on neljä lasta. Sanna kertoi ABC:lle, että hän odottaa joutuvansa vankilaan Suomessa.

On mahdollista, että Çiviroğlun, CNN:n ja ABC:n haastattelema suomalaisnainen on yksi ja sama henkilö.

13-vuotias tyttö Sky Newsille: "Nyt kaikki on kauheaa"

Brittiläinen Sky News -uutiskanava puolestaan on haastatellut Syyrian itäosassa 13-vuotiasta suomalaistyttöä. Tyttö näyttäisi kuuluvan samaan perheeseen Sannaksi esittäytyneen naisen kanssa.

Tyttöä haastatellut Sky Newsin toimittaja Alex Rossi sanoo ensin, että toisin kuin monet muut, tyttö ja hänen perheensä ovat täynnä katumusta ja haluavat palata kotimaahansa.

Tämän jälkeen Rossi toteaa haastateltavansa olevan 13-vuotias, ja mainitsee, että tytön äiti ja isä toivat hänet Syyriaan kun hän oli kahdeksan.

– Niin monet perheet, he paloivat pommituksissa. Nyt kaikki on kauheaa, Sumaya-nimeä käyttävä tyttö toteaa sujuvalla englannilla ja suomalaisella aksentilla.

Kun Rossi kysyy, mitä tyttö haluaisi tehdä nyt, hän vaikuttaa hämmentyvän.

– En oikein tiedä. Haluaisin vain palata Suomeen, Sumaya sanoo.

Isis-taistelijoiden vaimojen ja lasten asema epäselvä

Keskiviikkona Baghuzista nilkutti ulos hunnutettuja naisia vauvoineen ja haavoittuneita miehiä kainalosauvoihin tukeutuen, raportoi uutistoimisto AFP.

Kurdien Syrian Democratic Forces (SDF) -joukot johtavat hyökkäystä Isisin viime rippeitä vastaan Baghuzissa Syyrian itäosassa lähellä Irakin rajaa.

Tuhannet ihmiset ovat viime päivinä paenneet viimeisiltä Isisin hallussa olleilta alueilta Baghuzissa. Pelkästään keskiviikkona evakuoitiin yli 2 000 ihmistä, sotilaslähde SDF:stä kertoi Reutersin mukaan.

Pakenijoiden joukossa on runsaasti Isis-taistelijoiden vaimoja ja lapsia, joiden tulevaisuus on hämärän peitossa.

Tunnetuimpiin pakenijoihin kuuluu ranskalaisen jihadistin Jean-Michel Clainin, 38, vaimo. Clain on yhdistetty Pariisin terrori-iskuihin.

Wedeman haastattelee myös häntä, ja vaimo kertoo sekä miehensä että lankonsa kuolleen taisteluissa alueella. Hän kertoo myös menettäneensä kolme lastaan.

– En halua palata Ranskaan, koska ranskalaiset aseet ovat tappaneet perhettäni, ja joutuisin vankilaan, hän sanoo.

Suomen kansalaiset voivat palata Suomeen

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) sanoi Ylelle kaksi viikkoa sitten, että Suomi ei houkuttele Isis-taistelijoita Suomeen.

Suomen peruslinja kuitenkin on, että ne Isisin riveissä taistelleet, joilla on Suomen kansalaisuus, voivat palata takaisin Suomeen.

Kun asia tulee ajankohtaiseksi, terroristijärjestöstä palaaviin valmistaudutaan Suomessa jo etukäteen.

– Ennen kuin [henkilö] siirretään Suomeen, valmistaudutaan siihen, että esitutkintakynnys on hyvin alhaalla, jos henkilö on epäilty rikoksesta taistelualueella, Mykkänen sanoi kaksi viikkoa sitten.

Lisää aiheesta:

Kuuntele myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma Isisin vierastaistelijoiden paluusta Eurooppaan

Isisin kalifaatti on mennyttä, mutta järjestö voi vielä nousta – neljä kysymystä terrorijärjestön tulevaisuudesta

Suomi taas esillä Isisin propagandassa – Yhtenä syynä suomalaistaustaiset Isis-johtajat

Suomesta lähtenyt Isiksen riveihin arviolta 20 naista – nyt sisäministeriö miettii, mitä heidän lapsilleen tulisi tehdä

Paatoksellinen sävel kajahtaa ilmoille, kun 8-vuotias Anton Häkkinen aukaisee suunsa ja antaa palaa.

Nelisen vuotta sitten simolaisen sotaveteraani Armas Ilvon esitys Veteraanin iltahuudosta sai presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kyyneliin. Sotaveteraanin tulkinta osui ja upposi myös oululaiseenHäkkiseen, joka oli silloin 4-vuotias.

Veteraanin iltahuuto säväytti pientä poikaa niin paljon, että hän ryhtyi tutkimaan sotahistoriaa ja innostui tulkitsemaan laulua myös itse. Hän etsi tietoa netistä ja kuunteli YouTubesta eri veteraanien esityksiä kappaleesta.

– Ei sitä ehkä nelivuotiaalta odoteta, Häkkinen miettii.

Erityisesti Ilvon korkea ikä teki Häkkiseen vaikutuksen, sillä mies on 95-vuotias esittäessään kappaleen Linnan juhlissa. Ilvo kuoli vuonna 2017 ollessaan 97-vuotias.

Veteraanin iltahuuto on Häkkisen suosikkikappale, mutta top kolmoseen mahtuu myös Nälkämaanlaulu ja Kesäpäivä Kangasalla. Ekaluokkalainen käykin sekä koulun kuorossa että poikakuorossa.

– Päiväkodissa sain erikoisluvan katsoa Mauno Koiviston hautajaiset, sillä oopperalaulaja Jorma Hynninen esitti siellä Veteraanin iltahuudon, poika kertoo.

Talvisodan päättymispäivänä 13.3. Häkkinen pääseekin esittämään Veteraanin iltahuudon suosikkilaulajansa Hynnisen kanssa Temppeliaukion kirkossa järjestettävässä konsertissa.

– Esiintyminen siellä jännittää jonkin verran, ehkä saman verran ennen kuin tätä haastattelua, Häkkinen sanoo.

Anton Häkkinen on esiintynyt noin kymmenisen kertaa julkisesti, mutta pojan isän Markus Häkkisen mukaan Veteraanin iltahuuto on kajahtunut kotioloissa jopa tuhat kertaa. Nuori muusikko on esiintynyt muun muassa eri sotaveteraaneille. Viime itsenäisyyspäivänä Häkkinen esitti Veteraanin iltahuudon (Kaleva) sotaveteraani Kaarlo Maneliukselle.

– Se oli yksi unelmani, Häkkinen sanoo.

Veteraanin iltahuuto on Kalervo Hämäläisen vuonna 1988 sanoittama ja säveltämä kunnianosoitus talvi- ja jatkosodan veteraaneille.

Lue myös:

Veteraanin iltahuudon laulanut Armas Ilvo: "Arkaillen kysyin, menikö joku asia pilaan tai vikaan"

Presidentti Koiviston hautajaisissa soivat sinivalkoiset sävelet – omaiset toivoivat Veteraanin iltahuudon

Katja Alhajärvi tilasi kiinalaisesta verkkokaupasta eteisen peilin. Tilaus ei mennyt niin sanotusti putkeen. Peili mahtuu nimittäin Alhajärven kämmenelle.

– Tänään karma kosti ne kaikki kerrat, kun olin nauranut ihmisille, jotka tilaa jotain Kiinasta tarkistamatta tuotteen kokoa. Tässä minun uusi eteisen peilini, Alhajärvi esitteli ostosta suositussa Facebook-ryhmässä.

Ostos keräsi nopeasti paljon huvittuneita kommentteja.

– Toivottavasti tämä piristi ihmisten päivää. Ihmiset ehdottivat, että peili pitäisi laittaa nukkekotiin. Täytyy jostain etsiä nukkekoti.

Alhajärvi kertoo tilanneensa tuotteen AliExpressistä. Tuote maksoi muutaman euron, joten rahallinen menetys ei ollut suuri. Alhajärvi oli ensin epäuskoinen peilin nähdessään ja alkoi sitten nauraa.

– Tietysti siinä on oma jännitys, kun Kiinasta tilaa. En silti arvannut, että ihan näin pieleen menee.

Omalla vastuulla

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on kampanjoinut sen puolesta, että suomalaiset tietäisivät, että tilaaminen Kiinasta ja EU:n ulkopuolelta tapahtuu omalla vastuulla.

Katja Alhajärvi tietää tämän hyvin, eikä odotakaan, että saisi korvauksia jostakin.

– En itse uskaltaisi tilata elektroniikkaa Kiinasta. Joskus olen tilannut kännyköiden kuoria.

Viranomaisten tiedossa on tapauksia, joissa kaukomailta ostettu laturi on sytyttänyt tulipalon, ravintolisä on sisältänyt muuntohuumeita tai kosmetiikka aiheuttanut vakavia allergisia reaktioita. Kuluttajat ovat myös ostaneet kemikaaleja, joiden myynti ja käyttö on EU:ssa kielletty.

Viime vuonna Tukesin testi paljasti useiden ulkomaisten halpaverkkokauppojen tuotteet vaarallisiksi.

Tukes testasi kaikkiaan 32 verkkokaupoista ostamaansa lelua, lastentarviketta, korua ja sähkölaitetta. Tukes tilasi näytteitä erityisesti suomalaisten suosiossa olevilta, suurilta verkkokauppa-alustoilta, kuten Wish, AliExpress ja eBay.

Testissä kävi ilmi, että vain yksi tuotteista täytti eurooppalaiset vaatimukset. Jos tuotteet olisivat myynnissä Suomessa, velvoitettaisiin kaupat keräämään ne pois kuluttajilta.

Uusia myyntisivuja kuin sieniä sateella

Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi sanoo, että suomalaisia pitää yhä muistuttaa siitä, että tuote tilataan omalla vastuulla Euroopan unionin ulkopuolelta.

– Ihmiset eivät ajattele, että jotain sattuu. Ja havahtuvat vasta sitten, kun jotain sattuu, ettei ole mitään paikkaa, mihin ilmoittaa.

Jos saksalainen verkkokauppa myy vaarallista tuotetta, Tukes voi ottaa yhteyttä saksalaisiin viranomaisiin.

Kaukomaiden suuntaan tilanne on eri. Merenkivi kertoo, että he ilmoittivat vaarallisista tuotteista verkkokaupoille, joista tuotteet hankittiin. Nämä ottivatkin Tukesin huomauttamia, arveluttavia myyntisivuja pois.

Uusia myyntisivuja nousee kuitenkin kuin sieniä sateella.

– Alustat toimivat kuten Huuto.net, kuka tahansa voi laittaa myyntiin.

Merenkivi käyttää esimerkkinä tuttiketjua. Tukesin tutkimasta joukosta löytyi 170-senttiseksi venyvä tuttiketju, kun tuttiketjun sallittu maksimipituus on Euroopassa 22 senttiä. Vauva voi kuristua pitkään tuttiketjuun.

Tuttiketjuilmoitus poistettiin verkkokaupasta. Yllätys oli suuri, kun Merenkivi kävi uudelleen sivulla.

Tuote oli poistettu, mutta alle tuli ehdotuksia, voisiko näistä tuotteista joku kiinnostaa asiakasta. Näissä tuotteissa oli kuvia aivan vastaavista vaarallisista tuotteista.

– Meidän rahkeemme eivät riitä EU:n ulkopuolella kuin ilmoittaa verkkokaupalle. Pallo on sen jälkeen heillä, Merenkivi sanoo.

Muutkin maat kuin Suomi tekevät ilmoituksia kaukomaiden verkkokauppa-alustoille vaarallisista tuotteista. Eurooppalaisessa nopeassa tiedonvaihtojärjestelmässä on Merenkiven mukaan nykyisin yhä enemmän ilmoituksia, joissa on maininta, että tuote on poistettu verkkokauppa-alustalta.

Suomalaiset tilaavat yhä vähemmän

Suomalaiset ovat tilanneet jo pitkään tavaroita kiinalaisista verkkokaupoista kiihtyvään tahtiin. Määrä vähentyi ensimmäistä kertaa viime vuonna. Lasku oli yhdeksän prosenttia, kertoo Postin kansainvälisistä lähetyksistä vastaava liiketoimintajohtaja Sami Finne.

Syynä ovat Kiinan Postilta perityt kohonneet päätemaksut, joita Suomen Postikin on ollut vaatimassa. Maksut ovat Finnen mukaan nousseet kymmeniä prosenttia. Nämä maksut nostavat tuotteiden hintaa verkkokaupoissa.

– Postin kannalta hintataso on tervehtynyt, Sami Finne sanoo Ylelle.

Pudotuksesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Kerro jutun alla kommentissa oma kokemuksesi, jos olet tilannut verkkokaupasta ulkomailta. Keskustelu on auki kello 22. asti.

Lue lisää:

Etujärjestö tympääntyi kiinalaisen verkkokaupan vapaamatkustukseen – ei maksa alvia, kierrätyksen kulut suomalaisille

Suomalaisille tipahtelee hämäriä lahjapaketteja Kiinasta – tuntemattomaan pakettiin liittyy riskejä

Kiinasta tilattujen pakettien muovin kierrättäminen on usein mahdotonta – Kierrätyksessä shampoopulloista saadaan viemäriputkia

"Hälytyskellojen pitäisi soida, jos pelkillä postikuluilla saa tuotteen" – Yle tilasi ja testasi viisi halpatuotetta Kiinasta

Makkarankuorimekko ja homehtuneet ilmapallot – Kiinasta tilaaminen koukuttaa, vaikka välillä käy huono tuuri

Epämääräisen muotoiset kirjeet ja paketit tukkivat postin – Kiinan verkkokauppojen suosio hurjassa kasvussa Suomessa

Musta kaapu peittää kaiken paitsi naisen silmät. Hän istuu syyrialaisella aavikolla ja kertoo elämästään terroristijärjestö Isisin kalifaatissa englanniksi – mutta tutun suomalaisella aksentilla.

– Elän täällä vain normaalia elämää, en tehnyt mitään rikollista. Toivon, ettei hallitus (...) oikeudenkäyntiä tai jotain, että näkevät minun olevan normaali ihminen ja että pystyn elämään normaalia elämää Suomessa, "Sanaksi" uutistoimisto AFP:n videolla nimetty nainen sanoo.

Hän on mitä ilmeisimmin helsinkiläinen Sanna, jota kurditoimittaja ja useat muut toimittajat ovat haastatelleet Syyriassa. Taustalla istuu beigeen takkiin puettu lapsi.

CNN:lle Sanna kertoi, että hän tuli Syyriaan miehensä, marokkolaisen putkimiehen kanssa neljä vuotta sitten käännyttyään muslimiksi.

– Aluksi kaikki oli normaalia, ei pommituksia tai muuta. Se oli mukavaa. Me olimme onnellisia, kuin normaalia elämää. Yhdessä vuodessa kaikki muuttui. Sitten alkoi olla enemmän pommituksia, nainen kertoo AFP:lle.

– Äiti, sanoo lapsi taustalta kirkkaalla suomen kielellä.

Sannan ikää on videon perusteella vaikea arvioida. Silmäkulmissa näkyvät elämän juonteet.

– Haluaisin muuttaa sen, että en olisi tullut, että olisin palannut aiemmin. Mutta en voi muuttaa historiaa, en voi muuttaa menneisyyttäni. En tiedä, se oli kohtaloni.

Lue lisää:

Mediatiedot: Nainen ja hänen naitettu 13-vuotias tyttärensä haluavat Syyriasta Suomeen – useat välineet kertovat "Sannasta" ja "Sumayasta", jotka tahtovat palata

Amnestyn pääsihteeri vierastaistelijoiden perheistä: "Tuokaa kansalaisenne takaisin"

Kalifaattiin lähtenyt, kotiinpaluusta haaveileva teini menettämässä Britannian kansalaisuuden

Isisin kalifaatti on mennyttä, mutta järjestö voi vielä nousta – neljä kysymystä terrorijärjestön tulevaisuudesta

Kuuntele myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman jakso Eurooppaan palaavista Isisin vierastaistelijoista.

Isisin vierastaistelijoiden paluu Euroopan päänsärkynä

Työssäni johtamisen ja työyhteisöjen valmentajana olen huomannut, että hyvin suuri osa kriisiytyneistä tilanteista juontaa lopulta juurensa arvoihin. Arvoissa on kyse tunteista, ja tunteet ohjaavat meidän jokaisen toimintaa, ajattelimme sitä tai emme. Jotkut ovat hyvin tietoisia arvoistaan, ja puhuvat niistä avoimesti. Toiset eivät välttämättä tule koskaan miettineeksi koko asiaa.

Joka kerta kun ihminen joutuu toimimaan arvojensa vastaisesti, hänen moraaliinsa tulee särö. Työn tekemisestä häviää pikkuhiljaa ilo ja tilalle tulee kyynisyys ja katkeruus.

Arvoristiriitaa ei välttämättä heti tunnista, vaikka siihen törmäisi päivittäin. Kun puhutaan huonosta työilmapiiristä, johtamisongelmista, uupumisesta ja resurssipulasta, todellisuudessa usein kyse on jonkinlaisesta arvoristiriidasta. Kun ihminen joutuu päivittäin toimimaan jollakin tavalla omia arvojaan vastaan, hän voi huonosti – vaikkei tiedostaisikaan asiaa.

Joka kerta kun ihminen joutuu toimimaan arvojensa vastaisesti, hänen moraaliinsa tulee särö. Työn tekemisestä häviää pikkuhiljaa ilo ja tilalle tulee kyynisyys ja katkeruus. Pahimmassa tapauksessa merkityksellisyys katoaa kokonaan, ja ihminen ikään kuin henkisesti kuolee. Tämä näkyy ulospäin usein vakavana masennuksena tai työuupumuksena. Moni vierastaa puhetta niin sanotusta kutsumusammatista. Minusta termi on erinomainen, sillä se korostaa juuri arvojen merkitystä.

Moni varmasti sanoisi, että tyypillisiä suomalaisia arvoja ovat heikommasta huolehtiminen, tasa-arvo ja rehellisyys. Entä arvokas vanhuus?

Ihminen, joka hakeutuu hoiva-alalle kutsumuksesta, haluaa toteuttaa omia arvojaan. Hän pitää työtään arvokkaana ja merkityksellisenä. Sitä suurempi on henkilökohtainen kriisi, mikäli hän ei pääse toimimaan arvojensa mukaisesti jokapäiväisessä työssään.

Julkisessa keskustelussa puhutaan hoitajamitoituksesta ja väitellään siitä, pitääkö vanhusta hoitaa 0,6 vai 0,7 hoitajaa. Lopulta kyse on arvoista.

Kaikkien päätösten keskiössä on yksittäinen ihminen arvoineen. Ei ole olemassa arvovapaata asiantuntijaa, eikä pelkkien faktojen pohjalta toimivaa ministeriä. Arvoilla on myös eri ihmisille eri hierarkia. Jos kaksi arvoa on keskenään ristiriidassa, kyse on lopulta siitä, mitä arvoa itse pidämme arvokkaampana. Turvallisuus vai yksityisyydensuoja? Tehokkuus vai arvokkuus? Yksilö vai yhteisö? Armo vai oikeus?

Mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan arvot – tai onko meillä edes yhdistäviä arvoja? Moni varmasti sanoisi, että tyypillisiä suomalaisia arvoja ovat heikommasta huolehtiminen, tasa-arvo ja rehellisyys. Entä arvokas vanhuus? Ihmisarvon ja vanhuuden kunnioittaminen? Mikä on oikea suhde oikeuksien ja velvollisuuksien välillä?

Suomessa ajatellaan ihan oikein, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on huolehtia kaikkien perustarpeista.

Vastuu ja velvollisuus ymmärretään hyvin eri tavalla eri kulttuureissa. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa korostuu yhteiskunnan vastuu yksilöiden hyvinvoinnista, ja yhteiskunnalla nähdään olevan velvollisuus huolehtia heikoimmista, kuten lapsista, vanhuksista tai sairaista. Perinteisissä kulttuureissa kuten vaikka Sri Lankassa, vastuu ja velvollisuus mielletään hyvin voimakkaasti perheen kautta. Yhteiskunnan apuun ei ole mahdollista luottaa, koska toimivat rakenteet puuttuvat, ja korruptio jyllää. Siksi yksilön katsotaan olevan ensisijaisesti vastuussa perheenjäsentensä hyvinvoinnista. Hyvinvointivaltion puuttuessa myös perhekäsitys on hyvin laaja.

Suomalaiselle ajatus siitä, että hänen oletettaisiin osallistuvan vaikkapa Australiaan muuttaneen kaukaisen pikkuserkkunsa lasten koulunkäynnin rahoittamiseen tuntuu käsittämättömältä, mutta tamilikulttuurissa ajatus on täysin normaali.

Meillä ihmisillä on valitettavasti usein tapana ajatella asioita mustavalkoisesti. Asiat ovat joko tai, niin tai näin. Suomessa ajatellaan ihan oikein, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on huolehtia kaikkien perustarpeista. Tämän allekirjoitan itsekin, ja onkin päivän selvää, että vanhustenhoivaan tarvitaan jatkossa yksinkertaisesti enemmän resursseja – pelkillä arvoilla ei ketään hoideta, vaan tarvitaan käsipareja.

Vanheneva väestö on tosiasia, joten tulevaisuuteen on pakko varautua. Ihmiset elävät nykyisin yhä vanhemmiksi, mutta sairastavat vanhoilla päivillään usein vaikeita ja intensiivistä hoitoa vaativia sairauksia. Moni haluaisi hoitaa vanhempiaan kotonaan, mutta järjestely kaatuu usein jo tilanpuutteeseen. Vaikeasti muistisairas vanhus vaatii ympärivuorokautista hoitoa, mihin harvalla on mahdollisuus sitoutua – monen vanhuksen lapsi on työelämässä. Olisikin hyvä jo tässä vaiheessa kehittää ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat monenlaiset hoitomuodot.

Uusia ylisukupolvisia asumismuotoja ja kaavoitustakin voisi miettiä laatikon ulkopuolelta, ja miksi esimerkiksi hoitovapaata ei voisi ulottaa koskemaan myös vanhusten hoitoa?

Jari Sarasvuo julisti televisiossa, että ”Suomi on moraalisessa konkurssissa”. Itse en menisi ihan niin pitkälle. Maailmassa ei ole yhtään täydellistä yhteiskuntaa, eikä Suomikaan sellainen ole. Suomi on varmasti kuitenkin paljon lähempänä täydellistä kuin vaikkapa sodasta toipuva köyhä kotimaani Sri Lanka, jossa monen ihmisen kohtalo edelleen sinetöityy syntymällä väärään kastiin.

Sanonnan mukaan yhteiskunnan sivistystason näkee siitä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Sanonta on hyvä, mutta muokkaisin sitä vähän: ihmisen arvomaailman näkee siitä, miten hän kohtelee läheisiään. Koska viimeksi kävit katsomassa sairasta tai vanhaa sukulaistasi?

Jos vastuu on kaikilla, se ei lopulta ole kenelläkään. Kyse ei ole vain hoitajamitoituksesta. Kyse ei myöskään ole vain julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Kyse ei edes ole vain rahasta. Kyse on arvoista.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Eletään loskaista ja pimeää marraskuun loppua, mutta tunnelma pohjoispohjalaisella kultakaivoksella on paikallisen median raportoinnin perusteella suorastaan säkenöivä (Raahen Seutu).

Käsillä on odotettu hetki: kaivoksen omistava kanadalainen Nordic Gold valaa ensimmäisen kultaharkkonsa Raahen Mattilanperällä. Sitä ei ole tapahtunut alueella aikoihin, sillä kultakaivos on ollut vuodesta 2014 lähtien seisahduksissa sen edellisen omistajan ajauduttua syviin talousvaikeuksiin.

Kultaharkon valamistilaisuudessa kanadalaisfirma iloitsee uutta alkua ja uskoo vankasti tulevaan.

Kuluu reilut pari kuukautta, kun horisonttiin alkaa kuitenkin ajelehtia tummia pilviä.

Nordic Gold julkaisee helmikuussa tiedotteen, jossa kerrotaan, että yhtiö on ajautunut ongelmiin sekä rahojensa että toimintansa kanssa.

Mitä ihmettä tapahtui?

Kritiikkiä kaivosurakoitsijalle

Kysymme asiaa Nordic Goldin toimitusjohtajalta Michael Hepworthilta. Hän on sanoissaan niukka.

– Antaisin mielelläni haastattelun, mutta koska olemme pörssiyhtiö, emme voi tällä hetkellä kertoa julkisuuteen muuta kuin tiedotteessamme lukee, Hepworth muotoilee sähköpostin välityksellä.

Tiedotteesta ei paljoa irtoa.

Siinä kerrotaan pääpiirteittäin, että kanadalaisyhtiö on ollut rahavajeessa alusta alkaen.

Nordic Gold on yrittänyt saada lisää rahaa toimintaansa nykyiseltä rahoittajaltaan ja lainanantajaltaan, mutta tiedotteen perusteella siinä ei ole onnistuttu. Yhtiön mukaan tämä johtuu osittain kaivoksen toiminnan ongelmista, ja niistä Nordic Gold syyttää kaivosurakoitsijaa.

– Kaivosurakoitsija on toistuvasti alisuoriutunut omassa tehtävässään toimittaa meille käsittelyyn sovittuja määriä malmia. Se on johtanut ongelmiin tuotannon kanssa, Michael Hepworth kirjoittaa Ylelle.

Tämän tarkemmin Hepworth ei suostu tilannetta avaamaan eikä yhtiö myöskään kerro kaivosurakoitsijan nimeä tiedotteessa tai sitä erikseen kysyttäessä.

Maanrakennusyhtiö Tallqvist kuitenkin tunnistaa, että kritiikki kohdistuu heihin, sillä se vastaa kaivosalueella juuri poraustöistä, lastauksesta ja malmin kuljettamisesta eteenpäin käsittelyyn.

Nordic Goldin arvostelua kokkolalaisfirma ei purematta niele.

Maksut myöhässä?

Puhelimella ulkomailta tavoitettu Ab Tallqvist Oy:n toimitusjohtaja Mikael Tallqvist huokaisee heti kättelyssä syvään. Hänellä on Nordic Goldin kanssa hyvin eri käsitys siitä, miksi kultakaivoksen tuotanto on alkanut yskiä heti kättelyssä.

– Väite siitä, että ongelmat johtuisivat meidän alisuoriutumisestamme, on virheellinen, Tallqvist puuskahtaa.

Kokkolalaisen yhtiön mukaan heidän ja Nordic Goldin toiminta kaivoksella on niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa, että ongelmista ei voida syyttää vain yhtä osapuolta.

Eniten työt Raahen kaivosalueella ovat kuitenkin takunneet kaivosyhtiön oman toiminnan takia, Mikael Tallqvist arvioi.

Hän sanoo, että Nordic Gold on esimerkiksi muuttanut kesken kaiken louhintasuunnitelmiaan, mikä on hidastanut koko toimintaa.

Kanadalaisyhtiö ei Tallqvistin mukaan tehnyt myöskään valmistelutöitä Raahessa riittävällä tarkkuudella ennen tuotannon aloittamista, mikä on aiheuttanut sen, että kaivosalueella on liikaa vettä. Se on puolestaan häirinnyt maanrakennusyhtiön poraustöitä.

Mikael Tallqvist sanoo, ettei haluaisi lähteä syyttelyyn tai riitelyyn, mutta ei voi myöskään ottaa arvostelua niskoilleen.

Hänen mukaansa Tallqvist-yhtiö on lisäksi yrittänyt joustaa Nordic Goldin suuntaan raha-asioissa. Toimitusjohtaja sanoo, että kanadalaisfirma ei ole pystynyt hoitamaan heille maksuja sovitusti aikoihin, mutta tarkkoja saamatta olevia summia hän ei halua kertoa.

– Määrä on joka tapauksessa merkittävä, Mikael Tallqvist toteaa.

Pyysimme Nordic Goldin johtoa kommentoimaan vielä erikseen Tallqvistin mainitsemia asioita. He kuitenkin kieltäytyivät vedoten siihen, etteivät ole vielä kertoneet yksityiskohtia tilanteestaan omille sijoittajilleen.

Paikallisissa lehdissä on viime aikoina uutisoitu, että Nordic Gold on aloittamassa tilanteensa takia alle 50 henkilöä koskevat yt-neuvottelut. Asiaan on esimerkiksi sanomalehti Kalevan mukaan ollut hyvin vaikea saada vahvistusta Nordic Goldilta.

Yhtiö ei suostunut kommentoimaan yt-neuvotteluita myöskään Ylelle helmikuussa tai myöhemminkään tätä juttua tehdessä.

Kultakaivoksen alkutaipaleella kuoppia myös viimeksi

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Raahessa sijaitseva kultakaivos joutuu ongelmiin heti alkumetreillä.

Kaivos avattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2011, ja silloin se ajautui muutamassa kuukaudessa vaikeuksiin jätevesiensä kanssa. Silloinen ruotsalaisomistaja joutui hakemaan lupaa johtaa vesiä lähiluontoon, mutta siihen ei lopulta turvauduttu.

Tällä kertaa ympäristöasiat on kultakaivosta valvovan Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen mukaan hoidettu hyvin. Elystä kommentoitiin Ylelle viime syksynä, että Nordic Goldin toiminta vaikuttaa määrätietoiselta ja ammattitaitoiselta.

Elyn ylitarkastaja kävi katsomassa kaivoksen tilannetta paikan päällä tällä viikolla, eikä ympäristöongelmia havaittu.

Käytännössä kannattavuuden ratkaisevat lopulta tonnimäärät. Juhani Ojala

Tilanne Raahessa on kuitenkin valitettava, kommentoi kaivosteollisuutta edustavan Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela. Hänelle Nordic Goldin ongelmat tulivat ainakin osittain yllätyksenä.

Suomelan mukaan ei kuitenkaan ole tavatonta, että näin käy, kun projektit ovat vasta alussa: jos tuotanto ei lähde viivytyksettä käyntiin ja ala tuottaa suunnitellusti rahaa, voi tulla ongelmia.

Pekka Suomelalla riittää kuitenkin uskoa Raahen kultakaivosprojektiin.

– Minulla on sinänsä usko yhtiön toimivaan johtoon. He ovat ammattilaisia ja yrittävät löytää nykytilanteeseen ratkaisua, Suomela lausuu.

Mutta auttaako se, jos Raahen kallioperästä ei irtoa kultaa riittävästi?

Matala kultapitoisuus aiheuttaa ongelmia

Raahen kaivos on toiminut koko historiansa ajan varsin alhaisella kultapitoisuudella. Nordic Goldin mukaan kullan keskipitoisuus on viime kuukausina ollut Raahessa hieman yli gramman tonnissa.

Kanadalaisyhtiön edeltäjä ruotsalainen Nordic Mines -yhtiökään ei parempaan keskipitoisuuteen yltänyt toimintansa aikana. Kultapitoisuudesta aiheutuvia ongelmia ennakoitiin jo kaivoksen avajaisissa vuonna 2012 (Tekniikka&Talous).

Gramman pitoisuus ei sinällään ole ongelma, sillä viisi maailman suurinta kullantuottajaa toimii hieman yli gramman keskiarvopitoisuudella (Bloomberg).

Maailman suurimmilla yhtiöillä toimintaympäristöt ja kaivostoiminnan laajuus vain ovat aivan erilaiset kuin Raahessa, kertoo Geologian tutkimuskeskuksen erikoisasiantuntija Juhani Ojala.

– Suurilla materiaalimäärillä ja toimivalla tuotantoprosessilla kaivos voi olla hyvinkin kannattava, vaikka kultapitoisuus olisikin gramman paikkeilla, Ojala arvioi.

Korkea pitoisuus helpottaa kaivoksen toimintaa, mutta tulosta se ei ratkaise. Kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa arvoaineen maailmanmarkkinahinta, esiintymän sijainti, malmin määrä ja hyödynnettävyys, louhimiskustannukset ja energian hinta.

– Käytännössä kannattavuuden ratkaisevat lopulta tonnimäärät, jotka kaivos pystyy käsittelemään, Juhani Ojala summaa.

Ojala siirtyi haastattelun aikoihin, helmi-maaliskuun vaihteessa, GTK:sta kanadalaisen Aurion Resources -yhtiön Kittilän kultahankkeen johtavaksi geologiksi.

Raahe ei pärjää kaivosvertailussa

Vaikka pelkkä kultapitoisuus ei tee kaivoksesta kannattavaa, Raahen kultapitoisuutta on mielenkiintoista verrata muihin Suomessa toimiviin kultakaivoksiin.

Suomen kultakaivokset toimivat huomattavasti Raahen kaivosta korkeammilla keskiarvopitoisuuksilla.

Euroopan suurimmassa kultakaivoksessa Kittilässä keskiarvopitoisuus on ollut yli neljä grammaa tonnissa. Orivedellä operoidaan runsaan viiden gramman kultapitoisuudella ja Huittisissa noin kolmen gramman pitoisuudella. Valkeakoskella louhinta on aloitettu tänä talvena noin neljän gramman pitoisuusarviolla.

Ilomantsin Pampalon kaivoksen pitoisuus on ollut kolmen gramman paikkeilla. Pampalon toiminta keskeytettiin viime syksynä, koska kullan maailmanmarkkinahinta ei tukenut isoa investointia.

Kultakaivosyhtiö Nordic Goldin johto kertoo luottavansa siihen, että kaivos Raahessa saadaan vielä toimimaan tuottavasti.

Yhtiön rahoitusongelmiin ei kuitenkaan ole toistaiseksi pystytty esittämään ratkaisua.

Marraskuun lopusta maaliskuuhun Raahessa on tuotettu kultaa yhtiön tiedotteen perusteella noin parisataa kiloa.

Lopullisena tavoitteena Nordic Goldilla on päästä jopa noin 2000 kultakilon vuosituotantoon.

Vielä siihen on matkaa.

Lidl Suomesta kerrotaan, että yrityksen yhteistyö ihmisoikeusrikkomuksista epäillyn myanmarilaisen tekstiilitehtaan kanssa jatkuu.

– Emme ole lopettaneet yhteistyötä tuotantolaitoksen kanssa, koska sillä tavalla ongelmia ei ratkaista vaan ne siirtyisivät eteenpäin. Paras tapa vaikuttaa asiaan on tuotantolaitoksen työolojen kehittäminen, Lidl Suomen vastuullisuusasiantuntija Riikka Pöllänen sanoo tiedotteessa.

Tanskalaisen kansalaisjärjestön Danwatchin raportti paljasti aiemmin tässä kuussa, että työolosuhteet Lidlille vaatteita ja kenkiä valmistavissa tehtaissa Myanmarissa saattavat olla surkeat.

Järjestön raportin mukaan vaatteita tehdään alle kolmen euron päiväpalkalla ja työntekijät tekevät tauotta töitä päästäkseen päivän tavoitteisiin.

Raportin mukaan tehtaan työntekijät kärsivät fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja heiltä on kielletty ammatillinen järjestäytyminen. Lisäksi naisilla teetetään usein raskauskoe ennen työhönottoa, raportista ilmenee.

Lidl kouluttaa henkilöstöä Myanmarissa

Lidlin vaatteita tuotetaan 19 tehtaassa Myanmarissa, Lidl kertoo kotisivuillaan. Lidlin mukaan Myanmar on kuitenkin tunnistettu riskimaaksi jo ennen Danwatchin julkaisemaa raporttia.

Lidlin viestinnästä kerrotaan, että Lidl on käynnistänyt kehitysohjelman jo viime syksynä paikan päällä. Kehitystyö on EU:n tukeman kehitysohjelman ohjauksessa.

Raportissa esitettyjä väitteitä tutkitaan lisäksi Myanmarissa yhteistyössä liikekumppaneiden kanssa.

– Ohjelmaan sisältyy esimerkiksi tehdaspäällikköjen koulutusta henkilökunnan valituksien käsittelyyn ja siihen, että asioihin osattaisiin puuttua ajoissa. Lisäksi tuotantolaitoksen henkilöstöosastoa on koulutettu ylityökäytännöistä. Raportin jälkeen myös työntekijän raskauteen ja raskaana olevan oikeuksiin liittyvää koulutusta on lisätty, Anna Rissanen Lidl Suomen viestinnästä kertoo STT:lle.

Lidl ilmoitti raportin ilmestymisen jälkeen aiemmin tällä viikolla suhtautuvansa vakavasti syytöksiin työntekijöiden oikeuksien loukkaamisesta.

– Emme hyväksy ihmis- ja työoikeuksien loukkaamista missään muodossa, yrityksen viestintäjohtaja Pilvi-Sisko Riikonen kuvaili.

Lisää aiheesta:

Järjestö: Lidlin halpavaatteita tehdään surkeissa oloissa Myanmarissa

Eteläpohjalainen nuotti soi puheessa. Lauluissa murteesta kuuluu hädintuskin häivähdys. Elonkerjuun aika on ohi. On ollut jo pitkään.

Meidän tulevat päivät -levyllä lauletaan irtipäästämisen vaikeudesta, rakkaudesta nyt ja siitä rakkaudesta, joka on tuloillaan.

Esiintyminen on puiden hakkaamista ja halkojen pinoamista

Lauri Tähkä on viikon säntäillyt haastattelusta toiseen kertomassa uudesta levystä ja kirjasta.

– Tuntuu kuin en olisi mitään taukoa pitänytkään, vaikka edellisestä albumista on kolmisen vuotta. Nyt taas uudet biisit soi radiossa, ihmiset tulevat keikoille ja sain kirjankin julkaistua. Kaikki on ihan hyvin.

Tätä haastattelua tehdään helsinkiläisravintolassa, jonka ikkunoista avautuu näkymä merelle.

– Sitä elää niin impulsiivisesti. Vaikka meri ei katsomalla miksikään muutu, sen ääressä on hyvä olla. Se rauhoittaa näinkin kiivasta mieltä, mikä itselläni on, Tähkä sanoo katse vedenrajassa.

Tänään torstaina alkaa Palavaa vettä -kiertue. Sen liput myytiin nopeasti ilman massiivista mainoskampanjaa.

– Luovuudessa rämpiminen on omalla tavallaan raskasta – vaihe, kun puurtaa uusia kappaleita. Se on aika kuluttavaa tällä iällä, kun kaikki on kesken ja deadline lähestyy.

"Helpottaa, kun pääsee ihmisten ilmoille esiintymään." Lauri Tähkä

– Helpottaa, kun pääsee ihmisten ilmoille esiintymään. Se on kuin puiden pinoamista ja halkojen hakkaamista. Tulos näkyy heti. Kuulen, tykkäävätkö ihmiset kappaleistani.

Lauri Tähkä on yksi tämän hetken suosituimmista suomalaisartisteista. Hiljattain hänet valittiin vuoden miesartistiksi. Mä en pelkää äänestettiin vuoden iskelmäksi. Se sai myös kuukauden radiobiisi -palkinnon.

Kappaleet ovat radiokanavien soitetuimpien kärjessä ja Spotifyn striimatuimpia.

Hittibiisi ei synny väkisin

Suosikkikappaleet eivät synny väkisin vääntämällä. Tähkän mielestä jos niitä ryhdytään tekemällä tekemään, epäonnistutaan.

– En minä ainakaan tiedä, miten menestyskappale syntyy. Laulun tekeminen on edelleen niin mystinen juttu. Siksi jaksan siitä innostua vuodesta toiseen.

Laulajalla on tukenaan musiikin ammattilaisten luottotiimi. Yhteistyö tuottaja Jukka Immosen kanssa on jatkunut useamman vuoden.

Kappaleiden tekemiseen ovat osallistuneet myös muusikko Matti Mikkola sekä laulaja, lauluntekijä Timo Kiiskinen. Vuosien varrella Tähkästä ja Kiiskisestä on tullut ystäviä. Elämää on puitu yhdessä ja puhuttu syntyjä syviä.

– Mietimme, miten voimme omat kipeät asiamme tuoda lauluihin niin, että ne koskettavat kuulijoita vielä syvemmin, Tähkä kertoo.

Kiiskinen on ollut mukana tekemässä muun muassa kappaleita Palavaa vettä ja Mä en pelkää.

Hänen mielestään jotta laulu yltäisi soitetuimpien joukkoon, sen täytyy tuntua niin tekijässä kuin kuulijassakin.

Menestyskappale vaatii alastomuutta

Helmikuussa vuoden musiikintekijä -palkinnon saanut Timo Kiiskinen laskee, että Teostossa on hänen nimissään lähes tuhat kappaletta. Niitä on syntynyt myös Vesa-Matti Loirille, Anna Puulle, Kaija Koolle, Samuli Edelmannille ja Kari Tapiolle.

"Paljaus ja alastomuus ovat tärkeitä." Timo Kiiskinen

– Varmaa hitin kaavaa ei ole, mutta tietynlainen paljaus ja alastomuus ovat menestyskappaleessa tärkeitä. Vaikka aihe olisi syvällinen ja monimutkainen, siitä pitää kertoa yksinkertaisesti.

Aiheista rakkaus on ehtymätön runsaudensarvi.

– Ehdottomasti. Rakkaus elämään, rakkaus toiseen ihmiseen, rakkaus kaikkeen, Timo Kiiskinen sanoo.

Kappaleesta on myös välityttävä aitous.

Lauri Tähkä uskoo, että hänen musiikkinsa voi tuoda kuulijoille lohtua ja toiveikkuutta. Hän on itse kokenut asiat, joista laulaa.

– Lauluni ovat elettyä elämää, suoraa ja rehellistä, eikä siinä ei ole mitään feikkiä. Minulla voisi olla erilainen elämä takanapäin, mutta näin minulle on käynyt ja siitä laulan.

Laulaja pakenee metsäkirkkoon

Tähkälle luonto on tärkeä. Laulujen sanoituksissa on ikiroutaa, jääkukkia, hyytävää tuulta, väkevää metsää, liikkuvia mannerlaattoja ja mustaherukan tuoksua.

Kun kiire hellittää, kun hän ei kaipaa ihmisiä ympärilleen, kun hälyä on ollut liikaa, hän hakeutuu luontoon, metsän rauhaan ja hiljaisuuteen.

– Mitä enemmän on tullut menestystä ja mitä enemmän isoja biisejä, sitä tärkeämmäksi metsä on minulle tullut. Se on voimavara, se on kirkkoni. Luonnossa on turvallista olla ja helppo hengittää.

Mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

– En edes ajattele, mihin suuntaan tästä lähden. En tiedä, mitä on tulossa ja minkälaisia lauluja jatkossa syntyy. Ehkä nyt olisi hyvä etten heti alkaisi tehdä mitään.

– Jos malttais olla vähän itteksensä.

Sairauslomalta viime viikolla palannut Antti Rinne (sd.) sai avata tänään eduskunnan kyselytunnin.

Mikäli eduskunta ei pidennä istuntokauttaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen vuoksi, oli tämä kyselytunti vaalikauden toiseksi viimeinen. Paikalla oli koko hallitus pääministeri Juha Sipilää (kesk.) lukuun ottamatta.

Rinne kritisoi puheenvuorossaan sitä, että hoitohenkilökunnan asema jää hallituksen sote- ja maakuntauudistuksessa vaille riittävää huomiota.

– Julkinen terveydenhoito ja erikoissairaanhoitaja on maailman parasta, sen voin todeta omalla kokemuksen syvällä rintaäänellä, Rinne ylisti.

Kysymykseen vastanneen valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan sosiaali- ja terveyspalveluita on pyritty korjaamaan jo kolmen hallituskauden ajan.

Orpo alleviivasi hyvän johtamisen merkitystä hoitohenkilökunnan työoloissa.

– Tätä työtä on jatkettava. Tiedämme, että uudistamisessa, joka luo pohjan hyvälle sote-palvelutuotannolle, on isoja haasteita, hän sanoi ja viittasi eduskunnan käsittelyssä olevaan uudistukseen.

– Varmasti lähipäivinä, ehkä huomenna, meillä on tarkeampaa tietoa.

Soini: Rasistista ja sortavaa kielenkäyttöä

SDP:lle Orpon vastaukset eivät kuitenkaan riittäneet, vaan puolueen rivistä vaadittiin tarkempia vastauksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) kritisoi hallitusta siitä, että se on muun muassa ulkoministeri Timo Soinin (sin.) suulla ehdottanut filippiiniläisen työvoiman tuomista Suomeen.

Tästä Soini kimpaantui.

– En ymmärrä, miksi filippiiniläisistä puhutaan "orjatyönä" ja "karjalaumana". Tämä on rasistista, sortavaa ja häpeällistä kielenkäyttöä, hän sanoi.

Soinin mukaan filippiiniläisten työehdot olisivat tietysti samat kuin suomalaisilla, eivätkä he olisi halpatyövoimaa.

Mitä tehdään Isis-taistelijoille?

Viime viikkoina mediassa olleet jutut kotimaihinsa palaavista Isis-taistelijoista puhuttivat myös eduskuntaa.

Päivi Räsänen (kd.) kysyi, miten lainsäädäntöä saadaan kohdilleen, jotta paluu esimerkiksi Suomeen voidaan estää.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan asiaan on tartuttu hyvissä ajoin.

– Suojelupoliisin johdolla on valvottu jokainen varhainen palaaja, hän sanoi

Eduskunta käsittelee tällä viikolla lakiesityksen, jonka mukaan kansalaisuus voitaisiin poistaa kaksoiskansalaiselta, mikäli tämä syyllistyy terroritekoon Suomessa. Mykkänen kertoi, että tämän laajentamista myös ulkomailla tapahtuviin terroritekoihin pohditaan.

– Ruotsin perustuslaki estää tämän, Tanskassa taas on toisin.

Perussuomalaisten riveistä kritisoitiin myös hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa sekä maahanmuuton kustannuksia.

– Miksi te, hyvä hallitus, leikkaatte kestävyysvajeen nimissä suomalaisilta, mutta ette haittamaahanmuutosta? Juho Eerola kysyi.

Sekä sisäministeri Mykkänen että ulkoministeri Soini totesivat moneen otteeseen, että hallituksen maahanmuuttopolitiikka on myös perussuomalaisten siunaamaa.

– Mistään puolue-elimien päätöksistä tai eduskuntaryhmän pöytäkirjasta ei löydy yhtään poikkeavaa toimenpidettä, jossa olette olleet mukana. Nyt jäljestä päin huutelette siitä, mitä olette itse olleet tekemässä, Soini sanoi.

Soinin puheenvuoro nostatti meteliä salissa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri ei jakanut näkemystä.

– Muistan hyvin, kuinka meiltä oltiin ryhmässä erottamassa ihmisiä, jotka toivat esille maahanmuuttokriittisiä näkökohtia. Jos joku puhuu käsienpesusta, kannatan peiliinkatsomista.

Lue lisää:

Antti Rinne demareiden vankasta ykköspaikasta kannatusmittauksessa: "Toivottavasti ihmiset myös äänestävät näin"

Ylen kannatusmittaus: SDP repäisi hurjan eron kokoomukseen – perussuomalaisille Halla-ahon kauden ennätyslukemat

Orpo myöntää soten vaikeudet – Alanko-Kahiluoto: Kuin olisi koonnut Ikean tuolin väärin

Analyysi: Sote-näytelmän viimeiset kummallisuudet – ohittiko röyhkeys perustuslain noudattamisen?

Mikkelissä sijaitsevan Saksalan päiväkodin työntekijät hämmästyivät maanantaiaamuna, kun näkivät kummallisen eläimen nukkuvan terassilla. Paikalle soitettiin villieläinhoitaja Jarmo Lautamäki ottamaan eläin kiinni.

Eläimen nähtyään Lautamäki tunnisti sen siniketuksi. Sinikettu on jalostettu naalista turkiseläimeksi, eikä niitä elä luonnossa.

Eläin oli väsynyt vaikka yritti tapella, kun huomasi joutuneensa haaviin. Sinikettu myös puri auttajaansa.

Nyt sinikettu on Lautamäen ulkohäkissä. Kukaan ei ole ilmoittautunut eläimen omistajaksi.

Lautamäki arvioi, että eläin on karannut turkistarhasta. Siniketun tupsahtaminen keskelle kerrostaloaluetta on merkillistä, sillä Lautamäen mukaan lähimpään turkistarhaan on löytöpaikalta kilometrien matka. Lisäksi päiväkodin piha on aidattu.

Myös Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen ihmettelee tapausta, sillä lähimmät liiton jäsentilat ovat vähintään 150 kilometrin päässä Mikkelistä.

– Nyt on mystinen juttu.

Nissisen mukaan kasvattajat selvittivät asiaa, eikä löytökettu ole liiton kasvattajilta karannut. Yksi vaihtoehto Nissisen mielestä on, että sinikettu on karannut liittoon kuulumattomalta kasvattajalta, kun eläintä on kuljetettu. Hänestä se ei ole vastuullista toimintaa.

– Se, että eläin pääsee karkuun kuljetuksen yhteydessä jossain kaupungin keskustassa, on suoraan sanoen tunarointia. Jotain huseeraajia tässä on taustalla.

Nissinen kertoo, että turkiselämiä karkaa harvoin: joinain vuosina ei ollenkaan, ja joskus muutama vuoden aikana.

Siniketulle löytyi ehkä jo uusi koti

Jarmo Lautamäki ehti säikähtää, että siniketusta tulee kallis vieras, sillä se pisti poskeensa päivän aikana kilon paistilihaa. Onneksi Lautamäki huomasi pian, että eläimelle kelpaa myös edullisempi eines. Sinikettu syö nyt hyvällä ruokahalulla koiranmakkaraa.

Lautamäki kertoo siniketun syövän melkein kädestä, vaikka onkin vielä varovainen.

Eläin katselee mielellään häkistä näkyviä harakoita ja variksia. Otuksen turkki on niin paksu, että se nauttii pakkasesta. Se jopa hakeutuu nukkumaan lumihankeen, johon käy kylmä tuuli.

Karkulainen saa kodin todennäköisesti Kiteen eläinpuistosta. Lautamäki ei aio antaa eläintä takaisin turkistarhalle.

– Turkista tästä ketusta ei tule. Se pääsi yhdestä helvetistä pois ja toivottavasti elää hyvän loppuelämän.

Lautamäki on valmis vaikka maksamaan siniketun hinnan tarhalle, jos omistaja tulee vaatimaan eläintä itselleen.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissisen mukaan sinikettujen nahkahinta huutokaupoissa on ollut viime vuosina 60-70 euroa, mutta jos eläin kuuluu hyvään sukupuuhun, voi sen hinta olla paljon korkeampi.

Lautamäki on saanut työstään kiitosta, mutta myös kummastelua ja moitteita. Yle kertoi viime vuonna, kuinka hän on saanut jopa tappouhkauksia hoidettuaan supikoiria.

7.3.2019 kello 13:07 Uutiseen lisätty alaotsikko.

Keskustelu on auki kello 22:00 saakka.

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Siilin takia autolla pari sataa kilometriä – villieläinten hoitaja kuskaa ja lääkitsee supikoirat ja mehiläishaukat ilmaiseksi