Liikenne- ja viestintäministeriö on kommentoinut taksialalla heinäkuussa tapahtuneen kilpailun vapautumisen jälkeen havaittuja muutoksia.
Tilastokeskuksen ylläpitämän taksimatkojen hintaindeksin mukaan hinnat ovat viime kuukausina nousseet. Helsingin Sanomat uutisoi hintatiedoista keskiviikkona.
Taksimatkojen hinnat ovat koko maassa pysyneet pääosin ennallaan, mutta nousseet Uudellamaalla 14 prosenttia viime kesäkuuhun verrattuna.
Mikä taksimatkojen hintoja on nostanut ja onko osasyy tilastoinnissa?
Ministeriö katsoo tilastossa näkyvän hintojen nousun johtuvan osin siitä, että hintaseuranta tehdään isojen, markkinoilla jo olleiden taksiyritysten tarjoamista matkoista.
– Tarjolle on voinut tulla myös edullisempia ja esimerkiksi kiinteähintaisia palveluja, mutta tätä ei välttämättä havaita Tilastokeskuksen hintaseurannassa, ministeriö kommentoi tiedotteellaan.
Pääkaupunkiseudulla toimii useita uusia taksitoimijoita, joiden hinnat poikkeavat perinteisten suurten toimijoiden hinnoista.
Uudellamaalla toimivat suuret taksitoimijat Lähitaksi ja Taksi Helsinki muuttivat syksyllä hinnoitteluaan siten, että hinta muodostuu sekä kilometrien että kokonaismatka-aikaan menneiden minuuttien mukaan. Yle kertoi lokakuussa, että tämä nostaa varsinkin ruuhka-aikoina tehtävien taksimatkojen hintaa.
Taksialan hintakilpailua käytiin läpi myös Ylen analyysissä tammikuussa. Maakuntien keskuskaupungeissa on ollut uudistuksen jälkeen hyvin suurelta osin käytössä sama hinnoittelu kuin ennen taksiuudistusta.
Poikkeuksen vanhaan hinnoittelumalliin tekivät tammikuussa lähinnä pääkaupunkiseutu, Lahti ja Kymenlaakso. Hintakilpailua oli havaittavissa lähinnä pääkaupunkiseudulla. Sitä hidastaa muun muassa se, että kuluttajat tilaavat yleensä taksin puhelimella samasta numerosta kuin aina ennenkin.
Mistä hintamuutokset johtuvat?
Ministeriö toteaa, että enimmäishintasääntelystä luopuminen mahdollistaa hintojen nousemisen.
– On tyypillistä, että aluksi esiintyy hintavaihtelua, kun yrittäjät uudistavat toimintatapojaan ja uusia yrittäjiä tulee markkinoille. Myös kuluttajat kokeilevat markkinoille tulevia uusia taksipalveluja, liikenneministeriö kirjoittaa.
Korkeampien hintojen taustalla voi olla myös taksiliikenteen tuotantokustannusten nousu. Ministeriö kuitenkin katsoo, että tämä ei selitä hintojen nousua kaikilta osin.
– Jos markkinoilla on kilpailulain vastaista toimintaa, voi se vaikuttaa palvelujen hintoihin. Siksi on tärkeää, että valvova viranomainen puuttuu tilanteeseen ja selvittää taksimarkkinoiden toimivuutta. Näin KKV (Kilpailu- ja kuluttajavirasto) on tehnyt ottaessaan taksimarkkinan tehotarkkailuun, ministeriö kommentoi.
Ministeriö muistuttaa, että myös vanhan sääntelyn aikana säänneltyjä hintoja olisi nostettu, sillä taksien enimmäishintoihin tehtiin tarkistuksia tuotantokustannusten nousun mukaisesti. Esimerkiksi kesällä 2016 ja kesällä 2014 taksimatkojen hintoja nostettiin 1,2 prosenttia. Kesällä 2010 enimmäishintaa nostettiin 4,1 prosenttia.
Onko taksialan kilpailu lisääntynyt?
Ministeriö pitää todennäköisenä, että kilpailua on tullut heinäkuun alun jälkeen lisää. Uudistusta se pitää edelleen tarpeellisena, sillä aiemmin esimerkiksi maaseudulle ei löytynyt usein uusia taksiyrittäjiä.
– Liikennepalvelulain voimaantulon jälkeen Liikenne- ja viestintävirasto on myöntänyt yli 3 500 uutta taksilupaa. Lain voimaantulon jälkeen virasto on myöntänyt myös yli 4 000 uutta taksinkuljettajan ajolupaa.
Ministeriöstä korostetaan, että markkinoiden avautuessa taksialan toimijat ovat uudenlaisen tilanteen edessä ja toimintatavat vasta muotoutuvat. Pitkän aikavälin vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida, kun muutoksesta on kulunut vasta noin kahdeksan kuukautta.
Euroopan keskuspankki (EKP) antoi torstaina markkinoille entistä selkeämmän viestin siitä, että se on huolestunut Euroopan talouskasvun hidastumisesta ja aikoo pitää korot matalina ainakin koko tämän vuoden. EKP on pudottanut arviotaan tämän vuoden talouskasvusta 1,7 prosentista 1,1 prosenttiin.
– Tavalliselle suomalaiselle asuntovelalliselle viesti on se, että ainakaan vielä korkoja ei olla nostamassa, sanoo Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaum.
EKP haluaa matalilla koroilla tukea Euroopan talouskasvua, joka on viime aikoina hidastunut. Sitä kautta keskuspankin korkolinjaukset vaikuttavat piristävästi myös Suomen talouteen.
–Tämä EKP:n viesti osaltaan tukee sitä näkymää, että myös Suomen talous ja työllisyys voivat edelleen kehittyä myönteisesti, Obstbaum sanoo.
Toiveissa "laimeampi nyykähdys"
Eläkeyhtiö Varman varatoimitusjohtaja Reima Rytsölä pitää EKP:n viestiä odotettuna, mutta yllättävän voimakkaana.
– EKP:n ulostulo oli yllättävän kyyhkysmäinen, Rytsölä sanoo.
Reima Rytsölän mielestä EKP:n ulostulo oli yllättävän voimakas. Varma
Sijoittajapiireissä “kyyhkysillä” tarkoitetaan keskupankkiireja, jotka tekevät kevyttä rahapolitiikkaa vauhdittaakseen talouskasvua. Kyyhkysten vastakohtia ovat “haukat” jotka pelkäävät inflaatiota vaikeampinakin aikoina niin paljon, että kannattavat tiukempaa korkopolitiikkaa, vaikka talouskasvu voi siitä kärsiä.
– Tammikuussa Yhdysvaltojen keskuspankki jo ehti kääntää oman kelkkansa kevyemmän rahapolitiikan suuntaan ja nyt kun EKP tuli mukaan, on toiveita että nyykähtäminen reaalitaloudessa jäisi laimeammaksi, Rytsölä sanoo.
Rytsölän mukaan poikkeuksellisen löysän keskuspankkipolitiikan jatkumista vuosikausia voi pitää myös huolestuttavana, koska seuraavan laskukauden alkaessa ei keskuspankkien käytettävissä ole enää mitään keinoja auttaa taloutta.
– Eväät on silloin jo valmiiksi syöty, Rytsölä sanoo.
Halpoja lainoja pankeille
EKP:n tätä vuotta koskevan talouskasvuarvion pudottamista 1,7 prosentista 1,1 prosenttiin pidettiin torstaina yllättävän suurena.
EKP pitää odotetusti ohjauskorkonsa ennallaan 0,00 prosentissa, talletuskorkonsa –0,40 prosentissa ja maksuvalmiusluoton koron 0,25 prosentissa. Keskuspankki ennakoi nyt, että korot pysyvät ennallaan ainakin tämän vuoden loppuun asti. Aiemmin EKP on arvioinut, että korot pysyisivät ennallaan ainakin ensi kesän yli.
Ohjauskorko on keskuspankin määrittämä korkotaso, jolla se lainaa rahaa pankeille.
EKP ilmoitti samalla alkavansa tarjota erittäin halpoja lainoja pankeille tukeakseen euroalueen taloutta. EKP alkaa tarjota kahden vuoden lainoja syyskuussa. Tarkoituksena on EKP:n mukaan auttaa säilyttämään suotuisat rahoitusolosuhteet pankeille.
Kello 18.00. Juttua on muokattu ja täydennetty lisäämällä Varman varatoimitusjohtajan Reima Rytsölän ja ja Suomen Pankin ennustepäällikön Meri Obstbaumin komentit.
Kokkolaan suunnitellut kivihiilikuljetukset ovat aiheuttaneet hämmentävän riidan yhden Suomen johtavan satamaoperaattorin eli Rauanheimon ja Kokkolan satamayhtiön välille.
Tämä ei kuitenkaan sovi sataman suurimmalle asiakkaalle eli venäläiselle kaivosjätti Severstalille, jonka rautapellettiä laivataan Kokkolan kautta maailmalle jopa 4,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Kokkola onkin maan suurin kauttakulkusatama.
Venäläisyhtiön kielteinen kanta kivihiilen tulolle Kokkolaan on ollut jo pari vuotta kaupungin ja sataman tiedossa, sanoo Rauanheimon toimitusjohtaja Joakim Laxåbacka Ylelle.
Hänen mielestään nyt ollaan tekemässä vakavaa virhettä ja se näkyy jo.
– Venäläisyhtiö on jo vähentänyt rautapellettikuljetuksia Kokkolan sataman kautta tämän vuoksi. Tammi-maaliskuussa ne vähenivät 350 000 tonnia viime vuodesta, eikä se ole pelkkää markkinoiden vaihtelua. Yhtiö myös selvittää jo muita satamavaihtoehtoja. Sellaisen sähköpostin sain pari päivää sitten, kertoo Rauanheimon toimitusjohtaja Laxåbacka.
Kokkolan Satama Oy:n toimitusjohtaja Torbjörn Witting ei halua kommentoida millään tavoin asiaa julkisuudessa.
– Sekä Rauanheimo että muutkin yhteistyökumppanit ovat tervetulleita Kokkolan satamakonttoriin, joka on tuttu paikka heille. Keskustellaan asioista, jotka ovat sopimusasioita tai lähellä sitä, sanoo Witting.
Kivihiilikeskustelua sivusta seuraavalle asia näyttäytyy hämmentävänä. Asian kaikkia puolia ei tuoda julkisuuteen, kun kaupungin sataprosenttisesti omistama satamayhtiö voi vedota osakeyhtiölain julkisuuspykäliin.
– Toimittaja on varmaan ymmärtänyt, että taustalla voi olla monta asiaa, joissa on muitakin vivahteita, toteaa Witting.
Voiko taustalla olla satamien välinen kilpailu tai kilpailu siitä, ketkä toimivat satamaoperaattoreina?
– Sehän voi liittyä myös sellaiseen asiaan jonkin verran. Tämä koko asia on sellainen, josta käydään keskustelua asianomaisten kanssa. Tämä on haluttu aihe nyt julkisuudessa, mutta en voi sataman edustajana käydä keskustelua tästä mediassa, sanoo Witting.
Kokkolassa on satsattu voimakkaasti rautapellittikuljetuksiin viime vuosina. Esimerkiksi viime syksynä käynnistyi 60 miljoonan euron ruoppausurakka, jossa satamaväylä ruopataan metrillä 14 metriin.
Venäläisyhtiön huolena aineiden sekoittuminen
Ongelman ydin on siinä, että rautapellettiä ja kivihiiltä käsiteltäisiin ja varastoitaisiin vierekkäin satamassa.
Venäläisyhtiön rautapellettiä käsittelevä Rauanheimo on kertonut venäläisten pelkäävän, että kivihiilestä tarttuu rautapellettiin epäpuhtauksia. Ne taas haittaavat raudanvalmistusprosessia.
Rauanheimon toimitusjohtajan mukaan satama on luvannut venäläisille vuonna 2017, ettei Kokkolassa käsitellä jatkossa kivihiiltä.
– He ovat jatkaneet kuljetuksia siinä uskossa, että Kokkola on heidän tuotteelleen turvallinen satama. Nyt lupaukset on pyörretty. Ei näin voi toimia bisnesmaailmassa, ihmettelee Laxåbacka.
Witting ei kommentoi väitettä vuonna 2017 annetusta lupauksesta.
Kokkolan kaupunginjohtaja Stina Mattila kertoi Ylelle tiistaina luottavansa satamayhtiön selvitykseen, jonka mukaan kaavaillut kivihiilikuljetukset eivät häiritse muita asiakkaita. Hän sanoo kaupungin kuitenkin jatkavan omistajaohjausta.
Satamaoperaattorin lisäksi kivihiilikuljetuksia ovat vastustaneet myös Ykspihlajan sataman lähialueen asukkaat.
Kokkolan kaupunki totesi lausunnossaan aluehallintovirastolle, että kivihiilen käsittelyn ympäristöhaittoihin, kuten pölyyn ja meluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi kaupunki halusi toimintaohjeen siitä, miten kivihiilen pölyäminen saadaan minimoitua.
13 neliötä, kaksi makuuhyttiä, kylpyhuone, keittiö ja olohuone. Keittiössä on kaasuhella ja olohuoneen nurkassa pieni dieselkamiina. Muovilaatikossa on tacokuoria, soijarouhetta ja porkkanoita.
Juho Karhun, 32, koti s/y Sylvia keinuu tuulessa vuonon pohjalla Bergsfjordin vieraslaiturin päässä. Karhu purjehti viime kesänä Suomesta Pohjois-Norjaan. Keväällä, sitten kun jäätilanne antaa myöten, matka jatkuu Barentsinmeren poikki Huippuvuorille.
Kaamosaikaan pimeä laskeutuu Bergsfjordiin jo varhain iltapäivällä. Olosuhteet ovat arktiset. Vuoden alussa lämpötila on kymmenen pakkasasteen tienoilla, mutta tuuli puhaltaa 18 metriä sekunnissa.
Karhua ei kuitenkaan palele, päin vastoin.
– Kyllä se tekee aina vähän onnelliseksi, kun aamulla herää, kömpii ulos ja kannella on kymmenen senttiä lunta, Karhu sanoo.
Talvella veneessä eläminen vaatii sopeutumista. Aamulla herätessä lämpömittari saattaa näyttää kahdeksaa astetta. Kun laitureiden vesiletkut ovat jäässä, ei auta muu kuin marssia kanistereiden kanssa lähimmän talon ovelle.
Bergsfjordin kalastajakylässä asuu noin 60 ihmistä. Laiturin päässä majaileva laskija käy kyläläisille nopeasti tutuksi. Paikallisen majoitusliikkeen pitäjä jättää kotitalonsa oven auki lähtiessään – jos Karhu haluaa käydä vaikka suihkussa.
S/y Sylvia on nimetty Karhun isotädin mukaan. – Sylvia päätyi jo nuorena Pariisiin Ruotsin suurlähetystöön taloudenhoitajaksi ja myöhemmin ranskalaisen kreivin palvelukseen. Hän oli suvun ensimmäinen, joka lähti tutkimaan maailmaa, Karhu sanoo.Aki Lahtinen
Pohjois-Norjaan purjehtiminen ei ole ensimmäinen kerta, kun Karhu on liikkunut lumen perässä.
Karhu lähti Innsbruckiin opiskelemaan vuonna 2005. Sen jälkeen talvet kuluivat Alpeilla, kesät Suomessa. Opiskelijaelämästä Karhu siirtyi suoraan veneeseen. Ylimääräiset tavarat olivat jo valmiiksi kavereiden häkkivarastoissa. Ammatiltaan Karhu on kääntäjä, mikä mahdollistaa työskentelyn veneestä käsin.
Veneessä asuminen ei näyttäydy Karhulle erityisen askeettisena.
– Itse olen sopeutunut tähän helposti. Ehkä voisi olla mahdollista, että länsimaat voisivat sopeutua vähän minimalistisempaan elämäntyyliin ja hankkia nautintoa ja onnellisuutta jostain muualta, Karhu pohtii.
– En ole ikinä ajatellut, että tämä olisi erityisen rohkeaa, vaikka täällä pohjoisessa olosuhteet ovat mitä ovat. Kyllähän se vaatii tietynlaista sopeutumista.Aki Lahtinen
”Ei voi lähteä kokeilemaan, pysyykö pystyssä”
Purjehtiminen on hidasta, toisinaan pitkästyttävääkin. Kokoelma hetkiä, jolloin mitään ei tapahdu – kunnes jotain rikkoutuu tai menee pieleen.
Vapaalasku on jotain muuta. Karhun mukaan hienoimpia asioita laskemisessa on se, ettei tehdessä ajattele tai tunne mitään. Ei iloa, ei pelkoa. Laskeminen on puhdasta keskittymistä.
– Ei voi lähteä kokeilemaan, pysyykö pystyssä. Pitää tietää, että se onnistuu, Karhu sanoo.
Laskemista ja purjehtimista yhdistää kuitenkin ainakin yksi asia. Molemmissa luonto on se, joka määrää.
– En ajattele, että luonto on vihamielinen, mutta se on välinpitämätön sen suhteen, miten ihmiselle käy. Oman pienuutensa kyllä huomaa, Karhu sanoo.
.
Karhulle kertyy noin sata laskupäivää vuodessa.Juho Karhu
Hiljattain Karhu alkoi laskea entistä enemmän yksin. Silloin riskit ovat suurempia, mutta samalla myös onnistumisen tunne kasvaa.
– Yksin laskemista ei kukaan ikinä menisi suosittelemaan, enkä itsekään voi sitä kenellekään suositella, Karhu sanoo.
Järjestelmällinen suunnittelutyö on osa vapaalaskua. Tärkein turvallisuusvaruste on tietokone. Sen avulla selvitetään jyrkkyyskartat, sää- ja lumivyöryvaaraennusteet sekä satelliittikuvat.
– Vapaalaskussa riskit pitää tunnistaa, ja niitä pitää verrata omaan riskinsietokykyyn. Kun vaarat on tunnistettu, on mietittävä, miten varma omasta arviostaan on. Jäljelle jää aina jäännösriski, jonka suuruutta voi omalla toiminnallaan yrittää säädellä.
Karhu ei koe yksinäisyyttä. Noin puolet ajasta hänellä on veneessä seuranaan joku lähipiiristä.Aki Lahtinen
Laskija laukaisee vyöryn
Kun Karhu laukaisi lumivyöryn ja joutui sen kyytiin vuonna 2009, ensimmäisenä tuli epäusko.
– En kerta kaikkiaan uskonut, että se paikka olisi voinut laueta ja vyöryä. Päätös laskea siitä, mistä me laskimme oli sellainen, mistä en voi sanoa, ettenkö tekisi samanlaista päätöstä uudestaan, Karhu sanoo.
Etukäteisvalmistelut oli tehty huolella ja lumivyöryriski oli pienin mahdollinen. Samasta kohdasta ehti laskea kaksi Karhun ystävää. Kolmannen laskijan kohdalla paikka laukesi.
Karhu vyöryi lumimassan mukana yli puolen kilometrin matkan. Kaikeksi onneksi laskija päätyi vyöryn päätteeksi lumimassan päälle. Karhun kokemuksen mukaan jo keskisuuressa vyöryssä uimisliikkeiden tekeminen lumimassan pinnalla pysymiseksi on mahdotonta.
– Ei kannata huijata itseään, että siinä olisi jotain tehtävissä, Karhu toteaa.
Laattalumivyöryssä lumikerrosten välissä oleva heikko kerros pettää, ja laatta lähtee liikkeelle. Oikeissa olosuhteissa vastaavanlaisen vyöryn nopeus voi ylittää 130 kilometrin tuntinopeuden.
– Joitain poikkeustapauksia lukuun ottamatta lumivyöryt, joihin laskijat joutuvat, ovat heidän itsensä laukaisemia. Ehdottomasti tärkein osa on se, että varmistat, ettei sitä pääse tapahtumaan.
Mieluiten Karhu laskee jyrkkää ja esteettistä linjaa. Juho Karhu
Lumivyöryssä hautautumisen lisäksi riskeinä ovat vammat, jotka aiheutuvat lumimassojen riepotellessa laskijaa.
Hätävarusteita käytetään siinä tapauksessa, että jotain on jo mennyt vikaan. Laskijan perusvarusteisiin kuuluvat lumivyörylähetin, lapio ja taitettava sondi, joiden avulla laskukaveri voidaan paikantaa ja kaivaa esille. Lumen alle joutuneen laskijan selviämismahdollisuudet alkavat heikentyä kuitenkin jo 15 minuutin jälkeen, kun hautautuneen ulos hengittämä hiilidioksidi alkaa syrjäyttää kasvojen edessä olevaa happea.
Lisäksi Karhulla on selässään lumivyöryreppu. Repun kahvaa vetämällä ilmatyynyt täyttyvät sivusuuntaan ja laskijan tilavuus suurenee. Repulla pyritään vähentämään riskiä hautautua lumivyöryn alle. Repusta löytyy myös ensiapupakkaus ja hätämakuupussi, jossa pystyy yöpymään lumihangessa ja säilyttämään ruumiinlämmön.
Huippuvuorilla jääkarhu-uhka on todellinen, ja silloin laskuseurueella on oltava mukanaan myös ase.
Vapaalaskussa päätöksenteon on oltava rationaalista, vaikka se ei aina ole helppoa. Omia valintojaan on arvioitava kriittisesti. Laskun onnistuminen ei välttämättä tarkoita, että päätös laskea oli oikea. Karhu pitää itseään konservatiivisena päätöksentekijänä – niin kuin moni muukin vapaalaskija.
– Varmaan kaikki vapaalaskijat ovat sitä mieltä, että he ovat konservatiivisia päätöksentekijöitä. Kyse on kuitenkin omasta terveydestä, Karhu sanoo.
Riskejä voi kuitenkin hallita vain tiettyyn pisteeseen asti.
Jos juuri nyt haluat kasvattaa yrityksesi myyntiä, ilmoita luopuvasi muovista. Vähintään kannattaa luvata luopuvansa muovipusseista, mielellään myös pilleistä ja muovihaarukoista.
Pian sekä S-ryhmä että Kesko kiirehtivät kertomaan, että korvien puhdistukseen käytettävien vanupuikkojen muovivarsi on osassa tuotteista korvattu kartongilla. Lidl on luvannut poistaa myymälöistään muoviset pillit ja kertakäyttöastiat tämän vuoden aikana, samoin Clas Ohlson.
Kertakäyttöaterimet saattavat olla jo mainosriski yritykselle.
AOP
Nyt yritys ottaa selvän riskin, jos sen järjestämässä tapahtumassa kahvia ryystetään muovimukeista tai haarukoita ei pysty kierrättämään.
– Vielä pari vuotta sitten moni kieltäytyi, kun ehdotit, että yrityksen yleisötilaisuuteen kannattaisi valita hieman kalliimmat mutta kierrätettävät kertakäyttöastiat. Nyt on täysin päinvastoin, sanoo yrittäjä Jussi Pirhonen markkinointitoimisto Tovarista. Markkinointitoimisto auttaa yrityksiä esimerkiksi brändin kehittämisessä, viestinnässä tai näkyvyyden kasvattamisessa.
Kauppa kerää vanhat kynsilakat
Muovista on tullut nopeasti arkkipaha. Mutta onko vanupuikkojen varrella tai kertakäyttöhaarukoilla todellista merkitystä ympäristön kannalta?
Ympäristötietoisuus on kasvava megatrendi, eikä yritys voi enää väistää vastuullisuutta toiminnassaan. Usein julkisuuskynnyksen kuitenkin ylittävät ennemmin yksittäiset markkinointitempaukset kuin pitkäjänteinen ympäristötyö.
Kun Pohjois-Karjalan osuuskauppa PKO alkaa kerätä joensuulaisessa tavaratalossa vanhoja kynsilakkapulloja ja lupaa kierrättää ne asianmukaisesti vaarallisen jätteen keräysastioihin, onko kyse vastuullisuudesta vai mainostempusta?
Joensuulainen tavaratalo alkoi kerätä vanhoja kynsilakkoja hävitettäväksi.
Petra Haavisto / Yle
Sen päättävät loppujen lopuksi kuluttajat.
– Kuluttajat vaativat nyt ympäristöystävällisyyttä. Eivät pelkästään nuoret, vaan myös varttuneemman väen mielipiteet ympäristöasioissa ovat muuttuneet, sanoo markkinoinnin professori Tommi Laukkanen Itä-Suomen yliopistosta.
Vielä ei ole olemassa kovin paljon tutkimustietoa siitä, missä määrin kuluttajat ovat valmiita siirtymään sanoista tekoihin: kuinka paljon enemmän esimerkiksi biopolttoaineesta ollaan valmiita maksamaan.
Valheesta jää kiinni
Toinen kysymys on, osaako kuluttaja erottaa viherpesun eli mainontaan päälleliimatun ympäristöystävällisyyden todellisesta vastuullisuudesta.
Markkinoinnin ammattilaisten mielestä päälleliimatusta ympäristöystävällisyydestä jää helposti kiinni.
– Jos markkinoidaan ympäristökärjellä, sille pitäisi löytyä katetta päivittäisestä toiminnasta ja yrityksen arvoista. Sosiaalinen media toimii totuuskomissiona. Se kyllä tunnistaa löysät lupaukset, sanoo markkinointitoimisto Tovarin toinen perustaja Joona Kotilainen.
Hän arvioi, että lähivuosina ympäristökysymysten painoarvo kasvaa entisestään. Muovin lisäksi toinen kärkiteema on ilmasto.
– Ilmastohuolella ja -teoilla voi vielä nyt saada pienen etulyöntiaseman markkinoinnissa. Parin vuoden kuluttua se on luultavasti normi, josta ei voi tinkiä, Pirhonen sanoo.
Kestävä ruuantuotanto on yksi tulevaisuuden megatrendeistä.
Minna Rosval / Yle
Todellisuudessa ilmastovaikutusten laskeminen ja arviointi on hankalaa. Esimerkiksi kauramaidon ja lehmämaidon hiilijalanjäljestä on olemassa monta mielipidettä. Ja vaikka yritys tekisi ympäristöteon, se ei välttämättä kelpaa markkinoinnin välineeksi.
– Eräs yritys vaihtoi toisen pakkausmateriaalin muoviin ympäristösyistä. Hiilijalanjälki pieneni, koska kuljetuskustannukset pienenivät. Tällaisella vain ei ole kovin helppo rehennellä ulospäin, Jussi Pirhonen Tovarista huomauttaa.
Myös ruokaan ja liikkumiseen liittyvät kysymykset ovat tulevia megatrendejä, arvioi professori Tommi Laukkanen. Kestävä ruuantuotanto ja vähäpäästöisempi liikenne puhuttavat lähivuosina, hän uskoo.
Haukut tai kehut, tärkeintä ovat tunteet
Erottautuminen rehellisyydellä voi joskus osoittautua tehokkaaksi markkinoinniksi. Armeijatavaran erikoisliike Varusteleka myy sekä uusia että käytettyjä vaatteita. Yrityksen perustaja Valtteri Lindholmin mukaan yritys “haluaa olla hyvien puolella”.
Lindholm on kuitenkin todennut, että uutta tavaraa ihmisille kauppaava firma on aina epäeettinen ja että Varustelekan tavoitteena on olla sitä mahdollisimman vähän. Tällainen rehellisyys tuntuu vetoavan kuluttajiin.
Lauri Markkanen lupasi luopua punaisen lihan syönnistä osana yhteistyötä Nesteen kanssa.
AFP
Ekologisilla arvoilla markkinointi henkilöityy. Koripalloilija Lauri Markkanen ja polttoaineyhtiö Neste kampanjoivat yhdessä ilmastonmuutosta vastaan. Osana kampanjaa Markkanen lupasi luopua punaisen lihan syönnistä ja esiintyi videoilla lämpeneväksi maapalloksi maalatun koripallon kanssa.
Kampanja sai paljon huomiota: yhdet närkästyivät viherpesuksi mieltämästään kampanjasta, toiset ihailivat Markkasen linjauksia ja joitakin ne ärsyttivät. Pääasia kuitenkin oli, että reaktioita saatiin aikaiseksi.
– Jos viesti ei herätä mitään tunteita, se on epäonnistunut, Joona Kotilainen markkinointitoimisto Tovarista.
Antti Rinteen johtama SDP on entistä tiukemmin kiinni pääministerin paikassa, kun vaaleihin on reilu kuukausi aikaa, kertoo Ylen uusi puoluekannatusmittaus.
Demareiden kannatus nousi edellisestä mittauksesta 1,2 prosenttiyksikköä ja on 21,3 prosenttia.
Samalla hallituksen suuret porvaripuolueet jatkoivat kannatussukellustaan.
Kokoomuksen kannatus on mittauksessa 16,2 prosenttia. Se on puolueen heikoin noteeraus neljään vuoteen ja alhaisin lukema Petteri Orpon puheenjohtajakaudella. Kuukauden takaiseen mittaukseen verrattuna kokoomus menetti reilun prosenttiyksikön kannattajistaan.
Juha Sipilän keskustan saama 14,1 prosenttia on alhaisin Taloustutkimuksen puolueelle mittaama kannatus sitten marraskuun 2011. Kuukauden takaiseen mittaukseen verrattuna keskusta menetti nyt 1,5 prosenttiyksikköä kannatuksestaan.
SDP:n kannatusetumatka toisena tulevaan kokoomukseen on tässä mittauksessa jo 5,1 prosenttiyksikköä.
Perussuomalaiset kirii vaalien kynnyksellä
Mittauksen suurin nousija on perussuomalaiset, joka on parantanut juoksuaan koko alkuvuoden. Kannatus nousi jälleen yli prosenttiyksikön 13,3:een prosenttiin.
Tämä on suurin puolueelle mitattu kannatus Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella.
– Perussuomalaisia aikaisemmin äänestäneet, jotka välillä ovat olleet epäilevällä kannalla, palailevat nyt perussuomalaisten tukijoiksi, toteaa kyselyn tehneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja.
Ennen tätä talvea perussuomalaiset on mitellyt suosion suuruudessa tasaisimmin vasemmistoliiton kanssa, mutta nyt se lähestyy neljänneksi suosituimman puoleen, vihreiden kannatuslukemia.
Pekka Haaviston johtama vihreät menetti mittauksessa lähes prosenttiyksikön kannatuksestaan, joka on nyt 13,7 prosenttia. Vasemmistoliiton suosio parantui hivenen 8,9:ään prosenttiin.
Pienimmistä eduskuntapuolueista RKP petrasi tässä helmikuun ja maaliskuun alkupäivien aikana tehdyssä mittauksessa 0,7 prosenttiyksikköä 4,7:ään prosenttiin. Kristillisdemokraattien kannatus on 3,5 prosenttia.
Perussuomalaisista toissa kesänä irtautunut Sininen tulevaisuus ei näytä löytävän merkittävästi uutta kannattajakuntaa vaaleihin mennessä. Sinisiä ilmoitti tukevansa tällä kertaa 1,8 prosenttia kyselyn vastaajista.
Kokoomuskin vuotaa perussuomalaisiin – keskusta joka suuntaan
Liikkuvia äänestäjiä on liikkeellä runsaasti vaalipäivään asti, eikä mikään ole vielä varmaa.
Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja kertoo kyselyn tausta-aineistojen perusteella, että vahvimmin noussut perussuomalaiset on saanut uusia kannattajia sekä katsomosta että muilta puolueilta.
– Kokoomus ja keskusta vuotavat entistä selkeämmin perussuomalaisiin.
Eniten kokoomus on kuitenkin menettänyt kannattajiaan vihreille. Keskustan vene taas vuotaa vähän joka puolelle, Turja sanoo.
– Vihreille, perussuomalaisille, kokoomukselle ja SDP:lle. Liikkuvat äänestäjät ovat nyt se keskustan haaste.
SDP:n kannatuskehityksessä kiinnostava ilmiö on paitsi sen korkea taso koko mittausjaksolla, myös alkuvuoden sairauslomalla olleen Antti Rinteen paluun vaikutus.
Rinne korvasi viime perjantaina sijaisenaan toimineen Sanna Marinin SDP:n johdossa. Viimeiset tutkimushaastattelut Ylen mittaukseen tehtiin kuluvan viikon maanantaina ja tiistaina.
– Tämä on selkeästi heikoin viikko SDP:lle tällä mittausjaksolla, Taloustutkimuksen Turja toteaa.
Muutoksia tarkastellessa pitää huomata, että ne on laskettu kuuden kuukauden mittaustulosten keskiarvon mukaan.
Niinpä esimerkiksi kokoomus saisi edelleen neljä lisäpaikkaa (yhteensä 41 edustajaa), vaikka sen kannatusosuus on uusimmassa mittauksessa selvästi edellisiä vaaleja alhaisempi.
Eniten lisäpaikkoja ottaisivat laskelman mukaan SDP ja vihreät. Demareille tulisi 49 eduskuntapaikkaa, joka on 15 paikkaa enemmän kuin puolueen nykyinen edustajamäärä. Vihreät saisivat 26 paikkaa, joka on 11 enemmän kuin nykyinen paikkaluku.
Keskustan paikkamäärä eduskunnassa romahtaisi 49:stä 36:een.
Perussuomalaisten paikkaluku tippuisi kannatusmittausten mukaan 17 paikan verran 21:een, koska puolueesta on edellisten vaalien jälkeen irronnut suuri joukko edustajia sinisiin.
Jos luulit, ettei sotevääntö voi enää kummallisemmaksi mennä, niin väärin luultu. Poliittinen vääntö ja eduskuntatyö saavat yhä erikoisempia piirteitä.
1. Eikö olekaan itsestään selvää, että Suomessa hallitus ja eduskunta noudattavat perustuslakia?
Ei luulisi, että Suomessa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ja valiokuntaneuvoksen täytyy kirjoittaa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan taustamuistiossa, että:
“Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslaista johtuvista syistä tehtävä mietintöihin sisältyviin lakiehdotuksiin kaikki ne muutokset, joita perustuslakivaliokunnan ponsiosassa on eritelty.”
Siis, mitä? Eikö itsestään selvää ole se, että Suomessa noudatetaan perustuslain ylimmän tulkitsijan eli perustuslakivaliokunnan vaatimuksia.
2. Asemoiko hallitus hetkittäin itsensä perustuslakivaliokunnan haastajaksi tai vastaväittäjäksi?
Hallituksen vastinetta lukiessa tulee hetkittäin vaikutelma, että hallitus asemoi itsensä perustuslakivaliokunnan haastajaksi tai vastaväittäjäksi.
Tässä on yksi konkreettinen esimerkki, mutta muitakin on.
Perustuslakivaliokunnan mielestä se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta lisäsi rahoituslakiin prosentti- ja maakuntamäärät, kiristi maakuntien rahoitusta. Hallitus kiisti vastineessaan tämän tulkinnan.
Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainenhuomauttikin, että perustuslakivaliokunnan tulkinta, että prosentti- ja maakuntamäärät merkitsevät kiristystä hallituksen alun perin esittämään rahoitusmalliin, ei ole mielipidekysymys. Hänen mukaansa se on perustuslakivaliokunnan sitova valtiosääntöoikeudellinen kannanotto.
Hallitus ei voi asettua perustuslain yläpuolelle, koska Suomessa noudatetaan perustuslain ylimmän tulkitsijan eli perustuslakivaliokunnan vaatimuksia.
Poliittisen päätöksenteon olisi pitänyt pystyä parempaan. Hallituspuolueiden poliitikot eivät voi ulkoistaa vaikeiden päätösten tekemistä perustuslakivaliokunnalle.
Toinen kysymys on se, onko perustuslakivaliokunta oikea paikka kovin monenlaisten soten ongelmien ratkaisemiseen. Ongelmiin olisi pitänyt aiemmin löytää ratkaisut, eikä “kokeilla kepillä jäätä”.
Poliittisen päätöksenteon olisi pitänyt pystyä parempaan. Hallituspuolueiden poliitikot eivät voi ulkoistaa vaikeiden päätösten tekemistä perustuslakivaliokunnalle.
Onko perustuslakivaliokunnan haastamisessakin kyse siitä, että poliitikot eivät hoida yhteistä hyvää, vaan omien intressiryhmiensä etua melkein hinnalla millä hyvänsä?
3. Asiantuntijakuulemisia veivattiin tavalla, joka ei ole kunniaksi eduskunnalle
Asiantuntijakuulemisten tärkeys nousi esiin heti pari viikkoa sitten perjantaina, kun perustuslakivaliokunta jätti lausuntonsa.
Siitä huolimatta lausunnon jälkeinen viikko oli melkoista sekamelskaa.
Heti maanantaina sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Pekka Puska (kesk.) ehätti kertomaan, että jo aika monta sataa asiantuntijaa on kuunneltu, ja nyt pitää vain vetää johtopäätökset.
Onko perustuslakivaliokunnan haastamisessakin kyse siitä, että poliitikot eivät hoida yhteistä hyvää, vaan omien intressiryhmiensä etua melkein hinnalla millä hyvänsä?
Paria päivää myöhemmin keskiviikkona näyteltiin varsinainen farssi, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) johdolla valiokunta päätti, ettei se käytä enää uusia asiantuntijakuulemisia työstäessään lakiesitystä hallituksen vastineiden pohjalta.
Äänestys tapahtui kokouksen lopussa 12 minuutin aikana, jolloin valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) oli poissa osallistuakseen puhemiesneuvoston kokoukseen.
Temppu oli sikäli hämmästyttävä, että vaikka puheenjohtaja Kiuru olisi ollut paikalla, äänestyksen tulos olisi silti ollut sama.
Seuraus tästä tempusta oli se, että puhemies Paula Risikko (kok.) joutui ojentamaan valiokunnan varapuheenjohtaja Heikkistä. Äänestysjupakasta puhemiesneuvoston pöytäkirjassa todetaan, että
“Puhemies totesi, ettei tapahtunut, jossa varapuheenjohtaja vei kiistanalaisen asian äänestykseen, ollut menettelytavaltaan valiokunnissa noudatettavien periaatteiden mukainen.”
Ikiliikkujasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että korjauksia ei ole tehty kunnolla silloin, kun olisi pitänyt.
Tämän viikon tiistaina oltiinkin sitten jo tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti, että se kuulee kuitenkin laajaa asiantuntijajoukkoa sote- ja maakuntauudistuksen perustuslakikysymyksistä. Kutsu kuulemisiin lähti 21 asiantuntijalle.
Asiantuntija-kuulemisten olisi pitänyt olla itsestään selviä perustuslakivaliokunnan muutosvaatimusten jälkeen.
Poliittinen peli ja junttaus ajoivat kuitenkin ammatillisuuden edelle ja seurauksena oli taas yksi uusi lisä sote-näytelmän kummallisuuksiin.
Ja yksi uusi särö ihmisten luottamukseen.
Tämä kaikki veivaaminen kulutti myös kallista sote-aikaa, jota eduskunnalla on todella vähän.
4. Sote-uudistuksen parasta ennen päiväys on ohitettu jo monta kertaa – eikä valmista ole tullut
Sote-uudistukselle on ollut tyypillistä se, että aina on kiire johonkin päivämäärään.
Sote-paketin olisi pitänyt valmistua jo kesällä 2017 ja monesti vuonna 2018.
Koska toistuvasti on ollut kiire saada lait jonnekin: eduskunnan käsittelyyn, valiokuntien käsittelyyn tai hyväksytyksi, tarpeellisia muutoksia on jäänyt tekemättä.
Ei siis ihme, jos lain eteneminen on viime vuosina näyttänyt tältä: eduskunta-perustuslakivaliokunta-hallitus-eduskunta-perustuslakivaliokunta-sosiaali- ja terveysvaliokunta-perustuslakivaliokunta-sosiaali- ja terveysvaliokunta ja mitä vielä tapahtuukaan.
Ikiliikkujasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että korjauksia ei ole tehty kunnolla silloin, kun olisi pitänyt. Mukaan on myös toistuvasti tullut uusia elementtejä, jotka ovat mutkistaneet käsittelyä.
Hallitus ei voi asettua perustuslain yläpuolelle, koska Suomessa noudatetaan perustuslain ylimmän tulkitsijan eli perustuslakivaliokunnan vaatimuksia.
Kiirehtiminen johonkin ennalta asetettuun päivämäärään on näkynyt myös hallituksen vastineissa.
Sote-valiokunnan piti nimenomaan korjata perustuslakivaliokunnan viime kesäkuussa esiin nostamat puutteet. Se teki työtään hallituksen vastineen pohjalta, joka julkaistiin vain pari viikkoa perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen.
Olisiko lopputulos ollut toisenlainen, jos vastine olisi ollut huolellisemmin laadittu. Jälkikäteen katsottuna aikaa olisi ollut: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnokset valmistuivat vasta viisi kuukautta myöhemmin marraskuussa 2018. Mutta silloin kesäkuussakin oli kiire hyväksyä lait.
Asiantuntija-kuulemisten olisi pitänyt olla itsestään selviä perustuslakivaliokunnan muutosvaatimusten jälkeen.
Sama kiire toistui taas. Ei kulunut kuin kolme päivää perustuslakivaliokunnan lausunnosta, kun hallitus näyttävästi kertoi, miten valiokunnan muutosvaatimukset pitäisi korjata.
Ja samalla hallituksen ratkaisuja alettiin kyseenalaistaa. Epäselvyys ratkaisujen perustuslaillisuudesta heräsi heti.
Kuin huipennuksena viime tiistaina julkistettiin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Annika Lapintien (vas.) ja valiokuntaneuvos Matti Marttusentaustamuistio, jossa kehotettiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden kuulemisiin.
Sitten saatiin hallituksen vastineen täydennys.
5. Suomi ei enää ole kykenevä suuriin uudistuksiin?
Monet Suomessa epäilevät, että Suomessa ei enää pystytä tekemään isoja uudistuksia.
Sote-uudistusta pidetään tästä pelottavana esimerkkinä.
Jos luulit, ettei sotevääntö voi enää kummallisemmaksi mennä, niin väärin luultu. Poliittinen vääntö ja eduskuntatyö saavat yhä erikoisempia piirteitä.
Toisenlaisiakin esimerkkejä on. Seuraavan hallituskauden mahdollista jättihanketta eli sosiaaliturva-uudistusta on jo valmisteltu toisella tavalla.
Alusta asti on kuunneltu puolueitten, etujärjestöjen ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Työssä on hyödynnetty tietoa ja tutkimusta. On ymmärretty, että uudistuksia täytyy tehdä vaiheittain ja paloina.
Eri osapuolet ovat voineet keskustella ilman päätöksenteon painetta. Laajempi keskustelu on auttanut eri osapuolia katsomaan asiaa koko yhteiskunnan näkökulmasta, ei vain oman intressiryhmän näkökulmasta.
Toivoa siis on. Ehkä Suomessa, kaikesta huolimatta, kyetään katsomaan pitkälle eteenpäin yli hallituskausien ja uudistamaan yhteiskuntaa.
Sote-rukasta huolimatta.
Hannakaisa Heikkinen korjattu varapuheenjohtajaksi klo 9.53.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on aloittanut oikeudenkäynnin Italiaa vastaan niin kutsutussa Terra dei Fuochi -tapauksessa.
Napolin Camorra-mafia on haudannut vuosien varrella Napolin lähiseudulla sijaitsevalle alueelle kymmeniä miljoonia tonneja teollisuusjätteitä. Joukossa on runsaasti erittäin myrkyllisiä jätteitä, kuten teollisuuskemikaaleja, asbestia ja lyijyä.
Toiminta on laitonta, mutta se on saanut jatkua paikallisten poliitikkojen ja viranomaisten siunauksella.
Myrkkydumppauksen seurauksena lapsia ja nuoria on sairastunut nopeasti eteneviin syöpiin ja maaperä saastunut pahoin Terra dei Fuochin eli Tulen maan alueella.
Kuolleisuus on tavallista korkeampi Napiolin lähialueilla, joille myrkkyjätteitä on haudattu.Yle Uutisgrafiikka
Oikeudenkäynnissä on asianomistajina italialaisia kansalaisia ja yhdistyksiä. He syyttävät Italian valtiota siitä, että se ei ryhtynyt toimiin riskien vähentämiseksi, vaikka viranomaiset olivat tietoisia ongelmista.
Tyypillinen urheilusta vammautunut nuori, joka saapuu fysioterapautti, osteopaatti Tiina Lehmuskosken vastaanotolle, on 12–15 vuotias, jolla on ollut kipua selässä tai polvessa useita viikkoja. Osa on tapaturmaisia vammoja.
Rasitusvamma syntyy, jos treeniä on liian paljon suhteessa lepoon. Treeniä voidaan tehdä myös väärällä tavalla ja tekniikka saattaa olla väärä. Lehmuskosken luo on tullut vääränlaisen harjoittelun rikkomia lapsia aina 6-vuoden ikäisestä alkaen.
Lehmuskoski sanoi Radio Suomen Päivä -ohjelmassa, että vanhemmat ovat viime kädessä vastuussa siitä, mitä tehdään ja mikä on sopivaa lapselle. Valmentajallakin on suuri rooli, koska valmentaja päättää, mitä treenissä tehdään.
– Vanhempi näkee kotona, jaksetaanko herätä aamulla ja jaksetaanko lähteä treeneihin. Urheilussa vanhempi on vastuussa siitä, miten lapsi harrastaa urheilua. Vanhemman täytyy olla tietoinen, mitä treeneissä tehdään, Tiina Lehmuskoski korostaa.
Hänen mukaansa on tyypillistä, että vanhempi haluaa lapsen jatkavan treenaamista.
– On superihania vanhempia, jotka tuovat lapsen vastaanotolle, koska he haluavat varmistaa, että tekeehän urheilu lapselle varmasti hyvää. On myös paljon tapauksia, että vanhemmilta tulee kovaa prässäystä eikä lapsen anneta lopettaa.
Lehmuskosken mukaan vastaanottotilanteessa lapsen kanssa voi tulla esiin, että fyysisen vaivan takana on vahva henkinen painostaminen. Se vaikuttaa lapseen esimerkiksi siten, että selkä tai vatsa on koko ajan kipeä.
Lehmuskoski kertoo, että ammattilaisena hänen on keskusteltava asiasta vanhemman kanssa, vaikka ei haluakaan arvostella vanhemmuutta. Toisinaan keskustelun tuloksena vanhempi alkaa miettiä, onko hän prässännyt lasta liikaa, vaikka ei ole ollut tarkoitus.
– Joskus vanhempi on sitä mieltä, että kyllä lapsen täytyy harjoitella. Silloin täytyy perustella asiaa terveyden näkökulmasta ja esitellä rankkojakin esimerkkejä, mihin liika harjoittelu voi johtaa.
Fysioterapeutti joutuu joskus perustelemaan myös lapselle, miksi kannattaa välillä levätä. Myös vanhemmat saattavat pyytää ammattilaisen apua, jos lapsi ei usko heidän neuvojaan.
Urheilevien lasten vanhempien toiveesta Tiina Lehmuskoski kirjoitti kirjan Urheileva lapsi – vastuullinen vanhempi.
Tutkijat ovat yllättyneet tutkimustuloksesta, jonka perusteella Grönlannissa sataa vettä kesän lisäksi talvella.
Sade on yleistynyt Grönlannissa, mikä nopeuttaa jääpeitteen sulamista. Aiemmin talviaikainen lumisade on korvannut jääpeitteen ohenemista kesäaikaan.
Grönlannin jäätiköihin on varastoitunut valtava määrä makeaa vettä. Jos Grönlannin jääpeite sulaisi kokonaan ilmaston lämpenemisen seurauksena, merenpinta nousisi arviolta seitsemällä metrillä.
Tutkijat tarkastelivat satelliittikuvia, jotka on otettu jäätiköistä kesäaikaan, ja vertasivat niitä sääasemilta saatuihin tietoihin sateiden ajankohdasta.
Tutkimuksessa selvisi, että kun talvisateita tuli 1970-luvun lopulla pari kertaa vuodessa, vuonna 2012 niitä oli vuodessa jo 12 kertaa.
Sade muuttaa jään rakennetta alttiimmaksi sulamiselle. Jäästä tulee talvisateiden seurauksena pehmeämpää ja tummempaa, jolloin se sitoo enemmän auringon lämpöä ja sulaa kesän tullessa entistä nopeammin.
Merenpinnan nousu johtuu tällä hetkellä pääasiassa meriveden lämpölaajenemisesta maailman lämpötilojen noustessa. Jäätiköiden sulamisen osuus merenpinnan nousuun on ollut pienempi.
Tutkijat kuitenkin pelkäävät, että jäätiköt alkavat sulaa entistä nopeammin ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Kommentointi on mahdollista Yle-tunnuksilla klo 22 asti.
Liperissä kuorma-auton ja henkilöauton törmäyksessä vakavasti loukkaantunut nainen on menehtynyt sairaalassa.
Pohjois-Karjalan rajavartioston varusmiestä epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä palvelurikoksesta.
Poliisin mukaan varusmiehen kuljettama maastokuorma-auto ajoi STOP-merkin takaa risteykseen ja törmäsi tiellä ajaneeseen henkilöautoon. Onnettomuus sattui keskiviikkoaamuna Polvijärventien ja Mertalammentien risteyksessä.
Kuulusteluissa varusmies on kertonut huomanneensa risteystä lähestyessään Polvijärventietä ajaneet kaksi henkilöautoa ja jarruttaneensa. Ensimmäisenä tiellä ajanut auto oli ehtinyt ajaa kuorma-auton ohi, mutta toinen törmäsi suoraan kuorma-auton keulaan.
Poliisi pyytää ensimmäisen henkilöauton kuljettajaa ottamaan yhteyttä poliisiin. Myös muut silminnäkijät voivat kertoa havainnoistaan poliisille.
Tapahtumahetkellä kuorma-autossa oli kuljettajan lisäksi 14 varusmiestä Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniasta. Varusmiehet välttyivät onnettomuudessa vakavilta vammoilta.
Rajavartiosto kertoo, että onnettomuudessa olleille varusmiehille on järjestetty kriisiapua ja heidän palvelustaan on muokattu yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Onnettomuus sattui Polvijärventien ja Mertalammentien risteyksessä.Yle Uutisgrafiikka
Eduskunnan turvallisuusjohtajan Jukka Savolan mukaan mielenosoittajien toiminta oli ammattimaista ja ennalta suunniteltua.
Eduskuntatalon pylväisiin kiipesi vajaat kymmenen ihmistä, jotka olivat pukeutuneet ympäristöjärjestö Greenpeacen haalareihin Helsingissä 6. maaliskuuta.Vesa Moilanen / Lehtikuva
– Kolmessa minuutissa 57 mielenosoittajaa auttoi kumppaneitaan kiipeämään eduskuntatalon pylväisiin ja sen jälkeen he veivät kiipeämisessä käytetyt tikapuut pois paikalta, Savola kuvasi tapahtumia.
Savolan mukaan mitään vastaavaa ei ole eduskuntatalon edessä aiemmin tapahtunut.
– Jotain pyhää on rikottu, Savola sanoi.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) tuomitsi mielenosoittajien toiminnan.
– Eduskunnan pylväisiin ei kiivetä, Risikko totesi.
Risikon mukaan eduskunnalla on nollatoleranssi häirinnälle, ja keskiviikkona raja ylittyi, kun eduskunnan pylväisiin kiivettiin.
– Tähän asti mielenosoitukset ovat olleet hyvin rauhallisia. Pitäisin hyvin surullisena, jos eduskunnan ympärille jouduttaisiin rakentamaan aidat. En pidä sitä ollenkaan hyvänä tällaisessa demokraattisessa, avoimessa yhteiskunnassa, Risikko linjasi.
Eduskunnan turvallisuustyöryhmä jatkaa eduskunnan turvallisuuden kehittämistä. Uusia turvatoimia on luvassa ensi kesän aikana.
Missä tilanteessa sähköyhtiö voi välttyä maksamasta korvauksia pitkäksi venyneestä sähkökatkosta? Tätä kysymystä on ratkottu eri oikeusasteissa lähes viiden vuoden ajan.
Tapaus sai alkunsa toukokuussa 2014, kun Kotkan edustalla sijaitsevassa Vassaaressa sähköt menivät poikki. Sähkökatko kesti yli kaksi vuorokautta ja paikallinen asukas vaati vakiokorvauksia katkoksen aiheuttamasta haitasta. Korvauksen suuruus oli runsaat sata euroa.
Sähköverkkoyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta, ja asukas vei asian Energiaviraston ratkaistavaksi. Energiavirasto asettui asukkaan puolelle, ja samoin teki myös markkinaoikeus.
Kymenlaakson Sähköverkko Oy vei tapauksen lopulta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi, joka torstaina hylkäsi yhtiön valituksen.
Periaatteellinen kysymys
Sadan euron korvaussummasta vääntäminen voi vaikuttaa yliampuvalta. Kymenlaakson Sähköverkon toimitusjohtajan Raimo Härmän mukaan se ei ollut kuitenkaan oleellista.
– Se oli enemmän periaatteellinen ja koko alan kannalta tärkeä kysymys. Meitä rangaistaan, vaikka joku muu oli huolimattomuuttaan vaurioittanut sähköverkkoamme. Ja korjasimme kaapelin vielä hyvin nopeasti, sanoo Härmä.
Sähkökatkos johtui merikaapelin vaurioitumisesta Kotkan Kuusisen ja Kuutsalon välillä. Kaapelin vaurioituminen johtui puolestaan ulkopuolisen rakennusurakoitsijan tekemästä virheestä ruoppaustöiden yhteydessä. Koska vika ei ollut yhtiön oma syy, ei yhtiö ollut mielestään velvollinen maksamaan korvauksia.
KHO:n mukaan merikaapelin vaurioitumisessa oli kyse harvinaisesta, mutta ei poikkeuksellisesta tapauksesta. Tämän vuoksi yhtiön olisi pitänyt pystyä varautumaan tilanteeseen eikä perusteita korvausvastuusta vapautumisesta ollut.
KHO:n mielestä varautumisen olisi pitänyt parempi myös siksi, että yhtiöllä oli jo ennestään paljon merikaapeleita alueella. Yhtiö laski, että varayhteyden rakentaminen olisi tullut maksamaan sille 1,3 miljoonaa euroa.
Korvaus myös muille alueen asukkaille
Valituksen tehneen asiakkaan lisäksi oikeutettuja korvauksiin ovat myös muut alueen asukkaat, joita on noin tuhat. Kymenlaakson Sähköverkon mukaan korvaussumma on yhteensä noin 40 000 euroa.
Asiakkaalla on oikeus saada vakiokorvauksia sähkönjakelun häiriöistä. Summa riippuu häiriön kestosta, asuinpaikasta ja asiakkaan vuotuisesta siirtopalvelumaksusta. Kalenterivuoden kuluessa maksettavien vakiokorvausten määrä on kuitenkin enintään 200 prosenttia vuotuisesta siirtopalvelumaksusta tai 2 000 euroa.
Sähkömarkkinoihin liittyviä asioita ratkotaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa melko harvoin. Esimerkiksi vuonna 2017 tällaisista tapauksista annettiin vain yksi ratkaisu.
Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo myöntää, että sote- ja maakuntauudistus on tällä hetkellä vaikeuksissa.
– Kaikki varmasti näkevät, että sote on erittäin isoissa haasteissa. Täytyy antaa valiokuntien tehdä maltilla arviointi perustuslaillisista ja sisällöllisistä kysymyksistä. Sen jälkeen katsotaan, mikä on mahdollista, hän sanoi eduskunnassa torstaina ennen kokoomuksen ryhmäkokousta.
Orpo uskoo soten kohtalon ratkeavan lähipäivinä.
– Haluan katsoa, että kun 3,5 vuotta on tehty töitä tämän uudistuksen eteen ja kun tämä iso paketti on eduskuntaan saatu, ettei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Tehdään huolellinen harkinta.
Sote-uudistusta yritetään puskea hiki hatussa eteenpäin, vaikka aikataulu on äärimmäisen tiukka.
Puhemiesneuvosto antoi ensin torstaina ymmärtää, ettei päätöstä istuntokauden jatkamisesta ole tehty vaan keskustelu asiasta jatkuu perjantaina.
Myöhemmin puhemiesneuvosto tiedotti, että istuntokautta pidennetään ainakin siten, että maanantaina 18. maaliskuuta on täysistunto. Myös tiistaille 19. maaliskuuta on tehty istuntovaraus.
Istuntokausi päättyisi normaalisti ensi viikon perjantaina 15. maaliskuuta.
Puhemiesneuvosto lisäsi jatkavansa perjantaina keskustelua sote- ja maakuntauudistuksen mahdollisista vaikutuksista istuntoaikatauluun.
Ylen tietojen mukaan sote-valiokunnan mietintöä odotetaan aikaisintaan 16. maaliskuuta.
Puhemies Paula Risikko (kok.) on aiemmin sanonut, että mikäli sote- ja maakuntauudistus halutaan maaliin, on päivänselvää, että istuntokautta on jatkettava.
– Vaikeaa on, huokaisi keskustalainen Pekka Puska sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksen jälkeen.
Valiokunnan oppositiojäsenen, vihreiden Outi Alanko-Kahiluodon mukaan perustuslailliset ongelmat sotessa ovat merkittäviä.
– Niin kuin olisi koonnut Ikean tuolin väärin ja väittäisi, että tästä tulee vielä Billnäs. Ei siitä tule. Se voi rösähtää, jos sille istuu, hän kuvaili.
Alanko-Kahiluoto on valmis toteamaan, että valmista ei tule tällä vaalikaudella.
– Ei minun mielestäni näillä valtiopäivillä. Pitäisi jatkaa niin pitkästi valtiopäiviä, että en usko, että se on enää lain puitteissa mahdollista.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi tällä viikolla hallitukselta sen antamaan sote-vastineeseen täydennyksen.
Täydennys ei Alanko-Kahiluodon mukaan vastaa riittävästi perustuslaillisiin kysymyksiin.
– Sote-valiokunta ei voi tehdä sitä työtä, joka kuuluu hallitukselle.
Kiuru: Ei tule valmiiksi yhdessä yössä
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) toisti, että työtä on vielä jäljellä.
– Eipä tule varmasti viime päivien jälkeen kenellekään yllätyksenä, että olisihan valtioneuvoston vastineessa ja vastineen täydennyksessä paremminkin voitu onnistua.
Kiurun mukaan sote-valiokunta käy perjantaina läpi asiantuntijatiedon valossa jokaisen ongelmakohdan, jotta saataisiin selvyys, voidaanko perustuslaillisuudesta saada varmuus.
– Selvää on, että ei tämä nyt tässä yhdessä yössä tule valmiiksi, Kiuru sanoi.
– Pallo on hallituksella, jotta tämä työ voi jatkua.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, keskustan Hannakaisa Heikkinen sanoi, että työ jatkuu.
– Maakunnissa nähdään asia paljon ongelmattomampana. Heillä on ratkaisut ja nykyinen lainsäädäntö antaa heille monissa asioissa suuntaviivat.
Kokoomuksen Sari Sarkomaa melkeinpä loukkaantui, kun häneltä kysyttiin, onko kyse enää pelkästään teatterista.
– Ei tämä ole teatteria, tämä on vakavaa kansanedustajan työtä. Tosi iso uudistus ja yritetään etsiä ratkaisuja.
Juttua muokattu 7.3.2019 kello 17.36: Lisätty puhemiesneuvoston uusimmat tiedot istuntokaudesta.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää erittäin epätodennäköisenä, että Suomeen mahdollisesti palaavat äärijärjestö Isisin riveissä taistelleet henkilöt saataisiin tuomittua terrorismirikoksista.
Tolvasen mukaan tämä johtuu siitä, että terrorismirikoksissa näyttökynnys on korkea. Lisäksi hän painottaa, että ulkomailla epäillyiksi tehtyjen terrorismirikosten tutkinta on haastavaa.
– Siinä tarvittaisiin ilman muuta oikeusapua sieltä, mistä taistelijat ovat tulleet, mutta sen saaminen erityisesti Irakin ja Syyrian suunnasta on vaikeaa. Enkä usko, että nämä henkilöt ovat itsekään halukkaita selvittämään rikoksiaan, Tolvanen sanoo.
Tolvanen muistuttaa, että rikoksesta epäillyillä on usein apunaan oikeusavustajat, jotka osaavat tarkkaan kertoa heille oikeutensa, mutta myös sen, että heillä ei ole velvollisuutta selvittää omia rikoksiaan.
Tolvanen sanoo, että Suomessa on jo olemassa oikeuskäytäntöä ulkomailla epäillyiksi tehdyistä terrorismirikoksista, joissa syytteet ovat kaatuneet juuri näytön puutteeseen.
Tuorein tapauksista on kolmea suomalaismiestä koskenut juttu, jossa heitä epäiltiin terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta Syyriassa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet tammikuussa 2018. Oikeus katsoi, että näyttö ei riittänyt suunnitelman ja terroristisen tarkoituksen osoittamiseen.
Hieman vanhempi tapaus on irakilaisia kaksosveljeksiä koskeva tapaus. Veljeksiä epäiltiin muun muassa terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä murhista. Pirkanmaan käräjäoikeus kumosi syytteet toukokuussa 2017. Oikeuden mukaan jutussa annettu näyttö ei riittänyt tuomitsemiskynnyksen ylitykseen. Jutun käsittely hovioikeudessa on yhä kesken.
Isis-vierastaistelijoiden mahdollinen paluu Suomeen on noussut jälleen keskusteluun, kun järjestön kalifaatti on saatu kukistettua jo lähes olemattomiin. Suojelupoliisin mukaan Suomesta on lähtenyt Syyrian ja Irakin konfliktialueelle yli 80 tunnistettua henkilöä, joista arviolta noin 20 on kuollut ja 20 palannut.
Lakia kiristettiin liian myöhään?
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen huomauttaa, että Suomen tilannetta ei helpota se, että matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten kriminalisoitiin vuonna 2016. Suurin osa Suomesta Isis-alueelle lähteneistä suomalaisista oli jo siinä vaiheessa mennyt Syyriaan eli he ovat tehneet mahdolliset rikoksensa ennen lakimuutosta. Suomessa lainsäädäntöä ei sovelleta taannehtivasti.
Tolvasen mukaan on kiistaton riski, että Suomeen palavat, mahdollisesti raskaisiin rikoksiin syyllistyneet tai vähintäänkin radikalisoituneet henkilöt kävelevät vapaalla jalalla.
– Riskinä on se, että he saattavat myös Suomessa syyllistyä joihinkin väkivallantekoihin. Se on tietysti onneton tilanne, mutta toki on niinkin, että Suomen pitää ottaa takaisin kansalaisensa.
– Varmasti nämä palaajat toki joutuvat jonkinlaiseen poliisin seurantaan. Siinä tulevat kuitenkin perusoikeudet vastaan, että millä tavalla ihmisten tekemisiä saa seurata.
Tolvasen mukaan yksi saattaa keino suomalaiset Isis-taistelijat rikosvastuuseen olisi se, että heidän rikoksensa tutkittaisiin ja niistä annettaisiin tuomiot siellä, missä ne ovat tapahtuneet. Hän kuitenkin pitää tällaista käytäntöä epätodennäköisenä.
– Syyriassa on jo valmiiksi iso joukko paikallisia taistelijoita, jotka ovat syyllistyneet hyvin vakaviin rikoksiin. Voi olla, että maan viranomaisia ei juuri kiinnosta Suomesta tulleiden henkilöiden saattaminen vastuuseen.
Suomen virallinen kanta tällä hetkellä on, että Isisin konfliktialueelle matkustaneita, mutta nyt kotiin haluavia henkilöitä ei mitenkään erikseen haeta tai muutenkaan auteta palaamaan kotiin.
Tolvanen tulkitsee kantaa niin, että Suomi pyrkii sillä hallitsemaan tilannetta turvallisuusnäkökulmasta, koska palaajien tuomitseminen oikeudessa on epätodennäköistä.
– Poliitikot ovat ajatelleet, että tilanne pysyy paremmin hallinnassa, jos palaamishaluiset eivät koskaan tule takaisin Suomeen.
Kuorma-auton kuljettajaa vastaan nostetaan sittenkin syytteet kolmen varusmiehen kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta Raaseporissa vuonna 2017. Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä oli aiemmin päättänyt, ettei tapauksesta nosteta syytteitä, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi nyt aikaisemman päätöksen.
Varusmiehiä kuljettaneen kuorma-auton kuljettajaa vastaan nostetaan syytteet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kolmesta kuolemantuottamuksesta ja palvelusrikoksesta.
– Tasoristeystä ylitettäessä kuljettajalta edellytetään suurempaa varovaisuutta kuin tieliikenteessä yleensä. Kuljettajalla oli ollut mahdollisuus ja hänen olisi myös pitänyt toimia varovaisemmin, valtakunnansyyttäjänvirasto kertoo tiedotteessa.
Päätöksen mukaan todennäköisin syin voidaan epäillä, että kuljettaja on rikkonut sekä tieliikennelakia että Puolustusvoimien liikenneturvallisuusmääräystä, ja näin aiheuttanut kolmen ihmisen kuoleman.
Vielä ei tiedetä, milloin tapausta käsitellään oikeudessa.
"Kuljettajan olisi ollut lähes mahdotonta nähdä junaa"
Raaseporin tapauksen jälkeen Onnettomuustutkintakeskus katsoi raportissaan, että Suomen tasoristeysturvallisuus on huonolla tolalla. Sen seurauksena Liikennevirasto päätti poistaa käytöstä 15 tasoristeystä, mukaan lukien Skogbyn tasoristeys.
Suomen suurin hallintouudistus näyttää jäävän kesken tältä hallitukselta ja eduskunnalta. Ylen lähteiden mukaan hallituspuolueissa on todettu, että aika loppuu kesken.
Hallituslähde kuvailee Ylelle, että mahdollisuus soten valmistumiseen on paperinohut.
Ylelle kerrotaan eri kokoomuslähteistä, että puolue odottaa puhemiesneuvoston ratkaisevan huomenna sote-valmistelun lopettamisen.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) sanoi eduskunnan kyselytunnilla odottavansa, että soten kohtalo voi ratketa perjantaina. Ylelle hän sanoi uudistuksen olevan suurissa ongelmissa.
Pääministeripuolue keskusta on pitänyt viimeiseen asti kiinni siitä, että uudistus on saatava. Torstai-iltana puolueen keskeiset poliitikot kokoontuivat pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johdolla Kesärantaan pohtimaan puolueen heikkoa gallup-menestystä ja soten kohtaloa.
Ylen lähde kertoo, että Sipilälle olisi selvitetty illan kuluessa, miksi sote-esitys ei kaikesta yrityksestä huolimatta onnistu. Sipilä on pitänyt viimeiseen asti kiinni siitä, että kaikki mahdollinen soten eteen tehdään.
Sote-ansa laukeaa kahdessa valiokunnassa
Soten valmistuminen sai tällä viikolla pohjakosketuksen kahdessa valiokunnassa, jotka parhaillaan valmistelevat sote-lakeja.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuullut tällä viikolla perustuslakivaliokunnan edustajia ja asiantuntijoita, jotka kertoivat hallituksen sote-korjausehdotusten olevan perustuslain kannalta ongelmallisia.
Perustuslakivaliokuntaan puolestaan on juuttunut maakuntien tehtäviä säätelevä lakipaketti, joka eri lähteiden arvioiden mukaan ei sovi yhteen perustuslain kanssa.
Nämä kaksi lakipakettia on nidottu kiinni toisiinsa: jos toinen kaatuu, molemmat kaatuvat. Sosiaali- ja terveysuudistusta ei voi tehdä niin, ettei maakuntien tehtäviä ja palveluiden luvitusta ja valvontaa säädettäisi. Jos maakuntien tehtäviä määrittelevä lakipaketti juuttuu perustuslakiin, se vie varsinaiset sote- ja maakuntalait mennessään.
Kenen vika?
Soten lopullisen upottamisen halutaan kuitenkin tapahtuvat niin, ettei kumpikaan hallituspuolue joudu ottamaan syytä niskoilleen.
Hallituslähde kertoo, että missään tilanteessa hallitus ei vedä esitystään pois.
Useimmat arvioivat, että soten ajan loppumisesta kertominen jätetään eduskunnan puhemiesneuvostolle.
Ylen tietojen mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunta valmistautuu siihen, että perjantaina – kun torstain kuulemisten yhteenveto on saatu paperille – joku esittää, että esitys lähetetään mahdollisten epäselvyyksien takia perustuslakivaliokuntaan. Jos näin käy, aika ennen vaaleja loppuu auttamattomasti kesken.
Oppositiolle tämä sopii, samoin ainakin hallituspuolue kokoomukselle. Kokoomus ei halua ottaa riskiä, että jos laki päätyisi eduskunnan täysistuntoon, puhemies joutuisi lähettämään sen bumerangina perustuslakivaliokuntaan.
Hallituspuolueissa on siirrytty syyttelyvaiheeseen. Keskustan mielestä ongelmat olivat valinnanvapaudessa. Kokoomus muistuttaa, että sote kaatunee maakuntalakien sisältöön.
– Kun ajattelee kohtalon kiemuroita, oli onneni, että kerkesin lähteä Pihtiputaalta, sanoo Erkki Reini, eläkkeellä oleva poliisi.
– Enhän minä tässä istuisi juttelemassa kanssasi.
Reini, 82, katsoo silmiin puhuessaan kotonaan Karstulassa. Hän tietää piinallisen hyvin, miten lähellä hänen oma loppunsa oli vuosikymmeniä sitten.
Reini ehti lähteä Pihtiputaalta vuosi ennen poliisisurmia, ja hänen tilalleen palkattu Mauno Poikkimäki ammuttiin.
Siviiliasut yllä, konepistoolit levossa, peräkanaa polkua pitkin. Siten Pihtiputaan poliisit lähestyivät Tauno Pasasen taloa kotihälytyksen saatuaan vuonna 1969. Kaikki merkit viittaavat siihen, etteivät konstaapelit tienneet, mitä olisi vastassa.
Virkavallan toimintatapa on harpannut puolen vuosisadan aikana aimo askeleen eteenpäin. Yksi asia on yhä ongelmana: poliisi joutuu edelleen vastaamaan tehtäviin puutteellisin tiedoin.
Neuvottelu: "Kotiinsa linnoittautunut on kuin villieläin"
Nykyään voi tuntua erikoiselta, ettei poliisilla ollut menneinä aikoina usein edes virkapukua yllään – eikä niitä ollut surmatuilla poliiseillakaan päällään surmanlaukausten päivänä. Ainoastaan nuoremmalla konstaapeli Onni Saastamoisella oli päässään poliisin virkalakki eli kokardilla varustettu turkislakki.
Erkki Reinin mukaan se oli ajan tapa.
– Ihmiset tunsivat kaikki poliisit. Jos joku passitettiin pois baarista, hän lähti puhumalla, Reini kuvailee.
Neuvottelusta on sittemmin tullut merkittävä väline poliisille, ja tuota taitoa hiotaan kouluttamalla.
Poliisitaustainen tohtorikoulutettava Henri Rikander väittelee maaliskuun lopulla poliisin voimankäytöstä ja poliisiin kohdistuvasta väkivallasta. Rikanderin mukaan Suomi aloitti neuvottelemiseen ja poliisitaktiikkaan liittyvän virkamiesvaihdon jo 30–40 vuotta sitten. Tietoa haettiin kansainvälisiltä vesiltä.
– Nyt olemme asiassa kärkimaiden joukossa, Rikander sanoo.
Tauno Pasanen jäi aseen kanssa kotiin uhkailtuaan perhettään. Se voitaisiin tulkita eräänlaiseksi linnoittautumistilanteeksi.Helge Heinonen / Museovirasto
Poliisimuseon intendentti Tiina Kaleva-Tuulasvaara katsoo, että nykypäivään sovitettuna Pihtiputaan poliisisurmat ovat alkaneet linnoittautumistilanteesta. Vaarallinen ihminen on jäänyt kotiinsa aseistettuna ja uhannut perheenjäseniään, jotka ovat päässeet karkuun.
– Kotiinsa linnoittautunut on kuin villieläin, valtavan aggression ja adrenaliinin myrskyissä uiva ihminen. Silloin pyritään kaikin keinoin siihen, ettei mitään pääsisi tapahtumaan, Kaleva-Tuulasvaara toteaa.
Vastaavia aatteita pohti aikanaan myös poliisineuvos Pentti Ylösjoki, kun häntä haastateltiin tapahtumien jälkeen. Ylösjoen mukaan tilanteessa oli kyseessä eräänlainen “sodanaikainen rintamatilanne”, mutta poliisin aseistuksen lisäämistä hän ei suosinut.
Suomessa poliiseja on kuollut virkatehtävissä 130, ja Pihtiputaan surmat olivat vaatineet niistä eniten uhreja. Voisiko poliisi tänä päivänä lähestyä Pihtiputaan kaltaista tilannetta esimerkiksi etäneuvottelutaktiikalla?
Tutkija Rikanderin mukaan tilanne riippuu niin monesta tekijästä, että suoria ohjeita menneisyyteen on turha jakaa. Olennaista poliisille on selvittää, millainen ihminen tilanteessa on, ja onko muita ihmisiä vaarassa. Tiedonkerääminen on tärkeää seuraavan siirron suunnittelemiseksi.
Poliisi tekee tänä päivänä vastaavissa tilanteissa useita suunnitelmia, joiden mukaan edetään.
– Itse taktiikkaa, eli miten temppu käytännössä tehdään, en voi kommentoida, Rikander lisää.
On kuitenkin varmaa, ettei virkavalta enää voi lähestyä vanhoja tuttujakaan tilanteeseen luottaen. Hinta on ollut liian kova, ja sen toteaa myös eläköitynyt Heikki Häyrinen, 75, joka tuli Pihtiputaalle heti surmien jälkeen korvaamaan poliisivajetta.
– Ei uhkaavalle paikalle enää mennä sillä tavalla. Varovaisuus on tullut mukaan toimintaan, hän toteaa.
Ennakointi: "Eivät todellakaan uskoneet, että sieltä ammutaan heitä kohti"
Rikanderin väitöskirjahaastatteluissa nousi esiin hälyttävä seikka. Vaikka poliisilaki velvoittaa viranomaisia varautumaan tehtävään, poliisi saattaa joutua hälytyksiin puutteellisilla tiedoilla.
– Haastateltavat poliisit ovat kertoneet, että tapahtumapaikalla saatetaan olla muutamissa minuuteissa. Vasta siellä tosiseikat valkenevat poliisille, Rikander kertoo.
Tiedon puute voi olla monesta lenkistä kiinni: ilmoitus hätäkeskukseen on saattanut olla vajavainen, tai epäillystä ei muutoin ole saatavilla tarpeeksi tietoa.
Se vaikeuttaa poliisin toimintaa ja ennakoimista.
Myös 50 vuotta sitten poliisin toimia ja ennakoinnin puutetta hämmästeltiin jälkiviisaasti. Tutkintapöytäkirjaan kirjattiin, että Tauno Pasasen vaimo Liisa Pasanen oli varoittanut Pihtiputaan poliiseja aseistautuneesta miehestään.
Poliisimiehet eivät olleet näyttäneet ottavan kuulusteltavan varoitusta tosissaan, vaan olivat vain naurahtaen sanoneet, että kyllä he tällaisella joukolla pärjäävät, tutkintapöytäkirjassa todetaan.
Nimismies Reijo Heikkinen oli velvoittanut paikalle mahdollisimman monta miestä tietäen Pasasen väkivaltaiseksi, ja käskenyt poliisien aseistautua.
Paljon puhuttiin siitäkin, miksi poliisit lähestyivät Pasasen tiluksia peräkanaa kävellen.
Yksityiskohta hiertää eläköityneen Erkki Reinin tuntemuksia.
– Olen itsekseni pohtinut sitä, että poliisit eivät todellakaan uskoneet, että sieltä ammutaan heitä kohti, hän toteaa lopulta.
Poliisin varustus ja varautuminen: "Ei juuri mitään"
Miten tällaista yleensä voi tapahtua?
Ylen toimittaja esitti kysymyksen poliisineuvos Ylösjoelle tapahtumien jälkeen. Surmatyön jälkimainingeissa esitettiin monia lausuntoja poliisiturvallisuuden puolesta ja lehdissä pohdittiin poliisien kohtaamia väkivaltaisia kuolemia, poliisin aseistamista ja teknistä turvaamista.
Reinin mukaan tuon ajan poliisin henkilökohtainen aseistus oli niukka: 7.65-millinen pistooli, patukka, käsiraudat. Nimismiespiirissä oli käytössä konepistooli, mutta Reini kertoo, ettei sellaiselle ollut hänen aikanaan käyttöä.
– Se oli muistaakseni nimismiehen kansliassa. Ei meillä ollut milloinkaan aihetta ottaa sitä mukaan.
Tuo konepistooli oli kuitenkin mukana neljän tutun konstaapelin viimeisellä hälytyksellä.
Pihtiputaalla surmansa saaneiden konstaapeleiden muistomerkki on vastikään kunnostettu. Se pystytettiin aikanaan Pihtiputaan hautausmaalle.Niko Mannonen / Yle
Intendentti Kaleva-Tuulasvaara muistaa lukeneensa, että surmattujen konstaapelien ajateltiin lähteneen liian kevyin eväin hoitamaan perheväkivaltatapausta. Mutta mitä edes kuului poliisin taktiseen varustautumiseen vuonna 1969?
– Ei juuri mitään, Kaleva-Tuulasvaara tokaisee.
Tuona maaliskuisena päivänä Pasasen tiluksilla oli paksu umpihanki, jonka keskellä oli vain kapea, yhden ihmisen kuljettava polku. Juuri paksun hangen takia poliisit lähestyivät Pasasen taloa peräkanaa. Aikalaisvalokuvissa kuolemanpolku on selvästi nähtävissä.
Ammunnassa etevälle Pasaselle kohteet olivat kuin tarjottimella.
Siihen ei poliisi ollut osannut varautua. He olivat vain lähteneet hakemaan tuttua tekijää putkaan, kuten ennenkin.
Ei ole oikein ollut ketään, jolle puhua asioista. Erkki Reini
Tutkija Rikanderin mukaan poliisin välineistö on muuttunut tyystin 50 vuoden aikana. Niin sanotut passiiviset suojavälineet – kuten luotiliivit, kypärät ja vastaavat – ovat kehittyneet huimasti. Sen sijaan poliisin asenteissa on vielä osittain päivittämistä. Liian usein kentällä ajatellaan, että kaikkeen pystytään ja mistään ei tarvitse perääntyä.
Se voi näkyä poliisissa eräänlaisena saalistusviettinä. Rikander kertoo tapauksesta, jossa joku oli soittanut hätäkeskukseen uhkaillen: lähettäkää poliisit tänne, haluan ampua heidät.
– Yksi haastateltava poliisi sanoi, että sehän oli kuin olisi kutsuttu syömään.
Mutta yksi epäkohta yllättää Rikanderin tutkimuksessa eniten.
Vaikka luulisi, että vähäinen esitieto tilanteesta motivoisi poliisia varustautumaan uhkiin kahta enemmän, ei näin ollut. Mitä vähemmän tietoa haastatelluilla poliiseilla oli hälytyksen yksityiskohdista, sitä vähemmän he varautuivat. Esimerkiksi tieto aseistautuneesta ihmisestä nosti varautumisen astetta, mutta jos ilmoituksesta puuttui tieto välittömästä vaarasta, poliisit menivät tilanteeseen varomattomammin.
Rikander huomauttaa, että kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua. Tietoa ei aina ole saatavilla, ja vaikka olisi, ennakointi voi mennä pieleen.
Joskus kohtalokkaastikin.
Kriisiapu ja purkaminen: “Joillakin asia jäi sisään”
Jos nuori poliisi joutuisi tänä päivänä kohtaamaan neljän virkatoverin surman, hautajaiset ja komennuksen surmapaikkakunnalle, olisi kriisiapu lähellä. Suomessa on käytössä Käypä hoito -suositus traumaperäisen stressihäiriön hoitamiselle. Sen kohderyhmää ovat traumaattisissa tilanteissa auttajina toimivat, kuten pelastajat, ensiapuhenkilöstö, vapaaehtoiset – ja poliisit.
Toisin oli 50 vuotta sitten.
Heikki Häyrinen, 75, oli tuore nuorempi konstaapeli vuonna 1969, kun hänet tempaistiin keskelle Pihtiputaan poliisisurmien jälkipyykkiä.
Kolme vuotta ennen tapahtumia hän oli istunut poliisikokelaskurssilla. Toinen kurssiaamu oli valjennut synkkänä: oppilaille oli kerrottu, että sotilaskarkuri oli ampunut poliisin Helsingin Malmin hautausmaan tienoilla (Ilta-Sanomat).
Häyrinen muistaa, miten kurssin opettaja tuli luokkaan, seisoi hetken pöydän takana ja katsoi oppilaita. Sitten opettaja sanoi:
"Pojat. Ei näitä joka päivä tapahdu."
– Sitten jatkettiin oppituntia. Se oli ensimmäinen varoitus ammattia kohtaan, sanoo Heikki Häyrinen keittiönpöytänsä ääressä Konnevedellä.
Heikki Häyrisen puolesta Pihtiputaan surmien muistelu voitaisiin jo vähitellen jättää sikseen.Niko Mannonen / Yle
Häyrinen päätyi viettämään Pihtiputaan asemalla komennuksella noin kuukauden päivät. Surmattujen poliisien hautajaiset vietettiin, ja kirkkoherra Leevi Merikallion kerrotaan ennakoineen, että Pihtiputaan surmista tulisi kuuluisa"niin kuin uuden sisällön saaneesta pitkäperjantaista" (Ilta-Sanomat).
Virallisuudet olivat kunnossa, mutta kriisiapua ei poliiseille ollut. Pihtiputaalla komennuksella ollut Häyrinen purki asiaa keskustelemalla kotona vaimonsa kanssa ja työpaikalla kavereiden kanssa.
– Kaikki hoitivat tilanteen omalla tavallaan. Joillakin asia jäi sisään, toiset saivat sen ulos, Häyrinen pohtii.
Heikki Häyrinen oli nuori konstaapeli, kun päätyi Pihtiputaalle lyhytaikaiselle komennukselle. Kuvassa myös Häyrisen esikoinen ja siskonpoika.Niko Mannonen / Yle
Sekä Häyrinen että Reini ajattelevat, että kriisiavulle olisi voinut olla käyttöä menneinä aikoina. Kun Reiniltä tiedustelee, miten hän pääsi purkamaan surmien aiheuttamia tunteita, hän huokaisee nojatuolissaan.
– Ne on täytynyt käsitellä itsekseen. Ei ole oikein ollut ketään, jolle puhua asioista, hän sanoo.
Reiniä auttoi se, että surmien aikaan hän oli jo ehtinyt muuttaa paikkakunnalta toiselle ja saada uusia työkavereita. Asiat eivät kuitenkaan koskaan jääneet mielestä kokonaan.
Nykyään kriisiapua on saatavilla tragedioiden jälkeen sekä paikkakuntalaisille että viranomaisille. Apua ei kuitenkaan ole ollut tarjolla kovin kauaa: käytäntö yleistyi Suomessa 2000-luvulle tultaessa.
Tutkija Rikander on myös debriefing-ohjaaja - sellainen, joka astuu kuvaan traumaattisten tapahtumien jälkeen avustamaan niiden purkamisessa.
Hän kertoo, että nykyään kauhuja kokeneiden avuksi on olemassa selkeä järjestelmä.
– Traumaattisen tilanteen jälkeen osallisille tarjotaan keskusteluapua 2–3 päivän sisällä, Rikander kertoo.
Sellaista apua voi tarvita vaikka poliisi, joka on joutunut kantamaan autosta ulos onnettomuudessa menehtynyttä lasta, tai ollut aseellisessa tilanteessa. Tarjolla on myös pitempiaikaista apua ja työpajatoimintaa, jos koetut kauhut pitävät ihmistä otteessaan.
1960-luvulla sellaisesta avusta osattiin vain uneksia.
Muistoja ei tarvitse virkistää
Pihtiputaalla ei enää ole omaa poliisilaitosta. Palvelupisteen ovi suljettiin viimeisen kerran kymmenen vuotta sitten, ja monen pikkupaikkakunnan kohtalo on ollut sama.
Karvalakkista maalaispoliisia ei enää ole.
Nyt Pihtiputaan surmat ovat taas otsikoissa. Heikki Häyrisen eläkepäiviin ui muistoja tapahtuneesta.
Niitä ei hänen mielestään tarvitsisi nostaa erikseen esiin.
– Minusta tätä asiaa saisi jo alkaa hautaamaan, hän sanoo.
Häyrinen on käynyt surmapaikalla vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Nelisen vuotta sitten hän ajoi vaimonsa kanssa lenkin tapahtumapaikan kautta. Paikka löytyi, mutta taloa ei enää ole. Se on purettu pois.
Myös virkaveli Erkki Reinillä on ollut asiaa Pihtiputaalle vuosien mittaan. Vanhoja tuttuja on vielä kylällä, vaikka puoli vuosisataa on jo takanapäin.
Mutta Reinin muisti ei anna armoa.
– Tapahtuma säilyy kaikkien lähiomaisten ja läheisten virkaveljien muistoissa niin kauan kuin elinpäiviä on.
"Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois" – 50 vuotta sitten Tauno Pasanen ampui neljä poliisia. Lue juttu tästä.
Verijäljet ja ruumishuone olivat vuoden 1969 kriisiapu – 33-vuotias Riitta Turpeinen jäi lasten kanssa yksin. Lue juttu tästä.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on tehnyt kantelun aluehallintovirastoon kotihoidon asiakkaan palokuolemasta.
Etelä-Saimaa kertoo menehtyneen naisen olleen täysin sokea ja lähes kuuro sekä muutenkin toimintakyvyltään rajoittunut.
Uhrin omaiset kertoivat Etelä-Saimaalle, että palo sai alkunsa mikroaaltouunista. 96-vuotias oli laittanut mikroon vääränlaisen astian, joka oli syttynyt tuleen. Tuli tarttui sokeaan naiseen, kun hän otti palavan astian mikrosta.
Imatralla 96-vuotias nainen menehtyi viime viikon maanantaina rivitaloasunnon tulipalossa saamiinsa vammoihin.
Omaiset olivat hakeneet yksin asuvalle naiselle hoitopaikkaa useita kertoja Eksotelta, mutta sitä ei oltu myönnetty.
Näkemykset eroavat, siksi kantelu
Terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula kertoo, että Eksoten näkemykset eroavat omaisten näkemyksestä. Eksote on pyytänyt aluehallintovirastoa selvittämään, onko sosiaali- ja terveyspiiri toiminut oikein.
Joutseno-lehden mukaan hallintojohtaja Keijo Siiskonen arvioi Eksoten toiminnan olleen lain- ja asianmukaista. Eksoten hallitus keskusteli asiasta ja kotihoidon tilanteesta yleisesti.
Tällä hetkellä tapausta tutkii aluehallintovirasto ja apulaisoikeusasiamies. Lisäksi pelastuslaitos tekee omaa palokuolemaselvitystä.
Eksoten kantelusta aluehallintovirastoon kertoi ensimmäisenä Joutseno-lehti.
Helsingin käräjäoikeus on tuominnut stylisti Teuvo Lomanin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuoden ja 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä lisäksi 90 tunnin yhdyskuntapalveluun.
Lisäksi Loman joutuu maksamaan uhrille korvauksia 10 000 euroa.
Käräjäoikeuden mukaan 13-vuotiaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on tapahtunut vuonna 1999. Asia käsiteltiin oikeudessa juuri ennen syyteoikeuden vanhentumista.
Oikeuden päätös on asian arkaluonteisuuden vuoksi suurimmaksi osaksi salainen.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
Lue lisää lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista:
